Syrjäytyneet ovat loistava kohde jengien rekrytoijille

Kimmo Huosionmaa

Monet aivan tavalliset katujengit saattavat esittää olevansa jotain poliittisia päämääriä ajavia järjestöjä. Ja tietenkin ääriryhmät ovat asioita, jotka kiehtovat ihmisiä. Kun joku jengi kauppaa jäsenyyttään poliittiisiin päämääriin vedoten, niin silloin tietenkin se antaa ryhtiä tuon ryhmän toiminnalle, sekä samalla myös sisältöä noiden miesten elämään. Ääriryhmien tapa värvätä nimenomaan syrjäytyneitä henkilöitä johtuu siitä, että nämä ovat sopiva kohde erityisesti sellaisille ryhmille, jotka myyvät aatettaan sillä, että henkilö pääsee johonkin ryhmään. Syrjäytyneelle sekä huonon itsetunnon omaavaan henkilöön on helppo kohdistaa propagandaa, missä luvataan mahdollisuutta ikään kuin "lyödä takaisin". Noiden värvärien argumentteina toimii usein se, että esimerkiksi viranomaiset eivät heidän mielestään toimi tarpeeksi tehokkaasti, ja kaikki mitä poliisi tekee on sitten puolueellista, ja varmasti olisi tehokkaampaa perustaa joku lähiön järjestyspartio, joka sitten puhdistaa kaupungin "ei-toivotuista henkilöistä".

Ääriryhmät käyttävät usein konkreettisia esimerkkejä suorittaessaan värväystä, ja tietenkin loistava kohde tuolle toiminnalle ovat ne katkeroituneet suomalaiset, jotka istuvat kapakoissa, ja kiroavat tilannettaan. Siinä sitten alkavat mielipiteet jyrkentyä, kun aletaan muistella niitä vanhoja hyviä aikoja, kun se "vanha kunnon Jyke" piti sitä pubia jossain kadunkulmassa. Nyt tuo paikka on muuttunut joksikin Kebab-paikaksi, missä haisee valkosipuli sekä myydään jotain folioon käärittyä laatikkoa. Toista oli "Jyken aikaan", jolloin meno oli karskia sekä olut lainehti tuopeissa. Sitten keskustelu kääntyy tietenkin työttömyyteen, ja siinä kirotaan sitä, kuinka ulkomaalaiset ovat vieneet kaikki työpaikat kunnon suomalaisilta. Tuollainen seurue nähdään usein sellaisena, että siitä on hyvä lähteä värväämään uusia jäseniä jollekin äärijärjestölle, eli välillä pöydässä tulee riitaa, ja sitten joku jätetään pois seurasta. Tuolloin sitten paikalle saattaa ikään kuin  saapua pari miestä, jotka tarjoavat tuolle raukalle tukea ja turvaa.

Sitten alkaa keskustelu kääntyä kohti illan tapahtumia, ja toinen mies alkaa totisena kertoa, kuinka ulkomaalainen on kaikki asunnot ostanut, ja samalla tietysti muistutetaan siitä, kuinka "munaton" poliisilaitos on, koska vihervasemmisto ei halua käyttää kovia otteita. Tuolloin tietysti aletaan esittää, että suoralla toiminnalla saadaan varmasti parempaa jälkeä aikaan, ja sitten päälle vedetään pilotit, ja pari kaveria lähtee mukaan, ja kun tuota kokelasta pyydetään näyttämään nuo pahat miehet kadulta, jotta heidän kanssaan lähdetään "juttelemaan". Se tekeekö tuo miesryhmä mitään on aivan sama. Siinä saattaa hiukan jotain henkilöä hymyilyttää, kun joku mies seisoo kahden pilottia käyttävän korston välissä ja kohottaa etusormen sanoen, että nuo sen tekivät. Tuolloin miehet sitten lähtevät pois, ja sanovat, että asia hoidetaan myöhemmin, koska paikalla on liikaa todistajia.

Todellisuudessa nuo miehet harvoin mitään tekevät, mutta tietysti juttu alkaa levitä, että tuo uusi ääriryhmän jäsen on saanut uusia kavereita, ja siinä sitten alkaa itsetunto kohota kohti kattoa. Tuon jälkeen nämä pilottitakkia käyttävät miehet ottavat raukan suojelukseen, ja hän saa kantaa järjestön tunnuksia. Yhteenkuuluvuus saa itsetunnon nousemaan, ja siinä tuollainen henkilö, joka ei ole mitään kouluja käynyt tuntee saavansa vaikuttaa asioihin. Kyseinen metodi on muuten erittäin tehokas varsinkin silloin, jos toinen on ensin kuulunut johonkin jengiin, ja varsinkin syksyllä tulee eteen tilanne, missä ryhdytään kilpailemaan siitä, kuka pääsee asumaan jengin asuntoon, koska noissa miesten ryhmissä on monesti tullut sanottua sekä tehtyä asioita, joita myöhemmin kadutaan. Ja jos henkilö on vaikka pahoinpidellyt toisen, niin silloin varmasti rupeaa pelottamaan, että jos siitä teosta on seuraamuksia esimerkiksi koston muodossa.

Tässä sitten muistutan siitä, mitä kirjoitin aluksi. Eli myös tavalliset jengit voivat väittää omaavansa poliittisia päämääriä, ja myös poliittisten järjestöjen kuten IRA:n tiedetään tehneen palkkamurhia mafialle, koska noiden tekojen avulla se on saanut solmittua suhteita tahoille, jotka ovat suostuneet myymään sille aseita. Samoin skinien epäillään joskus toimineen huumekauppiaiden käskyläisinä, eli he ovat käyneet rahastamassa huumeiden myyjiä, ja pyytäneet muilta suojelurahaa. Tietysti tällaiset ryhmittymät pitävät suorasta toiminnasta, ja niiden jäsenet saattavat polttaa autoja, jotta tuo toiminta vaikuttaisi pelottavammalta. Samalla voidaan sanoa, että autoja ovat polttaneet myös esimerkiksi mafian miehet, jotka ovat noilla teoilla saaneet ihmisten huomion kääntyvän pois esimerkiksi laaja-alaisesta huumekaupasta sekä korruptiosta. Eli tällaista toimintaa on käytetty pahimmillaan provosoimaan poliisia toimimaan puolueellisesti.

Kun palataan esimerkiksi IRA:n toimintatapoihin, niin tietysti pitää muistaa se, että tuossa maailmankolkassa on myös muita toimijoita, ja myös tavalliset rikolliset ovat räjäyttäneet pommeja sekä kirjoittaneet seiniin kirjaimia IRA, jotta heidän tekonsa saataisiin siirrettyä tuon terroristijärjestön päälle, ja todellinen syy väkivallantekoon saattaa olla vain huumejengien taistelu alueesta. Joten tämän takia äärijärjestöjä kannattaa hiukan varoa. Ne saattavat olla vain ryhmä miehiä, jotka haluavat maksattaa omia vuokriaan jollain muilla ihmisillä, tai huumekauppiaiden järjestysmiehiä, jotka pitävät aluetta puhtaana kilpailijoista. Tuolloin toiminta on hyvä voidaan poliittiseksi väkivallaksi, jotta todellinen syy tekoihin ei paljastu.

Ja kaikki nuo järjestöt tietysti leveilevät jäsemäärällään, koska se tekee toiminnasta vakuuttavaa. IRA kertoi joskus, että sillä oli 30 000 aktiivista jäsentä, jotka vain odottivat käskyä toimia, mutta kuitenkaan tuota toimintaa ei ollut tapahtunut. Mutta kun puhutaan väkivallasta, niin  kyse on vakavasta toiminnasta, josta voi seurauksena olla pahimmillaan vaikka kuolemantuomio, ja jos henkilön katsotaan toimineen palkkamurhaajana, niin silloin saattaa edessä olla elinkautinen pakkolaitostuomio, tai jos uhreja on paljon, ja syynä ovat poliittiset tarkoitusperät tai hakkaaminen on tapahtunut vain ihonvärin takia, niin silloin saattaa henkilö joutua vankimielisairaalaan, mistä on melko vaikea vapautua.