Stora Enson hakkuut tuhosivat kuulemma taas jotain rauhoitettua

 

Kuukkelin ruokavarasto tuhoutui Stora Enson hakkuiden takia. Ja siitä sitten taas joku otti aiheesta nokkiinsa.  Eli mikä mahtaa olla Stora Enson vastuu tällaisessakin tapauksessa. Tietenkin työtä on tehnyt alihankkija, joka ei ole ollut ilmeisesti tietoinen tuosta kuukkelin ruokavarastosta. Stora Enso kertoo tietenkin, että koko seutu on tutkittu mahdollisten rauhoitettujen lajien takia. Samalla kuitenkin mieleen tulee kysyä, että kuinka hyvin tuo tutkimus ylipäätään tehdään, eli kuka sitä tekee, kuka sitä valvoo sekä tietenkin voidaan samalla kysyä, että kuinka paljon aikaa tuohon lajien määrän sekä lajityypin eli diversiteetin määrittelemiseen käytetään? Ja kuinka monta henkeä sitä oikeasti on tekemässä? 

Rauhoitetut lajit mielletään jossain metsätalouden tuotantoketjussa ylipäätään sellaisiksi, että ne alentavat puusta tai metsästä saatavaa tuottoa. Joten tietenkin me kaikki voimme aina ajatella sekä puhua hurskaasti siitä, että puuta kaadetaan noudattaen luontoarvoja sekä korostaen ekologisuutta. Mutta ainakaan itselläni ei ole sitä niin sanottua talousmetsää omistuksessa. Eli me voimme aina puhua hurskaasti kaiken maailman asioista, kunhan me itse emme ole niitä, joiden tuloja tuo hurskas ajatus alentaa. Mikäli puhumme luontoarvoista sekä monista muista asioista, niin tietenkin me voimme arvottaa luontoa monella tavalla. 

Yksi tapa on ihailla ikimetsiä sekä niissä eläviä eliöitä, sekä vaarojen ja tunturien laelta näkyviä jylhiä maisemia, joita voimme sitten käydä kuvaamassa jokamiehen oikeuden turvin. Tai sitten me voimme suoraan arvottaa luontoa siitä saatavan rahallisen hyödyn perusteella. Me voimme laskea esimerkiksi tukkien hintoja, ja sitten piirtää käyriä, joissa metsän hoitoon käytetyt summat kohtaavat metsästä saatavan tuoton. 

Kun metsästä saatava tuotto nousee siihen sijoitetun summan yläpuolelle, niin silloin voimme käydä hakkaamassa tuon metsän pois. Ja nopein tapa hoitaa nuo hakkuut on poistaa diversiteetti. Tuolloin jäljellä on vain mäntymetsää. Se tietenkin altistaa metsän korostetusti esimerkiksi virusten sekä ripsieläinten ja mäntymittarien kaltaisille eliöille, jotka ovat toki valikoivia, mutta jos paikalla on vain mäntyjä, niin silloin ei metsästä jää paljon jäljelle. 

Me voimme siis laskea kuinka paljon rahaa esimerkiksi joku retkeilijä jättää paikalliselle kioskille, sekä voimme ryhtyä sitä mukaan miettimään sitä, kuinka paljon ihania karvaturreja saadaan tuonne metsään asumaan. Mikäli ajatellaan esimerkiksi sitä, että erilaiset luonnonsuojelua edistämään tarkoitetut dokumentit esittelevät meille joukon karhun poikasia sekä muita söpöjä eläimiä, niin emme varmaan koskaan huomaa sitä, että yksikään etana tai kotilo ei kuulemma tarvitse erikseen suojelua. Suojelua eivät tarvitse loispistiäiset, eivätkä muutkaan hiukan inhottavalta näyttävät olennot, tai olennot joilla on tapana niin sanotusti kaivaa nenäänsä paremmissa piireissä. 

Kun sitten ajattelemme luontoarvoja, niin varmaan matkailusta elantonsa saavat ihmiset olisivat varsin iloisia, jos metsät olisivat täynnä susia, karhuja sekä ahmoja. Mutta nuo eläimet eivät varmaan lämmittäisi kovin paljon niitä, jotka harjoittavat karjan hoitoa, lähettävät lapsiaan aamulla kouluun tai muutenkin joutuisivat suurpetojen tielle. Samalla meidän pitää muistaa sekin asia, että suurpedot tasapainottavat meidän metsiemme peurojen määrää, joka sitten voi kasvaa liian suureksi. Tai sitten ei, nimittäin peurat ovat tärkeitä riistaeläimiä, joiden määrää voidaan mukavasti säädellä metsästyksen avulla. 

https://yle.fi/a/74-20115111

Saako varusmies jatkossa tarpeeksi proteiinia voidakseen hoitaa tehtävänsä täydellä teholla?

Kimmo Huosionmaa

Kasvisruoka on saapunut perinteiseen lihansyöjän paratiisiin eli puolustusvoimiin, ja sinne on puuhattu kahta kasvisruokapäivää. Seurauksena on ollut se, että proteiinin tarvetta perustellen puolustusministeri on lähettänyt asiaa koskevan selvityspyynnön. Ja tässä sitten tietenkin on edessä keskustelu siitä, miten paljon proteiinia nuo nuoret miehet päivittäin tarvitsevat. Samoin on mietittävä sitä, että saako varusmies tarpeeksi vitamiineja, jotta hän ei saa keripukkia eli haavaumia suun ympäristöön? Keripukki on tauti, joka johtuu C-vitamiinin puutteesta, eli siinä ei mikään muu auta, kuin C-vitamiinin saanti, ja sen takia esimerkiksi Britannian laivasto otti 1700-luvulla käyttöön tuoremehu-annoksen, jonka tehtävänä on estää tuon taudin esiintyminen. Joten kai sitten varusmiehet ovat tätä ennen saaneet salaattia tai tuoremehua saadakseen tarpeeksi vitamiineja, jotta ei niitä ikäviä haavaumia pääse muodostumaan. Tai sitten tietenkin vaihtoehtona on se, että tuo C-vitamiini saadaan pillereistä, joita on mukava popsia.

Mutta kuitenkin voisin joskus väittää, että ainakin joidenkin ihmisten ravintoloissa käymien ilmeisesti mielikuvitukseen perustuvien keskustelujen mukaan noihin vitamiinipillereiden sekaan olisi joskus laitettu jotain huumaavia lääkkeitä. Tällaiset tarinat voidaan kuitenkin varmaan sivuuttaa täysin mielikuvituksen tuotteena, koska monilla nuorilla on tapana kertoilla asioita, jotka eivät ole mitenkään totta.  En kuitenkaan aivan usko jokaista tarinaa, mitä tuosta paikasta on puhuttu, ja varmaan siellä on huumeseula erittäin tiukka, mutta tietenkin proteiini on miehelle erittäin tärkeä osa ravintoa. Ja siksi hiukan ihmettelen, että miksi lihan syönti on niin kauhean tärkeää? Toki siellä on perunoita tarjolla, ja lihan voi silloin jättää pois, mutta kuitenkin se, mikä minua tässä sitten ihmetyttää on se, miksi maamme asevoimat on niin kamalan muutosvastarintainen organisaatio?

Jos sitten pitää jokaisesta asiasta tehdä numeroa, niin silloin varmaan taas muistetaan, että siviilien ei tällaisesta asiasta sovi sanoa mitään. Mutta tietenkin on hienoa, kun muistetaan se, kuinka varusmiesten pitää saada tarpeeksi proteiinia ruokaansa, jotta lihakset saisivat tarpeeksi ravintoa kehittyäkseen. Ja varmaan ministeri Niinistö itsekin kaiholla niitä armeija-aikojaan muistelee, kun sai grillata sitä makkaraa avotulen äärellä metsässä vietetyn mukavan viikon jälkeen. Metsässä maistui erittäin hyvältä se Italianpata, tai mikä sen ruuan nimi nyt olikaan, joka syötiin homeisesta pakista upeiden revontulten alla. Silloin revontulia oli poikkeuksellisen etelässä, ja sen muistan vallan hyvin.

Siinä vasta upea olo oli, kun saunan jälkeen istuttiin pimeässä metsässä pimenevässä metsässä, ja mietittiin sitä, kuinka rentoa onkaan kun armeijan saa ottaa huumorilla. No ne ajat ovat takana päin, ja silloin tällöin olen katsonut kaiken maailman uudistuksia, mitä siellä sitten tapahtuu. Ja uusin uudistus on se kasvisruoka, joka varmaan olisi meille sitten aivan uusi tuttavuus. Silloin kauan sitten oli makkarakastike sitä jotain, ja kaikenmaailman miehekkäitä vitsejä jostain amfetamiinista sekä muista asioista kerrottiin tuossa paikassa, missä ei vielä muualla kuin YK-joukoissa ollut naisia. Sitten Elisabeth Rehn päästi naiset asepalvelukseen, ja paikka on kuulemma alkanut muistuttaa jotain koulua tai muuta vastaavaa.

Ja kun naiset siellä ovat niin hyvin olleet, että heistä tehdään lähes poikkeuksetta esimiehiä, niin miksi Niinistö niin kauhean paljon haluaa tuon vapaaehtoisen asepalveluksen lopettaa naisten osalta? Jos he niin loistavia ovat, että kaikki pääsevät vähintään aliupseereiksi, niin silloin pitäisi naisille lähettää myös kutsuntakirjeet, jotta he voivat tulla kaikki katsomaan, millaista siellä oikeassa armeijassa sitten oikeastaan on. Eli silloin varmaan esiintyy paras puoli tuosta miesten koulusta, josta he ovat kuulleet vain kaukaisia tarinoita jostain metsä-reissuista, joissa miehet sitten mittaavat taitojaan erilaisten maanpuolustuksellisten asioiden parissa. Ja jos siellä oikein hyvin on, niin silloin edessä on maanpuolustus-esimiehen tavoiteltu tutkinto, joka varmaan on hieno asia esitellä jossain ravintolassa tai työhaastattelussa.