Uudenvuoden lupaukset piti tehdä varmaan jo eilen.

Uudenvuodenlupaukset ovat asioita, jotka vain kuuluvat uuteen vuoteen. Uutena vuotena lupaamme olla entistä kiltimpiä, polttaa vähemmän tupakkaa sekä tietenkin olla muutenkin avuliaita. Mutta kun vuosi sitten kuluu eteenpäin, niin emme sitten enää muistele sitä, kuinka paljon tai millaisia lupauksia olemme tehneet. Eli ilmeisesti emme myöskään niitä tänäkään vuotena aio pitää. Tai niin aina silloin tällöin käy, että tulee luvattua asioita, joita emme sitten jostain syystä muista tai halua muistaa. 

Monissa työpaikoissa edessä on erilainen uusi vuosi. Eli on tehty kaiken maailman muistioita siitä, kuinka tasa-arvon pitäisi toteutua Usein noita suunnitelmia sitten esitellään esimerkiksi toimiston seinällä tai niitä lähetetään PDF-tiedostona alaisille. Siis kukaan työpaikalla töissä oleva henkilö ei ole ehkä istunut ollenkaan noissa kokouksissa, vaan ne on ilmeisesti tehnyt joku konsultti, jonka ei ole tarvinnut työpaikalla tehdä edes yhtään haastattelua, kun hän on sen upean muistion saanut tehtyä. Työpaikalla kuulemma sitten tasa-arvo toteutuu erittäin hyvin, lukuun ottamatta paria kehitettävää asiaa, joista sitten on pari liitettä. Ja sitten voidaan suoraan siirtyä puhumaan siitä, miten miesten ja naisten palkkakehitys toteutuu tällä kerralla. 

Sitten huomautetaan vitseistä, jotka saattavat loukata jotain sellaista, jonka sukupuoli-identiteetti tai seksuaalinen suuntautuminen eivät edusta niin sanotusti valtaväestöä. 

Mutta sitten kuitenkin voidaan sanoa, että tasa-arvo ei ole vain sitä, että huomioidaan naisten palkkausta, tai ollaan huomaavaisia sukupuolista suuntautumista käsittelevissä keskusteluissa tai vältetään koko asiaa. Mutta miten sitten tasa-arvo toteutuu muussa toiminnassa? Miten esimerkiksi vuokra- eli määrä-aikaisten työntekijöiden integroiminen muiden eli omien työntekijöiden joukkoon onnistuu? Voivatko he tulla esimerkiksi luottamusmiehen puheille ja kertoa huolistaan? Kutsutaanko heitä samalla tavalla esimerkiksi keilaamaan, tai kannustetaanko noita ihmisiä suoraan ottamaan kontakteja toisiin työntekijöihin? 

Työpaikoilla tehdään paljon työtä sen eteen, että työpaikka koettaisiin viihtyisäksi. Tai ainakin paperien mukaan toimitaan. Mutta jostain syystä upeat visiot upeasta uudesta, sosiaalisesta työpaikasta muuttuvat muutamaksi kuivuneeksi pullan palaksi ja kahvipannuksi jossain sivuhuoneessa. Siis kaikki menee hyvin, kunnes pitäisi ryhtyä sanoista tekoihin. Syy miksi nuo sosiaaliset tilat saattavat olla hiukan nuhjuisia, koska niitä ei kukaan kuitenkaan kukaan viitsi käyttää. Vaan kahvit viedään suoran työpisteeseen, jossa ne niellään ja samalla lueskellaan jotain pörssilehteä. Eikä tuolloin henkilöä saa häiritä. 

Tasa-arvo ja viihtyisyys ohjelmat ovat sellaisia, että niille käy kuten jossain koulussa on käynyt kaiken maailman "kiva koulu" hankkeille. On esitetty sitä, että jokainen ottaisi kaverin mukaan välitunnille ja sitten juttelisi hänen kanssaan koko välitunnin. Siinä sitten voisivat nuoret tutustua toisiinsa. Mutta jostain syystä sitten kun välitunnille lähdetään, niin siinä sitten tuollainen hiljainen kaveri unohdetaan taas kerran yksin. Eli välitunnille painetaan tukka suorana eikä edes halua muistaa sitä, mitä joku on jossain sanonut. Tuolloin idea on loistava, mutta teot sitten ikään kuin vain jäävät tekemättä.                                                            

Työyhteisöissä tasa-avo tarkoittaa usein vain sukupuolten välistä tasa-arvoa. Ja kun me ajattelemme tasa-arvoa sekä ihmisten itsekkyyttä, niin joka päivä kohtaamme tilanteita, joissa ihminen on jotenkin erilainen. Poikkeavuus valtavirrasta aiheuttaa aina kyräilyä sekä erilaisia puuhun koputtamista. Erilainen pukeutuminen on joidenkin mielestä asia, jota voidaan käyttää tekosyynä  Esimerkiksi erään shakin pelaajan farmarit olivat asia, jonka takia hänet voitiin sulkea pois shakki turnauksesta. 

Ja joskus työpaikalla riittää pelkkä väärä murre, niin silloin pomo mielellään kertoo suoraan missä kaappi seisoo. Mutta siis syrjintää aiheuttaa myös esimerkiksi se paljon puhuttu epätyypillinen työsuhde, eli jos joku on esimerkiksi toisissa tehtävissä kuin kaikki muut, niin hän sitten kohtaa koko työyhteisön asenteet siten, että hänen kanssaan ei kukaan viitsi edes puhua koko työpäivänä tai sitten häntä ei koskaan kutsuta esimerkiksi mihinkään työajan ulkopuolisiin tapahtumiin. 

Eli tasa-arvo työpaikalla ei ole vain sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tasa-arvo on muutakin kuin vain sukupuolten välistä palkkoja koskevaa tasa-arvoa. Se on sitä että toista kunnioitetaan myös silloin kun hänellä on pienempi palkka. Alaisella on tietenkin lojaalisuus velvoite. Mutta samalla kuitenkin myös esimiehen voidaan olettaa käyttäytyvän asiallisesti alaistaan kohtaan. Eli myös esimies voi toimia alaistaan kohtaan siten, että hänen toimintansa ei ole hyväksyttävissä. 

Yhdenvertaisuus sekä tasa-arvo ovat lakiin kirjoitettuja asioita. Se että ihminen sattuu olemaan erilainen kuin toiset käytetään säälittä hyväksi. Erilaisuuden ei tarvitse olla mitään kovin erikoista. Se ei välttämättä liity esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen, ihon väriin tai mihinkään muuhun asiaan kuin siihen, että toinen vain sattuu jollain tavalla olemaan toisenlainen kuin toiset. 

Yliopiston tehtävä on toimia yhteiskunnassa rakentavasti sekä siten, että se lisää yhteiskunnan tasa-arvoisuuden toteutumista

Kimmo Huosionmaa

Yliopiston professorin pitäisi hiukan miettiä sanomisiaan, on se asia, mistä varmaan kaikki ihmiset ovat samaa mieltä. Se että yliopiston professori vertaa esimerkiksi homoutta pedofiliaan on valitettavaa. Homoseksuaalisuus on joillekin ihmisille vielä 2000-luvulla hyvin intiimi sekä samalla myös arka asia, joka kuitenkin on sellainen, mitä emme voi koskaan muuttaa.

Jos yliopiston työntekijä luo ilmapiirin, missä toista saa haukkua sekä kiusata, niin se varmaan ei tunnu kenestäkään kovin upealta. Yliopiston tehtävänä on toimia rakentavasti yhteiskunnassa, eikä se saa lähteä eristämään ketään yhteisön ulkopuolelle, tai kehottaa muita toimimaan sillä tavoin, että se lisää syrjäytymistä sekä eristäytymistä.

Se että ihmiset suhtautuvat tällaiseen kahden saman sukupuolen edustajan keskinäiseen rakkauteen sekä muuhun toimintaan jotenkin halveksien on valitettavaa, ja tässä sitten mieleeni tulee se, että miksi meidän pitää aina tuomita jokainen, joka tekee asioita eri tavalla kuin me itse. Kun puhutaan pedofiliasta, mikä tarkoittaa sairaaloista seksuaalista suuntautumista alaikäiseen henkilöön, niin itse kyllä mietin, että miten paljon  tämä henkilö kärsii sitten omasta suuntautumisestaan.

Tämä kirjoitus ei ole tarkoitettu pedofilian puolustamiseen, mutta kuitenkin noiden ihmisten pitäisi saada tähän taipumukseen apua ilman, että heidän tarvitsee pelätä esimerkiksi kivesten amputaatiota tai sulkemista lopun iäksi johonkin laitokseen. Tällaisella henkilöllä pitää olla oikeus hakea sekä saada apua psyykkisen terveydenhuollon ammattilaiselta, jos he sitä haluavat ilman, että heille nauretaan tai heidän asioitaan levitetään käytävillä. Kun katselen joskus näitä pedofiileista kertovia dokumentteja, niin silloin tällöin mieleeni tulee se, että mikäli nuo ihmiset olisivat nuoruudessaan uskaltaneet puhua taipumuksistaan, niin lähtisivätkö he johonkin kaukomaille metsästämään lapsia omien tarpeidensa täyttämiseen?  

Jokaisen ihmisen joka tulee yliopistolle opiskelemaan tai tekemään työtä pitää muistaa se, että kaikille ihmisille pitää luoda sellainen ympäristö, että he tuntevat olevansa turvassa, ja että heille voidaan järjestää myös sellaista keskustelua, joka koskee sellaista seksuaalisuutta, joka ei ole toivottavaa.  Kun ajatellaan seksuaalisia poikkeavuuksia, joista aina välillä tulee keskusteluja, niin silloin tällöin mieleeni tulee sellainen asia, että ihmisten pitäisi luoda sellainen ilmapiiri, että myös pedofiilit uskaltavat tulla ammatti-ihmisen vastaanotolle, ilman että heitä leimataan esimerkiksi joksikin "Jammu-sediksi".

Pedofilia on asia, josta varmaan kaikki me olemme sitä mieltä, että se ei ole oikein. Pedofiilin intimiteettisuojaa joskus ihmetellään, mutta kuitenkin se on katsottu tarpeelliseksi, nimittäin näitä rikollisia vihataan, ja heidän nimiinsä yritetään laittaa muitakin rikoksia, kuin niitä mitä he ovat itse tehneet. Seksuaalirikolliset ovat vankilassa ryhmä ihmisiä, joille aina välillä ikään kuin käydään näyttämässä kuinka kovia heitä kohtaan osataan olla. Eli nuo henkilöt ovat ikään kuin jotain nyrkkeilysäkkejä muille vankilan asukeille, jotka katsovat olevansa ylempänä kuin ihmiset, jotka ovat tehneet rikoksia sukuelimellään.

Tässä sitten kirjoitin asiasta pedoifiilin kannalta, eli jos ihminen kokee, että hän tarvitsee oman henkilökohtaisen seksuaalisen tarpeensa takia ammattiauttajaa, niin silloin ei häntä pitäisi torjua, vaan tuolloin olisi ihan hyvä arvioida tilannetta ammattitaitoisen psykiatrin kanssa, eli tässä puhun henkilöstä, joka tajuaa tarpeensa olevan vaaraksi lapselle. Mutta kun taas puhutaan näistä seksuaalisista ahdistelijoista uhrien kannalta, niin kysymys sitten kuuluu, että miksi uhreja syyllistetään näissä tapauksissa? Eli onko jonkun pikku tytön tai pojan vika, jos hän luottaa naapurin setään, ja sitten tämä raiskaa tuon lapsen?

Varsinkin jos tuo ihminen on muuten aivan mukava sekä luotettavan oloinen, niin silloin ei tietenkään ole mitään syytä epäillä hyväksikäyttöä. Mutta sitten kun keskustellaan seksuaalisuudesta, niin olisiko asia niin, että näistä asioista pitäisi voida puhua myös koulussa, koska jotenkin tuntuu niin, että lapsen tai varhaisnuoren kodalla tällaiseen ei toivottuun kehitykseen voitaisiin puuttua ilman, että mitään kauheaa pääsee tapahtumaan. Jos 14-vuotias seurustelee jonkun 10-vuotiaan kanssa, niin silloin kyseessä on asia, mikä ei varmaan ole mitenkään toivottavaa.

Homoseksuaalisuus sekä muut seksilait ovat asia, josta joskus aina keskustellaan. Tietenkin olisi hienoa, jos kaikki me olisimme samanlaisia, niin silloin ei lakeja tarvitsisi säätää ollenkaan. Mutta olemme kaikki hieman erilaisia, ja siksi myös tällaisille asioille pitää löytyä jonkinlaisia sääntöjä. Samalla kuitenkin voimme kysyä sitä, että onko mukavaa katsoa sellaisen ihmisen pidätystä televisiossa, jonka rikos on alaikäiseen sekaantuminen, ja sisään rynnätään konepistooli kädessä.