Kaikki yhteisöt koostuvat yksilöistä.

Yllä oleva kuva esittää kivistä pihaa. Ja kuten huomaatte, niin piha koostuu yksittäisistä kiven kappaleista. Ja niin kaikki asiat lopulta koostuvat. Kaiken suuruuden takana on yksilöistä koostuva joukko toimijoita, jotka muodostavat kokonaisuuden eli yhteisön, jos puhumme ihmisistä. 

Kun puhutaan työpaikoista, puolueista tai urheiluseuroista, niin jokainen näistä asioista on yhteisö. Yhteisö koostuu ihmisistä, eli jokainen ihminen on lopulta yksilö. Jokaisella yksilöllä on lopulta omat individualistiset tarpeensa. Jokaisella yksilöllä on myös omat yksilölliset rajoitteensa sekä oma tapansa käsitellä asioita. Yksilön tarpeet määritellään sekä fyysisten että psyykkisten tarpeiden kautta. Eikä jokainen yksilön tarve ole sellainen, että sitä voidaan pitää puhtaasti jonkun dopamiinin aikaansaamana asiana. Esimerkiksi diabeetikko on ihminen, joka tarvitsee insuliinia, ja hänen kohdallaan erityistarpeiden huomiotta jättäminen voi aiheuttaa hengenvaarallisen tilan. 

Yksilö on se, jolle asiat tapahtuvat. Kun työpaikka irtisanoo 5% työvoimastaan, niin se merkitsee sitä että noiden lukujen takana on ehkä sadan hengen työpaikassa 5 ihmistä, joita nuo irtisanomiset koskevat. Vaikka työpaikka tai yhteisö viestivät ulospäin siitä, että miten yhtenäinen se on, niin kuitenkin jokainen yhteisön jäsen on yksilö, vaikka sanotaan että yksilöllisyyttä jotenkin ylikorostetaan nykyaikaisessa työelämässä, niin ehkä tuosta ylikorostetusti yksilöllisestä yksilöstä ei nyt ole niin kauhean mukavaa tyhjentää pöytä työpäivän jälkeen ja lähteä etsimään uusia haasteita työvoimatoimiston kautta. 

Työntekijöitä on erilaisia. On olemassa työntekijä-alaisia sekä työntekijä esimiehiä. Eli tässä kirjoituksessa “Työntekijä” tarkoittaa palkansaajaa, joka ei omista omaa työpaikkaansa. 

Tai ehkä olisi ollut parempi jättää tämäkin asia kertomatta, niin ei kenenkään aurinkoinen päivä suoraan sanottuna mene pilveen. Ihmisten tehtävä on siis käydä festivaaleilla ja pitää hauskaa. Niin saadaan kesät kulumaan hienosti, mutta mitä sitten tekevät ne viisi henkilöä, jotka eivät ole enää tuon työpaikan palveluksessa? Etsivätkö he sitten uutta työpaikkaa, ja lukevat niitä mukavia asiallisia sekä erityisesti rakentavia palautteita, joita joku työnantajan edustaja sitten lähettää vastaukseksi. 

Varmaan työnantaja olisi tuon henkilön palkannut, jos hän ei olisi itkenyt esimerkiksi sosiaalisessa mediassa sitä, kuinka hänen työnsä ja uransa eli korttitalo jota hän on kymmenen vuotta tai mahdollisesti vielä pidempään rakennellut on kaatunut, kun joku pomo on nähnyt että hänet voidaan mahdollisesti korvata jollain tekoälyllä tai muuten hänen tehtävänsä voidaan jakaa muille. Tietenkin tuona vuonna työpaikasta irtisanottiin viisi henkilöä, mutta olisiko mukavaa olla joku noista viidestä työntekijästä, jotka sitten lähtivät kävelemään kohti työvoimatoimistoa, kun heidän paikalleen halutaan joko dynaamisempi , nuorempi, kauniimpi ja lihaksikkaampi henkilö joka osaa kaiken paremmin? 

Sanotaan että tekoäly vie meidän työpaikkamme. Mutta miten olemme päätyneet tähän malliin, missä tekoälyn pelätään aiheuttavan suuria henkilöstövähennyksiä? Ehkä me olemme tätä ennen kohdanneet pätkätyöt. Nuo määräaikaisten työsuhteiden ketjut ovat asioita, jotka ovat muuttuneet joidenkin ihmisten kohdalla normaaliksi. Määräaikaisia työsuhteita on vuosikausia ennen tekoälyä käytetty tasaamaan työvoiman tarvetta monilla aloilla. Ja osan ihmisistä kohdalla määräaikainen työsuhde on ollut periaatteessa se normaali työsuhde.

 Eli jos henkilö on töissä työvoimapalvelun kautta, niin hänen työshteensa voi olla päältä katsoen normaali, eli toistaiseksi voimassa oleva. Mutta samalla unohdetaan että työntekijän työpaikka sekä yhteisö, jossa hän tekee työtä saattaa vaihtua koko ajan. Tai sitten työ on ollut yksinäistä, eli sitä on tehty siten, että henkilö on ollut yksin koko ajan. Noita töitä on todella paljon. Eli koko työpaikka on sellainen, että siellä ei edes näe ketään muita työntekijöitä. 

Tänäkin vuonna moni työntekijä lopettaa työpaikoissa, ja syyksi merkitään "työsuhteen purku koeaikana". Noille työntekijöille ei koskaan järjestetä kahvituksia. He vain ottavat omat tavaransa mukaan ja poistuvat ovesta. He saattavat olla omasta mielestään avain pelaajia, jotka osaavat työnsä. Mutta nuo avainpelaajina itseään pitävät henkilöt eivät työnantajan edustajien eli johtajien mielestä vain osaa tai halua osata tehdä työtään niin hyvin ja tehokkaasti kuin heidän pitäisi tehdä. Eli kyseessä on alisuoriutuminen. Kun ihminen tekee työtään, niin hänen pitää tietenkin tehdä työnsä parhaan taitonsa sekä kykynsä mukaan. Koskaan ei saa tunnustaa sitä, että voisi tehdä työnsä paremmin. 

Erään vanhan arabialaisen tarinan mukaan eräs sulttaani kutsui kerran arkkitehdin tekemään itselleen palatsin, Kun palatsi oli valmis, niin sulttaani sitä sitten ihasteli. Arkkitehti kertoi silloin sulttaanille, että hän olisi voinut tehdä palatsista vielä paremman. Siitä sulttaani sitten innostui ja katkaisi arkkitehdin pään. 

Tuo vanha arabialainen tarina kertoo siitä, että työnantaja ei koskaan katso alisuoriutumista kovin hyvällä. Eli kun ihminen tekee työtään, niin työnjohtajan pitää aina katsoa tilannetta sillä silmällä, että jotain tuo henkilö jättää aina kertomatta. Joskus kertomatta jättäminen johtuu ajasta. Jokaiseen työhön on käytettävissä vain rajallisesti aikaa. Ja rajallinen ajankäyttö saa tietenkin aikaan sen, että työtä on jotenkin rajattava. Mutta miten pitkään tuo työntekijä panttaa jotain asiaa, joka saattaa ehkä muuttaa koko työn tai projektin luonteen. 

Tekoälyn kohdalla meidän pitää muistaa se, että kun henkilö kouluttaa tekoälyä, niin hän saattaa samalla ajaa itseään kohti työttömyyttä. Eli hyvin tehty projekti merkitsee tuolloin henkilölle sitä, että hän lähtee sen jälkeen kohti työvoimatoimistoa. Kun työelämää koskevia ratkaisuja tehdään, niin myös tällaisia asioita pitäisi voida pohtia. Työnantajien tehtävä ei ole olla sosiaalitoimistoja, mutta samalla myös se että työntekijä poltetaan loppuun pitäisi olla kaikkien tiedossa. Kun nuori työntekijä tulee töihin, niin työnantaja tietenkin toivoo hänellä olevan jotain annettavaa työpaikalle. 

Mutta samoin työntekijällä on jotain toiveita työpaikan suhteen. Hän saattaa olettaa saavansa esimerkiksi myös työkavereita. Tuollaisia toiveita ei varmaan kovin moni työntekijä uskalla tai halua esittää haastatteluissa. Työpaikan tehtävä ei ole olla mikään sosiaalinen ympäristö, vaan siellä pitää tehdä työtä, mistä maksetaan palkkaa. Joten juuri kukaan ei varmaan työhaastattelussa esitä etsivänsä esimerkiksi puolisoa työpaikalta. Tai ainakaan omalle kohdalleni ei tällaista tapausta ole vielä sattunut. 

Se palkka tietenkin on pääsyy siihen, miksi ihminen tulee töihin. Samalla sanotaan että työntekijän pitäisi osata kaikki tehtävät heti, kun hän astuu sisään taloon, eli työnantajien velvollisuus ei ole kouluttaa työntekijää. Samalla kuitenkin mieleen tulee se, että vanhat työntekijät jäävät joskus eläkkeelle. Ja jos nuoret eivät koskaan saa harjoitella mitään työelämässä, niin he eivät varmaan koskaan myöskään opi tekemään töitä niin, että he voisivat opastaa sitten aikanaan nuorempiaan noissa tehtävissä. Eli jossain vaiheessa “Pentti” jää eläkkeelle, ja mistä sitten otetaan korvaava työntekijä? Kas siinä vasta kysymys johon pitää löytää vastaus- 

Se onko johtaja hyvä johtamaan riippuu siitä, mitä mittareita johtotaidon mittaamiseen käytetään.

Yllä: Luvig XIV eli "Aurinkokuningas". 

Jotkut ihmiset ajattelevat että johtaja on liike-elämän versio Ludvig XIVstä. Tuolloin yhtiötä johdetaan sellaisella periaatteella, missä yhtiön johtajan kanta asioihin on se, että "yhtiö olen minä". Yritysdemokratia on mielenkiintoinen kysymys. Johtaja joka johtaa tietenkin kantaa vastuun päätöksistään. Johtajan tehtävä tehdä mahdollisimman suurta tuottoa yhtiön omistajille. Ja pariaatteessa osakeomistus ratkaisee sen, kuka käyttää äänivaltaa osakeyhtiössä. 

Johtaja on siis johtokunnan työkalu, väline jonka kautta nuo miehet ja naiset käyttävät valtaa alaisiinsa. Eli johtaja on johtokunnan tai omistajien edustaja alaiseen nähden. Alaisen velvollisuus on totella johtajaa. Mutta alaisen ei tarvitse käyttää omaa aikaansa yhtiön asioiden hoitamiseen. Yhtiön on maksettava palkkaa siitä ajasta, kun johtaja teettää hänellä töitään. Mikäli johtaja ei saavu paikalle antamaan tehtäviä, niin silloin käy niin, että hän voi aiheuttaa suuria menoeriä omalle yhtiölleen. 

Mutta kuitenkin johtajan pitää myös tietää missä raja kulkee. Jos johtaja ei tiedä alasta tai tuotteista yhtään mitään, niin häntä vedätetään hyvin helposti. Johtajan paikkaa havittelee kovin moni. Eli jos johtaja tekee virheitä, niin hänen alaisensa eivät niitä ehkä tule korjaamaan. Jos esimies saa potkut, niin silloin johtajan paikka on yhtiössä auki. Ja alainen voi hakea tuota paikkaa itselleen. 

Eli johtajan ei ole soveliasta taputella sihteereitä takapuolelle. Nimittäin tuollainen asia on törkeää häirintää, mikä sitten on törkeä rikos. Johtamisen filosofia on siinä, että annanko alaisen selitellä jotain asiaa, vai annanko hänelle potkut? Siis miten estän alaistani muuttumasta sankariksi muiden silmissä? Sosiaaliset taidot tarkoittavat sitä, että myös muut tajuavat että yhteisön sääntöjen rikkominen saattaa vaarantaa jopa ihmishenkiä. 

Se onko johtaja älykäs tai hyvä ihmisten kanssa on asia erikseen. Me kaikki olemme ihmisiä, ja meillä on sisäisesti rakentunut sellainen tarve, että me haluamme olla mieliksi johtajille. Eli jokainen meistä syyllistyy joskus pieneen mielistelyyn. Jos johtaja kaataa kahvin meidän syliimme, niin sanomme hyvin usein "mitäs tuosta". Mutta sanommeko me sihteereille tai alaisillemme samalla tavalla jos he kaatavat meidän syliimme kahvi? Purammeko pahaa mieltämme osastopäällikköön karjumalla hänelle päin naamaa. Tai ehkä teemme niin, mutta silloin voi olla että olemme tuon osastopäällikön esimiehiä. Vai oletteko koskaan kuulleen alaisen ärjyvän esimiehelle päin naamaa? Juuri mielistely on se, mikä saattaa vääristää johtajan kuvaa omista johtotaidoistaan. 

Hän ei ehkä ole kuullut muiden kuin omien esimiestensä mielipiteitä omasta tyylistään. Ja esimies ei ehkä ole edes käynyt samassa toimistossa seuraamassa alaisensa johtajan työskentelyä. Tai kukaan ei ole koskaan edes antanut johtajalle mitään palautetta. Ja koska kukaan ei ole tuota esimiestyötä kommentoinut, niin se varmaan sitten on hyvää. Enkä ole koskaan tai hyvin harvoin kuullut alaiselta edes kysyttävä, mitä mieltä nämä ovat johtajasta. Johtajan pitää miellyttää vain omia johtajiaan. Ja jos alaiset nyt lähtevät etsimään uutta työpaikkaa, niin uusia alaisia saa sitten työvoimatoimistosta. 

Me ihmiset olemme laumaeläimiä. Me siis valitsemme ympärillemme kaltaistamme seuraa. Joten tämä on yksi syy siihen miksi murhaaja tulee usein itse murhatuksi. Hän etsii samanhenkistä seuraa. 

Siis miksi nerot eivät sovi johtajiksi, vai sopivatko he ehkä paremmin kuin joku muu? Kun ihminen on "hyvä" toisten kanssa, niin mitä se mahtaa tarkoittaa? Onko se ihminen, joka "on hyvä" toisten kanssa oikeasti johtaja, joka karjuu alaisilleen pää punaisena? Vai käyttääkö sosiaalisesti taitava ihminen toisenlaisia keinoja, kuten hienovaraista manipulaatiota, jossa hän ei yksin ota vastuuta kaikesta? Meistä jokainen on ihminen, ja jokainen ihminen omaa tietyt heikkoudet. Suurin heikkous on se, että antaa mielistelyn vaikuttaa itseen. Miellyttävältä ja mukavalta vaikuttava henkilö saa joskus jopa kokeneet johtajat hämääntymään. He saattavat päästä vaativiinkin tehtäviin ilman mitään sen suurempia taitoja. Ja sitten seuraa ongelmia. 

On suuri virhe lähteä ajattelemaan asioista siten, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia kuin itse on. Jos ihminen ajattelee että hänen alaisensa ovat massaa, käyttöesineitä joiden tunteista ei tarvitse mitenkään välittää, niin hän on jossain vaiheessa menevä tietyn rajan ylitse. Tuo raja on se, mitä Vikingit kutsuivat nimellä "Fenrir". Se tarkoittaa sitä, että lopulta autoritarinen johtaja menee yli rajan, missä toinen ei voi hillitä omaa vihaansa. Jos ihminen simputtaa toista jatkuvasti, niin hän sitten jossain vaiheessa joutuu tilanteeseen, missä toisen reaktiot ovat väkivaltaisia myös esimiestä kohtaan. 

Siinä hyvä kysymys. On kaksi tapaa käyttää valtaa. Toinen vallankäytön tapa on avoin johtajuus, joka varmaan imartelee meistä jokaista. Ja sitten on manipulointi, joka perustuu erilaisiin psykologisiin kikkoihin. Yksi niistä on se, että ihminen saattaa kertoa olevinaan jonkun "itseään koskevan" muka nolon jutun, jolla hän luo kuvaa inhimillisestä johtajasta. Mutta kuten tiedämme, niin johtamisen suurin ongelma on siinä, että millä mitataan hyvä johtaja? 

Onko hyvä johtaja ihminen joka tekee loistavaa tulosta, ajaa itsensä ja alaisensa vatsahaavaan, ja sitten tuo suuria voittoja niille, joita hänen pitää edustaa. Riippuu näkökulmasta. Alainen ei aina pidä siitä samasta asiasta kuin esimies. Ja yhtiön omistajat taas palkkaavat johtajia jotka tuovat heille tulosta. Siis hyvän johtajan määritelmä riippuu siitä, mistä suunnasta johtajuutta katsotaan. 

Onko itsenäinen, miellyttävä, älykäs ihminen hyvä johtaja? Siinä hyvä kysymys. Se riippuu siitä mitä johtajalta edellytetään. Edellytetäänkö sitä, että johtaja käyttää valtaa vain jonkun institution kautta, eli liike-elämässä tuo tarkoittaa sitä, että johtaja saa kaikki tulonsa jostain yhdestä lähteestä kuten tietystä yhtiöstä. Sanotaan että esimerkiksi Neuvostoliitossa suuri keskinkertaisuus johti Stalinin aikaan muita keskinkertaisuuksia. Se että keskinkertaisuus nousee johtajaksi luo usein kuvan siitä, että johtajuus on kaikkien meidän "juttu". 

Oikeastaan Stalin on hyvä esimerkki johtajasta, jonka asemaa voi periaatteessa kuka vain hakea. Mutta päätöksen siitä pääseekö henkilö johtamaan tekee joku politbyroon keskuskomitean nimellä kulkeva instanssi. Eli päästäkseen johtamaan pitää ihmisellä olla hyvät suhteet muihin johtajiin. Ja jos sitten suoraan siirrämme Neuvostoliiton mallin yritysmaailmaan, niin yhtiön johtokunta on samassa asemassa kuin politbyroon keskuskomitea. Suurimpien yhtiöiden johtoon on paljon hakijoita, ja tietenkin päästäkseen haastatteluun pitää ihmisellä olla suhteita sekä meriittiä. Haastatteluun otetaan vain niitä, joilla on suosittelijoita sekä suosituksia. 

Joidenkin ihmisten mielestä johtajan tulee olla vihattu. Se tietenkin tekee hänestä riippuvaisen asemastaan sekä kaiken maailman turvamiehistä. Todellisuudessa vain johtaja jolla on loistavia suhteita toisiin johtajiin yli yhtiöiden rajojen voi tehdä hyvää rahallista tulosta. Sanotaan että huippujohtajat ovat jo harjoittelussa päässeet harjoittelemaan johtamista. Tässä sitten tietenkin me voimme kysyä, että miksi kaikki johtajat ovat Amerikassa käyneet Princetonia ja Harvardia? Noissa yliopistoissa opintovuosi saattaa olla satojen tuhansien arvoinen. 

Mutta mistä nuo ihmiset maksavat? He maksavat paitsi opetuksesta, niin myös suhteista. Opiskelun aikainen suhde jonkun ison pomon poikaan tai tyttäreen takaa sen, että ihminen pääsee aloittamaan uransa suurempien johtajien alaisuudessa, ja se takaa sitten sen että he voivat heti uran alussa antaa isojen tunnettujen päälliköiden suosituksia. Ja liike-elämässä merkitsee erityisesti se, että kuinka suuren rahamäärän henkilö on tuonut yhtiölle. 

https://bigthink.com/business/why-your-smartest-colleagues-are-virtuoso-manipulators/

Normaalit ihmiset sekä syrjäytyminen

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

On olemassa kaiken maailman normaaleja ihmisiä, joiden mielestä on oikein katsoa muita kieroon, koska heillä itsellään on kaikki asiat hyvin. Kuitenkin voidaan sanoa, että yhteiskunnassamme normaali tarkoittaa jokaisen ihmisen kohdalla vähän erilaisia asioita. Kun ajatellaan esimerkiksi moottoripyöräjengiläisiä, niin heistä on täysin normaalia, että ihminen omistaa Harley Davidsonin, ja ajelee ympäriinsä liivit päällä. Eli se millaisessa piirissä liikumme ja millaisia ihmisiä tunnemme määrää sen, millainen on meidän elämässämme normaalia. Jos taas ajatellaan esimerkiksi halveksuntaa kaikkea erilaista kohtaan, niin esimerkiksi joissakin puliukkojen piireissä halveksitaan ihmisiä, jotka eivät ole niin kuin tämän ryhmän jäsenet ovat.

Tässä taas sitten pääsemme siihen, että ihminen hakeutuu kaltaistensa seuraan. Mikäli seura on kovin äänekästä, tai sitten sen jäsenistö muuten torjuu kaikki, jotka eivät esimerkiksi juo viskiä, niin tuolloin kohtaamme ihmissuvun kirouksen. Se että me olemme esimerkiksi päihderiippuvaisten ryhmän jäseniä saattaa aiheuttaa sen, että ikään kuin suljemme korvamme kaikilta yrityksiltä saada meidät lopettamaan itsetuhoinen käytöksemme. Joissakin huume jengeissä on sellainen asenne, että jos henkilö ei osoita käyttävänsä aineita esimerkiksi piikittämällä amfetamiinia suoraan suoneen muiden nähden, niin silloin ei ole mitään asiaa tuohon ryhmään.

Ja joskus narkomaanit suoraan sanottuna halveksivat niitä, jotka "vain juovat viinaa". Päihteiden käyttö saa aikaan sen, että ihmisen minäkuva vääristyy, ja samoin samanhenkinen toveripiiri saa aikaan tunteen siitä, että ihminen on hyväksytty, kun hän viettää kesäpäivää Hakaniemen rannassa virvokkeita nauttien ja aurinkoa ottaen, ja muut ihmiset eivät vain ymmärrä sitä, kuinka erinomainen tuo ihminen on, kun hän vaikka astuessaan Metroon saa puolet vaunussa olevista päähänsä astua ulos junasta. Tuollainen ihminen vain on niin paljon muita ylempänä, että hänen elämäntapaansa eivät kaikki kukkahattutädit ymmärrä, kun siinä rannassa on niin mukava kertoa miehisiä juttuja esimerkiksi armeijasta sekä siitä ,kun kaverille on juotettu glykolia.

Nuo tarinat ovat kaikuja maailmasta, missä elämä on nopeaa ja lyhyttä, ja jossa kaikki olivat niin kauhean kovia, että oikein itku tulee vanhalla silmään. Tai ainakin tarinoissa noilta ihmisiltä löytyy aina joku sotilasarvo, ja jostain syystä nämä alkoholistit mielellään suorittavat jonkinlaisia lainvalvonta-tehtäviä, kun he soittavat jokaisesta setelistä KELA:aan, ja tietenkin noiden ihmisten mielestä on tärkeää että muut noudattavat lakia, joten siksi kaikkien muiden pitää tehdä verottajalle ilmoitus jopa jokaisesta pullosta, jonka he vievät kauppaan, kun laki sanoo, että kaikista tuloista pitää vero maksaa. Nuo puliukot joskus soittelevat muuten KELA:aan, että henkilö tekee pimeää työtä, joten heillä on erittäin suuri rooli tässä järjestelmässä valvomassa muiden ihmisten toimien laillisuutta. Ja auta armias, jos tuossa joukossa joku rikkoo lakia. Silloin saattaa pulloon sujahtaa jotain jäänestoainetta, jolla sitten saadaan kaveri aisoihin.

Glykoli-pullon pelko poistaa mukavasti päästä sellaiset ajatukset, kuin että ihminen voisi vaikka mennä hoitoon. Kuka sitten porukan viinat maksaa, jos joku noista "untuvikoista" saa päähänsä lähteä taloon asumaan. Ja onhan heillä vielä 300 päivän tukia jäljellä, jotka voi kantaa Alkoon, jotta kaverit saavat viskiä ja konjakkia niiden normaalien hiivasta, sokerista sekä perunoista valmistettujen kotipolttoisten aineiden sijaan. Kun tuollainen "untuvikko" sitten menettää tukensa, niin hänet on helppo potkia pois porukasta lähettämällä tuo henkilö juomaan ihan yksin omia viinojaan. Se sitten hitsaa tuota ydinryhmää tiukemmaksi, ja kasvattaa "me" henkeä todella paljon.

Tänään luin MTV3:n kotisivuilta "Markusta", eli miehestä, jonka on onnistunut elää 20-vuotta tuilla ilman, että kukaan välittää tarkastaa tätä asiaa, ja jotenkin mieleeni tuli se, että jossain kyllä on tehty jonkinlainen virhe, koska yleensä KELA sekä sosiaaliviranomaiset ovat näistä asioista melko tarkkoja. Ja jos ihminen suunnilleen saa jonkun euron ylimääräistä, niin siitä ollaan pyytämässä  kaiken maailman kuitteja tai sitten ollaan ottamassa rahaa pois. Tällaiset "Markut" ovat ainakin oman kokemukseni tai mielikuvani mukaan kuitenkin jonkinlaisia ääritapauksia, joiden avulla ei voida tehdä mitään sen suurempia yleistyksiä

Mutta kai tämä sitten on sellainen asia, mistä kaikki haluavat kertoa kavereilleen lehdissä tai julkisessa mediassa. Jos puhutaan esimerkiksi huumeiden kuten LSD:n käytöstä, niin itse olen joskus kuullut vastaavista tapauksista, missä henkilö väittää käyttävänsä kyseistä ainetta päästäkseen pois armeijasta. LSD:tä ei juurikaan näissä tapauksissa ole löytynyt verestä tai muutenkaan ei tämä aineiden käyttäjien seura ole miellyttänyt, joten jos tuollainen henkilö on kokeillut tätä ainetta, niin hän on sitten ehkä löytänyt noita lappusia jostain. Joskus syyksi tällaiseen epämääräiseen psykoosiin tai aineiden kokeilemiseen paljastuu sitten tappelu esimerkiksi upseerin kanssa, ja sitten pelätään seuraamuksia. Joten tuolloin lähdetään hädissään hakemaan jotain laitospaikkaa, että vältetään armeijan putka tai joku muu ikävä asia.

Mikäli puhutaan sitten huumeista sekä niiden kokeilemisesta, niin kun ihminen viedään psykiatriseen sairaalaan, niin silloin saattaa esimerkiksi verikoe mennä piloille, jos hän on saanut rauhoittavia lääkkeitä ennen testiä. LSD:n toteaminen verikokeesta on muuten aika vaikeaa, ja jos oikeasti puhutaan mahdollisista huumekokeiluista, niin silloin tällöin vastaan tulee nuoria, jotka väittävät kovaan ääneen noita aineita kokeilleensa, koska haluavat näin ikään kuin samaistua joukkoon, missä he liikkuvat. Ja joskus toveripiiri on sellaista, että siellä näistä asioista puhutaan erittäin "avoimesti", ja silloin sitten joku alkaa keksiä noita huumejuttuja, koska hän saattaa pelätä putoavansa joukosta pois, tai sitä että häntä pidetään "vasikkana".

Ihminen joka istuu 20 vuotta asunnossaan yksin on tietenkin syrjäytynyt. Hän tarvitsee jotain, jolle voi puhua asioista, ja tietenkin psykiatri on sellainen, että hänelle voidaan puhua esimerkiksi mielenterveyden ongelmista. Kuitenkin esimerkiksi se, että kaikki ihmiset olisivat niin sanotusti "normaaleja" on täysin absurdi. Ja sitten kun aletaan määritellä sanaa "normaali", niin totta kai jokainen tietää, että jokaisen ihmisen elämässä on tuolle sanalle erilainen määritelmä. Se millaisessa joukossa ihminen liikkuu määrittelee normaaliuden.

Ja tässä sitten kohtaamme sellaisen asian, mitä kutsutaan "puliukoksi".  Puliukko pitää normaalina sitä, että kaikki ihmiset juovat jäänestoaineita. Narkomaani pitää normaalina sitä, että ihminen käyttää huumeita. Ekonomi taas pitää normaalina sitä, että ihminen pukeutuu pukuun sekä lukevat pitkään ja hartaasti kauppakorkeakoulussa. Joten tietenkin tästä voidaan vetää se päätelmä, että jokaisella ihmisellä on oma näkemys normaalin määritelmästä. Joten sen takia esimerkiksi hoitosuunnitelmaa tehtäessä pitää miettiä sitä, millaiset ovat hoidon kannalta realistiset tavoitteet tuon henkilön kohdalla. Ja kenestäkään ei voida väkisin tehdä samanlaisia kuin kaikki muut ovat, joten siksi psykiatrit ovat korkeasti koulutettuja ammattilaisia, joiden pitää saada tehdä työtään potilaan kanssa rauhassa. Eivätkä mitkään lääkkeet vaikuta sekunnissa, vaan niitä pitää vähän aikaa syödä, jotta saadaan aikaan haluttu vaikutus. Joten potilaan hoitaminen psykiatrian piirissä on pitkäjänteistä työtä eikä tuloksia saada muutamassa päivässä.

MTV:3.n juttu "Markusta"

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisen-miehen-tarina-markku-eli-tuilla-20-vuotta-sulkeutui-kotiinsa-ja-oli-ylpea-siita-ettei-tehnyt-mitaan-ei-ole-mitaan-jarkea-tehda-matalapalkkaduunia-koska-saman-rahan-saa-ilmaiseksi/7157040

 Alla on "Kotiteollisuus"-yhtyeen musiikkivideo kappaleesta "Kevät"

https://www.youtube.com/watch?v=Ps0Juk_oTJ4

Miksi lapsi voi pahoin?

Kimmo Huosionmaa

Tässä sitten yhtenä päivänä eräs opettaja kertoi mediassa, kuinka hänen työpäivänsä kuluu siihen, kun pahoinvoivaa lasta hoidetaan luokassa, ja sitten tietenkin tuli myös se, kuinka tämä lapsi sitten viilteli itseään sekä piileskeli pulpetin alla. Eli aikamoinen koulupäivä tällä opettajalla, ja kun niitä lapsia pitäisi tässä vielä ehtiä opettaa, ja tuolloin ei aika tähän toimintaan riitä, kun yhden oppilaan ongelmia pitää ratkoa koko luokan kanssa. Tuossa artikkelissa opettaja vielä sanoi, että hänellä on muutamia lahjakkaita oppilaita, jotka eivät tällaisen asian takia saa opetusta. Se mikä tässä jutussa oli mielenkiintoista, että opettaja oli ilmeisesti täysin tunnistettavissa tästä jutusta eli hän kertoi olevansa Kuopiosta, mutta se ei jäänyt mieleeni, että oliko nimi sitten mainittu myös. Mutta jos henkilöt on tunnistettavissa, niin silloin ollaan ehkä menty vähän liian pitkälle näissä jutuissa. 

Mutta tässä seuraavaksi tulee mieleen opettajan vaitiolovelvollisuus, eli hänen ei tarvitsisi kaikkia yksityiskohtia noista luokassa sattuneista asioista kertoa ainakaan omalla nimellään. Eikä muuten ole mitenkään erityisen mukavaa, jos tällaista tapausta joutuu muu luokka seuraamaan sivusta. Mutta sitten tulee eteen sellainen ikävä seikka, että jos lapsi oikeasti voi pahoin, niin silloin tietenkin tähän asiaan pitää puuttua, ja hänet lähettää mielenterveyden asiantuntijan luokse keskustelemaan näistä tapauksista, ja tuo asinatuntija sitten tekee asiasta selvityksen ja lähetteen mahdollisiin jatkotutkimuksiin. 

Kun tuota nuorten pahoinvointia katselee, niin silloin tulee sellainen asia tietenkin huomioida, että jos kotona voidaan yleisesti huonosti, eli siellä ryypätään ja käytetään huumeita, niin tuolloin tietenkään asia ei aivan täysin ole nuoren omaa syytä. Tuo opettaja ei ainakaan kyseisessä lehtijutussa, joka on julkaistu MTV3:lla maininnut, että kutsuttiinko paikalle poliisi. Mutta ainakin omasta mielestäni olisi syytä ollut vaivata virkavaltaa tällä viiltelyllä, koska jos tuollaista toimintaa ilmenee, on kyse vakavasta asiasta. Ja tuo nuori voi joko omasta tai muiden aloitteesta syyttää opettajaa siitä, että hänellä on haavoja. Tuollaisia asioita ei enää selvitellä oppilashuoltoryhmässä, vaan siinä pitää paikalla olla ammattitaitoinen psykiatri sekä poliisi, joiden kanssa lähdetään asioita selvittämään, eikä siinä tarvitse sitten vaivata mitään oppilashuoltoryhmiä ollenkaan. 

Tuollainen asia ei ole mikään vitsi, vaan tietenkin se, että toinen viiltää itseään muiden ollessa paikalla saa varmasti aikaan pelkoa, ja tuohon tekoon voi kuolla. Joskus ihmisen valtaa niin sanottu "jatketun itsemurhan tarve", mikä sitten näkyy hyvin ikävällä tavalla lehdissä, ja ehkä suurimmalla osalla kouluampujista on tällainen tarve. Eli tuolloin itsemurhaan liittyy halu kostaa kiusaajille, ja se tekee tällaisesta tilanteesta vaarallisen. Ja voihan itsemurhakandidaatti ajaa vaikka toista autoa päin, ja surmata siinä yhteydessä useita sivullisia. Aina syy tällaiseen tarpeeseen, missä ihminen vahingoittaa itseään tai esimerkiksi toisten käskystä nielee paristoja selvittää aivan oikeiden poliisien sekä psykiatrien toimesta.

Joten sen takia pitää noissa tapauksissa uskaltaa soittaa virkavalta paikalle, sekä huolehtia siitä, että tuo henkilö pääsee tai joutuu osastolle, missä häntä hoidetaan asiaan kuuluvalla tavalla. Noissa itsensä vahingoittamis-tapauksissa itsemurha yrityksissä on sellainen ikävä seikka, että  joskus tuollainen  käytösmalli saattaa muuttua erittäin vaaralliseksi, ja se saattaa johtaa jopa silmittömään väkivaltaan. Kun puhutaan hiljaisesta hissukasta, joiden kaltaisten ihmisten kiusaaminen on muka mukavaa, niin silloin voisin hiukan huomauttaa tästä asiasta. Nimittäin se että ihminen on jotenkin syrjään vetäytyvä ei välttämättä tarkoita sitä, että hän olisi kovin mukava kohde kiusaajille.

Vaikka tämä tuntuu todella pahalta, niin esimerkiksi hiljaisuus ei ole aina sitä, mitä haluaisimme sen olevan. Jos puhutaan epäsosiaalisesta henkilöstä, niin he eivät paljoa muiden kanssa juttele. Eli tuollainen ikään kuin toisten välttely voi johtua antisosiaalisesta persoonallisuudesta, joka saattaa ilmetä tällaisena käytöksenä koulun pihalla, mutta sitten tuo henkilö saattaa koulun ulkopuolella yllättää kiusaajansa esimerkiksi pesäpallomailan kanssa. Kyseessä on tuolloin persoonallisuushäiriö, mikä ilmenee kaksijakoisena käytöksenä, eli siellä missä on todistajia ollaan kunnolla. Ja sitten selän takana tilanne muuttuu aivan toiseksi. Noiden henkilöiden tuntomerkkinä on nimenomaan tunnekylmyys, jota kutsutaan psykiatriassa sosiaalisen apatian nimellä tai paremmin tunnettu on termi psykopatia. 

Miksi eristäytyminen ei ole järkevää?

Kuva I

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/miksi-eristaytyminen-ei-ole-jarkevaa.html

Kimmo Huosionmaa

Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka ovat yksin, mutta jotka eivät eristäydy. Eristäytyminen tarkoittaa sitä, että ihminen menee joko yksin tai muiden sellaisten ihmisten kanssa jotka ajattelevat samalla tavalla kuin hän johonkin luolaan, ja siellä sitten kehitetään lopulta oma yhteiskuntamalli, missä tehdään vain niitä asioita, mihin on lupa, tai joita käsketään erikseen tekemään. Tällaisessa yhteisössä tietenkin on ihmisiä, jotka kohoavat johtajiksi, ja sitten käskevät muita tekemään sellaisia asioita, mitä he eivät itse halua tehdä, ja monissa tällaisissa eristäytyneissä yhteisöissä esimerkiksi WC:n peseminen on rituaali, joka koskee vain nuorimpia yhteisön jäseniä. Tuollaisissa eristäytyneissä yhteisöissä tietenkin joskus käy niin, että tyhmyys alkaa tiivistyä, ja silloin eteen tulee tilanne, missä joku saattaa tahallaan teettää toiselle vain niitä ikäviä tai nöyryyttäviä tehtäviä.

Kun ajatellaan sitä, miksi esimerkiksi me Luterilaiseen kirkkoon kuuluvat emme asu luostareissa, niin siihen on sellainen syy, että me kuulemme myös sellaista, mikä ei ehkä olisi itsellemme mieleen. Ja kun ajatellaan esimerkiksi Ranskan Suurta vallankumousta tai Venäjän vallankumousta vuonna 1917, tai kaikkia muita vallankumouksia, niin silloin voimme todeta, että syy tähän toimintaan on ollut puhtaasti siinä, että vallanpitäjä on eristäytynyt muusta yhteiskunnasta, mikä on tehnyt hänestä kyvyttömän kuulemaan sitä, mitä kansa tarvitsee. Kun ajatellaan Rooman keisarien näkemystä vallan käytöstä sekä siitä, että mitä kansa tarvitsee, niin heidän maailmassaan tietenkin kansa pidettiin tyytyväisenä tarjoamalla "leipää ja sirkushuveja", mikä tarkoitti silloin ruokaa sekä gladiaattori näytöksiä.

Mutta kun tätä politiikkaa ajatellaan sitten vähän tarkemmin, niin tietenkin kansa tarvitsee sitä leipää, ja kun tämä ruoka alkaa loppua, niin silloin edessä on väistämättä mellakoita. Ja tuo asia on sitten saanut aikaan erilaisia vallansiirtoja kautta historian. Kun Ruotsin Kuningas Kustaa Vaasa julistautui myös kirkon johtajaksi, oli kyseessä ehkä aivan yhtä suuri vallankumous, kuin joku Ranskan Suuri vallankumous vuonna 1789 tai Amerikan itsenäistyminen vuonna 1776, koska tuolloin Kustaa Vaasa liitti kirkon valtioon, ja antoi sille valtiollisen roolin. Mutta syy tähän tekoon oli se, että tämä teko auttoi häntä takavarikoimaan Katolisen kirkon omaisuuden, millä hän sitten maksoi armeijansa palkat.

Kun puhutaan eristäytymisestä, niin syy siihen, että kansa meni silloin Kustaa Vaasan puolelle johtui siitä, että Katolisen kirkon harjoittama inkvisitio oli joissain tapauksissa tarpeettoman julma, ja vaikka kerettiläisiin kohdistunut  vaino ei kovin suurta täällä Pohjolassa ollut, niin tietenkin tällainen asia, että esimerkiksi Raamatun käsitteleminen likaisilla käsillä saattoi johtaa kuolemantuomioon varmasti pelotti ihmisiä, ja Kustaa Vaasa tarjosi sitten ainakin yhteneväistä linjaa sekä kansan kielellä tapahtuvaa opetusta siitä, mikä oli oikein tai väärin. Niin ainakin sitten voitiin koettaa yhdessä noudattaa niitä periaatteita sekä tapoja, jotka auttoivat välttämään tuon ikävän tuomion. Kun sitten ajatellaan eristäytymistä, niin eristäytyneissä yhteisöissä kaikki ulkopuoliset asiat nähdään jotenkin karikatyyrin kaltaisina.

Kun ajatellaan jonkun Tiibetiläisen luostari-yhteisön jäsenen käyttämää oranssia kaapua, niin se ei varmaan mikään kovin käytännöllinen vaate jokapäiväisessä elämässä ole. Tietenkin eristäytyminen yhteisössä antaa yhteisön jäsenille rohkeutta esiintyä ihmisten edessä sekä käyttää tunnuksia. Tämän asian huomaamme varmaan joskus esimerkiksi kun tiettyjen MC-kerhojen jäsenet saapuvat johonkin kauppaan tai ravintolaan. Tuolloin tuon ryhmän esiintyminen on erittäin rohkeaa sekä aggressiivista. Kun ajatellaan tilannetta, että joukko ihmisiä asuu eristäytyneenä talossa tai alueella, mihin muut eivät pääse, niin silloin he alkavat nähdä, että ulkopuoliset hiukan karikatyyrisiä.

Esimerkiksi he saattavat ottaa kaikki pukeutumista koskevat mallinsa jostain elokuvista, mikä tekee heistä hiukan erikoisia tavallisten ihmisten silmissä. Ja tietenkin jos ajatellaan vaikkapa skotteja, joiden kansallispukuun kuuluu "kiltti" eli miesten hame, niin tietenkin on skotteja, jotka käyttävät noita hameita omissa kokouksissaan. Mutta tuo sama asia saattaa aiheuttaa hiukan hymyjä jossain muussa paikassa. Eli tuolloin kannattaa hieman miettiä sitä, että kannattaako jotain vaatteita laittaa päälle. Tuollaiset kansalliset piirit tietenkään eivät muuten ole mitenkään eristäytyneitä, vaan he sitten seuraavat varmaan televisiota, sekä ottavat osaa muuhunkin tavalliseen elämään. Kun ajatellaan esimerkiksi luostarilaitosta 1400-luvulla, niin tuo yhteisö merkitsi itsensä puvuilla, joita käytettiin kaikkialla. Ja jos munkki tai nunna kävi kaupassa, niin silloin hän kuuli vain asioita, joita hänen haluttiin kuulevan. Nimittäin jos silloin pääsi lipsahtamaan, että Raamattua oli käytetty vaikka sytykkeenä tai vessapaperina, niin edessä saattoi olla ilmianto sekä marssitus inkvisitioon, missä henkilö sitten kidutettiin kuoliaaksi.

Kuitenkin munkkien ja nunnien käytös sekä eristyminen saivat aikaan sen, että varoitusta ei tullut, ja sitten luostarin ovet potkaistiin sisään, minkä jälkeen omaisuus takavarikoitiin. Kun ajatellaan Karl Marxin kielteistä asennetta uskontoon, niin itse uskoisin sen johtuvan siitä, että tuolloin papit eivät tuominneet väkivaltaa tarpeeksi selvästi, ja esimerkiksi kommunardien julmat teloitukset Pariisin kommuunin kukistumisen jälkeen sai varmasti Marxin ottamaan etäisyyttä uskontoon. Tuolloin ei kenellekään tullut mieleen se, että kaikki tuolloin Pariisissa pidätetyt eivät olleet ainakaan vapaaehtoisesti liittyneet Kommunardien riveihin. Marx sanoi uskonnon olevan oopiumia kansalle, ja hän tarkoitti sitä, että uskontoa käytettiin tuolloin perustelemaan se, että hallitsija saattoi ampua aseettomia ihmisiä ilman, että hän joutuisi mitenkään vastuuseen.

Ja samoin esimerkiksi kuninkaan valtaa eli absoluuttista monarkiaa puolustettiin sillä, että Jumala on kuninkaan valinnut asemaansa, ja silloin tietenkin jos kuningasta vastusti, niin tuo vastustaja syyllistyi jumalan pilkkaan. Mikäli Jumala ei ollut tyytyväinen ihmisiin, niin seurauksena oli sadon menetys tai vastaavaa. Tuo taas johtaa sellaiseen ajattelutapaan, missä kansan tulee ikään kuin olla hallitsijansa arvoinen. Ja sitten tietenkin hallitsija saa rangaistuksen tuonpuoleisessa. Syy siihen, että tätä katsantokantaa alettiin vieroksua johtui siitä, että Ranskan suuressa vallankumouksessa kuninkaan valta kaatui, ja tällöin tietenkin alettiin puhua siitä, että eikö se Jumala nyt kuningasta puolustanut, kun hänet vietiin giljotiinille. Tuolloin unohdettiin että kuningas oli kerran tai oikeastaan kaksi kertaa aikaisemmin menettänyt valtansa.

Vuonna 1215 joutui Englannin Kuningas Juhana Maaton allekirjoittamaan Magna Cartan, mikä rajoitti hänen valtaansa. Ja vuonna 1688 tapahtui tuossa maassa "Mainio vallankumous", jolloin kuningas menetti valtansa parlamentille, joka kielsi kuningasta puuttumaan oikeuslaitoksen toimintaan, poisti hänen verotuksellisen oikeutensa sekä kielsi kuningasta pitämään omaa armeijaa. Tuo lopetti kehityksen kohti absoluuttista kuninkuutta sekä yksinvaltaa. Yksinvaltius oli myöhemmin se syy  miksi Ludvig XVI sekä hänen puolisonsa joutuivat giljotiinille. Nimittäin yksinvaltiaiden ongelma on se, että heille ei aina uskalleta kertoa totuutta. Jos kerrottu tarina tai annettu raportti ei absoluuttista monarkia sattunut miellyttämään, niin hän saattoi sitten lyhentää ketojan päätä miekalla. Kun puhutaan Ludvig XIV:n asenteesta valtaan, eli hänen mottonsa oli se, että "Valtio olen minä".

Se tarkoitti sitä, että esimerkiksi maata puolustettiin silloin kun kuninkaalle sattui sopimaan, ja jos hän sitten ei viitsinyt lähteä jotain maakuntaa puolustamaan, niin silloin joku muu saattoi sitten ryöstellä siellä kaukana niin paljon kuin halusi. Ja tietenkin sellaiset asiat kuin kuninkaan varojen loppuminen, jolloin tietenkin palkkasotureiden palkat jäivät maksamatta olivat kansan kannalta hieman ikäviä asioita, koska kuningas saattoi silloin antaa luvan lisäveron kantoon, mikä tarkoitti häikäilemätöntä ryöstelyä sekä tuhoamista. Ja tietenkin esimerkiksi väärää kieltä kirkossa puhuva henkilö saattoi sitten joutua tuollaisen kuninkaallisen vihan kohteeksi. Nimittäin vähemmistöjen kustannuksella on kautta aikojen nostettu enemmistön itsetuntoa, ja tämä toiminta on tietenkin saanut aikaan sanoinkuvaamattomia verilöylyjä sekä surua ja tuskaa. Ja lopulta kansan mitta tuli täyteen, ja Ludvig XVI marssi giljotiinille. Mutta kuten tiedämme, niin demokratia oli vielä kaukana tuosta toiminnasta, mitä kansan nimessä harjoitettiin tuolloin 1700-luvun lopulla.

Kuninkaalliset paheet siirtyivät uusille vallanpitäjille, jotka sitten hajottivat mielenosoituksia tykeillä ja konekivääreillä, kun tämä mainio höyrykoneen muunnos otettiin käyttöön. Mutta kuitenkin oltiin matkalla kohti sitä demokratiaa, minkä me tunnemme. Kuitenkaan ei ole olemassa mitään niin sanottua ihanteellista demokratiaa, koska me ihmiset vain satumme joskus rikkomaan lakia. Ja siksi meillä pitää olla sellainen taho, joka valvoo yhteisten sekä yhdessä sovittujen asioiden noudattamista. Mutta tietenkin voidaan aina kysyä sitä, että onko sitten mahdollista, että joku parlamentti maailmassa tekisi päätöksiä täysin kysymättä keneltäkään sitä, että halutaanko tällaista päätöstä ollenkaan? Kun ajatellaan edustuksellista demokratiaa, niin silloin aina välillä kysytään sitä, että miksi me valitsemme parlamentaarikot työhönsä? Syy siihen on se, että heidän työnään on tarkastella sitä, millaisia vaikutuksia lailla tai siihen tehtävällä muutoksella on ihmisten elämään kokonaisvaltaisesti. Tämä asia on sellainen pieni lisä siihen lain säätämistä koskevaan tehtävään, mikä parlamentilla on parlamentaarisessa demokratiassa. Eli lakia on tietenkin näennäisen helppo säätää tai sen sisältöä muutella, mutta siinä työssä pitää muistaa se, että lait koskevat kaikkia ihmisiä, jotka ovat valtion rajojen sisäpuolella.

Ja jos sitten eduskunta säätää lakeja, joiden sisältöä ei ole tarkasti mietitty, niin silloin laista tulee sellainen, että sen noudattaminen on pahimmillaan mahdotonta. Tai sitten kyseisen lain voimalla harjoitetaan mielivaltaa, eli tuolloin poliisi voisi sakottaa jokaista ihmistä, jonka naama ei satu miellyttämään. Samoin jos rangaistuksen pituutta koskevia taulukoita lähdetään muuttamaan, niin silloin tulee eteen ongelma, että mitä sitten niille tehtäisiin  joiden tuomio olisi vanhan lain mukaan ehdoton, mutta uudessa laissa taas kaikki tuomiot olisivat ehdollisia ja jotka ovat jo tuomiota istuneet suljetussa laitoksessa. Saisivatko he sitten jotain hyvitystä tästä asiasta vai miten tällainen asia järjestetään? Kas siinä vasta sitten on suuri pulma, jota en onneksi joudu miettimään kovin paljoa.

Tietenkin kun keskustellaan Britannian pääministeristä Winston Churchillista sekä demokratiasta, niin demokratia oli tietenkin sellainen asia, millä Britannia saattoi kaupata omaa puoltaan Toisessa Maailmansodassa, ja vaikka Churchill olisi miten rasistinen ja natsihenkinen omassa yksityiselämässään, niin hän ei sitä tuonut kuitenkaan valtiollisessa toiminnassaan esille. Ja aina välillä tuolla valtion johdossa joudutaan tekemään päätöksiä, jotka eivät ehkä omaa itseä satu miellyttämään, mutta kolhuilla elämästä selviää, kuten aina voimme todeta, ja kaikki olemme täällä historian tuomittavina. Eli joskus saattaa käydä niin, että nämä ajatukset unohdetaan tai sitten ne tullaan valamaan pronssiin.  

Kuva I

http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2015/03/21/14/26DCAAC000000578-3005352-image-a-35_1426949746008.jpg