Kun ideologia ja totuus käyvät kilpasille, niin ideologia voittaa.

 

Vladimir Putin haluaa monien muiden diktaattorien tavoin suosia urheilua nuorten ajanvietteenä. Kun nuori juoksee tai harrastaa jotain potkunyrkkeilyä, niin hän valmentautuu samalla päätehtäväänsä eli palvelemaan suurta johtajaa, jonka suurten aatteiden takia miljoonat saavat kuolla. Liikunnan merkityksen nuorison kasvattajana tunsi myös Adolf Hitler, jonka mielestä nuorten kuului kiitää pitkin stadionia. Syy miksi monet diktaattorit tekevät juuri tällaista nuorisotyötä johtuu siitä, että he voivat pitää näin nuoret poissa kirjojen sekä kaiken maailman ruutujen äärestä. Näin nuori ei saa haitallisia vaikutteita, jotka voivat aiheuttaa erittäin haitallisena pidettävän taidon käsitellä kriittisesti eli toisin sanoen kyseenalaistaa "vallitsevia arvoja sekä totuutta", joka tarkoittaa tietenkin vahvan johtajan palvontaa sekä sitä, mitä TV nyt milloinkin sattuu syytämään. 

Kriittisyys ei siis tarkoita suoraan kieltämistä. Tai se ei myöskään tarkoita asioiden suoranaista vastustamista, vaikka sitä usein käytetään juuri tässä muodossa. Joskus puhutaan myös "ylikriittisyydestä". Tuota termiä käytetään usein tilanteessa, jossa henkilö kyseenalaistaa jonkun asian tarpeellisuuden. Eli hän ei suoraan ehkä suostu nielemään sitä, mitä joku hänen yläpuolelleen kohotettu henkilö tai taho sattuu sanomaan tai käskemään. 

Kriittisyys eli kyseenalaistaminen tarkoittaa sitä, että henkilö uskaltaa kysyä, että "onko olemassa muita mahdollisuuksia tai vaihtoehtoja tämän ehdotetun lisäksi"? Tai sitten hän voi esittää kysymyksen, että kuka mahtoi kertoa toveri Putinille, että hän on ainoa oikea johtaja Venäjälle? Kriittiseen ajatteluun kuuluu myös se, että esimerkiksi lakia tutkitaan, ja siitä etsitään ne kohdat, joista paljastuu ketä varten lait on perustettu. Eli kuka on se, ketä lait suojaavat? Lain tehtävä on siis kaikessa komeudessaan suojata heikompia, mutta joissain maissa lait ovat väline, jolla eliitti tai sisäpiiri turvaa omia oikeuksiaan, jotka voivat olla laajempia kuin keskimääräisen asukkaan oikeudet. Toisaalta laki voidaan määritellä siten, että sen tehtävä on vakauttaa yhteiskuntaa. Ja taas pitäisi kysyä, että millaista yhteiskuntaa tuo laki vakauttaa. 

Totuus tai todellisuus eivät ole kykeneviä kilpailemaan ideologian kanssa. Kun joku haluaa puhua todellisuudesta tai totuudesta, niin hän joutuu tietenkin tarkastamaan tai tarkastuttamaan faktat, joita hän käyttää, tai joihin hän vetoaa. Faktojen tarkastamiseen tarvitaan tietenkin joku lähdeaineisto, joka voi olla tietosanakirja, joka voi olla joko netin kautta luettava tai fyysinen kirja. Toki ainakin osan faktoista voisi tarkastaa kaivamalla taskusta sen paljon puhutun älypuhelimen. Mutta kukaan oikea ihminen ei tarvitse faktoja. Oikea ihminen tarvitsee vain leipää ja sirkushuveja. Sekä jonkun kertomaan itselleen, miten hyvä ihminen hän on tänään ollut. Jos joku on eri mieltä jonkun ideologisesti valveutuneen ihmisen kanssa, niin silloin edessä on tilanne, joka voidaan ratkaista karjumalla, että "turpa kiinni". 

Tai ehkä sitten vielä käydään miesjoukon kanssa kertomassa se, että vaikka joku nyt ehkä on vähän väärässä, niin sen ei pitäisi alaisille kuulua. Vaan alaisten tehtävä on ainoastaan totella, koska lain mukaan on olemassa lojaalisuusvelvoite. Jos neuvonantaja antaa neuvon, joka osoittautuu vääräksi, niin silloin syy on neuvonantajan. Tai jos johtaja jättää neuvonantajan neuvon noudattamatta, niin syy on se, että neuvonantaja ei ole toiminut oikein, tai jotenkin jättänyt neuvon antamatta. Jos taas neuvo osoittautuu oikeaksi, niin silloin johtaja tietenkin on itse tehnyt päätöksen. 

Eli johtajat korjaavat plus pisteet, ja alaiset taas kantavat vastuut vääristä päätöksistä. Mikäli sitten joku tutkija tai tutkijaksi itseään kutsuva henkilö sattuu olemaan "vähän" eri mieltä jonkun johtajan kanssa, niin silloin löytyy varmaan paljon nimekkäämpi tutkija, jolla on paljon suurempi arvovalta tai paljon pidempi kokemus, tai paljon enemmän media-aikaa kun jollain vähän vähemmän tunnetulla tutkijalla. Ja sitten tietenkin kaikki vastaväitteet voidaan suoraan jyrätä median avulla. 

Faktan tarkastamiseen kului ennen aina aikaa. Ja fakta voi olla asia, mistä kukaan ei pidä. Jos älypuhelimet saataisiin kerättyä pois, niin ehkä kukaan ei edes viitsisi tarkastaa mitään faktoja. Ennen piti rynnätä kirjastoon, ja katsoa sitten jostain tietokirjasta jotain asiaa. Mutta nykyään riittää, että taskusta kaivetaan se paljon vaivaa ja häiriöitä aiheuttava älypuhelin. Näin ei kukaan nuori sitten googleta vääriä asioita väärissä paikoissa. Nuorilta on helppoa vetää etuja pois. Nuori ei äänestä, niin hänen äänensä ei näy poliitikon saamien äänten määrissä. Nuorten saapuminen paikalle häiritsemään tilaisuutta voidaan estää helposti pitämällä tilaisuuden yhteydessä esimerkiksi alkoholitarjoilu, joka tekee tilaisuudesta välittömästi K-18 tapahtuman. 

Ja jos sitten voidaan kaikki asiat esittää niin, että vanhempien oikeusturvaa parannetaan, niin asiat saadaan näyttämään varsin komeilta. Miksi edes vaivaudutaan neuvottelemaan, kun kuitenkin asiat voidaan laittaa toimimaan siten, että käytetään hyväksi vanhempien auktoriteettia. Ja myöhemmin tietenkin esimies on se, jonka tehtävä on ottaa käyttöön vanhempien asema ihmisen elämässä. Kun esimies joka ei itse ole ollut paikalla näkemässä jotain asiaa istuu edessä, niin häneltä puuttuu subjektiivinen kokemus tuosta asiasta. Kun esimies ei ole joutunut likaamaan käsiään, niin hän sitten varmaan on parempi tekemään päätöksiä, kun hiestä märkä alainen, joka kädet rakoilla on tehnyt koko päivän töitä kentällä. 

Pitäisikö nuorten osata lukea mediaa, ja tarkastaa faktoja, jos he eivät äänestä? Sanotaan että se minkä nuorena oppii, niin sen vanhana myös osaa. Eli tässä hiukan muuntelin vanhaa sananlaskua nykykielelle. Tietenkin ainakin joidenkin mielestä olisi varmaan parempi, että he sitten äänestyskopissa käynnin jälkeen alkaisivat miettiä, mitä joku ehdokas on oikeasti sanonut. Eli on taitoja joita kannattaisi opetella vähän ennen kuin niitä aletaan tarvita. 

Ideologia on taas asia, jota myydään tunteella. Ideologiaan kuuluu tietenkin se, että ihmisille luvataan paljon hyvää ja kaunista. Poliitikot puhuvat mielellään sitä, mitä ihmiset milloinkin haluavat kuulla. Eli tietenkin Donald Trumpin kaltaisten poliitikkojen ja liikemiesten ajatukset esimerkiksi öljyteollisuuden tukemisesta ilmastonmuutoksen kustannuksella ovat asioita, jotka ottavat helposti tulta. "Tietenkään ilmastonmuutosta ei ole" on asia, mikä uppoaa ihmisiin, jotka ostavat isomoottorisia autoja. Toinen asia on sitten se, että jotkut poliitikot osaavat toki pitää oman etupihansa siistinä. Eli kaikki ongelmat ulkoistetaan jonnekin missä niitä ei nähdä. Hiilidioksidipäästöt voidaan ulkoistaa Venäjälle, niin omat päästöt saadaan välittömästi kuriin. Siis sähköauto on asia, joka on juuri niin ekologinen, kuin sen käyttämä sähkö on. Eli sähkön tuotantotapa tietenkin on se, mikä määrittää sen, miten paljon päästöjä sen tuottamisesta tulee. 

On helpompi sanoa asiat niin, että ihmiset voivat huoleti jatkaa vanhaan malliin, kuin pakottaa äänestäjiä tekemään jotain, ehkä hyvinkin kalliita muutoksia elämäänsä. Ja jos oikein viisaita ollaan, niin asiat voidaan suoraan työntää seuraavalle sukupolvelle. Kun ihminen on haudassa lepäämässä, niin hän ei varmaan sen jälkeen ainakaan maallisen oikeuden ulottuvilla ole. Ja kun 80-vuotias presidentti päättää asioista, niin mitään muuta ei voida valitettavasti tehdä kuin seurata johtajaa, tai sitten ihminen saa sanoa hyvästit työpaikalleen. Eli ideologiaa myydään sillä, että ihmisille kerrotaan sitä, että he ovat aina oikeassa. Tai ihmisten ei tarvitse olla oikeassa, riittää että he pitävät siitä, mitä he ovat tehneet. 

Koskaan ei saa suututtaa äänestäjää, on asia mikä varmaan on jokaiselle poliitikolle tuttu. Ja tietenkin jos joku nyt haluaa puhua vaikkapa siitä, mitä hyvää jossain vetytaloudessa voisi olla, niin tietenkin hänet voidaan vaientaa sillä, että puhe käännetään johonkin muuhun asiaan. Ketä nyt kiinnostaa se, että lentotukialus voi kehittää vetyä omia laser aseita käyttäviä lentokoneita varten yksikertaisella elektrolyysillä, kun TVstä tulee esimerkiksi jääkiekkoa. Kuka edes uskaltaa väittää sitä, että jäähallien kylmälaitteet kuluttavat turhaan sähkövirtaa, tai että noista laitteista ja niiden ylläpidosta koituu hiilidioksidipäästöjä. 

Jääkiekko kun on tärkeässä asemassa nuorison liikuntaharrastuksessa, joka tietenkin suoraan kompensoituu maanpuolustuksessa. Eli tietenkin datakeskukset ovat niitä asioita, joita ei maassamme edes tarvittaisiin. Jos koko internet saataisiin pois, niin voisimme sitten kaikki rynnätä harrastamaan tuota kovaa ja korrektia kontaktilajia. Ajatelkaa kun maailmassa ei olisi mitään rillipäisiä nörttejä, jotka tuijottelevat kaiken päivää jotain ruutuja. Maailma täyttyisi korrektisti piilolaseja käyttävistä sosiaalisista nuorista, jotka varmasti haluavat viettää koko aikansa jossain jäähallissa. Näin taas kerran maailma täyttyy urheilijanuorista, joita ei edes kiinnosta se, kuka asioista tällä kerralla päättää. 

https://yle.fi/a/74-20204907

Venäjältä alkavat ohjukset sekä täsmä-aseet olla lopussa tai sitten niiden määrä on vain vähäinen.

Yllä: Iranilainen HESA Shahed 136

Tässä vähän aikaa sitten mediassa kyseltiin, että miksi joku valtio tukee Venäjää? Osa noista Venäjää tukevista valtioista on täysin sen talutusnuorassa. Eli ne ovat olleet riippuvaisia Venäjän toimittamista aseista. Mutta osa noista valtioista kuten Iran tukevat kaikkia valtioita, joiden politiikka suuntautuu USA aa sekä sen liittolaisia vastaan. Eli Iranin haluun toimittaa tukea Putinille voi löytyä esimerkiksi Iranin politiikasta, jossa USA määritellään länsimaiseksi rappiovaltioksi, ja jokainen joka sotii USA a tai sen liittolaisia vastaan saa tuon ajattelun perusteella tukea Iranista. 

Ja se että esimerkiksi Putinin vihollinen on saanut USAlta tukea, niin silloin tietenkin se tarkoittaa, että Iran tukee mielellään Putinia. Ja ehkä Iran on sitten toimittanut esimerkiksi kamikaze-lennokkeja Venäjän asevoimille, mutta sitten jos noin on käynyt, niin kuitenkin voidaan kysyä että kykeneekö Iran toimittamaan tarpeeksi droneja, jotta Venäjä voi niiden avulla korvata ne lennokit, mitä se käyttää esimerkiksi hyökkäyksissä kohti Kiovaa? Siis riittääkö Iranin lennokkituotanto korvaamaan nuo käytetyt lennokit, ja sitten vielä pitää kysyä, että ovatko Iranilaiset lennokit sellaisia, että niillä voidaan hyökätä oikeaa sotilaskohdetta vastaan?

Eli onko noita droneja suojattu häirinnältä? Nimittäin on hiukan eri asia tehdä lennokki-isku yllättäen maassa, mikä on teoriassa rauhantilassa kuin hyökätä niiden avulla valmistautunutta vastustajaa vastaan. Rauhantilassa olevassa valtiossa ei lennokkeja vastaan suunnata elektronista häirintää, eikä esimerkiksi droneja ammuta millään aseilla. 

Miksi Venäjä ampuu enemmän ohjuksia, kuin se kykenee tuottamaan? Syy tähän saattaa olla se, etteivät aseiden käyttäjät yksinkertaisesti tiedä noiden aseiden todellisia määriä. Tai sitten he kuvittelevat, että Venäjän aseteollisuus kykenee rakentamaan täsmäaseita siihen tahtiin, mitä Venäjän asevoimat niitä käyttävät. Tänään netissä luki, että Venäjän täsmäaseiden kohdalla alkaa laarin pohja jo näkyä, ja tietenkin tuolla itäisessä naapurimaassa toivotaan, että Iranista olisi tulossa apua uusien kamikaze-lennokkien muodossa. 

Noilla lennokeilla on tehty hyökkäyksiä Kiovaan, mutta ongelma on siinä, että kuinka tarkkoja nuo ilmeisesti GPS/GLONASS-laitteiden avulla ohjattavat lennokit sitten oikeastaan ovat. Kiovaan tehdyissä iskuissa on käytetty Iranilaisia HESA Shahed 136-lennokkeja, joissa ei ole esimerkiksi kameraa. Kohteen koordinaatit on syötetty tuohon droneen, joka sitten lentää kohteeseensa kuin risteilyohjus. Vaikka lennokin huippunopeus on vain 180 km/h, niin nuo matalalla lentävät lennokit ovat vaikeasti havaittavissa. 

Lennokkien moottorien kerrotaan pitävän kovaa ääntä. Jos ne havaitaan esimerkiksi kuulosuuntimalaitteen avulla, niin silloin niihin voidaan suunnata tulitusta esimerkiksi konekivääreillä, joten ehkä helikoptereiden ovikonekivääreitä voitaisiin käyttää noita droneja vastaan. . Mutta silloin konekiväärin olisi oltava dronen lentoreitin varrella. Dronejen torjunnan ongelma on se, että ne ovat halpoja verrattuna moderneihin ohjuksiin. Eli niitä voidaan käyttää massoittain, mutta ongelma on siinä, että niitä on vaikea havaita. Ja joskus on esitetty skenaario missä droneparvien avulla vihollinen houkutellaan ampumaan sen IT-ohjusvarastot tyhjiksi, jolloin taivas on avoinna risteilyohjuksille ja hävittäjille. 

Kaikki kamikaze-lennokit eivät ole niin alkeellisia kuin ukrainan sodassa käytetty HESA Shahed 136. Joihinkin moderneihin kamikaze-droneihin on kuitenkin asennettu suuntauskamera, jonka avulla ne voidaan kohdistaa esimerkiksi liikkuviin panssarivaunuihin. Kun GPS/GLONASS ilmoittaa lennokin lähestyvän kohdettaan, niin silloin se ottaa yhteyden ohjaajaan, joka suuntaa aseen tarkasti. Mutta myös tekoälypohjaisia järjestelmiä on otettu käyttöön. 

Tuolloin ohjus hakeutuu kohteeseen kohteesta otetun valokuvan perusteella. Kun partioiva drone huomaa kohteen, niin se vertaa kohteesta otettua valokuaa sen muistissa olevaan kuvaan. Jos kuvassa oleva kohde on merkitty tuhottavaksi drone kääntyy syöksyyn sitä kohti. Periaatteessa kamikaze-drone tai kamikaze-lennokki on vain yksi risteilyohjuksen muunnos. 

Eli tuolloin ohjaaja suuntaa dronen kameran panssariin joystickin avulla sekä antaa hyökkäyskäskyn. Ja tuolloin samanlainen järjestelmä, joka saa siviili dronen seuraamaan omistajaa saa sen seuraamaan liikkuvaa kohdetta. Eli tuon ohjausjärjestelmän kohdalla kyseessä on kaksikäyttöjärjestelmä, jota voidaan käyttää sekä sotilas- että siviililennokeissa. 

Teoriassa nämä kamikaze-lennokit eli viipyvät ammukset ovat hyvin tarkkoja, mutta jos niiden viestijärjestelmää häiritään, niin silloin ohjaaja voi menettää yhteyden lennokkiin, joka sitten kylvää tuhoa väärässä paikassa. Kamikaze-lennokki on siis periaatteessa risteilyohjus, joka kaartelee kohdealueen päällä ja sitten käskyn saatuaan se iskee kohteeseen kuten normaalikin ohjus. Noiden drone-koneiden etu taistelukoneeseen nähden on pieni koko, mutta niiden kyky hyökätä esimerkiksi panssaroituja bunkkereita vastaan on rajallinen. 

Yleensä kamikaze-lennokkien kohde on taistelupanssarivaunu tai IT-asema, sekä nykyisten hyvin pienten kamikaze-lennokkien kohde voi olla myös esimerkiksi tarkka-ampuja. Toki myös tavallinen risteilyohjus voidaan muuttaa droneksi, joka kykenee kaartelemaan vihollisen kaupungin päällä eli se voi lentää hyvin mutkikasta reittiä, ja sitten tietyllä hetkellä syöksyy kohteeseensa. Mutta miksi Venäjä käyttää niin paljon aseita? Vastaus tähän saattaa tulla venäläisestä tavasta käyttää tykistöä sekä muita aseita. Venäläiset luottavat suureen kranaattien määrään, joten saattaa olla niin, että venäläiset komentajat käyttävät myös täsmä-aseita samalla tavalla kuin muitakin aseitaan. 

Eli vaikka Venäjällä on tietenkin täsmä-aseita, niin niiden käyttöön ei ehkä olla perehdytty aivan yhtä hyvin kuin lännessä perehdytään vastaaviin varusteisiin. Tai sitten nuo täsmä-aseet on tehty toisella tavalla, eli niissä ei ehkä ole aivan samanlaista tekoälyyn perustuvaa suuntausjärjestelmää kuin länsimaisissa aseissa. Ja kun Venäjä on hankkinut aseita esimerkiksi Iranista, niin silloin tietenkin pitää kysyä, että kuinka hyvin suojattuja nuo aseet ovat esimerkiksi elektronista häirintää vastaan. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/sotilastiedustelun-arvio-ven%C3%A4j%C3%A4-ampuu-enemm%C3%A4n-ohjuksia-kuin-kykenee-valmistamaan-selitys-h%C3%A4t%C3%A4ratkaisuille-niit%C3%A4-vain-ammutaan-ilmaan/ar-AA135xnU?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=caa093193d934981ba5576d4ee1410f2

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tallainen-on-kamikaze-drone-jolla-venaja-moukaroi-kiovaa-halpa-ja-vaikeasti-torjuttava/ba05a603-9694-4824-8c9c-8e66d09725cf

Kuva: https://en.wikipedia.org/wiki/HESA_Shahed_136

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

YouTuben sekä muun median suhde ääriryhmiin on monimutkainen juttu

Kimmo Huosionmaa

YouTube on julkaisualustana erittäin mielenkiintoinen sekä hyvä tapa saada näkyvyyttä, mutta sitten tietenkin voidaan samalla miettiä sitä, että myös esimerkiksi muusikon pitää saada tuotteestaan tuloja, mikä taas liittyy tekijänoikeuksiin. Mutta kuitenkin myös esimerkiksi se, että YouTube toimii alustana kaiken maailman ääriliikkeille, jotka pilottitakki päällä esittelevät sitä, mikä on heidän mallinsa toimia.

Jos sitten ajatellaan sitä, että tällaisten ääriliikkeiden tavoitteena on esimerkiksi pelotella ihmisiä esiintymällä vaikkapa poliisin suojeluksessa toimivana järjestönä, niin silloin kyllä mennään vähän liian pitkälle, ja tuollainen video pitää kyllä poistaa. Samoin jos puhutaan esimerkiksi nuorison radikalisoitumisesta, niin silloin tietenkin voidaan huomioida, että eräiden henkilöiden harrastuksessa varmasti ovat heidän vanhempansa mukana.

Nimittäin en itse oikein usko, että esimerkiksi joihinkin maihinnousukenkiin tai vastaaviin tuotteisiin on aivan jokaisella 15-vuotiaalla varaa, tai ainakin silloin saa kyllä aika paljon jakaa mainoksia. Skinheadien tapauksessa esimerkiksi turha julkisuus on tuonut tuolle ryhmälle huomiota, ja koska he itse esittelevät mielellään toimintansa poliittisia päämääriä, niin se sitten on lisännyt myös esimerkiksi huumekauppiaiden sekä heidän heidän “perintätoimistojen” eli huumevelkojen perijöinä toimivien henkilöiden halua esiintyä esimerkiksi juuri skinien vaatteissa.

Se mikä tietenkin tekee tuosta “isänmaallisesta” rikollisuudesta ikävää katsottavaa, on se, että nämä henkilöt sitten esiintyvät avoimesti esimerkiksi viranomaisina. Se että näillä henkilöillä sattuu olemaan vuokra-auto alla, ei tee heistä muuten mitään erityisen vaarallisia, vaikka he tulevat joskus katujen varsille autoihin istumaan sekä näyttämään pilottitakkia, ja muuten tuota toimintamallia noudattivat nämä samanlaisiin asuihin pukeutuneet miehet myös Saksassa sekä Ruotsissa. Eli kadun varteen tuli sitten vuokrattu auto, jossa istui kaksi miestä, ja sitten nämä henkilöt odottivat, että joku soittaa poliisin paikalle.

Tuon jälkeen taas lähdettiin hymyssä suin ajelemaan eteenpäin, ja muistutettiin siitä, mitä jokamiehenoikeudet takaavat myös siinä maassa. Ideana oli ilmeisesti se, että noista asioista “turhaa melua” pitävät lehtimiehet sekä muut henkilöt saadaan samalla tavoin ajettua vainoharhojen partaalle. Kun sitten tätä virkavallan sekä skinien suhdetta lähdettiin analysoimaan, niin silti esimerkiksi Stern-lehti, jonka päälle oli turhankin usein laitettu daavidin tähti kuitenkin julkaisi näitä artikkeleita, vaikka noiden lehtikioskien pitäjät oli tietenkin leimattu jo epäisänmaallisiksi toimijoiksi, ja heihin suhtauduttiin samalla “kriittisesti”, mikä ei varmasti kovin mukavalta tuntunut. Kadulla kiviä heittelevät skinheadit tarjosivat yhteen aikaan jokailtaista “viihdettä” uutisiin. Ja suomeen tietenkin odotettiin samanlaisia toimijoita, joten tänne perustettiin esimerkiksi mellakkapoliisi.

Kun tämä Suomi sitten täytti sata vuotta, niin tuloksena oli tilanne, missä odotettuja levottomuuksia ei kuitenkaan sattunut. Se sitten varmaan näkyy myös siinä, miten poliiseja palkataan jatkossa töihin, eli perinteistä poliisityötä tietenkin tullaan tekemään jatkossa, mutta kuitenkin esimerkiksi siviiliasuisia partioita sekä tiedustelutyötä lisätään, koska se ennaltaehkäisee mellakointia. Jos nuo polttopullot sekä aseet saadaan kerättyä pois ajoissa, niin silloin tietenkin jäävät vahingot pienemmiksi. Samoin infrapuna-kameroiden avulla voidaan autojen rikkojat tunnistaa tarkemmin, ja heidät saadaan sitten vastuuseen teoistaan eli korvaamaan vahinkoja, joita ovat aiheuttaneet.

Kun ajatellaan median mutkikasta suhdetta väkivaltaan, niin silloin pitää muistaa se, että väkivalta sekä pelko ovat asioita, joiden avulla voidaan tuotetta myydä. Skinheadit ovat samalla tavoin ainakin osittain median tuote, kuin mitä esimerkiksi anarkistit aikoinaan olivat. Parilla polttopullolla saatiin luotua kuva siitä, että poliisi perääntyy noiden ihmisten edessä, ja samoin toimittajat mielellään julkaisivat kuvaa mellakoista, joissa kyynelkaasu sitten lainehtii ja joku lippu palaa. Tuolla tavoin niille järjestöille saadaan julkisuutta. Kun sitten varsinaisia väkivaltaan turvaavia tai väkivallan avulla asiaansa ajavia järjestöjä lähdetään tutkimaan, niin niissä saattaa olla vain muutamia kymmeniä jäseniä, joiden toiminta tietenkin on hyvin näyttävää, kun pakolaiskeskukseen heitetään pari polttopulloa. Sillä tavoin saadaan poliisi vaatimaan lisää resursseja.

Näissä lehtijutuissa mitkä käsittelevät esimerkiksi pahoinpitelyitä sekä raiskauksia, jotka ovat hyvin vakavia rikoksia on sellainen asia havaittavissa, että niissä on toimittajien “liipasinsormi” kovin herkällä, kun lähdetään kirjoittamaan asioista, joissa tekijänä on ulkomaalainen. Eli eivätkö kotimaiset miehet sitten tee ollenkaan enää rikoksia, kun jokainen asia, minkä ulkomaalainen tekee pitää aina laittaa lehteen.

Tuo toiminta palvelee myös islamistien ääriryhmiä, jotka kulkevat esimerkiksi ostoskeskuksissa värväämässä uusia jäseniä verkostoon, joka saattaa olla lähinnä huumeiden jakelua varten perustettu organisaatio. Tuolloin  nämäkin henkilöt korostavat sitä, että heillä on poliittisia päämääriä, ja esittelevät mielellään esimerkiksi työnantajansa olevan joku Isis, ja tuolloin aseiden kuvia esitellään kaikille kavereille, samoin tietenkin jokainen rattijuoppo joka ajaa väkijoukkoon voidaan esittää terroristina, joka on kuollut “suuren islamin” puolesta. Syy miksi muuten vähemmistöön kuuluvat ajautuva usein esimerkiksi rikosten pariin johtuu syrjäytymisestä.

Eli vähemmistöön kuuluvien on jostain syystä vaikeaa tai ainakin vaikeampaa kuin valtaväestöön kuuluvien saada työtä, koska heitä ei koeta ikään kuin “hyviksi työntekijöiksi”. Joskus työnantajat ikään kuin pelkäävät, että heidän verkostonsa jäsenet eivät muka heistä sitten pidä, jos he palkkaavat vaikkapa romaneja. Mutta kun puhutaan eristämisestä sekä siitä, että työnantajat eivät muka uskalla palkata vähemmistöjen edustajia, koska he pelkäävät, etteivät saa silloin tilauksia, niin tuolloin kyllä on kyse jonkinlaisesta kartelloinnista, jossa työntekijän etninen tausta sidotaan siihen, että tilataanko yhtiöltä tuotteita. Ja tuo asia tietenkin pitää silloin viranomaisten tutkia.