Taas on tultu vuoden viimeiseen päivään

 

Vuoden viimeinen päivä on käsillä. Ja olemme kaikki varmaan jo ajatelleet mitä uusi vuosi tuo tullessaan, paitsi tietenkin tekoälyä sekä Putinin trolleja. Vuoden viimeisenä päivänä olemme varmaan ajatelleet sitä, että mitä olisi pitänyt tehdä sekä sitä mitä ei olisi pitänyt tehdä. Vuosi on ollut täynnä negatiivisia uutisia, varjolaivastoa sekä monia muita pelottavia asioita. Mutta siis nyt olemme menossa kohti uutta huomista, ja siksi olemme illalla vastaanottamassa ilotulistusta, ainakin jossain muodossa. Siis mennyttä emme voi vielä ainakaan muuttaa, mutta siitä voimme ottaa oppia. 

Siis meidän pitäisi ottaa menneisyys kokonaisuutena, jota tietenkin operoivat suuret vaikuttajat, joita ovat ihmiset sekä aatteet ja asenteet, joiden mukaan ihminen tekee päätökset siitä, miten hän toimii. Vaikka suuri vaikuttaja kuten keisari, kuningas tai asevoimien komentaja on se, jonka neroutta tai virheitä saamme seurata historian kirjoista, niin kuitenkin meidän pitää muistaa se, että myös tavallinen ihminen ottaa osaa historian kirjoitukseen. 

Hän on se joka seuraa tai on seuraamatta suuria toimijoita. Ja aivan samalla tavalla kuin olemme puhuneet Stalinista, Hitleristä sekä ehkä myös Putinista miehinä jotka komensivat tekoja, joita ei voida puolustella, niin meidän pitää samalla muistaa se, että ilman valtiota nuo miehet olisivat aivan tavallisia ihmisiä. Siis Stalinkaan ei olisi sen vaarallisempi kuin joku Moskovan kaupungin puisto-osaston työntekijä, jos hänellä ei sattuisi olemaan valtiota käytössään. Samoin Putin olisi vain tavallinen juristi jos hän ei olisi venäjän presidentti. 

Tietenkin molemmat noista kahdesta henkilöstä voisi ostaa aseen, ja sitä kautta muuttua vaaralliseksi. Tai he voivat puukottaa jonkun, mutta tuolloin vaaran laajuus on melko pieni verrattuna siihen, että tuolla miehellä on komennossaan armeija, joka sitten tekee kaiken mitä tuo mies sattuu haluamaan. 

Kun puhutaan toiminnasta sekä ulkoisista merkeistä, niin se mitä me muut näemme muodostaa sen kuvan, mitä saamme toimijasta. Kukaan meistä ei ole kiinnostunut siitä, että onko joku esimerkiksi mukana pahoinpitelyssä tai kiusaamisessa niin, että hän on mielessään tuota toimintaa vastaan. Se että hän ottaa tuohon toimintaan osaa on se, mitä muut näkevät hänessä. Vaikka ihminen väittää myöhemmin, että hänen mielensä ei ollut mukana esimerkiksi maassa makaavan potkimisessa tai että hän on ollut jotain asiaa vastaan, mutta ottaa kuitenkin osaa tuohon toimintaan, tekee hänestä rikollisen. Siis ajatelkaa että kukaan ei olisi mennyt esimerkiksi SS-joukkoihin. Olisiko Hitler silloin onnistunut hyökkäämään yhtään mihinkään? Sitäkin sopii miettiä. 

Mutta siis tulevaisuutta voimme muuttaa. Tai ainakin voimme  toimia niin, että tulevaisuudessa rakennamme hiukan kestävämpiä sekä oikeudenmukaisempia malleja. Mutta maailma ei ole suoraan sanottuna mustavalkoinen. Se ei ole mikään suoraan oikea tai väärä. Eli on olemassa malleja jotka muuttuvat ajan myötä vääriksi. Absoluuttista monarkiaa on aikoinaan perusteltu sillä, että se tuo maahan vakautta. Mutta tuo vakaus saattaa olla näennäistä. Eli jos absoluuttinen monarkki sitten dementoituu tai hänen seuraajansa on joku sosiopaatti, niin silloin valtio menee suoraan ojasta allikkoon. Ja kuten viisaat miehet ovat sanoneet, niin valistuneita monarkkeja seuraa aina lopulta diktaattori tai despoottinen mielivaltainen henkilö. 

Kun me puhumme siitä mitä joku suuri sotapäällikkö sanoi tai teki, niin meidän pitää muistaa vanha sanonta. Mitä suurempi johtaja on, niin sitä suurempi uhka hän on valtiolleen. Siis suuret johtajat tekevät aina suurempaa vahinkoa, ja suuret johtajat suuressa maassa aiheuttavat paljon laaja-alaisempaa vahinkoa kuin pienet johtajat pienissä maissa. Siis jos johtajalla on suuret valtuudet, niin hän voi käyttää niitä suuressa määrin väärin. 

Suuret sotapäälliköt ovat miehiä ja ehkä myös joskus naisia jotka ovat vaikuttaneet historian kirjoitukseen. Mutta nuo suuret miehet ja naiset ovat myös ikävä kyllä olleet suuria onnettomuuksia sekä valtavaa kärsimystä tuoneita henkilöitä. He saattavat olla historiassa ihailtuja ihmisiä, mutta jos sattuisit olemaan esimerkiksi jossain Rooman imperiumin legioonassa rivimiehenä, niin silloin ei varmaan olisi kovin mukavaa juosta ratsain liikkuvan päällikön perässä. Eli tässä vaiheessa vain pitää sanoa, että ilman rivimiehiä ei ole päälliköitä. 

Jos on esimies niin silloin pitää olla alainen. Me olemme tottuneet siihen, että alaisen tekemästä virheestä voidaan valittaa esimiehelle. Ja kas näin. Esimies tietenkin kuuntelee meidän selvityksemme, ja rankaisee alaista kun satumme haluamaan. Tai noin ehkä joku kuvittelee. Mutta tietenkin alaisella on oikeus tulla kuulluksi, ja saattaa olla että esimies päätyy toiseen ajatukseen kuin mitä me muut toivomme hänen päätyvän. 

Esimies tai esihenkilö ei välttämättä näe asiaa niin, että alaista pitää välttämättä rangaista, vaikka hänestä tehdään valitus. Ja sitten kun puhutaan mistään asioista, niin esimies ei välttämättä ole aina edes tarpeen. Kun puhutaan työelämästä sekä itsensä johtamisesta, niin meille tulee välittömästi mieleen kysymys siitä, että kuinka esimies suhtautuu tähän tai tuohon asiaan. Ihminen ei siis voi tehdä mitään oma-aloitteisesti, vaan kaikki aloitteet johonkin toimintaan pitää tulla esimieheltä tai esihenkilöltä. 

Kun ihminen haluaa ryhtyä kirjailijaksi, niin hänen pitää tietenkin saada aina käsky joltain muulta. Missään nimessä hän ei voi kävellä mihinkään kustantamoon tai muuhun mediataloon ja tarjota tekstejään luettavaksi. Tai sitten hän ei voi kirjoittaa esimerkiksi blogia, jonka kautta hän voisi saada myös sellaisten ihmisten palautetta, jotka eivät häntä tunne. Eli tuolloin ihmiset arvostelevat tekstiä sekä osaamista. Eivät sitä miltä niiden kirjoittaja sattuu näyttämään. 

Mutta kun teet työtä, niin katso kerran peiliin, ja kysy kuka on elämäsi päähenkilö? Ketä varten sinä itse käyt töissä? Käytkö työssä tai teetkö työtä siksi, että naapurisi näkee sinun lähtevän aamulla toimistolle tai tehtaaseen? Vai teetkö työtä siksi, että työnjohtajasi sattuu kerran vuodessa sanomaan sinulle, että voit lähteä tänään vähän aikaisemmin, niin me muut voimme jäädä pitämään palaveria? Tai ehkä kaikkein paras asia, mitä voit tehdä on tarjota puoli-ilmaisia työtunteja jollekin siivouspalvelulle, joka sitten mielellään teettää tuota työtä kaikille. 

Mutta sitten palkan maksu saattaa olla hiukan eri asia, eli jos työstä haluaa saada palkkaa, niin silloin pitäisi myös työnantajan puolelta löytyä haluja palkan maksuun. Ja varmaan kaikki tietävät että silloin kun puhutaan palkan maksusta, niin silloin ei töitä enää niin helposti saa. Töitä siis olisi, jos niistä ei tarvitse maksaa palkkaa. Ja varmaan jokainen meistä haluasi olla yrittäjä, jonka työntekijät tekisivät ilmaispäiviä tai jonka alaisten palkat maksaa valtio. Mutta jostain syystä tuo malli ei käy. 

Kun ihminen tekee jotain asioita, niin hän ei voi aina miellyttää kaikkia. Jos yritämme miellyttää kaikkia ihmisiä maailmassa, niin silloin epäonnistumme surkeasti. Kaikki ihmiset ovat erilaisia, ja se mikä on toiselle kaunistus on toiselle kauhistus. Kun kirjoitan tätä tekstiä, niin tiedän että joku ottaa tästä nokkiinsa, eli vetää herneen nenään. Eli näitäkään ei ei tarvitse lukea, jos ei halua. Eikä tätä ole kukaan minultakaan kysynyt. Mutta sitten kuitenkin jos kaikkien mielestä meidän pitäisi aina miellyttää kaikkia, niin silloin unohdetaan se, että miksi kenenkään ei tarvitse koskaan miellyttää oman elämämme päähenkilöä, eli sitä joka katsoo meitä peilistä? 

Kun työnjohtaja karjuu meille päin naamaa tai joku sanoo toista ihmistä iljettäväksi, niin en oikein usko että tuon toiminnan kohde tuota kokemusta kovin miellyttävänä pitää. Voi tietenkin olla niin, että tuo raivokohtauksen kohteena oleva mies tai nainen on lähennellyt tuota tunteen purkauksen lähettäjää epäasiallisesti. Mutta sitten kuitenkaan aina ei syynä ole epäasiallinen lähentely. Eli eikö työnjohtajan tarvitse miellyttää alaistaan koskaan, ja hyväksytäänkö näissä tapauksissa aina työnjohtajan selittely huonosta päivästä? Siis huono päivä lienee oikeutus raivota alaiselle. 

Sosiaalisen median käytön tunnusmerkeistä

Kimmo Huosionmaa


Sosiaalinen media on tullut meille kaikille lähes välttämättömäksi välineeksi, jolla jaetaan omia sekä seurataan muiden ihmisten mielipiteitä. Ja se aiheuttaa paljon paineita sekä nuorille että vanhoille henkilöille. Monesti meitä arveluttaa se, että jos joku ääriryhmä saa meidän sähköpostiosoitteemme tai esimerkiksi koti- tai työpaikkamme selville. Se että henkilö on yhteiskunnallinen vaikuttaja altistaa häntä aina kaikenlaisille toimille, joiden tarkoitus on pelottaa tuota henkilöä sekä tietenkin sen avulla, että esimerkiksi autoa rikotaan jatkuvasti yritetään saada tuollainen henkilö muuttamaan kantaansa johonkin asiaan tai vetäytymään omien puheidensa takaa pois.

Noita auton hajottamisia sekä uhkailuja toitotetaan välillä ympäriinsä, jotta tuollainen ihminen, johon kiusa kohdistetaan alkaisi kohdata sitten “vinkkejä”, missä häntä kehotetaan lopettamaan työnsä tai vaihtamaan puheenaihetta, koska hänen puheensa tai kirjoituksensa häiritsevät jotain tahoa. Joten yleensä tuollaiseen vandalismiin syyllinen lähettää uhrilleen kirjeen tai ottaa muuten yhteyttä, ja ilmoittaa, että jos uhri pyörtää puheensa, ja lähtee esimerkiksi mielisairaalaan, niin nämä asiat saadaan järjestymään, ja auton hajottaminen loppuu.

Jos noiden henkilöiden vaatimuksiin suostutaan, niin silloin edessä on tilanne, missä nämä ilkivallan tekijät sekä uhkailijat saavat ikään kuin tuulta purjeisiinsa. Se että ihminen alistuu heidän vaatimuksiinsa rohkaisee jatkamaan tuota toimintaa, sekä tietenkin tällainen toiminta, missä tulosta syntyy rohkaisee myös muita henkilöitä ja ryhmiä ryhtymään tuollaisiin likaisiin temppuihin. Kun ajatellaan esimerkiksi nimenomaan ääriryhmiä, niin niille tuo tietenkin hyvää mainosta sekä salonkikelpoisuutta se, että niiden keskusteluryhmissä on esimerkiksi kansanedustajia. Tuollaisten jäsenten esitteleminen on asia, josta aina välillä keskustellaan myös keskusteluryhmien ulkopuolella.

Esimerkiksi se mikä sitten on “poliittinen ääriryhmä” on asia, mistä aina välillä ei ole selvyyttä. Ja joskus kaikki uudet puolueet on leimattu ääriliikkeiksi, mutta samantien voin sanoa, että kovin nopeasti on pilottitakki vaihtunut pukuun ja solmioon, kun tuollainen uuden puolueen edustaja on parlamenttiin päässyt. Mutta välillä esimerkiksi joissakin keskusteluryhmissä on esimerkiksi keskusteltu suoraan siitä, että joihinkin yksittäisiin henkilöihin tai kansanryhmiin on käytettävä voimakeinoja, mikä tietenkin on lainvastaista toimintaa.

Eikä jokainen ääriryhmään kuuluva tietenkään ole mikään skinhead, vaan myös maahanmuuttajien joukossa on ääriaineksiin kuuluvia henkilöitä, joiden mielestä esimerkiksi raiskaaminen ei ole rikos ollenkaan. Nämä ääriryhmien jäsenet vastustavat esimerkiksi sitä, että nainen osallistuu mihinkään yhteiskunnalliseen toimintaan, ja heille kaikkein ylin laki maailmassa on heidän oma pyhä kirjansa, joka on heidän uskontonsa mukaan pyhä , koska se sisältää esimerkiksi jotain “pyhien miesten kirjoituksia” eli kyseessä on henkilön etnisestä alkuperästä riippuen joko Koraani tai Raamattu. Tai sitten tämä pyhä kirja on joko Maon Punainen kirja tai Hitlerin “Mein Kampf”.

Mutta sitten kun ajatellaan esimerkiksi tilannetta, että jostain keskusteluryhmästä löytyy julkisuuden henkilön käyttäjäprofiili, niin tuon profiilin käytöstä voidaan päätellä melko paljon erilaisia asioita. Jos käyttäjäprofiilista ei koskaan lähetetä mitään viestejä, niin silloin voidaan päätellä, että tuota profiilia ei paljoa käytetä. Tai sitä käytetään vain muiden viestien seuraamiseen. Kuitenkin joissakin tapauksissa eteen tulee tilanne, että tuo profiili on siis aivan mykkä, eikä se ole aktiivinen missään muuallakaan.

Tuolloin saattaa profiili olla jonkun toisen tekemä, eli se on ehkä tehty mustamaalauksen takia, eli tuolloin saadaan ikävä läikkä jonkun poliitikon paitaan. Joissakin tapauksissa sitten käy niin, että sosiaalisen median profiili on oikeasti jonkun mainostoimiston tekemä. En tiedä onko tätä tehty suomessa, mutta maailmanlaajuisesti esimerkiksi henkilökohtaisia Facebook-profiileja on tehty poliitikon tai jonkun muun julkisuuden henkilön imagoa varten, ja silloin tietenkin pitää olla hyvin varovainen, jos tällaista palvelua käyttää. Yleensä se että tilillä on vähän käyttöä saattaa panna epäilemään, että sitä käytetään esimerkiksi tiedon kalasteluun. Tuolloin henkilö saattaa ottaa ryhmässä Screenshotteja ja jaella niitä kavereilleen.

Nimittäin jos vaikka mainostoimiston työntekijät ovat vaalikampanja alussa poistaa tuon profiilin kampanjan loputtua, niin tilaisuus tekee varkaan, ja joku noista mainostoimiston miehistä saattaa esimerkiksi ottaa tuon profiilin uudelleen käyttöön, vaikka se olisi näennäisesti poistettu. Ja tuolloin saattaa mieleen tulla se, että mitä jos vaikka tuollainen mainosmies lähtee tekemään profiileja kaiken maailman skinheadien ryhmiin jotta hän voisi pilata asiakkaan maineen. Kyseinen tilanne voi tulla mieleen silloin, jos vaikka tuo työntekijä on saanut potkut, vaikka olisi kuinka ollut ratkaisevassa asemassa tuon poliitikon kampanjassa, ja silloin varmasti on mieli katkerana Ja tuolloin ihminen saattaa toimia epärationaalisesti, eli hän saattaa yrittää pilata entisen asiakkaan maineen esimerkiksi lähettämällä hänen nimissään vihakirjeitä tai muuta vastaavaa.

Miksi meillä on omatunto?

Kimmo Huosionmaa

Tiede ei osaa selittää omatuntoa, mutta kuitenkin tuon asian olemassaolo on tarkoitettu suojelemaan ihmistä itseltään. Jos ihminen vahingoittaa muita ihmisiä tai heidän omaisuuttaan. Jos puhumme rikollisuudesta, niin silloin puhutaan alentuneesta sosiaalisesta omatunnosta. Sosiaalisen omantunnon epäillään olevan yhteydessä empatiaan, mikä on asia, joka auttaa meitä selviytymään ryhmässä, missä tärkeää on se, että kaikki tuntevat olonsa turvalliseksi. Empatia on taito huomioida, mikäli toisella ihmisellä ei asiat ole aivan kunnossa, vaikka hän ei tuosta asiasta puhu mitään.  Ryhmässä ihminen on kehittänyt sellaisen mallin, missä ihminen palvelee sekä suojelee ryhmän nuoria jäseniä eli lapsia, jotta häntä sitten vanhana suojellaan.


Siinäkin mallissa toimii se vanha sanonta, että jos haluat saada jotain, niin silloin myös ryhmälle on pakko antaa jotain. Syy miksi tuo malli on niin hirveän tärkeä ihmisen elämässä, on se, että siinä ryhmän toimintaan liittyvä reaktio, jota kutsutaan omaksitunnoksi on kehittynyt siksi, että ihmisen ei tarvitse opetella kaikkea kuin kerran.


Ehkä tämä omatunto kehittyi siksi, että jos luolamies surmasi toisen, niin silloin tämä ihmisen hermoston reaktio sitten sai aikaan sen, että hän ei jatka väkivaltaa muita ryhmän jäseniä kohtaan, koska se takaa ryhmän säilymisen hengissä. Sillä ehkä estettiin se, että tuo mahdollisesti ylivoimainen ryhmän jäsen ei tuhoa ryhmää sekä sen kautta itseään, kun väkivallasta seuraa hermostollinen reaktio.


Ohimolohkon vaurioiden sekä verenkiertohäiriöiden tiedetään aiheuttavan sosiopatiaa, mikä on kyvyttömyyttä antaa myötätuntoa muille ihmisille. Eli nämä henkilöt eivät pidä toisten loukkaamista tai jopa vammautumista tai murhaamista yhtään minään, jos se vain palvelee heidän omaa etuaan. Ehkä omantunnon tarkoitus on ennaltaehkäistä sellaista käytöstä, mikä vaarantaa ihmisryhmän yhteneväisyyden eli hajottaa ryhmää. Tämä asia on tärkeää, jos ryhmätoiminta on ratkaisevaa ihmisjoukon toiminnan kannalta.


Mutta sitten tietenkin tulemme siihen tilanteeseen, että alamme pohtia epäsosiaalisen käytöksen syntyä. Kun ihmisen tunteet kehittyvät, niin hän tarvitsee niihin vastakaikua, ja esimerkiksi hymy syntyy siitä, kun lapsi näkee muiden hymyilevän. Samoin sosiaaliset suhteet sekä niissä tarvittavat taidot opitaan oman käytöksen kautta saatavan palautteen kautta.  Ihmisen mieli eli hermosto on siitä ihmeellinen, että meillä on lajityypilliseen käyttäytymiseen perustuva tarve miellyttää muita ihmisiä, ja erityisesti vanhempia henkilöitä. Se miten käyttäydymme ryhmässä sekä muita ihmisiä kohtaan yleensä riippuu siitä, millaista palautetta saamme siitä, kun yritämme solmia suhteita muihin ihmisiin.


Jos meidän saamamme palaute on negatiivista, niin silloin meidän mielemme sulkee tuon epätyydyttävän käytösmallin pois, koska se aiheuttaa negatiivisia tunteita, joten tietenkään tuota käytösmallia ei tuolloin saa jatkaa, koska se vaarantaa ryhmän. Joidenkin geenitutkijoiden mukaan käytös periytyy myös geneettisesti, koska esimerkiksi epäsosiaalisten ihmisten tunne-elämää ohjaavat aivoalueet muotoutuvat perimän vaikutuksesta. Ja siksi esimerkiksi voidaan ajatella ihmisten hankkivan lapsia sellaisten ihmisten kanssa, joilla on samanlaiset luonteenpiirteet.


Joidenkin selittelijöiden mukaan esimerkiksi antisosiaalisuus tai epäsosiaalinen käytös on perua kivikauden ajoilta, jolloin ryhmä saattoi ajaa metsään ihmisiä, joiden käytös oli pelottavaa. Eli pois muiden luota ajettujen ihmisten piti löytää puoliso muiden kaltaistensa joukosta, jotka asuivat metsässä erillään muista. Toisten mielestä nuo sosiopaattiset henkilöt ovat saaneet perimänsä esimerkiksi joidenkin tiedustelijoiden geeneistä, jotka neuvoivat muille ryhmän jäsenille, mistä löytyy ruokaa ja vettä, jotta koko ryhmän ei tarvinnut paljastaa olinpaikkaansa. Samoin nuo miehet hankkivat tietoja siitä, missä toinen neandertalilaisten ryhmä oli.


Ja epäsosiaalinen käytös suosii yksilösuorittajia sekä yksin eläjiä, joiden ei ollut viisasta huutaa laumaa apuun, jos tuo henkilö  joutui petojen tai toisten ihmisten hyökkäyksen kohteeksi. Oma ryhmä ei tuolloin olisi ehtinyt tuon luolamiehen suojaksi, ennen kuin oli liian myöhäistä. Kun metsästä löytyi vain oman itsen kaltaisia puolisoita, niin tuolloin tietenkin noiden ihmisten geeniperimä alkoi rikastua, koska tietenkään metsässä ei ollut muita kuin noiden karkotettujen kaltaisia ihmisiä. Ja ehkä noiden kivikauden ihmisten perimä on aiheuttanut sen, että keskuudessamme elää sosiopaatteja tai muita vastaavia ihmisiä, jotka ovat muille vaarallisia.

Miksi joku haluaa tehdä pahaa eläimille?

Kimmo Huosionmaa

Tässä alla on kaksi artikkelia, missä kerrotaan eläimeen kohdistuneesta pahoinpitelystä, joista toinen on sellainen, että siinä eläin kuoli väkivaltaisesti. Kun ajatellaan tätä ensimmäistä artikkelia, niin siinä puhutaan eläimen toimineen vankien kuntouttamiseen tähtäävässä  ohjelmassa, missä vangeilla ei pitäisi olla väkivaltaista taustaa. Yleensä näihin ohjelmiin pääseville vangeille asetetaan hyvin korkeita pääsyvaatimuksia, eli heidän motivaationsa tarkastetaan, sekä myös kaikkien muiden asioiden pitäisi olla kunnossa, mutta sitten tapahtuu tällaista.


Jos ihminen potkii koiraa, niin silloin hän ei kykene hallitsemaan itseään, ja samalla tuo paljastaa väkivaltaisen käytösmallin, mikä tietenkin panee ihmettelemään sitä, että kuinka monta pahoinpitelyä noilla ihmisillä on oikeastaan takanapäin. Impulsiivinen käytös sekä teon salaaminen kertoo siitä, että tällaiset teot ovat rutiinia. Erityisesti naispuolisilla vangeilla on joskus sellainen tausta, että he ovat oikeastaan yllyttäneet muita pahoinpitelemään toisia puolestaan. Eli nämä naiset ovat saattaneet houkutella joitakin henkilöitä hakattaviksi, tai sitten kannustaneet poikaystäviään tuossa teossa.


Toisessa artikkelissa puhutaan tapauksesta, missä mies heittää toisen lemmikin katuun ilman syytä. Tässä tapauksessa sitten kyse on siitä samasta asiasta kuin ylemmässä artikkelissa. Ihmisellä voi olla todella lyhyt pinna, ja se että hän ei ole saanut lapsena rajoja saa jotkut henkilöt käyttäytymään tällä tavoin. Eli jossain hän on oppinut, että kaikkien asioiden on tapahduttava silloin kun hän niin sanoo. Ja tietenkin myös joku asia on sitten kannustanut tätä henkilöä aloittamaan tuollaisen toiminnan.


Jos ihminen viskoo toisen lemmikkiä katuun, ei kyseessä ole mikään normaali toiminta, eikä siihen ryhdy edes mikään tavallinen jengin johtaja. Tällaiseen tekoon syyllistynyt henkilö saattaa olla dementian uhri, jolloin ihmisestä saattaa tulla ärtynyt. Mutta kuitenkin jokin raja pitää näihin asioihin olla. Toisaalta kyseinen henkilö saattaa olla sellaisesta ympäristöstä, että hänen toimintaansa ei olla jostain syystä puututtu missään elämän vaiheessa.


Tuollaista käytöstä havaitaan joskus ihmisillä, jotka ovat olleet pitkään jonkun laitoksen palveluksessa, eli tällä tarkoitan esimerkiksi vankiloita. Joissakin tapauksissa pitkän tuomion kärsinyt henkilö saattaa käyttäytyä melko hyökkäävästi muita kohtaan, koska häntä on vankilassa kunnioitettu sekä pelätty. Samoin jengin pomojen tyttöystävät ovat joskus sellaisia, että he saattavat olla melko suoraviivaisia sanoissaan ja teoissaan, koska heille ei ole sanottu asioista, joista ehkä pitäisi sanoa.


https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/karmea-kohtalo-jarkyttaa-vankien-kuntoutusohjelmassa-mukana-ollut-koira-tapettiin-vakivaltaisesti-viitteita-elainraakkayksesta-oli-jo-aiemmin/7060488#gs.iZcneck

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tuntematon-mies-maiskasi-hannen-napsa-chihuahuan-kadulle-pahoinpitelijaa-etsitaan-yha-olen-yrittanyt-ymmartaa-mita-tapahtui/7058718#gs.LaxGMPg

Työpaikasta sekä työnteosta eli elämä on raakaa

https://luonnonihmeitakaikillamausteilla.wordpress.com/

Kimmo Huosionmaa

Työpaikka on sellainen asia, että siellä ihminen viettää suurimman osan niin sanotuista parhaista vuosistaan, joten tietysti hyvä työpaikka on sellainen, jonka jokainen meistä haluaisi saada. Kun työtä halutaan, niin silloin usein työntekijältä jää monia asioita selvittämättä, mitkä voivat olla sellaisia, jotka vaikuttavat työviihtyvyyteen. Eli kukaan itseään kunnioittava työläinen ei koskaan kysy mitään esimerkiksi sosiaalisista tiloista tai siitä, että kuuluuko työpaikkaan ilmainen kahvi. Kukaan ei koskaan tule työpaikkaan viettämään taukoja, ja nuo asiat tietenkään eivät koskaan ole sellaisia, joita edes kehotetaan kysymään työhaastattelussa.


Kukaan työntekijä ei koskaan kysy, millaisia työvaatteita tuossa paikassa käytetään. Kuitenkin työhyvinvointi on asia, joka auttaa jaksamaan työpaikassa, ja tuolloin on hyvä miettiä sitä miten esimerkiksi tauot aikoo viettää. Virkistäytyminen on osa työviihtyvyyttä sekä tietenkin myös suihku sekä muut vastaavat asiat varmaan jossain vaiheessa tulevat eteen, jos työ on kovin pölyistä sekä muuten likaista. Työhyvinvointi sekä viihtyvyys työpaikalla on yksi osa sitä, mikä tekee työpäivästä mukavan. Ja tietenkin jos työpäivä on kovin yksinäinen, niin silloin työuupumus voi tulla eteen, ja pahimmillaan henkilö ei vain jaksa tehdä työtä, vaikka palkka olisikin melko hyvä, ja tuolloin saattaa edessä olla työsopimuksen purku.


Työpaikka on sellainen asia, että siellä tehdään työtä oikeasti, ja kukaan työläinen ei halua olla se, jolle ei työtehtäviä tule, koska se saattaa merkitä suoraan sanottuna potkuja. Kukaan ei istu työpaikalla ilman työtehtäviä, koska ketään ei turhan takia palkata, ja sitten tietenkin muistuu mieleen sellainen vanha viisaus, että jos työpaikalla ei työtä ole, niin silloin väki tietenkin jossain vaiheessa alkaa turhautua. Ja jos töitä ei ole, niin silloin eivät harjoittelijat, jotka tulevat esimerkiksi ammattioppilaitoksesta saa oppia ammattia oikeassa ympäristössä, mikä on työharjoittelun tarkoitus.


Kaikki ihmiset haluavat työssä olla hyödyksi, koska se sitten takaa sen, että työnantaja ei tuolle henkilölle maksa turhasta. Ja aina välillä sitten turha työntekijä saa kokea sen, että henkilöstön vähennystarve kohdistuu häneen. Kyseinen hetki voi olla kaiken loppu, mutta se on myös uuden tien alku. Nuoren kannattaa tuolloin satsata niihin taitoihin, mitä hänellä on. Se että aloittaa uuden elämän tarkoittaa sitä, että kannattaa kouluttautua jollekin muulle alalle, jos tuo henkilö sitten kokee, että työt loppuvat. Jos ura ei löydy jostain tekniseltä alalta, niin tuolloin voi ryhtyä vaikka kirjailijaksi tai ainakin yrittää teatterikouluun, jos sieltä sitten töitä löytyisi.


Eli tässä vain mietin, kuinka paljon kaikenlaisia vaihtoehtoja ihmisellä on maailmassa. Ja jos yksi tie nousee pystyyn, niin aina voi kokeilla jotain uutta ja mielenkiintoista. Koulutuksessa tärkeää ei ole se, että muut pitävät jotain ammattia tai siihen kuuluvia tehtäviä mielenkiintoisina.


Tärkeää on se, että ihminen itse pitää omista tehtävistään, ja tuolloin pitää olla aidosti itsekeskeinen. Me elämme vain kerran, sanovat melkein kaikki ihmiset jossain elämänsä vaiheessa. Ja siksi pitää juhlia kunnolla. Mutta joku ajattelee välillä toisin. Elämä on elinikäistä oppimista sekä opiskelua sanovat dominikaanimunkit, jotka ovat tunnettuja oppineisuudestaan. Mutta kukaan meistä ei saa opiskella muiden asioiden kuin itsemme takia, ja jos joku meidän työstämme huomauttaa sanoen, että se näyttää tylsältä, niin silloin vastaisin, että itse olen työni valinnut. En ehkä ole täydellinen tai  kaikkitietävä, mutta kuitenkin sen verran sanon, että kaikki se mitä teen on itseni tekemää.


Ja voinhan aina lohduttautua sillä, että myös kaikki suuret johtajat maailmassa saavat palkkaa tuijottamalla tietokoneen ruutua, eikä myöskään tuossa työssä ole ulospäin mitään mielenkiintoista. Kuitenkaan kukaan ei tule tuollaiselle pomolle sanomaan, että hän tekee tylsää työtä. Samoin ostoskeskusten vartijoiden työtä pidetään yleensä valtavan mielenkiintoisena, koska siinä kävellään ympäriinsä reisitaskuhousut jalassa. Aina välillä mieleeni tulee kuitenkin se, että ei kai kukaan noille vartijoille mistään turhasta maksa.


Aina välillä kohtaa työnantaja sellaisen valittajan, joka valittaa vain asioista, jotka johtavat irtisanomiseen. Eli tuolloin tietenkin voidaan puhua “täsmä-valittajasta”, mikä tarkoittaa sitä, että valituksia tehdään vain asioista, jotka ovat vakavia. Tuolloin voidaan jossain tapauksessa puhua esimerkiksi siitä, että valitukset saattavat olla sellaisia, joiden tarkoitus on vain työpaikan saaminen.


Paras versio siitä on se, että työntekijä saa yllättäen potkut työpaikastaan, ja tuolloin tulee työnantajalle eteen tilanne, jossa joudutaan ehkä rekrytoimaan varamies hyvinkin pienellä varoitusajalla, niin silloin tietenkin on hyvä, jos sattuu seisomaan työpaikan ulkopuolella aamulla. Sekä osaa tarjota itseään tuohon paikkaan.


Tuolloin voi sitten käydä niin, että työpaikkaan tulee henkilö, joka varastelee, tai koulun ympäristöstä puhuttaessa on vaikka pedofiili. Joskus pedofiilit ovat järjestäneet esimerkiksi koulujen vahtimestareille potkuja syyttämällä tätä lasten ahdistelusta, ja sitten on tämä pedofiili päässyt töihin lasten keskelle. Samoin varas tai muihin rikoksiin taipuvainen henkilö on yrittänyt saada kiinteistötyöntekijän paikan, jotta pääsee asuntoihin, mistä hän sitten kantaa irtaimiston ulos tai tekee jotain pahempaa.


Tuon takia kannattaa kaikkiin ilmiantoihin suhtautua epäillen. Ja muistaa, että on ihmisiä, jotka yrittävät niiden avulla peittää omaa osaamattomuuttaan. Tuolloin toisen ihmisen käytökseen tai muihin asioihin kiinnitetään huomiota, jotta omasta työstä ei olisi mitään puhumista. Ja tietenkin esimerkiksi toisen käytöksestä voi kertoa aina omalle esimiehelle, jotta epämiellyttävä ihminen voidaan korvata jollain omalla kaverilla. Joten aina kun toinen tekee ilmiannon, niin silloin hänen motiivejaan kannattaa ryhtyä epäilemään.

Itsetuhoisesta käytöksestä sekä siitä, miten sitä voidaan ehkäistä ja hoitaa

Kimmo Huosionmaa

Itsetuhoisuus on asia, mistä ei koskaan olla keskusteltu tarpeeksi. On ihmisiä, jotka kulkevat ympäriinsä väittämässä esimerkiksi kavereidensa olevan itsetuhoisia, koska he haluavat tehdä tälle "jäynää". Samoin itsetuhoisuutta on käytetty hyväksi, kun toista ihmistä on sidottu avioliittoon sekä perheväkivaltaan. Kun ihminen on itsetuhoinen, niin silloin tietenkin läheisillä on hänestä suuri hätä, joten esimerkiksi lehdissä on esitetty, että omaiset saisivat mennä johonkin kertomaan tällaisista asioista. Itsetuhoisen ihmisen omaiset voisivat tuolloin ikään kuin purkaa paineitaan, sekä auttaa läheistään saamaan apua.

Kuitenkin aina välillä esimerkiksi itsetuhoisuuteen liittyvistä hyvin ikävistä asioista vaietaan. Itsetuhovietin eli itsemurhariskin omaavan henkilön kohdalla saattaa joku kaveri sitten käyttää tietoa tästä asiasta melko karmivalla tavalla hyväksi, ja esimerkiksi antaa olueeseen sekoitettuja lääkkeitä tai muulla tavoin saattaa tuon  itsetuhoisen henkilön avuttomaan, ja vetää hänet kaiteeseen kaulasta roikkumaan, jotta tuo teko näyttäisi itsemurhalta.

Tuolloin motiivina saattaisi olla esimerkiksi halu viedä uhrilta asunto tai vaimo, eli tuo tekijä sitten tulee esittämään leskelle ystävää sekä tukihenkilöä. Mutta toki teon takana voi olla ammattimainen rikollisuus, eli tuollaiset ammattirikolliset sitten ajattelevat laittaa omia tekojaan tuollaisen itsetuhoisen ihmisen päälle, eli väärentää tunnustuksia sekä tuoda vaikka henkirikokseen käytettyjä välineitä tämän asuntoon. Itsetuhoinen ihminen on vaaraksi myös ympäristölleen, jos hän ajaa esimerkiksi autolla vastaantulevien kaistalle, ja sillä tavoin yrittää päättää elämänsä.

Mutta samalla pitää muistaa, että itsetuho saattaa olla joissakin tapauksissa esimerkiksi narkomaanin yritys saada rahaa omaisiltaan. Kun puhutaan siitä, että joku näyttelee itsetuhoista käytöstä, niin silloin mieleen tulee sellainen kotiväkivalta, missä tekijä kerran toisensa jälkeen selittää vaimonsa hakkaamista sillä, että hän ei voi toista ikään kuin hylätä. Ja sitten tietenkin tuo itsetuhoinen henkilö kertoo uhrilleen, että hän tekee itsemurhan, jos tämä jättää avioliiton. Jos palataan vanhaan harhaluuloon, että henkilö joka puhuu itsemurhasta ei tätä muka tee, niin silloin pitää muistaa se, että tuo henkilö on astunut askeleen eteenpäin itsetuhoon vievällä tiellä, ja sen takia tuollaisesta asiasta pitää voida mainita psykiatrille tai poliisille, joka sitten ryhtyy tarvittaviin toimiin.

Kun keskustellaan siitä, miten ihmisestä tulee avoimen itsetuhoinen, eli hän alkaa uhkailla muita sellaisella asialla, mistä ei saisi puhua, niin tuolloin tilanne saattaa olla hyvin ikävä, nimittäin tuo henkilö on saattanut joskus saada esimerkiksi velkoja anteeksi, jos hän on tuollaisella asialla uhkaillut. Itsetuho on asia, mistä pitäisi voida keskustella vapaammin. Eli itsemurha ei saisi olla enää mikään tabu, vaan siitä pitäisi voida puhua niin kuin muistakin kuolemantapauksista. Vaikka puhutaan siitä, millaisen stigman joku työttömyys ihmiseen jättää, niin kuitenkin sellainen asia ei ole mikään syy ryhtyä uhkailemaan sillä, että ihminen tekee itselleen jotain. Nimittäin tuollaiset puheet saattavat sitten aiheuttaa sen, että joku käyttää tilaisuutta hyväkseen, ja lavastaa itsemurhan.

Ihmisellä saattaa olla sellaisia vihamiehiä, joita hän ei edes tiedä itsellään olevan. Jos hän on vaikka vienyt toisen tyttöystävän, niin se saattaa aiheuttaa elinikäisen vihamies-suhteen, vaikka toinen ei sitä päälle näytä. Samoin jos vaikka henkilö on todistanut oikeudessa, niin tuo todistamisen kohde saattaa hautoa kostoa. Pahimmassa tapauksessa itsemurhaa yrittänyt henkilö ohjaa henkilöauton väärälle puolelle tietä, ja sitten autossa kuolevat kaikki muut. Eli tällaisen asian takia sellainen henkilö, joka uhkailee itsemurhalla tai laajennetulla itsemurhalla pitää ilmoittaa poliisille. Näet tuo jälkimmäinen tuo lehtiin ne maamme surullisimmat uutiset, joita voi lukea surullisin mielin.

Mutta kun keskustellaan rakentavasti asioista, niin silloin pitää tietenkin muistaa sellainen asia, että yhteiskunnan on muututtava sellaiseksi, että täällä saa myös epäonnistua. Eli työttömyyteen tai liiketoiminnan loppumiseen sekä uupumukseen ei enää saa suhtautua sillä tavoin, että ne ovat jotenkin leimaavia asioita. Sama koskee myös avioliittoja sekä niiden päättymistä. Pitkän seurustelun päättyminen voi kirpaista samalla tavoin kuin avioliiton päättyminen, mutta kuitenkin elämä jatkuu aina eteenpäin. Ja jos esimerkiksi juuri työttömän tai avioeroprosessin käyneen ihmisen aika alkaa kulua liikaa pullon parissa, niin silloin pitäisi olla käytettävissä niin sanottuja "matalan kynnyksen palveluita". Tällä tarkoitan, että esimerkiksi psykiatrilla käymisen pitäisi jo 2000-luvulla olla sellainen asia, mihin suhtaudutaan kuin tavalliseen lääkärissä käyntiin.

Ihmisellä saa olla myös psykiatrisia ongelmia ilman, että niitä sen enempää demonisoidaan. Luulisi jo nykyään olevan tiedossa, että ainakaan Lucifer ei psykiatrisia sairauksia aiheuta, ellei hän satu olemaan huumekauppiaan salanimi. Psykiatrin vastaanotolla käynnin ei pitäisi olla sen kummemmin leimaavaa kuin muidenkaan lääkärien huoneissa käynti. Ja ne potilaat jotka ovat käyneet hoidossa sekä ottaneet lääkkeensä kuten ohjeissa lukee, eivät ole mitenkään vaarallisia, mutta ongelmia tulee sitten siitä, kun joku ei käy hoidossa tai ottaa lääkkeitä esimerkiksi alkoholin kanssa. Tuolloin saattaa sitten seurauksena olla hyvin vakava depressio tai väkivaltainen käytös muita kohtaan, kuten olemme saaneet muutamista uutisista lukea.

Eli itsetuho on asia, josta pitäisi voida puhua kaikessa rauhassa ammattilaisten kanssa, mutta samalla sitten pitää muistaa, että esimerkiksi kateelliset kaverit saattavat runoilla tuollaisen itsetuhoisen käytöksen, jotta saavat tuollaisen henkilön raivattua tieltään. Kyseinen käytösmalli on kuulemma melko yleistä nimenomaan alkoholistien parissa. Kun tuollaisen jengin jäsen menee töihin, niin silloin mieleen alkaa tulla yhtä ja toista, mitä kyseinen ihminen on toiselle tehnyt. Tuohon toimintaan syynä on monesti ollut puhdas kateus. Kun toinen on päässyt elämässään eteenpäin positiivisella tavalla, niin silloin alkaa muilta hermot mennä.


Ja silloin tietenkin mennään joukolla kertomaan jollekin lääkärille, kun toinen pitää saada laitokseen. Tällaisen mahdollisuuden huomioiminen on tärkeää joka kerran kun ajatellaan sitä, että joku tulee nimeämään toista vaaralliseksi. Ja aina pitää lääkärin katsoa myös tuollaisen ilmiantajan ulkoasua sekä muuta käytöstä, koska tuolla henkilöllä saattaa olla mielessä esimerkiksi juuri toisen työuran tuhoaminen, mikä ei kovin mukava asia ole. Eli kaikilla asioilla on aina myös kääntöpuolensa, ja myös matalan kynnykse psykiatrisia palveluita kuten muitakin viranomaispalveluita voi käyttää väärin, mikä on tietenkin rikos, josta seuraa rangaistus.

Lähteiden merkitsemisen tärkeydestä sekä siitä, mitä eristäminen saattaa merkitä rikostutkinnan kannalta.

Kimmo Huosionmaa



Kun palataan edelliseen kirjoitelmaan, niin silloin tietenkin mieleen tulee se, että miksi poliisin ei tarvitsisi merkitä lähteitä, joista he ovat tietoja saaneet muistiin? Tuo muistiin merkitseminen saattaa sitten oikeudessa auttaa tilannetta, missä joku alkaa keksiä, että poliisi on itse keksinyt koko jutun. Jos joku ihminen syyttää toista rikoksesta, niin silloin häntä saatetaan jopa kaivata oikeuteen todistajaksi, mikä saattaa tietenkin tuntua hieman yllättävältä asialta. Kun puhutaan lähteestä saadusta tiedosta, jonka mukaan esimerkiksi lähdetään kotietsintää tekemään, niin silloin tietenkin voidaan sanoa kotietsinnän ehkä joskus jopa olevan vesiperän. Eli asunnosta tai sen välittömästä läheisyydestä ei sitten löydykään niitä huumeita tai aseita, joita on lähdetty etsimään, ja tuolloin saattaisi olla  paikallaan lähteä kysymään, että olisiko lähde mahdollisesti ehkä erehtynyt henkilöstä?



Jos asunto on etsinnän jälkeen kuin pommin jäljiltä, niin silloin pitää kyllä korvauksen maksaja jostain löytyä, jos niitä huumeita tai mitä sitten on lähdetty etsimään ei olla löydetty. Tai myöskään jälkiä niistä aineista ei ole olemassa. Kun ihminen sitten on tällaisessa tapauksessa valehdellut poliisille, niin tietenkin hänen oletetaan perustuvan nuo väitteensä poliisille. Jos joku jossain levittelee tietoja, jotka vaikuttavat henkilön yksityiselämään tai hänen mahdollisuuteensa toimia vaikkapa yrittäjänä, niin silloin kyseessä on vakava rikos, jossa perättömän tiedon levittäjä  joutuu korvaamaan sen, mitä on muille aiheuttanut. Kun puhutaan sellaisesta tilanteesta, että jonkun henkilön kaverit vain katoavat, niin silloin kyseessä on asia, joka pitää selvittää.




Eli tuolloin saattaa kyseessä olla sellainen tapaus, missä henkilön selän takana on levitelty perättömiä asioita, ja silloin tietenkin pitää syytä tuohon levittämiseen kysyä. Ja silloin tietenkin on hyvä muistaa kysäistä siitä, miksi tuota perättömän tiedon levittäjänä toiminutta henkilöä on oikeastaan uskottu? Mikä tekee tuollaisen ihmisen kertomasta valheesta niin uskottavan, että kaikki kaverit sitten lähtevät kuuntelemaan tuollaista ihmistä? Ja jos he sitten kokevat tarpeelliseksi kuunnella kyseisten ihmisten neuvoja, niin silloin tietenkin kyseessä on tilanne, missä tuo tarve uskoa pitää voida perustella myös muille kuin itselle. Miksi tuolle pahaa haluavalle ihmiselle halutaan olla mieliksi, ja kaveri jätetään pois tuttavapiiristä? Vai onko siellä sitten joku lahjus maksettu, jotta joku ei olisi tuollaisen “ei toivotun” ihmisen kanssa?




Sitten täytyy  pohtia, miksi on niin kamalan tärkeää, että juuri jonkun tietyn ihmisen kanssa ei olla? Jos joku sitten kertoo “hienoja juttuja” siitä, minkälaiset vanhemmat, tai millaiset käsitykset jostain asiasta jollain henkilöllä on, niin silloin tietenkin voisi tuolta ihmiseltä itseltään tiedustella näistä asioista. Se että tuollaisen ehkä hyvinkin ikävän väitteen jälkeen sitten tullaan kadulla vastaan, ja sanotaan että “kuulin pari juttua sinusta, ja haluan niihin myös uskoa” ei ole mikään aikuinen näkemys ihmisestä. Varsinkaan jos noita väitteitä ei ole mitenkään yksilöity. Joten jos esimerkiksi kyseessä olisi väite seksuaalisesta hyväksikäytöstä, niin silloin lapsi on uhri. Joskus tuollaiset väitteet sitten ovat aiheuttaneet uhrin eristämisen. Mutta jos puhutaan vaikka siitä, että uhrin vanhemmat ovat tehneet rikoksia, niin silloin he ovat tehneet rikoksia, eivät heidän lapsensa.




Joten tietenkin kaiken maailman väitteille olisi hyvä löytää joku syy, ja jos joku väittää jotain, niin silloin olisi hyvä myös muistaa mainita lähde, jotta lähteen suhde tuohon henkilöön saadaan selville. Ja jos kyseessä on puhtaasti keksitty valhe. niin silloin tietenkin syy tuohon valehteluun täytyy selvittää. Ja tietenkin jos joku siellä väittää olevansa perheen läheinen ystävä, ja sitten panettelee heitä selän takana, niin silloin voidaan hyvällä syyllä kysäistä, että ottiko tämä ystävä sitten osaa tuohon rikolliseen toimintaan itse, vai seuraako hän vain tapahtumia sivusta kuvaten toimitusta kännykällä, ja vahingon sattuessa ja teon ollessa ohi vain soittaa poliisille, sekä antaa heille kuvaamansa materiaalin.



Tuolloin voidaan kyllä hieman keskustella siitä, että eikö sitten olisi jo vähän aikaisemmin pitänyt tuo puhelu soittaa, ja tuollainen paikan päällä kuvattu materiaali saattaa sitten aiheuttaa syytteen myös tuolle kuvaajalle. Jos joku keksii toista halventavia materiaaleja, niin kyllä silloin pitää syy tuohon käytökseen löytyä. Varsinkin jos kyseessä on sitten sellainen asia, että toinen maksaa rahaa tai antaa palkkioita siitä, että toisen ihmisen kanssa ei olla. Se ei nimittäin ole mitenkään normaalia, joten ehkä tuo eristettävä saattaa sitten tietää jotain sellaista, mistä hänen ei haluta tietävän, kuten esimerkiksi siitä, miten työttömän sekatyömiehen rahat riittävät jatkuvaan ryyppäämiseen tai mistä esimerkiksi joku jengin pomo saa jatkuvasti kymppejä todistukseen, vaikka hän ei mitään koskaan koulussa teekään. Eikä hänen koskaan olla nähty edes kokeessa paikalla olleen.