Periaatteet sekä niistä luopuminen

Kimmo Huosionmaa

Ruotsissa on tultu siihen tulokseen, että jonkun puolueen pitää luopua periaatteistaan, ja niin varmaan tulee myös käymään. Takana ovat ne ajat, jolloin joku puolue sai yksin muodostaa hallituksen, tai toiset vain istuivat tuppisuuna, kun “isot pojat” tekivät päätöksiä. Ja tämän takia on poliittinen toiminta muuttunut kokonaisuudessaan. Eli hallitus tai edes valtionpäämies ei ole turvassa poliittiselta loanheitolta. Ja kukaan poliittisen päätöksenteon huipulla toimiva henkilö ei myöskään ole sellainen, joka aivan jokaista miellyttää. Politiikassa pitää osata joustaa oikeassa asioissa, koska jos esimerkiksi puolue on oikeasti yhdellä asialla ratsastava voima, niin silloin se on pulassa, kun lähdetään tekemään päivän politiikkana tunnettua työtä.



Uusi poliittinen voima on sikäli ongelmallinen, että sillä ei ole niitä suhteita mediaan, mitä vanhoilla toimijoilla on. Ja sitten kun vaaleissa menee hyvin, niin alkaa tuon poliittisen liikkeen jäsenten seura kiinnostaa myös toimittajia sekä muuta mediaa, joka on ensin tuota poliittista liikettä vähätellyt. Mutta kun ääniä on tullut tarpeeksi, niin silloin aukeaa paikka hallituksessa, ja siellä sitten kaikki on omasta itsestä sekä osaamisesta kiinni. Siellä hallituksessa sitten lopulta punnitaan se oma osaaminen. Kukaan koko maailmassa ei ole sellainen, että hän ei tekisi virheitä, ja siksi myös jokainen poliitikko niitä myös tekee. Jos puolue on sellainen yhden asian liike, ja se pääsee valtaan, niin silloin tietenkin tämä yksi päätös voidaan ajaa nopeasti läpi, mutta mitä muuta tuo poliittinen liike tekee lopun vaalikauden ajan? Siinä tulee sitten eteen kysymys, johon pitää löytää vastaus.



Politiikassa tehdään kaikkia muitakin päätöksiä kuin vain sitä yhtä asiaa, kuten maahanmuuttoa koskevia linjauksia sekä lakeja. Monet noista “muista asioista” ovat sellaisia, että ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämään aivan yhtä paljon, kuin joku maahanmuuttoa koskeva laki. Yksi noista asioista tietenkin on se, että mitä esimerkiksi maahanmuuton vastustajien “rautaa rajoille”-linja maksaa valtiolle? Toisin sanoen rajavartija ei varmaan töissä ilmaiseksi käy, tai jos tehtävä annetaan poliisille, niin tuolloin täytyy pohtia, että luodaanko poliisiin sitten lisää virkoja, ja se sitten taas luo uusia kysymyksiä. Yksi näistä kysymyksistä on sellainen, että mitä muuta nuo poliisit sitten oikeastaan tekevät, kun he ovat saaneet kaikki erinäköiset ihmiset pois maasta.



Tuolloin mieleen tulee se, että jos poliisille ei tule tehtäviä, niin silloin tuo joukko turhautuu, jolloin päivän tylsyyttä puretaan erilaisilla mielivaltaan perustuvilla toimilla. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, millaista viranomaisen toiminnan ylipäätään pitäisi olla, niin silloin korostetaan kaikkialla sitä, että yhteneväinen linja pitää jokaisesta asiasta löytyä. Tällä tarkoitan sitä, että jos joku asia on jossain kunnassa rikos, niin sen pitää olla rikos myös muualla maassa. Eikä viranomainen saa koskaan väittää, että se ei johonkin tekoon puutu, jos sen edustaja havaitsee laittomuuksia, olivat ne pieniä tai isoja.



Ja sitten tietenkin muistuu mieleen, miksi ostoskeskuksia vartioi vartija eikä konstaapeli. Nimittäin vartijan saa kyllä pois tuosta paikasta, jos hänestä tulee ongelmia, ja hän on nimenomaan työsuhteessa omaan yhtiöönsä. Nimittäin jos ostoskeskusta vartioisi poliisi, niin silloin voisi käydä niin, että he sulkevat koko rakennuksen, jos tulee riitoja vaikka kauppiaan kanssa, joten kyseessä ei ole viranomainen, ja jos vartijan itsensä kanssa tulee riitaa, niin hän ei kuitenkaan jokaisessa ostoskeskuksessa ole työssä samanaikaisesti. Eli häntä voi sitten vältellä, jos tulee riitoja.



Mutta palataan takaisin hallitukseen sekä kabinetteihin. Hallitusyhteistyö on asia, joka varmasti kiinnostaa jokaista poliitikkoa, ja se että jos puolue jatkuvasti kieltäytyy hallituspaikasta, vaikuttaa haitallisesti jossain vaiheessa sen suosioon. Nimittäin äänestäjät odottavat poliitikoilta sitä, että nämä pitävät lupauksensa. Oppositiosta on hallitusta helppo arvostella, ja tuoda siten esiin omaa agendaa. Kuitenkin vasta hallituspaikka tuo puolueelle mahdollisuuden tehdä todellisia päätöksiä siitä, mihin meidän veroina maksamamme rahat menevät. Ja sitten hallituksessa on puolueella näytön paikka, eli siellä sen on näytettävä osaamista sekä myös keskusteltava asioista muiden kanssa.



Ja yhteistyö tarkoittaa sitä, että jokaisen pitää silloin luopua jostain, jotta toinen tulee samaan pöytään keskustelemaan päätöksistä. Valtiota on joskus verrattu yritykseen, missä johtaja päättää kaikista asioista. Mutta valtio ei ole yritys. Se ei voi jäsentään heittää mihinkään pois, toisin kuin yhtiö, joka siirtää epäkelvon työntekijän valtion elätettäväksi. Valtion on elätettävä jokainen kansalaisensa, jos sille yhteiskuntarauha on tärkeä. Jos ihmisten kohtelu on huonoa, niin silloin tietenkin seurauksena on mellakoita sekä muita levottomuuksia, joten sitten tietenkin tarvitaan poliiseja sekä sotilaita, mutta nuo järjestöt ovat muuten pelkkiä rahareikiä valtiolle. Toki niistä saadaan näyttäviä kuvia lehtiin ja mediaan, mutta kuitenkaan tämä ei niin kamalan suuria tuloja valtiolle tuo.



Tämän suuren isänmaallisen vuodatuksen jälkeen voidaan sitten siirtyä puhumaan moottoriteiden kunnossapidosta, autojen päästörajoista  sekä tietenkin siitä mikä kiinnostaa kaikkia meitä maamme kansalaisia. Nimittäin siitä miten paljon me sitä veroa taas maksamme, ja mitä sitten paljon tuota rahaa käytetään mihinkin kohteeseen, eli kaikki valtion virastot tarvitsevat hiukan rahaa. Eikä esimerkiksi lumisateen iskiessä ole sama, että onko tie aurattu vai ei. Tuolloin sankan lumipyryn yllättäessä pitää kalustoa olla käytettävissä. Mutta toki myös jos valtio joutuu hyökkäyksen kohteeksi, niin silloin pitää varusteita olla saatavilla. Samoin myös niitä varusteita pitää osata käyttää tuolla hetkellä, mutta kuitenkin ne tiet pitää aina aurata.



Tai sitten työväki pitää etäpäivän tuossa tilanteessa, että tulee se sankka lumipyry. Eli myös jokapäiväiseen elämään pitää löytyä valtion rahaa. Yksipuoluejärjestelmissä ongelmia tulee lähes aina siitä, mihin esimerkiksi joku rakennus tai laitos sijoitetaan. Ja joskus mieleen muistuu Neuvostoliiton aika, jolloin esimerkiksi sellutehtaasta tehtiin päätös hyvin nopeasti.



Tuolloin todettiin valtion tarvitsevan lisää paperia, mutta sitten kun tuota tehdasta lähdettiin sijoittamaan, niin silloin tuli niitä ongelmia, kun jonkun puoluepomon mökki sijaitsi tietyn lammikon rannalla, eikä hän halunnut sellutehtaan tuprahduksia nenäänsä. Tietenkin välillä olivat vastakkain kylpylä ja sellutehdas, ja joku katsoi jälkimmäisen palvelevan enemmän esimerkiksi oman kihdin hoitoa sekä puolueen virkistäytymistä kuin sellutehtaan, joka palveli tietenkin paperin tuotantoa. Joten tämä saattoi pidentää erilaisia keskusteluja hyvin paljon tuossa suuressa valtiossa, jota johtivat viisaat miehet.

Oma perusteltu mielipide sekä kriittinen ajattelu ovat osittain menestyksen salaisuus

https://wordpress.com/view/travellingintimeandspace.wordpress.com

Kimmo Huosionmaa

Vaikka meidän pitää katsoa tulevaisuuteen, emme voi tehdä sitä tuntematta menneisyyttä. Menneisyys muovaa asenteitamme, ja ne heijastuvat tulevaisuutta koskeviin päätöksiin. Vaikka teemme virheitä, niin niiden kautta opimme asioita, ja kukaan ei ole seppä syntyessään. Kouluja käydään, jotta siellä opitaan asioita, ja siellä saa tehdä virheitä. Kuitenkin oppilaan on oltava nöyrä, sekä haluttava ottaa annettu oppi vastaan. Jos mielessä pyörii kaikki muut asiat, niin silloin jää kyllä oppi saamatta.


Opettajan tehtävä on havaita nuo virheet, sekä auttaa opiskelijaa korjaamaan ne itse. Ja opiskelijan tehtävä on myös korjata havaitut virheet sekä noudattaa saatuja ohjeita. Kuitenkin ajatus siitä, että kriittinen ajattelu auttaa ihmistä tekemään hyvää työtä. Eli opiskelijan tehtävä on kysyä syytä noihin määrättyihin korjauksiin. Ja opettajan velvollisuus on selittää se, miksi nuo virheet tai havaitut puutteet pitää korjata. Sekä tietenkin pitää selittää, mikä tekee noista asioista puutteellisia.


Kriittisyys tekee ihmisestä sellaisen, että hän kykenee arvioimaan tekemiään päätöksiä myös muiden ihmisten kannalta. Kun keskustellaan siitä paljon puhutusta menneisyydestä otetusta opista, niin aina pitää muistaa sellainen asia, että ajat muuttuvat, ja asenteet muuttuvat ajan myötä. Ja koskaan ennen ei muutos ole ollut niin nopeaa kuin nyt. Tämän takia vaikka katsomme taakse, sekä yritämme ottaa menneisyydestä oppia, on meidän kuitenkin tutkittava asioita, sekä myös muistettava, että mennyt aika on mennyttä, ja nykyisyys sekä tulevaisuus ovat asioita, joihin me voimme vaikuttaa.


Kun puhutaan esimerkiksi ilmaston- sekä ekosysteemin muutoksesta, niin silloin tietenkin pitää huomioida sellainen asia, että näissä asioissa ei ole kyse vain siitä, että oma valtiomme tai esimerkiksi EU  toimii jollakin tavoin. Nämä asiat ovat sellaisia että niiden kanssa painii koko ihmiskunta, ja missään nimessä me emme ole toisella planeetalla näiden asioiden kanssa. Ja myös Suomesta löytyy alavia maita, joiden jääminen veden alle on aivan yhtä ajankohtaista kuin esimerkiksi jonkun eteläisen Ruotsin alueen.


Näet valtamerten pinnan nousu vaikuttaa myös Itämeren pinnan korkeuteen. Ja jos ajatellaan viime kesän helteitä, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi haisevat jätteet sekä sinilevät eivät mikään mukava asia ole. Kun puhutaan siitä, millaisen tulevaisuuden me haluamme, niin en usko että kukaan haluaa sitä, että planeettaamme alkaa peittää paksu pilvikerros, joka sitten muuttaa kaikki päivät harmaiksi, sekä vaikuttaa tuhoisasti planktonin kykyyn muodostaa sokereita auringonvalon avulla, ja jos noiden olioiden fotosynteesi häiriintyy voi edessä olla melko kamala ekokatastrofi.


Tässä huomasin muuten taas sellaisen asian, että ihmisiä kehotetaan ikään kuin välttämään sosiaalisen median käyttöä syyskuun ajan, koska se ahdistaa. Sosiaalisen median vaihtoehto ei ole kuitenkaan mikään disko, vaan silloin kun ihminen haluaa olla luova, niin hänen pitää olla oikeasti aivan rauhassa.


Opiskelun tarkoitus on tehdä ihmisestä sellainen, että hän osaa luoda uutta sekä soveltaa oppimaansa erilaisissa tilanteissa. Oppimista voidaan verrata esimerkiksi fuusioenergiaa koskevaan tutkimukseen. Fuusiossa esimerkiksi Deuteriumia ja Tritiumia pommitetaan lasereilla, kunnes nämä kaasut tai niiden atomit yhtyvät toisiinsa muodostaen Heliumia, ja tuolloin vapautuu energiaa, joka näkyy välähdyksenä noissa reaktoreissa.


Tällä tavoin myös ihmisen oppiminen tapahtuu. Eli luokassa opettaja ikään kuin lataa opiskelijan aivot täyteen tietoa. Ja sitten kun aivot ovat lepotilassa ilman tietokonepelejä, sosiaalista mediaa tai diskoa, niin silloin ne kokevat sellaisen “ahaa-elämyksen”, joka vastaa fuusioreaktoreissa havaittavaa leimahdusta. Aivot saavat silloin kun niitä ei käytetä mihinkään pelaamiseen tai muuhun vastaavaan toimintaan ne parhaat ideat käyttöönsä, koska tuolloin niillä on käytössään myös niitä hermosoluja, jotka varataan normaalisti esimerkiksi sosiaaliseen mediaan tai tietokonepelien hallintaan.


Eli aivot ovat luovimmillaan silloin, kun niillä ei ole ylimääräisiä ärsykkeitä, mutta ennen tuota prosessia täytyy aivojen saada sekä tietoa että tehtävä, jonka avulla ne työstävät tuosta tiedosta vastauksen kysymykseen. Joten oikeastaan some-lakkoa voidaan laajentaa siten, että myös tietokonepelit ja disko voivat jäädä väliin, koska se että ylimääräisiä ärsykkeitä ei ole, niin silloin aivoilla on käytössään kaikki se kapasiteetti, mitä ne voivat irrottaa ongelmien ratkaisemiseen siitä, kun ne suorittavat ärsykkeiden analysoimista.


Toki opiskelun periaatteisiin kuuluu se, että arkisen aherruksen vastapainoksi pitää olla myös hauskoja hetkiä. Mutta kuitenkin rauhoittaviakin hetkiä tarvitaan, missä ihminen on täysin ilman mitään jumputusta tai muita ärsykkeitä. Näissäkin asioissa pitää löytää se keskitie, joka sitten vie ihmistä kohti henkisen kasvun ja vastuunottamisen tasoa, mitä sitten tarvitaan sekä työ- että yksityiselämässä.


Ja jos joku asia ahdistaa, niin siitä pitää sitten myös luopua, koska ahdistus on se kaikkein pahin innostuksen sekä innovaation tappaja. Meillä kaikilla on sitten myös omassa toiminnassamme kehittämistä. Eikä kukaan osaa mitään täydellisesti, joten myös sosiaaliset taidot sekä ihmisten kohtaaminen ovat asioita, joita pitää jokaisen meistä välillä harjoitella. Joten jos esimerkiksi tuntuu siltä että ekstrovertit eli ulospäinsuuntautuneet ovat työelämässä vahvoilla siksi, että he osaavat tuoda itseään paremmin esille, niin he voivat kuitenkin kehittyä sillä tavoin, että antavat myös muiden puhua kokouksissa.


Tai introvertti eli sisäänpäin kääntynyt henkilö voi kehittää sitä, miten hän voi tuoda itseään paremmin esille kokouksissa. Ja muut voivat häntä auttaa sanomalla äänen käytöstä sekä kannustaa toista kertomaan omia mielipiteitään asioista. Eli kokouksessa voi puheenvuoro olla kiertävä, niin että kaikki sanovat jotain siitä asiasta, mikä on käsiteltävänä. Tuolloin pitää sanoa sellaisia asioita, jotka vievät tuota tehtävää eteenpäin. Joten tietenkin puheenvuoroissa pitää olla sellainen asiasisältö, joka sitten on rakentavaa kaikkien kannalta, eikä tuolloin ole olemassa oikeaa tai väärää mielipidettä. Ja demokratiaan kuuluu se, että myös vastakkaisia mielipiteitä pitää voida kuunnella.


Jos oppositio tuhotaan tai muuten hiljennetään, niin silloin voi seurauksena olla hyvin ikävä tilanne, missä sitten sellaisia näkökohtia jää huomioimatta, jotka ovat kuitenkin tärkeitä tehtävän päätöksen kannalta. Eli opposition tehtävä on saada valtaa pitävät arvioimaan omia päätöksiään myös toiselta kannalta. Ja tuolloin niistä saattaa löytyä hyvinkin paljon korjattavaa.


Tämä on se, mikä erottaa demokratian diktatuurista. Demokraattisen johtajan pitää kuunnella alaisiaan, mutta diktaattori voi alaisensa sivuuttaa täysin, mikä saattaa johtaa päätökseen, mitä kaikki myöhemmin katuvat. Joten tällainen asia sitten on yleensä unohtunut täysin, puhutaan johtajan vallasta sekä vallan käytöstä eri paikoissa, olivat nämä julkisia valtion tai kunnan virastoja tai yksityisiä laitoksia.