Iran: valtio jossa fanaatikko johtaa muita fanaatikkoja.

 

Iranin hallinto on siis valinnut uuden johtajan, ja se että kyseinen johtaja on Ali Khamenein poika ei varmaan ole asia, mikä edistää rauhaa. Iranissa fanaatikko johtaa muista fanaatikkoja. Se tekee Iranin tilanteesta erilaisen. Eli myös Iranin johtaja ja korkein johto koostuu jihadisteista, joiden korkein tavoite on saada paikka paratiisissa kuolemalla jihadissa eli pyhässä sodassa. Trumpin puheet Iranin sodan tai operaation päättämisestä ovat asia, jossa ei olla otettu huomioon kahta hyvin ikävää asiaa. Ensinnäkin Iran ei ole länsimaa, jossa ihmiset ajattelevat samalla tavalla kuin me. Se virhe jonka länsimaat tekivät Afganistanissa oli se, että ajateltiin, että vastapuoli taistelee kuten länsimaat. Ajateltiin että järjestelmälliset itsemurhaiskut eivät olisi mahdollisia. Eli ei ajateltu sitä, että joku vain kävele tarkastuspisteelle, ja sitten räjäyttää vaatteisiin kätketyt räjähteet sekä itsensä noiden räjähteiden mukana. 

Iranin asukkailla ei ole samanlaista ajattelutapaa kuin länsimaisilla ihmisillä. Eli on asioita, joita iranilaiselle opetetaan jo aivan elämän ensimmäisiltä sekunneilta lähtien. Se että tuota maata johtaa islamistis-jihadistinen joukko ei paranna tilannetta ollenkaan. Eli periaatteessa Iranin johto saattaa jopa haluta uhreja, joista voidaan tehdä sitten marttyyrejä, jotka palvelevat tuon hallinnon tarkoitusta. Iranin hallitus katsoo käyvänsä pyhää sotaa länsimaita vastaan. Ja juuri tässä on ratkaiseva ero länsimaisen sekä jihadistisen ajattelun välillä. Jihadistit ajattelevat että ihmisen suurin ja tärkein päämäärä on kuolla oman aatteen eli pyhän uskonsodan puolesta. Se että henkilö kuolee pyhässä sodassa takaa hänelle paikan paratiisissa. 

Ja juuri tämä ajattelutapa tekee erityisesti itsemurhaiskuista mahdollisia. Iranin hallituksella on ollut vuodesta 1979 aikaa rakentaa oma hallintomallinsa, missä ihmisille jaetaan vain sen verran koulusta, kuin mitä he tarvitsevat. Kaikki asiat tuossa maassa käydään läpi siten, että jokaista asiaa minkä ihmiset tekevät verrataan Shariaan, eli islamilaiseen lakiin. Ja pienikin hairahdus tuon maan laista merkitsee sitä, että henkilö saa kohtuuttoman suuren rangaistuksen. 

Esimerkiksi huivin käyttö on osoitus tuon maan johtajien äärimmäisestä voimasta, joten sen takia sen käytöstä kieltäytyminen merkitsee tuossa maassa kuolemanrangaistusta. Iranin johto on osoittanut monissa tilanteissa sitä, että se on valmis uhraamaan tuhansia omia kansalaisiaan pitääkseen yllä valtaansa. Sen ovat osoittaneet erityisesti hallitusta vastustavien protestien murskaaminen, mikä on johtanut viimeksi noin 2000 ihmisen kuolemaan. 

Samoin mellakkapoliisien taktiikkana on ampua mielenosoittajia silmiin, mikä tarkoittaa että invalidisoituneiden ihmisten määrä voi olla ja myös on erittäin suuri. Iranin johdon asenne mielenosoittajia eli protestoijia kohtaan on se, että he ovat uhka islamille. Joten sen takia Iranin johto katsoo, että mielenosoitukset pitää murskata keinolla millä hyvänsä. 

Iranin tasavaltalaiskaartien fanaatikot ovat ihmisiä, joiden elämän ainoa tarkoitus on suojella sekä tukea Iranin johtoa, joka ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään. Eli pelkona on aina se, että nuo tasavaltalaiskaartin fanaatikot yksinkertaisesti ampuvat kemiallisia aseita Israeliin. Tai sitten he voivat hyvin helposti käyttää kemiallisia aseita kuten hermokaasuja mielenosoittajia vastaan. 

Kuva: YLE

Eli voi hyvin olla mahdollista, että Iranin hallitus on varustanut Shahed-lennokkeja kemiallisilla taistelukärjillä, joita voidaan käyttää myös omia kansalaisia vastaan. Iranin johtajien ajatusmaailma on pahimmillaan sitä, että he haluavat viedä kaikki muut mukanaan, jos he joutuvat tilanteeseen, missä heitä tai heidän valtaansa uhataan. Eräiden tarinoiden mukaan nuo Iranin valtaa pitävät henkilöt kantavat syanidipillereitä mukanaan sen varalta, että he joutuvat esimerkiksi hallituksen vastustajien käsiin. 

Koska Iranin hallitus asettaa oman valtansa kaiken muun edelle, niin se tarkoittaa sitä, että Iranin johto ei ehkä välitä siitä, miten monta ihmistä heidän maassaan kuolee. Iranin johto on aivan samalla tavalla kuin Putin ankkuroinut itsensä väkivallalla valtaan. Tuossa maassa on oikeastaan kaksi asevoimaa, on tavallinen armeija sekä tasavaltalaiskaarti, joka vastaa toimistaan ainoastaan Iranin korkeimmalle johtajalle. Tasavaltalaiskaartin jäsenten "lojaalisuus" perustuu ilmeisesti siihen, että he ovat saaneet pienestä pitäen ideologista koulutusta niin sanotussa Koraani- tai uskonnollisessa koulussa, jossa ilmeisesti opetetaan, että Iranin johtaja on Allahin maanpäällinen edustaja. Tasavaltalaiskaarti on siis organisaatio, joka ottaa käskyjä ainoastaan Iranin uskonnolliselta- eli maan todelliselta johtajalta. Iranin presidentillä ei ole käytännössä mitään valtaa tuohon tasavaltalaiskaartiin sekä siihen kytköksissä olevaan ilmiantokoneistoon. 

Muissakin maissa on tietenkin ollut vastaavia järjestöjä, mutta se mikä erottaa Tasavaltalaiskaartit muista vastaavista järjestöistä on se, että tuo järjestö toimii puhtaasti uskonnolliselta pohjalta. Eli tuon maan hallinto väittää istuvansa siksi, että se on Allahin tahto, ja sen takia tuon Iranin uskonnollisen johdon mielipide on ainoa oikea. Juuri väkivalta tekee tuon maan johtajille vaikeaksi tai mahdottomaksi antaa periksi. Monet noista johtajista ovat surmanneet kuulemma jopa omia perheenjäseniään sekä osallistuneet moniin pahoinpitelyihin sekä surmiin. Eli he eivät mitään kovin pidettyjä ole. Iranin johto on sitonut koko maan organisaatiot itseensä. 

Iranin ystävät ovat kovin vähissä. Sen liittolaisiksi on ilmoittautunut joukko erittäin väkivaltaisia ääriryhmiä, ja juuri tämä asia tekee Iranista vaarallisen. Eli ainakin osa noista ryhmittymistä on tehnyt järjestelmällisesti itsemurhaiskuja, eli henkilö on kävellyt kadulla ja sitten räjäyttänyt itsensä yllättäen keskellä väkijoukkoa. Voidaan ajatella että pahimmissa mahdollisissa skenaarioissa osa noista itsemurhaterroristeista voisi kuljettaa mukanaan myös kemiallisia aseita kuten hermokaasua tai fosgeenia, joiden avulla voidaan uhrilukua nostaa. 

https://yle.fi/a/74-20214526

Kun Trumpin hallinto toimii kuten toimii...

Donald Trumpin toiminta USAn presidenttinä on ollut kaukana suunnitelmallisuudesta. Hän on tuonut Valkoiseen Taloon liike-elämästä tuttuja käytänteitä, joiden perusteella esimerkiksi lojaalisuus yhtiötä kohtaan merkitsee sitä, ettei esimiehen käskyjä saa kyseenalaistaa. Ja sillä perusteella Trump saa esimerkiksi irtisanoa neuvonanatajiaan, joiden neuvot eivät suoraan sanottuna häntä miellytä. Tietenkin Trumpin tarkoitus on osoittaa olevansa "se mies" eli vahva johtaja, jota kansakunta hänen mielestään vaatii ja tahtoo. 

Mutta sitten kuitenkaan hän ei ehkä täysin ole käsittänyt sitä, että valtio ei ole aivan sama asia kuin joku yksityinen yritys. Trumpin mielestä Fedin eli keskuspankin pitäisi alentaa ohjauskorkoaan, mutta kun Fedin johtaja on kieltäytynyt, niin silloin Trump on sanonut, että hänen Fedin. johtajan olisi ilmeisesti aika erota. Kuitenkin voidaan kysyä, että kuinka paljon yksi mies saa tehdä, ennen kuin hänen toimensa rapauttavat koko järjestelmän. Tiedustelulaitosten johtoon Trump on määrännyt henkilön, joka ei omaa mitään kokemusta koko järjestelmästä, ja puolustusministeri jakelee tärkeitä tietoja jossain sosiaalisen median ryhmässä. Samalla hän on päästänyt jonkun toimittajan tuohon ryhmään.  

Joten varmaan luottamusta on kaikkialla herätetty. Luottamusta rakennetaan koko elämän ajan, ja sen voi tuhota yhdessä päivässä. Eli esimerkiksi vastapuolen ulkoministerille voi jaella tietoja, jotka vaarantavat vakoojien hengen. Joten näin saadaan varmasti aikaan tilanne, jossa muut alkavat etsiä vaihtoehtoisia kumppaneita. Samoin jos ihmiset eivät voi luottaa valtion työntekijöiden vaitioloon, niin he eivät varmaan sitten jatkossa enää tiedota valtiota esimerkiksi Mafian tai muun organisoidun rikollisuuden toimista. 

Kun Trump olisi sitten vielä antanut Fedin johtajalle potkut, niin hän olisi varmaan saanut aikaan kaiken, mitä tuossa maassa voidaan saada aikaan. Kun puhutaan sitten presidenttien oikeudesta päättää asioista sekä henkilö-nimityksistä, niin tietenkin presidentin kautta nimitetään lähes kaikki johtavat virkamiehet. Ja juuri johtavat virkamiehet käsittelevät tietoja, joiden paikka on jossain muualla kuin Washington Postin etusivulla. Siis onko Trumpin hallinnon toiminta oikeastaan vain sellaista taitamattomuutta? Siis jos USAn talous sekä luottamus tuohon valtioon alkaa rapistua, niin silloin Trump saattaa tehdä enemmän haittaa USAlle kuin NATOlle. 

Kun puhutaan esimerkiksi tiedustelutyöhön tarvittavista välineistä kuten satelliiteista, niin nykyään noita satelliitteja valmistetaan myös Euroopassa. IceEyen kaltaiset yksityiset toimijat ovat Ukrainassa osoittaneet, että myös yksityinen sektori voi tuottaa tehokkaita valvontasatelliitteja, joiden avulla voidaan myös USAn lähes monopoliksi muodostunutta teknistä vakoiluverkostoa kiertää. Samoin Galileo paikannusjärjestelmän avulla voidaan hoitaa samoja tehtäviä kuin GPSn. 

Eli tietenkin Lockheed-Martinin sekä muiden lähes valtiollisten toimijoiden kentälle on tulossa myös uusia toimijoita. Joten varmaan Euroopan täytyy sitten lähteä valmistamaan uusia välineitä, joiden avulla myös pienet maat voivat hankkia sopuhintaan tiedustelutietoa. Eli jos USAn hallinto ei ole kiinnostunut yhteistyöstä EUn kanssa, niin silloin tietenkin me voimme lähteä kehittelemään omia versioita tuota USAn vakoilusatelliittien verkostosta. 

https://www.esa.int/Applications/Satellite_navigation/Galileo/What_is_Galileo

https://www.iceye.com

Niin oliko maamme liittyminen NATOon virhe, kuten John Maersheimer väitti?

Maersheimer on erittäin arvostettu mutta samalla myös radikaali tutkija. Maersheimerin oppi perustuu Ekologisen systeemiteorian, peliteorian sekä Darwinismin yhdistelmään. Samoin hän saattaa suurelta osin myös kärjistää omia näkemyksiään jostain asioista. Eli valtioiden välinen politiikka on taistelua, jossa hitaat syödään ja vain vahvimmat selviävät. Tuolloin jokainen valtio vain maksimoi oman etunsa, eikä maailmanpolitiikassa ole tilaa esimerkiksi altruistisille ajatuksille tai empatialle sekä sympatialle. Valtioiden toiminta olisi tämän mukaan äärimmäisen egoistista. 

Eli egoistinen malli on se, missä kaikki asetetaan oman itsen ja oman edun alapuolelle. Egoistisessa mallissa tärkeää on se, että mitä enemmän joku taho on systeemin keskiössä, niin sitä enemmän hän haluaa tai saa omaa egoistista tarvettaan eskaloitua läpi koko systeemin. Tuolloin altruismi olisi siis ihmiselle vain keino edistää omia egoistisia tavoitteita. Ja mitä enemmän keskellä systeemiä toimija on, niin sitä tehokkaammin hän voi eskaloida omia ajatuksiaan ja mallejaan läpi koko systeemin. 

Tänään Iltalehti julkisti haastattelun jossa arvostettu tutkija John Maersheimer sanoi, että maamme liittyminen NATOoon oli virhe. Marsheimerin sanomisista sen verran, että mitä muut tutkijat ovat hänestä sanoneet, niin kyseessä on äärimmäinen yhteiskunta-darwinisti jonka teorioita voidaan yhdistää esimerkiksi Peliteoriaan. Siis tuon miehen malli on se, että pienemmät valtiot ovat olemassa vain siksi, että suuremmat valtiot lopulta nielaisevat ne, eli siksi Suomen ei olisi pitänyt liittyä NATOoon, koska se vain pitkittää maamme kärsimyksiä, jos Venäjä joku päivä sitten päättää, että se tarvitsee maa-aluettamme johonkin. Joten on tietenkin Venäjän ja sen naapureiden edun mukaista, että Venäjä voi voittaa sodat mahdollisimman pienillä tappioilla. 

Siis valtioiden välisten suhteiden ainoa määräävä malli olisi tämän käsityksen mukaan se, että kenellä nyt sattuu olemaan mahdollisimman paljon aseita takanaan. Se miten sitten meidän olisi suhtauduttava asiaan on se, että meidän kannattaisi suoraan painaa päämme alas, ja odottaa sitä paljon puhuttua Venäjän offensiivia, jolla se sitten ottaisi suoraan koko Euroopan hallintaansa pala palalta. Eli tietenkin Maersheimer on loistava sekä tarkka tutkija, joka mielellään vetoaa terveeseen järkeen. Kuitenkin hänen tapansa muuttaa asioita mustavalkoisiksi sekä kärjistää niitä saattavat kuitenkin aiheuttaa ikäviä väärinkäsityksiä. 

Hän varmasti saa paljon huomiota sillä, että tuo mies osaa kärjistää kaikki asiat. Ja tietenkin NATO-kriittisyys on asia, mikä sitten saa aikaan sen, että Maersheimer saa aikaan suuren huomion maamme NATO-kielteisissä eli kriittisesti NATOon suhtautuvissa tahoissa.  Mutta sitten kun ajatellaan hänen näkemyksiään esimerkiksi siitä, miten meidän Suomeemme suhtauduttiin Kylmän sodan aikana, niin voidaan sanoa, että tuo näkemys on melko kaksiulotteinen. Me olimme siis supervaltojen välillä toimiva välittäjä. Tai sitten joidenkin mielestä me olimme ehkä kynnysmatto, jonka itsenäisyys riippui täysin Venäjän tai sen edeltäjän Neuvostoliiton hyvästä tahdosta. Ja nyt olemme sitten huomanneet mitä tapahtuu, jos Venäjän hyvää tahtoa koetellaan. 

Maersheimerin mielestä Ukrainan sota on lännen syy. Se että NATO laajentui tekee ilmeisesti hänen mielestään niin sanotun ennaltaehkäisevän sodan oikeutetuksi. Siis hän jostain syystä unohtaa sen, että jos Venäjä ei olisi käyttänyt kovaa kieltä Baltiaa vastaan, eikä voimaa Ukrainassa, niin tuota NATO-laajenemista ei olisi tapahtunut. Mutta ongelma on siinä, että ensin Putin kyseenalaisti Baltian itsenäisyyden sekä provosoi mellakoita Tallinnassa. Noissa mellakoissa Venäläiset vastustivat isänmaallisen sodan patsaan siirtämistä pois Tallinnan paraatipaikalta, ja sitten myöhemmin alettiin pelätä, että Putin provosoisi vastaavia mellakoita myös muualle. Tuolloin vuonna 2007 Venäjän politiikkaan alkoi tulla uusi kovempi äänensävy. Putin ei edes voinut ajatella muuta, kuin  sitä että hänen ortodoksi, venäläis, slaavilaiset veljiensä edut olivat kärsineet. Ja juuri tuo asia pelotti Baltian NATOon. 

Tuolloin Venäjä ilmoitti että se haluaa Tarton kaupungin itselleen, ja syynä olivat Venäläisten sijoitukset tuossa kaupungissa. Venäjä ei halunnut sitten ilmeisesti antaa mitään vastineeksi.  Ja sitten sama kuvio toistui myös Simfepolissa vuonna 2014 sekä myöhemmin kahdessa tasavallassa eli Luhanskin sekä Donetskin tasavalloissa jotka Venäjä polkaisi pystyyn Ukrainan rannikolla. Tuolloin Venäjä tuki noiden tasavaltojen eli Krimin sekä kahden muun tasavallan itsenäisyyttä, mutta myöhemmin liitti ne itseensä. Samoin samoja äänenpainoja alkoi ilmestyä Venäjän mediaan myös Suomesta. 

Tuolloin 2017 puolustusministeri Shoigu ilmoitti että Suomen itsenäisyys riippuu Venäjän tahdosta. Ja juuri nämä toimet saivat muut maat pelkäämään. Ja pelko on asia, joka ajaa valtioita sekä yksityisiä ihmisiä liittoumiin, joissa ne tai he voivat toivoa saavansa tukea. Siis mitä tämä Venäjän hybridisota olisi, jos emme olisi NATOssa? Tai olisiko ehkä joku Suomen alue halunnut muuttua itsenäiseksi, ja tuollaista kehitystä tietenkin halutaan Moskovassa tukea. Samoin pelko on olemassa pelko että joku Venäläinen turistiryhmä alkaa mellakoida, koska esimerkiksi maamme ei ole ehkä heidän mielestään tarpeeksi kunnioittanut Porkkalan Neuvostoliittolaista hautausmaata. Tuolloin Venäjän näkemys on se, että tuon turistiryhmän päälle on käyty aivan ilman syytä. Ja tuollainen ajattelutapa, missä omissa ei nähdä mitään vikaa tietenkin leimaa koko Venäjän politiikkaa. 

Maersheimerin mielestä USAn rooli on sitten tasapainottaa maailmanpolitiikkaa. Eli tarkoittaako hän ehkä sitä, että aggressiivinen suurvalta, Venäjä ottaa kaiken mitä se haluaa, eikä kukaan edes saa yrittää sitä vastustaa. 

Meidän tehtävämme tuossa tasaveroisessa suhteessa, joka ei Maersheimerin mielestä ole edes mahdollinen tai tavoiteltavissa oleva asia on siis vain nöyrästi totella Kremlin käskyjä. Jos tuota linjaa seurataan tarkasti, niin voidaan sanoa että onneksi kaikki ihmiset eivät jaa Marsheimerin käsityksiä asioista, koska silloin me olisimme jo ajat sitten menettäneet itsenäisyytemme. Jos tuota mallia mitä Marsheimer mielellään toistellaan noudatettaisiin joka tilanteessa, niin kohtaamme sitten seuraavaksi sen mallin, jossa vahvemman oikeudella voidaan toiselta ottaa mitä vain. Siis se että joku on heikompi, niin se oikeuttaa tekemään mitä hyvänsä. 

Me liityimme NATOn kesken sen suurinta kriisiä. Tai ehkä me liityimme NATOoon hetkellä jolloin tiedot sen sisäisistä ongelmista tulivat ihmisten tai suuren yleisön tietoon. NATO ei ole mikään Varsovan liitto, jossa johtavan valtion kanssa ei saa olla eri mieltä. NATOn viides artikla ei koskaan välttämättä toteudu, vaikka joku hyökkäisi Suomeen. Eli aseveljeys mitataan vasta todellisessa tilanteessa. Se mitä joskus on sovittu ei välttämättä sitten pidäkään enää paikkaansa, kun toinen uhkailee ydinaseilla. NATO ei ole siis paikka, josta joku vain saa jotain, vaan kaikki NATO-maat myös tuovat NATOoon jotain omaa. Kukaan ei vain menetä tai saa jotain, vaan kaikki menettävät ja saavat jotain. 

Se mitä on tehty on tehty. Venäjä ei tule maatamme armahtamaan yhtään enempää kuin muitakaan maita, jotka ovat auttaneet Ukrainaa. Mieleen vain tulee se, että Marsheimerin mielestä Ukrainaa ei ehkä olisi pitänyt tukea ollenkaan. Joten silloin varmasti Ukrainan sota olisi nopea ja kivuton operaatio, jonka jälkeen Kreml olisi voinut vaikka kääntää aseensa vaikkapa Baltiaan ja Suomeen. Ja ehkä me sitten vain odottaisimme sitä, että pääsemme muuttamaan jonnekin Siperian onnelaan, kun meidän ja balttien tilalle asutetaan venäläisiä. 

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/35d91afd-188f-48df-8983-04ac8e45575b

Maersheimerin oppi

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/216c49a1-3f5a-4723-b066-acf4bb7b0b2b

https://yle.fi/a/74-20155683

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ekologinen_systeemiteoria

https://fi.wikipedia.org/wiki/Peliteoria

Muuta asiaan liittyvää 

2008 uutinen Tallinnan mellakoista. 

https://yle.fi/a/3-5784567#:~:text=Mellakoissa%20on%20kuollut%20yksi%20ihminen%20ja%20loukkaantunut%20153,Lauantaina%20iltap%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20ja%20illalla%20Tallinnassa%20on%20ollut%20rauhallista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Altruismi

https://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4-Ukrainan_sota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Donetskin_kansantasavalta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Krimin_tasavalta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luhanskin_kansantasavalta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n%E2%80%93Ukrainan_sota

Demokratia on kuin kapea käytävä.

Valtion johtaminen on kuin nuoralla tanssia. Tai pikemminkin kapean käytävän läpi kävelemistä. Valtion johdossa ei saisi koskaan mennä liian liberaaliin tai liian kovaan suuntaan. Kova ja konservatiivinen eivät ole muuten synonyymejä. Konservatiivi ei siis välttämättä turvaa omaa valtaansa asevoimaan, kun taas kova valta määrää vastustajansa vangittavaksi. Valtiota johdettaessa pitäisi johtajien muistaa aina se, että kaikella on rajansa. Ylettömän kova komento saa aikaan sen, että ihmiset lopulta syöksyvät kadulle, kun heitä on tarpeeksi sorrettu. Ylettömän liberaali johto taas saa aikaan sen, että ihmiset alkavat lopulta kyllästyä löysään virkakuntaan, jonka tehtävä on suojella valtion kansalaisia. 

Demokratiassa ei ole koskaan täysin vapaata tahtoa. Vaan joka tapauksessa demokraattisin ja liberaalein valtio joutuu jossain vaiheessa puuttumaan ihmisen toimintaan. Me kaikki olemme sitä mieltä että valtion pitäisi tehdä enemmän esimerkiksi nettirikollisuuden kuten trollaamisen torjuntaan. Mutta siihen on vaikea vetää linjaa, missä asioihin puututaan, ja missä niiden annetaan olla. Puuttumisen tavoista sitten ei myöskään olla täysin yhtä mieltä. 

Mutta liberaaliudella on silläkin rajansa, eli pahimmillaan vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen muuttuu vähemmistön suosimiseksi. Vähemmistöllä on tietenkin oltava jonkinlainen oikeus omaan kulttuuriinsa, mutta on kuitenkin vaarana se, että vähemmistöjen oikeudet nostetaan muiden ihmisten oikeuksien yläpuolelle. Ja esimerkiksi jotkut maailmanhistorian verisimmistä diktaattoreista ovat oikeasti olleet vähemmistön edustajia. 

Esimerkiksi Saddam Hussein kuului itse sunnalaiseen vähemmistöön Irakissa, mutta hän hallitsi maataan massatuhoaseiden luoman pelotteen turvin. Vähemmistöjen oikeudet muuttuvat joskus kansankiihottajien mielessä erivapauksiksi. Eli esimerkiksi oikeus puhua saamea muutetaan tuolloin retorisesti muotoon, kaikkien on opeteltava saamea. Mikä ei varmaan ole aivan se, mitä "oikeudella puhua saamea" tarkoitetaan. Vähemmistöön kuuluminen ei kuitenkaan saa olla asia, mikä oikeuttaa tekemään rikoksia. Toki vähemmistöön kuuluva rikollinen mielellään haukkuu pidättäjiä rasisteiksi. 

Valtiossa pitää antaa kaikkien kukkien kukkia tiettyyn rajaan saakka. Mutta sitten pitää määritellä se, milloin nuo kukat ovat menneet liian pitkälle, ja niiden toimintaan pitää puuttua. 

Terra Cognitan kirjan "Kapea käytävä" mukaan demokratia ei ole mikään itsestäänselvyys. Demokratia on pikemminkin kuin kapea käytävä, jossa liikutaan helposti joko anarkiaan tai autoritääriseen malliin, jossa valta liukuu sellaisten tahojen haltuun, jota suojaavat asemaansa väkivallan avulla. Tuo kapean käytävän mallin mukainen toiminta tarkoittaa sitä, että valtion on oltava jotenkin autoritäärinen, jotta se kykenee suojelemaan kansalaisiaan. Mutta sitten jos valtiosta tulee liian autoritäärinen, niin se muuttuu koneeksi, joka murskaa kansalaisensa. 

Toisaalta taas jos "antaa kaikkien kukkien kukkia vain " on se periaate jolla valtiota sekä sen viranomaistoimintaa johdetaan, niin seurauksena on se, että valtioon lipuu lopulta anarkia. Siis valtiossa pitää olla mahdollisuus olla yksilö, mutta miten sitten määritellään että mikä on liian yksilöllistä? Kun sitten taas pohditaan sitä, mikä on trollaamista, mikä uhkaamista ja mikä sananvapauden käyttöä, niin silloin tietenkin voidaan kysyä että mikä on sitten se raja, kun noihin asioihin pitää puuttua. Kapean käytävän malli on se, että jossain erityisessä tilanteessa voi valtiolla olla vähän enemmän kuin normaalisti mahdollisuuksia lipsua tavoista, jotka ovat tulleet tutuiksi ennen erityistilannetta. 

Valtiossa pitää olla säännöt, mutta samalla pitää muistaa myös yksilön vapaudet. Ja juuri yksilön vapaudet ovat asioita, joiden kanssa mennään liian pitkälle liian usein. Mikäli valtio liukuu kohti anarkiaa, niin silloin tietenkin tullaan tilanteeseen, että ihmiset alkavat vaatia järjestystä. Ja järjestyksen palauttamisen kautta on moni despootti noussut valtaan. Liian väljästi määritellyt valtuudet ovat mahdollistaneet esimerkiksi Konsuli Sullan valtaannousun Roomassa.  

Lucius Cornelius Sulla sai aikoinaan diktaattorin valtuudet lakien säätämiseen sekä järjestyksen palauttamiseen Roomaan. Koska määräystä ei oltu mitenkään erityisesti rajattu, eli esimerkiksi lain säädäntö ei pitänyt sisällään sitä, että se olisi koskenut esimerkiksi tieliikennettä, eli sitä olisiko Roomassa ollut vasemman tai oikean puoleinen liikenne mahdollisti Sullan muuttumisen despootiksi, joka on joskus rinnastettu moneen muuhun veriseen tyranniin. Juuri väljästi määritellyt lait mahdollistavat vallan anastamisen sekä hallitsemisen asevoimien tuella. 

Demokratia ei ole itsestäänselvyys. Sen me olemme varmaan huomanneet. Kun demokratiassa sekä erityisesti parlamentarismissa pohditaan lakeja, niin tuon toiminnan tarkoitus on se, että kaikkia ihmisiä huomioidaan kun lakeja säädetään. Demokratian ongelmana on että tuo pohdinta saa sen näyttämään tehottomalta. Diktaattorit voivat säätää lakeja nopeammin kuin mikään parlamentti. Ja siksi diktaattoreita ihaillaan. Diktatuuri sekä kovan luokan rikoslaki varmasti saavat aikaan sen, että joku kokee diktatuurin antavan itselleen oikeutuksen mihin tahansa. 

Kiina ei ole vain kommunistinen komentotalous, vaan myös tarpeen tullen nopealiikkeinen komentotalous.

 

DeepSeek tekoäly on osoitus siitä, että Kiina ei ole vain sosialistinen komentotalous. Se on komentotalous, joka toimii uskomattomalla nopeudella, jos valtio katsoo jonkun asian hyödyttävän sen poliisia tai asevoimia. Ja tekoäly in yksi asia, joka varmasti kiinnostaa Pekingin johtoa. Toisaalta me voimme myös ajatella niin, että Kiinan valtiojohtoinen talouden malli saa aikaan sen, että Kiinassa innovaatioita voidaan viedä läpi hyvinkin nopeasti. Mutta se vaatii siitä, että Kiinan johto tai valtio pitää tuotetta tai innovaatioita valtion kannalta edullisena tai muuten valtiota tukevana välineenä. Laajoja kielimalleja pidetään yleisesti erittäin tehokkaina valvonnan sekä sotilastekniikan ohjausvälineinä, joiden avulla useita järjestelmiä voidaan liittää yhteen, ja komennot voidaan antaa normaalia puhekieltä käyttämällä. 

Tuossa järjestelmässä monitasoiset toimijat kytketään yhteen valtavaksi tietoverkoksi, jossa järjestelmät vaihtavat saumattomasti tietoja sekä komentajien kanssa että myös keskenään. Samoin tekoälyt voivat tehdä yhteiskunnasta dystooppisen valvontayhteiskunnan, jonka rinnalla joku Orwellin kauhuskenaario "Vuonna 1984" on lasten leikkiä. Tekoäly on loista valvonnan väline. Se on nopea eikä se jätä mitään kertomatta. Tekoälyä voidaan käyttää esimerkiksi houkuttelemaan huumekauppiaita tai pedofiilejä paljastamaan itsensä. Tai sitten sitä voidaan käyttää esimerkiksi toisinajattelijoiden etsimiseen kovan luokan komento-yhteiskunnassa. 

Esimerkiksi Kim Jong-Un on mies joka saattaisi halua komentaa jokaiselle Pohjois-Korean kansalaiselle kännykän, ja sitten tekoäly valvoo kaikkea mitä he sanovat ja tekevät. Tuolloin jokainen kansalainen joutuisi kantamaan vartalokameraa sekä äänittämään kaiken puheensa, ja tekoäly poimii tuolloin nuo kielletyt sanat. Eli tämä vaihtoehtoinen takoälyn käytön malli on ollut periaatteessa käytössä mm. sosialistisessa Romaniassa, jossa salainen poliisi, Securitate päätti että jokaisella maan kansalaisella piti olla sellainen puhelin kotonaan, että salainen poliisi kykeni kuuntelemaan heitä myös kotonaan. Se mikä sitten teki tuosta toiminnasta tehottoman oli se, että Securitaten piti kuunnella nauha niin, että virkailija kuunteli sen kuulokkeet korvillaan. Samanlainen järjestelmä oli käytössä mm. Neuvostoliiton aseteknologiaa kehittävillä ihmisillä. 

Tuo tietenkin söi resursseja sekä vei paljon aikaa. Mutta nykyään tekoälyt voivat tehdä sen muutamassa sekunnissa. Eli näin tekniikka joka on tehty ihmisten palvelukseen muuttuu ihmisten valvonnan välineeksi. Eli myös tekoälyä voidaan käyttää väärin. Tai siis valtion johto määrittelee kaikkialla sen, mikä on valtion mielestä väärinkäyttöä. Tekoäly voi vapauttaa valtavasti resursseja tai sitten se voi muuttaa kaiken suuren luokan valvontayhteiskunnaksi missä ihmistä valvotaan 24/7. 

Onko Suomi hyvä maa kaikille?

Meillä Suomessa ollaan onneksi melko liberaaleja. Siis meillä hallintoa saa arvostella melko vapaasti, kun vain tekee sen järkevästi. Meillä on nyt itsenäisyyspäivä, ja tietenkin haluamme juhlia itsenäistä maatamme, jossa olemme demokratian sekä yksilövapauksien kärkipäässä. Mutta samalla meidän pitää muistaa se, että meidänkin on ollut pakko käydä pitkä tie tähän pisteeseen, missä yhteiskuntamme tällä hetkellä on. Meidän pitää muistaa että meillä ei ole aina asiat olleet näin hyvin, kuin mitä ne ovat tällä hetkellä. 

Meidän pitää muistaa tietenkin veteraanien työ. Mutta samalla myös miettiä sitä, että mikään vapaus ei ole kirkossa kuulutettu. Eli vapaudet eivät ole maailmalla tai edes meidän suloisessa Suomessamme olleet aina itsestään selviä. Vielä nykyäänkin on maassamme ihmisiä, joiden perusoikeuksia rajoitetaan, ja on ihmisiä, joita jatkuvasti syrjitään. Pelkät lainmuutokset eivät yhteiskunnassamme riitä takaamaan ihmisten perusoikeuksia, vaan meidän pitää myös pyrkiä muuttamaan ihmisten asenteita. Vielä nykyäänkin esimerkiksi romaneja syrjitään, vaikka laki kieltää syrjinnän työpaikoilla. Mutta lakeja on helpompi muuttaa kuin ihmisten asenteita. 

Tässä tänään päätin vähän kirjoitella puhtaaksi erilaisia mietteitä, mitä olen kirjoitellut vihkoon, ja sitten jaella niitä ympäri sosiaalista mediaa, mikä tietenkin suututtaa monia. Sosiaalista mediaa katsellessani huomasin erään nuoren melko ikävältä näyttäviä kommentteja siitä, miksi hän ei juhli maamme itsenäisyyttä. Tuohon listaan kuului myös asioita, jotka maassamme vaativat hiukan lähempää tarkastelua. Siis hän listasi tuohon listaansa sisällissodan teloitukset, sekä mm. romaneihin kohdistetun syrjinnän. Ja tässä sitten voin sanoa, että syrjintä on maassamme hyvin ikävä asia. Samoin valtaväestön asenne romaneja kohtaan on ainakin jossain tapauksissa ollut hyvin ikävä. 

Kun olin nuori, niin oli muotia puhua nuorisorikollisuudesta. "Nuorisojengit" tekivät tuolloin paljon rikoksia, ja usein nuorisosta löytyi kaiken pahan alku ja juuri. Ja nuoria sai vapaasti jahdata, kun he olivat niin kamalia. Nykyään puhutaan sitten korrektimmin katujengeistä, mikä tietenkin on aivan hyvä asia. Jengit ryöstelivät ennenkin ihmisiä, ja joskus ihmettelen että onko ryöstöjen määrä kasvanut, vai onko kynnys ilmoittaa ryöstöistä sekä tappeluista vain alentunut esimerkiksi kännyköiden sekä sosiaalisen median takia. 

Kuitenkin erilaisuus on asia, mikä saa jotkut ihmiset raivon valtaan. Se että ihminen on erilainen on asia, mikä saa aikaan sen, että hän kokee oikeudekseen polkea toisen oikeusturvaa. Riittää että toinen on nuori, maahanmuuttaja, eri tavoin pukeutuva tai eri tavoin ajatteleva kuin vahvempana itseään pitävä osapuoli, niin johan sitten alkaa vahvemmalla henkilöllä pinna palaa. 

Kun yhteiskunnassa halutaan keskustelua, niin silloin tietenkin jokaisella on oikeus osallistua mielipiteiden vaihtoon. Mutta joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi vain valikoiduilla ihmisillä on oikeus puhua. Ja joidenkin mielestä taas mielipidettä pitää erityisesti kysyä, jos joku aikoo vastata johonkin mielipiteeseen tai kertoa omansa ehkä julkisesti. 

Tässä eräänä päivänä muistin erään mallin, jossa puhuttiin keskustelusta. Keskustelu on sitä, että jokainen keskusteluun osallistuva voi sanoa oman mielipiteensä asioista. Mutta joidenkin ihmisten ajatustapa on sillä tavalla vääristynyt, että heidän mielestään keskustelu on pelkkää komentelua,  ja toisten oikeus on vain istua kuuntelemassa, kun toiset antavat nauhan pyöriä, ja kertovat erilaisia kohteliaisuuksia muista ihmisistä. 

Tuolloin keskustelun vastavuoroisuus eli kyky kuunnella toisen mielipiteitä käsitetään yksisuuntaisena mallina. Ja jos joku on eri mieltä tuollaisen henkilön kanssa, niin silloin kaivetaan pesäpallomailat auton takaa, ja kerrotaan että vanhemman tai arvojärjestyksessä ylemmän mielipiteet ovat niitä ainoita, mitä edes saa esittää. 

Esimerkiksi teloitukset sisällissodan aikana sekä sen päätyttyä ole asia josta kannattaa olla ylpeitä. Enkä usko että nuo ihmiset joita ammuttiin tuon sisällissodan aikana tai sen jälkiselvittelyissä olivat kovin iloisia kohtalostaan. Sisällissodan sekä Toisen Maailmansodan välillä oli maassamme erittäin voimakas porvarillinen suuntaus, johon kuuluivat esimerkiksi lakonmurto-organisaatio, joka tarjosi työnantajille talkootyötä lakkojen murtamiseksi. 

Maassamme on myös ihmisiä, joita on simputettu puolustusvoimissa, tai ihmisiä jotka on esimerkiksi etnisen tai jonkun muun ulkonäköön liittyvän seikan takia ohjattu ovelle. Voidaan sanoa että jokainen joka simputtaa toista puolustusvoimissa tai muuten syrjii sellaisen asian takia, mille hän itse ei mitään mahda toimii Vladimir Putinin hyväksi. Eli hän auttaa murtamaan kansallista yhtenäisyyttä. Vaikka sanotaan että Venäjällä tai Kiinassa on monia kulttuureja, niin silloin meidän pitää muistaa se, että noissa maissa pyritään järjestelmällisesti pakkosulauttamaan noita vähemmistökansoja valtaväestöön, sekä suorittamaan väestön pakkohomogenisointi eli yhdenmukaistaminen. 

Mutta jos ajattelisin että tuo video olisi julkaistu Venäjällä, ja siinä olisi tarkastelu Tsaarien, Leninin, Stalinin, ja heidän seuraajiensa toimia, niin silloin olisi varmaan edessä ollut pidätys. Se että me annamme tuollaisten videoiden näkyä osoittaa sen, että me emme ole samalla tasolla kuin Putin. Meillä sallitaan myös sellaiset videot, jotka saattavat aiheuttaa hyvin ikäviä kommentteja sekä tuntemuksia ihmisissä, jotka viettävät itsenäisyyspäivää. 

Mutta sen tässä voisin sanoa, että meillä suomalaisilla on ainakin niin paljon rohkeutta, että uskallamme katsoa menneisyyttämme ja myöntää että olemme tehneet virheitä. Kaikki muutkin valtiot ovat tehneet virheitä, ja se että uskallamme katsoa peiliin ja myöntää nuo virheet tekevät meistä parempia kuin Putinista. Vain se että osaamme sekä uskallamme myöntää virheet, joita olemme tehneet tekee mahdolliseksi sen, että voimme oppia virheistämme. Ihminen on kognitiivinen olento, joka oppii yrityksen sekä erehdysten kautta. 

Eli emme olleet vuonna 1918 mikään täydellinen valtio. Suomi vasta harjoitteli itsenäisyyttä, ja esimerkiksi tuon ajan lakikirja oli varsin erilainen jos sitä verrataan nykyiseen lakikirjaan. "Vielä 1970-luvulla esimerkiksi homoseksuaalisuus oli sellainen asia, mikä saattoi viedä ihmisen vankilaan. "Vuonna 1894, naisten ja miesten homoseksuaaliset teot kiellettiin Suomessa rangaistuksen uhalla laissa. Kielto kumottiin vuonna 1971, mutta samana vuonna astui voimaan kielto homoseksuaalisuuteen kehottamisesta, joka puolestaan kumottiin vuonna 1999". (https://www.minilex.fi/a/rikoslaki-ja-homoseksuaalisuus)

Se mikä tekee tuosta asiasta hyvin erikoisen on se, että kyseessä on periaatteessa vain erilainen ihminen, jonka käytös ei ehkä muuten kerro sitä, että hän on erilainen kuin valtavirtaan kuuluvat. Ja tietenkin esimerkiksi punkkarikorut ovat asioita, joiden takia ihminen voi joutua jättämään työnsä. Periaatteessa pelkät silmälasit, jotka voivat tällaisten kirjoitusten jälkeen hajota saattavat aiheuttaa henkilön pakko-eroon tai sulkemiseen pois joukosta. Vielä nykyäänkin esimerkiksi työpaikoilla saatetaan ihmistä kiusata niin tehokkaasti, että he joutuvat eroamaan työpaikastaan siksi, että he ovat vain erilaisia. Nykyään muuten esimerkiksi mielenterveyskuntoutujat ovat yksi ryhmä yhteiskunnassa, joita jostain syystä syrjitään. Ja syrjiminen kasvattaa kaunoja sekä aiheuttaa väkivaltaa. 

Vasta Toinen Maailmansota eli meillä Talvi- ja Jatkosota hitsasivat yhteiskunnan yhtenäiseksi. Ja vasta suomettuminen, Kylmä Sota sekä Neuvostoliiton talutusnuorassa kulkeminen tekivät meille selväksi sen, että me ehkä saatamme tarvita hiukan tukea myös seuraavia mahdollisia sotia varten. Siis yhteiskunta ei ole koskaan valmis, ja aina löytyy ihmisiä joiden mielestä joku muu malli olisi parempi, ja monet noista henkilöistä ylpeinä kannattavat V. Putinin toimien hyväksymistä. 

Veroalen ongelmista tärkein on se, että miten se rahoitetaan?

Veroalen ongelmista sen verran, että valtio kyllä tarvitsee verorahoja. Joten pahimmillaan veroale on asia, mikä kohottaa esimerkiksi vaikkapa ruoan tai jonkun muun asian arvonlisäverotusta. Arvonlisäveroon siirretyt tuloverot on tietenkin helpompi perustella kuin joku tulovero, koska silloin veroa maksetaan vain jos tuotetta tai palvelua käytetään. Arvonlisäveron kohottamisen ongelma on sitten siinä, että me kaikki käytämme jotain tuotteita, joissa on arvonlisävero. Ja esimerkiksi jos ruoan ALVtä ruvetaan kohottamaan, niin se saattaa näkyä negatiivisena summana palkansaajien lompakossa. 

Se miksi esimerkiksi veroale on jotenkin vieras ajatus on se, että meidän pitää ehkä ensi talvena ryhtyä rajoittamaan sähkön käyttöä, ja jos haluamme eroon Putinin energiasta, niin silloin meidän pitää investoida johonkin toiseen energia-infrastruktuuriin, mikä sitten tietenkin vaatii rahaa. Mutta jos lähdetään puhumaan toisesta meille hyvin rakkaasta asiasta, nimittäin sähkön hintakatosta, niin meidän pitää muistaa se, että kansainvälisellä kentällä sähköä johdetaan sinne, joka siitä eniten maksaa. Siis kyseessä on huutokaupan tavoin hoidettava liiketoimi, jossa sähköstä tarjotaan hintaa, ja se joka tarjoaa eniten voittaa kilpailun. 

Toki sähkön hintakatto voidaan toteuttaa siten, että kuluttaja tai sähkö-yhtiöt maksavat sähköstä tasa-hintaa, ja sitten valtio maksaa loput, eli tuon sähkön hinnan vaihtelun kattaisi valtio, ja nuo asiakkaat maksaisivat sähköstä tasa-hintaa. Näin tietenkin voidaan aina toimia, mutta miten sitten vapaata kilpailua tukeva elinkeinoelämä reagoi tällaiseen ajatukseen, tai miten sitten tuo sähkön hintakatto rahoitetaan, koska siihen menee sitten paljon veroeuroja on hyvä kysymys. Siis jos valtio rahoittaa ihmisten sähkön ostamista, niin siihen pitää löytyä taloudellisia edellytyksiä. 

Valtion rahavarat eivät ole mitään loputtomia. Ja jos valtio jakaa rahaa ilmaiseksi, niin silloin se varmaan kaikille sopii. Mutta kukaan ei ole varmaan tullut ajatelleeksi sitä, että esimerkiksi kansalaispalkka pitää jostain rahoittaa. Ja mistä siihen otetaan rahat? Varmaan meistä kaikista olisi mukavaa saada 500-100 euroa pelkästään istumalla kotona. Mutta miten valtio sitten tuon rahan hakee? Korottaako valtio sitten ALV:tä tai ehkä lisää joitakin muita veroja. Vai myykö valtio ehkä kiinteistöjään tai muuta omaisuuttaan saadakseen lahjansa maksettua? 

Pahimmassa tapauksessa valtiovalta tekee niin, että se siirtää vain tuon lahjaksi saadun summan esimerkiksi sähkön tai jonkun muun hyödykkeen ALVhen, ja sillä hyvä tulee. Tuolloin rahaa ikään kuin vain siirretään taskusta toiseen. Mutta veroale on hyvä tapa antaa itsestä positiivinen sekä välittävä kuva seuraavissa vaaleissa. 

https://yle.fi/uutiset/3-12570427

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Ristiretket ja niiden oudot taustat

Kimmo Huosionmaa

Kaikki me historiaa lukeneet olemme varmaan kuulleet ristiretkistä, joiden virallinen tarkoitus oli saattaa Jerusalem sekä “Pyhä maa”, mikä tarkoittaa nykyistä Israelin aluetta kritstittyjen hallintaan. Nykyään noiden ristiretkien tarkoitus on määritelty johtuneen paavin halusta purkaa Euroopan kaupunkien ylikansoitusta Palestiinaan. Kuitenkin noiden vuosien 1095-1291 väliin sijoittuneiden sotilaallisten toimien tarkoitus saattaa olla myös jokin muu, kuin vain paavin halu lähettää Eurooppalaisia tuonne kaukaiseen Lähi-Itään taistelemaan muslimeja eli saraseeneja vastaan. Tuo joku muu syy saattaa liittyä sellaiseen ajatteluun, että sota on hyvä keino kääntää ihmisten huomio johonkin muualle, kuin asiaan joka saattaisi olla jollekin ihmiselle hyvin kiusallinen. 



Joten tuolloin kauan sitten oli asioita, jotka varmaan jokainen paavi halusi unohtaa, ja siksi ihmisten katseiden haluttiin kääntyvän kohti Pyhää maata, jotta he eivät esittäisi mitään ikäviä kysymyksiä, jotka koskivat Katolisen Kirkon asemaa kaikkien hallitsijoiden ja ihmisten päällä oleviin asioihin. Tuolloin saattoi esimerkiksi noihin hyvin ikäviin kysymyksiin liittyä sellainen asia, kuin Islamin synty, joka alkoi Profeetta Muhammedin marssilla Mekkaan. Tuon uuden uskonnon nopea leviäminen vuoden 630 jälkeen saattaa olla sellainen asia, joka oli “hieman” kiusallinen noille paavin miehille sekä Euroopan ruhtinaille, jotka vannoivat olevansa Jumalan asialla. Eli tuolloin tuota islamin nopeaa leviämistä Pyreneiden niemimaalla sekä vasta Keski-Ranskassa tapahtunutta pysäyttämistä voidaan pitää asiana, josta ei haluttu keskustella. 



Tuo muslimien pysäyttäminen tapahtui sotapäällikkö Kaarle Martel (Lat. Carolus Martellus “Kaarle Vasara”) torjui heidät Poitiers’n (tai Toursin) taistelussa vuonna 732.  Mutta kuitenkin se miksi epäilen Ristiretkien syyksi jotain muuta kuin pelkkää halua kostaa muslimien tekoja Euroopassa sekä halua purkaa kaupunkien ylikansoitusta johtuu siitä, että jostain syystä kalenterista puuttuu ikään kuin vuosia 611-911 jKr. ajalta. Tuota teoriaa kutsutaan “Keksityn keskiajan teoriaksi”, ja sitä pidetään ikään kuin eräänlaisena salaliittoteorioiden kategoriaan kuuluvana asiana. 



Kun tuota teoriaa ajatellaan vähän tarkemmin, niin huomaamme siinä olevan yhden pienen asian, nimittäin koko keskiaika oli euroopassa sellaista erittäin ahdasmielistä aikaa, jolloin pienimmästäkin asiasta, joka saatettiin tulkita Katolisen kirkon vastustamiseksi saattoi joutua poltetuksi roviolla. Tuollainen äärimmäinen toiminta, missä esimerkiksi naisten lukutaito saattoi johtaa heidät kuolemaan voidaan tulkita äärimmäiseksi sensuuriksi. Tällaisessa ilmapiirissä varmasti on historiaa kirjoitettu niin kuin herrat haluavat sitä kirjoitettavan. Ja esimerkiksi moni hallitsija saattoi suoraan kirjoituttaa esimerkiksi jonkun suuren kristillisen tapahtuman omaksi syntymäpäiväkseen. 



Muutenkin keskiajalla oli hyvin vähän muuta kirjallisuutta kuin Raamattuja. Nimittäin jos kirjan katsottiin olevan vallitsevan Katolisen kirkon näkemysten vastainen, niin silloin sen hallussapidosta tai kirjoittamisesta saattoi henki lähteä. Ja tuolloin maalliset hallitsijat pyysivät paavin apua siihen, että he saivat “herran siunauksen” omalle vallan käytölleen. Ja jos joku asia sitten alkoi omaa kansaa vaivata, niin pieni sota sitten palautti väen ruotuun hyvin nopeasti. Jos ajatellaan esimerkiksi sitä, että tuolloin keskiajalla ei myöskään mitään muuta historiankirjoitusta ollut kuin kreivien ja muiden aatelisten päiväkirjoja, niin silloin niihin ei varmasti merkitty mitään, mikä olisi saattanut tuon kreivin ikävään asemaan. Tuolloin kuninkaat hallitsivat paavin luvalla, mikä tarkoitti, että he vastasivat toimistaan vasta kuoleman jälkeen, koska Jumala oli tuon ajan käsityksen mukaan antanut heille sen aseman, mikä heillä oli. 



Eli maallinen laki ei heihin ulottunut, joten jos puhutaan vaikka historian väärentämisestä, niin silloin pitää muistaa, että jos joku kirjoitti jotain mikä ei miellyttänyt valtion päämiehiä tai paavia tai joku sitten puhui noita miehiä vastaan, niin hän asetti itsensä suureen vaaraan. Ja tuo sitten merkitsee sitä, että tuohon aikaan varmasti jätettiin pois asioita, jotka eivät hallitsijaa miellyttäneet. Jos puhutaan Kaarle Martelin asemasta historian kirjoituksessa, niin hän oli Kaarle Suuren isoisä, ja tuota miestä varmasti haluttiin miellyttää kaikin tavoin. Joten Kaarle Martelin asemaa sekä roolia tuossa Poitiers’n taistelussa saatettiin todellisuudessa hiukan ylikorostaa. Eli hän ei ehkä edes olisi itseään noista hänen taktista taitoaan ja urheuttaan kuvaavista sekä muista häntä ylistävästi kuvaavista tarinoista tuntenut. 



Jos puhutaan siitä, millaisia lähteitä esimerkiksi keskiajalta on jäänyt jälkeen, on kyse lähinnä esineistöstä, sekä tietenkin joitakin raportteja tai päiväkirjoja on jäänyt jälkeen, mutta vasta kirjapainotaito on tuonut kirjat tavallisten ihmisten käsiin. Eikä tuolloin, kun hallitsijat olivat lain yläpuolella ollut tapana ollenkaan kirjoitella mitään, mikä ei sopinut tuon hallitsijan ajatusmaailmaan, joten sitä kautta ajatellen keskiaikaisiin dokumentteihin pitää suhtautua kaikella kritiikillä. Ja kun puhutaan sitten näistä esineistä sekä mahdollisista raporteista, niin tuolloin kauan sitten eivät tavalliset ihmiset tienneet mitä noissa papereissa edes luki, ja monet pergamentit sekä kirjakääröt päätyivät sytykkeeksi takkoihin, tai sitten kuningas hävitti ikävät tai muuten luottamukselliset asiakirjat uunissa, jotta esimerkiksi ilmiantajien nimiä ei tulisi esiin missään keskusteluissa. 



Toki keskiajalta on peräisin tauluja tai muita vastaavia asioita, mutta mitään kirjoituksia ei ole olemassa, jos puhutaan vaikka tavallisista ihmisistä. Ja kun ajatellaan vaikka sellaisia asioita kuin Joulu, niin uskoisin että ainakin joidenkin hallitsijoiden kohdalla heidän oma syntymäpäivänsä on merkitty samaksi Kristuksen syntymän kohdalle, koska jos joku oli tuolloin kuninkaan kanssa eri mieltä saattoi hän päätyä suoraan roviolle. Samoin perinnöllinen kuninkuus varmasti esti mukavasti kaikkien sellaisten arkistojen pitämisen, jotka olivat kuninkaalle kiusallisia. Ja kuninkaan pojille kerrottiin vain niitä “mukavia juttuja” noista heidän isistään, jotta he eivät suuttuisi noille historioitsijoille. 


Islamin Historiaa: Eurooppa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Islamin_historia#Eurooppa

Keksitty keskiaika

https://fi.wikipedia.org/wiki/Keksitty_keskiaika

Kaarle Martel

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarle_Martel

Poitiers’n taistelu

https://fi.wikipedia.org/wiki/Poitiers%E2%80%99n_taistelu_(732)

Ristiretket

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ristiretket

Talouden taantuma sekä mitä siitä opimme

Kimmo Huosionmaa

Noin kymmenen vuotta sitten eräs sijoituspankki kaatui, ja tuo kaatuminen aiheutti erittäin pitkän sekä ikävän laman, joka koetteli myös EU:n perustuksia. Kuten varmaan kaikki muistavat, niin tuo lama tietenkin oli ikään kuin tahallaan aiheutettu, koska tiedotusvälineet puskivat ulos jatkuvasti tietoa siitä, kuinka suuri lama on lopultakin tulossa, ja silloin tietenkin finansseja seuraavat liikemiehet alkoivat toimia varovaisesti, mikä aiheutti myöhemmin tuon sijoituspankin kaatumisen sekä sen, että tuo pankki veti muut markkinat mukanaan.


Tuolloin tietenkin seurasi erittäin suuri lama, joka näkyy osittain vielä nykyäänkin, ja tuolloin tietenkin sijoituspolitiikkaa sekä myös käytännön sijoittamista ohjasivat uutiset, joiden mukaan lama oli vasta edessä. Tuollainen jatkuva negatiivisten uutisten levittäminen varmasti vaikutti rahoitusmarkkinoihin, ja se että aina jos joku käyrä osoitti ylös, saapui mediaan joku ekonomisti kertomaan, että vielä suurempi lama on tulossa. Samaan aikaan myös mediassa otettiin sellainen kanta, että EU on katoava maan päältä, ja tuolloin myös Suomen kannattaa siitä erota.


Ja tietenkin Iso-Britannian eroa EU:sta alettiin pönkittää näyttävällä media-kampanjalla, joka näkyi samalla myös omaan maahamme. Eli ero EU:sta oli ainoa mahdollinen kanta, joka julkaistiin lehdistössä. Tuolloin syntyi erityinen "Fixit"-liike, jossa EU nähtiin ainoastaan peikkona, joka piti ajaa pois. Kun sitten myöhemmin saatiin aikaan oikea kansanliike tämän asian puolesta, niin silloin tietenkin skinheadit edustivat sitä kantaa, mikä koettiin lehdistössä oikeaksi. Ja helpoimman tien lamasta nähtiin olevan ero EU:sta, vaikka pitkällä tähtäimellä tuo olisi saattanut aiheuttaa mamme jäämisen ikään kuin saareksi EU:n ja Venäjän väliin.


Emmekä enää voi luottaa asemaamme porttina itään, vaan maamme erityisasema Venäjän ja lännen välissä on murenemassa. Tällöin voidaan suoraan kysyä miksi kukaan lähtee kuljettamaan tavaroita Suomen kautta itään, vaikka Puolan tai muun keskisen euroopan kautta niitä olisi helpompi kuljettaa Venäjälle. Lehdistön valta kuitenkin mureni, ja maamme pysyi EU:n jäsenenä valtavan voimakkaasta vyörytyksestä huolimatta, ja tuolloin vihjailtiin avoimesti siitä, että esimerkiksi skinheadien partiot saattavat hyökätä sellaisten ihmisten kimppuun, jotka eivät olleet samaa mieltä heidän kanssaan.


Kun ajatellaan sitä, miten esimerkiksi kantamme talous sekä finanssipolitiikkaan on muuttunut, tai miten sitä pitäisi muuttaa, niin silloin mieleeni tulee se, että yllättäen meidän pitäisi ehkä luopua talouspolitiikassa siitä ajatuksesta, että markkinat voivat kasvaa loputtomasti. Tämä ei ole totta. Markkinoille ei koskaan mahdu mitään tuotteita loputtomasti, vaan jossain vaiheessa menettävät ostajat kiinnostuksensa johonkin tuotteeseen, koska markkinoille tuodaan hyvin nopeasti tuotteita, jotka ovat parempia kuin edeltäjänsä, ja silloin saattaa ostajien kiinnostus kohdistua ulkomaisiin vastaaviin tuotteisiin kotimaisten kustannuksella.


Tuollainen toiminta saattaa aiheuttaa sen että lama syvenee , kun osa maan teollisuudesta ei sitten enää saakaan tuotteitaan kaupaksi. Ja jossain vaiheessa markkinat täyttyvät jostain tuotteesta. Tämän takia voidaan kyllä sanoa, että mikään tietty tuote tai tuoteryhmä ei koskaan saisi olla valtion talouden veturina. Nokian dominoiva asema tietenkin edesauttoi laman torjumisessa kauan sitten, mutta tämä viimeinen finanssikriisi on osoittanut sen, että valtion pitää ajatella hiukan laaja-alaisemmin, eikä koskaan saisi mitään talouden veturin roolia antaa vain yhdelle yhtiölle.


Valtiolla pitää olla myös muita vetureita tarjolla, jos ryhdytään ajattelemaan tilannetta, missä tuo yksi yhtiö ei enää menesty. Tuon takia valtion pitää ajatella niin, että vetureita löytyisi mahdollisimman laajalta sektorilta, ja nuo veturit sijaitsisivat niin, että niiden markkinat olisivat mahdollisimman laaja-alaisia. Tätä voidaan verrata metsien biodiversiteetistä puhumiseen. Jos metsän lajisto on tarpeeksi monipuolista, niin silloin ei yksi tietty loinen tai tauti voi mitenkään tuhota koko puustoa.


Tuolloin ainakin osa metsän puustosta pelastuu, koska mikään tauti tai loinen ei tuhoa kuin tiettyjä puita, jolloin osa puustosta säilyy, vaikka muita kohtaisi tuho. Ja samalla tavoin jos yritystemme toimialat olisivat mahdollisimman monipuolisia, niin silloin tietenkin jos osa yhtiöistä kaatuu siksi, että niiden toimialan tuotteet eivät mene kaupaksi, niin muut teollisuuden alat sitten säilyisivät.

Kuka tarvitsee keskiluokkaa? Pieni kirjoitus vaaleista sekä äänestys-matematiikasta sekä demokratian suhteesta autoritariaan.

Kimmo Huosionmaa

Tässä taas tänään olen pohtinut sellaista kysymystä, kuin miksi keskiluokan katoaminen huolestuttaa poliitikkoja tai yhteiskuntatieteilijöitä? Keskiluokan katoaminen on todella erikoinen asia, koska se koetaan ikään kuin asiana, josta pitää olla jotenkin huolissaan. Joten sitten voimme toistaa sen kysymyksen, mikä sitten siinä keskiluokassa on niin tärkeää, ja kuka sitä oikeastaan kaipaa? Keskiluokan ihmiset ovat aikoinaan kehitetty termi, joka tarkoittaa ihmisiä, joilla on tietty keskipalkka, ja tähän ryhmään sitten tietenkin kuuluu suurin osa veronmaksajista. Se on palkkojensa puolesta "herra" tai "rouva keskiverto", eli tilastollisesti tulojensa puolesta suurin äänestäjäryhmä. Ja tuo ryhmä tietysti on tärkeä kaikille poliittisille päättäjille, jotka tekevät verotusta koskevia päätöksiä.

Pitämällä tämän ryhmän tyytyväisinä saavat poliitikot ääniä, ja sillä tavoin sitten voidaan ihmisiä suosia sekä sortaa tulojen mukaan. Mutta kuitenkin tämä keskiluokka on sellainen asia, mikä oikeastaan on olemassa vain tilastoissa. Käytännössä esimerkiksi suurten johtajien äärimmäiset palkat vetävät keskimääräistä tulotasoa ylöspäin, ja sitten tämä varmasti näkyy kaikissa päätöksissä sekä poliitikkojen saamissa äänissä. Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi poliitikkojen pitää tarkoin miettiä sitä, kehen verotusta kohdennetaan, niin silloin tietenkin voidaan ajatella, että esimerkiksi se, että keskimääräistä tuloa saavat henkilöt kohtaisivat veroalen, niin silloin poliitikko saisi sitten paljon ääniä peittää erään toisen asian, mistä ei olla paljoa puhuttu. Nimittäin keskiluokan ajatuksena on toimia ikään kuin suurituloisten puskurina, eli keskimääräistä tuloa nauttivien varjolla on suojeltu hyvätuloisten etuja, mikä sitten varmasti on asia, josta ei aina muisteta puhua.

Mutta sitten tietenkin mieleen tulee sellainen asia, että ei varsinkaan pienituloisten tuloista voi kovin paljoa veroja mitata, jotta he sitten voivat elää. Ja se sitten varsin nopeasti riipaisee, koska pienituloisten työt on alkuperäisen mallin mukaan varattu ulkomaalaisille, joilla ei ole vaikutusta äänestyskäyttäytymiseen. Kuitenkin kun ajatellaan sitä kehitystä, mitä esimerkiksi oma maamme on kulkenut, niin silloin tietenkin ollaan tultu siihen tilanteeseen, että pienituloisia on enemmän kuin koskaan ennen, ja samalla sitten tietenkin suurituloisten tulot ovat kasvaneet todella suuriksi. Ja sitten tietenkin esimerkiksi työttömien suomen kansalaisten määrä on vielä kohonnut, mikä tarkoittaa että heiltä voi saada sitten ääniä vaaleissa.

Tämä on syynä siihen, että esimerkiksi työttömien "aktiivisen työnhaun  malli" on kesy verrattuna siihen, mitä se olisi voinut olla. Eli tässä mallissa ei lähde korvattavia päiviä samaan tahtiin, kuin mitä varmaan joissakin piireissä oli joskus ajateltu. Kun puhutaan siitä, mikä on maamme keskipalkka, niin silloin unohdetaan se, että se kuinka moni juuri sitä palkkaa ansaitsee on paljon tärkeämpää matematiikkaa, kuin se että jossain esitetään vain summia. Ja demokratian ongelmana on se, että kaikki ihmiset antavat vaaleissa vain yhden äänen, mikä sitten tietenkin vaikuttaa tehtäviin päätöksiin. Keskiluokka oli asia, joka varmasti oli poliitikoille mieleen, ja nimenomaan keskiluokan äänet nostivat Natsit valtaan Saksassa, mikä sitten johti hyvin ikäviin asioihin. Mutta kun puhutaan äänestyksestä, niin siellä sitten vaikuttaa vain se, kuinka monta ihmistä jotain puoluetta kannattaa.

Tuosta syystä, jos vain kaikki palkat laitetaan suuruutensa puolesta jonoon, ja niiden avulla määritellään keskiluokan äänestäjä, niin tulos on varsin koominen. Nimittäin huippupalkat ikään kuin hinaavat tuota keskipalkkaa ylöspäin, jolloin seuraa sellainen tilanne, että keskivertopalkka lasketaan liian korkeaksi. Ja sitten tietenkin pitää voida saada tietää, että mitä palkkoja suurin osa luonnollisista ihmisistä saa, jotta heille voidaan suunnata lupauksia. Kun sitten puhutaan siitä, millaisia asioita ihmiset haluavat, niin silloin eteen tulee hyvin erikoinen tilanne. Nimittäin tietenkään palkat eivät kata kaikkia tuloja, vaan maassamme on paljon ihmisiä, jotka elävät oikeastaan erilaisilla tuilla.

Myös suurin osa noista ihmisistä äänestää vaaleissa, joten he ovat hyvin ongelmallisia, jos ajatellaan poliittisia puheita. Kukaan ei varmaan koskaan halua itseään puhuteltavan halventavasti, joten siksi nuo tuilla elävät pitää ainakin sinä vuotena kun vaalit on ottaa huomioon. Noiden ihmisten tuloihin valtio voi suoraan vaikuttaa, ja nämä ihmiset varmasti muodostavat nykyään voiman, jonka ääni on alkanut kelvata myös johtaville poliitikoille. Se mistä poliitikko ääniä saa on aivan sama, koska vain annetut äänet ratkaisevat. Eli vain sellainen poliitikko, joka saa ihmiset pudottamaan omalla numerollaan varustetut äänestyslipukkeet vaaliuuraniin voi tulla valituksi Eduskuntaan.

Työttömät ovat muutenkin arveluttava ryhmä, ainakin mikäli puhutaan syyllistämisestä sekä kurituksesta, koska nykyään kuka vain voi joutua työttömäksi. Ja mikään koulutus ei takaa suoraan töitä yhtään mistään. Jos taas opiskelijoita aletaan kurittaa, niin silloin tietenkin tullaan siihen tilanteeseen, että lähes kaikki ammatit ovat sellaisia, että niissä suoriutuminen vaatii työläisen omaa henkilökohtaista panosta. Kun sitten mietitään esimerkiksi hammaslääkärin ammattia, niin millainen mahtaa olla tilanne, jos tuota ammattia harjoittaa epäpätevä henkilö? Samoin opiskelijoita on paljon ainakin niissä kaupungeissa, missä on paljon oppilaitoksia, ja tämän takia kukaan kansan valitsema johtaja ei heille halua olla kovin ilkeä.

Nimittäin demokratia on asia, jossa me elämme, ja oletteko koskaan miettineet, millaisia vaihtoehtoja tähän meidän maamme päätöksentekoon on? Ja kuinka paljon esimerkiksi sellainen vaihtoehto houkuttaa, jossa tavallinen ihminen ei saisi sanoa yhtään mitään johtajia vastaan? Tällainen malli tai sen ehdotus varmaan kuulostaisivat joidenkin ihmisten korvissa hyviltä, mutta sitten toisaalta esimerkiksi äänioikeuden sitominen johonkin tulotasoon merkitsevät käytännössä poliittista itsemurhaa.

Poliittinen päätöksenteko on tietenkin Eduskunnan asia, mutta sitten tietenkin voidaan kysyä, että eikö noita päätöksiä sitten saisi ollenkaan kritisoida? Se miten demokraattisen valtion johtaja eroaa jostain diktaattorista on se, että demokraattisen johtajan pitää myös kestää kritiikkiä. Se on yksi modernin demokratian tuntomerkeistä, vaikka tätä asiaa ei aina muisteta. Samoin demokraattisen maan johtajien täytyy aina myöntää, että he ovat vain ihmisiä. Ja jos toinen osapuoli ei sitten sopimusta aio pitää, niin silloin tietenkin kyseessä on yksinkertaisesti petos.

Tuolloin toista sopimuksen osapuolta on johdettu harhaan, mikä ei sitten ole hänen syynsä. Tietenkään tuollainen johtaja ei ole virheetön, mutta hän on vain ihminen muiden joukossa, jolla on ollut oikeus odottaa toisen osapuolen olevan vilpitön, vaikka sitä ei sitten aina kuitenkaan uskoisi todeksi. Tällä viittaan siihen, että esimerkiksi Pohjois-Korea ei nyt sitä sopimusta, minkä se on tehnyt aiokaan noudattaa. Ja tuolloin tietenkin sopimuksen toinen osapuoli saa tästä asiasta kritiikkiä osakseen, mutta tietenkään tuo osapuoli ei ole mikään yksinvaltias, joka sitten voi uhkailemalla sammuttaa median.

Poliittinen oppositio on tietenkin demokratian kulmakivi, koska se sitten nostaa myös niitä asioita esiin, jota ei muuten olla muistettu katsoa. Ja opposition pitää olla sellainen, että sillä on voima kaataa hallitus, koska jos ministerit tekevät vääriä valintoja, niin silloin he voivat hypätä pois junasta. Ja väärä päätös näkyy aina mielenosoitusten sekä muiden vastaavien asioiden muodossa. Poliittisen päätöksenteon tueksi voidaan rakentaa esimerkiksi valtava mellakkapoliisien joukko, mutta sitten tietenkin eteen tulee tilanne, missä nuo poliisivoimat muuttuvat sekä rahallisesti, että poliittisesti hyvin kalliiksi, ja silloin eteen tulee tilanne, missä valtio sitten alkaa totella poliisia, kuten Neuvostoliitossa aikoinaan tapahtui. Tuon valtion historia opettaa, että poliisi on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Ja tuollainen poliisi alkaa usein määräillä lain sisällöistä, joten tuloksena on oikeastaan sama asia, kuin NKVD:n kohdalla. Kyseinen poliisi piti kaikkia päätöksiä, jotka eivät sen johtoa miellyttäneet kapinointina, ja sitten tuoksena oli tilanne, jossa Neuvostoliitto muuttui "poliisiksi jolla on valtio". Eli tämä on muunnos Preussia koskevasta kommentista, jossa todettiin sen olevan "armeija, jolla oli valtio". Tuolloin hiukan kritisoitiin Preussin armeijan suurta roolia tuossa yhteiskunnassa.

Neuvostoliiton tapauksessa NKVD:n vaikutusvalta kasvoi valtavan suureksi, ja tuon kehityksen tulos on edelleen näkyvissä nyky-Venäjän poliittisessa kulttuurissa, missä turvallisuuspalvelun eli poliisin valta yhteiskunnassa on erittäin suuri, ja tuo saattaa johtaa ennalta-arvaamattomaan tilanteeseen. Tuolloin poliisin vaikutusvallan kasvun tulos on se, että jos kansanedustaja ei miellytä poliisia, niin hänet viedään pois. Ja tämä sama asia koskee myös armeijaa, joka kaapatessaan vallan politisoi itsensä. Eli se mitä poliisiauton tai panssarivaunun kyljessä lukee ei muuta tilannetta miksikään. Armeija joka pitää yllä järjestystä tai valvoo lakeja on samanlainen poliisi kuin kaikki muutkin vastaavat järjestöt, ja se että panssarivaunun avulla pidetään yllä pelkoa, ei vaikuta siihen, että kaikki pidätysoikeuden omaavat viranomaiset ovat oikeastaan poliiseja tavalliseen ihmiseen nähden.

Se miten tuo poliisi pukeutuu on aivan sama asia, eli onko hänellä maastopuku tai joku muu univormu on pidätettävän kannalta aivan sama. Suuret poliisi- ja asevoimat ovat valtion taloudelle pelkkiä menoeriä, vaikka tietenkin joku niiden nimeen vannoo. Ja jos esimerkiksi poliisivoimista tulee liian suuret, niin silloin tietenkin niiden jäsenyyden edellyttämien asioiden tarkastaminen muuttuu huolimattomaksi, mikä vaikuttaa negatiivisesti niiden luotettavuuteen sekä tahtoon toimia sillä tavoin, että ne suojelevat valtiota laittomalta toiminnalta.

Tuo tilanne sitten tietenkin vaikuttaa sillä tavoin, että yksityiset ihmiset alkavat sitten perustaa järjestyspartioita, joiden toiminta on mielivaltaan perustuva. Ja silloin tilanne saattaa muuttua sellaiseksi, mitä se oli Suomessa vuonna 1917, kun "Punakapinan" nimellä tunnettu sisällissota alkoi. Mikäli ihmisten tulotaso sekä elinmahdollisuudet laskevat liian alas, niin silloin tietenkin edessä on tilanne, missä on sama onko ihminen vankilassa vai ei, ja jos tuomiot ovat rikoksesta kuin rikoksesta elinkautisia, niin se sitten johtaa väkivallan muuttumiseen raa-aksi.

Se että kaikki mahdolliset teot tuovat automaattisesti poistamisen yhteiskunnasta lisäävät varmasti katkeroituneiden sekä vihaa sisällään pitävien ihmisten määrää, mikä puolestaan tuo eteen hyvin ikäviä asioita, kuten väkivallan lisääntymistä ja myös muita lieveilmiöitä. Mutta tietenkin poliisien ja sotilaiden pitää työstään palkka saada, tai sitten heille annetaan lupa ottaa kaikki mitä nämä ihmiset haluavat kaupoista, mutta silloin saattaa kyllä kansansuosio lähteä tällaiselta johtajalta. Mutta tietenkin sotilasparaatit varmaan sen kyllä kompensoivat.