Tekoäly ei ole mikään Pyhä Yrjö, joka ratkaisee kaikki ongelmat.

 

Tekoälyä voidaan pitää nykyaikaisena Pyhänä Yrjönä, joka ratkaisee kaikki ongelmat. Siis se on kuin konsultti tai ritari, jonka varaan voimme rakentaa erilaisia erottamismalleja. Tekoäly on asia, joka käyttää vain faktatietoa. Mikään imartelu tai muu ei tehoa tekoälyyn. Mutta samalla me kaikki varmasti osaa pitää kirjaa siitä, miten monta sanaa joku kirjoittaa työpäivän aikana. Ja jos sanoja on kovin vähän, niin tekoäly voi kertoa asiasta esimiehelle, joka voi käynnistää YT-neuvottelut eli antaa potkut kaikille joita ei tarvita tao jotka eivät osaa työtään tehdä, tai joiden työpäivä kuluu muun kuin työn tekemiseen. Mutta juuri tuo listojen teettäminen esimerkiksi tekoälyllä on sitä, että tekoäly itseasiassa päättää kuka saa potkut. 

Siis tekoäly on kuin konsultti, työtehotarkkailija jonka tehtävä on valvoa sitä, miten tehokasta työtä organisaatiossa tehdään. Ja sitten me voimme kysyä että mitä jos sitten työnjohtajat lähtevät suoraan erottamaan alaisiaan noiden listojen pohjalta? He luovuttavat tuolloin yhtiön päätösvaltaa joko tekoälylle tai ulkopuoliselle konsultille. Ulkopuolinen konsultti on ihminen, joka tuodaan organisaation ulkopuolelta tekemään esityksiä siitä, miten työtä pitäisi organisaatiossa tehdä. Kyseistä toimintaa kutsutaan organisaation hallinnon tehostamiseksi. Tuolloin ulkopuolinen, usein melko kovapalkkainen henkilö tarkkailee töitä, mitä organisaatiossa tehdään, tai sitä miten työntekijät tekevät työtään, tai miten suuri osa työläisen työpäivästä kuluu muuhun kuin työhön. 

Ja sitten ryhdytään henkilöstöä vähentämään. Tuolloin konsultti on kuin pyhä Yrjö. Hän on suuripalkkainen mies, jota ei koskaan palkata turhaan. Hän on ikään kuin Pyhä Yrjö, ritari joka tekee lopun organisaation tehottomuudesta. Ja samalla hän kuitenkin on vain neuvonantaja, kun johtaja päättää kuka lähtee. Johtaja taas sanoo että konsultti on hänelle listan laiskottelijoista antanut. Joten sen takia hän vähentää työntekijöitä sen listan perusteella, mitä konsultti hänelle antaa. Jos tuon konsultin saisi vielä korvattua tekoälyllä, niin se tekee konsultista täysin puolueettoman toimijan. Tuolloin sitten yhtiön johtaja saa syyn erottaa alaisensa. Mutta luovuttaako tuo johtaja oman päätösvaltansa tekoälylle, vai käyttääkö hän silloin omaa tahtoaan? 

Tiedättekö tarinan Pyhästä Yrjöstä, ritarista joka surmasi lohikäärmeen. Tuo Pyhä Yrjö on ikään kuin vertauskuva siitä, miten kaikkia asioita voidaan ratkaista. Pyhä Yrjö pelastaa ihmiset surmaamalla lohikäärmeen, joka tietenkin tekee hänestä ratkaisun kaikkiin ongelmiin. Siis me kaikki tiedämme että vaikka lohikäärmeet olisivat totta, ja vaikka Pyhä Yrjö olisi tappanut ne kaikki, niin me varmaan kohtaisimme muita ongelmia. Eli kaikki maailman ongelmat eivät ole riippuvaisia lohikäärmeistä, ja esimerkiksi kukaan lohikäärme maailmassa ei ole ratkaissut sitä ongelmaa, mikä aiheutuu esimerkiksi siitä, että roskista ei viedä ulos. 

Tai sitä mitä avioliitossa tarkoittaa hammastahnatuubi, joka on auki jossain peilin edessä. Siis periaatteessa lohikäärme ei siis ole jättänyt yhtään roskista viemättä tai yhtään hammastahnatuubia auki. Siis Pyhä yrjö voisi näitä ongelmia ratkoa joko tarjoutumalla viemään roskia ulos ja sulkemaan hammastahnatuubeja, tai sitten perustamalla avioliittoneuvojan viraston. Mutta Pyhä Yrjö symboloi ihmisten tapaa siirtää vastuuta jollekin ulkopuoliselle taholle. Hän on ikään kuin konsultti, joka hoitelee erilaisia ongelmia kuten aluetta piinaavia lohikäärmeitä. 

Jos joku ritari tulee paikalle tappamaan lohikäärmeitä, niin hän ei varmaan kuitenkaan kykene ratkaisemaan maailmantalouden ongelmia. Lohikäärme on asia jonka ritari voi muiden puolesta ratkaista. Mutta ihmisillä on silti vastuu omasta elämästään. Me emme voi laittaa kaikkia asioita lohikäärmeiden syyksi, emmekä voi samalla tavalla olettaa että ritarit ratkovat kaikkia ongelmia puolestamme. Eli meillä ihmisillä on sellainen outo tarve, että me ikään kuin ulkoistamme raskaan sarjan ongelmat muille, jotka eivät ole organisaation osia. Eli hoidettuaan ongelman tuo uljas ritarimme suuntaa johonkin muuhun kaupunkiin. 

Mutta sitten nykyään voimme sanoa että Pyhän Yrjön paikalla istuu tekoäly. Ja lohikäärmeen paikalla istuu erilaisia hybridi tai muita vaikuttajia. Tekoäly on kuin ritari, tai konsultti joka voi sekunnissa tehdä tuntien työn. Tekoälyltä odotetaan paljon. Sen odotetaan vievän koodaajien työpaikat muutamassa kuukaudessa, vuodessa tai vuosikymmenessä. Noin saadaan sitten nuo ikävät ihmiset pois nurkista. Mutta suuri ongelma on siinä, että me odotamme tekoälyltä liikaa. Me odotamme että tekoäly osaa aina tehdä kaikkea mitä me siltä odotamme. Me kuvittelemme että tekoäly voi suoraan siirtyä ihmisten paikalle, kun hän tekee jotain työtä. 

Eli ihmisten mielikuvissa siintää kuva siitä, kuinka tekoäly valmistaa esimerkiksi ohjelmistoja siten, että sille annetaan kuvaus siitä, mitä tuon ohjelmisto tai laajan kielimallin pitäisi tehdä. Mutta samalla jos lähdemme koodaaman tällä tavalla, niin varmaan tuota koodia pitää joka tapauksessa hiukan muutella. Meidän pitää jossain tapauksissa lisätä tekoälyn tuottamaan koodiin oikeat hakemistopolut, tai etsiä lisätietoa itse. Jos emme ole sen alan asiantuntijoita, joissa käytämme tekoälyä, niin silloin tietenkin kohtaamme tilanteen, jossa tekoäly voi tuottaa tekstiä, jonka sisältö ei ole likimainkaan oikein. 

Tunteeko irtisanottu häpeää, tai tunteeko hän ehkä vihaa?

Sosiaalinen media ei ole paikka jossa saa kommentoida esimerkiksi valtamedian juttuja. Ja tietenkin esimerkiksi ihminen joka on ryhtynyt harrastamaan musiikkia työttömänä ollessaan on arka aihe. Työtön kun tuntee häpeää kaikesta, mitä hän on kokenut. Ja jos oikein tarkasti voidaan lukea, niin tietenkin jokainen joka ei istu päivää kotonaan, tuijota kalsareissa seinää sekä itke ja kiroa kohtaloaan on vain ihminen, joka peittelee huonoa oloaan. 

Siis jokainen joka kirjoittelee sosiaaliseen mediaan tai soittaa vaikkapa kitaraa jossain bändissä on ihminen, joka vain peittelee masennustaan, sekä odottaa saavansa lähetteen Kellokoskelle, jossa hänet pelastetaan itsetuholta. Siis iloinen olemus on valitettavasti merkki siitä, että ihminen hautoo itsetuhoisia ajatuksia, ja siksi olisi parempi lopettaa kaikki muu toiminta, kuin se mikä tukee ihmisten päähän vuosikymmenien aikana taottuja ajatuksia siitä, millaiselta työttömän arjen pitäisi näyttää. 

Siis kaikki jotka eivät ole samanlaisia kuin se “T. Torvinen”, joka pääsi usein juopuneena televisioon jossain Kekkosen aikaisessa tarinassa, joka päättyi suoraan joko vankilaan tai mielisairaalaan vain odottavat malttamattomina pääsyä esimerkiksi suljetulle mielenterveys osastolle, jossa he sitten saavat jonkun stigman, mikä estää paluun työelämään lopun iäksi. Tai tuollaisen kuvan allekirjoittanut on saanut niistä työttömistä kertovista jutuista, sekä siitä millaisia tarinoita esimerkiksi työvoimatoimiston työhakemusten kirjoitus kursseilla nuo varsin kurssien vetäjät sekä työvalmentajat kertovat. Eli niissä toistetaan kerran toisensa jälkeen teemaa, jonka mukaan työttömät syvästi häpeävät kohtaloaan. 

Suurin osa työelämää ja työttömyyttä käsittelevistä lehti- ja muista artikkeleista pyörii sujuvasti sen ympärillä, että kuinka paljon häpeää joku irtisanottu tuntee. Siis tunteeko irtisanottu häpeää, vai tunteeko hän suuttumusta, tai tunteeko hän ehkä vihaa, katkeruutta vai mitä hän oikeastaan tuntee? Tunteeko ihminen joka on käsittänyt saavansa luvatun vakinaisen paikan ja sitten  kuulee, että paikka ei ole hänelle auki syyllisyyttä, häpeää tai vihaa? 

Vai kokeeko hän ehkä olevansa jotenkin petetty, kun ei työtä olekaan enää? Kun puhutaan häpeästä, stigmasta tai muusta vastaavasta asiasta, niin onko oikeastaan tarkoitus syyllistää työtöntä, ja saada hänet ajattelemaan että tuo suuri negatiivinen tunne johtuisi ehkä siitä, että hän kokisi työttömyyden olevan itsensä syytä. 

Siis työtön yritti kaikkensa, teki parhaansa sekä sitten koki pettymyksen, kun työnantaja sanoi, että paikkaa ei olekaan. Mutta kuten tiedämme, niin maailmassa on ihmisiä jotka kokevat ehkä niin, että syy tuohon irtisanomiseen ei ehkä olekaan hänessä itsessään. Siis onko ihmisen aina ajateltava, että vika on hänessä itsessään, jos työnantaja antaa hänelle potkut? Kun ihminen ei osaa miellyttää omaa työnantajaansa, niin hän on sitten riittämätön, syntinen saatana kurja. 

Siis tämä oli sitä paljon puhuttua someraivoa. Ihminen voi aina käsittää asioita toisin kuin kaikki muut. Hän voi olla muiden mielestä jotenkin ärsyttävä, hän voi olla sellainen, jolta kukaan ei koskaan kysyisi yhtään mitään. Mutta sitten kuitenkin meitä kaikkia varmaan kiinnostaa se, että stereotyyppinen ajattelu siitä, miten työttömän pitäisi hävetä, miten hänen pitää painaa päätään sekä miten hänen pitää olla aivan hiljaa on varmaan loistava asia. Ainakin niiden mielestä jotka haluavat unohtaa tuon ihmisen, jolle he ovat potkut antaneet. Eli ei kun eläkkeelle vain, niin ei tarvitse töitä hakea. Eikä koskaan tarvitse työpaikalla katsella niitä naamoja, jotka ovat joskus sulkeneet oven takanaan lopullisesti. 

Jos he olisivat eläkkeellä häpeämässä niin heitä ei koskaan kukaan näkisi Linkedinissä, ei Facebookissa tai muualla sosiaalisessa mediassa. Kukaan ei koskaan kuulisi mitään muuta kuin oman pomon mielipiteitä. Kukaan ei koskaan sanoisi hänestä mitään positiivista.  Eikä kukaan muu kuin työvalmentaja saisi edes tietää heidän nimiään. Kun ihminen häpeää jotain asiaa, niin hänen pitäisi siitä olla hiljaa. Käydä Alkossa sekä juoda itsensä hengiltä. Näin taas saadaan yksi työtön pois kirjoittamasta asioista, jotka voivat vaikeuttaa hänen työnsaanti mahdollisuuksiaan. Työttömän kannattaa näet pitää asiat kuten oma työttömyytensä piilossa, eikä koskaan saa tehdä mitään ilman eri käskyä. 

Näin sitten ei vaaranneta sitä kuvaa, jonka työvoimaviranomaiset sekä yksityiset työnvälittäjät haluavat meistä antaa. Jos työtön siirtyy eläkkeelle, niin hän varmasti kuulee että sosiaalisen median käyttö ei ole kaikille mieleen. Jos hän vaikka kertoo sosiaalisessa mediassa jotain asioita vapaaehtoisesti tai ilman eri komentoja, niin hän saattaa jopa tuhota sen mielikuvan, jonka edellinen esimies on entisille työkavereille luonut esimerkiksi potkujen syistä, joihin saattaa kuulua epäsosiaalinen käytös. Kun ihminen sitten vetäytyy kotiinsa, tuijottaa viinapulloa sekä suree itseään ja kuuntelee rakentavaa kritiikkiä työhaastatteluissa, niin hän varmaan haluaa puhua tuosta asiasta jossain kopissa, jossa edes pappi ei näe hänen kasvojaan. 

Varmaan tuo miellyttävä haastattelija haluaa julkisesti kertoa siitä, kuinka hän on toista kannustanut siihen, että tämä saisi töitä. Kun ihminen menee työhaastatteluun, niin hänen pitää tietenkin nostaa lakki rinnalle, ja sitten ottaa kaikki kohteliaisuudet vastaan ilman mitään vastaväitteitä, ja jos sitten joku päättää käyttää häntä ukkosenjohdattimena ja purkaa tunteitaan, niin syytä tietenkin on ennen kaikkea työttömässä työnhakijassa itsessään. Siis missään nimessä työhaastattelija ei voi olla loukkaava tai tungetteleva. 

Ja töitä saa jos vain osaa pyytää. Esimerkiksi oman taloyhtiön talkkari voi suorastaan mielellään vaikka lainata haravaa jotta voisin  tehdä hänen työnsä. Tai sitten siivooja voi antaa vaikka pestä vessan puolestaan. Mutta siis kun työstä pitäisi saada palkkaa tai jää nakkipaketti ostamatta.  

Kun ihminen ei miellytä esimiehiksi aikovia tahoja, niin silloin tietenkin hänen tarinansa työnhakijana on loputtava. Miksi kukaan edes haluaa ajatella mitään muuta mahdollisuutta kuin ryypätä itsensä työkyvyttömyyseläkkeelle? Tai miksi kukaan edes haluaa ajatella muuta jatkoa kuin vaikkapa mielisairaala? Siis kuka tätä asiaa minulta edes viitsii kysyä, kun kaikki muut tietävät asiat muutenkin minua paremmin? 

Miksi siis tuhlata aikaa mihinkään työhakemusten kirjoittamiseen, kun voin lähteä suoraan kohti Kellokoskea, jossa voin lepositeissä ottaa vaikka tittelin “Kellokosken prinssi”. Juosta alasti sellainen nahkainen huuva päässä pitkin Järvenpään katuja, ja sitten joku “erkki” tulee kertomaan siitä, kuinka leponex pelasti minun elämäni, jonka vietän nimellä “Nasse Setä” jossain sairaalan suljetulla, eikä kenenkään tarvitsisi minun nimeänikään muistella. Näin sitten saadaan taas yksi nimi pois työttömyyskortistosta. 

https://yle.fi/a/74-20133285

Tässä on yksi asia mikä unohtui, nimittäin syy erotukseen

https://travellingintimeandspace.wordpress.com/

Kimmo Huosionmaa

Alla olevassa jutussa Espoon kaupungin palveluksessa ollut rehtori, joka on saanut potkut on ilmoittanut olevansa tuohtunut tapauksen johdosta. Lehtijutusta, joka on liitteenä ilmenee henkilön nimi, joten sitä en tähän kirjoita. Jutussa kerrotaan, että koulutoimen johtaja on kertonut rehtorille, on kerrottu täsmällisesti syy erottamiseen. Tässä sitten tietenkin olisi hyvä lukea nuo perustelut myös niin, että kaikki muutkin saavat ne tietää, jotta asiasta voidaan tehdä mitään päätelmiä. 


Tällaisia juttuja voidaan kyllä pitää hiukan puolueelisina, koska niissä ei mainita aivan kaikkia asioita, kuten potkujen syytä. Joten tuloksena on sellainen uusi versio tästä kuuluisasta Aarnion jutusta, missä tietoa jaetaan pisara kerrallaan, jotta kukaan ei varmasti osaa siitä mitään kirjoittaa. Kun ajatellaan tapausta juridisesti, niin noita tietoja luottamuksellisista arkistoista jaetaan vain sellaisille henkilöille, joilla on juristin muodollinen pätevyys, ja niitä ei saa muille antaa.


Tietenkin olisi hienoa, jos asiasta kerrotaan kaikki mahdollinen tieto kerralla, jotta ei tarvitse sitten lähteä kommentoimaan mitään sellaista, mistä voisi joutua heikoille jäille. Eli jos tällainen tieto sitten annetaan, että kaikki mahdolliset tahot ovat olleet tyytyväisiä jonkun ihmisen toimintaan, ja tuon henkilön nimi lukee jutussa, niin silloin olisi hyvä tietää syy siihen, miksi potkut annetaan.


Joten jos kyseessä on ollut joku vainoaminen, tai vastaava esimiehen taholta tullut teko, joka voidaan tulkita puolueellisesti käsitellyksi, niin silloin tietenkin olisi paras pyytää oikeuden päätöstä asian kohdalla. Se miksi tätä juttua tässä kommentoin, johtuu siitä, että tuo irtisanomisen syytä ei tässä mainita. Eli se sitten unohtui. Se mitä tässä sitten muuten tapauksen tiimoilta tiedän perustuu puhtaasti näihin kahteen juttuun. Toisin sanoen näistä jutuista ei näy ilmi oleellinen asia, eli potkujen syy.


Maailmassa on monta niin ihmeellistä asiaa. Ja yksi niistä ovat tällaiset potkut jostain työstä. Se miksi näitä potkuja kommentoidaan suurilla kirjaimilla ei poista sitä, että kyseessä on asia, mistä ei oikeastaan kuitenkaan kerrota yhtään mitään. Ainoastaan se, että vanhemmat ja kollegat ovat tästä asiasta nyreissään on kerrottu julkisuuteen. Eli tässä sitten taas näemme sen, mitä lehdet tapauksista kirjoittavat. Jos tarkastaja tulee kouluun tai muuhun työpaikkaan, on hänen velvollisuutensa etsiä virheitä. Eikä kaikkia maailman tarkastuksia edes saa ilmoitella tarkastuksen kohteelle etukäteen.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/nyt-puhuu-pikapotkut-saanut-rehtori-henkilot-joista-olin-esittanyt-kysymyksia-saivat-oikeudet-irtisanomiseeni-koulun-toiminnasta-etsittiin-virheita/7057394#gs.BvWY=Qw

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/saunalahden-koulun-rehtorin-akkipotkut-allistytti-opettajat-ja-vanhemmat-ajojahti/7055392#gs.puVv8NA