Mihin maailma on menossa?

Trumpin Yhdysvallat on tuonut ihmisten eteen mallin, jossa vastakkain ovat erilaiset yliopistot, joiden pitäisi tuottaa laadukasta “materiaalia” valtion ja työelämän tarpeisiin, ja jossa isänmaallisuuden ja työelämästä tuttuun lojaalisuus velvoitteeseen vetoamalla saadaan vastaääniä vaimennettua. Eli vastakkain ovat ainakin päällepäin vapaan tieteen tyyssijat sekä valtion hallinto vastakkain. Toimiakseen oikein pitää yliopiston saada useita erilaisia näkökulmia omaavia ihmisiä, jotta se voi toimia kuten sen pitäisi toimia. 

MAGA-liike ottaa tutkimuksesta vain ne asiat, jotka sopivat sen ajattelutapaan. Tuo liike on myös ottanut käyttöön eräänlaisen terrorin, eli tuomarit ja muut joita liike ei hyväksy saavat pizzapaketin. Se onko noissa paketeissa viesti, "se olisi voinut olla pommi" on arvailujen varassa. 

Mikäli yhteisön ajattelutapa muutetaan monolologiseksi, niin että mitään muuta kuin yhtä tapaa ajatella ei huomioida, niin silloin me kohtaamme hyvin ikävän asian. Nimittäin ideoiden ja niistä poikivien innovaatioiden diversiteetin eli monimuotoisuuden kapeneminen johtaa siihen, että tiede ja siitä poikivat innovaatiot kohtaavat tilanteen, jota voidaan verrata degeneraatioksi. Tuolloin saattaa vanhentunut sekä ehkä jopa vaarallinen tai toimimaton ratkaisu päästä markkinoille. 

Tietenkin valtion hallintoa johtava Trump päättää siitä, että jos yliopistot eivät ole linjassa hänen näkemystensä kanssa, niin silloin leikataan rahoitusta. Tai niihin tuleville ulkomaisille vaihto-opiskelijoille tai tutkijoille ei myönnetä green cardia, jos he eivät tuota tietoa, joka sopii Trumpin MAGA-liikkeen jäsenten korville.Tuo tapa jossa tieteen harjoittajalta vaaditaan tuloksia, jotka sopivat jonkun ryhmän käsitykseen isänmaallisuudesta ei ole aivan tuntematon missään päin maailmaa. Eikä Venäjä ole ainoa maa, jossa esimerkiksi sodan tai sotarikosten ja niiden syiden tutkiminen on jotenkin vaikea asia. Tällä tarkoitan että tiettyjä sotarikoksia on maailman historiassa ohitettu olkapäitä kohauttamalla. 

Samoin sodan aikana on varmasti tehty myös tavallisia rikoksia, joista osa saattaa olla vieläkin selvittämättä. Sota antaa mahdollisuuden kätkeä rikoksia ja ihmiset saattavat olla kiinnostuneempia jostain rintamalla tapahtuneesta toiminnasta, kuin jostain yksittäisestä murhasta. MAGA-liikkeen argumentti esimerkiksi yliopistojen suitsemiseksi saattaa perustua siihen näkemykseen, että yliopistoilla järjestetyt “Ho Chi Minh” mielenosoitukset sekä myöhemmin Afganistanissa tapahtuneiden drone-iskujen tuomitseminen ja niitä vastaan suunnatut kampanjat vetivät maton sodan alta. Eli “ratkaisevalla hetkellä” alettiin noita vastustajia uhriuttaa.

Kun puhutaan sitten siitä, miten MAGA-liike kohtelee Israelia, niin tuo kansanmurha on hiukan eri tyyppinen kuin Afganistan sekä Vietnam. Etelä-Vietnam ei ollut mikään demokratian tyyssija, eli kumpikin osapuoli tai Vietnamin sodassa jokainen osapuoli  omalla tavallaan rikkoi Geneven sopimusta. Eli Pohjois-Vietnamissa amerikkalaiset sotavangit pakotettiin hokemaan kommunistisia iskulauseita ja heitä yritettiin aivopestä. Sotavankien kohtelusta voitte lukea erilaisista lähteistä. Etelässä sekä Etelä-Vietnam että USA kuullustelivat vankeja LSDn avulla. Samoin ilmaiskuja suunnattiin siviilejä vastaan. Mutta myös VietCong surmasi etelän ja USAn kanssa yhteistoiminnasta epäiltyjä melko usein. 

Afganistanissa vallassa oli Taliban hallinto, joka tuki terrorismia ja murhasi järjestelmällisesti vastustajiaan. Samoin tuo maa tarjosi suojapaikan Osama bin Ladenille, joka oli useiden terrori-iskujen arkkitehti. Tuon takia isku tuohon maahan hyväksyttiin. Myöhemmin Osama bin Ladenin kuolemaan johtanut pidätys yritys sai aikaan asian, jossa tuota SEAL-miesten toimintaa alettiin kutsua rikokseksi, ja jostain syystä bin Ladenia muutettiin uhriksi, vaikka hän oli vastuussa tuhansien ihmisten kuolemasta. 

Mutta sitten Israeliin. Periaatteessa koko operaatio jota nyt pitäisi kohdella kansanmurhana lähti liikkeelle “oikeutettuna vastatoimena”, mutta myöhemmin operaation luonne on muuttunut siten, että tarkoituksena on vain murskata Palestiinalaisten vastarinta. Metodit joita tuossa operaatiossa käytetään ovat erittäin rikollisia. Eli Israelissa sekä ilmeisesti myös Hamasin kohdalla on ihmisiä, joiden etu on erityisesti se, että sota Gazassa jatkuu loputtomasti. Ääriliikkeet kummallakin puolella varmasti järjestävät verilöylyn aina, jos mitään lähentymistä tapahtuu. 

Periaatteessa Netanjahulla ja Putinilla on paljon yhteistä. He näkevät molemmat maansa ikään kuin vihamielisten voimien ympäröimänä linnakkeena, jota pitää koossa ainoastaan kansallinen yhtenäisyys. Niin kauan kuin Netanjahu on vallassa, niin hän voi välttää syytteet tai tutkimukset. Eli tuo konsertti-isku tuonne aavikon festivaaleille tapahtui Netanjahun itsensä kannalta juuri sopivasti. Hän sai tuolloin aloitettua operaation Gazassa, joka jatkuu edelleen. Siis operaatio muuttui kansanmurhaksi.Jossa unohdettiin kohtuus. Ja uhreiksi alkoi valikoitua naisia ja lapsia. Joten jotain pitäisi varmaan tehdä. 

Tuo toiminta on tuomittavaa, olkoonkin että “Hamas aloitti”. Toisaalta taas naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta sopii myös Hamasin johtajille, jotka haluavat kaikkea muuta kuin Palestiinan tunnustamista. Hamas on myös äärijärjestö, jonka johtajat eivät varmasti halua mitään muuta kuin että sota jatkuu loputtomiin, eikä myöskään ainakaan jokainen Israelin asevoimien johtaja ole tuolla Gazassa hölkkäämässä 40 asteen helteessä hiki hatussa pitkin raunioita. 

Tietenkin Palestiinan valtion tunnustaminen olisi asia, joka voisi auttaa lopettamaan murhaamisen. Mutta miten tehdä tuo teko niin, että Hamas ei samalla muutu tunnustetuksi hallitukseksi? Siis miten erottaa Hamas muista palestiinalaisista? Kun Israelin teot Gazassa tuomitaan, niin samalla pitäisi tuomita myös Hamas ja Hizbollah. Ja samalla tietenkin meidän pitää muistaa myös se, miten “hyvin” palestiinalaisia on muualla kohdeltu. He eivät ole minkään maan kansalaisia. Vaan noita ihmisiä on arabimaissa pidetty pakolaisleireillä poliittisista syistä vuodesta 1947 asti. 

Arabimaat näkevät asiat siten että jos palestiinalaiset hyväksytään heidän maansa kansalaisiksi, niin se merkitsee Israelin tunnustamista. Ja se on jyrkästi vastoin arabien politiikkaa, jonka mukaan Israel on “sionistinen hyökkääjä valtio”, jolla ei ole oikeutta olemassaoloon, Ja Netanjahu ottaa kaiken irti tuosta asiasta. Hän näkee asiat niin, että jokainen arabi tai palestiinalainen on joko nykyinen tai tuleva terroristi. Ja se tietenkin luo kansanmurhalle otollisen ilmapiirin. 

Samoin Israelin poikkeuksellisen julmat otteet varmasti luovat myös otollista ilmapiiriä erilaisten ääriryhmien kuten Isis, Hizbollah ja Hamas suorittamille värväystoimenpiteille. Eli he värväävät palestiinalaisia itsemurha-pommittajiksi, mikä sitten taas ruokkii vihaa, ja Netanjahun luomaa kuvaa itsepuolustuksesta. Toisaalta taas peko kostosta ajaa myös Israelia entistä julmempiin tekoihin. Vaikka tiedetään että kollektiivinen pommittaminen ja koko yhteisöön suunnattu väkivalta tiivistää ihmisten rivejä. Ja tietenkin palestiinalaisten kurittaminen eli kansanmurha  saa ihmisten katseet pois arabiassa tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista. 

Mutta palataan MAGA-liikkeeseen. MAGA liike kuulemma tilailee pizzoja ihmisille, joista he eivät satu pitämään. Mutta samalla Trumpia tukeva Maga-liike varmasti vaatii myös konkreettisia tuloksia Trumpin tukemisesta. Jos ajatellaan että Trump karkottaa esimerkiksi meksikolaisia, niin mitä töitä nuo meksikolaiset ovat tehneet? 

Mikäli MAGA aktivistit ajattelevat, että meksikolaisten karkottaminen tekee lisää työpaikkoja, niin aikovatko he sitten lähteä hakemaan noita töitä? Mutta miksi USA on ajautunut tilanteeseen, missä sen johto ei tunnu tietävän edes sitä, mitä se on edellisenä päivänä luvannut tai vaatinut? Ehkä pieni historian kertaus avartaa sitä näkökulmaa, joka on ajanut USAn tähän tilanteeseen. Toisen Maailmansodan aikana liittoutuneiden sotatarvikkeiden tuotanto tapahtui pitkälti USAssa jonka valtava tuotantokapasiteetti oli kaukana Akselivaltojen pommikoneiden ulottumattomissa. USAn teollisuutta eivät japanilaiset tai saksalaiset kyenneet häiritsemään, ja sodan jälkeen USA tarjosi apuaan Euroopan jälleenrakentamiseen. 

Yhdistettynä lähes vahingoittumattomana säilyneen tuotanto infrastruktuurin kanssa kiitollisuus mitä Ranskassa sekä Britanniassa ja muissa läntiseen Eurooppaan kuuluneissa valtioissa takasi sen, että USAn taloudellinen tuki nosti läntisen Euroopan takaisin jaloilleen. Tässä tekstissä “läntinen Eurooppa” tarkoittaa valtioita, jotka saivat Marshall-apua sekä jäivät Varsovan liiton ulkopuolelle. Kahden supervallan hallitsemassa maailmassa, eli Kylmän sodan aikaan USAn ydinaseesta tuli NATOn keskeinen väline, jolla se kykeni vaikuttamaan Neuvostoliiton toimiin. Samoin ydinase oli keskeinen pelote, jolla suurvallat pysyvät erossa toisistaan. 

Kylmän sodan päättyessä ihmiset alkoivat luottaa toisten hyvyyteen. Aseistariisunta, rauhanliike ja monet muut hyvät asiat kukoistivat. Toki tuolloin unohdettiin, että jo Neuvostoliitto tuki rauhan liikettä, eli tarkoitus oli riisua länsimaat aseista, mutta samalla Neuvostoliitto suoritti voimakasta asevoimiensa varustamista. Putinin pelikirja on pääosin tuolta ajalta. Neuvostoliitto kehitti voimakkaasti maahanlaskujoukkojen toimintaa. Noiden joukkojen avulla voidaan luoda vihollisen selustaan pesäkkeitä, kuten vallata lentokenttiä. 

Ja sitten noiden pesäkkeiden kautta  voidaan selustaan toimittaa raskaita aseita, sekä luoda toinen rintama.Vallattujen tukikohtien kautta voidaan tietenkin toimittaa myös raskaita hyökkäysvaunuja vihollisen selustaan. Mutta jos noita vaunuja pudotetaan laskuvarjolla on noiden iskujen teho kovempi. Eli vaikka laskuvarjojoukot itse ovat kevyesti aseistettuja, on niiden tehtävä vain esimerkiksi lentokentän nopea haltuunotto. Ja sitten vallatulle kentälle aletaan välittömästi tuoda raskaita aseita kuten panssarivaunuja ja tykkejä, joilla toimintaa voidaan laajentaa. 

 Hyökkäyksen torjunnassa laskuvarjojoukot, sekä raskaat kuljetuskoneet, jotka voivat kuljettaa myös panssarivaunuja ja pudottaa niitä laskuvarjolla voivat hypätä vihollisen kärjen yli.  Ja sitten iskeä joko vihollisen huollon kimppuun tai hyökätä vihollisen selustaan. 

Oli Ukrainan onni, etteivät Venäjän merijalkaväki sekä laskuvarjojoukot päässeet sodan alussa tavoitteeseensa. Puhuttiin jopa tiedustelupalveluiden alasajosta, ja luotettiin ennalta ilmoitettuihin “open skies” valvontalentoihin, joilla valvottiin ydinaseiden purkamista. Toki esimerkiksi korkeasti mobilisoitavien  SS-20 ja SS-25 järjestelmien siirtäminen pois “open skies” valvontakoneiden reiteiltä. Kun Putin alkoi valtaan noustuaan rajoittaa presidentin valtakausien määrää  ja avata Venäjää, niin ihmiset halusivat uskoa siihen, mitä tuo mies halusi sanoa. Mutta sitten Putin alkoi pyörtää puheitaan. 

Lopulta hän astui pois presidentin paikalta vain siksi, että  Dmitri Medvedevin kautta Putin saattoi säädättää lain, joka takasi hänelle rajattoman vallan. Tuon jälkeen Venäjällä alkoi opposition järjestelmällinen tukahduttaminen sekä Putin alkoi esitellä erilaisia uusia ydinaseitaan. Kun länsimaat olivat ajaneet asevoimiaan alas, ja sitten vielä toimineet jotenkin huonosti Afganistanissa, niin tietenkin sodanvastaisuus oli länsimaissa hyvin korkealla. Sanotaan että ilman julkisen sanan painostusta olisi Afganistan voitu voittaa, mutta länsimaiden lähtö sinetöi Talibanin voiton. 

Tuon voiton myötä USA menetti ainakin osittain uskottavuuttaan NATOn takuumiehenä. Toisaalta taas Al Assadin hirmuhallinnon kaatuminen Syyriassa sekä huonosti mennyt Ukrainan sota ovat aiheuttaneet saman Putinille, mutta ongelma on siinä, että se saattaa lisätä ydinaseiden leviämistä. Jos Putinin pitää pyydellä jatkuvasti aseita ja miehiä jostain muista maista, niin se mitä hän antaa vastikkeeksi saattaa olla erittäin ikävää katsottavaa. Eli saattaa olla että Putin tarjoaa ydinaseiden valmistamiseen tarvittavaa teknologiaa maille, jotka ovat hänen kanssaan liitossa. Ja se sekoittaa pakkaa ennestään. 

Sanotaan että varsinkin naisten kohdalla Talibanin hirmuhallinto on palannut pelottavampana kuin koskaan. Mutta silloinkin ihmiset halusivat uskoa, ettei Putin aio ryhtyä täyteen sotaan. Puhuttiin epäinhimillisistä lennokeista, ja samalla kuitenkin unohdettiin Talibanin tapa käyttää valtaa. Ja tällä hetkellä Afganistanin ihmisoikeustilanne on huonoimpia koko maailmassa. Putin on mies joka osaa makeilla ja manipuloida. Hän vakuutteli kaikille rauhantahtoisuuttaan, mutta samalla Venäjän sisällä kuohui. Valko-Venäjän mielenosoitukset olisivat ilmeisesti voineet päätyä vallanvaihtoon, elleivät Venäjän laskuvarjojoukot olisi saapuneet “harjoittelemaan” Valko-Venäjälle. 

Mutta sitten Syyrian operaation menestys rohkaisi Putinia lähtemään Ukrainan sotaan, joka oli kytenyt vuodesta 2014 saakka, jolloin Venäjä kieltäytyi luovuttamasta itselleen tärkeää Simfepolin tai Sevastopolin tukikohtaa Ukrainalle. Syynä tähän oli se, että tuon tukikohdan kautta Venäjä saattoi hallita Ukrainan rannikkoa, ja estää viljakuljetukset Ukrainasta. Mutta samalla se kykeni estämään Kaukasuksen öljyn ja kaasun kuljetukset Eurooppaan Ukrainan kautta. Ja tuon piti tuoda rahaa Gazpromin kassaan. 

Ongelma Euroopassa sekä USAssa on ollut se, että esimerkiksi tärkeitä aseprojekteja on seisonut paikallaan. Ja kaluston päivityksiä ei olla tehty ainakaan kuten niitä pitäisi tehdä. Ja sitten Kiina ja varsinkin Pohjois-Korea on tuonut esiin uusia stealth-hävittäjiä. Yllättäen globaalille kentälle tulevat uudet toimijat muuttavat maailmaa yhä monimutkaisemmaksi. Eli vaikka Putinin kanssa saataisiin aikaan jotain sopimuksia, niin nuo sopimukset eivät sido ketään muuta. 

Noudattaako Putin näitä sopimuksia on arvailujen varassa. Mutta ne eivät koske Pekingiä tai Pjongjangin johtoa. Venäjän Afrikassa toimeenpanemat ydinvoima projektit tarkoittavat sitä, että kukaan ei edes tiedä miten monta valtiota on tulossa ydinase valtioiden kerhoon. Samoin USAn poistuminen Euroopasta ja Unionin rakoilu ovat asioita, joiden takia myös ydinaseita omistavien valtioiden määrä kasvaa. Ja se sitten aiheuttaa globaalin ydinsodan uhan kasvun. Valtiot jotka ovat ennen luottaneet USAn ydinaseiden suojaan alkavat nyt sitten valmistaa omia ydinaseita. Ja valitettavasti yksi näistä maista on ehkä Suomi. Suomi on maa jossa on huipputekniikkaa. Me voisimme muuten valmistaa ydinaseita, mutta niiden kokeilu on pääasiallinen ongelma. Eli meillä ei ole juurikaan tilaa kokeilla mitään atomipommien kaltaista.. 

Joitakin erittäin tärkeitä asejärjestelmiä on olemassa vain rajoitetusti. Eli Ukrainassa on huomattu se, että tiettyjä varusteita tarvitaan huomattavasti enemmän kuin mitä niitä on saatavilla. Ja ongelmia lisäävät sellaiset asiat kuin se, että myös muita valtioita kuin vain toinen suurvalta on nykyään huomioitava paremmin kuin ennen.

Esimerkiksi Pohjois-Korean uudet hypersooniset ohjukset voivat uhata myös Eurooppaa. Tuosta ennen niin takapajuisesta maasta on kasvanut muutamassa vuodessa kovan luokan sotilasmahti, joka ei häpeile kaupitella aseita ympäri maailmaa. Ja tuota tietä ovat seuranneet myös Kiina, Intia ja Pakistan. Ydinaseiden julma logiikka kuluu niin, että niillä voidaan sota siirtää uudelle tasolle. Ennen USAn kaupunkeja ei uhannut mikään muu kuin Venäjän tai Neuvostoliiton toimesta laukaistu ydinase. 

Mutta nyt esimerkiksi myös Pohjois-Korea voi laukaista ohjuksia, joiden kantama on paitsi USAn kaupunkeihin, niin nuo uudet ohjukset kantavat myös Eurooppaan. Ja sen takia meidän pitäisi myös olla huolissamme noista uusista ydinasevaltioista. Ne eivät enää ole “kaukana Aasiassa”, vaan niillä voidaan aivan helposti uhata myös Eurooppaa. 

Noiden aseiden torjuntaan tarvitaan uusia tutkia sekä ohjuksia tai jotain eksoottisia aseita, kuten lasereita. Niiden avulla voidaan myös esimerkiksi satelliittien tai internetin kautta ohjattavia droneja laukaista toiselle puolen maailmaa. Esimerkiksi Pohjois-Korea voi operoida droneja myös omasta suurlähetystöstään käsin. Tai niitä voidaan ohjata etäkäytön avulla suurlähetystöön asennettujen antennien avulla, suoraan Kim Jong-unin työpöydän takaa. Ja dronejen avulla hän voi suorittaa vastustajiensa eliminointeja etäojatusti. 

Nuo uudet ydinasevaltiot ovat häpeilemättömän epädemokraattisia maita, joissa ihmisoikeudet eivät paljon merkitse. Tuo ydinaseita hallussaan pitävien valtioiden joukon kasvaminen merkitsee sitä, että maailman voimatasapainon malli on kadottanut merkityksensä. 

Kun pienellä valtiolla on ydinaseita, niin myös se vaatii sitä että ne pitää ottaa vakavasti. Mutta seuraava ongelma on sitten ydinaseiden varastointi sekä suojaaminen. Ydinaseiden suojaaminen on sitten eri ongelma. Rikolliset kuten korruptoituneet upseerit voivat myydä noita aseita vaikkapa terroristeille. Myös droonit sekä muut vastaavat aseet ovat osoittaneet, että ainakaan osa länsimaiden aseista ei ole sillä tasolla, että ne kykenevät haastamaan itäisen blokin aseet. Ja juuri se tekee asioista monimutkaisen.

Kun ennen riitti se, että asioista sovittiin Venäjän sekä USAn välillä, niin nykyään sopimuksista pitää neuvotella useiden toimijoiden kanssa. Pelko siitä että USA ei ehkä kykenekään voittamaan tulevia sotia aiheuttaa ongelmia. Jos yksikin ydinase osuu laivasto-osastoon, niin se saattaa tuhota koko laivasto-osaston kerrallaan. Eli juuri ydinaseiden teho saa valtiot hankkimaan niitä. 

Juuri niiden valtava tuhovoima saa aikaan sen, että pienikin valtio kykenee aiheuttamaan hyökkääjälle valtavia tappioita. Tämä tarkoittaa sitä, että USA on putoamassa maailman ykköspaikasta sekä sotilaallisesti että taloudellisesti. USAn talous on ollut ongelmissa 1970-luvun alun  öljykriisistä saakka. Tuolloin USAn talouden veturi olivat autot. Kun OPEC leikkasi tuotantoa, niin se aiheutti polttonesteiden hinnan nousua. 

Sen takia suurilla moottoreilla varustetut USA-autot jäivät myymättä. Ja Eurooppalaiset ja Japanilaiset autot rynnivät myös USAn markkinoille. Se että autoilijat eivät vain olleet kokeilleet muita kuin amerikkalaisia autoja piti USAn autoteollisuutta pystyssä. Kun alle tuli auto joka vei vähemmän polttoainetta ja oli kaiken lisäksi nopea sekä vähintään yhtä mukava kuin amerikkalainen auto, niin amerikkalaiset autot jäivät myymättä sekä USAssa että Euroopassa. 

Tuo aiheutti sitten tilanteen, missä USAn talous menetti sen veturin. Oikeastaan voidaan sanoa, että öljykriisistä saakka USAn talous on ollut eräänlaisessa turbulenssissa. Kun tuotantoa vietiin sitten Meksikoon, niin se aiheutti työttömyyttä. Tietokoneet eivät ole samalla tavalla talouden veturi kuin autot. Eli valtaosa maailman tietokoneista tehdään muualla kuin USAssa, ja myös USA-merkkien keskeinen komponentti eli prosessori valmistetaan muualla kuin USAssa. Samoin monia muita “amerikkalaisia tuotteita” valmistetaan muualla. Eli vain suunnittelu tehdään jossain USAssa, mutta valtaosa tuotannosta tehdään muualla. 

Tekoälyn ja robottien aikakaudella periaatteessa mikään tuotannon siirto ei takaa työpaikkojen syntymistä. Eli periaatteessa Trumpin puheet siitä, että hänen tullinsa tuovat lisää työpaikkoja amerikkalaisille ei sitä kautta toteudu. Ellei sitten noita meksikolaisten työpaikkoja siirry amerikkalaisille. Mutta kuten tiedämme, niin maailmantilanteen muuttuminen saa varmasti aikaan voimakasta turbulenssia. 

Amerikan talouden yksi pilareista on ollut voimakas asevoima. Tuo voima on tehnyt USAsta voimakkaan ja uskottavan takaajan  monille sopimuksille. Mutta esimerkiksi Pohjois-Korean ja Kiinan kaltaiset uudet toimijat ovat laskeneet maailman uskoa noiden asevoimien kykyyn taata erilaisia sopimuksia sekä sen kykyyn hallita tilanteita. Myös Talibanin ja Jemenin Huthi-kapinallisten menestys on aiheuttanut pelkoa siitä, mitä edessä on, jos vastassa olisi esimerkiksi Pohjois-Korean asevoima, jolla on käytössään ydinaseita. Kiinan ero USAan ja muihin länsimaihin nähden kumppanina on se, että Kiinassa ei olla samalla tavoin tarkkoja siitä, mitä otteita liittolaiset käyttävät esimerkiksi kapinallisia vastaan. Eikä Pohjois-Koreassa mistään ihmisoikeuksista piitata edes sen vertaa mitä Kiinassa. Ja juuri tuo asenne tekee tuosta maasta hyvin pelottavan. 

Johtajat tulevat ja menevät mutta tavat pysyvät ikuisesti.

Pietari Suuren patsas symboloi vahvaa johtajuutta. Vahvan johtajuuden kääntöpuoli on se, että niin sanottu vahva johtaja ei välttämättä halua kuulla kritiikkiä tai vastaväitteitä. Kun vahva johtajuus on korvattu uudella vahvalla johtajuudella, niin silloin vanhan eli entisen johtajan nimeämät henkilöt on korvattu uusilla. Eli entisen hallinnon "jees henkilöistä" on tullut uuden hallinnon silmissä hallinnon sisäisiä vastustajia. Tuolloin entinen lojaali virkamies tai alainen muuttuu yhdessä yössä vastarannan kiiskeksi, josta pitää hankkiutua eroon. Tai sitten käy niin, että tuo alainen jarruttaa kaikkia mahdollisia päätöksiä. Tuota logiikkaa ovat monet vahvat johtajat historian aikana noudattaneet vaihtaessaan hallintoaan. Joskus entisen hallinnon uskollinen virkamies on saanut lähteä etsimään uutta työpaikkaa, mutta joskus on edessä ollut karumpi kohtalo kuten vankiselli tai teloitus jossain unohdetussa kellarissa. 

Ehkä Putinkin on haaveillut tämän kaltaisesta ratsastajapatsaasta. Vahva johtajuus on käsite, jossa johtaja johtaa kansaansa tai alamaisiaan ajatellen valtion etua. Mutta sitten samalla kun ihmiset haikailevat vahvan johtajuuden perään, niin me unohdamme, että vahva johtajuus on asia, mikä mahdollisti esimerkiksi NKVDn ja Gestapon harjoittaman terrorin. Vahva johtaja ikään kuin vapauttaa alamaiset vastuusta, ja kyseessä on asia, minkä tekoäly on tuonut ihmisten eteen. Vahvan johtajan vaihtuessa ovat edessä aina olleet puhdistukset. Eli hallinto muutetaan sellaiseksi, että se noudattaa lojaalisuusperiaatetta. Tuolloin johtajat eivät kuule mitään muuta kuin sitä, mitä he haluavat kuulla. 

Kun vahva johtaja tekee päätöksiä, niin silloin tietenkin on mahdollista, että kaikki eivät noista päätöksistä pidä. Ja jossain tapauksissa ihminen luovuttaa ajattelun tai oman ajattelunsa vahvalle johtajalle, joka ajattelee sitten meidän kaikkien puolesta. Eli samasta syystä kuin tekoäly rapauttaa kritiikkiä, niin vääränlainen vahva johtajuus rapauttaa myös ajattelua sekä ennen kaikkea kriittistä ajattelua. Eli kriittinen ajattelu lähtee siitä, että kysytään itseltä, että ketä mikäkin päätös hyödyttää? 

Samoin mietitään myös sitä, että mitä sitten jos tuo päätöksen tekijä sattuu vaihtumaan. Tekoälyn sanotaan rapauttavan ihmisen päätöksentekoa, mutta samalla tavalla esimerkiksi yhdenmukaistamiset sekä erityisesti sensuuri ja se ajattelutapa, että ihmiset ovat vain osa koneistoa rapauttaa ihmisten ajattelua. Me kaikki kaipaamme välillä kritiikkiä, mutta samalla kuitenkin me unohdamme sen, että joidenkin vahvojen johtajien kuten Stalinin ja Hitlerin kohdalla kaikki vastaväitteet on usein leimattu "ylikriittisiksi".

Eli jos päätöksestä on löytynyt jotain huomautettavaa, niin silloin kaikki kritiikki on leimattu ylimieliseksi sekä kritiikin esittäjiä on leimattu liian kielteisiksi. Ja varmaan vankilat sekä teloitukset ovat lopulta saaneet ihmisten ajattelutavan rapautumaan. Siis ihmiselle itselleen on sama, että tekeekö päätökset tekoäly vai joku virkamies tai ehkä joku salaisen poliisin päällikkö, jos hänen kohtalonsa on päätyä hautausmaalle. 

Johtajat tulevat ja menevät, ja johtajien mukana vaihtuvat erilaiset arvot. Joillekin ihmisille Trump symboloi vahvaa johtajuutta, ja sen takia hän on ihmisille sekä kirous että pelastus. Mutta se mitä Trump itse tietää on se, että hän on tällä hetkellä johtavan NATO-maan johtaja. Ja se että väite siitä, että meitä suojelee esimerkiksi viides artikla ei ole välttämättä aivan sama asia todellisuudessa kuin mitä se on paperilla. Siis ennen kuin sota alkaa, mitä kukaan ei koskaan toivo ei kukaan voi tietää mitä, ja miten paljon apua toiset ovat valmiita alkamaan. Siis missään nimessä emme voi koskaan olettaa, että esimerkiksi sodan syttyessä pätevät samat säännöt kuin neuvottelupöydässä, missä ollaan "kavereiden kesken" puhumassa siitä miten mahdolliseen hyökkäykseen reagoidaan. 

Ja Venäjän kohdalla meidän tulee tietää se, että tuolla maalla on valtava määrä ydinaseita. Vaikka niistä jonkin verran jää ehkä siiloon, niin noita aseita on kyllä tarpeeksi niin sanottuun massahyökkäykseen. Eli joskus olen kirjoittanut siitä, että osa Venäjän ydinaseista saattaa olla siinä kunnossa, että niiden kantoraketit räjähtävät siiloissa, niin sillä on vaikutusta tietenkin rajoitettuun ydinsotaan, jossa ammutaan vain muutamia ohjuksia. Tai pudottaa muutamia ydinpommeja saadakseen esimerkiksi vihollisen etenemisen pysäytettyä. 

Mutta siis suurimmassa osassa skenaarioita ja simulaatioita juuri tuo rajoitettu ydinsota on se, mikä laajenee täysimittaiseksi, globaaliksi ydinsodaksi. Eli suurin osa noista rajoitetun ydinsodan skenaarioista vuorostaan perustuu ajatukseen siitä, että joku valtio joutuu konfliktissa altavastaajan asemaan, ja sitten ikään kuin viimeisenä mahdollisuutena käyttää ydinaseita vihollisen etenemisen pysäyttämiseksi. Tuolloin ydinaseen käyttö vaatii vastatoimenpiteitä, joista yksi on se paljon puhuttu ydinasein tehtävä vastaisku. Noiden taktisten ydinaseiden tarkoitus on nimenomaan pyyhkiä vihollisen asevoima pois kartalta. Ja niiden avulla voidaan vastustajaa uhata. 

Siis me emme voi suorastaan sulkea mitään aseita pois myöskään kansallisesta puolustuksestamme. Ukrainan sota on osoittanut, että edes suuret tappiot eivät Venäjän johtoa hetkauta. Ja ongelma on sitten siinä, että Eurooppa ja Trump ovat vähän kaukana, jos lähdemme tai joudumme sotaan Venäjän kanssa, eli Venäjän johdon tapa on se, että sisäpoliittiset ongelmat lakaistaan maton alle, tai ihmisten huomio käännetään pois huonosta ihmisoikeustilanteesta yksinkertaisesti polkaisemalla muutamia vihollisia rajan ulkopuolelle. Näin Venäjän johto saa sitten syyn takavarikoida älypuhelimia sekä kannettavia tietokoneita, ja estää ihmisten pääsy Internetiin. 

Venäjän johto näkee itsensä vahvoina johtajina, jotka ovat niin viisaita että heidän ei tarvitse kysellä mitään tavallisilta ihmisiltä. Tuo tapa ajatella on peräisin Venäjän tsaarin ajoilta, josta se on periytynyt Neuvostoliiton sekä Venäjän johtajille. 

Me tiedämme että Trumpilla on mahtava voima. Hän haluaa varmasti esimerkiksi oikeuksia Ukrainan mineraaleihin, ja Starlink on väline, jolla Ukrainaa voidaan painostaa. Starlinkin sulkeminen on asia, jolla USA voi painostaa Ukrainaa suostumaan Trumpin diileihin. Ukrainan sota on monella tavalla ongelmallinen, koska Venäjä on hyökkäyksellään sekä valitsemallaan taktiikalla osoittanut, että esimerkiksi Suomen valitsema toimintatapa jolla vastustajalle aiheutetaan suuria tappioita estää sodan on ollut osittain väärä. Eli Venäjälle tappioiden määrällä ei ole ollut väliä. Mutta toki myös Venäjä on menettänyt paljon kalustoa. Ja jos Putin ei aio neuvottelupöytään, tai ei ole kiinnostunut rauhasta, niin Venäjää ei voida niihin pakottaa. Toinen asia on sitten sekin, että aikooko Venäjä noudattaa mahdollista rauhansopimusta? Meidän pitäisi tietää, että Venäjällä sopimuksia ja lakeja tulkitaan siten, että Venäjän pitää saada mahdollisimman suuri hyöty noista sopimuksista. 

Mutta sitten pääsemme Ukrainan sodan ongelmalliseen asiaan numero kaksi. Eli Voldomyr Zelenskyin asemaan tuon valtion johdossa. Ukrainan presidentti on osoittanut urheutta puolustaessaan maataan, mutta siis meistä kukaan ei tiedä, millainen presidentti Zelenskyi olisi jos sotaa ei olisi tullut. Samoin meillä kaikilla on hataria mielikuvia siitä, että noiden sankari-presidenttien tapana on jossain tapauksissa ollut jäädä vallan kahvaan kiinni konfliktien loputtua. Ja jos sotaa käyvä Ukraina pitäisi vaalit, vastineeksi Venäjän tulitauosta, niin vaarana olisi se, että Venäjä kokoaisi uuden hyökkäysvoiman, ja jatkaisi operaatioitaan vaikka Zelenskyi ei olisi vaaleissa mukana. 

Maamme väestön rakenteen suunnittelu sekä sen ongelmat

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Meiltä loppuu suomessa työvoima, kuten varmaan kaikki ovat tienneet. Mutta se mikä tässä asiassa tietenkin mietityttää on se, että meistä ketään ei voi pakottaa tekemään lapsia. Ja vaikka kaikki vanhemmat tekisivät lapsia, niin jos perheessä on vain yksi lapsi, niin se kuitenkin laskee syntyvyyttä sekä suomalaisten määrää. Tuota työssäkäyvien ihmisten määrää voidaan lisätä tekemällä maastamme houkuttelevan maahanmuuttajille, mutta se sitten tietenkin tarkoittaa sitä, että myös suomalaisilta menee tuon asian kanssa ne perinteiset työpaikat.

Korkeasti koulutettuja ulkomaalaisia saapuu jatkuvasti Suomeen, ja samoin tänne tulee ihmisiä myös esimerkiksi Afrikasta, jotka ovat tulleet maahamme korkeamman palkan takia aivan laillisesti työn perässä. Noiden ihmisten integroitumista meidän yhteiskuntaamme on tuettava sekä eettis- humaaneista syistä, että myös taloudellisista syistä. Eli maamme tarvitsee uusia ajatuksia sekä osaavaa työvoimaa myös tulevaisuudessa.

Ja korkean teknologian teollisuus on sellainen asia, että se vaatii jatkuvasti uutta innovaatiota sekä ideoita voidakseen kilpailla maailman markkinoilla. Jos meillä ei ole työvoimaa tarpeeksi, niin silloin pitää uutta työvoimaa saada jostain muualta. Mikäli maamme lehdistö tai muu media antaa maastamme kuvan rasistisena valtiona, niin silloin ei tänne maahanmuuttajia tule. Ja vaikka maahamme syntyisi nyt sitten suuri määrä lapsia, niin he tulevat työmarkkinoille aikaisintaan vuonna 2040. Joten siihen saakka pitää joku ratkaisu koettaa kehittää tähän työvoimapulaan.

Kuitenkin ulkomaalaisten määrän lisääntyminen tuo työpaikkoja uusilta aloilta, joita ovat esimerkiksi myyjän työ, ja se asia mikä tuossa työssä muuttuu on se, että myös tavalliset myyjät joutuvat käyttämään muuta kuin suomen kieltä työpaikassaan. Se että joku henkilö ei suostu palvelemaan ulkomaalaista ei ole kovin hedelmällinen, koska kyseinen kauppa saattaa olla ulkomaalaisen omistama, ja se sitten saattaa aiheuttaa potkut, jos esimerkiksi kaupan uusi johtaja heitetään omasta työpaikastaan ulos.

Kuitenkin maamme työvoimapula on siitä ongelmallinen asia, että siinä sitten on asiaa ajateltu hoitaa esimerkiksi roboteilla, mutta on aloja, joissa robotti ei kuitenkaan kykene korvaamaan ihmistä. Noita aloja ovat erityisesti palveluammatit, joissa vaaditaan hyviä ihmissuhdetaitoja sekä tietynlaista luonnetta. Samoin onnistunut palvelusuoritus vaatii myös kielitaitoa, eli on löydettävä oikeita sanoja oikeisiin tilanteisiin. Maamme työvoimapula on kuitenkin hyvin erikoinen asia, koska kaikki ihmiset haluavat tietenkin olla johtajia eivätkä työläisiä.

Ja kuitenkin esimerkiksi asiakasrajapinnassa toimiva työläinen tarvitsee esimerkiksi kielitaitoa vähintään yhtä paljon kuin joku huippuluokan johtaja. Koska maamme on entistä kansainvälisempi, niin silloin saattaa aivan tavallisella kioskilla edessä olla ihminen, joka ei puhu sanaakaan suomea. Ja silloin tietenkin pitää myyjän osata jotain muuta kuin kotimaista kieltä, koska tuolloin asiakas saattaa poistua paikalta toiseen yritykseen, mikäli hän ei saa asiaansa hoidettua. Se ei ole mikään mukava tilanne, jos tuo henkilö sattuu olemaan kaupan omistaja.