Onko Suomi hyvä maa kaikille?

Meillä Suomessa ollaan onneksi melko liberaaleja. Siis meillä hallintoa saa arvostella melko vapaasti, kun vain tekee sen järkevästi. Meillä on nyt itsenäisyyspäivä, ja tietenkin haluamme juhlia itsenäistä maatamme, jossa olemme demokratian sekä yksilövapauksien kärkipäässä. Mutta samalla meidän pitää muistaa se, että meidänkin on ollut pakko käydä pitkä tie tähän pisteeseen, missä yhteiskuntamme tällä hetkellä on. Meidän pitää muistaa että meillä ei ole aina asiat olleet näin hyvin, kuin mitä ne ovat tällä hetkellä. 

Meidän pitää muistaa tietenkin veteraanien työ. Mutta samalla myös miettiä sitä, että mikään vapaus ei ole kirkossa kuulutettu. Eli vapaudet eivät ole maailmalla tai edes meidän suloisessa Suomessamme olleet aina itsestään selviä. Vielä nykyäänkin on maassamme ihmisiä, joiden perusoikeuksia rajoitetaan, ja on ihmisiä, joita jatkuvasti syrjitään. Pelkät lainmuutokset eivät yhteiskunnassamme riitä takaamaan ihmisten perusoikeuksia, vaan meidän pitää myös pyrkiä muuttamaan ihmisten asenteita. Vielä nykyäänkin esimerkiksi romaneja syrjitään, vaikka laki kieltää syrjinnän työpaikoilla. Mutta lakeja on helpompi muuttaa kuin ihmisten asenteita. 

Tässä tänään päätin vähän kirjoitella puhtaaksi erilaisia mietteitä, mitä olen kirjoitellut vihkoon, ja sitten jaella niitä ympäri sosiaalista mediaa, mikä tietenkin suututtaa monia. Sosiaalista mediaa katsellessani huomasin erään nuoren melko ikävältä näyttäviä kommentteja siitä, miksi hän ei juhli maamme itsenäisyyttä. Tuohon listaan kuului myös asioita, jotka maassamme vaativat hiukan lähempää tarkastelua. Siis hän listasi tuohon listaansa sisällissodan teloitukset, sekä mm. romaneihin kohdistetun syrjinnän. Ja tässä sitten voin sanoa, että syrjintä on maassamme hyvin ikävä asia. Samoin valtaväestön asenne romaneja kohtaan on ainakin jossain tapauksissa ollut hyvin ikävä. 

Kun olin nuori, niin oli muotia puhua nuorisorikollisuudesta. "Nuorisojengit" tekivät tuolloin paljon rikoksia, ja usein nuorisosta löytyi kaiken pahan alku ja juuri. Ja nuoria sai vapaasti jahdata, kun he olivat niin kamalia. Nykyään puhutaan sitten korrektimmin katujengeistä, mikä tietenkin on aivan hyvä asia. Jengit ryöstelivät ennenkin ihmisiä, ja joskus ihmettelen että onko ryöstöjen määrä kasvanut, vai onko kynnys ilmoittaa ryöstöistä sekä tappeluista vain alentunut esimerkiksi kännyköiden sekä sosiaalisen median takia. 

Kuitenkin erilaisuus on asia, mikä saa jotkut ihmiset raivon valtaan. Se että ihminen on erilainen on asia, mikä saa aikaan sen, että hän kokee oikeudekseen polkea toisen oikeusturvaa. Riittää että toinen on nuori, maahanmuuttaja, eri tavoin pukeutuva tai eri tavoin ajatteleva kuin vahvempana itseään pitävä osapuoli, niin johan sitten alkaa vahvemmalla henkilöllä pinna palaa. 

Kun yhteiskunnassa halutaan keskustelua, niin silloin tietenkin jokaisella on oikeus osallistua mielipiteiden vaihtoon. Mutta joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi vain valikoiduilla ihmisillä on oikeus puhua. Ja joidenkin mielestä taas mielipidettä pitää erityisesti kysyä, jos joku aikoo vastata johonkin mielipiteeseen tai kertoa omansa ehkä julkisesti. 

Tässä eräänä päivänä muistin erään mallin, jossa puhuttiin keskustelusta. Keskustelu on sitä, että jokainen keskusteluun osallistuva voi sanoa oman mielipiteensä asioista. Mutta joidenkin ihmisten ajatustapa on sillä tavalla vääristynyt, että heidän mielestään keskustelu on pelkkää komentelua,  ja toisten oikeus on vain istua kuuntelemassa, kun toiset antavat nauhan pyöriä, ja kertovat erilaisia kohteliaisuuksia muista ihmisistä. 

Tuolloin keskustelun vastavuoroisuus eli kyky kuunnella toisen mielipiteitä käsitetään yksisuuntaisena mallina. Ja jos joku on eri mieltä tuollaisen henkilön kanssa, niin silloin kaivetaan pesäpallomailat auton takaa, ja kerrotaan että vanhemman tai arvojärjestyksessä ylemmän mielipiteet ovat niitä ainoita, mitä edes saa esittää. 

Esimerkiksi teloitukset sisällissodan aikana sekä sen päätyttyä ole asia josta kannattaa olla ylpeitä. Enkä usko että nuo ihmiset joita ammuttiin tuon sisällissodan aikana tai sen jälkiselvittelyissä olivat kovin iloisia kohtalostaan. Sisällissodan sekä Toisen Maailmansodan välillä oli maassamme erittäin voimakas porvarillinen suuntaus, johon kuuluivat esimerkiksi lakonmurto-organisaatio, joka tarjosi työnantajille talkootyötä lakkojen murtamiseksi. 

Maassamme on myös ihmisiä, joita on simputettu puolustusvoimissa, tai ihmisiä jotka on esimerkiksi etnisen tai jonkun muun ulkonäköön liittyvän seikan takia ohjattu ovelle. Voidaan sanoa että jokainen joka simputtaa toista puolustusvoimissa tai muuten syrjii sellaisen asian takia, mille hän itse ei mitään mahda toimii Vladimir Putinin hyväksi. Eli hän auttaa murtamaan kansallista yhtenäisyyttä. Vaikka sanotaan että Venäjällä tai Kiinassa on monia kulttuureja, niin silloin meidän pitää muistaa se, että noissa maissa pyritään järjestelmällisesti pakkosulauttamaan noita vähemmistökansoja valtaväestöön, sekä suorittamaan väestön pakkohomogenisointi eli yhdenmukaistaminen. 

Mutta jos ajattelisin että tuo video olisi julkaistu Venäjällä, ja siinä olisi tarkastelu Tsaarien, Leninin, Stalinin, ja heidän seuraajiensa toimia, niin silloin olisi varmaan edessä ollut pidätys. Se että me annamme tuollaisten videoiden näkyä osoittaa sen, että me emme ole samalla tasolla kuin Putin. Meillä sallitaan myös sellaiset videot, jotka saattavat aiheuttaa hyvin ikäviä kommentteja sekä tuntemuksia ihmisissä, jotka viettävät itsenäisyyspäivää. 

Mutta sen tässä voisin sanoa, että meillä suomalaisilla on ainakin niin paljon rohkeutta, että uskallamme katsoa menneisyyttämme ja myöntää että olemme tehneet virheitä. Kaikki muutkin valtiot ovat tehneet virheitä, ja se että uskallamme katsoa peiliin ja myöntää nuo virheet tekevät meistä parempia kuin Putinista. Vain se että osaamme sekä uskallamme myöntää virheet, joita olemme tehneet tekee mahdolliseksi sen, että voimme oppia virheistämme. Ihminen on kognitiivinen olento, joka oppii yrityksen sekä erehdysten kautta. 

Eli emme olleet vuonna 1918 mikään täydellinen valtio. Suomi vasta harjoitteli itsenäisyyttä, ja esimerkiksi tuon ajan lakikirja oli varsin erilainen jos sitä verrataan nykyiseen lakikirjaan. "Vielä 1970-luvulla esimerkiksi homoseksuaalisuus oli sellainen asia, mikä saattoi viedä ihmisen vankilaan. "Vuonna 1894, naisten ja miesten homoseksuaaliset teot kiellettiin Suomessa rangaistuksen uhalla laissa. Kielto kumottiin vuonna 1971, mutta samana vuonna astui voimaan kielto homoseksuaalisuuteen kehottamisesta, joka puolestaan kumottiin vuonna 1999". (https://www.minilex.fi/a/rikoslaki-ja-homoseksuaalisuus)

Se mikä tekee tuosta asiasta hyvin erikoisen on se, että kyseessä on periaatteessa vain erilainen ihminen, jonka käytös ei ehkä muuten kerro sitä, että hän on erilainen kuin valtavirtaan kuuluvat. Ja tietenkin esimerkiksi punkkarikorut ovat asioita, joiden takia ihminen voi joutua jättämään työnsä. Periaatteessa pelkät silmälasit, jotka voivat tällaisten kirjoitusten jälkeen hajota saattavat aiheuttaa henkilön pakko-eroon tai sulkemiseen pois joukosta. Vielä nykyäänkin esimerkiksi työpaikoilla saatetaan ihmistä kiusata niin tehokkaasti, että he joutuvat eroamaan työpaikastaan siksi, että he ovat vain erilaisia. Nykyään muuten esimerkiksi mielenterveyskuntoutujat ovat yksi ryhmä yhteiskunnassa, joita jostain syystä syrjitään. Ja syrjiminen kasvattaa kaunoja sekä aiheuttaa väkivaltaa. 

Vasta Toinen Maailmansota eli meillä Talvi- ja Jatkosota hitsasivat yhteiskunnan yhtenäiseksi. Ja vasta suomettuminen, Kylmä Sota sekä Neuvostoliiton talutusnuorassa kulkeminen tekivät meille selväksi sen, että me ehkä saatamme tarvita hiukan tukea myös seuraavia mahdollisia sotia varten. Siis yhteiskunta ei ole koskaan valmis, ja aina löytyy ihmisiä joiden mielestä joku muu malli olisi parempi, ja monet noista henkilöistä ylpeinä kannattavat V. Putinin toimien hyväksymistä. 

Maamme suhde Venäjään on hyvin kompleksinen

Venäjä aikoo liittää valtaamansa alueet Ukrainasta laittomasti itseensä. Nuo alueet ovat varmasti hyvin ongelmallisia, ja jos yhtään muistelemme aikaisempia tapauksia, niin Kreml saattaa siirtää alkuperäisen väestön tuolta alueelta muualle, ja sitten sijoittaa uusia ihmisiä tuolle alueelle. Etninen puhdistus saattaa olla syynä siihen, että Venäjä käyttää järjettömän paljon tulivoimaa siviilikohteita vastaan. 

Tuon tulituksen tarkoitus on ilmeisesti tehdä tuo alue asuinkelvottomaksi, ja sitten paikalliselle väestölle tarjotaan "tilaisuutta" muuttaa johonkin muualle Venäjälle. Ja sitten Venäjän johto tuo uusia ihmisiä paikalle. Eli tuota laittoman kansanäänestyksen jälkeistä alueliitosta vahvistetaan siis väestön pakkosiirroilla sekä uudelleen sijoituksella. 

Samoin myös kansanmurha saattaa johtua siitä, että Venäjän joukot painostavat paikallisia ihmisiä poistumaan Luhanskin alueelta. Eli kyseessä on samanlainen pakkosiirto- ja pakkosijoitusoperaatio, joka koitui aikoinaan esimerkiksi krimin tataarien kohtaloksi. Heidät pakkosiirrettiin pois Krimin alueelta, ja korvattiin Stalinin toimesta Venäläisellä väestöllä.

FSB:n eli Venäjän Turvallisuuspalvelun Vaakuna

Miksi meidän on välillä vaikeaa tuomita Venäjää, vaikka USA on tuomittu lähes joka kerran, kun se on käynyt sotia? 

 Suomen suhde Venäjään on hyvin kompleksinen, ja syy tähän on se että vaikka me olemme sulkemassa itärajaa, niin meillä on kuitenkin menneisyys YYA-Suomena. Tuolloin YYA-Suomessa Neuvostoliitto oli se "parempi" suurvalta, ja syy tähän oli se, että Neuvostoliitto tarjoili Suomelle auliisti halpaa energiaa kuten öljyä sekä maakaasua. 

Tuolloin oli tärkeää, että henkilöllä joka harjoitti ulkomaan, ja varsikin idänkauppaa oli hyvät suhteet ulkoministeriöön, koska jos noita suhteita ei ollut, niin ei ollut mitään asiaa siihen suureen YYA-klubiin, joka kahmi valtavia voittoja clearing-kaupasta. Tuo kaupan muoto vaati sitä, että henkilön piti olla Kekkosen sekä NKP:n mielestä sopiva toimimaan idänkaupassa. 

Ja jos ei tuota "sopivuutta" löytynyt, ei ollut asiaa tuohon vuorineuvosten klubiin. YYA-Suomeen kuului myös sellainen aspekti, että jos ei esimerkiksi jonkun yksittäisen työläisen mielipide miellyttänyt, niin silloin yhtiön johtaja saatettiin määrätä erottamaan tämä alainen. Tai niin ainakin tarinat kertova, ja tuolloin Neuvostoliiton vastaiset mielipiteet saattoivat aiheuttaa voimakasta trollaamista. 

Kun tätä YYA-Suomen aikaa muistellessa mietin, että miksi joku suomalainen poliitikko uskoo Venäjän olevan ainakin Ukrainassa oikeutettua sotaa käymässä, niin silloin mieleen tulee kysymys, että kuinka paljon oligarkit ovat noiden ihmisten vaalikampanjoita rahoittaneet? Taloudellinen riippuvuus jostain toimijasta tekee varmasti helpommaksi uskoa tuon tahon välittämää propagandaa. Eli jos henkilö ei usko sitä, mitä Kremlin toverit sanovat, niin silloin hän menettää noiden oligarkkien tarjoaman rahoituksen. 

Oligarkit eivät varmaan suoraan rahaa anna kenenkään poliitikon kassaan, mutta tuota rahaa voidaan kanavoida esimerkiksi yhteisöjen kautta. Tuolloin perustetaan joku yhdistys tai yhteisyritys, joka sitten siirtää Kremlin rahaa tuon poliitikon tilille, ja koska kyseinen yhdistys on rekisteröity Suomeen, niin silloin ei rahojen alkuperää ehkä välttämättä huomata ollenkaan. Tai sitten yhteisyritys voi siirtää rahat poliitikon tilille suomalaisten ylläpitämän yhteisön kautta. Kyseinen raha tietenkin on tarkoitettu edistämään Venäjän taloudellista sekä poliittista etua. 

Meidän pitää huomioida nämäkin asiat, kun lähdemme sulkemaan rajojamme. Eli tähän maahan voi helposti tulla pakolaisten mukana myös Putinin trolleja, jotka käyttävät esimerkiksi Suomen tietoverkkoa kyberhyökkäyksiin. Maassamme on tahoja, joiden mielestä olisi mukavaa unohtaa nuo Venäjän vastaiset pakotteet, ja ostaa tuon maan tarjoamaa energiaa. Se olisi Kremlille todella upea voitto, ja osoitus siitä että se saa tehdä mitä huvittaa. Muistakaa muuten että Kreml ei katso suopeasti ketään, joka esittää sellaisia mielipiteitä, jotka ovat sen edun vastaisia. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Kuinka tehdä omasta esityksestä uskottava?

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/ 

Kimmo Huosionmaa

Oman esityksen tekeminen uskottavaksi on oikeastaan melko yksinkertaista. Pitää muistaa käyttää esimerkiksi sellaisia lähteitä, jotka ovat tunnettujen tiedemiesten tekemiä. Ja tässä sitten tietenkin mieleen tulee se, että kuka oikeastaan on tunnettu tiedemies? Esimerkiksi Albert Einstein varmasti on sellainen, mutta tietenkin hänkään ei ole mikään kovin hyvä valinta, jos halutaan tehdä sosiologinen esitys esimerkiksi jostain ihmisryhmästä. Tässä vain haluan huomauttaa, että vaikka Albert Einstein saattaa olla maailman suurin fyysikko, niin silti hän ei ole sosiologian tai arkeologian ammattilainen, ja tämän alan ihmisillä on tietenkin omat alansa. Ja niin on myös kaikilla muilla tiedemiehillä maailman eri alojen huipuilla. Hiukkasfyysikko ei ole biologi, tai biologi ei ole mikään kielitieteilijä. Eikä kukaan näistä ole insinööri tai astronomi.

Kun asioista kirjoitetaan tai niitä esitetään on hyvä kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, että esityksessä käytettävät numerot eivät saa löytyä jostain kertotaulusta, koska se on ikään kuin ihmisille tuttua aluetta. Kun kirjoitetaan esitystä, niin silloin kannattaa käyttää parittomia numeroita, ja sellaisia lukuja, jotka eivät pääty numeroihin nolla tai viisi, koska se antaa kuvan siitä, että työ perustuu tutkimukseen. Seuraava dialogi on tehty nimenomaan huumorimielellä, ja mikäli tätä asiaa harrastatte, niin kannattaa katsoa, että tällaisesta ei kovin usein jää kiinni.

Nimittäin jos työtä venytetään tarpeettomasti, ja se tulee esimiehen tietoon, niin silloin saattaa edessä olla uuden työhakemuksen kirjoittaminen. Jos ajatellaan opinnäytetyötä tai työtä, joka pitää palauttaa esimerkiksi esimiehelle, niin silloin kannattaa myös ajatella, että työn tekemiseen saattaa kulua hiukan aikaa. Ja esimiehen nolaaminen ei ole myöskään työpaikalla kannattavaa toimintaa, joten silloin kannattaa työtä ikään kuin hautoa muutamia päiviä, vaikka siihen määrätyt korjaukset tai asiat olisi tehty oikeasti jo parissa tunnissa, mutta pomo onkin antanut siihen aikaa noin kaksi viikkoa.

Syy siihen, miksi esimerkiksi jotain työtä aletaan epäillä plagioinniksi on se, että sen tekemiseen ei tunnu kuluvan ollenkaan aikaa. Kuten tiedämme, niin se että opiskelijan työhön ei koskaan tule mitään korjattavaa on hyvin harvinaista. Se että henkilö on tehnyt suoraan sellaisen työn, että se voidaan hyväksyä saa aikaan sen, että tarkastaja epäilee työtä jonkun muun tekemäksi. Eli kukaan ei ole seppä syntyessään, ja mestariksi kehittyminen kestää todella pitkään.

Jokainen ihminen tarvitsee opiskellessaan ohjausta sekä opetusta. Samoin se että henkilö suhtautuu omaan työhönsä jotenkin halveksivasti tekee hänestä epäilyttävän. Vaikka tässä sitten sanon, että tuo tehtävän antaja saattaa erehtyä siitä, kuinka vaikea tai helppo hänen antamansa tehtävä on, niin tässä täytyy sitten huomauttaa, että esimerkiksi se, että tarkastaja tai esimies suhtautuu johonkin työhön ylimalkaisesti saattaa johtua siitä, että hänellä on omia huolia, kuten mahdollinen huono terveys tai muu asia, mikä painaa mieltä, ja silloin saattaa tuollainen tehtävä tuntua ylivoimaiselta. Mutta joka tapauksessa pomo saattaa kuvitella jotain työtä hyvin vaikeaksi.

Tuolloin pomoa ei kannata oikeasti lähteä nolaamaan, vaan työ kannattaa sitten pistää johonkin, missä pomo ei sitä näe, ja sitten tehdä muutokset erittäin verkkaiseen tahtiin. Joskus nimittäin vastaan tulee tilanne, missä pomo tai joku muu henkilö tulee antamaan tehtävän, johon tuntuu kuluvan vain varsin vähän aikaa. Kun tätä asiaa lähdetään miettimään tarkemmin, niin saattaa olla niin, että joku työ tuntuu itsestä helpolta, jos se sattuu sivuamaan omaa erityisosaamista. Mutta sitten jos joku muu näkee tällaisen tehtävän, niin silloin se saattaa tällaisesta ihmisestä, joka ei ole näihin asioihin erikoistunut  tuntua hyvin vaikealta.