Työelämässä on aina jonkinlainen kilpailutilanne.

Työelämässä on aina meneillään kilpailu. Kun ihminen tulee tiimiin, niin hänen on tiedettävä se, että kun tiimin esimies lähtee kohti uusia seikkailuja, niin hänen paikkansa on yhtiössä auki. Sitä voivat hakea myös entiset alaiset. Joten sen takia yhtiössä kannattaa tuoda omaa itseä positiivisella tavalla esiin. Eli positiivisuuteen kuuluu se, että käyttäytyy asiallisesti, ei pura pahaa mieltä johonkin alaiseen tai työtoveriin, varsinkaan jos hän ei tuolle asialle mitään voi. Sekä tietenkin tekee työnsä kunnolla. Esimiehellä on oikeus ja velvollisuus erottaa alainen joka ei voi, halua tai osaa tehdä työtään siten, että hänen työnsä voidaan hyväksyä. 

Samoin jos henkilön käytös on kamalaa eli uhkailu tai muut vastaavat asiat tietenkin aiheuttavat poiston työpaikalta, sekä siitä sitten pitää tehdä ilmoitus työsuojeluun sekä poliisille, jotta tuo uhkaava henkilö ei sitten palaa enää aivan heti takaisin. Ja aina uhkaus- tai kiusaamista koskevassa tapauksessa pitää syy tuohon työpaikkaa häiritsevästä toimintaan selvittää perinpohjaisesti. Eli tuolloin pitää selvittää se, että mitä pahaa kiusaamisen tai häirinnän kohde on toiselle tehnyt. 

Kun teemme työtä, niin ketä me oikeastaan palvelemme? Siis tietenkin me teemme työtä tiimin eteen, on vastaus jonka mielellämme annamme. Mutta sitten kun me lähdemme pohtimaan tuota vastausta hiukan lähemmin, niin meidän pitää varmasti myöntää että me emme tiimiämme ainakaan työelämässä palvele siksi, että haluamme olla altruistisia. Ihminen on itsekäs laji, ja työelämä on raadollista toimintaa. Me palvelemme tiimiämme siksi, että haluamme maininnan siitä, että olemme työskennelleet osana jotain hyvin menestyneen "osastopäällikkö Makkosen" hyvin menestynyttä tiimiä, joka on tehnyt suurta voittoa yhtiölle. Mutta jos tiimi ei menesty, niin silloin kannattaa hankkia joku selitys asialle. Jos osastopäällikkö ei osaa tai halua jakaa tehtäviä siten, että ne voidaan ymmärtää tai hän kuormittaa alaisiaan väärin, niin tuosta asiasta lähtee hyvin nopeasti ilmoitus osastopäällikön esimiehille. 

Jos tuo ilmoitus todetaan oikeaksi, niin silloin on osastopäällikön paikka auki. Samoin ketään ei palkata pelleksi työmaalle. Jos tuollainen pelle löytyy, niin hänen paikkansa on sirkuksessa. Ei missään rakennus yms. yhtiössä. Eli oikeus sanoa työntekijä irti ei ole pelkkä oikeus. Se on myös velvollisuus. Jos työntekijä ei osaa työtään, niin silloin on vaarana se, että hän eskaloi koko pelleilynsä läpi koko työyhteisön. Tapaus pitää kuitenkin aina selvittää. Eli jos työ on estetty, niin silloin vastuun asiasta kantaa työn estäjä. Mutta kuten tiedämme, niin työpaikoilla vallitsee aina kilpailutilanne. Ja esimiesten lähtiessä eläkkeelle on aina paikkoja auki, jota voivat alaiset sitten hakea. Esimiehen asema tuo esimerkiksi suuremman palkan sekä suuremman työhuoneen ja muita etuja. Joten siksi esimieheksi kannattaa myös pyrkiä. Mutta tuo asema tuo vastuun valvoa alaisten työtä. 

Mikäli tiimin työ ei ole sitä, mitä sen pitäisi olla, niin silloin ihmiset äkkiä vaihtavat tiimiä. Nimittäin työelämän mekanismeihin kuuluu se, että esimerkiksi henkilöstön vähennystä koskevat tarpeet kohdistuvat nimenomaan huonosti menestyviin tiimeihin. Jos tiimi tekee tappioita, niin silloin sen jäsenet voivat odottaa sitä, että he saavat irtisanomisilmoituksen. 

Tai siis me varmasti emme myöskään kieltäydy siitä, että "osastopäällikkö Makkonen" (keksitty nimi) kirjoittaa meistä omille esimiehilleen että juuri se oman elämämme päähenkilö, suuri "minä" olen tehnyt suuren osan tuosta työstä. Tuollainen positiivinen palaute jostain asiasta saattaa kohottaa omaa asemaamme yhtiön työntekijöiden joukossa, eli se että osaamme tehdä asioita sekä haluamme ottaa vastuuta nostaa meidän ehkä listoille, joista etsitään sitten niitä johtajia, joille voidaan delegoida vastuuta. 

Siis työelämässä emme varmaan halua tukea ketään "osastopällikkö Makkosta" tai ketään muutakaan toimiston tai muun alueen esimiestä, ellei sitten satu käymään niin, että jos tuo osaston tai muun yksikön päällikkö saa ylennystä, niin silloin me voimme laittaa hakemuksen, mikä koskee vapautunutta yksikön päällikön paikkaa. Tämä näkyy siinä, että jos tuo äskeinen osastopäällikkö sattuu tekemään virheitä, niin silloin häntä ei enää sitten paljon tunneta. Ja tuo äskeinen suositus muuttuu sekunnissa riippakiveksi tai painolastiksi, joka voi vaikuttaa uraan vielä vuosien päästä. Mikäli ihminen johtaa suuria asioita, niin silloin hän saattaa tehdä suuren luokan virheen. Tai sitten hän tekee suuren luokan menestyksen. 

Kun menemme työelämään, niin voimme aina sulautua harmaaseen massaan. Harmaassa massassa on helppoa tehdä työtä. Mutta harmaasta massasta ei juurikaan valita niitä johtajia. Johtajaksi valitaan ihmisiä, jotka osaavat ja haluavat erottua joukosta positiivisesti. Sosiaalinen elämä on asia, jonka kanssa voi kyllä tehdä suuren virheen. Ryyppäävä, pilliä huudattava alainen joka vain häiritsee muita varmaan erottuu joukosta. Hän saattaa olla omasta mielestään hyvin sosiaalinen, mutta sitten toisaalta tuo kuva, jonka hän antaa miehille jotka johtavat yritystä saattaa olla hyvin negatiivinen. 

Eli mitä ajattelisitte itse, jos henkilö josta olette tekemässä johtajaa on joku kannabista polttava alkoholisti, joka puhaltelee pahvipilliin koko päivän. Tuo pahvipilli on siis sellainen väline, joka venyy rullalta suoraksi jos siihen puhalletaan. Niitä myydään joka vappuna jossain vapputoreilla, joten sellaisen voi jokainen käydä itse ostamassa. Eli joka kerran kun henkilö saa vaikka koodirivin valmiiksi, niin hän voi ilmoittaa sen puhaltamalla pilliin ja nauramalla vedet silmissä, mikäli hän sattuu työskentelemään jossain ICT-ohjelmistoalan yrityksessä. Ehkä tuollainen henkilö herättää osastopäällikön huomion, ja ehkä hän voi sitten siirtyä esimerkiksi etsimään uutta työpaikkaa. 

Se miten tämä liittyy ihmisiin, jotka työskentelevät esimerkiksi yliopistoissa sekä muissa tutkimuslaitoksissa on se, että jos opiskelija pääsee työskentelemään nimekkään tutkijan alaisena, niin se tuo hänelle arvostusta ensimmäisiä opintojen jälkeisiä työpaikkoja haettaessa. Eli mistä työhönottaja tietää, että työhön otettava osaa työnsä? 

 Aikooko hän ehkä kysyä asiaa kilpailijoilta? On olemassa sellainen viisaus että jos entinen puoliso suosittelee jotain naista tai miestä treffeille, niin silloin miehessä on jotain vikaa. Suosittelija haluaa tuolloin puolisosta eroon Sama koskee työntekijää. Jos suosituksia tulee kasapäin pahimman kilpailijan sähköposteista, niin silloin kannattaa mennä peilin ääreen kysymään, että "miksi tuo pahin kilpailija haluaa "parhaan" työntekijänä siirtyvän kilpailijan palvelukseen? 

Samoin nimekkään tutkijan tai professorin lausunto saattaa siivittää uraa varsinkin sen tärkeillä alkumetreillä. Jos ihminen aloittaa huipulta, niin hän voi toki tehdä valtavan erehdyksen, ja sitten seurauksena on valtava vahinko. Mutta kyse on siitä että ihmisen pitää osata tai haluta kantaa vastuunsa päätöksistään sekä työtehtäviinsä liittyvistä asioista. Jos emme halua kantaa vastuuta, niin silloin sen vastuun kantaa joku muu. Ja silloin me olemme velvollisia tottelemaan sekä mukautumaan siihen, mitä nuo vastuunkantajat käskevät. Se joka käskee sekä hyväksyy työn kantaa myös vastuun siitä, että työ tulee tehtyä kuten se pitäisi tehdä. Jos työ ei huvita, niin silloinkin se pitää tehdä kunnolla. 

Esiopetus sekä sen edut sekä mitä voi kiusaaminen aiheuttaa sekä uhrille että kiusaajalle

Kimmo Huosionmaa

Kun keskustellaan siitä, että lapset menisivät jo kuusivuotiaina kouluun tai koulun kaltaiseen ympäristöön, niin aina välillä kohtaamme tilanteen, missä ihmiset vastustavat tällaista toimintaa. Samoin joissakin paikoissa on ikään kuin vastustettu sitä, että lasta on opetettu lukemaan sekä laskemaan jo ennen varsinaisen koulunkäynnin alkamista. Tätä perustellaan sillä, että tuollainen lapsi sitten aiheuttaa jotenkin häiriöitä koululuokassa tai tylsistyy ensimmäisellä luokalla.

Jos esiopetusta ajatellaan siltä kannalta, että siinä etsitään lapsesta vikoja, niin tällainen asia voidaan ajatella palvelevan tuon lapsen myöhempää kehitystä, koska silloin hänen vaikeuksiin voidaan puuttua jo koulunkäynnin alussa, eli tuollainen lapsi voidaan ohjata erityisryhmään, joka voi olla vaikka pienryhmä, missä opettajilla on aikaa puuttua lapsen toimintaan. Kuitenkin tällainen ajattelutapa on sellainen, mistä pitäisi päästä irti. Eli koulun sekä esiopetuksen olisi oltava sellaista, että sieltä saa myös myönteistä palautetta. Myönteinen lähestyminen sekä myös positiivinen palaute estävät koulupelon syntymistä. Kun lasta ajatellaan psykofyysisenä kokonaisuutena, niin samalla tietenkin itse voimme ajatella niin, että olisiko mukavaa mennä töihin, jos siellä etsitään vain vikoja omasta työstä?

Eli olemmeko valmiita siihen, että oma työ päivämme menisi siihen, että kuulisimme vain huonoja asioita itsestämme? Jos lapsi sitten saa vain huonoja kommentteja, niin se kyllä vie ilon koulunkäynnistä sekä halun yrittää, kun ei mitään kuitenkaan tule tehtyä oikein. Ja sitten jos ensimmäinen kohtaaminen koulun kanssa on sellainen, että siinä vain käydään läpi niitä puutteita, mitä joku muu on kirjannut papereihin, eikä lasta edes välitetä katsoa, niin silloin ei varmaan ole mukavaa lähteä aamulla siihen työhön, jonka yhteiskunta on lapselle varannut.

Kun sitten seurauksena on jälki-istunto, sekä huutoa kotona, niin silloin tietenkin on oppimisen riemu kadonnut tyystin, vaikka muuten koulussa ei ongelmia olisikaan. Ja huono motivaatio sitten heijastuu oppimiseen sekä siihen, mien luokassa käyttäydytään. Miksi lapsi sitten mitään yrittää tai tottelee, kun hän ei kuitenkaan koskaan saa muuta kuin haukkumista osakseen? Kuitenkin positivismi eli pieni kehu sekä se että joku vähän sanoisi suorituksista myös jotain positiivista olisi varmaan koulumotivaation kannalta hyvä asia.

Jos lapselle sanotaan myös se, että hän on hyvä jossain, niin se saattaisi hiukan parantaa myös työrauhaa, koska jos opettajasta pidetään, niin häntä ei silloin vastusteta niin helposti. Ja jos myös koulutuksen ihmiselle itselleen tuomia etuja korostetaan, niin silloin hän saattaa vaikka alkaa innostua koulusta sekä oppimisesta. Mikäli ihmisellä on hyvä ammatti, niin hän ei niin helposti ryhdy esimerkiksi päihteiden suurkuluttajaksi, joka sitten lopulta päätyy vääriin seurapiireihi, jotka näkyvät ikävästi katukuvassa sekä tilastoissa. Eli jos ihminen saa positiivista palautetta, niin se sitten auttaa kaikkien projektien läpiviennissä ja tämä koskee myös opin tietä. Koulusta olisi tehtävä sellainen paikka, että siellä olisi kaikilla hyvä olla, koska se sitten auttaa myöhemmin ammatin valinnassa sekä koulutuksen läpiviennissä sekä synnyttää halun opiskella vaikka tohtoriksi saakka, mikäli lukemiseen perustuvat ammatit kiinnostavat.

Tuollainen asia voisi sitten vähentää syrjäytymistä sekä rikollista käyttäytymistä myöhemmällä iällä. Mikäli kyse on esimerkiksi ulkomailta tulevasta lapsesta, jonka pitäisi opetella jompaa kumpaa kotimaista kieltä, niin silloin tietenkin olisi erittäin hyvä, jos koulun voisi aloittaa jo kuusivuotiaana, koska tuolloin ensimmäisen vuoden voisi kerrata, ja kyseinen henkilö olisi kuitenkin samalla ikäistensä kanssa. Kouluissa pitäisi olla tarpeeksi resursseja myös siinä tapauksessa, että henkilö on jotenkin ylivilkas tai muuten hänellä olisi oppimisvaikeuksia.

Jos lapsi erotetaan koulusta, niin silloin saattaa käydä niin, että hän ikään kuin menettää otteensa yhteiskuntaan, ja tuolloin voi myöhemmin edessä olla hyvin kallis tapaus, kun joku syrjäytynyt sitten alkaa tehdä väkivaltarikoksia sekä kostaa yhteiskunnalle kaikin mahdollisin tavoin. Tuollainen tilanne saattaa kuitenkin tulla eteen jo silloin, kun lapsi jää ostoskeskuksiin oleskelemaan päivisin, koska silloin varmasti ollaan menossa hyvää matkaa kohti rikollisen uraa. Siellä sitten vastaan tulee kaiken maailman huumemiehiä sekä muita yhteiskunnan kannalta erittäin ikäviä henkilöitä. Ja sitten tuollainen lapsi voi ryhtyä kostamaan entisille kavereilleen.

Samoin mielestäni esimerkiksi alaikäiselle, joka on jättänyt koulut kesken ei pitäisi maksaa tukia, koska se kannustaa tekemään päätöksiä, joista ei ole ainakaan mitään hyötyä. Itseäni ihmetyttää myös sellainen asia, että koulujen opettajilla sekä erilaisilla ammattiauttajilla on työstään vaitiolovelvollisuus. Mutta jostain syystä hyvin henkilökohtaisia asioita päätyy koululaisten korviin, ja sitten niitä aletaan käyttää toista oppilasta vastaan. Tuollaiset asiat, jotka koskevat esimerkiksi kotioloja ovat sellaisia, että niitä ei ole tarkoitettu ainakaan minkään 12 vuotiaan korviin.

Kun keskustellaan koulun lopettamisesta, niin itse olen muutaman kerran törmännyt tapaukseen, missä lasta on ikään kuin pakotettu jättämään koulu kesken, koska hänen naamansa ei ole "kavereita miellyttänyt". En tiedä, onko tämä totta, mutta joissakin tapauksissa on käynyt niin, että eräiden oppilaiden vanhemmat ovat vaihtaneet lapsensa koulua, koska luokalla on ollut henkilö, joka ei ole jostain syystä kelvannut heille. Ja pahimmassa tapauksessa tuo onneton on sitten joutunut tulemaan yksin kouluun, kun on ilmoitettu, että luokalla ovat joko tuo yksi ja opettaja tai muut.

Jos tuo on totta, niin kyseessä on koulukiusaamisen ikävin muoto. Koulukiusaaminen on asia, mistä paljon keskustellaan. Sitä ei ole erikseen mainittu laissa, mutta esimerkiksi kunnianloukkaus, sekä pahoinpitely ovat rikoksia. Samoin yllytys rikokseen on rikoslain mukaan rangaistava teko. Jos keskustellaan sitten rikoksen rangaistavuudesta, niin lain mukaan rikokseen syyllistynyt henkilö on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingot, jolloin sitten saattaa käydä niin, että tuon uhrin terapioita sekä vankilassa olo päiviä laskutetaan noilta kiusaajilta, sekä henkilöiltä, jotka ovat niihin tekoihin yllyttäneet. Rangaistuksen tarkoitus on pelottaa muita ryhtymästä rikollisen uralle sekä estää henkilöä uusimasta rikostaan. Ja siksi niihin saattaa liittyä asioita, joista ei juurikaan puhuta.

Samoin jos pahoinpitely aiheuttaa henkilön vammautumisen tai sen, että hän joutuu vaikkapa holhoukseen, joutuu syyllinen maksamaan tästä aiheutuneet kustannukset. Eli vaikka pahoinpitely olisi tehty alle 16 vuoden iässä, niin se tarkoittaa, että nämä kustannukset joutuu jokainen korvaamaan, koska korvauksilla ei ole alaikärajaa. Ja jos henkilö tuomitaan esimerkiksi ruumiinvamman tuottamisesta alaikäisenä tai ymmärtämättömänä, niin silloin edessä saattaa olla lopun elämää kestävä laitoskierre, koska ymmärtämättömyys tarkoittaa holhoukseen julistamista. Tuolloin sitten edessä on sellainen asia, kuin että muut tekevät tuon ihmisen puolesta päätökset lopun hänen elämäänsä.

Se suomalainen henkirikos

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/se-suomalainen-henkirikos.html

Kimmo Huosionmaa

Alkoholistien hoidosta sen verran, että esimerkiksi Minnesota-terapia on avannut uusia ulottuvuuksia tähän oireeseen, jolla usein peitellään varsinaista sairautta. Kun ajatellaan sitä, että 50 vuoden ajan on alkoholisteja hoidettu erilaisissa laitoksissa ajatellen, että kyseessä on sairaus, niin silloin tietenkin voidaan samalla kysyä sellainen kysymys, kuin että miksi näin on tehty? Vastaus on ollut se, että hoitohenkilökunta pääsee näin vähemmällä, kun sen ei tarvitse ryhtyä selvittämään jotain sydänkohtausta jossain saunalla.

Tällä hiukan karikoidulla esimerkillä haluan vain huomauttaa siitä, että alkoholismi eli päihteiden orjaksi joutuminen johtuu usein siitä, että ihminen kokee sen mahdollisuutena päästä pois todellisuudesta. Kun sitten puhutaan siitä, miksi ihminen haluaa pois todellisuudesta, niin syynä tähän saattaa olla häpeä tai syyllisyys jostain, joka on jäänyt vaivaamaan tuon henkilön omaatuntoa ehkä vuosien ajaksi.

Tuollainen asia voi liittyä juuri johonkin saunailtaan, missä sitten joku on saanut sydänkohtauksen, ja vaikka hänet olisi voitu nitrojen avulla pelastaa, niin silloin niitä ei ollut sellaisessa paikassa, että niillä olisi ollut mitään vaikutusta tähän tilanteeseen. Tietenkin tässä mielikuvituksen tuottamassa tapauksessa kyseessä voi olla sellainen tilanne, missä joku seurueesta sitten saa tuon kuolleen ihmisen omaisuuden tai liiketoimet haltuunsa, kun hän jättää ensiavun antamatta. Ja kuten kaikista rikostarinoista voidaan päätellä, niin tietenkin motiivi ja tilaisuus tekevät tuollaisen teon mahdolliseksi. Mutta tässä sitten tietenkin unohtuu se, että monilla ihmisillä on ollut näitä tilanteita kohdallaan, ja miksi he ovat sitten noita nitroja löytäneet?

Kas kun siinä on käynyt niin, että tämä toinen henkilö ei ole kokenut töissä esimerkiksi nöyryyttämistä, jonka takana on esimerkiksi perheenjäsen tai läheinen omainen. Kun ajatellaan sellaisia henkirikoksia, joihin ei näytä löytyvän mitään järjellistä selitystä, niin silloin tällöin itse olen joskus miettinyt, että olisiko sellaisissa erittäin raaoissa, mutta samalla omituisella tavalla tehdyissä rikoksissa takana oikeastaan vain koulukiusaaminen. Eli ensin jossain koulun pihalla on jotain lasta hakattu ja potkittu sellaiset 12 vuotta, jos kiusaaminen on alkanut esimerkiksi ensimmäisellä luokalla, ja päättynyt lukiossa tai ammattikoulussa.

Ja ehkä sitten puolustusvoimissa on myös vähän käyty näyttämässä paikkaa tuollaiselle kiusatulle, niin siinä lopulta käy niin, että kiusatun mitta tulee täyteen. Ja silloin saattaa mieleen tulla sellainen asia, että hän kostaa niille tekijöille todella verisesti. Tuollaista motiivia sarjamurhaajan toimintaan epäillään silloin, jos sarjamurhaaja lopettaa toimintansa yllättäen, jättäen jälkeensä vain joukon ruumiita. Tuolloin pitää poliisin tarkastaa myös näiden murhattujen koulunkäyntiä koskevat taustatiedot, jotta voidaan löytää jokin johtolanka, joka voi piillä siinä, että kaikki tietyllä aseella tai tekotavalla surmatut henkilöt ovat olleet samalla luokalla koulussa.

Tietenkin tuolloin voidaan pohtia sitä, että vaikka murhaajalla olisi laillinen ase, niin häntä ei sen avulla ehkä saada kuitenkaan kiinni. Nimittäin hän on voinut vaihtaa piipun tuohon pistooliin tai muuhun aseeseen teon ajaksi, tai sitten tuo rikollinen on hankkinut vastaavan aseen laittomasti, jotta hänen ei omaa laillista asettaan tarvitse käyttää. Mutta onko sitten murhaaja myös samalta luokalta kuin nämä murhatut? Siinä sitten se kysymys, mikä tällaisessa tapauksessa tulee ensiksi mieleen. Eli jos halutaan viljellä huonoa huumoria, niin tietenkin murharyhmän etsivä voi istua ja odottaa, että kuka tuosta luokasta on viimeksi elossa, ja toivoa, että tuo henkilö olisi murhaaja, mutta uskoisin, että tuollaiseen toimintaan ei varmaan kovin suopeasti suhtauduta missään poliisissa.

Mutta kun ajatellaan sitä, että alkoholi on asia, mikä ei sovi kaikille, niin silloin mieleen tulee aina se "Suomalainen henkirikos" missä rankan ryyppyputken aikana joku päättää ottaa toiselta hengen pois. Mutta samalla tietenkin unohdetaan sellainen asia, että noita alkoholisteja on helppo syyllistää. Samoin teon vyöryttäminen sellaisen ihmisen päälle, joka ei muista aamulla mitään varmaan on joidenkin ihmisten mielestä mukava asia. Eli tällöin murhaaja vain näkee tilaisuuden tulleen, kun nuo veikkoset lähtevät ryyppäämään. Ja sitten vain täytyy alkoholiin lisätä opiaatteja kuten heroiini-tabletteja, joiden avulla sitten saadaan paikalla olijoilta ikään kuin "filmi poikki", ja sitten näille onnettomille voidaan alkoholia antaa vaikka ruiskeena, jonka jälkeen promillet ovat tarpeeksi korkealla, ja uhrit ovat avuttomia.

Sitten vain tuo rikollinen tekee työnsä ja painaa puukon tai muun surma-aseen jonkun sammuneen käteen. Siinä aamulla varmaan sitten tulee mieleen soittaa ambulanssi sekä poliisi paikalle, mutta kun ihminen ei muista mitään, niin hän sitten alkaa peloissaan tunnustaa murhaa. Ja kuten tiedämme, niin oikea murhaaja voi olla vaikka Moskovan lentokoneessa, kun poliisi käy läpi kaiken maailman tunnustuksia. Ja alkoholistien hyväksikäyttö on tällaisessa tapauksessa erittäin helppoa, koska he eivät muista ehkä mitään koko edellisestä illasta. Eli tällainen iltasatu oli tänään vuorossa.