Se että Putin pysyy vallassa riittää presidentti Putinille.

 

Yllä: FSBn päämaja Moskovassa. Kyseisen järjestön asema Putin valtakoneiston keskiössä on erittäin suuri. FSBn eli turvallisuuspalvelun tehtävä on tukahduttaa mielenosoitukset, vainota kaikkia jotka uskaltavat olla eri mieltä presidentti Vladimir Putinin kanssa. Sekä tuoda Putinin tietoon kaikki kuvitteelliset ja todelliset juonittelut häntä itseään vastaan. FSB myös valvoo lehdistöä sekä kaikkea tietoa, jota Venäjällä jaetaan. Ja juuri sen takia esimerkiksi Venäjän taloustilanteen arviointi on erittäin vaikeaa. 

Presidentti Vladimir Putinille ihmiset ovat shakkinappuloita. Mikä tahansa nappi voidaan tuossa shakissa uhrata, jos Putin katsoo sen hyödyttävän itseään. Se mikä Putinin tapauksessa pitää ymmärtää on se, että Putin on sama asia kuin Venäjä. Putinin henkilökohtainen etu menee siis Venäjän valtion edun edelle. Ja se tekee asioista hyvin ikäviä.  Putinia verrataan usein Josif Staliniin. Stalin oli vallassa niin kauan kun hän kykeni puolustamaan sekä suojelemaan lähipiiriään. Stalinin lähipiiri oli hänelle lojaali siksi, että he olivat kaikki tehneet niin sanotun "tunnusteon", jonka kautta Stalin oli heidät sitonut omaan valtaansa. 

Saattaa olla että samanlaiset "tunnusteot" sitovat Putinin lähipiiriä häneen itseensä. Tuo tunnusteko lienee väkivalta sekä muut hyvin alhaiset teot, jotka sitten tekevät Putinin lähipiiristä sellaisia, että he eivät kykene tai uskalla syrjäyttää Putinia vallasta. Noita tekoja ovat esimerkiksi omien perheenjäsenten ilmiantaminen. Noiden ilmiantojen kautta Putin pelaa ihmisiä toisiaan vastaan. 

Putin hallitsee mielellään pelolla. Jos ihminen ei ole lojaali, eli hän ei esimerkiksi ilmianna välittömästi tovereitaan, jotka juonittelevat valtion johtajaa vastaan, niin se merkitsee sitä, että tuo epälojaalius tulkitaan välittömästi petturuudeksi. Mikäli henkilö ei noudata Putinin kehotuksia käyttää valtion varoja väärin, eli omaksi hyödykseen, niin Putin tulkitsee asian siten, että henkilö yrittää hankkia henkilökohtaista suosiota. Ja se voi merkitä kuolemaa. Putinin lähipiirin tehtävä on olla epäsuosittu. Ja suosion pitää valua Putinin syliin. Alaiset ovat siis tyhmiä, ja Putin on viisas. 

Siis onko ilmiannettu tehnyt asioista, joista häntä epäillään? Se on Putinin kohdalla aivan sama asia. Stalinin filosofia väärien ilmiantojen kohdalla oli se, että väärä ilmianto sai aikaan teloituksen. Ja sitten myöhemmin tuota ilmiantoa voidaan käyttää myös ilmiantajaa itseään vastaan. Kyseessä oli mahdollisuus lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Toki monet Stalinin murhaamat ihmiset on rehabilitoitu, eli heidän maineensa on palautettu. Tuomioiden on myönnetty perustuneen väärän ilmiantoon. Mutta se ei varmaan noita nimettömiin hautoihin päätyneitä ihmisiä sitten ollenkaan lohduttanut. Ja kun tuomari, sekä muut asiaan osallistuneet ovat kuolleet, niin silloin tietenkään ketään ei voitu rangaista. 

Mikäli ihminen menee Venäjän armeijaan, niin ensimmäinen asia, mitä tarkastetaan on korvattavuus. Jokainen tuon järjestelmän jäsenistä on oltava korvattavissa. Mitään henkilökohtaisia eroavaisuuksia ei voida tuossa järjestelmässä sallia. Ja joidenkin ihmisten mielestä Venäjällä saattaa olla käytössä pisteytysjärjestelmä. Eli lähisukulaisen ilmiantaminen on osoitus äärimmäisestä lojaalisuudesta. Ja se tietenkin tuo paremman aseman tuossa järjestelmässä, jossa pienikin esimiesasema voi merkitä paljon. Putinin valta takaa sen, että esimerkiksi simputtajat pääsevät kuin koira veräjästä. Ja jos heidän uhrinsa ovat kuolleet, niin silloin tietenkin nuo asiat pysyvät poissa omaisten tiedosta. Varuskunnassa simputukseen kuollut voidaan myös merkitä kaatuneeksi Ukrainassa. 

Eli hänen tukijansa ovat siis periaatteessa sellaisia, että heitä suojelee Putinin armahdusoikeus sekä se, että niin kauan kuin he ovat hänelle lojaaleja, niin kauan he voivat nauttia tuon miehen suojelua. Mutta kuten esimerkiksi Putinin raivokas tukija Dmitri Medvedev ja monet muut ovat saaneet huomata, niin suosio on häilyväistä. Ja jos Putin katsoo että lähipiirin miehen uhraaminen on hänelle hyödyksi, niin Putin uhraa tuon miehen ilman mitään varoitusta. Sodan jatkuminen on siis Putinin henkilökohtainen etu. Hänen kykynsä improvisoida tekee asioista hyvin hankalia. Jos Putin epäonnistuu tai laskee väärin, niin hän kykenee improvisoimaan asioita niin, että hän näyttää saavuttavan etua tuosta toiminnasta. Ja tällöin tietenkin voidaan kysyä sitä, että miten pitkälle Putinin improvisaatio oikeastaan menee?

Onko kyseessä ehkä itsesuggestio, jonka avulla Putin kykenee muuttamaan kaikki tappiot ja muut epäonnistumiset suoraan hänen henkilökohtaisiksi voitoikseen. Siis muuttaako Putin päässään esimerkiksi tappiot suoraan sellaiseksi, että "tuota minä juuri tarkoitin", tai "komentaja on uhrannut epälojaaleja aineksia"- tyyppiseksi malliksi. Eli valtavat tappiot muuttuvat tuolloin tarkoitukselliseksi uhraamiseksi. Mutta miksi alaiset eivät hänen toimintaansa puutu? Ehkä siksi että Putin on ympäröinyt itsensä "jees miehillä", joiden lojaalius mitataan siten, että he tottelevat kaikessa Putinin tahtoa. Tuota kutsutaan poliittiseksi luotettavuudeksi, eli ajatusmallin mukaan komentajan pitää tuoda kunniaa ja mainetta Venäjälle, joka on siis sama asia kuin Vladimir Putin. Alaisten tehtävä on myös tukea Putinin valtaa. Ja juuri tuo malli on se, joka sitten suoraan sanottuna aiheuttaa valtavia tappioita. Nimittäin Putinin kohdalla suosittu ja pätevä komentaja saattaa muodostaa uhan hänelle itselleen. 

Sen takia Putinin komentajien pitää olla epäsuosittuja. Joten jos joukot jätetään rintamalla oman onnensa varaan, niin silloin tietenkin tuollainen asia voidaan kääntää siten, että komentaja ei ole tukea antanut. Jos mies kuolee rintamalla, niin hän ei sitten enää kerro ikävistä asioista kotona. Ja kuoltuaan tuollainen mies sitten palvelee edelleen Putinin propagandaa. Kuollut mies voi saada mitalin, ja näin palvella Putinin luomaa mielikuvaa Venäjän asevoimien lojaaliudesta sekä uhrivalmiudesta. Samoin valtavat tappiot tietenkin aiheuttavat sen, että nuo komentajat antavat aseen Putinin käsiin. Tuon aseen avulla heidät voidaan pidättää ja asettaa syytteeseen siitä, että he ovat murhanneet omia miehiään. Tietenkään kukaan ei voi tuolloin edes ajatella, että Putin on käskenyt alaistaan toimia tuolla tavoin. Saattaa olla että Venäjän kansalliskaartilaisia sekä tiettyjen erikoisjoukkojen miehiä ei edes haluta takaisin kertomaan asioista, jotka voivat olla kiusallisia Putinille. 

Mutta Putin ei ole siis yksin Venäjän hallinto. Tuossa hallinnossa on paljon ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia Putinista. Osa noista ihmisistä on saattanut esimerkiksi antaa itsekin niin sanottuja tappokäskyjä, ja ehkä he ovat tehneet tuota Putinin nimissä. Siis onko Putin ehkä antanut luvan tuollaiseen toimintaan? Uskoisin että hän ei ole ainakaan ollut huoneessa, tai asioista on puhuttu esimerkiksi vain FSBn päällikön kuullen, eikä mitään muistiinpanoja ole tehty. Ja sitten kun alainen on tuota lupaa käyttänyt, niin hän on samalla antanut Putinille "kahvan", eli tehnyt rikoksia Putinin nimissä. Siis missään nimessä Putin ei tuollaista valtuutusta myönnä. Ja korruptio on sitten asia, jonka avulla presidentti Putin kykenee pidättämään henkilön. Ja siirtämään hänet jonnekin kauas Siperiaan, jossa hän kuolee unohdettuna. Eli korruptio on erittäin hyvä tekosyy ihmisten pidättämiseen. Ja se että valtionpäämies antaa luvan esimerkiksi käyttää valtion kassaa omiin tarkoituksiin ei tarkoita sitä, että hän sitten muistaa antaneensa tuota lupaa. Tai jos hän antaa jotain käskyjä, niin nuo käskyt ovat usein unohtuneet, jos alainen muuttuu painolastiksi. 

https://yle.fi/a/74-20236258

Mitä yhteistä on Kaukasuksen valtioilla ja USAn yliopistoilla?

Kun kerran menettää johtavan aseman, niin sitä asemaa ei helposti saa takaisin. USA kohtaa sen historian suurimman aivovuodon ja Venäjä menettää asemaansa Kaukasuksella sekä entisten Neuvostotasavaltojen joukossa. Mutta mikä yhdistää näitä kahta asiaa? Molemmat ovat seurausta siitä, että vahva johtaja on asettanut tavoitteen, jonka mukaan muiden pitää myötäillä häntä sekä hänen näkemyksiään asioista. 

Tuo vaatimus on pitänyt sisällään uhkauksen, eli jos tuota vahvaa johtajaa ei uskota tai häntä ei totella, niin seuraukset ovat silloin kamalat. Ja tietenkin populismiin kuuluu se, että veronmaksajien rahaa tuhlataan aina jokaisessa ohjelmassa. Varsinkin jos ohjelma ei miellytä jotain poliittista päättäjää. 

Eli kyseessä on valtiovallan sekä tieteen tai vahvemman valtion ja heikomman valtion välisestä skismasta. Tuolloin kyse on siitä, että kuinka pitkälle voidaan tai saadaan toisen osapuolen itsehallintoon puuttua, ilman että siitä on seurauksia. Trump on määritellyt seuraukset siten, että jos yliopisto ei häntä tottele, niin valtion tuet lakkautetaan. Ja Putin on määritellyt vastaavan asian, eli lojaalisuuden vaatimuksen siten, että jos hänelle ei olla lojaaleja, niin silloin aseapu lopetetaan tai sitten Venäjä jyrää valtion. Mutta sitten Venäjä aloitti Ukrainan sodan, joka tietenkin sitoi sen aseteollisuutta.

Eli esimerkiksi iran ei ole saanut sen tilaamia venäläisiä taistelukoneita. Eikä siten myöskään kukaan muu ole saanut sitä, mitä Putin on luvannut. Kun Trump on vaatinut USAn yliopistoja asettumaan samaan linjaan MAGA-liikkeen kanssa, niin hän aiheuttaa sen, että USAssa opiskelleet ja siellä työtä tehneet tutkijat lähtevät etsimään uusia tutkimuslaitoksia, eli he vain ottavat laukkunsa ja lähtevät. Putin taas on ollut herra Kaukasuksella siksi, että hän on tukenut noita valtioita tai niiden johtoa. Ja kun sitten hän aloitti sodan Ukrainassa, niin nuo valtiot ovat joutuneet etsimään uusia tukijoita.

Uusien tukijoiden saavuttua ei Venäjää ehkä toivoteta takaisin. Samoin jos yliopistojen tutkijat lähtevät Eurooppaan tai Aasiaan ja jättävät USAn, niin he eivät ehkä automaattisesti palaa takaisin. Eli jos ihminen muuttaa Eurooppaan, ja kohtaa ympäristön missä häntä kunnioitetaan, tai hänen työtään tuetaan, niin miksi hän palaisi USAan. Varsinkin jos hän on itse eurooppalainen. Kun MAGA-liike poistaa yliopistoista niitä, joiden tapa harjoittaa tiedettä ei miellytä Donald Trumpia sekä hänen tukijoitaan, niin Euroopassa heitä voidaan tietenkin palkata näitä tutkijoita, joiden näsäviisaat mielipiteet eivät Trumpia miellytä. 

Trump uskoo vakaasti siihen, että tulevaisuus on edelleen öljyn ja kaasun. Hän saa tietenkin voimakasta tukea öljy- ja kaasuyhtiöiltä. Ja kaikki jotka ovat häntä vastaan saavat tietenkin vastaansa kysymyksen, että “välitätkö enemmän pingviineistä vai USAn kansalaisista? 

Tietenkin Eurooppa haluaa varmaan olla paikka, jossa uskotaan vakaasti esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden tulevaisuuteen. Eli sen takia esimerkiksi fuusioteknologian kehitystä vähätellään, tai aurinko ja tuulivoimasta voidaan aina löytää vähän arveluttavia asioita, kuten sitä että kotkat lentävät päin noiden tuulivoimaloiden  turbiinin siipiä. Tai niiden siipien aiheuttama ympäristökuormitus on valtavan suurta. Jos saisimme vielä esimerkiksi ympäristötavoitteita pudotettua, ja kulutusta ohjattua pois turhasta viherpesusta, niin silloin saadaan varmaan kotkat kokonaan pois ilmatilasta häiritsemästä poroja ja muuta riistaa. 

Ympäristöpolitiikkaan kuuluu tietenkin se, että ihmisille luodaan tiettyjä mielikuvia. Nuo mielikuvat ovat siitä erikoisia, että jos yksi kotka lentää tuulivoimalan siipiin, niin se luo niistä vaarallisen kuvan. Se että tuhat muuta kotkaa kuolee metsässä kuumuuteen ei tee samaa vaikutusta, koska se ei tapahdu konkreettisesti ihmisten edessä. Toki sitäkään ei muisteta että tuo ilmaston lämpeneminen ei vaikuta vain kotkiin ja niiden poikasiin. Se vaikuttaa läpi koko ekosysteemin. Eli myös porot ja muutkin eläimet sekä viljelykasvit kärsivät tuosta muutoksesta. Mutta kuten tiedämme, niin esimerkiksi se, että olisimme sitoneet energiantuotantoa jatkossakin Venäjään ei ole kaikille ihmisille epämiellyttävä asia. Venäjä tarjoaa tuolloin tietyille ihmisille mukavan selkänojan, johon voidaan aina vedota, mikäli joku asia ei miellytä itseä. 

Tieteellinen työ on avainasemassa tai lähtöpiste prosessissa, joka myöhemmin johtaa tuotteistamiseen. Se että emme tiedä että onko jollain ihmisryhmällä erilailla toimivat aivot saattaa vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten pitkiä työuria nuo ihmiset kykenevät tekemään. Tai tuo tieto saattaa olla tärkeää vaikkapa BCI-laitteiden toimivuuden kannalta. BCI- eli kyky käyttää tietokoneita EEGn avulla on uusinta uutta tietotekniikassa. Ja ilman modernia aivotutkimusta tuo asia on mahdoton toteuttaa. 

https://bigthink.com/starts-with-a-bang/american-science-brain-drain/

Se onko johtaja hyvä johtamaan riippuu siitä, mitä mittareita johtotaidon mittaamiseen käytetään.

Yllä: Luvig XIV eli "Aurinkokuningas". 

Jotkut ihmiset ajattelevat että johtaja on liike-elämän versio Ludvig XIVstä. Tuolloin yhtiötä johdetaan sellaisella periaatteella, missä yhtiön johtajan kanta asioihin on se, että "yhtiö olen minä". Yritysdemokratia on mielenkiintoinen kysymys. Johtaja joka johtaa tietenkin kantaa vastuun päätöksistään. Johtajan tehtävä tehdä mahdollisimman suurta tuottoa yhtiön omistajille. Ja pariaatteessa osakeomistus ratkaisee sen, kuka käyttää äänivaltaa osakeyhtiössä. 

Johtaja on siis johtokunnan työkalu, väline jonka kautta nuo miehet ja naiset käyttävät valtaa alaisiinsa. Eli johtaja on johtokunnan tai omistajien edustaja alaiseen nähden. Alaisen velvollisuus on totella johtajaa. Mutta alaisen ei tarvitse käyttää omaa aikaansa yhtiön asioiden hoitamiseen. Yhtiön on maksettava palkkaa siitä ajasta, kun johtaja teettää hänellä töitään. Mikäli johtaja ei saavu paikalle antamaan tehtäviä, niin silloin käy niin, että hän voi aiheuttaa suuria menoeriä omalle yhtiölleen. 

Mutta kuitenkin johtajan pitää myös tietää missä raja kulkee. Jos johtaja ei tiedä alasta tai tuotteista yhtään mitään, niin häntä vedätetään hyvin helposti. Johtajan paikkaa havittelee kovin moni. Eli jos johtaja tekee virheitä, niin hänen alaisensa eivät niitä ehkä tule korjaamaan. Jos esimies saa potkut, niin silloin johtajan paikka on yhtiössä auki. Ja alainen voi hakea tuota paikkaa itselleen. 

Eli johtajan ei ole soveliasta taputella sihteereitä takapuolelle. Nimittäin tuollainen asia on törkeää häirintää, mikä sitten on törkeä rikos. Johtamisen filosofia on siinä, että annanko alaisen selitellä jotain asiaa, vai annanko hänelle potkut? Siis miten estän alaistani muuttumasta sankariksi muiden silmissä? Sosiaaliset taidot tarkoittavat sitä, että myös muut tajuavat että yhteisön sääntöjen rikkominen saattaa vaarantaa jopa ihmishenkiä. 

Se onko johtaja älykäs tai hyvä ihmisten kanssa on asia erikseen. Me kaikki olemme ihmisiä, ja meillä on sisäisesti rakentunut sellainen tarve, että me haluamme olla mieliksi johtajille. Eli jokainen meistä syyllistyy joskus pieneen mielistelyyn. Jos johtaja kaataa kahvin meidän syliimme, niin sanomme hyvin usein "mitäs tuosta". Mutta sanommeko me sihteereille tai alaisillemme samalla tavalla jos he kaatavat meidän syliimme kahvi? Purammeko pahaa mieltämme osastopäällikköön karjumalla hänelle päin naamaa. Tai ehkä teemme niin, mutta silloin voi olla että olemme tuon osastopäällikön esimiehiä. Vai oletteko koskaan kuulleen alaisen ärjyvän esimiehelle päin naamaa? Juuri mielistely on se, mikä saattaa vääristää johtajan kuvaa omista johtotaidoistaan. 

Hän ei ehkä ole kuullut muiden kuin omien esimiestensä mielipiteitä omasta tyylistään. Ja esimies ei ehkä ole edes käynyt samassa toimistossa seuraamassa alaisensa johtajan työskentelyä. Tai kukaan ei ole koskaan edes antanut johtajalle mitään palautetta. Ja koska kukaan ei ole tuota esimiestyötä kommentoinut, niin se varmaan sitten on hyvää. Enkä ole koskaan tai hyvin harvoin kuullut alaiselta edes kysyttävä, mitä mieltä nämä ovat johtajasta. Johtajan pitää miellyttää vain omia johtajiaan. Ja jos alaiset nyt lähtevät etsimään uutta työpaikkaa, niin uusia alaisia saa sitten työvoimatoimistosta. 

Me ihmiset olemme laumaeläimiä. Me siis valitsemme ympärillemme kaltaistamme seuraa. Joten tämä on yksi syy siihen miksi murhaaja tulee usein itse murhatuksi. Hän etsii samanhenkistä seuraa. 

Siis miksi nerot eivät sovi johtajiksi, vai sopivatko he ehkä paremmin kuin joku muu? Kun ihminen on "hyvä" toisten kanssa, niin mitä se mahtaa tarkoittaa? Onko se ihminen, joka "on hyvä" toisten kanssa oikeasti johtaja, joka karjuu alaisilleen pää punaisena? Vai käyttääkö sosiaalisesti taitava ihminen toisenlaisia keinoja, kuten hienovaraista manipulaatiota, jossa hän ei yksin ota vastuuta kaikesta? Meistä jokainen on ihminen, ja jokainen ihminen omaa tietyt heikkoudet. Suurin heikkous on se, että antaa mielistelyn vaikuttaa itseen. Miellyttävältä ja mukavalta vaikuttava henkilö saa joskus jopa kokeneet johtajat hämääntymään. He saattavat päästä vaativiinkin tehtäviin ilman mitään sen suurempia taitoja. Ja sitten seuraa ongelmia. 

On suuri virhe lähteä ajattelemaan asioista siten, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia kuin itse on. Jos ihminen ajattelee että hänen alaisensa ovat massaa, käyttöesineitä joiden tunteista ei tarvitse mitenkään välittää, niin hän on jossain vaiheessa menevä tietyn rajan ylitse. Tuo raja on se, mitä Vikingit kutsuivat nimellä "Fenrir". Se tarkoittaa sitä, että lopulta autoritarinen johtaja menee yli rajan, missä toinen ei voi hillitä omaa vihaansa. Jos ihminen simputtaa toista jatkuvasti, niin hän sitten jossain vaiheessa joutuu tilanteeseen, missä toisen reaktiot ovat väkivaltaisia myös esimiestä kohtaan. 

Siinä hyvä kysymys. On kaksi tapaa käyttää valtaa. Toinen vallankäytön tapa on avoin johtajuus, joka varmaan imartelee meistä jokaista. Ja sitten on manipulointi, joka perustuu erilaisiin psykologisiin kikkoihin. Yksi niistä on se, että ihminen saattaa kertoa olevinaan jonkun "itseään koskevan" muka nolon jutun, jolla hän luo kuvaa inhimillisestä johtajasta. Mutta kuten tiedämme, niin johtamisen suurin ongelma on siinä, että millä mitataan hyvä johtaja? 

Onko hyvä johtaja ihminen joka tekee loistavaa tulosta, ajaa itsensä ja alaisensa vatsahaavaan, ja sitten tuo suuria voittoja niille, joita hänen pitää edustaa. Riippuu näkökulmasta. Alainen ei aina pidä siitä samasta asiasta kuin esimies. Ja yhtiön omistajat taas palkkaavat johtajia jotka tuovat heille tulosta. Siis hyvän johtajan määritelmä riippuu siitä, mistä suunnasta johtajuutta katsotaan. 

Onko itsenäinen, miellyttävä, älykäs ihminen hyvä johtaja? Siinä hyvä kysymys. Se riippuu siitä mitä johtajalta edellytetään. Edellytetäänkö sitä, että johtaja käyttää valtaa vain jonkun institution kautta, eli liike-elämässä tuo tarkoittaa sitä, että johtaja saa kaikki tulonsa jostain yhdestä lähteestä kuten tietystä yhtiöstä. Sanotaan että esimerkiksi Neuvostoliitossa suuri keskinkertaisuus johti Stalinin aikaan muita keskinkertaisuuksia. Se että keskinkertaisuus nousee johtajaksi luo usein kuvan siitä, että johtajuus on kaikkien meidän "juttu". 

Oikeastaan Stalin on hyvä esimerkki johtajasta, jonka asemaa voi periaatteessa kuka vain hakea. Mutta päätöksen siitä pääseekö henkilö johtamaan tekee joku politbyroon keskuskomitean nimellä kulkeva instanssi. Eli päästäkseen johtamaan pitää ihmisellä olla hyvät suhteet muihin johtajiin. Ja jos sitten suoraan siirrämme Neuvostoliiton mallin yritysmaailmaan, niin yhtiön johtokunta on samassa asemassa kuin politbyroon keskuskomitea. Suurimpien yhtiöiden johtoon on paljon hakijoita, ja tietenkin päästäkseen haastatteluun pitää ihmisellä olla suhteita sekä meriittiä. Haastatteluun otetaan vain niitä, joilla on suosittelijoita sekä suosituksia. 

Joidenkin ihmisten mielestä johtajan tulee olla vihattu. Se tietenkin tekee hänestä riippuvaisen asemastaan sekä kaiken maailman turvamiehistä. Todellisuudessa vain johtaja jolla on loistavia suhteita toisiin johtajiin yli yhtiöiden rajojen voi tehdä hyvää rahallista tulosta. Sanotaan että huippujohtajat ovat jo harjoittelussa päässeet harjoittelemaan johtamista. Tässä sitten tietenkin me voimme kysyä, että miksi kaikki johtajat ovat Amerikassa käyneet Princetonia ja Harvardia? Noissa yliopistoissa opintovuosi saattaa olla satojen tuhansien arvoinen. 

Mutta mistä nuo ihmiset maksavat? He maksavat paitsi opetuksesta, niin myös suhteista. Opiskelun aikainen suhde jonkun ison pomon poikaan tai tyttäreen takaa sen, että ihminen pääsee aloittamaan uransa suurempien johtajien alaisuudessa, ja se takaa sitten sen että he voivat heti uran alussa antaa isojen tunnettujen päälliköiden suosituksia. Ja liike-elämässä merkitsee erityisesti se, että kuinka suuren rahamäärän henkilö on tuonut yhtiölle. 

https://bigthink.com/business/why-your-smartest-colleagues-are-virtuoso-manipulators/

Kirjoitelma siirtolaisista sekä heidän ongelmallisesta suhteestaan lakiin.

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole leimata ketään. Etninen ryhmä ei oikeuta syrjimään ketään, ja uskon että suurin osa maailman siirtolaisista sekä pakolaisista ei tällaisia tekoja tee. Mutta tämä ryhmä sattuu vain olemaan niin näkyvä osa rikollisuudesta, koska mediassa korostetaan mielellään sitä, kuinka ulkomaalaiset tekevät rikoksia. Itse ihmettelen, että miksi juuri ulkomaalaisen tekemiä rikoksia käsitellään niin tarkoin sekä suurella julkisuudella lehdistössä, ja jos joku suomalainen sattuu samanlaisia tekoja tekemään, niin niistä asioista ollaan sitten hiljaa.

Siirtolaisten kohdalla sananvapaus on erittäin mielenkiintoinen asia, koska sitä saatetaan käyttää väärin, ja tällainen seikka pitää aina ottaa huomioon. Tietenkin tänne meidän maahamme on helppo tulla esimerkiksi vetoamalla poliittiseen vainoon, sekä sitten ryhtyä täällä harrastamaan rikollista toimintaa, ja samalla esimerkiksi värväämään terroristeja. Uskoisin taas kerran, että vain pieni joukko noista ihmisistä tekee tätä, mutta omassa maassa koettu vaino on hyvä syy hakea turvapaikkaa, vaikka todellinen syy lähtöön on ollut aivan muu kuten huume- tai ihmiskauppa.

Kyseinen asia ei muuten ole mikään kovin uusi tapa, kun halutaan vältellä lain kovaa kättä. Ennen aikaan esimerkiksi Amerikkaan muutti ihmisiä, jotka väittivät olevansa juutalaisia tai irlantilaisia, ja tuo asia takasi heille aseman poliittisina pakolaisina, vaikka todellinen syy tähän siirtolaisuuteen oli esimerkiksi koronkiskontaan tai kiristykseen sekä salakuljetukseen liittyvät rikokset.

Kun siirtolaisilta kysyttiin syytä maahanmuuttoon, niin poliittinen vaino oli loistava asia esittää syyksi sille, että henkilö oli halunnut yllättäen muuttaa kohti uusia laidunmaita. Maan alkaessa polttaa jalkojen alla, on tietenkin hyvä, jos sattuu kuulumaan johonkin uskonnolliseen vähemmistöön, ja esimerkiksi kuuluisa Mafia-pomo Meyer Lansky sai aikoinaan sydämeensä kovan siionin kaipuun, kun häntä 1970-luvulla alettiin epäillä FBI:n toimesta rahanpesusta sekä lukuisista muista rikoksista. Tuolloin kyseinen gangsteri koki suuren herätyksen juutalaisen herätyksen ja lähti pakoon kohti Israelia, mutta kuitenkaan tuohon herännäisyyteen eikä uskonnolliseen vainoon tuon miehen kohdalla oikein taidettu uskoa, vaan hänet lähetettiiin takaisin USA:aan.

Se mikä tekee siirtolaisten kohdalla sananvapaudesta erityisen ongelmallista, on se, että ihminen saattaa oikeasti kokea vainoa kotimaassaan, ja sitten kun hän pääsee länteen, niin kyseinen henkilö päätyy ostoskeskukseen viettämään aikaa, ja sitä kautta hän saattaa joutua rikollisiin piireihin. Tuon jälkeen hän saattaa käyttää asemaansa väärin, eli esimerkiksi tehdessään rikoksia kyseinen henkilö saattaa syyttää kiinni ottoa tekeviä poliiseja sekä vartioita rasismista. Ja se sitten on ongelmallinen tilanne juuri tuollaisessa tapauksessa, jossa henkilöllä on kyllä ollut aiheellinen syy lähteä pakoon omasta maastaan, ja hän on ollut oikeutettu pakolaisen titteliin, mutta sitten on meidän maassamme ryhtynyt tekemään rikoksia.

Tai sitten tuollainen pakolainen on ryhtynyt esimerkiksi ihmiskauppiaaksi, joka on orjakauppiaan nykyinen titteli, eli toiminut orjatyövoimaa käyttävän yhtiön valvojana. Orjakauppa sekä orjatyövoiman käyttö on kansainvälisen oikeuden mukaan kiellettyä, ja esimerkiksi natsien keskitysleirien johtajia tuomittiin kuolemaan juuri orjatyövoiman käytöstä. Samoin toisen työn aliarvostaminen sekä työntekijöiden nöyryyttävä kohtelu työpaikalla ovat olleet syy esimerkiksi keskitysleirien vartijoiden saamiin tuomioihin.Tuolloin esimerkiksi siivous-yhtiön työntekijöiden palkka on mennyt suoraan esimerkiksi työvoiman välittäjien taskuun, eli nuo palkkarahat on nostanut tuollainen työvoiman välittäjä, jolla on käyttöoikeus noiden työntekijöiden tileihin. Eli palkka on mennyt työntekijöiden omille tileille, mutta ne on nostanut joku muu, kuin se, joka on työn tehnyt.

Vähemmistöön kuuluminen ei ole mikään syy syrjiä ihmisiä. Eli jokainen ihminen on yksilö, joka toimii joskus vastoin ryhmän etua. Ja kuten tiedämme, niin esimerkiksi pakolaisten joukossa saattaa olla ihmisiä, jotka ovat syyllistyneet omassa maassaan rikoksiin, joita pahimmassa tapauksessa ovat olleet jopa massamurhat ja kidutukset. Sekä myös pakomatkalla on saattanut käydä niin, että kaverin tai vaimon pää on painettu veden alle, jotta tällainen henkilö on sitten päässyt rantaan. Samoin vähemmistöön kuuluva saattaa tehdä joskus oikeitakin rikoksia, ja tämä asia saattaa kyllä johtua siitä, että koska maassa on voimassa voimakas etninen erottelu, niin se ajaa vähemmistöjä tekemään rikoksia, koska heidän pitää jollain elää.

Ja koska ihminen on syntyessään leimattu ikään kuin huonoksi, niin se sitten ikään kuin saa aikaan sellaisen "että millään ei ole mitään väliä" asenteen, koska tuo henkilö saattaa ajatella, että kukaan ei kuitenkaan hänelle töitä anna. Ja juuri etninen erottelu sitten aiheuttaa sen, että joskus heikompi osapuoli tarttuu aseeseen. Tuolloin pitää muistaa se, että köyhyysrajan alla elävä vähemmistö on helppo kohde esimerkiksi vieraan valtion harjoittamalle propagandalle, jossa heitä yllytetään kapinoimaan hallitustaan vastaan, ja se tekee sitten sisällissodasta sekä terrorista ikään kuin oikeutettua. Samalla sorretulle vähemmistölle tehtävistä aseiden toimituksista tulee tuolloin moraalisesti hyväksyttyjä toimia niiden silmissä, jotka noita aselasteja lähettävät.

Kun sakarista tuli konna (Mies joka esti ydinsodan)

Kimmo Huosionmaa

Kun neuvostoliittolainen upseeri ei laukaissut ydinaseita, niin ensin häntä kehuttiin, mutta sitten kehujen sijasta alkoi tulla moitteita, ja tuo upseeri siirrettiin toisiin tehtäviin. Koko hänen loppu uransa oli kuulemma täynnä kuulusteluja sekä kaiken maailman vaikeuksia, joita esimiehet hänelle järjestivät. Tässä sitten näkyy se, että jos esimies jää alaisensa varjoon, niin silloin alainen saa helposti vaikeuksia. Esimiesten nolaaminen on erittäin vaarallista, koska he kostavat mielellään alaiselle tällaisia asioita. Ja kun puhutaan sankaruudesta, niin silloin pitää muistaa se, että “kuollut sankari on paras sankari”, koska häntä voidaan kiittää sekä kumartaa ilman, että esimiehen täytyy selittää mitään.


Mitali sekä sankarin arvonimi varmaan tuovat henkilökohtaista kunniaa, mutta sitten tietenkin esimies on tuolloin ikään kuin alaisen varjossa. Sen takia tällainen tilanne saattaa aiheuttaa kestämättömän tilanteen alaisen sekä esimiehen välille, jolloin esimies saattaa käyttää omaa arvovaltaansa alaisen uran tuhoamiseen, koska hän silti on mies, joka johtaa joka tapauksessa joukkoa. Ja siksi tuollainen teko, missä alainen hänet nolaa on erittäin vaarallinen. Nimittäin varsinkin Neuvostoliiton kaltaisissa autoritaarisissa järjestelmissä on ylimmälle komento tasolle vaikea päästä, koska se vie lähes koko tuon upseerin elämän, ja siksi nuo korkeimmat kenraalit sekä amiraalit tuskin virheitään myöntävät.


Eikä Neuvostoliiton poliittinen kulttuuri tähän ainakaan kovin paljoa kannustanut, koska jos henkilö teki virheitä, niin hänet saatettiin ampua tai lähettää Siperiaan metsätöihin, niin silloin tietenkin tuollainen asenne sai aikaan sen, että omia virheitä peiteltiin, tai syytä vääriin päätöksiin vyörytettiin suoraan toisten ihmisten niskaan. Ja siinä sitten varmasti moni kyvykäs upseeri sai potkut tai ammuttiin. Toki tuo asenne saattoi pelastaa Suomen Talvisodan aikaan, koska Stalin oli vähän aikaisemmin ampunut koko Puna-armeijan johdon, ja tuo sitten sai aikaan myös varsinkin Saksan hyökkäyksen alussa valtavia tappioita Neuvostoliiton asevoimille.


Tämä on yksi univormua käyttävien miesten ja naisten pahimmista ongelmista. Syy omiin virheisiin vyörytetään usein jollekin alaiselle, joka on toiminut joko oikein tai estänyt katastrofin synnyn. Varsinkin autoritaarisissa järjestelmissä on upseerin uralla eteneminen jotenkin vaikeaa, ja jos sitten tulee tehtyä virheitä, niin niitä ei uskalleta myöntää. Alla on hyvä esimerkki tällaisesta tapauksesta, missä esimiehet ovat tehneet virheitä, mutta alaiset saavat kärsiä toimiessaan oikein.


Se mikä tapauksessa myös on erittäin ikävää on se, että iskuihin tarkoitettua järjestelmää sekä sen olemassaoloa ei koskaan tuomita. Jos Neuvostoliitto aikoinaan rakensi satelliittijärjestelmän, johon ei sitten tekniikka riittänyt, niin silloin olisi kyllä pitänyt tajuta, kuinka vaarallisia nimenomaan ballistiset ohjukset ovat. Neuvostoliiton asejärjestelmien yhteinen piirre on siinä, että niissä käytetään erittäin suuritehoisia räjähteitä, ja niiden käyttö on suunniteltu nimenomaan panssari- tai muiden suurten alueellisten maalien tuhoamiseen.


Tämän takia Neuvostoliitto kehitti aikoinaan RDS-220:n eli “Tsar bomban”, mikä on tehokkain koskaan räjäytetty ydinase. Tuon räjähteen teho on suurempi kuin koko Toisessa Maailmansodassa käytettyjen räjähteiden teho, kerrottuna kahdella. Tuo 50-57 megatonnin tehoinen ase on sellainen, että sen kehittämä paineaalto kiersi maapallon kolmeen kertaan. Kuitenkin ydin- sekä muiden aseiden tukijärjestelmien valmistamisessa on tuossa maassa ongelmia. Noiden satelliittien sekä tiedustelua varten tuotettujen välineiden tarkoitus on auttaa ydinaseiden kohdistamisessa, niin että se antaa maksimaalisen tehon oikeaan kohteeseen. Ilman tuota järjestelmää noiden aseiden teho ei kohdistu oikein.



Eli kaupunkien tuhoaminen ei tuhoa vastapuolen aseita, jotka voidaan tuolloin laukaista kohti omia kohteita. Kun puhutaan niistä järjestelmistä, jotka tukevat ydinaseita, niin silloin tietenkin tarkoitetaan useita erilaisia järjestelmiä, joista tärkeimpiä ovat tutkat sekä satelliitit. Kun ajatellaan syytä siihen, miksi alettiin valmistaa satelliitteja, joiden tehtävänä on paljastaa vastapuolen ydinaseiden avulla tekemät hyökkäykset, niin niiden tarkoitus on antaa omille joukoille aikaa miettiä aseiden laukaisua. Jos varoitus hyökkäyksestä saadaan muutamaa minuuttia aikaisemmin, niin silloin omille komentajille jää muutama minuutti aikaa todentaa mahdollinen hyökkäys.


Tuossa huippusotilaiden maailmassa jokainen raketin laukaisu voi merkitä yllätyshyökkäystä, joten sen takia heidän pitää saada kaikki mahdollinen tieto tästä raketista, jotta he voivat päätellä, onko mahdollinen vihollinen lähettänyt satelliitin radalleen, vai onko kohti tulossa taistelukärkiä. Toki esimerkiksi FOBS (Fractional Orbital Bombardment System) voidaan lähettää maata kiertävälle radalle niin, että se kiertää ensin muutaman kerran maapalloa, ja sitten vasta ylittää kohdealueen.


Tuollainen asejärjestelmä on sellainen, että sen avulla voidaan suorittaa yllätysisku, ja vaikka nämä järjestelmät on YK:n pyynnöstä kielletty, niin kuitenkin noita kieltoja tulkitaan hiukan eri tavalla, kuin mitä ihmiset yleensä tietävät. Eli FOBS:n toteuttamiseen vaaditaan vain suuritehoinen kantoraketti, joka jaksaa viedä kärjen Maata kiertävälle radalle. Ja uuden sukupolven FOBS aseet voidaan tietenkin palauttaa Maan pinnalle. Uusien kääpiö kokoisten avaruussukkuloiden lastitilaan voidaan asentaa ydinaseita, ja sitten nuo sukkulat voivat toimia ikään kuin äärimmäisinä ristelyohjuksina. Nuo aseet voidaan palauttaa hälytyksen jälkeen maahan, ja asentaa uudestaan rakettien kärkiin.


Ennakkovaroitusjärjestelmien sekä muiden tukijärjestelmien ongelma on siinä, että niiden tehtävänä on estää sotien syttymistä. Tai ainakin niin ydinasevaltiot haluavat ihmisten ajattelevan. Näitä järjestelmiä vastaan on kehitetty aseita, kuten kiertoradalla räjäytettäviä ydinaseita, joiden tehtävä on tuhota nimenomaan satelliitteja sekä elektronisia laitteita. Samoin suuritehoisia ECM-laitteita on kehitetty häiritsemään noita tukijärjestelmiä. Myös esimerkiksi tutkaan perustuvia tuhoamis-järjestelmiä, joissa äärimmäisen tehokkaita tutkia käytetään vastapuolen järjestelmien tuhoamiseen.


Jos megawattien teholla toimivat tutkat, jotka toimivat samalla aaltopituudella kohdistetaan esimerkiksi laivaan, niin silloin valokaari muuttaa kohteen kaasuksi. Radioaaltojen etu lasereihin nähden on se, että ne kimpoavat ionosfääristä, ja ne voidaan kohdentaa myös maalla oleviin kohteisiin. Maser (Microwave Amplification by Stimulated Emission of Radiation)  tekniikka tekee mahdolliseksi aseen kohdistamisen erittäin tarkasti, joten sitä voidaan käyttää myös yksittäisten ajoneuvojen eliminoimiseen.


Nämä aseet voivat oikeasti surmata ihmisiä jopa paksujen betoniseinien läpi, jos vain kohde kyetään paikantamaan ennen aseen käyttöä, ja käytössä on sellainen tekniikka, jolla voidaan luoda hyvin ohut radiosäde, joka sitten kohdennetaan kohteeseen esimerkiksi GPS:n antaman paikannustiedon perusteella. Uusinta uutta lienevät tietokonevirukset, joiden tehtävä on tuhota asejärjestelmien ohjaamiseen käytettävien tietokoneiden ohjelmistoja. Näiden järjestelmien kehittämistä perustellaan sillä, että  tukijärjestelmien tarkoitus on oikeasti kohdentaa ydinaseita, ja siksi ne kannattaa sodassa tuhota.


https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/kolmas-maailmansota-uhkasi-syttya-tasan-35-vuotta-sitten-ydiniskuun-olisi-pitanyt-jo-ryhtya-yksi-mies-esti-taystuhon-ja-sai-moitteet/7088096#gs.xCnyZrI

Korkeakoulut alkavat taas huomenna

Kimmo Huosionmaa

Huomenna on se suuri päivä, jolloin alkavat ne paljon puhutut sekä odotetut korkeakoulut monen ihmisen osalta. Ja tuo päivä tietenkin jännittää monia, jotka aloittavat opin tien kohti vastuullista ammattia. Se mitä tämä nyt sitten oikeasti tarkoittaa on se, että nuo henkilöt alkavat jossain vaiheessa harjoittaa itsenäisesti tiedettä, joista osa on aivan valtavan suurta vastuuntuntoa vaativia, ja niiden harjoittajalta vaaditaan korkeaa osaamista sekä moraalia, jotta hän voisi suorittaa tehtävänsä kunnolla. Ja jos nuo tehtävät tehdään väärin, niin seuraukset voivat olla kamalia. Tämä koskee kaikkia korkeakouluissa sekä yliopistoissa opiskelevia henkilöitä, jotka asettuvat sitten myöhemmin esimerkiksi opettajiksi, lääkäreiksi tai joksikin muuksi korkeakoulutusta vaativaa tehtävää täyttäväksi henkilöksi.

Kun puhutaan kiusaamisesta sekä esimerkiksi siitä, että mitä jos joku ohjaaja tai perehdyttäjä on jotenkin ilkeä, niin usein tällainen henkilö kyllä sen näyttää aivan heti. Eli esimerkiksi esittelytilanteessa hän saattaa kertoessaan tehtävistä, joita hän aikoo ryhmällä teettää, ja sitten päättää lauseen sanoihin, "niissä ei pitäisi mitään vaikeuksia tulla", ja tietenkin äänensävy on tuolloin ikään kuin välinpitämätön tai tämä huomautus annetaan ikään kuin ohimennen. Tuolloin henkilö saattaa oikeasti olla sellainen, että hän vain hylkää tehtäviä kovin helposti tai sitten tulee tarkastamaan annetun suorituksen vasta tuntien päästä. Tästä on hyvänä esimerkkinä sellainen ohjaaja, joka esimerkiksi jossain veisto- tai käsityö ryhmässä lupaa päästää heti kaikki pois, kun he ovat tehtävänsä tehneet ja siivonneet paikkansa.

Tuolloin hän sitten saa aikaan sellaisen tilanteen, että yksi luokassa saa tehtävän ehkä tehtyä aikaisemmin, mutta jostain syystä tämä ohjaaja ei sitten tule katsomaan sitä, vaan puuhastelee kaikkien muiden kanssa. Ja sitten tietenkään ei moppia saa käyttöön, jolloin tuo henkilö voi sitten sanoa hyvästit sille, että hän pääsisi aikaisemmin kotiin. Tuolla tavoin sitten voidaan jatkossakin näyttää omaa valtaa noille reppanoille, jotka eivät tehtäviään osaa tehdä. Kun puhutaan korkeakoulutuksesta, niin silloin tietenkin on muistettava sellainen asia, että nämä koulutukset valmistavat ihmisiä vaativiin ammatteihin, ja yksi noiden koulutusten idea on se, että niiden avulla myös sitten saadaan selville, jos henkilö on epäsopiva niihin tehtäviin, mitä tuo koulutus tarjoaa.

Keskusteltaessa esimerkiksi siitä, miten päiväkotien työntekijöitä valitaan, niin onko lapsilta kysytty yhtään mitään, jos paikalle saapuu ihminen, joka käyttää huumeita, tai on muuten epäsopiva työskentelemään tehtävissään. Tuolloin kyllä voisi kysyä tuolta ihmiseltä, että kuka on kertonut hänen olevan sopiva työskentelemään lasten kanssa? Kun puhutaan itsensä johtamisesta, niin sillä tarkoitetaan sitä, että jos ihminen on johtavassa asemassa jossain työpaikassa, niin tietenkin hänen pitää sitten muistaa, että tuollaisella ihmisellä saattaa olla hyvin vähän esimiehiä, ja tuolloin saattaa unohtua se varsinainen työ.

Eikä hallintoneuvosto odottele jotain raportteja tai kaavioita loppuvuoden ajan. Kukaan johtaja ei ole turhaan töissä. Heille maksetaan palkkaa siitä, että he tekevät esimerkiksi osavuosikatsauksia, joita käytetään yhtiön voiton sekä tappion esittelemiseen viranomaisille ja osakkaille. Noita raportteja ei kovin kauaa kysellä, vaan niiden pitää olla valmiita tiettynä päivänä, ja jos ongelmia on jatkuvasti, niin silloin ilmoitetaan, että yhtiössä on johtajan paikka vapaana. Sama koskee korkeakouluja. Jos gradu eli lopputyö ei valmistu, niin silloin ei voida myöskään tutkintoa antaa, ja se tietää vakavia vaikeuksia.

Mikäli ajatellaan ihmisen olevan vastuullisessa asemassa missään yrityksessä tai valtion palveluksessa, niin silloin tietenkin myös hänen omaa työpaikkaansa haluaa moni. Ja tuolloin ei ehkä kukaan viitsi huomauttaa, jos tehtävät jäävät tekemättä, tai työpaikalla esiinnytään humalassa. Samoin siitä, että johtaja tulee töihin puolelta päivin, tai muuten toimii vastoin hyviä tapoja ei ehkä huomauteta. Mutta lopulta eteen tulee yhtiön hallintoneuvoston puheenjohtaja, ja silloin olisi hyvä olla selvin päin. Nimittäin jos henkilö on tehnyt vahinkoa yhtiölleen, niin silloin hän joutuu sen vahingon korvaamaan. Ja siinä ei ole mitään vaihtoehtoa, koska laki on tämän asian kanssa ehdoton.

Valta ja vastuu tietenkin kulkevat käsi kädessä, kuten varmaan kaikki tietävät. Eli ne ihmiset jotka tekevät päätöksiä myös kantavat niistä vastuun. Jos ihmisen työ on sellaista, että hänellä ei ehkä ole ollenkaan esimiehiä koko maassa, niin silloin eteen tulee sellainen asia, kuin itsensä johtaminen. Vaikka henkilöllä on valtaa, niin hänellä on vastuu siitä, että työ mikä on määrätty tehdään kunnolla. Eli kun puhutaan vaikka rakennustarkastajan työstä, niin silloin on hänen tehtävä työnsä, ja vaikka siinä ei aina seiso esimies antamassa käskyjä, on tuo työ tehtävä hyvin. Jos ei tuota työtä tehdä hyvin, niin siinä saattaa joku vaikka kuolla, jos joku asennus on tehty väärin.

Ensisijainen vastuu työstä on sen tekijällä. Eli kaikkien itsenäistä työtä kuten remontteja tekevien ihmisten pitää omata sellainen työmoraali, että he sitten myös tekevät työnsä hyvin. Ja esimiehen tehtävä on valvoa tätä työtä. Tämä tarkoittaa sitä, että hänellä on ehkä useita kohteita, missä tuo henkilö käy katsomassa työn jälkeä, ja silloin tietenkin pitää virheistä huomauttaa, mutta työntekijöiden vastuulla on työn tekeminen, niin että sen laatu voidaan hyväksyä myös tarkastajien toimesta. Työsuoritusta tehtäessä on myös noudatettava työturvallisuusohjeita sekä muita standardeja.

Samoin esimerkiksi rakennustyömaan esimiehillä kuten vastaavalla mestarilla ei varmaan kovin montaa esimiestä paikalla ole, joten hänen itsensä pitää vain viitsiä saapua työpaikalle, olla siellä selvin päin kahdeksan tuntia sekä hoitaa omat vastuutehtävät itsenäisesti. Ja tuolloin pitää tietenkin myös muistaa suorittaa työmaan tilaukset, eli pultit, mutterit ja muut asiat pitää tilata. Mutta samalla pitää myös valvoa muiden työtä, ja tuolloin työn jäljen pitää olla hyvää, sekä työ suorittaa hyvin sekä työturvallisuusmääräyksiä noudattaen. Tämä koskee kaikkia työntekijöitä sekä esimiehiä kaikissa tehtävissä, oli kyseessä lasten hoito tai rakennustyö. Niissä kaikissa on omat ohjeensa, joita on seurattava.

Työpaikkoja valittaessa kannattaa muuten katsoa, että siellä ylipäätään tehdään työtä. Silloin siellä on pääasiallinen ajanviete se työ, mistä yhtiölle maksetaan. Jos yhtiö sitten markkinoi itseään työntekijälle esimerkiksi rennolla oluen juonnilla, niin silloin saattaa eteen tulla hyvin ikäviä asioita, kuten kiusaamista sekä syrjintää. Tietenkin myös sellaista työpaikkaa kannattaa vähän varoa, missä esimerkiksi puhutaan, että päivässä on vain yksi tehtävä, koska tuo tehtävä saattaa tulla vaikkapa viisi minuuttia ennen päivän päättymistä.

Yhtiöistä sekä johtajista

Kimmo Huosionmaa

Tässä nyt sitten vielä kirjoitan hieman sellaisesta asiasta kuin yhtiöistä sekä niiden arvoista, sekä johtajista, jotka tietenkin määrittelevät noiden yhtiöiden arvomaailman. Ja tässä sitten eteen tulee sellainen ajatus, että monissa työhakemuksissa korostetaan sitä, kuinka ihminen seisoo tuon työnantajakseen kaipaaman yhtiön arvojen takana, mikä sitten tietenkin aiheuttaa hiukan kulmien kohottamista sekä hymyjä. Kun mietitään sitä sanamuotoa, että ihminen haluaa seistä yhtiönsä arvojen takana, niin silloin eteen tulee sellainen näkemys, missä todetaan, että sellainen yhtiö kuin on johto.

Kyseisen sanonnan minulle opetti eräs mies kauan sitten eräässä työhaastattelussa, ja silloin tietenkin satuin katsomaan ulos, ja siellä istui joukko miehiä yhtiön haalareissa kaljapullot kädessä, kun kello oli siinä kymmenen aikaan aamusta. Tuolloin mieleeni kyllä tuli melkein ruveta nauramaa, kun tuollaisia asioita sitten tuli keskustelussa ilmi, että yhtiön työntekijät ovat siis oikeastaan samanlaisia kuin sen johto on. Eli jos yhtiön johtajilla itsellään on ongelmia esimerkiksi alkoholin kanssa, niin he eivät siihen omalla työpaikallaan koskaan puutu, tai sitten vain alaisten alkoholin käyttö kielletään.

Eräässä YouTubella esitetyssä  videossa kerrotaan yhtiöstä, joka tuottaa sellaista softaa, jonka nimi on "Trapwire". Tämä vakoiluohjelma on sellainen, että sen avulla sitten voidaan ketä tahansa vakoilla kameroiden sekä muiden laitteiden välityksellä, ja se varmasti kertoo jotain tuollaisen yhtiön luotettavuudesta sekä asenteesta. Eli jos yhtiön asenne ihmisiin on se, että sen pitää tietää kaikesta kaikki, niin silloin tietenkin mieleen tulee, millainen kontrollifriikki tällaista yhtiötä sitten johtaa.

Kun sitten mietitään, mistä ne sellaiset pomot tulevat, joka sitten syynäävät toisia ihmisiä kaiken aikaa, niin silloin tulee mieleen se, että onko noiden ihmisten oma yksityisyys joskus murrettu. Tuolla tarkoitan sitä, että millaisia tekoja tällaiselle ihmiselle on tehty, jos hänen pakkomielteensä on toisten valvonta? Kai siihen sitten on joku syy, kun tuollainen ohjelmisto kehitetään, millä sitten voidaan viedä toiselta kaikki yksityisyys. Yksityisyys on mielenkiintoinen asia, koska sitä voidaan käyttää väärin. Ja tietenkin yksityisten päiväkirjojen varastaminen on todella upea asia. Nimittäin kuka vain voi sitten lukea tuollaisen päiväkirjan vaikka koulun keskusradiossa.

Tuollainen yksityisyyden loukkaaminen voi olla hyvin salakavala asia, josta ei koskaan puhuta tarpeeksi. Eli jos esimerkiksi joku luokan rillipää päättää tehdä todella ikävän tempun muille, niin silloin hänen tarvitsee vain kirjoittaa tekaistu päiväkirja, missä hän harrastaa kuviteltua seksiä jonkun luokan prinsessan kanssa, niin siitä voi sitten seurata hyvin mielenkiintoisia asioita.

Ja tuolloin tietenkin luovuuden pitää olla huipussaan, kun tuollainen slipoveriin pukeutuva silmälasien käyttäjä kuvailee, mitä hän sitten tuollaisen luokan kaunottaren kanssa harrastaa niitä aikuisten juttuja. Kun tuo asia tulee muiden tietoon, niin silloin saattaa luokan prinsessan maine kärsiä. Se miten me ajattelemme esimerkiksi siitä, että joku on kirjoittanut fiktiivisesti noista asioista, ei sitä löydöstä yhtään sen huonommaksi tee, ja tässä sitten pitää muistaa, että muut eivät tiedä tuon kirjan olevan täysin tekaistu. Tai kuka sitä tietää, kuinka tekaistuja nuo päiväkirjat ylipäätään ovat.

Mutta tämä on yksi syy siihen, miksi päiväkirjojen varastamista pidetään jonkinlaisena rikoksena, eikä niitä sitten saisi mitenkään lukea. Mutta sitten tietenkin esimerkiksi holhous-oikeudenkäynnissä sitten saattaa vastapuoli lukea pätkiä jonkun nuoren päiväkirjasta ikään kuin lisätäkseen oman asiansa sekä kantansa tehoa, ja tuolloin tietenkin voidaan kysyä, miksi päiväkirjasta luetaan vain pari riviä, jotka tukevat syyttäjiä tai niitä, joiden kanta on se, että ihminen on häiriintynyt. Eikö päiväkirjassa sitten lue muuta kuin nuo pari sanaa, on kysymys, mihin olen aina välillä halunnut löytää vastauksen.

Kun keskustellaan väittelystä sekä siitä, miten asia pitää esittää, niin silloin tullaan sellaiseen tilanteeseen, missä kyse on uskottavuudesta. Eli jos toinen on kirjoittanut paljon asiallisia tekstejä julkisuuteen, ja toinen toimittaa vastineen johonkin salaiseen kokoukseen, niin silloin tietenkin se, joka on enemmän asiaa kirjoittanut on uskottavampi. Uskottavuus on kaikessa puolustuksessa erittäin tärkeä asia. Jos ajatellaan vaikka rikoksen uusijaa, niin silloin tietenkin puolustuksen on vaikea esittää häntä henkilönä, joka katuu tekojaan, sekä haluaa tulla yhteiskunnan jäseneksi sekä kunnialliseksi veronmaksajaksi.

Tuolloin pitää muistaa se, että ihminen on tuolloin ikään kuin pettänyt luottamuksen, ja tuossa tapauksessa oikeuden täytyy olla häntä kohtaan kova, koska silloin tuomion on oltava varoitus kaikille, jotta lakia ei sovi rikkoa. Ja joskus muuten ihmetellään, miksi esimerkiksi rikollisella on oikeus lakimieheen. Syy on muuten hyvin erikoinen, ja sitä ei ehkä kukaan usko kovin helposti todeksi. Se on siinä, että oikeus haluaa tietää, mikä on kyseisen ihmisen kanta asioihin, ja mitä hän muille teosta, mistä häntä syytetään kertoo. Ja lakimiehen tehtävä on toki puolustaa syytettyä parhaan kykynsä mukaan, mutta jos sitten syytetty hänelle teon tunnustaa, niin tuossa tapauksessa lakimiehen on saatettava tämä tunnustus oikeuden tietoon.

Kirjoittamisesta sekä siitä, miten asioista pitäisi puhua

Kimmo Huosionmaa

Ensin minun piti kirjoittaa tankkereista tai oikeastaa tankkeri "Tiiskeristä", jonka pienoismalli on näytillä Kotkan satamassa merikeskus Vellamossa, mutta sitten päätin kirjoittaa jostain muusta asiasta, joka on ehkä enemmän lähellä sydäntäni kuin tuo tankkeri. Nimittäin päätin kirjoittaa kirjoitelman kirjoittamisesta. Eli siitä miten minun mielestäni kirjoitelmia pitäisi tehdä, niin, että niiden mielenkiinto säilyy myös tekijän kannalta, ja siksi tämän kirjoituksen tässä teen. Kun ihminen kirjoittaa jotain, niin millään sellaisella, mihin olemme tottuneet ei ole mitään väliä.

Ja ensimmäinen ohje on se, että koskaan ei saisi yrittää miellyttää jokaista ihmistä maailmassa. Aina löytyy joku, jonka mielestä joku muu on sellainen, jonka mielipiteitä mieluummin halutaan kuunnella. Ja tietenkin jokaisen ihmisen pitää tajuta, että aina välillä tulee astuttua jonkun isokenkäisen ihmisen varpaille, joka sitten mahtailee kavereineen joka paikassa. Kun ihmisellä on tarpeeksi korkea asema, niin silloin tietenkin hän voi silloin sanoa melkein mitä vain.

Mikäli tuollaista ihmistä sattuu joku vahingossa loukkaamaan, niin silloin on turha pyytää mitään anteeksi. Se vain pahentaa kirjoittajan omaa asemaa, kun tuo aikuinen ihminen sitten kääntyy vain selin, kun häneltä yritetään pyytää anteeksi asiaa, jota ei edes ajatellut loukkaavan toista. Tuollainen ihminen on tietenkin itse aina kaiken yläpuolella, kun hän voi pitää kätensä puhtaana, ja muut hoitavat tuollaisen ihmisen puolustuksen. Silloin hänen ei itsensä tarvitse mitenkään alentua muiden tasolle, vaan voi siellä takana piileskellä, kun muut hoitavat hänen likaisen työnsä.

Kirjoitelmassa käytettävän kielen merkitys on toissijainen, kun vain muistaa yhden asian. Nimittäin kirjoitelman tekemisen pitää tuntua kevyeltä sekä mukavalta asialta, ja siinä saa antaa sitten ajatuksen lentää aivan vapaasti. Kun ajatuksen antaa lentää, niin silloin on kirjoittaminen melko helppoa, ja silloin tällöin vertaan tätä työtä esimerkiksi itsekseen puhumiseen. Tuolloin ihminen ikään kuin puhuu tekstinsä kautta muille, ja silloin tietenkin kirjoittaminen on oikeastaan eräänlaista yksinpuhelua, vaikka sitä ei koskaan haluta toisille myöntää. Kun ajattelen sitä, millaista tekstiä pitäisi tuottaa, jotta muutkin ihmiset tajuavat sen, mitä kirjoittaja haluaa heidän tajuavan, niin silloin tietenkin esimerkeillä on suuri merkitys.

Jos ajatellaan sitä, että esimerkiksi työttömien kursseja verrataan tuohon tankkeri "Tiiskeriin", niin silloin tietenkin heti tulee mieleen, että mikään koulutus ei niin täsmällistä voisi olla, että se sopii vain tuohon yhteen tankkeriin, vaan merellä on muitakin kuin vain yksi tankkeri, ja tietenkin tuo täsmäkoulutus sopii myös muihin vastaaviin aluksiin. Tietenkin voidaan ajatella monia muitakin esimerkkejä, mutta tällainen asia sitten on se, mitä tässä sitten tässä kirjoitelmassa käyttää esimerkkinä. Kirjoittamisen vaikeus on siinä, että jostain syystä me kaikki pelkäämme sitä, että olemme jossain asiassa väärässä. Tuosta väärässä olemisesta voimme tietenkin keskustella, sekä kysyä kysymys, emmekö me kaikki kuitenkin ole ihmisiä.

Olemme siis olioita, joiden ongelmana on se, että välillä unohtelemme asioita, ja se sitten varmaan on joistakin hiukan kiusallista. Kiusallisia asioita voidaan käsitellä kirjoitelmissa, ja aina pitää miettiä kirjoitelman kohderyhmä. Eli se voi olla alan asiantunitija, tai joku muuten vain asiasta kiinnostunut. Ja kirjoitelman ainoa ongelma on siinä, että se välittää vain sellaisia asioita, joita kirjoittaja haluaa sen välittävän. Aina löytyy joku, jota ei kirjoittajan tapa tehdä työtään miellytä, mutta sitten tässä voin kysyä, että tiedätkö sinä rakas lukijani kuinka usein törmään asioihin, jotka loukkaavat minua itseäni, tai ainakin joitakin ihmisiä ne saattavat loukata.

Kun ajatellaan vessojen numerokoodeja, niin silloin tällöin törmätään tilanteeseen, että nuo koodit ovat kuolleen ystävän syntymäpäiviä, jolloin itku sitten saattaa tulla silmään. Kuitenkin tällaisten asioiden kanssa pitää voida elää, eikä tuon numeron valinnut ihminen tiedä, että jonkun ihmisen kuolleen ystävän syntymäpäivä ovat nuo neljä numeroa. Eikö ollutkin kamala esimerkki, mutta aina välillä teemme virheitä, joista joku kärsii. Kun kirjoitan siitä, millaista tekstiä minun mielestäni ihmisen pitäisi tuottaa, niin tarkoitan siis sitä, millainen mielestäni on se paljon puhuttu "hyvä kirjoitus".

Tietenkin kirjoitusasu riippuu siitä, millaisesta tekstistä on kysymys. Kuitenkin kun ajatellaan esimerkiksi työhakemusta, niin silloin tietenkin pitää muistaa, että sen pitää olla tietyn näköinen. Mutta samalla tietenkin voidaan kysyä, että miksi kaikkien hakemusten pitää olla aivan samanlaisia? Tietenkin on helppoa ottaa käteen tuhat samanlaista hakemusta, ja sitten siitä etsiä ihmisiä, jotka voisivat täyttää työpaikkojen asettamat kriteerit, mutta kuitenkin mielestäni näissä yhdenmukaisuuden tavoitteissa on menty hivenen liian pitkälle, kun kaikki hakemukset ovat täysin samanlaisia.

Silloin ei edessä ole ketään erinäköistä tai erilaiseen asuun pukeutunutta henkilöä, joten tietenkin harmaata massaa on helppo seuloa. Kun ajatellaan kaiken maailman työnvälitysten tukipalveluita, joissa sitten ihminen pääsee niin sanotulle CV-klinikalle. Siellä sitten hänelle neuvotaan ihan kädestä pitäen, millainen CV:n eli suomeksi ansioluettelon pitää olla, jotta siinä ei sitten ole mitään muuta kuin tumma puku ja solmio päällä, kun ihmisestä otetaan valokuva tulevaa työhaastattelua varten.

Tuo työvoiman tukipalvelujen tai  CV-klinikoiden kohdalla tietenkin on todettava, että niiden kohdalla tietenkin on hienoa, jos työttömyys on korkealla. Se tarkoittaa sitä, että noille konsulteille riittää töitä. Tuolloin voidaan puhua tilanteesta, jossa pukit ikään kuin toimivat kaalimaan vartijoina. Kun tuollaisen CV-klinikan ansaintalogiikkaa ajatellaan, niin se saa rahaa siitä, että työttömät käyttävät sen palveluita. Tai oikeastaan joku kaupunki sitten ostaa tuollaisen yhtiön palveluita. Ja jos joskus sitten tapahtuisi niin, että tuo täystyöllisyys saavutettaisiin, niin silloin tietenkin kävisi niin, että nuo CV-klinikat joutuvat panemaan lapun luukulle. Silloin voidaan todeta sellainen asia, että nämä yhtiöt eivät itse hyödy työllisyyden hyvästä hoidosta.

Sama asia voidaan todeta myös monen muun asian kohdalla, eli jos joku nyt sattuu keksimään vaikka talon, jota ei voida polttaa tai joka ei voi syttyä palamaan, niin silloin palokunnan työt siltä osin loppuisivat. Tietenkin tämä on niin sanottu karrikoitu esimerkki. Joka on peräisin eräästä laivasta nimeltään "Titanic". Sen ei pitänyt voida upota, mutta sitten joku asensi siihen turbiinin, joka nosti laivan nopeuden liian kovaksi, ja kun laiva törmäsi jäävuoreen, niin silloin veden paine oli niin kova, että se rikkoo laipiot.

Ja tuolloin uppoamaton laiva upposi ikuisiksi ajoiksi meren pohjaan. Tuolloin joku saattoi huomauttaa, että jos kehitetään uppoamaton laiva, niin meripelastajilta lopuvat työt, paitsi ehkä huviveneiden osalta. Tietenkin tällainen asia on varmasti utopiaa, ja pelastuspalvelujen miehille riittää töitä jatkossakin. Kun sitten kirjoitetaan asioista, jotka on tarkoitettu miellyttämään, niin missään tapauksessa mikään kirjoitelma ei varmasti kaikkia ihmisiä miellytä, ja varmaan jokaisella on kaikista asioista joku omakin mielipide. Tai sitten voi kysyä kaverilta, että mitä mieltä jostain asioista pitää maassamme olla, jotta kaikkia ihmisiä sitten muistetaan miellyttää.

Kasvatustiedettä kaikille lapsille sekä lapsenmielisille

Kimmo Huosionmaa

Yllä on kuva karusta sekä miehekkäästä sarjakuvasta nimeltään "Judge Dredd", missä sarjakuvien ainoa oikea "katujen tuomari" tekee töitä maailmassa, jossa ihminen heitetään kadulta suoraan vankilaan, ja tämä sarjakuva kyllä sitten on jopa tuossa miehekkään maskuliinisten sarjakuvien maailmassa todellinen pannukakku. Kyseinen sarjakuva on kaikessa naiiviudessaan sellainen pakkaus, mikä panee kyllä miettimään sitä, millainen on se tulevaisuus, missä yhteiskunta hyväksyy sen, että jos ihminen otetaan kiinni, niin hän on saman tien suoraan tuomittu rikoksista kymmeneksi vuodeksi vankeuteen ilman mahdollisuutta valittaa tuomiostaan.


Tuo sarjakuva on niitä kaikkein Batmanien serkku, jossa ihmiskunta on ajautunut tilanteeseen, missä kadulla partioiva poliisi on muuttunut tuomariksi, joka heittää ihmisiä suoraan vankilaan, ja jonka virheettömyys saa jopa kaikkein suurimman marvellien ihailijan oksentamaan. Kun ajatellaan ihmisiä, joita kohtaamme kaduilla, niin silloin tällöin vastaan tulee ihminen, joka on kuin suoraan jostain "Judge Dredd"-sarjakuvan pehmo-versiosta. Tuota henkilöä voisimme kutsua "katujen kasvattajaksi", ja hänet kohtaamme varmaan jokainen kesällä.


Kasvatus on erittäin tärkeä osa lapsen kehitystä, ja jos siinä tehdään virheitä, niin silloin tämä asia kostautuu myöhemmin. Kuitenkin kun puhumme kasvatuksesta, niin silloin pitäisi mainita sellainen asia, että rajojen asettaminen,, kasvattaminen sekä lapsen neuvominen on toimintaa, joka pitää jättää aikuisten oikeudeksi sekä' velvollisuudeksi. Eli tietenkin kasvattaminen on rajojen asettamista ihmiselle, mutta kuitenkin myös kehuja pitää muistaa antaa. Ja silloin kun lapsi sitten tekee jotain sääntöjen vastaista pitää häntä myös rangaista, koska jos rangaistusta ei tule, niin silloin rajat menettävät merkityksensä. Mutta tietenkin kadulla tapahtuva rankaiseminen sekä ojentaminen kannattaa jättää poliisin sekä muiden viranomaisten tehtäväksi, jos toiminta tapahtuu aikuisten kesken.


Aina välillä kohtaamme termin, missä lapsille kehotetaan antamaan rakkautta sekä rajoja, ja jos tässä sitten onnistutaan, niin tulos on todella hyvä. Kuitenkin onnistuneesta suorituksesta pitäisi muistaa antaa positiivista palautetta, eli kasvattaminen ei ole pelkkää rangaistusten jakamista.  Mutta välillä vastaan tulee tilanteita, missä joissakin perheissä tapahtuu sellainen pieni asia, että toiselle lapsista annetaan vain rakkautta, ja toiselle taas rajoja.


Tuolloin tilanne muodostuu erittäin ihmeelliseksi, kun toinen lapsista ei käsitä, että hän voi yleensä tehdä mitään väärää, vaikka sitten välillä jää karkkipussi maksamatta sekä kaikki muutkin asiat ovat vähän niin ja näin. Aina välillä kulkiessamme tuolla kaduilla kohtaamme termin, että olemmeko me kasvaneet ilman isää? Tuollainen ihminen, joka näitä kysymyksiä esittää on usein hiukan ottanut, ja siinä ainakin itse olen joskus katsonut, että tuollainen henkilö on sitten jäänyt varmaan kasvanut veljensä valvonnassa, kun se oma käytös on niin hienoa, ja avokämmentä siinä pöydässä jaetaan hyvin ahkerasti.


Kasvatus sekä kasvuympäristö ovat hyvin tärkeä osa ihmisen käyttäytymisen muokkaajana, ja siksi on erittäin tärkeää puuttua ajoissa siihen, että henkilö on kasvamassa ikään kuin väärään suuntaan. Joskus tapaamme ihmisen joka mielellään puuttuu siihen, mitä muut tekevät. Kuinka usein esimerkiksi itse huomautamme ihmistä, joka rikkoo "käveleminen kielletty" merkkiä vastaan? Tai kuinka monta kertaa kulkiessamme polkupyörällä huomautamme ihmisiä siitä, jos he sattuvat kävelemään esimerkiksi pyörätien puolella? Tai kuinka usein sitten käymme jossain mopomiitissä kertomassa, että mopot pitävät liikaa meteliä?


Ei varmaan kovin usein tule sellaista tehtyä. Nimittäin ainakin jotkut ihmiset pelkäävät saavansa kyseisessä tilanteessa nenilleen. Mutta aina löytyy ihminen, jolla on tarve kertoa muille, kuinka yhteiskunnassa tulee elää, ja muistakaa sitten että kaikki säännöt on tehty sellaisiksi, että jos joku niitä vastaan rikkoo, niin häntä pitää siitä huomauttaa. Tietenkin on selvä, että polkupyörän kuva kadulla tarkoittaa sitä, että tuo alue on pyörille varattu, ja sillä kävely on hyvin ikävä asia. Mutta kuitenkin on ihmisiä, joista on mukavaa asiasta huomauttaa. Tuollainen "katujen kasvattaja" on aikamme legenda. Hän rakastaa sitä, kuinka saa muita ojentaa, ja tietenkin kaikkien pitää häntä kuunnella. Mutta sitten tietenkin itsekin joskus mietin, että mistä kyseinen ihminen on oikeastaan tuollaisia tapoja oppinut?


Mutta jostain syystä välillä kohtaamme sellaisen tapauksen, jonka mielestä esimerkiksi jokainen muiden tekemä virhe pitää hänelle kertoa, jotta sitten seuraavalla kerralla muistaa sen, että maassamme ei ole liikennemerkkejä tai sääntöjä, joita on turhaan tehty. Ja pitäähän sitten tietenkin ihmisille kertoa, jos nämä näitä tärkeitä asioita vastaan rikkovat. Ihminen on erehtyväinen, joten siksi tietenkin pieni ojennus kadulla on paikallaan, jos joku rikkoo näitä sääntöjä vastaan. Jos joku sääntö on tehty sellaiseksi, että se on kirjoitettu vaikkapa lakikirjaan, niin sen on laatinut sellainen taho kuin Eduskunta, ja kalliisti palkattujen ihmisten kirjoittama teksti on sellaista, että sitä sopii tietenkin kunnioittaa.


Se miten ihmiset suhtautuvat nuoriin on todella ihmeellinen juttu. Ja varmaan nuoret tekevät asioita, joista pitää huomauttaa, mutta tietenkin tuollaiseen jokapaikan järjestysmieheen tömääminen on varmaan myös hieno kokemus. Ja näistä kohtaamisista sitten on tehty esimerkiksi YouTuben legendaarinen "Ykä"-sarja, missä mopopojat ovat kuvanneet noita katujen kasvattajia ainakin osassa tapauksia aivan tunnistettavasti. Kannattaa katsoa, mitä voidaan kadulla tehdä, kun ikää on vähän enemmän kuin noilla mopoilijoilla, jotka häiriköivät naapurustoa.