Modernit diktaattorit ovat erittäin verkostoituneita.

"Moskova-tornia ja Four Seasons -hotellia pidetään yleisesti al-Assadien mahdollisina asuinpaikkoina Moskovan keskustassa. Kuva: Natalia Kolesnikova, Reuters" (HS.fi). Jos Al Assad joskus joutuu oikeuden eteen, niin hän voi aina vedota siihen, että kotimaassaan tuo valtavan määrän ihmisiä teurastanut psykopaatti joutuu "poliittisen vainon kohteeksi". 

Bashad al-Assad on vain yksi maailman diktaattoreista, jotka ovat saaneet turvapaikkoja samanhenkisten miesten hallitsemista valtioista. Se osoittaa sen, kuinka diktatuurit ovat muuttuneet aikojen kuluessa. Vaikka diktaattorit ovat nykyään erittäin tarkkoja imagostaan, eli he korostavat kaikkialla sitä, miten heidän maansa seisoo yksin sekä ylväästi, niin nuo "stand alone" mallia hokevat miehet kyllä mielellään tapailevat toisiaan, ja tietenkin he luovat verkostoja niihin toimijoihin, jotka ovat heidän kanssaan asioista samaa mieltä. BRICs tarjoaa dollarista riippumatonta toimintaympäristöä niille, jotka ovat tuon yhteisön jäseniä. 

Eli diktaattorien toiminta on samanlaista kuin yritysjohtajien toiminta. BRICs-yhteistyö on hyvä esimerkki siitä, miten valtion johtajat, jotka ottavat valtion johtamisessa mallia liike-elämästä verkostoituvat toistensa kanssa. Ja noiden verkostojen kautta kyseiset johtajat saavat apua, jos heidän omat voimansa eivät riitä. 

Esimerkiksi Venäjä antoi ratkaisevalla hetkellä apuaan. Valko-Venäjän itsevaltiaalle johtajalle Lukashenkalle, kun mielenosoitukset olivat melkein kaataneet hänet. Tuo on osoitus siitä, miten diktaattorien verkostot toimivat. 

Toisin kuin ennen on modernilla diktaattorilla käytössään toisten diktaattorien verkostot, joiden kautta he voivat suorittaa oman kansansa alistamista. Ja jos kansa sitten päättää nousta vastarintaan, niin silloin tietenkin voidaan hankkia ulkoinen vihollinen, jonka avulla huomio voidaan kääntää pois oman maan asioista. Ja esimerkiksi säätelemällä sekä tiedonvälitystä,  hintoja, sekä määräämällä keinotekoisia valuuttakursseja omalle valuutalle, voivat nuo henkilöt peitellä vaikka kuinka pahaa talouden alamäkeä. Bricks on samanlainen verkosto kuin mitä yritysten johtajilla on käytössään. 

Diktaattorit tietenkin haluavat verkostoitua esimerkiksi kaukana omasta maasta olevan "veljen" kanssa, eli diktaattori pitää viholliset lähellä sekä ystävät kaukana. Mikäli diktaattori jää jossain vaiheessa alakynteen, niin hän voi paeta tuon ystävänsä luokse, ja tuolla kaukaisessa maassa häntä ei ehkä tunneta kovin hyvin. Kun.Hitlerin viimeiset kannattajat, eli kovia sotarikoksia tehneet miehet pakenivat Argentiinaan, niin heidän toimintaansa ohjasi ajatus siitä, että Argentiinassa ajateltaisiin niin, että holokausti olisi tapahtunut jossain kaukana Euroopassa, eikä noita natseja tunnettaisi kadulla. Al Assad on hyvä esimerkki siitä, miten ystävä hädässä tunnetaan. 

Kun maa Al-Assadin jalkojen alla alkoi poltella, niin hän pakeni Moskovaan sekä anoi ystävältään Vladimir Putinilta poliittista turvapaikkaa, ja näin sitten häntä ei voida syyttää yhtään mistään. Eli kansainvälisen tuomioistuimen toimivalta ei ulotu nimenomaan valtioiden sisäisiin toimiin. Joten Al Assadin voisi tuomita vain syyrialainen tuomioistuin. Al Assadin sanotaan harjoittaneen teollista tappamista, mikä kohdistui ihmisiin. Samoin hän on julmasti kiduttanut opposition edustajia sekä osoittanut olevansa muutenkin äärimmäisen kovaotteinen. Kuitenkin Putin on hänelle turvapaikan antanut.  Diktaattorit vaihtelevat tietoja keskenään. Ja sen takia he voivat helposti saada selville esimerkiksi paikallisen vastarintaverkoston jäsenten nimiä. 

Samoin toisen diktaattorin turvallisuuspalvelu voi etsiä toisen dotaattorin vihamiehiä, ja sitten hankkia noiden henkilöiden kotiosoitteet kaverinsa käyttöön. Eli diktaatottorien verkostot ovat hyvin mielenkiintoisia asioita. Niihin voi liittyä hyvin paljon asioita, joita ei juurikaan muisteta mainita. Diktaattorien yhteistyö takaa sen, että he voivat jatkossakin pysyä vallassa. Toisin sanoen, esimerkiksi Pohjois-Korea on tavattoman suljettu valtio, mutta sen päällystö voi aivan helposti matkustaa mihin he haluavat. Tietenkin diktaattorit voivat tarjota toisilleen melkein mitä hyvänsä.  He voivat suoraan lahjoittaa toisilleen aseita, ja melkein mitä hyvänsä.                                                             

https://www.hs.fi/kirjeenvaihtajat/art-2000011575808.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Brics

Maamme puolustus sekä Venäjän taktiikka

Maamme puolustus on pitkään perustunut ajatukselle siitä, että jos viholliselle aiheutetaan tarpeeksi suuret tappiot, niin se jättää iskut tekemättä. Mutta kun katsomme Venäjän toimintaa Ukrainassa, niin tuossa maassa eivät tappiot merkitse mitään. Joten meidän pitää kysyä, että kuinka realistinen ajatus siitä, että suuria tappioita aiheuttamalla voisimme puolustaa maatamme. 

Tietenkin jos esimerkiksi Ukrainan tilannetta ajatellaan, niin Venäjän suoritus siellä on vähintään ontuva, mutta kuitenkin jos sitten lähdetään pohtimaan sitä, että kuinka suuret tappiot saavat Putinin sekä muun Venäjän johdon luopumaan suunnitelmistaan, niin ainakaan Ukrainassa niin suuria tappioita ei ole tullut, että se vaikuttaisi Venäjän johdon suunnitelmiin. Tai ainakaan sodan loppua ei ole Puolustusvoimien komentajan mielestä edessä, jos Uuden Suomen artikkelia halutaan uskoa. 

Venäjän johto on tilanteessa, missä se yritti saada suosiota sekä arvovaltaa eli luoda pelkoa "erikoisoperaatiolla", joka ei sitten ole mennyt aivan niin kuin elokuvissa. Se että Venäjän asevoimat eivät ole olleet sitä, mitä niiden olisi pitänyt olla, on valtava arvovaltatappio Putinille. Mutta Venäjän konventionaalisten joukkojen huonohko esitys aiheuttaa toisenlaisen uhan kasvamisen. Jos Venäjän konventionaalinen iskukyky ei riitä puolustamaan tuota maata, jonka johtaja on kaikin tavoin yrittänyt pelotella muita maita, niin silloin jäävät jäljelle ydinaseet. 

Putin on tilanteessa, jossa hän on nurkkaan ahdettuna kuin rotta. Sota Ukrainassa on mennyt huonosti, Venäjä on kauppasaarrossa, eikä varmaan venäläinen sotateknologia mene kovin hyvin kaupaksi. Eli Putin on saattanut toivoa, että Ukrainan sota avaisi markkinat Venäjän sotateollisuuden tuotteille, joiden avulla Putin saisi myös paljon kaivattuja sotilaallisia liittolaisia. Tietenkin Pohjois-Korean, Syyrian sekä Keski-Afrikan tasavallan kaltaiset liittolaiset varmaan näyttävät hyvältä TV:ssä. Mutta noiden valtioiden kautta ei varmaan kovin suuria summia Venäjän kassaan tulisi, jos ajatellaan että sotateollisuuden tuotteet on tarkoitettu vientiartikkeliksi, jonka avulla Putinin lähipiiri saa taas rahavirtoja ohjattua kohti omaa lompakkoaan. 

Ja Putinin pahimmat vihamiehet ovat varmaan kuitenkin sisäisiä vihollisia, joista joku saattaa istua hyvinkin lähellä Putinia.  Tuo mies ei varmaan ole kovin pidetty niiden ihmisten joukossa, jotka ovat saaneet tuntea Venäjän uuden järjestyksen kehossaan pampun iskujen muodossa. Samoin Putinin asevoimien toimet esimerkiksi Syyriassa, sekä Etelä-Ossetiassa ja myös Tšetšeniassa ovat kasvattaneet Putinin näennäistä suosiota, mutta samalla myös tuonut hänelle joukon vihamiehiä, jotka eivät varmaan unohda kokemaansa. Putinin ongelma on siinä, että hän saattaa oikeasti kuvitella olevansa kovin suosittu. Hän ei kykene ottamaan vastaan muuta kuin ylistystä. 

Tai joiden koteihin on rynnätty konepistoolit tanassa, kun nämä ovat sanoneet vähän vääriä asioita presidentti Putinista. Samoin kaikenlainen kiristys, kaksinaamainen peli sekä muut asiat kuten tiettyjen murhien tutkintojen venyminen ovat asioita, joiden takia Putin on ankkuroitunut valtaan. Eli tietenkin on asioita joita on myös tapahtunut ennen Putinin presidenttikautta, ja Neuvostoliitossa KGB oli tunnettu kovista otteistaan. Joten Putin on saattanut saada sieltäkin ajalta vihollisia. Ja hän varmasti jossain määrin pelkää kostoa. 

Se mitä meidän pitää pelätä on se, että jos vaikka Venäjän seuraava johtaja olisi ottanut oppia tästä sodasta, ja ryhtyisi välittämään tappioista, niin se voisi olla katastrofi. Ukrainan sodan ongelma on siinä, että tietenkin Kreml peittelee ainakin osaa tappioista. Mutta sitten voidaan samalla miettiä sitä, että kuinka paljon esimerkiksi Vladimir Putinille puhutaan totta tuosta sodasta? Samoin voi olla että Venäjän joukkojen todellisia tappioita ei tiedä kukaan, koska  jos sitten esimerkiksi vierastaistelijoita, jotka ovat taistelleet Wagner Groupin palkkalistoilla ei ehkä ole ilmoitettu edes omille komentajille kaatuneiksi. 

Samoin jos sotilas ei ole pitänyt yhteyttä kotiinsa, niin onko hänet silloin edes merkitty kaatuneeksi, vai vain poistettu väestörekisteristä? Venäjän ongelma sodan kanssa on se, että siellä vanhempien odotetaan olevan ylpeitä, kun poika tai tytär menee asevoimiin, jossa simputus on jokapäiväistä huvia. Se että Ukrainakaan ei kerro omia tappioitaan kovin helposti on myös asia, jota ei olla huomioitu ehkä tiedotusvälineissä tarpeeksi. Mutta jos ajatellaan että Venäjä on kärsinyt paljon tappioita sekä menettänyt suuren määrän täsmäaseita, niin tietenkin meidän pitää huomioida, että länsimaissa nuo aseet olisi korvattu uusilla. 

Venäjän kohdalla ongelma sitten on siinä, että jos aseissa tai muissa välineissä kuten helikoptereissa sekä lentokoneissa käytetään huomattavia määriä länsimaisia mikropiirejä sekä muita komponentteja kuten näyttöjä, niin silloin esimerkiksi yksittäisen helikopterin menetys on paljon suurempi asia, kuin mitä se on valtiolle joka itse valmistaa kaikki noissa välineissä käytettävät komponentit. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/puolustusvoimain-komentaja-sodan-loppua-ei-ole-nakyvissa-eristetty-venaja-voi-olla-arvaamaton/ef038b42-c52e-471e-b678-7fd23f162efa

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/