Miksi tunnettu Kremlin sotabloggaaja jättää isäntänsä?

 

"Kremlin tukijan täyskäännös. Vladimir Putinin tukijana ja Kremlin käsikassarana tunnetun bloggaajan hyökkäys presidentti Putinia vastaan herättää ällistystä Venäjällä. Arkistokuvassa keskistä Moskovaa ja Kreml.) (MSN.com)

"Vaikutusvaltainen venäläinen bloggaaja, suorista Kreml-suhteistaan tunnettu Ilja Remeslo julkaisi tiistai-iltana ällistystä herättävän kirjoituksen, joka lähettää šokkiaaltoja läpi Venäjän yhteiskunnan." (MSN). Tuota kritiikkiä voidaan ehkä pitää Kremlin ansana, mutta joidenkin mielestä se oli liian rajua, ollakseen niin sanottu "honey pot" ansa, jolla ihmisiä houkutellaan avautumaan Kremlin vastaisista mielipiteistään. Toisaalta taas joku voisi kyllä kysyä, että eikö Kreml enää maksanut tarpeeksi? Vai alkoiko Remeslo sitten oikeasti katua Kremlille antamaansa tukea? Tiedetään että Kreml maksaa hyvin niille, jotka tukevat sen politiikkaa. Joten miksi tuo täyskäännös? 

Jos Venäjällä tunnettu sotabloggaaja, joka on myös tunnettu hyvistä suhteistaan Kremliin alkaa haukkua isäntäänsä, niin syy voi löytyä kahdesta asiasta. jos jätetään tuo "honey pot" epäilys pois laskuista. Joko tuo henkilö on huomannut, että on aika jättää uppoava laiva. Eli hän ei voi ehkä enää luottaa Kremlin miesten tukeen. Tai sitten toinen mahdollisuus on se, että hänen sosiaalisen median tilinsä on kaapattu. Tuolloin hakkerit ovat ottaneet tuon tilin haltuunsa, ja sitten suoraan lähteneet kirjoittamaan sitä, mitä Kreml ei voi sietää.

Ja itse uskoisin että enemmän tai vähemmän Ukrainan valtion laskuun toimivat hakkerit varmasti yrittävät hankkia haltuunsa Venäjän hallinnon hyväksi toimivien bloggaajien käyttämiä sosiaalisen median tilejä, jotta he voivat sitten näiden nimissä kirjoittaa asioista, joista Kreml haluaa heidän vaikenevan. Samalla ajatellaan että Kreml itse sulkee noiden tukijoidensa suun. Eli kun henkilö muuttuu pettymykseksi, niin Kreml lähettää hänet joko Siperiaan tai Ukrainan sotaan. Tuolla tavoin esimerkiksi legendaarinen Trollitehdas, jota Putin on käyttänyt vastustajiensa pelotteluun voidaan kääntää sen omaa ruokkijaa vastaan. 

Venäjällä valtion ote Internetistä on tiukka, ja jos sitten lähdetään pelkäämään sitä, että Kremlin kiristäisi otettaan Internetistä, niin silloin tietenkin meidän pitää kyllä sanoa, että tuo ote ei voisi olla enää kovin paljon tiukempi. Juuri tuo mahdollisuus saada esimerkiksi etuoikeuksia netin käyttöön varmasti on houkutellut bloggaajia Putinin leiriin. Eli tiukka sensuurilaki tietenkin antaa mahdollisuuden lahjoa niitä, jotka haluavat olla Putinille mieliksi. 

Mutta jos sitten joku kaappaa tuollaisen henkilön tilin, niin siitä voi olla hyvin ikäviä seurauksia. Kun ihminen saa etuja, joita muilla ei ole, niin hän usein kieltää mielessään kaiken väärän. Hän saattaa ajatella että hänen lahjojansa on oikeastaan ihan mukava heppu, joka antaa paljon aineistoa sekä täyttää elämän luksuksella, josta tavalliset ihmiset eivät ole ehkä edes osanneet unelmoida. Mutta kuten olen monesti aikaisemmin sanonut sekä kirjoittanut, niin silloin jos joku sitten aiheuttaa pettymyksen Kremlille, niin seuraukset voivat olla hyvin ikäviä. 

Kreml ei voi sietää sitä, että kukaan joka saa siltä rahaa ei anna kaikkea mahdollista tukea sen projekteille. Ja jos henkilö sitten päättää, ettei Kreml olekaan enää se kaiken elämän keskus, niin sitten voi henkilö pudota parvekkeelta tai liukastua suihkussa. Se mikä tästä asiasta kannattaa muistaa on se, että jos elämän varrelle on kerääntynyt liikaa vihamiehiä, niin nuo vihamiehet voivat kirjoittaa vaikka blogin jonkun henkilön nimiin, kun hän on käymässä esimerkiksi Kiinassa. Tuollainen toiminta voi aiheuttaa pahoja ongelmia, jos tuollainen blogi sattuu paljastumaan kesken Kiinan matkaa. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/%C3%A4llistys-levi%C3%A4%C3%A4-ven%C3%A4j%C3%A4ll%C3%A4-suora-hy%C3%B6kk%C3%A4ys-vladimir-putinia-vastaan-ylitt%C3%A4%C3%A4-kaikki-punaiset-viivat/ar-AA1YZdkt?ocid=hpmsn&cvid=0b98289ef81a410dfbcf4578d0c0a21a&ei=32

Ukrainan uudet risteilyohjukset ovat asia, jolla voi olla kauaskantoiset seuraukset.

 

Risteilyohjuksen ja dronen ero on todella pieni. Ja juuri ehkä niiden koko erottaa esimerkiksi dronen ja risteilyohjuksen toisistaan. Toisten mielestä potkuria käyttävä risteilyohjus on drone. Mutta oli miten oli, niin Ukrainan uudet risteilyohjukset ovat todella vaarallisia. Niiden heikkous on tietenkin satelliittinavigaatiojärjestelmä, mutta lennon lopulla ne käyttävät infrapunakameraan ja tekoälyyn perustuvaa maaliinhakeutumista, mikä lisää niiden tarkkuutta. Noiden ohjusten kantaman sisäpuolella on esimerkiksi Moskova. Kyseisten ohjusten valmistus sekä käyttö perustuu Ukrainalaiseen teknologiaan, ja sen takia kyseessä on erittäin vaarallinen tilanne nimenomaan Trumpin kannalta. 

Nimittäin Ukrainan asevoimien hyökkäykset Venäjälle eivät tuolloin ole riippuvaisia USAn luvasta. Ja juuri tämä muutos tietenkin saa aikaan tilanteen, missä Trump voi joutua tilanteeseen, jossa aloite lipsahtaa hänen käsistään. YLEn artikkelissa ei sanota mitään siitä, että minkä valtion hallinnassa olevaa sateliittipaikanninta tuo Ukrainan ohjus käyttää. Mutta samalla pitää huomioida se, että Trump ei kykene katkaisemaan kuin amerikkailaisten hallinnassa olevan GPS-laitteen. 

Se että Ukraina pyristelee vastaan esimerkiksi mineraalisopimuksissa saattaa merkitä sitä, että se ei ole aivan niin riippuvainen länsimaiden avusta kuin sodan alussa. Eli se kykenee valmistamaan ainakin droneja mutta ilmeisesti myös muita aseita, josta tämä uusi Neptune MD on osoitus. Neptune muistuttaa paljon Harpoonia, ja ilmeisesti Ukraina on tehnyt ainakin joidenkin Harpoonin käyttäjien kanssa yhteistyötä tuon aseen valmistamisessa. Samoin Ukrainan meridronet ovat saaneet jatkuvasti uusia varusteita. Eli noille varusteille saattaa löytyä kyllä ostajia myös sen jälkeen kun Ukrainan sota on ohi. 

Isokokoinen meridrone voi aivan helposti kuljettaa risteilyohjuksen mihin tahansa osaan Mustamerta, ja jos tuollainen Neptune MD  asennettaan esimerkiksi mahdollisesti suurennetun "Meribeibin" selässä olevalle alustalle tai johonkin sukelluskykyiseen droneen, niin sen iskualue voi olla paljon suurempi kuin jos se ammutaan vain Ukrainan alueelta. Toki veden alla liikkuva drone voi kuljettaa Neptunea  myös sen alla olevassa ripustimessa. Eli kun tuo vedenalainen drone saapuu oikeaan kohtaan, niin se kääntyy ylöspäin ja ohjus voidaan laukaista kohteeseen. 

Nämä välineet ovat tietenkin vain välivaihe uusille, kehittyneemmille, sekä monipuolisemmille droneille. Siis Ukraina ei ole ainoa valtio maailmassa joka kehittelee näitä medidroneja.  Meridrone voi kulkiessaan merellä lähettää  kamikaze-droneja tehtäviin. Eli vaikka drone itse olisi varustettu taistelukärjillä, niin se voi tietenkin laukaista muita droneja suunnatessaan kohteeseensa. Ja juuri tämä automatisoitujen välineiden käyttö sodassa tulee varmasti yleistymään. 

https://yle.fi/a/74-20152748

Kuvat: 

https://yle.fi/a/74-20152748

https://www.navalnews.com/naval-news/2023/08/worlds-first-specialized-explosive-naval-drone-unit-formed-in-ukraine/

Tekoäly, ihminen sekä yhteiskunta.

  

Meillä on aina ollut sellainen agenda, että meidän pitäisi kehittää yhteiskuntaa ihmis- tai yksilölähtöisellä tavalla. Eli kehityksen tulisi kaikkien ihmisten mielestä palvella ihmistä, joka käyttää yhteiskunnan tuottamia palveluita. Tuolla tavalla ajatellen yhteiskunnan pitäisi olla sellainen, jossa esimerkiksi järjestelmät sopeutetaan palvelemaan ihmisten tarpeita. Mutta jostain syystä me usein kohtaamme tilanteen, missä ihmisten pitää sopeutua uuteen järjestelmään, tai oikeastaan ihmisiä sopeutetaan järjestelmien tarpeisiin. 

Tuolloin ihmisten pitää jostain syystä mukautua niihin tarpeisiin, joita järjestelmät heille asettavat. Nykyään järjestelmät ovat sekä ihmisistä että tietokoneista koostuvia kokonaisuuksia, joissa tietenkin määräysvalta on ihmisillä. Tietokoneiden tehtävä on palvella ihmisiä, eivätkä edes parhaat mahdolliset tekoälyt kykene mihinkään ilman ihmisen antamia käskyjä. Tietokoneet sekä erityisesti tekoälyt ovat vain käyttöliittymiä, joiden kautta ihminen käyttää järjestelmiä, kuten piirustusohjelmia. 

Tekoäly tekee siis kuvia kun käskemme sitä tekemään niitä, ja on oikeastaan ihan mukavaa katsella, mikä on tekoälyn “näkemys” jostain asiasta. Mutta siis tekoäly tarvitsee käskyjä, ja käyttäjän pitää työskennellä interaktiossa tekoälyn kanssa, jotta hän saisi aikaan haluamansa kuvan. Mutta sitten palaamme taas siihen, että tietokoneet on tehty palvelemaan ihmisiä. Ja samalla tavalla niiden ohjelmistot ja käyttöjärjestelmät on tehty ihmisten eli niiden käyttäjien käyttöön. 

Samalla noiden tuotteiden tarkoitus on tuoda rahaa niiden valmistajien, eli ohjelmistoalan yhtiöiden kassaan. Tuossa kohdassa sitten kohtaamme tilanteen, missä ihmisiä sopeutetaan uuteen järjestelmään ja sen tarpeisiin. Nimittäin uusia järjestelmiä sekä niihin valmistettuja uusia käyttöliittymiä tuotettaessa harvoin kysytään mitään järjestelmien käyttäjiltä. Parhaimmillaan järjestelmien päivitys tuo eteemme aivan uuden käyttöliittymän, josta ei olla puhuttu yhtään mitään ennen päivitystä. Tuolloin järjestelmän käyttäjä ei voi kuin ryhtyä opettelemaan uutta käyttöliittymää ja siihen liitettyjä toimintoja, tai järjestelmän käyttö loppuu siihen. 

Syy noihin uusiin käyttöliittymiin on usein se, että niiden avulla estetään esimerkiksi tuoteväärennökset. Tämän logiikan mukaan käyttöliittymien muutoksen pitäisi taata se, että uusimpia käyttöjärjestelmiä ei viedä maihin, joihin niiden vienti on kiellettyä. Uusissa järjestelmissä on parempi suoritintuki, sekä sitä kautta paremmat mahdollisuudet ajaa uusia ohjelmia. 

Tietenkin tekoäly vaatii uusia prosessoreja, joiden avulla järjestelmä tukee paremmin suuria kieli malleja sekä samalla myös mahdollistaa suurien tietokantojen ajamisen paremmin kuin ennen. Uudet prosessorit perustuvat malliin, jossa prosessori itse asiassa koostuu monesta itsenäisestä prosessorista.  Noiden prosessorien avulla voidaan valtavia tietokantoja ajaa useasta kohdasta samaan aikaan. Kyseisten prosessorien vienti esimerkiksi Venäjälle on ankarasti kielletty. Mutta ne voivat mullistaa esimerkiksi droneparvien hallinnan. 

Tietokoneiden kohdalla niiden rooli ihmisten palvelijoina sekä välttämättöminä toimijoina on päivän selvä. Mutta oikeastaan kukaan ei ole koskaan muistanut, että jokaisen tietojärjestelmän takana on ihminen. Ihmiset ovat niitä, jotka tekevät virheitä. Siis tietokoneen tekemä virhe on oikeastaan ohjelmoijan tekemä. Eli koska ohjelmoija sekä koodin tarkastaja ovat päästäneet huonosti tehtyä koodia läpi, niin sen takia tietokone tekee virheitä. 

Tämän takia pitää aina sanoa, että “älä syytä tahdotonta konetta virheistä, jotka olet itse siihen tehnyt”. Robotti ja tietokone ovat tahdottomia olentoja, jotka eivät oma-aloitteisesti ole vaarallisia. Mikään tietokone- tai tietojärjestelmä ei oma-aloitteisesti hakkeroi poliisin tai pankkien tietojärjestelmiä. Tai mikään robotti ei pudota kenenkään päälle kranaatteja, ellei sitten joku ole antanut noita varusteita robotille ja ohjelmoinut sitä toimimaan vaarallisesti. 

Robotin vaarallisuus saattaa kaikkein useimmin johtua puutteellisesti tehdystä ohjelmistosta. Tai sitten robottiauton ohjelmistoon on lisätty niin sanottu “aave protokolla” (ghost protocol). Tuo tarkoittaa käyttäjältä piilossa olevaa algoritmia, joka saa auton painamaan kaasua, kun se on tunnistanut tietyn henkilön. Eli tuollainen väline voisi olla erittäin vaarallinen sekä Kim Jong-Unin että mafian käsissä. Tuolloin välineestä on tehty tarkoituksellisesti vaarallinen. Mutta kuten tiedämme niin kaiken takana on ihminen. 

Tekoälyt ja tietokone ovat tulleet jäädäkseen. Siis meidän pitää elää tekoälyn kanssa, halusimme sitä tai emme. Tekoäly voi parhaimmillaan olla väline, joka vapauttaa ainakin osan työväestä tekemään uusia ideoita. Mutta pahimmillaan tekoäly tuo eteemme työttömyyttä. Toki voidaan sanoa että esimerkiksi se, että digitaaliset tietoverkot korvasivat lähetit, joita myös “Adidas verkon" nimellä kutsuttiin aiheutti työttömyyttä. 

Tekoäly on väline joka poistaa osan työväestä työpaikoilta. Se osa jonka tekoäly poistaa on juuri se, joka aiheuttaa suurimman tietoturvariskin. Osa syistä joiden takia “Adidas verkko” poistui oli se, että nuo henkilöt saattoivat varastaa tai kopioida tärkeitä asiakirjoja. Samalla tavoin huonosti koulutetut työntekijät ovat suuri ongelma tietoturvan kannalta. He eivät ehkä osaa tai uskalla kysyä kulkulupia, kun he avaavat ovia tuntemattomille. 

Tai sitten esimerkiksi siivoojaksi naamioitu FSBn agentti voi soluttautua johonkin insinööritoimistoon, ja varastaa sieltä esimerkiksi tietokoneiden varmuuskopio nauhoja tai kopioida nuo tiedot itselleen. Tai nuo henkilöt voivat asentaa valvontakameroita toimistoon. Se että työskenteleekö tuollainen tunkeutuja FSBn tai jonkun MC-jengin laskuun on täysin sama asia. Eli MC-miehet voivat myydä noita tietoja esimerkiksi juuri FSBlle, joka ehkä sitten luovuttaa noille jengiläisille aseita vastapalvelukseksi. 

USAn hallitus julkistaa odotetun UFO-raporttinsa

USAn hallitus julkistaa odotetun UFO-raporttinsa

USAn hallituksen UFO raportti on oikeastaan yksi vuoden odotetuimmista asiakirjoista. Uskoisin että tuosta raportista ei löydy ainakaan virallista mainintaa humanoidien ruumiista pakastimissa tai mahdollisesti kaapatuista ulkoavaruuden avaruusaluksista. Mutta tuo raportti pitää kuitenkin sisällään sikäli mielenkiintoista tietoa, että siinä myönnetään että 2-3 prosenttia noista UFO eli UAP (Unidentified Aerial Phenomenon)  eli tunnistamaton ilmakehän ilmiö on niin sanotusti jäänyt selvittämättä, eli kohteita ei olla tunnistettu. 

Suuri osa UFOista saattaa olla ihmisten tekemiä. Esimerkiksi Nikola Tesla kehitteli 1900-luvun alussa lentävää lautasta, joka olisi lentänyt valokaaren avulla. 

Tuon NASAn UFO-raportin tarkoitus lienee rohkaista ihmisiä kertomaan avoimemmin siitä, jos he ovat nähneet tunnistamattomia lentäviä esineitä. Ja tietenkin myös ilmavoimat haluaa tietää, jos sen uuden sukupolven stealth-laitteet kuten kameleonttipinnat, jotka tekevät lentokoneesta näkymättömiä ihmissilmälle eivät oikeasti toimi. 

UFOt käyttäytyvät oudosti, mutta eivät niin oudosti, että ne eivät voisi olla ihmisten tekemiä. Tällä tarkoitan että esimerkiksi ilmalaivat jotka käyttävät plasma pulssimoottoria voivat käyttäytyä hiukan eri tavalla kuin normaalit ilma-alukset. Eli nuo hypoteettiset, ehkä pallon muotoiset ilma-alukset vetävät ionisoitua ilmaa niiden napojen yli, ja tuolloin syntyisi samanlainen plasmapulssi kuin mitä maapallo muodostaa aurinkotuulesta. 

Löyhästi Leonardo da Vincin tankkiin perustuvassa lentolaitteessa muskettien paikalla olisi suihkumoottorit, ja pohjassa nelikopterin roottoriratkaisu. Yllä siis on Leonardon tankki, jota on käytetty tuon laitteen pohjana. 

Tuon pallon sisällä olisi vispilää muistuttava magneetti rakenne, jonka avulla pallo ohjaa ionivirtaa haluttuun suuntaan. Eli jokaiseen magneettijänteeseen voitaisiin kytkeä virta erikseen, mikä mahdollistaisi ilmaa kevyemmän mylar pallon erittäin ketterän lennon. Kyseinen pallo muistuttaisi ulkoisesti Echo-satelliittia, mutta olisi sitä paljon kehittyneempi. 

Echo satelliitti. 

Tuossa pallossa siis gondoli, jossa olisivat hallinta, virrantuotto sekä myös havaintolaitteet sijaitsisivat pallon keskellä. Tuota ilmaa kevyempää  laitetta voitaisiin käyttää ehkä tutkien hämäämiseen tai tiedusteluun. Kyseinen plasmapulssilaite voidaan tietenkin sijoittaa myös korkealla lentäviin ilmalaivoihin, joita voidaan käyttää tiedusteluun sekä tarkkailuun ja vahvistamaan tiettyjen alueiden vistiyhteyksiä. Nuo ilmalaivat pitää tietenkin suojata esimerkiksi kohti tulevilta ohjuksilta, jos niitä halutaan käyttää kriisialueilla. 

Toinen vaihtoehto olisi hiukan Leonardo da Vincin tankkia muistuttava laite, jossa radiaalisesti sijoitetut suihkuturbiinit mahdollistaisivat nopean vertikaalisen lennon. Ja laitteen alapuolella olisi nelikoptereista tuttu potkuriratkaisu, joka sitten mahdollistaa äänettömän levitaation sekä äänettömän hitaan lennon. Eli mitään kovin radikaaleja ratkaisuita ei noissa välineissä tarvita. 

Pienikokoisissa tunnistamattomissa lentävissä koneissa voisi olla plasma- tai valokaareen perustuva moottoriratkaisu. Tuolloin valokaaren avulla kuumennetaan esimerkiksi ilmaa, joka laajetessaan kehittää työntövoimaa. 

Eli osa noista oudosti käyttäytyvistä lentävistä kohteista voi olla oikeasti ihmisen tekemiä, ja ne voivat tietenkin olla esimerkiksi hologrammeja joilla ihmisten katseet käännetään pois kohteista, joita heidän ei ole tarkoitus nähdä. Se mikä noista oudosti käyttäytyvistä lentävistä esineistä tekee omituisen on se, että kukaan ei ole koskaan myöntänyt olevansa niiden omistaja. Jos Venäjä olisi noiden esineiden takana, niin varmaan Putin kertoisi sen meille. Tietenkin osa noista objekteista on säähavainto- tai tiedustelupalloja, ja varmasti USAn hallitus haluaa ihmisten kertovan noista mahdollisesti kiinalaisten lähettämistä tiedusteluvälineistä myös ilmavoimille. 

https://www.globalsecurity.org/intell/systems/haa.htm

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/yhdysvaltain-avaruushallinto-nasa-julkistaa-odotetun-uforaporttinsa/ar-AA1gHaXH?ocid=msedgntp&cvid=58baa3a0950442cd8170622f271b6a22&ei=19

https://en.wikipedia.org/wiki/Project_Echo

Muutos sekä sen vastustaminen

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Muutosvastarinta on todella yleistä kaikissa yhteisöissä, ja yksi asia mikä pitää aina huomioida on se, että muutosta vastustetaan usein siellä, missä vanha järjestelmä on taannut työpaikan sekä tiettyjä etuja jollekin taholle yhteisössä. Ja jos yhteisöön tuodaan muutosta, niin silloin pitää tietenkin huomioida se, että muutoksen on oltava sellaista, että kaikki yhteisöön kuuluvat ovat siinä mukana, eikä kukaan ikään kuin muutu passiivista vastarintaa tekeväksi yhteisön osaksi. Jos ajatellaan vaikka sitä, että yhtiön digitalisointiin kuuluu aina vahva johtaminen, niin sen tarkoitus on ensinnäkin antaa tukea muutokselle, sekä samalla osoittaa se, että yhtiössä tai muussa yhteisössä tullaan asiat viemään läpi niin, että joku asia muuttuu. Eli vahvan johtajuuden avulla tehdään kaikille selväksi, että "mieluummin ei vanhaa järjestelmää enää käytetä", mikä tarkoittaa sitä, että kaikki vanhaan järjestelmään kuuluvat palikat sekä ohjelmat otetaan koneilta pois.

Kun puhutaan hiljaisen tiedon tukemisesta sekä yhtiön johtamisesta, niin silloin tietenkin jokainen meistä haluaa olla inhimillinen, ja kunnioittaa jotain vanhaa työntekijää. Mutta kuitenkin yhtiön johtaja päättää sen, mitä yhtiössä tehdään. Kun keskustellaan etätyöpäivistä sekä muista vastaavista asioista, niin niitä varten tietenkin varataan palaveriaika. Se tarkoittaa sitä, että johtaja varmasti haluaa keskustelua asioista, ja silloin voi muuten huomauttaa ohimennen, että myös se "virtanen" voi tulla tuolloin aikaisemmalla bussilla, koska palaverissa keskustellaan tärkeistä asioista. Mutta se ei tarkoita sitä, että johtajan vastuu sekä valta jotenkin niiden kautta pienenisi. Johtajan asia on tehdä yhtiötä kannattavammaksi sekä sen kautta taata sen omistajille suurempi tuotto. Se tarkoittaa että johtaja on henkilö, joka edustaa yhtiötä alaisiinsa nähden.

Mikäli yhtiön etu vaatii sitä, että joku asia muuttuu, niin se tarkoittaa sitä, että johtaja on tuolloin velvollinen panemaan muutoksen toimeen. Tämä ei ole tulkittavissa siten, että joku palaveri muuttaa hänen näkemystään tai asemaansa mihinkään, mutta aina joka kerran olisi toivottavaa, että myös alaiset alkaisivat tukea dynaamista kehitystä. Eli tämä muutos voidaan tehdä  väkipakolla, tai sitten tuota tilannetta voidaan hiukan lievittää niin, että alaisille kerrotaan muutoksen tuomista eduista, ja heidät ehkä saadaan siten myös innostumaan tästä toiminnasta. Jopa pakolla tehty muutos voidaan tehdä siten, että alaiset elävät täysillä mukana. Ja positivismi sitten tietenkin tekee asioista helpon kaikille. Muutos ei saa koskaan olla vain yhden ihmisen tai organisaation osan asia, vaan pitää aina muistaa se, että muutokseen pitää ottaa koko yhteisö mukaan. Silloin ei kukaan pääse ikään kuin livahtamaan takaovesta sanomalla, että hänelle voidaan edelleen toimittaa myös vanhan järjestelmän avulla toimittaa asiakirjoja.

Tuollaisen jarrumiehen paikka on joku muu, kuin yhtiö jossa tehdään muutosta. Eli johtajien tahtoon on alaisten taivuttava, vaikka asia saattaa olla jotenkin vaikea käsittää. Ja kun uutta tietojärjestelmää otetaan käyttöön, niin se tietenkin otetaan käyttöön kaikissa työasemissa samaan aikaan. Valmiin järjestelmän käyttöönotto on nimittäin hiukan erilainen asia kuin joku koodaustyö. Luotaessa uusia järjestelmiä pitää tuo asia tehdä varoen, sekä koekäyttää tuota ohjelmaa siten, että kyseinen prototyyppi otetaan ensin käyttöön jossain yksittäisessä kokeellisessa työasemassa, ja sitten sen käyttöä laajennetaan samalla vikoja etsien. Mutta kun johonkin vaikka lakialan yhtiöön tuodaan järjestelmää, niin sen pitää olla valmis. Joten tuolloin järjestetään tarpeellinen koulutus, ja sitten tuo ohjelma vain ladataan koneille, minkä jälkeen se on valmiina käyttöön. Eikä tuolloin enää testata yhtään mitään.

Kun puhutaan siitä, että alaisilta kysytään jostain asiasta, niin silloin saattaa olla niin, että johtaja etsii noiden keskustelujen kautta sellaisia ihmisiä, jotka vastustavat muutoksia. Joskus muutosvastarintaan on syynä se, että henkilölle ei tule yhtään tehtäviä. Tai sitten hän saattaa jopa jakaa yhtiön luottamuksellisia asiakirjoja jollekin taholle, jonka ei niitä pitäisi saada käsiinsä. Tuollainen henkilö voi esimerkiksi yrittää sabotoida muutosta. Ja sen takia tällainen keskustelu on hyvä tehdä ennen uuden järjestelmän käyttöönottoa. Ja kokous tietenkin päätetään aina niin, että uuden järjestelmän käyttöönottopäivä laitetaan almanakkaan eikä siitä sitten mitään keskusteluja käydä. Oikein vanhojen työntekijöiden kohdalla voi tietenkin katsoa eläkkeelle lähtöpäivät, joten ehkä heidän kohdallaan voidaan tehdä jotain järjestelyjä kuten antaa heille muutamia vapaapäiviä, mutta pääasiassa tietenkin yhtiön johdon pitää vastuunsa sekä velvollisuutensa tuntea, ja jos uusi järjestelmä otetaan käyttöön, niin pääasiassa kaikkien kohdalla pitää linjan olla yhteneväinen. Eikä yksittäisiä soraääniä saa kuulua tuon päätöksen jälkeen.

Hyvin tehdyn työn palkitsemisesta

Kimmo Huosionmaa

Taas on joku asiantuntija sanonut sen, että koululaista ei saisi palkita hyvistä arvosanoista, ja tässä hän ehkä saattaa olla oikeassa. Nimittäin jos palkkio esimerkiksi kiitettävästä kokeessa annetusta suorituksesta tarkoittaa satojen eurojen palkkiota, niin silloin varmasti mennään vähän yli. Kuitenkin palkkiot lisäävät oppimismotivaatiota, sekä myös antavat kannustetta yrittää yhä ylemmäs sekä parempia tuloksia. Eli tällöin voidaan kysyä, että eikö mitään positiivista saa koskaan sanoa, kun lapsi tekee sellaista, mikä tuo sitten iloa.  Mutta kun puhutaan siitä, että hyvä arvosanoja kehutaan, niin se sitten varmaan tuo lisää intoa oppimiseen. Tällaisissa tapauksissa missä puhutaan siitä, että kiitettäviä arvosanoja kotiin tuovaa oppilasta palkitaan, niin silloin tietenkin pitäisi muistaa sanoa myös se, että millaisesta palkkiosta on kysymys.

Sanat "hyvin tehty, jatka samaan malliin" ovat sellaisia palkkioita, jotka jäävät varmaan lapselle mieleen positiivisella tavalla, ja hän sitten tuntee tuota kautta onnistuneensa koulussa. Ja sitten jos koulu menee huonosti, niin silloin voidaan puhua esimerkiksi aikaa vievän harrastuksen keskeyttämisestä. Eli sellaiset edut kuin mopot ja muut vastaavat asiat pitäisi sitoa siihen, että koulussa tehdään työt kunnolla, Ja sitten vanhempien pitää vielä muistaa antaa tuo rangaistus, jos koulu alkaa mennä huonosti. Eli jos pettymyksen sattuessa uhattua rangaistusta ei panna täytäntöön, niin se menettää merkityksensä. Ja jos koulu ei kiinnosta, niin silloin siihen pitää ottaa uusi ote, joka haetaan rangaistuksen kautta.

Samalla myös syy huonoon tai huonontuvaan menestykseen pitää selvittää, eli lapselle pitää silloin pitää puhuttelu ja ottaa selville, millaisissa piireissä hän liikkuu, sekä myös oppilashuoltoryhmään pitää silloin olla yhteydessä. Jos kympin oppilas alkaa tuoda nelosia kotiin, niin silloin kyllä on jotain tapahtunut.  Kun puhutaan palkkioista sekä kehuista, niin tietenkään huonosti tehtyä työtä ei saisi palkita, ja samoin myös kehujen jakaminen on sitten sellainen asia, joka aina välillä unohtuu työyhteisössä. Eli jos työryhmä tekee hyvää työtä, niin silloin voi myös jotain positiivista sanoa heidän osaamisestaan, eikä aina pidä vain jakaa rangaistuksia. Kun puhutaan tilanteesta, että toinen on saanut vain huonoa palautetta työstään, niin silloin hän kyllä sitten tuntee antipatiaa koko työelämää kohtaan.

Kun ajattelen palkkioita sekä sitä, miten esimerkiksi työelämässä niitä on jaettu, niin se hiukan ihmetyttää, että vaikka yhtiö tekisi kuinka huonoa tulosta tahansa, niin silti johtaja on katsonut ansaitsevansa bonuksia työstään. Eli tässä vaiheessa kysyisin, että mistä tuollainen tapa toimia on opittu? Eli jos ei hyvin tehtyä työtä mitenkään tarvitse palkita, niin miksi sitten huonosti tehty työ palkitaan? Onko se opetettu jossain koulussa, että jos ihminen epäonnistuu, niin häntä sitten siitä asiasta vain lepytetään.? Palkkio ei saisi olla mikään itsestäänselvyys, joka jaetaan joka tapauksessa. Jos joku sitten saa palkkioita ilman, että hän täyttää niiden saamiselle asetettuja ehtoja, niin silloin kyllä sitten menettää merkityksen. Eli saadakseen palkkioita, pitää ihmisen tehdä sellainen asia, että hän tekee sellaisen suorituksen, että sitä voidaan tai sitä kannattaa palkita.

Eihän kukaan saa palkkiota osallistumisesta juoksukilpailuun, vaan siitä että hän tulee kolmen ensimmäisen joukossa maaliin jaetaan palkintoja. Mutta kun puhutaan esimerkiksi koulunkäynnistä, niin tietenkään pelkkiä haukkuja ei saa antaa. Silloin tällöin on mukavaa kuulla myös jotain hyvää itsestä sekä osaamisesta. Ja jos sitten aletaan puhua esimerkiksi siitä, miten palaute annetaan, niin siinä voi kyllä sitten myös hiukan positiivista sanoa, ja myös edistyminen pitää huomioida. Mutta myös se pitää voida sanoa, jos kehitys on negatiivista. Eli oppilas on tullut ajoissa tunnille, on tietenkin hieno asia, ja kuitenkin jos hänen suorituksensa kokeessa on ala-arvoinen, niin silloin häntä pitää siitä moittia.

Toisin sanoen  tunnille ajoissa tuleminen on oppilaan velvollisuus, eikä siitä tarvitse tehdä numeroa. Mutta jos tunnilta myöhästytään, niin silloin tietenkin pitää rangaistus antaa. Ja siitä kautta pääsemme taas palkitsemiseen. Lapsi joka on saanut paljon rangaistuksia kuten jälki-istuntoa, saattaa pitää palkkiona sitä, että hän pääsee joskus "aikaisemmin kotiin", kun sitten on saapunut ensimmäisen kerran ajoissa sovittuun paikkaan, eikä silloin edessä ole rangaistusta.