Miksi kiusaamiseen ei puututa?

https://yle.fi/a/74-20213507

Ylen kanavalla on artikkeli Tom Moilasesta, joka on kohdannut koulukiusaamista Specia ammattiopistossa. Hänen tarinansa on ikävän tuttu joillekin muille. Ja kukaan ei varmaan voi olettaa että kiusattu antaa automaattisesti anteeksi tekoja, jotka kohdistuvat toistuvasti häneen itseensä. Leikkeet ovat tuosta jutusta. Kiusaamista saatetaan maassamme käsitellä siten, että se on uhrin syytä. Tai sitten ajatellaan että, jos kiusaamisesta vaietaan, niin sitä ei sitten ole olemassa. 

Saattaa olla niin, että ammattikoulujen sekä joissain tapauksissa myös lukion opettajat ajattelevat, että koska koulu kestää vain kolmisen vuotta, niin siksi on helpompaa olla puuttumatta kiusaamiseen, joka sitten myöhemmin eskaloituu myös työelämään. Kiusaaja saattaa jatkaa toimintaansa siis myös työpaikoilla, missä hän saattaa tehdä koko muun joukon työstä mahdottoman.  Pahimmillaan hän saattaa aiheuttaa jopa kuolemantapauksia, kun hän tönii muita. Kiusaaja joka kiusaa muita työpaikoilla on ilmeisesti oppinut nuo tapansa jossain peruskoulussa. 

Liian usein kiusaamiseen jätetään puuttumatta. Koulukiusaaminen on vakava ongelma, varsinkin jos se sattuu omalle kohdalle. Kiusaaminen ei lopu siihen, että älypuhelinten käyttö  kouluissa kielletään. Tai että ongelmista vaietaan. Kiusaajien kohdalla saattaa asia olla niin, että siinä on jopa melko suuri joukko yhtä henkilöä vastaan. Ja silloin tietenkin opettajat pääsevät vähällä, kun he laittavat yhden oppilaan tai opiskelijan pois koulusta. On aina helpompi vaihtaa yhden henkilön koulua tai jopa ehdottaa hänelle koulun keskeyttämistä, kun rangaista esimerkiksi 10-20 oppilaan tai opiskelijan ryhmää, 

Tuolloin voidaan esimerkiksi kiusatulle suoraan ehdottaa koulun keskeyttämistä, jotta enemmistö voisi “käydä sitä rauhassa”. Mutta jos sitten ajatellaan että koulun tehtävä ei ole kuntouttaminen, niin miten sitten voidaan ajatella että tuo henkilö jota on kiusattu oikeasti pääsee mukaan yhteiskuntaan? Antaako keskeytetty koulu sitten sitä itsetuntoa sekä arvostusta, jota tuollainen koulussa kiusattu tarvitsee? Tietenkin varmaan jokainen kiusaaja haluaa kiusatut pois työelämästä sekä pois nurkista roikkumasta. 

Mutta jos sitten ajatellaan esimerkiksi eläkkeeltä saatavia tuloja sekä muita eläkkeeseen sekä kuntoutustukeen liittyviä asioita, niin silloin tuollainen asia saattaa eristää tuota jo valmiiksi eristettyä henkilöä vielä lisää. Eli näissä asioissa pitäisi ajatella uhrin elämää kokonaisuutena. Hän tarvitsisi terapian lisäksi myös muuta sisältöä eli muiden antamaa arvostusta omaan elämäänsä. Sekä tietenkin kiusaamisen uhri tarvitsee rahaa siinä missä muutkin. Hän tarvitsee asunnon sekä myös sellaisia harrastuksia, mistä hän voisi saada sellaisia kavereita, joiden kanssa hän voisi tehdä asioita, jotka ovat hänelle itselleen mieluisia. 

Ongelma vain tuossa asenteessa on se, että tuolla periaatteella myös esimerkiksi joukolla tehdyt pahoinpitelyt ovat sen mukaan oikeutettuja, koska edessä on yksi vastaan monta tilanne. Ja tuolloin kiusaaja tietenkin ajattelee,  että hänen tekonsa on jotenkin hyväksyttävää, Juuri tuo asenne sitten aiheuttaa sen, että kiusaaja saa yllykettä teoilleen. Kiusaaja ei lopeta, koska hän ei näe tekevänsä mitään väärää. Häneltä puuttuu usein se paljon puhuttu sosiaalinen omatunto. 

Kun halutaan päästä helpolla, niin silloin tietenkin kannattaa huomioida vain enemmistöä. Ja erityisesti koulukiusaamistapauksissa nähdään asiat joskus niin, että joku pääsee helpommalla, kun kiusaamiseen ei puututa. Usein tai ainakin joissain tapauksissa asioita on käsitelty siten, että kiusaamisen uhria on syyllistetty, tai asiat on käsitelty siten, että uhria on jopa pakotettu sanomaan, että hän on itse syyllinen tapahtuneeseen. Ja sen jälkeen uhri on vain poistettu koulusta. Samoin jos uhri on puolustanut itseään, niin sitä on käsitelty kiusaamisena. 

Se mikä sitten asiassa on erityisen ikävää on se, että varsinkin näissä tapauksissa työntekijät saattavat vedota esimerkiksi vaitiolovelvollisuteen, eli he eivät sitten saa kommentoida yksittäisiä tapauksia. Mutta samalla kiusaajat saavat levitellä uhristaan mitä heitä milloinkin sattuu huvittamaan. Eli kiusaajat harvoin myöntävät tekevänsä mitään väärää. Kiusaajat toimivat harvoin yksin, eli jokaiseen tapaukseen osallistuu ehkä useita henkilöitä, ja juuri se että kiusaajia on useita, saattaa aiheuttaa sen, että koko muu koulu kääntyy kiusattua vastaan. Eli on jotenkin helpompi olla kiusaajien puolella. 

On helppoa nähdä kiusattu syyllisenä kuin lähteä syyttelemään jotain näennäisen suosittua poikaa tai tyttöä, joka onnistuu aina luomaan ulospäin tasapainoisen sekä sosiaalisen mielikuvan. Koulukiusaaja osaa aina esittää asiansa siten, että hän on yhteiskunnan tukipilari, sen ja sen yhdistyksen puheenjohtaja sekä paljon muuta rakentavaa. Kiusattu taas on hiljainen ihminen, joka ei paljon puhu. Kiusaaja tietenkin pitää huolen siitä, että kiusattu ei myöskään voi muodostaa yhtään ihmissuhdetta. 

Kukaan ei puhu siitä, miten puhumattomuus muodostuu. Se että henkilö saattaa olla lievästi autistinen saattaa tietenkin olla osasyy tuohon asiaan. Mutta sekin asia pitää ottaa huomioon, että kun kiusattu sitten lähtee solmimaan kontakteja, niin vastaus saattaa olla se, että hänet käsketään suoraan painumaan V***n. Tai sitten muut vain kääntävät selän, ja hänelle sitten kerrotaan suoraan, että hän voi lähteä vaikka jonnekin muulle planeetalle. 

Ja kiusaajien joukko varmasti pitää huolen siitä, että kukaan ei uskalla tai halua mennä puhumaan kiusatuille, koska se saattaa aiheuttaa ongelmia itselle. Ajattelutapa missä jokainen huolehtii vain omista asioistaan on tietenkin kiusaajille mieleen. Juuri se ajatus että “jos käännän selän niin kiusaajat jättävät minut rauhaan” on asia mikä sitten saa aikaan sen, että kiusaaja kokee tilanteen siten, että hänen toimintansa hyväksytään. Kiusaajien toiminta saattaa olla aivan avointa, mutta siihen ei puututa, koska jopa aikuiset saattavat pelätä sitä, että heille huudellaan tai heidän autojaan vahingoitetaan. 

https://yle.fi/a/74-20213507

Tuollainen asenne sitten tietenkin yllyttää kiusaajia jatkamaan toimintaansa. He saavat ikään kuin vettä myllyynsä. Ja juuri se että ihmiset eivät halua tai uskalla puuttua rikoksiin tietenkin rohkaisee rikollisia tekemään kovempia sekä avoimempia rikoksia. Ja juuri tämä asenne sai sitten aikaan sen, että tilanne muuttui esimerkiksi New Yorkin kaupungissa 1970-luvulla sellaiseksi, että esimerkiksi Hell’s Kitchen alueella ei voinut liikkua ulkona auringonlaskun jälkeen. Sanotaan että tuolloin jengit saattoivat vaatia esimerkiksi “veroja” siitä, että joku kävelee kadulla. Jos “veroja” ei maksettu, niin seurauksena oli haulikon laukaus naamaan. Eli suurin osa noista kovaan väkivaltaan syyllistyneistä on aloittanut uransa jo nuorena. He ovat ikään kuin siirtyneet aina vaiin vakavampia tekoja kohti. Ja lopulta tulos on ollut silmitön väkivalta. 

Koulukiusattu saattaa kärsiä kiusaamisesta lopun ikänsä. Hän saattaa kohdata psyykkisiä ongelmia, tai pahimmassa tapauksessa kiusaaminen jatkuu sitten jossain aikuisiällä. Tai sosiaalisten suhteiden rakentaminen muuttuu vaikeaksi. Kuitenkin noiden henkilöiden jaksamiseen tai kuntoutumiseen ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Vankien eli esimerkiksi törkeään väkivaltaan syyllistyneiden rikollisten jaksamiseen sekä palaamiseen työelämään kiinnitetään erittäin paljon huomiota. 

Mutta siihen, että miten kiusattu pääsee elämänsä alkuun ei juurikaan kiinnitetä mitään huomiota. Ihmisiä huolettaa se, että esimerkiksi Andreas Behring Breivikin kaltaisten massamurhaajien rangaistus ei muutu liian kovaksi. Mutta samalla esimerkiksi koulukiusaajien uhrit saattavat jäädä täysin vaille kuntoutusta. Tai sitten kuntoutus on joku siivoustyö jossain rappukäytävässä, jossa tuo onneton sitten saa käydä asioita yksin läpi. Jos kiusaaminen aiheuttaa traumoja, niin tietenkin silloin ratkaisuksi ehdotetaan esimerkiksi psykiatrista hoitoa, jossa sitten ratkaisu on lääkitys. Eikä muuta tarvitakaan. 

Silloin ei vaikeista asioista edes tarvitse puhua, kun uhri voidaan siirtää pois silmistä ja pois mielestä. Kun uhri ei pääse työelämään, niin kenenkään ei tarvitse kuunnella sitä, miten  kiusaaja jonka sosiaalisuutta saatetaan kiitellä on todellisuudessa käyttäytynyt. 

Koulukiusaaja on ihminen joka on aina aluksi hyvin miellyttävä. Hän saattaa helposti ujuttautua uhrin lähipiiriin tai muuttua jopa uhrin perheenjäsenen kaveriksi. Kiusaajan kohdalla ongelma on siinä, että hänellä ei ehkä ole sosiaalista omaatuntoa. Se tarkoittaa että mikään valhe tai lahjonta ei ole hänestä liian alhainen. Ja juuri tuo asia tekee hänestä vaarallisen. Hän ei kavahda mitään valhetta tai tekoa päästäkseen tavoitteeseensa. Eli koska kyseessä on klassinen narsismi, niin hän saattaa jopa ajaa autolla oman mummonsa yli, jos se auttaa hänen suunnitelmiaan. 

Hän saattaa työntää tavaroita kaupoissa toisten laukkuihin, ja väittää näiden varastelevan. Tai sitten hän syyttää uhrejaan esimerkiksi huumeiden käytöstä tai muusta vastaavasta. Kiusaaja osaa myös usein nuoleskella niitä, jotka ovat päässeet esimiesasemaan. Ja juuri se tekee kiusaajasta erittäin inhottavan. Hän saattaa mielellään poseerata valokuvissa kaiken maailman julkkisten kanssa. Hän saattaa väittää että muut keksivät kaikki tarinat vahingoittaakseen hänen mainettaan. 

https://yle.fi/a/74-20213507

 

Suojaako lukeminen esimerkiksi hybridivaikuttamiselta?

Tarina siitä kuinka psykopaatti johtaa psykopaatteja. 

Lukeminen sekä sivistys suojaavat ihmistä jossain määrin esimerkiksi juuri hybridivaikuttamiselta. Mutta lukeminen ei suojaa ihmistä vahingollisilta ajatuksilta. Eli kuten me tiedämme, niin kun puhutaan vainoista, niin vainoihin syyllistyneet henkilöt ovat usein olleet täysin vailla mitään koulutusta tai he saattoivat olla jopa luku- ja kirjoitustaidottomia. Mutta sitten kun puhutaan esimerkiksi keskiajan inkvisitiosta tai Natsien SS-joukoista, sekä varsinkin niistä miehistä, jotka suorittivat niin sanotusti likaista työtä kuten kidutuksia tai murhaamista mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, niin usein unohdetaan että nuo näihin pöyristyttäviin tekoihin syyllistyneet miehet ja naiset toimivat toisten miesten ja joskus naisten käskystä, ja valvonnassa.  

Erittäin koulutetut ihmiset johtivat täysin kouluttamattomia ihmisiä. Se mikä tekee asiasta erikoisen on se, että ihminen joka on käynyt kouluja kantaa vastuun siitä, miten hän tietojaan sekä taitojaan käyttää. Mikäli ihminen itse haluaa tehdä pahaa toiselle, niin hän tekee sitä, oli hän käynyt kouluja tai ei. Eli tietenkin esimerkiksi SS-johtaja Himmler on erittäin hyvä esimerkki siitä, kuinka mielisairas, psykopaattisen luonteen omaava henkilö voi saada käyttöönsä keskitysleirien kaltaisen järjestelmän. Ja sitten häntä seurasivat muut psykopaatit, jotka näkivät keskitysleirit paikkana, jossa he voivat toteuttaa erilaisia irvokkaita versioita tieteestä. 

Mutta sitten kun puhutaan siitä, kuinka oppimattomat ihmiset kiduttivat ja murhasivat ihmisiä, niin hekin olivat psykopaatteja. Se että ihminen ei ole käynyt kouluja ei vapauta häntä vastuusta, jos puhutaan esimerkiksi viattomien surmaamisesta.  Siis kuka vain voi olla psykopaatti, oli hän oppinut tai joku lukutaidoton ihminen. Mutta lukutaidotonta on helpompi johtaa harhaan. Tai hänet on helpompi houkutella mukaan holokaustin kaltaisiin hirmutekoihin kuin joku joka kyseenalaistaa käskijänsä motiivit. 

Raakalaiset jotka syyllistyivät raakalaismaisiin tekoihin toimivat erilaisten tohtoriksi koulutettujen ihmisten komennossa. Eli jokainen inkvisiittori oli periaatteessa teologian tohtori, ja esimerkiksi Einsatzgruppen-osastojen eli SS-joukkojen tuhoamisryhmien komennossa oli erilaisia Dr. natseja, joiden käskyä nuo käskyläiset noudattivat. Dr. Josef Goebbels oli mies jonka suunnittelemat huuto- tai propagandakampanjat käänsivät ihmiset juutalaisia vastaan. 

Kun ajatellaan että erilaiset Dr. malliset ihmiset komentelivat lähes kouluttamattomia alaisiaan,  niin silloin voidaan hyvällä omallatunnolla sanoa, että nuo komentajat sekä heidän esimiehensä suoraan sanottuna käyttivät hyväksi noiden alaisten kouluttamattomuutta, epävarmuutta sekä hyväuskoisuutta hyväkseen. Eli kun alaisilla ei ollut taitoja, uskallusta tai muuten valmiuksia kyseenalaistaa saamaansa tietoa, niin heille voitiin syöttää melkein mitä tahansa. Samalla tavalla kuin joku SS, toimivat myös esimerkiksi inkvisiittorit. Inkvisiittorit eivät koskaan itse kiduttaneet ketään. 

Kidutuksen hoitivat maalliset virkamiehet kuten sheriffit, käskyn haltijat sekä sotilaat ja pyövelit. Samoin maalliset tuomioistuimet määräsivät rangaistukset, joista tunnetuin on roviolla polttaminen. Kun nuo toimenpiteet tehtiin, niin silloin inkvisiittori määräsi tietyt toimenpiteet, ja sitten maalliset virkamiehet suorittivat kaiken mitä yleisön edessä ilmoitettiin tai yleisölle näytettiin. Ja inkvisiittori istui ikään kuin puhtaana pulmusena kaiken pahan yläpuolella. Tuota tapaa ei inkvisitio ollut itse keksinyt. Nuo tavat missä kuninkaat ja hallitsijat olivat muka täysin erossa alaistensa harjoittamasta väkivallasta. Jo Egyptin faaraolla oli tapana se, että heidän alaisensa tekivät likaista työtä. Kun he itse istuivat ja valvoivat sitä, mitä alaiset tekivät. 

Yksi syy siihen, miksi tietoa kerätään on se, että tieto tuo valtaa. Valta taas on asia joka turmelee, ja rajaton valta turmelee rajattomasti. Jos ihminen on oppimaton, niin hänelle on helppoa uskotella erilaisia asioita. 

Egyptin faaraoiden aikaan faaraota pidettiin yhtenä jumalista. Jos faarao suuttui, niin se tarkoitti että jos häntä ei lepytetty kunnolla, niin valtiota kohtasi kaiken maailman vitsaukset kuten esimerkiksi rutto, sota tai nälänhätä sekä tietenkin malaria eli unitauti. Kun puhutaan esimerkiksi siitä että rotat söivät muiden kuin faaraon merkitsemät viljat, niin se varmasti sitten teki suuren vaikutuksen ihmisiin, jotka eivät olleet koskaan kuulleet esimerkiksi syanidista, jota voidaan tiputtaa viljan päälle. 

Ja tarinat siitä kuinka faaraon suututtanut matkamies vajosi uneen ja kuoli olivat varmaan hieno tapa saada kunnioitusta faaraolle, varsinkaan kun kukaan ei osannut arvata että malariaa levittivät malaria sääsket jotka olivat juoneet malarialoisien saastuttamaa verta. Ehkä faaraolla oli tieto siitä, mistä hän saisi unitautia sairastavia sääskiä, mutta nuo samat tiedot eivät päätyneet tavallisten ihmisten korviin, vaan he uskoivat kyseessä olleen todellisen taian. Ja jos he olisivat kuulleet malarialoisista, niin silloin ehkä olisi joku tyranni jäänyt nousematta valtaan. 

Me emme voi erottaa tunteita järjestä vaikka niin haluaisimme.

Kaikki muutkin ihmiset maailmassa kirjoittavat kokemuksistaan erilaisissa hyvin ikävissä tilanteissa, joten itsekin tässä päätin vähän avautua siitä, mitä kutsutaan tunteiksi tai toisen huomioimiseksi. Se että me huomioimme muita ihmisiä on asia mitä pidetään itsestään selvyytenä. Mutta se että myös meillä itsellämme on oikeus olla huomioituja, ja olettaa olettaa että muut ihmiset käyttäytyvät meitä kohtaan samalla tavoin kuin he odottavat meidän käyttäytyvän itseään kohtaan. Siis kauniin ja muita huomioivan käytöksen pitäisi olla aina molemminpuolista. 

Jos lapsia opetetaan että heitä ei tarvitse mitenkään huomioida, niin silloin ihmiset unohtavat että joku päivä lapsi on keski-ikäinen mies tai nainen. Ja silloin hän automaattisesti olettaa että hänellä on oikeus käyttäytyä muita kohtaan samalla tavalla kuin häntä kohtaan on käyttäydytty. Samoin hän olettaa saavansa samaa kunnioitusta sekä arvostusta kuin mitä hänen vanhempansa olettivat hänen antavan heille. Eli kun katsomme örveltäviä alkoholistien joukkoja, niin silloin tietenkin voimme päätellä että he ovat oppineet tuon käytöksen joltain aikuiselta. 

Stoalaisuuteen kuuluu se, että ihminen pyrkii vapautumaan tunteistaan sekä nousemaan muiden yläpuolelle. Tavoite "Homo Animuksesta" eli järki-ihmisestä joka osaa tai kykenee tekemään päätöksiä ilman että ne olisivat sidottuja tunteisiin on täysi mahdottomuus. Ihminen on kokonaisuus johon kuuluvat järki ja tunteet. Ihminen ei kykene erottamaan järkeä ja tunteita toisistaan, ja biologinen selitys tälle asialle on se, että samat solut tai ainakin sama kokonaisuus käsittelee järkeä sekä tunteita. 

Me kaikki olemme yksilöitä, jotka ovat enemmän tai vähemmän yhtenäisiä. Ja osa meistä on jatkuvasti jotenkin hajalla, mutta elämän pitäisi kuitenkin jatkua. Se mitä joskus olemme kokeneet tai todistaneet seuraa meitä lopun elämäämme, emmekä koskaan voi tuolle asialle mitään. Me kaikki olemme ihmisiä, joilla on tunteet sekä järki. Ja koskaan emme voi erottaa tunteita ja järkeä erillisiksi kokonaisuuksiksi, vaan tunteet sekä järki ovat liittyneet saumattomasti yhteen meidän mielessämme. Siis järki ja tunteet eivät ole erillisiä asioita, vaikka me niin kovasti toivoisimme. 

Tietenkin me voimme aina yrittää peittää ikäviä asioita mielessämme opettelemalla hallitsemaan niitä esimerkiksi ajattelemalla jotain muuta. Mutta sitten ikävä kyllä joskus tuo tunteiden käsitteleminen pettää, ja tuloksena on parhaimmillaan se, että kauan odotettu juhla on mennyt pieleen, kun pari herraa tai rouvaa ottaa yhteen tanssilattialla. Kun ihminen on tarpeeksi kauan hillinnyt itseään sekä painanut asioita villaisella, niin esimerkiksi liiallinen alkoholin käyttö saattaa aiheuttaa sen, että henkilö yksinkertaisesti menettää itsekontrollinsa. 

Meistä kukaan ei voi loputtomiin peitellä tunteitaan tai teeskennellä etteivät toisen loukkaavat sanat tai muuten loukkaava käytös vaikuta omaan mielialaan. Jos meitä kutsutaan nimellä "patsas" tai "roskis", niin se on äärimmäistä esineellistämistä. Tai sitten tietenkin voi jokainen kuvitella miltä tuntuu silloin, kun toiset ikään kuin teennäisesti unohtelevat yhden tapaamiseen osallistuvan nimen. Tai hänelle ei viitsitä edes vastata, kun hän yrittää puhutella muita. Ehkä muiden mielestä on parempia vastata, että "mitä se sinulle kuuluu"? Tai "kuka on sinulta mitään kysynyt" voi vaikuttaa erittäin mukavalta tavalta osoittaa omaa kypsyyttään. 

Jos jotain tapahtuu meille, niin se tapahtuu oman elämämme päähenkilölle eli minulle tai sinulle. Kukaan muu ei voi oikeasti tietää miltä mikäkin asia tuntuu, kuin se jolle on tuo asia tapahtunut. Hyvinkin pieneltä vaikuttava teko saattaa muuttua hyvinkin merkittäväksi, jos tuo asia tapahtuu kovin usein. Eli jos toistuvasti henkilöä syrjitään tai häntä halvennetaan, niin se alkaa kyllä vaikuttaa asenteisiin hyvin paljon. 

Se että ihminen ei koskaan näytä tunteitaan ei tarkoita että hänellä ei tunteita olisi. Ihminen saattaa vaikuttaa stoalaisen tyyneltä, sekä istua jossain joga-asennossa, mutta hänen mielensä saattaa kiehua ja lopulta jopa kaikkein kovinkin itsekuri murtuu, jos painetta lisätään. Saattaa olla että ihminen on erilainen kuin me muut, ja siksi hän saattaa kerätä kiusallisia kommentteja ympäristöltään. Eli oletteko koskaan muuten ihmetelleet miksi jotkut ihmiset käyttävät jatkuvasti esimerkiksi korvanappeja tai miksi heillä on vaikkapa sankakuuloke korvassaan. 

Nuo laitteet peittävät mukavasti toisten ihmisten kommentit sekä sen että henkilö saattaa puhua itsekseen.  Eli jos joku ajattelee että toinen ei ehkä kuuntele mitä muut sanovat, niin tuo asia voidaan tulkita myös siten, että meistä kukaan ei aina edes halua tietää sitä mitä mieltä muut ovat meistä. Siis myös esimerkiksi bussissa vieressäni istuva henkilö ei välttämättä halua kuulla sitä, mitä satun ehkä hänestä tai hänen ulkoasusta ajattelemaan. Ja juuri tällaisen asian takia meidän pitää olla tarkkana esimerkiksi sen kanssa, mitä puhumme itseksemme. 

Siis meidän pitää muistaa yksi asia. Ihmisen ulkonäkö tai vaatetus saattavat pettää. Tai sitten ne kertovat henkilöstä aivan kaiken. Eli fiksusti pukeutuva henkilö saattaa olla umpijuntti tai tai tyhmän näköisiä vaatteita käyttävä henkilö on ehkä hyvinkin fiksu. Ja sitten täytyy määritellä se, mitä tyhmän näköiset vaatteet oikeastaan tarkoittavat? Ne eivät tarkoita likaisia sekä haisevia vaatteita. Vaan vaatteita jotka eivät satu meitä miellyttämään. Termi "fiksut vaatteet" taas voidaan ymmärtää esimerkiksi taitona pukeutua tilanteen vaatimalla tavalla tai yksinkertaisesti vaatteina, joita itse käytämme. 

Frakki voi olla esimerkiksi itsenäisyyspäivän vastaanotolla aivan oikea valinta. Mutta missään rakennustyömaalla frakin käyttö työasuna ei ehkä osoita parasta mahdollista tietämystä. Nimittäin tuossa jälkimmäisessä paikassa pitää käyttää turvavarusteita, joissa en varmaan menisi Linnan juhliin.  

Ja sitten meidän pitää muistaa kaksi muutakin asiaa. Me itse voimme tehdä virheitä, jotka ovat joidenkin muiden ihmisten mielestä hyvinkin vakavia. Toinen ihminen voi aivan oikeasti loukkaantua siitä mitä me sanomme. Mutta sitten meidän pitää muistaa että jos muut odottavat meiltä kohteliasta sekä hyvää käytöstä, niin myös meillä itsellämme on oikeus odottaa että muut ovat meitä kohtaan samalla tavoin kohteliaita. 

Lukion roolista opiskeluun ja korkeakouluun nähden

Kimmo Huosionmaa

Lukion perinteinen ongelma on ollut se, että sitä ei itseään pidetä valmistavana kouluna, vaan ikään kuin välivaiheena kohti muita opintoja. Tietenkin tuo asetelma on aiheuttanut sellaisen asian, että lukioon tullaan ikään kuin "miettimään jatkoja". Tuo varmasti laskee tasoa todella paljon. Varsinkin viimeisenä lukio-vuotena on edessä se, että abiturientti on itse vastuussa siitä, miten hän työnsä tekee. Tuo asia on aivan uutta, kun pohditaan sitä, millaisessa asemassa hän on sitä ennen ollut. Kun tässä alhaalla on lukio-lehtorin käsitys lukion maailmasta sekä sen muutoksesta, niin tuossa kirjoituksessa ei näy sellaista ongelmaa, mikä on todella häiritsevää muita opiskelijoita kohtaan. Nimittäin jostain syystä jossain vaiheessa on peruskoulussa alettu uskoa siihen, että vastauksen saa huutaa ilman viittaamista.

Ja siitä  seuraa merkillinen asia, nimittäin se että jopa korkeakouluissa huudellaan luennoilla vastauksia, jotka ovat yleensä vielä väärin. Eli missä on opetettu, että vastauksia huudetaan sillä periaatteella, että kuka on nopein vastaaja, kun ennen oletettiin, että lapsi viittaa, ja vastaa kun häneltä kysytään? Samoin kun katsellaan sitä, että millä tavoin esimerkiksi korkeakoulu-opiskelijat esittävät töitään, niin siitä kyllä varmasti on hieman huomautettavaa, kun henkilö ei edes saa puhuttua tarpeeksi kovaa, että muut kuulevat mitä hän sanoo. Eli miksi enää ei tarvitse tehdä mitään esityksiä, jotta ihmiset oppisivat esiintymään muiden edessä. Esiintymiskammosta pääsee eroon vain esiintymällä, ja se on asia jonka voi ikään kuin pois-opettaa.

Kun taas puhutaan siitä, että mikään arviointiasteikko ei ole peruskoulussa yhteneväinen, niin millä tavoin noita oppilaita voidaan vertailla, jos he tulevat eri kouluista? Lukio on tietenkin asia, joka pitää suorittaa, jos haluaa saada hyvän ammatin, mutta tietenkin myös ammattikoulujen kautta voi päästä korkeakouluun. Kuitenkin esimerkiksi kielten opiskelu on asia, jonka taso ei ehkä ammattikoulussa ole sellainen, että sen avulla voi suoriutua yliopisto- tai korkeakouluopinnoista. Yleisaineiden opetuksen taso saattaa olla ammattikouluissa hiukan kirjavaa, ja jos kieltä ei satu hallitsemaan, niin silloin edessä on ongelmia jatkon kannalta.  

Opiskelu on sellainen asia, mitä pitää harjoittaa myös oppituntien ulkopuolella, jos haluaa menestyä esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa. Nykyinen opiskelu sekä työelämä korostavat sitä, että henkilön pitää osata itsenäisesti etsiä tietoa, ja myös paljon luokassa tehtäviä töitä on muuttunut sellaisiksi, että ne pitää korkeakouluissa tehdä itsenäisesti ryhmissä. Tuon toiminnan on katsottu kehittävän ihmisten motivaatiota sekä ryhmätyöskentelytaitoja, joten viimeistään lukion jälkeen opiskelijat törmäävät tilanteeseen, missä ryhmätöitä tehdään esimerkiksi kirjastossa kouluajan ulkopuolella. Kyseinen asia tietenkin merkitsee sitä, että henkilöiden pitää tullessaan korkeakouluun omata oma-aloitteisuutta sekä sosiaalisia taitoja, joiden avulla he saavat ryhmätyöt sujumaan. Kun opiskelu lähenee loppuaan, niin silloin edessä on Gradun tekeminen, ja sen ainakin osa joutuu yksin tekemään. Tuolloin on noloa, jos ei työtä osaa itsenäisesti tehdä.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/pitkan-uran-tehneen-lehtorin-synkka-tuomio-nykynuorista-vanhemmat-hyysaavat-ja-lukioon-tullaan-ilman-pohjatietoja-monella-ei-ole-unelmia-mistaan/7044158#gs.4P4ZeGM

Kun englanti on ainoa vieras kieli koulussa, niin tilanteelle pitää tehdä jotain mutta mitä asialle voidaan tehdä?

Kimmo Huosionmaa

Englannin kieli on noussut siihen asemaan yhteiskunnassamme, että se on oikeastaan ainoa vieras kieli, jota oppilaat opiskelevat. Tietenkin on ihmisiä, joille englannin kielen ylivoimainen asema maailmalla on jotenkin punainen vaate, ja samalla tietenkin tehdään suosituksia aiheesta, jonka mukaan oppilaita suositellaan valitsemaan joku muu kuin englannin kieli A1-kieleksi. Tuollaisia suosituksia on todella mukava jakaa, mutta sitten eteen tulee sellainen kysymys, että "miksi minun lapseni pitäisi valita kieli, josta hän ei niin paljoa hyödy kuin englannista?". Tuolla hiukan sydämettömällä kysymyksellä tarkoitetaan tilannetta, missä vanhemmat katsovat seinällä olevaa karttaa, ja siinä olevia merkintöjä tai värikoodeja maista, missä pärjää englannilla tai vaikka ranskalla.


Tuolloin tietenkin se kuinka suuri tuo alue on ratkaisee valintoja tehtäessä. Miksi kenenkään pitää ehdoin tahdoin vähentää lapsensa mahdollisuuksia tulevaisuudessa on kysymys, mihin varmaan kaikki törmäävät? Miksi juuri minun pitää asettaa oma lapseni eriarvoiseen asemaan, vaikka opetusministeriö jotain suosittelisi, on asia, joka jokaisen vanhemman päässä pyörii. Kouluissa kieltä opetetaan siksi, että siitä on lapselle hyötyä, eikä siksi että sillä työllistetään esimerkiksi saksan kielen opettajia. Ja jos yksi kieli dominoi opetuksessa, niin silloin tietenkin tullaan tilanteeseen, missä asialle pitäisi tehdä jotain, mutta mitä sille sitten voidaan tehdä oikeasti on toinen asia. Eli miksi vanhemman pitää merkitä lomakkeeseen muuta kuin englanti? Mikään laki ei häntä velvoita ottamaan A1 kieleksi muuta kieltä kuin englannin, joten kai se naapuri sitten ne muut kielet valitsee, jotta joku ranskan opettaja tulee työllistettyä.


Ja tässä sitten taas tullaan siihen tilanteeseen, että miksi oppilaan pitäisi sitten valita joku muu kuin englanti ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi? Tai ehkä olisi hyvä, jos hän valitsisi saksan tai ruotsin tuoksi A1 kielekseen, mutta sitten vastaan tulee sellainen asia, että joku voi kysyä, mitä hän tekee sitten tuolla ruotsin tai saksan kielellä, koska silloin taas voidaan ajatella, että noita kieliä käytetään kuitenkin melko pienellä kielialueella, ja sitten tietenkin maamme koululaitoksen ikuisuus kysymykseen. Eli jos oppilaan halutaan valitsevan jokun aineen, kuten esimerkiksi muun kuin englannin kielen, niin silloin hänelle tai hänen vanhemmilleen pitää voida tästä asiasta esittää perusteltu pyyntö, jolla sitten perustellaan se, miksi lapsi hyötyy siitä, että hän opiskelee A1 kielenä vaikka ranskaa?


Mitä jos oppilas valitsisi venäjän A-kieleksi. Se vasta olisi mielenkiintoinen asia, koska varsinkin oma edustamani ikäluokka koki venäjän kielen jotenkin hankalaksi valinnan kohteeksi, ja silloin tuli valittua englanti. Venäjän kanssa on sellainen ongelma, että sen oppimiseen on kotoa vaikea saada tukea, koska suomalaiset vanhemmat eivät edes osaa kyrillisiä aakkosia. Kun keskustellaan sitten siitä, millaista kielen opiskelun pitäisi olla, niin tullaan siihen tilanteeseen, että jos oppimisympäristön ilmapiiri on kannustava sekä innostava, niin silloin tietenkin ihminen oppii vaikka mitä. Yksi osa oppimisen tekemisestä innostavaksi on sitten se, että sen yleishyödyllisyyttä tuon oppijan elämässä korostetaan, ja sitten tietenkin esimerkiksi vieraskielinen kirjallisuus tukee tuota kehitystä.


Kun oppimistapahtuma perustellaan hyvin, ja siinä käytetään innostavia tekniikoita, niin silloin tietenkin tunnilla oleminen on mukavaa. Kuitenkin kodilla sekä vanhempien asenteella on ratkaiseva merkitys sille, että miten lapsi kieltä tai mitään muuta asiaa oppii, sekä siihen mikä asenne  hänellä on oppimiseen. Ja tietenkin vanhempien pitäisi sitten myös pystyä neuvomaan koululaista noissa vieraissa kielissä, joiden opetteleminen kysyy aikaa sekä voimavaroja. Kielitaito on asia, jonka osaaminen kuitenkin takaa ihmiselle työpaikan. Eli sitä kautta saa kyllä sitten ammatin, jonka harjoittaminen riippuu ihan kokonaan itsestä sekä omasta osaamisesta.


Tuolloin voidaan ajatella lähtökohdaksi esimerkiksi jonkun hyvinkin meidän kannaltamme katsoen eksoottisen kielen kuten kiinan tai japanin opiskelua, jolloin tuo henkilö voisi työllistyä esimerkiksi kiinan kielen tulkkina jossain suuryrityksessä tai ulkoministeriössä. Noissa kielissä on sellainen ongelma, että niiden tulkkeja kyllä löytyy, eli on olemassa ihmisiä, jotka kääntävät kiinan kieltä englanniksi, ja sitä kautta sitten se käännetään toiselle osapuolelle. Ongelma tässä on se, että kiinan kielen osaajat ovat usein kaikki kiinalaisia, ja silloin tietenkin tulkkaaminen jää osittain noiden ihmisten kirjoittaman tai puhuvan englannin varaan.