Onko datakeskuksen sijainnilla merkitystä?

 

Kun ajattelemme länsimaista internetiä sekä avoimuutta, niin varmaan esimerkiksi datakeskusten fyysisellä sijainnilla ei tuolloin ole mitään merkitystä, mutta jos lähdetään sitten pohtimaan sitä, että datakeskusta operoidaan vaikkapa Kiinasta, niin tilanne saattaa olla toinen. Kiinassa olevan palvelimen yhteydet voidaan katkaista yksinkertaisesti estämällä Kiinasta tuleva viestiliikenne. Se että joku datakeskus ei itse ehkä osallistu iskuihin kuten palvelunestoon tai muuhun tieturvaa vaarantavaan tietoverkkojen käyttöön ei tarkoita, ettei sitä voisi siihen käyttää. 

Riittää että pari palvelinta tuodaan Suomeen ja sitten niissä olevien IP-osoitteiden kautta suoritetaan varsinainen isku. Eli tietenkin tuota hyökkäystä varten pitää hyökkäykseen osallistuvat koneet siirtää toisen toimijan nimiin, jotta niiden takia ei koko datakeskuksen toimintaa katkaista. Kiinan kohdalla se, että valtio valvoo ankarasti tietoa, jota sen kansalaiset saavat tekee juuri ulkomailta tehdyt datavakoiluoperaatiot houkutteleviksi. Tuolloin hakkeri iskee kohteeseen nimenomaan ulkomaille sijoitetun serverin kautta. Ja näin esimerkiksi kiinalaisten IP-osoitteiden estäminen kohdejärjestelmässä ei suojaa sitä hyökkäyksiltä. Se suojaisi järjestelmää Kiinasta tehdyltä hyökkäykseltä, mutta samalla se ei estä hyökkäystä, joka tehdään suomalaista IP-osoitetta hyödyntäen. 

 Eli jos datakeskusta käytetään hakkerointiin, niin tietenkin sen sijainti Kiinan ulkopuolella on silloin merkityksellistä. Tuolloin hyökkääjä voi operoida tuota hyökkäykseen käytettävää tietokonetta VPN--yhteyden välityksellä, ja jos koneen IP-osoite on sellainen, jonka saa käyttöönsä Ficoralta, niin silloin tuolla fyysisellä sijainnilla on merkitystä. 

Kiinalaisten harjoittaman hakkeroinnin ero länsimaiseen hakkerointiin nähden on se, että siinä ilmeisesti on lähes jokaisessa tapauksessa ennemmin tai myöhemmin mukana valtiollinen toimija, kuten Kansanarmeijan tiedusteluosasto. Tuolloin tietenkin kiinalaisten hakkereiden resurssit ovat valtavia verrattuna johonkin länsimaisiin yrittäjiin. Eli jos datakeskus sijoitetaan Suomeen, ja hyökkäykset tehdään esimerkiksi etäkäyttöketjuja käyttäen, niin silloin tietenkään hyökkäysten estäminen ei ole niin helppoa, kuin jos hyökkäys tapahtuisi Kiinasta. 

Kuva: https://yle.fi/a/74-20161133

Nuo hyökkäykseen käytetyt koneet voivat sijaita saman katon alla, ja sitten hyökkääjä voi käyttää myös esimerkiksi sellaista menetelmää, jossa NAT:n avulla voidaan hyökkäävä IP-osoite muuttaa toiseksi. Nuo hyökkäykseen käytettävät koneet voidaan sijoittaa noihin kiinalaisten operoimiin datakeskuksiin. Ja vaikka sanotaan että esimerkiksi TikTokia ei ole koskaan epäilty vakoilusta, niin kuitenkin kaikkien ulkomailla ja kotimaassa toimivien toimijoiden pitää Kiinan Kansantasavallassa sovittaa toimintansa siten, että se noudattaa Kiinan viranomaisten tahtoa. 

TikTok on loistava paikka urkkia ihmisiltä tietoja, joita ei saisi kertoa. Eli tietenkään kiinalaiset eivät halua suoraan vaarantaa TikTokin toimintaa suorittamalla vakoilua eli hakkerointia sen hallinnoimien palvelinten kautta. Vaan hyökkäys tehdään näissä skenaarioissa toisten toimijoiden hallinnassa olevien IP-osoitteiden kautta. 

Vakoilun kierossa maailmassa operatiiviset osat ovat usein erotettuja tiedon keräämiseen käytetyistä kanavista. Ja Kiina on valtio, jossa esimerkiksi Kansan Vapautusarmeijan esittämille ehdotuksille ei sanota sanaa "ei". Joten jos joku kiinalainen kenraali tai hänen alaisensa sekä edustajansa ehdottaa hakkerille yhteistyötä, niin seurauksena kieltäytymisestä voi olla lähetys kaivoksiin. TikTok on sosiaalisen median palvelu siinä, missä Facebook ja monet muut palvelut ovat. Tuota palvelua voidaan aivan samalla tavalla käyttää hyväksi esimerkiksi tiedon keräämisessä, eli siellä voidaan urkkia tietoja, jotka voivat hyödyttää kiinalaisia projekteja. 

Eli tekoälyn sotilaallinen sekä tiedustelukäyttö varmaan kiinnostaa myös Kiinan kansanarmeijan henkilökuntaa ja muita viranomaisia. TkTokissa voidaan siis kysellä esimerkiksi ihmisten työpaikkoja, ja sitä kautta sitten jäljittää kiinnostavia henkilöitä. Noihin henkilöihin kuuluvat tietenkin Suomen kohdalla esimerkiksi henkilöt, jotka suunnittelevat tai valmistavat puolustusalan tuotteita. Eli ilmeisesti kaikki eivät ole ymmärtäneet sitä, että esimerkiksi kiinalaisten näkemys viranomaistyöstä ja erityisesti tiedon keräämisestä on erilainen kuin länsimaissa. Kiinan viranomaiset eivät tarvitse samalla tavalla lupaa esimerkiksi tietojen keräämiseen kuten länsimaiset viranomaiset. 

Miksi Eurooppa kaivaa kuoppaa itselleen tekoälyn kohdalla?

Tekoäly on asia, jonka kohdalla olemme huomanneet että tulevaisuuden ennustaminen on todella vaikeaa. Ja kaikki ennusteet mitä tulevaisuudesta on laadittu ovat vain hypoteeseja. Eli tulevaisuudesta puhuttaessa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ja ainoa asia jota voimme tekoälyn kohdalla pitää varmana on se, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Kukaan ei tiedä mitä tekoäly osaa tehdä kuukauden päästä. Tai kukaan ei tiedä mitä tekoäly osaa tehdä viikon päästä. Tekoäly ei ole siis väline, jota voidaan käyttää vain hyvään ja rakentavaan toimintaan. Pahimmillaan varsinkin sotilaallinen tekoäly voi olla väline, joka tuottaa meille pahimmat painajaiset. Tekoälyn ohjaamalla robotilla ei ole tunteita. Se voi empaattisuutta matkivalla reaktiolla, tai sanoa "auts" jos sen varpaan sensoreita painetaan tietyllä tavalla. 

Mutta jos sitten ajatellaan tilannetta, jossa joku ihminen korvataan häntä muistuttavalla robotilla, niin tuollaisella robotilla ei ole mitään moraalista tai eettistä mallia, joka estää sitä täyttämästä omia tehtäviään. Eli mikään petos tai teko ei ole esimerkiksi sotilaalliselle vakoojarobotille liian alhainen. Ja juuri tämän kaltaisista robottinäyttelijöistä ovat esimerkiksi lainvalvontaviranomaiset kiinnostuneita. Robottisoluttautuja ei koskaan petä sen ohjaajia. Se ei vaihda puolta, tai ryhdy huumepomojen kaveriksi. 

Samoin robottiterapeutti ei koskaan suutu, se ei koskaan jakele sille uskottuja tietoja. Ja esimerkiksi Helsingin Yliopistossa on tutkittu tekoälyn käyttöä terapeuttina ja tulokset ovat olleet loistavia. Eli tuolloin tekoälyn luoma näyttelijä keskustelee asiakkaan kanssa. Tuota mallia voidaan hyödyntää esimerkiksi myös työhaastatteluissa sekä erilaisissa treffipalveluissa. Tekoäly näkee ihmistä paremmin esimerkiksi valheen merkit, sekä ihmisen kiihtymisen tai suuttumisen. Samoin tekoälyä on vaikea hurmata. Eikä tekoäly näytä jos ihminen jää kiinni valehtelusta.  

Mutta kuten tiedämme, niin tekoäly ei ole puhtaasti hyvä tai paha. Empaattiseen tekoälyyn voi kuulemma jopa rakastua, mutta samalla meidän pitää muistaa se, että tekoäly on työkalu. Se on tietokoneohjelma, joka voi toimia kuin kumppani. Ja esimerkiksi copilot-tekoälyt voivat korjata ihmisen tekemiä kirjeitä, ne voivat havainnoida tunnetiloja. Sekä poistaa esimerkiksi suuressa tunnekuohussa tehdyt kirjeet, ja sitten myös huomauttaa työntekijää siitä, että hän alkaa tehdä enemmän virheitä. Tuolloin työntekijä on väsynyt tai vihainen, ja silloin ei työstä tule koskaan mitään. Se voi valvoa sitä että töitä jaetaan tasapuolisesti sekä tietenkin huomauttaa jos toimistoissa tai muissa työtiloissa on liian kuuma tai liian kylmä. 

Samalla tekoäly voi olla myös kontrollifriikkien suurin unelma, jolla he voivat valvoa jokaista liikettä työpaikoilla sekä yhteiskunnallisella tasolla. Ja siksi esimerkiksi kontrolliyhteiskunnat ja niiden johtajat satsaavat tuohon välineeseen. 

Euroopassa ollaan huomattu että laajat kielimallit ovat lähes koko tekoälyn standardi. USA on siis tekoälyn kiistaton kuningas, ja Eurooppa on pitkälti altavastaajana näissä laajojen kielimallien kehittämiseen tähtäävissä projekteissa. Kiinassa tekoälyn panostetaan samalla tavalla erittäin voimakkaasti, ja kuitenkin Euroopan teollisuus vain ikään kuin katselee sivusta, kun tietotaito tuolla alueella valuu USAn ja Kiinan käsiin. 

Kun esimerkiksi Suomessa syntyy joku tekoälyn alueella toimiva yhtiö, joka alkaa menestyä tai sitten yhtiö kehittää innovatiivisen tuotteen, niin se ostetaan välittömästi jonnekin Atlantin taakse, jossa se sitten tuottaa voittoa amerikkalaisille osakkeenomistajille. Mutta samalla tietenkin tuon yhtiön patentit päätyvät amerikkalaisten hallintaan. Se ei välttämättä ole ainakaan asia, jota meidän pitäisi toivoa EUssa. Samalla kun Amerikassa tuotetaan tekoälyä laajojen kielimallien pohjalta, niin meillä EUssa toivo laitetaan siihen, että saadaan aikaan lakeja, joilla noiden kielimallien kehitystä jarrutellaan. 

Samaan aikaan muutenkin kirjoitellaan siitä, kuinka tekoäly vie työpaikat, eikä siinä ole muutenkaan mitään hyvää. Kun kahden viikon työ tehdään parissa tunnissa, niin tekoäly tietenkin tekee virheitä. Mutta sitten kun puhutaan siitä, että tekoälyn virheprosentti on noin 13-15, niin meidän pitää kuitenkin muistaa yksi asia. Tekoälyn tuottamasta materiaalista 13-15% on jotenkin väärää, mutta kuitenkin samalla me voimme muistella sitäkin, että myös ihmiset tekevät virheitä. Eli onko kukaan laskenut montako prosenttia esimerkiksi kaupungin työntekijöiden tekemistä paperitöistä päätyy suoraan jonnekin roskakoriin, koska niissä on ollut virheitä. 

Kuitenkaan me emme näe juurikaan positiivisia asioita tekoälyä käsittelevistä uutisista. Tekoäly vie työpaikat, se tekee virheitä sekä nostaa koneet kapinaan ihmistä vastaan, on se ilosanoma jota saamme jatkuvasti katsella. Ekspertit ovat järkyttyneitä siitä tai tästä asiasta, jota tekoäly on viime aikoina tehnyt. Tai mitä tekoälyn kehittäjät ovat viime aikoina saaneet aikaan. Se että työpaikat ovat valuneet esimerkiksi Viroon tai Kiinaan eivät ole olleet mikään ongelma, mutta jos työntekijät korvataan tekoälyllä, niin silloin edessä on ongelmia. Mutta kenen ongelmia nuo ongelmat oikeastaan ovat? 

Mutta kuten varmaan tiedämme, niin tekoäly tuli markkinoille melko nopeasti. Ja varsinkin osaavat ohjelmoijat saavat jopa niiden ilmaisversioista paljon irti. Muutamia vuosia sitten tekoälyn kehitystä pyrittiin ennakoimaan siten, että tulevaisuus on suppeissa kielimalleissa, jotka ehkä luotaisiin laajojen kielimallien avulla. Mutta tällä hetkellä kielimallien kehitys on mennyt siihen suuntaan, että asioita tehdään suoraan laajan kielimallin kautta. Tuota on tietenkin vastustettu esimerkiksi siksi, että tekoälyn käyttöä pidetään tietoturvariskinä, ja tietenkin siitä pitää hankkia lisää tietoa. 

Tuollaisen asenteen takia tekoälyn ja sen käytön kehittäminen jäävät jälkeen. Se että tekoälyn käyttö estetään yhtiön laitteilla ei tarkoita, että se on estetty henkilön omilla laitteilla, eli jokainen meistä voi kaivaa älypuhelimen taskusta ja tehdä kysymykset tekoälylle. Toki komento toimistolle voi jotenkin rajoittaa tuotakin asiaa, mutta ihmiset ovat kekseliäitä, ja ehkä palautettavat työt kasautuvat aamulle, kun henkilöt sitten kotonaan tekevät tehtävät tekoälyn avulla, ja kopioivat tekstit kännykän ruudulta, mikä ei ole sen vaikeampaa kuin pikakirjoitetun kokousmuistion kopioiminen lehtiöstä. Kieltoja on nimittäin helppoa antaa, mutta niitä ei ehkä sitten osata tai kyetä valvomaan. 

Ja tietenkin kaikki asiat ovat sellaisia, että niitä pitää vastustaa. Vastustammeko me asioita siksi, että niitä on mukava vastustaa? Vai onko noissa tekoälyn käyttöä koskevissa kielloissa takana se, että ajatellaan että työpaikoilla ei saa olla vapaa-aikaa, vaan työnantaja maksaa siitä että ihmiset istuvat pöydän ääressä 40 tuntia viikossa? Siis pelkäämmekö tekoälyä siksi, että se vie työpaikat kiinalaisilta sekä intialaisilta koodareilta, joille nuo työt muutenkin olisi ulkoistettu? Vai pelkäämmekö sitä, että meillä on tulevaisuudessa tyhjät toimistot, joissa yksi ihmisjohtaja operoi jopa satoja tekoälyn ohjaamia työasemia. 

Tekoäly voi vähentää työelämän stressiä ja toksisuutta, jos sen halutaan tekevän niin. Esimerkiksi pörssissä tekoäly voi hallita jopa tuhansia kohteita samaan aikaan, niin että sijoittaja ei edes voi tehdä tappioita. Mutta tietenkin me voimme ajatella toisin. Tekoäly voi antaa mahdollisuuden potkia 90% työvoimasta pois, kun edessä on yhtiöiden toiminnan tehostaminen. Ja juuri tuo asenne saa aikaan sen, että ihmiset eivät jaksa tehdä työtä. Tekoäly ja robotit vievät nimenomaan mekaanista työtä. Ja aina silloin kun puhutaan työttömyydestä, niin voidaan kysyä, että "olisitko itse valmis tekemään noita, ehkä hyvinkin pienipalkkaisia töitä 30 vuotta"? 

Siis onko Suomen nousukausi sitä, että ihmiset työllistetään siivoojiksi, varastomiehiksi tai ehkä ovelta-ovelle myyjiksi?  Tai ehkä joku huoltomies tai putkimies olisivat hyvin palkattua työtä, mutta niissä sitten seuraa usein erilaisia tukielin sairauksia kuten reumaa tai nivelrikkoja. Tuollaista työtä ei useinkaan teetetä muutenkaan hyvällä palkalla, eikä niitä jaksa kukaan muu tehdä, kuin ne joiden on aivan pakko. Joten tietenkin voidaan ajatella että tulevaisuudessa hampurilaisia myyvät tekoälyt, ja ne annetaan asiakkaille luukun kautta. Mutta siis työttömän kannalta katsottuna on aivan sama, että kuka tai mikä työt tekee, jos hän eri niitä itse pääse tekemään. Eikä valtion taloutta hoideta kuntoon sillä, että työttömät laitetaan työhön, josta valtio maksaa palkat. 

https://www.msn.com/fi-fi/talous/other/yhdysvallat-on-teko%C3%A4lykukkulan-kiistaton-kuningas-mutta-miksi-eurooppa-kaivaa-l%C3%A4hinn%C3%A4-kuoppaa-itselleen/ar-AA1zfR9P?ocid=msedgdhp&pc=HCTS&cvid=c403cd8cea9545ccb9447070ccdb898f&ei=31

Jäänkö sosiaaliseen mediaan vai lähdenkö pois?

Internet sekä sosiaalinen media ovat tuoneet ihmisten eteen markkinointialustan, jota kuka vain voi hyödyntää. Tuo markkinointialusta antaa jokaiselle ihmiselle ja yhtiölle toiminimestä enterprise-luokan toimijaan saman volyymin. Ja tuota alustaa halutaan varmasti hyödyntää. Sitä halutaan hyödyntää politiikassa sekä monissa muissa asioissa. Ja juuri suunnattu poliittinen mainonta on asia, joka aiheuttaa populistien pääsyn valtaan. Samalla se tuo toki ihmisten eteen myös niitä asioita, joita mikään tai kukaan ei halua jakaa. Eli sosiaalisen median avulla voidaan myös tutustua ihmisten ajatuksiin laajemmin kuin mitä ennen oli mahdollista. Se että ihmiset eivät tätä tee on toinen asia. Kuitenkin esimerkiksi Britannian ero EUsta oli mahdollista samojen algoritmien avulla, joilla nostetaan esimerkiksi saippuan myyntiä. 

Trump ja USAn teollisuus haluavat esimerkiksi TikTokin. Syynä tähän on se, että tuon sosiaalisen median kanavan käyttämä algoritmi, jolla voidaan kohdentaa tietoa eli mainoksia on maailman kehittyneimpiä. Tuon saman algoritmin avulla voidaan sitten kohdentaa lisää poliittista mainontaa ihmisille, jotka käyttävät noita sosiaalisen median alustoja. Tekoälyn avulla voidaan ihmisiltä udella asioita, kuten hänen mielipiteitään vaikkapa maahanmuuttajista. Esimerkiksi deittisovellukseen solutettu tekoälyn ohjaama virtuaalinen näyttelijä voi kysellä ohimennen jotain mielipidettä, ja nämä vastaukset sitten säilötään tilastoon jonka perusteella poliitikko voi muokata puhettaan. 

Sosiaalisen median jättäminen ei ole ehkä aivan niin yksinkertaista kuin haluamme uskoa. Sosiaaliseen mediaan jää kuvamme sekä data, jota sinne olemme jakaneet. Ja tuon datan ja kuvan avulla voi joku sitten rakentaa valeprofiilin omiin nimiimme. Se ei ole kovin mukava ajatus, että joku kehittää valetilin sinun tai minun nimiin, ja sitten ryhtyy esimerkiksi houkuttelemaan alaikäisiä tai kauppaamaan huumeita tuota valetiliä käyttämällä. 

Kun ihminen jakaa tietoa, joka on enemmän tai vähemmän tutkittua ja käyttää sosiaalista mediaa noin vuodesta 2010, niin silloin sitä tietoa on sosiaalisessa mediassa enemmän kuin ehkä moni haluaisi. Me emme siis synny noin 50-vuotiaina ICT nörtteinä, eikä silloin noin 30 vuotta sitten näitä palveluita oltu rakennettu samalla tavalla. Joten jokainen meistä varmaan tietää itse sen, haluaako asioidensa näkyvän sosiaalisessa mediassa vai ei. Joten jos painat esimerkiksi Facebookin linkkiä ja luet tämän tekstin, niin tiedät että en ole lähtenyt sieltäkään ainakaan vielä. Kuten tiedämme niin meitä ihmisiä on moneen lähtöön, ja meistä jokaisella on raja jota emme ainakaan itse ylittäisi. Tai sitten me kohtaamme tilanteen, jossa voimme vain todeta, "älä koskaan sano, "älä koskaan"" (Ever say never). Tämä tarkoittaa sitä, että näistä asioista jokainen tekee itse päätöksensä. 

Ja se tarkoittaa sitä, että kun ihminen on kerran mennyt johonkin sosiaalisen median palveluun, niin hänen on sieltä vaikea poistua. Ja uusia sosiaalisen median palveluita on jatkuvasti tulossa, ja osa niistä lupaa "rauhaa, rakkautta, sekä yksityisyyttä". Mutta kuten voimme olla varmoja, niin tietenkin tärkein sosiaalisen median käyttöä koskeva sääntö on se, että "älä luota kehenkään". Se että joku Venäjällä tai Kiinan kansantasavallassa pyörivä sosiaalisen median palvelu lupaa yksityisyyttä ei tarkoita sitä, että noiden valtioiden viranomaiset eivät voisi noita tietoja saada käsiinsä. Länsimaissa esimerkiksi kohdistetut mainokset ovat asia, joka saa monet ihmiset suunniltaan, eli ihmiset pelkäävät sitä, että heihin vaikutetaan algoritmeilla. 

Algoritmien avulla nostetaan tiettyjä mainoksia ihmisten eteen, ja samoja algoritmeja käytetään myös esimerkiksi poliittiseen mainontaan, jossa ihmisiä profiloidaan heidän netin käyttönsä perusteella. Ja sitten eteen nostetaan poliitikkoja, joiden sanoman arvellaan miellyttävän noita netin käyttäjiä. Eli samalla algoritmilla jolla myydään saippuaa voidaan myydä myös poliittisia aatteita. Ja tietenkin samat algoritmit voivat nostaa myös epäilyttäviä terroristeja viranomaisten tietoon. Tai sitten ne voivat saattaa myös esimerkiksi Iranin toisinajattelijoita salaisen poliisin tietoon. Eli samalla algoritmilla on monia käyttökohteita. Se että joku palvelu lupaa jotain ei tarkoita, että lupauksia edes aiotaan pitää. 

Mutta kuten tiedämme, niin länsimaiseen tapaan toimia liittyy usein erittäin ikävä sivujuonne. Ihmisten yksityisyys on asia, jota me kaikki arvostamme. Siis julkisesti jokainen meistä sanoo arvostavansa yksityisyyttä. Mutta samalla tietenkin esimerkiksi huumekauppiaat, pedofiilit sekä terroristit ovat ihmisiä joiden mielestä netin valvontaan ei saisi kukaan edes koskaan ryhtyä. Samalla kun EUssa säädellään lakeja, mennään lakkoon ja vastustetaan kaikkea uutta, niin samalla Trump lataa 500 miljardia dollaria tekoälyn kehittämiseen. 

Se kuinka paljon Kiinan kansantasavalta on tähän asiaan sijoittanut, ja kuinka paljon henkilökuntaa Kiinan asevoimat on tekoälyyn antanut ei ole tiedossa. Mutta tiedossa on se, että tekoäly on väline, joka mahdollistaa ihmisten rajattoman valvonnan sekä samalla myös auttaa yhdistämään useita taistelujärjestelmiä kokonaisuudeksi. Eli sotilaalliselta kannalta tekoäly on loistava tuote. Samoin sosiaalisen median kautta voidaan ihmisiltä urkkia salaisuuksia, joita ei ole tarkoitettu muille. 

Samalla kuitenkin sosiaalisen median oikea käyttö voi muuttaa toimintaa läpinäkyväksi. Läpinäkyvyys lisää luotettavuutta. Ja mitä enemmän esimerkiksi työnhakija ja työnantaja tietävät toisistaan, niin sitä suurempi luottamus tai epäluottamus noiden kahden tahon välille muodostuu. Jos yhtiöstä ei kukaan tiedä mitään muuta kuin nimen ja osoitteen, eikä kukaan työntekijöistä tai johdosta käytä sosiaalista mediaa, niin lähettääkö kukaan tuollaiseen paikkaan hakemusta. Eli mitä avoimempaa yhtiön toiminta on, niin sitä luotettavampi sen antama vaikutelma on. 

Mutta samalla kun puhutaan esimerkiksi siitä kuvasta, jonka me haluamme itsestämme antaa esimerkiksi headhunterille, niin mitä jos laitan hänelle vain työhakemuksen sekä CV:n? Ottaako hän ehkä yhteyttä yhden A-4 kokoisen kirjeen perusteella? Vai haluaako hän ehkä katsella myös sitä, mitkä ovat hakijan omat arvot? Tai ovatko hakijan omat arvot sellaisia, että ne sopivat yrityksen omien arvojen kanssa yhteen? Siis miten esimerkiksi omat toiminimet sopivat toisten yritysten alihankkijoiksi? Siis tietenkin aina tulee ongelmia jos yhtiölle töitä alihankkijana tekevä ihminen tekee samoja töitä myös kilpailijoille. Eli jos henkilö palkataan tekemään töitä esimerkiksi tekoälyn kaltaisten tuotteiden kanssa, niin tietenkin pitää olla tieto siitä, missä muualla hän työskentelee ja mitä töitä hän siellä muualla tekee. 

Samalla kun mietimme esimerkiksi tietosuojaa, niin voimme miettiä sitä, että mitä käyttöehtoja mikäkin palvelu esittää. Varsinkin Kiinassa sekä Venäjällä tietoturva saattaa koskea kaikkia muita paitsi FSBtä, joka sitten saa kaiken tiedon pyytämättä. Eli onko käyttämämme palvelu turvallinen? Siitä voi ottaa selvää tutustumalla sen omistajan kotimaan tietoturvalainsäädäntöön. Tuo kotimaa on se, missä palvelua pyörittävä yhtiö sattuu sijaitsemaan. 

Jos käytämme jotain palvelua, niin meidän kannattaa lukea sen käyttöehdot, ja sitten tehdä päätös sen käytöstä tai käyttämättä jättämisestä. Kun puhutaan ylisäätelystä niin silloin puhutaan siitäkin, että pidetäänkö netin käyttäjiä oikeastaan aikuisina ihmisinä. Vai pidetäänkö heitä pikkulapsina, jotka eivät osaa edes lukea? Ja tekoälyn kaltaiset sovellukset ovat tulleet jäädäkseen. Eli me voimme tietenkin kieltää asioita, ja samalla kuitenkin voimme aamulla todeta, että kiellot eivät ole purreet. Meillä kaikilla pitäisi olla yhtiön ostamat tietokoneet ja puhelimet työasioita varten. Ja omat puhelimet ja koneet omia asioita varten. Me voimme estää ja kieltää monia asioita jos haluamme, mutta silloin me voimme asettaa estoja vain laitteille, jotka me todella omistamme. 

https://yle.fi/a/74-20140346

Tekoäly, ihminen sekä yhteiskunta.

  

Meillä on aina ollut sellainen agenda, että meidän pitäisi kehittää yhteiskuntaa ihmis- tai yksilölähtöisellä tavalla. Eli kehityksen tulisi kaikkien ihmisten mielestä palvella ihmistä, joka käyttää yhteiskunnan tuottamia palveluita. Tuolla tavalla ajatellen yhteiskunnan pitäisi olla sellainen, jossa esimerkiksi järjestelmät sopeutetaan palvelemaan ihmisten tarpeita. Mutta jostain syystä me usein kohtaamme tilanteen, missä ihmisten pitää sopeutua uuteen järjestelmään, tai oikeastaan ihmisiä sopeutetaan järjestelmien tarpeisiin. 

Tuolloin ihmisten pitää jostain syystä mukautua niihin tarpeisiin, joita järjestelmät heille asettavat. Nykyään järjestelmät ovat sekä ihmisistä että tietokoneista koostuvia kokonaisuuksia, joissa tietenkin määräysvalta on ihmisillä. Tietokoneiden tehtävä on palvella ihmisiä, eivätkä edes parhaat mahdolliset tekoälyt kykene mihinkään ilman ihmisen antamia käskyjä. Tietokoneet sekä erityisesti tekoälyt ovat vain käyttöliittymiä, joiden kautta ihminen käyttää järjestelmiä, kuten piirustusohjelmia. 

Tekoäly tekee siis kuvia kun käskemme sitä tekemään niitä, ja on oikeastaan ihan mukavaa katsella, mikä on tekoälyn “näkemys” jostain asiasta. Mutta siis tekoäly tarvitsee käskyjä, ja käyttäjän pitää työskennellä interaktiossa tekoälyn kanssa, jotta hän saisi aikaan haluamansa kuvan. Mutta sitten palaamme taas siihen, että tietokoneet on tehty palvelemaan ihmisiä. Ja samalla tavalla niiden ohjelmistot ja käyttöjärjestelmät on tehty ihmisten eli niiden käyttäjien käyttöön. 

Samalla noiden tuotteiden tarkoitus on tuoda rahaa niiden valmistajien, eli ohjelmistoalan yhtiöiden kassaan. Tuossa kohdassa sitten kohtaamme tilanteen, missä ihmisiä sopeutetaan uuteen järjestelmään ja sen tarpeisiin. Nimittäin uusia järjestelmiä sekä niihin valmistettuja uusia käyttöliittymiä tuotettaessa harvoin kysytään mitään järjestelmien käyttäjiltä. Parhaimmillaan järjestelmien päivitys tuo eteemme aivan uuden käyttöliittymän, josta ei olla puhuttu yhtään mitään ennen päivitystä. Tuolloin järjestelmän käyttäjä ei voi kuin ryhtyä opettelemaan uutta käyttöliittymää ja siihen liitettyjä toimintoja, tai järjestelmän käyttö loppuu siihen. 

Syy noihin uusiin käyttöliittymiin on usein se, että niiden avulla estetään esimerkiksi tuoteväärennökset. Tämän logiikan mukaan käyttöliittymien muutoksen pitäisi taata se, että uusimpia käyttöjärjestelmiä ei viedä maihin, joihin niiden vienti on kiellettyä. Uusissa järjestelmissä on parempi suoritintuki, sekä sitä kautta paremmat mahdollisuudet ajaa uusia ohjelmia. 

Tietenkin tekoäly vaatii uusia prosessoreja, joiden avulla järjestelmä tukee paremmin suuria kieli malleja sekä samalla myös mahdollistaa suurien tietokantojen ajamisen paremmin kuin ennen. Uudet prosessorit perustuvat malliin, jossa prosessori itse asiassa koostuu monesta itsenäisestä prosessorista.  Noiden prosessorien avulla voidaan valtavia tietokantoja ajaa useasta kohdasta samaan aikaan. Kyseisten prosessorien vienti esimerkiksi Venäjälle on ankarasti kielletty. Mutta ne voivat mullistaa esimerkiksi droneparvien hallinnan. 

Tietokoneiden kohdalla niiden rooli ihmisten palvelijoina sekä välttämättöminä toimijoina on päivän selvä. Mutta oikeastaan kukaan ei ole koskaan muistanut, että jokaisen tietojärjestelmän takana on ihminen. Ihmiset ovat niitä, jotka tekevät virheitä. Siis tietokoneen tekemä virhe on oikeastaan ohjelmoijan tekemä. Eli koska ohjelmoija sekä koodin tarkastaja ovat päästäneet huonosti tehtyä koodia läpi, niin sen takia tietokone tekee virheitä. 

Tämän takia pitää aina sanoa, että “älä syytä tahdotonta konetta virheistä, jotka olet itse siihen tehnyt”. Robotti ja tietokone ovat tahdottomia olentoja, jotka eivät oma-aloitteisesti ole vaarallisia. Mikään tietokone- tai tietojärjestelmä ei oma-aloitteisesti hakkeroi poliisin tai pankkien tietojärjestelmiä. Tai mikään robotti ei pudota kenenkään päälle kranaatteja, ellei sitten joku ole antanut noita varusteita robotille ja ohjelmoinut sitä toimimaan vaarallisesti. 

Robotin vaarallisuus saattaa kaikkein useimmin johtua puutteellisesti tehdystä ohjelmistosta. Tai sitten robottiauton ohjelmistoon on lisätty niin sanottu “aave protokolla” (ghost protocol). Tuo tarkoittaa käyttäjältä piilossa olevaa algoritmia, joka saa auton painamaan kaasua, kun se on tunnistanut tietyn henkilön. Eli tuollainen väline voisi olla erittäin vaarallinen sekä Kim Jong-Unin että mafian käsissä. Tuolloin välineestä on tehty tarkoituksellisesti vaarallinen. Mutta kuten tiedämme niin kaiken takana on ihminen. 

Tekoälyt ja tietokone ovat tulleet jäädäkseen. Siis meidän pitää elää tekoälyn kanssa, halusimme sitä tai emme. Tekoäly voi parhaimmillaan olla väline, joka vapauttaa ainakin osan työväestä tekemään uusia ideoita. Mutta pahimmillaan tekoäly tuo eteemme työttömyyttä. Toki voidaan sanoa että esimerkiksi se, että digitaaliset tietoverkot korvasivat lähetit, joita myös “Adidas verkon" nimellä kutsuttiin aiheutti työttömyyttä. 

Tekoäly on väline joka poistaa osan työväestä työpaikoilta. Se osa jonka tekoäly poistaa on juuri se, joka aiheuttaa suurimman tietoturvariskin. Osa syistä joiden takia “Adidas verkko” poistui oli se, että nuo henkilöt saattoivat varastaa tai kopioida tärkeitä asiakirjoja. Samalla tavoin huonosti koulutetut työntekijät ovat suuri ongelma tietoturvan kannalta. He eivät ehkä osaa tai uskalla kysyä kulkulupia, kun he avaavat ovia tuntemattomille. 

Tai sitten esimerkiksi siivoojaksi naamioitu FSBn agentti voi soluttautua johonkin insinööritoimistoon, ja varastaa sieltä esimerkiksi tietokoneiden varmuuskopio nauhoja tai kopioida nuo tiedot itselleen. Tai nuo henkilöt voivat asentaa valvontakameroita toimistoon. Se että työskenteleekö tuollainen tunkeutuja FSBn tai jonkun MC-jengin laskuun on täysin sama asia. Eli MC-miehet voivat myydä noita tietoja esimerkiksi juuri FSBlle, joka ehkä sitten luovuttaa noille jengiläisille aseita vastapalvelukseksi. 

Ratkaiseeko kvanttiteknologia maailman kaikki ongelmat?

 

Ongelmien ratkaisu on ihmisestä itsestään kiinni. Kuvassa yllä on tietokone, jonka ruudulta näkyy maapallo. Siis voiko tietokone ratkaista globaaleja ongelmia? Vastaus on se, että jos haluamme pysäyttää sellaisia asioita kuin ilmastonmuutos, niin emme varmaan voi jättää tuota asiaa tietokoneen varaan. On absurdia ajatella että tietokone, oli se sitten kvantti- tai binääritietokone olisi kykenevä ratkaisemaan ilmastonmuutoksen kaltaisia ongelmia. Tai että tietokone, joka on tahdoton olento olisi myöskään syytteessä ilmastonmuutoksesta. Siis me ihmiset emme voi syyttää ilmastonmuutoksesta tietokoneita, emmekä voi myöskään ajatella, että tietokoneet ovat joku pelastava enkeli, joka ratkaisee ilmastonmuutoksen tai lopettaa sotia. 

Eli kuinka monta kvanttitietokonetta tarvitaan kertomaan ihmisille, että ilmastonmuutos jatkuisi vielä senkin jälkeen, kun saamme tai jos saamme hiilen poistetuksi energiantuotannon päästöistä? Eli maapallon lämpötila nousee kunnes hiilidioksidia saadaan poistettua ilmakehästä. Ja tietenkin me voimme miettiä sekä aktiivista että passiivista poistamista. 

Passiivisessa teknologiassa hiili poistetaan energiaa tuottavista prosesseista tai niiden pakokaasuista. Tai sitten ilmaa aletaan pumpata puhdistuslaitosten ja aktiivihiilisuodattimien läpi. Se kuinka ekologisia nuo puhdistuslaitokset ovat riippuu siitä, miten niiden käyttämä sähkövirta tuotetaan. Mutta noiden ratkaisuje käyttöönotto on ihmisten vapaasta tahdosta kiinni. 

Kvanttiteknologia ei varmasti ratkaise kaikkia maailman ongelmia. Siis mikään teknologinen edistys ei ole sellainen, että se voisi tehdä päätöksiä ilman, että ihminen myötävaikuttaa prosesseihin. Siis tietenkin kvanttitietokoneet voivat olla loistavia tukivälineitä esimerkiksi tietojenkäsittelyssä sekä laaja-alaisissa simulaatioissa, kuten esimerkiksi maapallon digitaalisen kaksosen rakentamisessa, jossa maapallosta rakennetaan malli, jonka avulla ilmastonmuutosta simuloidaan tehokkaasti. 

Mutta mikään simulaatio ei varmasti pysäytä esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamia ongelmia, jos ilmastonmuutoksen tutkimisen yhteydessä tehtyjä malleja, joilla hiilidioksidipäästöjä alennetaan ei panna toimeen. Eli jos ihminen ei halua hyödyntää kvanttilaskennan avulla saatua tietoa, niin mikään simulaatio ei ole tuolloin hyödyllinen tai edes merkitsevä malli. 

Tietokoneet eivät tee mitään oma-aloitteisesti. Ja jos käskemme niitä tekemään simulaatioita, niin on meistä itsestämme kiinni teemmekö päätökset noita simulaatioita hyödyntäen. Tai sitten voimme suoraan siirtää ne roskakoriin. Se miten me tuota dataa käytämme on meistä itsestämme kiinni. 

Kvanttitietokoneiden sekä niitä hyödyntävien laitteiden sekä ohjelmien rakentaminen on vasta alussa. Mutta siis me voimme käyttää kvanttitekniikkaa monessa muodossa kuten uusien materiaalien sekä muotojen valmistamisessa. Ja samalla meidän pitää huomioida, että kvantitekniikka on vain tekniikkaa. Ongelmien ratkaisussa vaaditaan muutakin kuin pelkkiä tietokoneita ja niiden ruudulla välkkyvä algoritmeja. Ongelmien ratkaisussa vaaditaan ihmisten hyvää tahtoa, sekä tahtoa tehdä aitoja muutoksia sekä korvata jo olemassa olevia, ja aikoinaan hyväksi havaittuja malleja uusilla malleilla, joiden noudattaminen ei vaadi yhtä paljon fossiilisia polttoaineita kuin entinen fossiiliseen polttoaineeseen perustuva malli. 

Mutta siis kaikki ovat sitä mieltä, että ilmaston lämpenemiselle sekä siitä johtuville ilmiöille kuten kansainvaelluksille pitäisi tehdä jotain. Mutta sitten kun lähdemme keskustelemaan niistä paljon puhutuista toimintatavoista, niin alamme kiistellä siitä, mikä olisi hyvä tapa luopua fossiilisista tai oikeammin hiiltä sisältävistä polttoaineista. Vaihtoehto olisi se että polttoaineen palamisesta syntyvä hiilidioksidi poistetaan pakokaasuista. Mutta siis joka tapauksessa meidän pitää ryhtyä ottamaan käyttöön mallia, joka vaatii hiukan muutoksia totuttuihin kaavoihin. 

Ja jostain syystä esimerkiksi autoissa ei nyt vain voida vaatia esimerkiksi aktiivihiilisuodattimia, joilla suodatetaan pakokaasuista hiili pois. Eikä ilmaa voida missään nimessä ajaa muutenkaan minkään suodattimen läpi. Siis muutama pystyyn asennettu putki, jossa on kaasunaamareista tuttu aktiivihiilisuodatin ei varmasti ole asia, joka voisi auttaa hiilidioksidin poistamiseksi ilmasta. Se että mitään uutta ei voida ottaa käyttöön siksi, että jotain asiaa ei ole ennen tehty varmaan säästää verorahoja todella paljon. Mutta se tulee sitten myöhemmin kostautumaan. 

Kvanttilaskenta sekä kvanttiteknologia ovat apuvälineitä. Eli ne ovat päätöksenteon tueksi tarkoitettuja välineitä. Ne eivät ole asioita, joille voimme suoraan siirtää esimerkiksi kaiken päätöksenteon. Tai jota voimme syyttää ilmastonmuutoksesta. Me voimme määrätä tekoälyjä tai kvanttitietoneita tekemään simulatioita, mutta se käytämmekö niiden antamia vastauksia tukena päätöksenteossa vai emme on meistä itsestämme kiinni. 

Samoin meidän olisi käsitettävä, että tietokoneet eivät tee mitään mitä ihminen ei halua tai oikeastaan tietokoneilta puuttuu oma-aloitteisuus. Ihminen on toimeenpanijana kaikissa toiminnoissa, jotka tietojärjestelmät tekevät. Toki on olemassa järjestelmiä, jotka osaavat reagoida tiettyihin, ennalta ohjelmoituihin tilanteisiin. Mutta siis mikään tietokone ei tee esimerkiksi digitaalista kaksosta suoraan omasta aloitteestaan. Eikä tietokone muuta mitään simulaatiota tai mallia todeksi, ellei sillä ole välineitä tähän toimintaan. 

Vakoilu jatkuu Suomessa vilkkaana

Kimmo Huosionmaa

SUPO:n mukaan vakoilu Suomessa jatkuu vilkkaana, ja syy siihen on se, että meillä on erittäin hyvä osaaminen esimerkiksi korkean teknologian tuotteista, joita voidaan hyvin soveltaa esimerkiksi aseteollisuudessa sekä sotilaallisessa toiminnassa. Mobiililaitteiden avulla voidaan osoittaa kohteita sekä pitää yhteyttä kentällä olevaan henkilökuntaan erittäin tehokkaasti.Itsea asiassa normaalia kännykkää voidaan käyttää tähän tehtävään. Riittää että henkilö ottaa kohteesta kuvan, ja kävelee jonkin matkaa, ja sitten ottaa uuden kuvan samasta kohteesta.

Tuolloin kännykän asennon tunnistin käyttää kännykkää kuin teodroliittia, ja sitten voidaan tuo kohde paikantaa erittäin tarkasti. Jos käytössä on kaksi kännykkää, voi keskustietokone laskea tuon kolmion sekunnin murto-osassa, eli se paikantaa nuo kaksi kännykän käyttäjää, ja sitten vain vetää viivat, joiden yhtymäkohtaan suunnataan satelliitti-ohjautuva ase. Samoin mobiililaitteiden avulla voidaan paikallistaa omia joukkoja, jolloin esimerkiksi tulitukea antavien lentokoneiden on mahdollista pudottaa pomminsa lähemmäs omia joukkoja tai sellaiseen kulmaan, että joku este suojaa nimenomaan omia miehiä, jolloin tietenkin tulituki on tehokkaampaa. Myös mobiililaitteiden avulla voidaan kohteista lähettää kuvia hyökkäyksen aikana, jolloin sen tuhoutuminen kyetään toteamaan tehokkaasti.

Mobiililaite eli älypuhelin on tehokas monikäyttöinen väline, jonka avulla voidaan todeta esimerkiksi myös henkilön sydämmen syke, ja valvoa sitä, että täytyykö henkilön esimerkiksi juoda. Sen kameraa voidaan käyttää myös esimerkiksi apuna jonkun laitteen korjaamisessa sekä haavakuvan lähettämiseen lääkärille, ja samoin myös taitoa vaativat leikkaukset voidaan tehdä niin, että toinen pitää kännykkää kaverin olan yli, ja sitten lääkäri sen avulla ohjaa, mitä pitää tuossa tapauksessa tehdä. Toki esimerkiksi lääkintämiehellä tai kenttä-kirurgilla voi kännykkä telineessä olkapään päällä, ja sen avulla sitten tuo lääkäri neuvoo sen, mitä pitää tehdä. Olkapäälle laitettava teline on siitä hyvä, että toinen voi silloin esimerkiksi varmistaa yhteyden toimivuuden ja vaihtaa laitetta, jos siihen tulee toimintahäiriö ilman, että operaattori kovin paljoa häiriintyy.

Myös infrapunakameralla varustettu kännykkä varmasti on esimerkiksi pimeässä erittäin tervetullut keksintö, jonka avulla voidaan etsiä petoeläimiä sekä vihollisia pimeydestä. Kännykällä sekä sosiaalisen median sovelluksilla voidaan pitää yhteyttä esimerkiksi esikuntaan ilman, että kukaan huomaa mitään, ja esimerkiksi snapchatin avulla voi agentti tai sotilas saada ohjeita sekä välittää viestejä, joita ei muiden haluta näkevän. Ja monikäyttöisyys tietenkin tekee kännykästä tai älypuhelimesta "sveitsin armeijan linkkuveitsen", jonka avulla voidaan vähentää painoa. Tuo kännykkä voidaan kiinnittää lisä-akkuun sekä WLAN:in avulla myös satelliittilähettimeen, jolloin henkilö voi puhua tai lähettää viestejä esimerkiksi jostain Afrikan savannilta.

https://yle.fi/uutiset/3-10545912

Elinkeinorakenteen muutoksesta, eli mitä jos paperi ei enää mene kaupaksi?

Kimmo Huosionmaa

Elinkeinrakenteen muutoksen sijasta meidän pitäisi puhua työn rakenteen muutoksesta. Nykyään työntekijän oletetaan osaavan todella monia asioita, joita varten ennen oli yhtiöllä erikoismiehiä. Ja jos työelämää ajatellaan, niin tietenkin sellaiset ihmiset, joilla ei ole monipuolista koulutusta sekä kielitaitoa ova kaikkein huonoimmassa asemassa, jos he joutuvat työttömiksi. Samoin jos paperiteollisuuden tuotteiden kysyntä putoaa, niin silloin edessä on sellainen tilanne, että maamme saa etsiä uuden jalan omalle taloudelle, koska jos paperia ei myydä, niin silloin edessä on koko yhteiskunta- tai teollisen tuotantomallin  uudelleen rakentaminen.

Elinkeinorakenteen muutos sekä sen tuomat sosiaaliset ongelmat ovat ikään kuin vasta nyt tulleet ihmisten tietoon, vaikka elinkeinorakenteen muutos agraariyhteiskunnasta teolliseen yhteiskuntaan on ollut totta jo yli 30 vuotta.Jos ajatellaan sitä, että kaikki asiat käsitellään tulevaisuudessa sähköisten tiedostojen avulla, niin se saattaa sitten ajaa maamme paperiteollisuuden ahdinkoon. Mikäli paperin käyttö loppuu, niin silloin pitää myös paperikoneet ajaa alas. Se sitten tuo lisää työttömiä työmarkkinoille, eikä paperi enää kannattele maamme taloutta.

Vaikka nykyään ei enää päihteitä käytetä takavuosien malliin, niin tietenkin tämä kaupungistuminen on aiheuttanut sen, että osa ihmisistä on erittäin yksinäisiä. Syy tähän yksinäisyyteen ei ole kuitenkaan vain elinkeinorakenteen muutoksessa, vaan oikeastaan syynä on se, että työtavat ovat muuttuneet todella paljon, ja osa perinteisistä tehtävistä on jäänyt kokonaan pois työpaikoilta, koska esimerkiksi tietokoneiden sekä tietoverkkojen ottaminen käyttöön on aiheuttanut sen, että lähettien työt ovat muuttuneet tarpeettomiksi.

Samoin se että työpaikoilla pyritään selviämään aina minimaalisella työvoimalla aiheuttaa sen, että sosiaalisia suhteita ei enää oikeastaan voi muodostaa, vaan koko työaika menee tehtävien suorittamiseen, eli esimerkiksi sihteerin työpäivä saattaa mukavasti kulua taulukoita sekä asiakirjoja tehtaillessa, eikä häntä sitten koko päivänä edes kukaan näe. Vaikka ennen esimerkiksi töistä sai kavereita, niin kuitenkin esimerkiksi etätyö on aiheuttanut sen, että sosiaalista kanssakäymistä työpaikoilla on erittäin vähän, ja vaikka esimerkiksi toimistotyöntekijöiden olisi tultava työpaikalle tekemään töitään, niin kuitenkin monen ihmisen työpäivä kuluu yksin toimistossa istuessa.

Kun puhutaan siitä, miten nykyaikainen työelämä kohtelee sellaista ihmistä, jolla on ollut ongelmia, niin silloin tietenkin kohtaamme tilanteen, missä toisaalta työpaikan työtehon takia olisi hyvä irtisanoa työsuhde, ja lähettää henkilö hoitoon. Mutta toisaalta olisi ehkä myös hyvä ajatella sellaista vaihtoehtoa, että kyseinen henkilö saisi jatkaa töissä, mutta hänen pitäisi käydä asiallisessa sosiaalitoimiston osoittamassa hoidossa. Ja syy siihen, miksi otan asian näin puheeksi, on siinä, että tuolloin tämä henkilö sitten olisi ikään kuin pakotettu tulemaan työpaikalle, ja kohtaamaan ne ihmiset, joita kohtaan hän on tehnyt väärin.

Se saattaa sitten ainakin vähän pelottaa, koska tuolloin työnantaja antaa ihmiselle mahdollisuuden parantaa tapansa, mutta samalla jos hän tuottaa pettymyksen, niin silloin ei voi ketään muuta kuin itseään syyttää. Mutta ongelmien kehittyminen on sellainen asia, jota ei enää nykyään samalla tavoin huomaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Eli se että etäpäivä on oikeastaan sellainen, missä tehdään töitä kotona, ei tarkoita, että joka kerran kun jollain henkilöllä menee vähän myöhään ravintolassa, niin sitten tuo etäpäivä on krapulan parantamista varten. Kun puhutaan työpaikasta sekä niiden käytännöistä, niin aina olisi parempi, että vaikka yhtiö olisi siirtynyt periaatteessa etätyöhön, niin aina välillä käytäisiin työpaikalla näyttämässä naamaa, ja kertomassa, miten työskentely on sujunut.

Kun ajatellaan sitä, että joku ohjelmisto-alan yhtiö siirtyisi sellaiseen malliin, missä jokainen koodari tekisi työtä  kotoaan käsin, niin silloin tietenkin voidaan samalla miettiä, että uskaltaako kukaan tuohon paikkaan tulla oikeasti töihin, koska jos puhutaan kaupallisesta tietokone-ohjelmistosta, niin siinä ei saa kovin montaa virhettä tulla, ja siksi ohjelmoijan pitää olla todella hyvä koodaaja sekä itsevarma ihminen, jotta hän uskaltaa tehdä työtä yksin kotona. Nimittäin tuollaisessa hektisessä ympäristössä ei kovin montaa virhettä voi tehdä, tai sitten käy niin, että tuo henkilö korvataan uudella ilman varoitusta. Kun puhutaan tästä uudesta elinkeinorakenteen muutoksesta, joka koskee koko maailmaa, niin silloin tietenkin tarkoitetaan sitä, että tuotanto siirtyy kohti virtuaalisia tuotteita.

Tai ainakin ICT-alalla voidaan ajatella näin tapahtuvan. Tuolloin jokainen alalla työskentelevä voi tekniikan puolesta istua kotonaan, ja tehdä työtään. Kuitenkin se että ohjelmistoissa on kyse virtuaalisesta tuotteesta asettaa ICT-alan kokonaan uuteen asemaan. Ensinnäkin näitä tietokoneohjelmia myytäessä on asia niin, että niitä voidaan myydä aivan määrättömästi, eikä myyjän tarvitse periaatteessa investoida yhtään mihinkään. Riittää että hänellä on kovalevy, mistä noita ohjelmia ladataan verkkoon. Eli vaikka tuo ohjelmistojen myyjä myisi miljoonia ohjelmia, niin hänellä ei olisi yhtään tietokoneohjelmaa vähemmän varastossaan, ja se mikä asettaa rajoituksia ohjelmistojen jakeluun on se, että montako käyttäjälisenssiä tuo myyjä saa toimittaa ohjelmistojen lataajille.

Kun tuota toimintaa verrataan esimerkiksi rautakauppaan, niin joka kerran kun rautakauppias myy tuotteen pois, pitää hänen tilata uusi tuote varastosta, joka sitten tuodaan paikalle. Kun ajatellaan esimerkiksi sanomalehtiä, niin niiden verkkoversiot mahdollistavat sen, että toimittajilla on mahdollisuus kirjoittaa juttunsa suoraan lehteen, ja sitten kun päätoimittaja lukee sen, niin se voidaan julkaista Internetissä ilman kirjapainoja sekä muita välikäsiä. Ja tuolloin tietenkin jos käy niin, että jutun unohtaa lukea ennen julkaisemista, niin silloin saattaa se antaa hiukan erikoisen kuvan kirjoittajastaan.

Tuolloin tietenkin lehden sisältö muuttuu monipuolisemmaksi sekä juttujen määrä kasvaa, mutta se edellyttää tietenkin sitä, että juttujen tekijällä sekä päätoimittajalla on suurempi vastuu juttujensa oikeellisuudesta kuin koskaan ennen. Eli toimittajien ei kannata tehdä työtään viskipullo pöydällä ainakaan kovin pitkään, koska silloin juttuihin tulevien virheiden määrä kasvaa todella paljon. Ja jos juttu julkaistaan ilman mitään kontrollia, niin se sitten aiheuttaa ehkä pienen hymyn häiveen jonkun naamalla.  Eikä nykyään esimerkiksi huolimattomasti lähetettyä sähköpostia voida pyytää takaisin, ja se sitten saattaa aiheuttaa kiusallisia tilanteita, jos vaikka siinä on vastaanottajaa haukuttu todella paljon. Jos tuo sama henkilö, jolle on lähtenyt sydän postia tulee vastaan ravintolassa, niin silloin saattaa edessä olla pakit.

Kun ajatellaan lehtiä, niin ainakin sanomalehtiin erikoistuneiden kirjapainojen taloudellinen tilanne on ainakin menossa huonompaan suuntaan, koska jos ihmiset alkavat käyttää enemmän esimerkiksi lehtien nettiversioita, niin silloin ainakaan lehdistä ei enää saada tuloja, ja se varmasti vaikuttaa alan työllisyyteen. Samoin nykyään lehdet voidaan painaa niin, että ne lähetetään painoon, ja siellä sitten painokone tulostaa paperilehdet, joita jaetaan niille, jotka eivät ole verkkolehden käyttäjiä. Jos paperin käyttö loppuu, niin silloin tietenkin myös metsäteollisuus joutuu vaikeuksiin.

Mutta nettiversio on tietenkin lehdelle halvempi kuin paperipainos, koska siitä ei tule jakelu tai painamisesta johtuvia kustannuksia, mikä johtaa siihen, että lehdet alkavat ohjata lukijoita netissä luettavien  versioiden pariin, koska ne ovat tuottajalle halvempia. Samoin myös koulutodistukset voidaan toimittaa PDF-muodossa, ja jos niihin liittyy helppo tarkastusmahdollisuus esimerkiksi lähettämällä todistuksen numeron sähköpostissa johonkin osoitteeseen, niin silloin saattaa nykyinen paperinen todistus siirtyä historiaan. Eli tällaisia elinkeinorakenteeseen kohdistuvia pohdintoja mietin tänään.