Kaupungistumisen sietämätön keveys

Kaupungistuminen on asia, mikä taas kerran on pinnalla. Tai siis sen ainakin pitäisi olla pinnalla. Nimittäin kaupunkien kehittyminen mikä tarkoittaa esimerkiksi suuria ostos komplekseja merkitsee toisaalta sitä, että palvelut tulevat lähelle toisia ihmisiä. Mutta samalla tuo palvelujen keskittyminen merkitsee sitä, että asutus keskittyy palvelujen ympäristöön. Tuo kehitys on näkyvissä esimerkiksi Espoossa, jossa palvelut ovat alkaneet keskittyä noin viiteen kohteeseen, jotka ovat erityisesti juna- ja metrolinjojen ympäristössä. Se että palvelut keskittyvät tiettyihin kohtiin kaupungissa tekee noista kohteista kasvukeskuksia, mutta se saattaa aiheuttaa sitä, että kaupungin haja-asutusalueet alkavat autioitua. HS kirjoitti asiasta jutun nimeltään Espoon paras paikka, mutta se on maksumuurin takana. 

Tuo juttu käsitteli palveluiden keskittymistä. Ja jos Espoossa käy, niin varmasti jokainen huomaa noiden alueiden korkeat talot. Talojen korkeuden kasvaminen johtuu siitä, että maa-alueet ovat kallistuneet. Tuolloin kannattaa rakentaa korkeita taloja, koska se tekee maa-alasta asukasta tai kerrosneliötä kohden halvempia. Eli 2000 neliömetrin talo kannattaa rakentaa mahdollisimman moneen kerrokseen, koska sillä tavalla saadaan tuon talon viemä pinta-ala mahdollisimman pieneksi. Mikä tekee rakentamisesta sitä kautta halvempaa, mutta toki korkean talon rakentaminen maksaa toisella tavalla. 

Mutta sitten kun ajatellaan sitä, että ihmiset alkavat asua ja tehdä työtä mahdollisesti muutaman sadan metrin säteellä. Tai ehkä etätyö tulee yleistymään, ja ihmiset varmaan haluavat palvelut sinne, missä he oleskelevat suurimman osan ajasta. Tuo vähentää ihmisten liikkumista. Se että kaupungistuminen tuo eteen kahdenlaista asutuksen kasautumista eli kaupungit itse vetävät ihmisiä kokonaisuutena, mutta samalla myös kaupungeissa tapahtuu kaupungin sisäistä keskittymistä. Jos osa kaupungin alueesta autioituu, niin noista alueista voi muodostua poliisia työllistävää seutua. Koska jos esimerkiksi Espoon pohjoisosista ei ole kovin pitkä matka kaupungin keskukseen. Ja autiot seudut houkuttelevat erilaisia epäsosiaalisia ihmisiä. Eli autioituneista taloista voi tulla paikkoja, joissa jengit kokoontuvat. 

Mutta kaupunkien kasvaminen tietenkin vaikuttaa myös esimerkiksi maaseudun suhteeseen kaupunkeihin. Kun ihmiset asuvat koko elämänsä kaupungissa, niin he eivät ehkä edes ole oikeasti käyneet maaseudulla. Nämä ehkä toisen tai kolmannen sukupolven kaupunkilaiset saattava olla kaupungissa syntyneiden ja kasvaneiden ihmisten jälkeläisiä, jotka eivät ehkä ole edes käyneet maalla. Heillä saattaa olla sukulaisia jossain muussa kunnassa, mutta nuo sukulaiset ovat jääneet etäisiksi. 

Eli tämä aiheuttaa segregaatiota missä kaupungeissa elävät ihmiset ovat entistä enemmän erossa maaseudusta. Uskoisin että Suomessa on tällä hetkellä ihmisiä, jotka eivät ole koskaan nähneet elävää lehmää. Joten näin valtava ero kaupungilla sekä maaseudulla on. Kaupunki asutuksen keskittyminen tietenkin vaikuttaa esimerkiksi julkiseen liikenteeseen. Tuolloin metro saattaa olla aivan tupaten täynnä, kun ihmiset lähtevät töihin. Mutta sitten juna kulkee tyhjänä, kunnes ihmiset pääsevät kotiin töistä. 

Kaupunkien keskustojen autioituminen on myös asia mihin pitää kiinnittää huomiota. Helsingin keskustassa oli ennen loistava kauppapaikka, koska ihmiset vaihtoivat siellä kulkuvälineitä. Paikallisliikenteestä vaihdettiin seutuliikenteeseen. Ja tuolloin ihmiset kävivät ostoksilla tuon vaihdon aikana. Mutta nykyään metro vie ihmiset tuon keskustan ohitse. Ihmiset eivät enää pysähdy “luonnollisesti” tuossa paikassa. Eli kaupunkien keskustan autioituminen tapahtuu usein kahdessa vaiheessa. Ensin asunnot muuttuvat toimistotiloiksi, ja sitten kun jostain tarjotaan parempaa sekä halvempaa tilaa, niin seuraukset ovat sitten siinä, että kaupunkien keskustat autioituvat.

 Kun toimisto- ja muut liiketilat autioituvat, niin silloin toimistojen vuokrat kohoavat pilviin. Syy liiketilojen autioitumiseen ovat esimerkiksi se, että noita taloja ei ehkä ole koskaan suunniteltu toimistoiksi. Sen takia niiden käytävät ovat kapeat. Samoin ilmanvaihto sekä nettiratkaisut vaativat joskus hyvinkin paljon investointeja. 

Ihmiset sekä työpaikat pakkautuvat hypermarkettien kaltaisten ostosparatiisien läheisyyteen. Ostosparatiisien yhteyteen tai niiden välittömään läheisyyteen kohoavat toimistohotellit houkuttelevat käyttäjiä palveluilla sekä huippu moderneilla toimitiloilla. Eli noista tiloista löytyy ainakin ravintoloita, joissa voi käydä ruoka ja jopa kahvitunneilla virkistäytymässä. Samoin yleistyvä etätyö varmasti vie ihmisiä toimistoilta. Ja tuloksena on kaupunkien keskustojen autioituminen. Vaikka etätyö on kohdannut vastustusta, niin se tulee yleistymään. 

Kaupunki autojen armoilla

Kimmo Huosionmaa

Helsinkiin on tulossa muutos rakennusmääräyksiin, eli uusiin taloihin ei ehkä kohta enää tarvitse valmistaa pysäköintihalleja, mikä tietenkin tekee korkeampien talojen rakentamisen mahdolliseksi, koska silloin ei tarvitse miettiä, että kestääkö tuo parkkihallin katto siten kuormaa, jonka korkea rakennus sille aiheuttaa. Tuolloin taas tulee mieleen se, että miksi kaikki kaupungit on tehty autojen ehdoilla.

Eli nimenomaan autot ovat niitä, joiden mukaan kaupungissa tehdään suunnitelmia siitä, miten sen tilaa käytetään, mutta samalla esimerkiksi kuskit eli autolla ajavat ihmiset unohdetaan täysin, kun kaikki tila, mitä vain voidaan käyttää pyhitetään autolle, jota myös peltiseksi perheenjäseneksi kutsutaan. Ennen aikaan kadut ilmeisesti ovat olleet sellaisia, että autolla pitää päästä aivan kotiovelle, jotta sitä ei varasteta tai auton omistajaa ei ryöstetä matkalla kotiovelle.

Toki autojen määrä sekä koko ovat kasvaneet, jolloin esimerkiksi pysäköintialueet ovat jääneet liian pieniksi, koska niitä ei ole mitoitettu kasvaneelle autojen määrälle, vaikka autojen koko on pienentynyt näennäisesti 1960-luvun alun suurella rungolla varustettujen autojen ajoista, niin tilanne on nykyään sellainen, että esimerkiksi moni ihminen tarvitsee myös pakettiauton viemään tavaroita, jotka oli aikoinaan helppo laittaa suurikokoisen amerikan auton takakonttiin. Eli autojen viemä tila on se ongelma, mikä on noussut esiin kaupungeissa.

Se että autoille on varattu parkkipaikka kodin vierestä on tietenkin ihan mukava asia, mutta sitten kun ajatellaan sitä, että auto pitää ajaa ruutuun jossain parkkihallissa tai suorittaa taskuun paikoitus tai parkkeeraaminen kadun reunassa varmaan sujuu joltain ikänsä  eli noin 30 vuotta autoa ajaneelta todella hyvin, mutta sitten kun sitä ryhtyy joku juuri autokoulun käynyt kokeilemaan, niin silloin ei kyllä autolla ajaminen ole mukava kokemus. Ja ehkä sitten vielä kaupungista voi löytyä parkkipaikka myös sieltä määränpäästä. Autojen suurin ongelma eivät enää ole saasteet, vaikka toki liikenne saastuttaa edelleen todella paljon.

Jos autolla ajetaan lumihangessa eli tilanteessa, missä katua ei ole koskaan hiekoitettu tai lunta aurattu pois, niin silloin on vaara siitä, että ajoneuvo luistaa jonkun kävelijän päälle. Tai oikeastaan jos lumi vain aurataan, niin silloin tulee tuohon kohtaan, missä auraa on käytetty todella liukas paikka, joka sitten on vaarallinen jopa jalankulkijoille. Autojen päästöt saataisiin kuriin heti, jos siirrytään niin sanottuun vetytalouteen, missä auto kulkisi vedyllä, joka saadaan elektrolyysin avulla erotettua vedestä.

Toki vedyn ongelma on siinä, että jos parkkihallissa olevan auton vetykaasua sisältävään polttoainetankkiin tulee vuoto, niin koko tila täyttyy tuolloin erittäin herkästi räjähtävästä kaasusta, joka räjähtäessään aiheuttaa suurta tuhoa. Moottoriajoneuvojen kohdalla suurin ongelma kaupungissa ovat nimenomaan tilan puute sekä turvallisuus, mikä tarkoittaa sitä, että varsinkin liukkaalla saa pelätä, että jos vahingossa menettää ajoneuvon hallinnan, sekä tietenkin sitä, että auto lähtee alamäessä luisumaan sen jälkeen kun se on pysäköity.

Autojen nopeuksien pitää kaupungissa olla matalat, jotta turvallisuus säilyy hyvänä, ja tuolloin tietenkin nopeuksia täytyy valvoa tehokkaasti, jotta kaaharit saadaan kuriin, ja jos pienikin ylinopeus havaitaan, niin silloin tulee eteen niin suuri sakko, että varsinkin nuoret jättävät auton jopa ostamatta, koska heillä ei ole varaa sakkoon. Tuolloin heistä ei koskaan kehity hyviä ajajia, koska heillä ei ole harjoitusta auton käsittelystä. Eikä pysäköinti kaupungissa ole mitään kovin halpaa huvia, lukuunottamatta omaa parkkipaikkaa, joka kuitenkin saattaa keskisellä kaupungilla olla hyvin kallis lisä vuokraan.

Tuolloin voi käydä jollekin pahasti, eikä omaisuusvahinkoja ole mukava korvata. Tilan puute taas tarkoittaa sitä, että esimerkiksi parkkiruudut ovat joskus liian pieniä, ja niihin voi ehkä saada sopimaan jonkun hyvin pienen auton, jos ei omaa hyvää ajokokemusta. Samoin parkkipaikkojen rivien välit ovat liian pieniä, ja silloin esimerkiksi farmari- tai pakettiauton peruuttaminen ruutuun tai sieltä pois saattaa olla vähän vaikeaa.

Kirjoitelma lähiöistä sekä niiden asukkaista

Kimmo Huosionmaa

Kaupunkisuunnittelua arvostellaan nykyään siitä, että kaupunkeja suunnitellaan liikaa autojen ehdoilla ja ihmiset ikään kuin jäävät taka-alalle. Tuolloin usein unohdetaan sellainen asia, että meille 1970-luvulla syntyneille sana "kaupunki" tarkoittaa oikeastaan lähiötä, jossa kasvoimme aikuisiksi. Yläkuvassa on Soukan lähiötä Espoossa, ja silloin tällöin kävelen tästä paikasta ohi, joten otin siitä valokuvan.

Jos joku 1970-luvulla vaikuttanut kaupunkisuunnittelija olisi vakavasti ajatellut sitä, millainen yhteisö tällainen betonilähiö oikeastaan on, niin uskoisin hänen toimineen hiukan toisin piirtäessään näitä betonisen arkkitehtuurin helmiä sekä miettiessään mitä palveluita tällaisessa lähiössä oikeastaan pitäisi olla, jotta ihmiset tuntevat olonsa hyväksi. Siellä ei varmaan olisi esimerkiksi autoteitä suoraan kotipihan edessä, ja myös jalankulkua sekä kevyttä liikennettä olisi kohdeltu muutenkin toisin, eli nämä tiet olisi tehty niin, että mäet sekä pyöräilijän jaksaminen olisi huomioitu hiukan paremmin. Kun ajatellaan niitä periaatteita, joita esimerkiksi tässä lähiössä on noudatettu, kun sitä on alettu rakentaa, niin silloin ilmeisesti oli tarkoitus, että ihmiset viettävät kaikki viikonloput sekä lomat jossain maaseudulla.

Kun näitä betoni- tai nukkuma-lähiöiksi nimettyjä paikkoja on rakennettu, niin silloin oli vallalla sellainen ajatus, että ihmiset tulisivat tänne Pääkaupunkiseudulle tienaamaan rahaa, ja sitten kun heidän vanhempansa jäävät eläkkeelle, niin nämä ihmiset muuttavat takaisin maalle. näitä lähiöitä rakennettaessa ajatuksena oli se, että niissä asuvat ihmiset viettivät päivät töissä, ja sitten illalla palasivat tuohon suloiseen koppiin, missä sitten syötiin ja nukuttiin. Viikonloput  vietettiin maalla omien vanhempien luona, ja tuolloin oli itsestäänselvyys, että kaikki ihmiset olivat naimisissa.

Perjantaina lähdettiin kotitilalle, ja sitten sunnuntaina palattiin takaisin. Jos ihminen ei ollut naimisissa, niin se tarkoitti, että hänessä oli jotain vikaa. Kun sitten lama iski Suomeen, ja ensimmäistä kertaa työttömyyttä ei voitu purkaa vippaskonstein, niin alkoivat ihmiset erota, koska sosiaaliset paineet eroamiseen olivat suuret. Mutta tuolloin tietenkin työttömyys ymmärrettiin jonkinlaisena "stigmana", jota piti hävetä, ja samoin erityisesti se, että tuli avioero johti siihen, että ihmiset eivät enää välttämättä kehdanneet lähteä kotiin, koska se että aviomies ei enää voinut huolehtia perheen toimeentulosta sekä kulisseista oli hyvin rasittavaa.

Ja nuo yksin jääneet henkilöt viettivät silloin ensimmäistä kertaa myös viikonloppuja lähiöissä. Tuolloin syntyi se paljon puhuttu lähiökulttuuri, johon kuului kapakka sekä hieman boheemi elämäntyyli. Tietenkin kaupunkeihin oli ennenkin tullut ihmisiä maaseudulta, ja osa oli lähtenyt siksi, että he kokivat kotiseudun jotenkin ahdistavana. Mutta tuolloin 1970-luvulla oli sellainen asenne, että jos ihminen oli saanut potkut töistä, niin se tarkoitti elämän loppua. Kun ihminen jää työttömäksi, niin silloin hän voi toimia kahdella tavalla.

Ensimmäinen näistä tavoista on juoda paljon viinaa, jolloin varmaan kukaan ei sitten perään itke, ja se varmaan olisi se tie, jonka joku haluaisi tuon ihmisen ottavan. Silloin ei häntä tarvitse koskaan katsoa lähellä, eikä potkuja tarvitse koskaan perustella kenellekään muuten kuin sillä, että kyseessä on "kelvoton mies". Tuo mies tai nainen tulevat varmaan työllistämään erilaisia ammatinvalinnan ohjaajia sekä muita virkailijoita todella paljon, ja he ovat se syy, miksi esimerkiksi "aktiivinen työnhakua koskeva malli" meni läpi eduskunnassa. Mutta tuo meidän lähiömme asukas voi tietenkin valita toisin, ja tämä malli varmaan on sellainen, mistä voi sitten olla myös ylpeä, koska tuo työtön on tarttunut itseään niskasta kiinni.

Kun ihminen saa potkut, ja syynä on kouluttamattomuus, niin se tarkoittaa sitä, että silloin ei itku auta markkinoilla. Jos kapakassa tulee joku mies vastaan sanoen, että täältä ei enää koskaan nousta, niin silloin pitää hiukan valpastua, ja kysyä että "annanko tuollaisen ihmisen todella voittaa?". Tuolloin pitää aivan itse lähteä kohti opin tietä, vaikka se saattaa hieman ikävältä tuntua. Kun ihminen lähtee aikuisena oppimaan uusia asioita, niin silloin pitää olla todella korkea motiivi. Mutta kun sitten lopulta valmistuu uuteen ammattiin, joka saattaa olla se "TV:stä tuttu" insinööri tai ekonomi, niin silloin varmasti ovat suupielet korvissa. Silloin todella tuntee saaneensa aikaan jotain sellaista, mitä kukaan ei voi sitten pois ottaa. Syy miksi tuollaista ihmistä pelätään, non se, että hän on usein se, jonka kaverit ovat hylänneet. Ja halu näyttää muille on todella hyvä motiivi.

Opiskelu on asia, mikä varmaan jossain vaiheessa alkaa väsyttää, mutta kuitenkin se antaa sisältöä elämään, ja jos joku sitten haluaa "pysyä aitona", niin suosittelen laskemaan montako kertaa vuodessa itse kukin pääsee tai mahtuu taksiin, kun lähdetään jatkoille. Kaupunki on hieno paikka opiskella itselleen sellainen tutkinto, jota myös muut ehkä arvostavat. Kun puhutaan harrastuksista sekä niihin kuuluvasta "ei tutkintotavoitteisesta"  opiskelusta, niin aina välillä löytyy ihmisiä, jotka näitä kursseja oikein tyrkyttävät. Niistä saa muka kavereita, mutta kuitenkin pitää muistaa se, että tuollainen ihminen, joka näistä vaihtoehdoista puhuu katsoo usein vastapäätä olevaa ihmistä hiukan alaspäin.

Hänestä on hienoa, kun ihminen käy kursseilla, mistä ei ole mitään hyötyä, ja sitten seuraavassa tapaamisessa hän kertoo kuinka paljon rahaa tuohon sitten menee, eikä siitä ole kenellekään mitään hyötyä. Ja sitten taas otetaan itseä niskasta kiinni. Tutkintotavoitteinen koulutus ei ole mikään automaattisesti läpäistävä asia, vaan se vaatii työtä. Mutta kuitenkin pettymyksen voi jokainen kohdata myös noilla "ajanvietteeksi" tarkoitetuilla  kursseilla, joissa opetetaan esimerkiksi tanssia. Saattaa näet olla niin, että tuollainen kurssilainen kohtaa siellä torjuntaa sekä hänelle ei ehkä tanssiparia löydy. Eikä yksin harjoitteleminen ole mukavaa, jos kyseessä on paritanssi. Tutkintotavoitteisen koulutuksen läpäiseminen saattaa aiheuttaa sen, että myös tanssipari löytyy helpommin, ja aina on mukavaa sanoa olevansa esimerkiksi merkonomi tai arkkitehti, jos joku sattuu ammattia tiedustelemaan.

Ain’ laulain työtäs tee...

Kuva I

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/ain-laulain-tyotas-tee.html

Kimmo Huosionmaa

Tässä taas sitten on eräässä luonnonpuistossa pudonnut riippusilta alas, ja se mikä tekee tapauksesta sellaisen hiukan kiusallisen on se, että tämä asia tapahtui Suomessa. Meidän maassamme on totuttu siihen, että kaikki työ tehdään standardien mukaan, ja että täällä tehty työ on korkeatasoista. Mutta miten sitten on päässyt käymään niin, että erään riippusillan kiinnityksiä ei olla tarkastettu kymmeneen vuoteen? Tässä tapauksessa tietenkin kaupunki, jonka alueella luonnonpuisto on sekä Metsähallitus kiistelevät vastuusta. Mutta se miksi tästä asiasta kirjoitan johtuu siitä, että tällaisia asioita tapahtuu sellaisissa paikoissa, missä jokainen tekee vain sen oman työnsä. Eli tällöin saattaa käydä niin ihmeellinen asia, että työnjohto unohtaa vain antaa tehtävän jollekin miehistä, ja sitten työ vain jää tekemättä, jolloin tulos on hyvin ikävä.

On tietenkin hienoa, kun työpaikoilla korostetaan sitä, että esimiesasema on sellainen, mihin kannattaa pyrkiä, mutta samalla tietenkin unohdetaan sellainen asia, että työläisellä pitäisi olla myös olla hiukan oma-aloitteisuutta, kun työtehtäviä aletaan tehdä. Kun sitten päästään siihen paikkaan, että esimerkiksi juuri tällaisten riippusiltojen köysiä pitäisi hiukan vilkaista, niin sen ei pitäisi olla liian vaikeaa. Kuitenkin tässä sitten mieleeni tulee kauhukuva siitä, että onko mies keltaisessa sadeasussa sitten kuitenkin vain kaivanut taskusta sellaisen työlistan, missä ei nimenomaan määrätä tarkastamaan noita köysiä, ja sitten se on päässyt muutamia kymmeniä kertoja unohtumaan, jolloin tulos on varmasti onnettomuus.

Työtä tietenkin voi tehdä laulellen, mutta se että sitä ei ole tehty ollenkaan varmaan on hiukan eri asia, kuin se, että se olisi tehty hutiloiden. Kun ihmisellä ei ole mitään oma-aloitteisuutta, niin tietenkin silloin kaikki asiat ovat hiukan vaikeita. Ja jos tuollainen ihminen sitten kohtaa tilanteen, missä esimerkiksi köydessä kasvaa sammalta tai sitten vaijereissa on ruostetta, niin hän ehkä ei ota valokuvaa tuosta työkohteesta, sekä lähetä sitä esimiehelle, joka tilaa paikalle uuden vaijerin sekä miehen kiinnittämään sitä.

Tällaisessa tapauksessa huomataan sellainen ikävä asenne, mikä on monille tuttu kaupungin työtavoista ylipäätään. Eli jos työtä ei nimenomaan ole jollekin määrätty, niin sitä ei tee kukaan. Ja tietenkin se "ei kuulu minulle" asenne, missä sitten ei edes niitä köysiä viitsitä kuvata, varmasti näkyy jossain vaiheessa onnettomuutena, jolloin sitten tällaisen toiminnan takia päästään oikein lehteen. Tuolloin edessä on todella nolo tilanne kaikkien kannalta, koska tietenkin myös työnjohdon pitää valvoa sitä, että työ tulee kunnolla tehdyksi. Ja tässä tapauksessa saattaa pomo kutsua alaisen luokseen, ja kysyä suoraan, että "mitä siellä metsässä on oikeastaan sitten tehty?".

Kun köysi on ollut siinä kunnossa, että se on mädäntynyt poikki, niin silloin kyseessä ei ole mikään kertaluonteinen laiminlyönti. Vaan tuo laiminlyönti on ollut jatkuvaa sekä kestänyt melko pitkään, joten ehkä tällainen asia on sitten enemmän noille ihmisille mieleen, ja tätä onnettomuutta on mukavampi käsitellä oikeudessa sekä sanomalehdessä, kuin tehdä työ kunnolla. No se on heidän asiansa, enkä heitä sitten tässä yhtään enempää ryhdy neuvomaan, jotta en heidän tunteitaan loukkaisi. Tietenkin rikostutkinnan  kommentoiminen on maassamme vähän vaikeaa, ja se tietenkin tästä asiasta tehdään, koska ihmisten henki on ollut vaarassa.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/repoveden-riippusiltaa-ei-ole-ehka-tarkistettu-10-vuoteen-kouvolan-kaupunki-ja-metsahallitus-erimielisia-kumpi-on-vastuussa/6973856#gs.RhygVz8

Kuva I


https://im.mtv.fi/image/6970080/landscape16_9/1600/900/7a0be91a1df953c7a2aabf79b5bed9cd/UF/riippusilta.jpg