Johtamisesta sekä johtajan asemasta.

Organisaatioiden kehityksessä pitäisi ihmisten olla aina keskiössä, mutta kuka tuo ihminen sitten on? Siis kuka ihminen tai millä tasolla työskentelevä henkilö on se, jonka mukavuudessa tai työviihtyvyydessä on fokus silloin, kun kehitämme organisaatioita. Me kaikki olemme kuulleet siitä, että johtamisen pitäisi olla ihmisläheistä sekä sellaista, että ihmiset ovat keskiössä tuossa johtamismallissa. Mutta jostain syystä organisaatiossa on erilaisia ihmisiä, joilla kaikilla on omat toimialueensa. Mikäli ajattelemme esimerkiksi rakennusyhtiöitä, niin totta kai meistä jokainen voi niissä työskennellä vaikka koko työelämän ajan, jos satumme työskentelemään tuon yhtiön toimistoissa. Mitä sillä on silloin väliä jos ulkona sattuisi satamaan vettä tai olisi kylmä. 

Me toimistossa voisimme istua mukavasti katsomassa ulos ikkunasta, ja sitten vain voimme todeta että jopas on huono ilma tänään. Mutta jos sitten istumme talon perustuksia varten kaivetussa montussa mutaa kaulaan saakka, niin ehkä emme ajattele säästä aivan samalla tavalla kuin jos olisimme toimistossa töissä. Se mitä tehtäviä teemme organisaatiossa merkitsee yllättävän paljon, jos haluamme kartoittaa sitä, kuinka paljon ihmiset pitävät työstään sekä työyhteisöstään. Voi olla että olemme jossain vaiheessa saattaneet päästä jopa keskitasoisiksi johtajiksi, ja tietenkin silloin olemme varmaan puun ja kuoren välissä. 

Eli jos emme vaadi työssä tiettyä tulosta sekä laatua, niin silloin kohtaamme karun totuuden, joka tarkoittaa että saamme poistua työnjohtajan paikalta, ja lähteä etsimään uutta työpaikkaa. Tuolloin työnjohtajalla on niin sanottu valvontavelvollisuus, ja koska työnjohtajan velvollisuus on ajaa yhtiön eli sen omistajien etua, niin silloin jos jonkun ihmisen työ ei satu kelpaamaan, niin silloin meidän pitää pystyä erottamaan tuo alainen. Samoin jos alainen purnaa jatkuvasti, niin silloin hän pilaa työpaikan ilmapiirin. Eli alaisen velvollisuus on lain mukaan totella esimiestä. 

Mikäli puhutaan esimiehen asemasta työpaikalla, niin esimies jakaa tehtävät alaisilleen. Se että esimies voi jäädä sateella koppiin istumaan selittää miksi kaikki haluavat olla esimiehiä eikä kukaan halua olla alainen. Esimies saa parempaa palkkaa sekä tietenkin kykenee valitsemaan työtehtäviään vapaammin kuin alainen. Se houkuttelee ihmisiä esimieskursseille. 

Mikäli asiakkaalla tulee kiista alaisten kanssa, niin silloin kutsutaan paikalle esimies. Hän varmaan tekee kaikista asioista helpompia. Kun jotain tapahtuu minulle tai sinulle, niin se tapahtuu sille oman elämän päähenkilölle. Eli jos jollekin henkilölle sattuu tapahtumaan jotain tai hänelle ollaan ilkeitä, niin silloin juuri tuo henkilö jolle ollaan ilkeitä tai jonka käsi murtui on se, jolle asiat tapahtuivat. 

Meidän maassamme on jostain syystä muodostunut sellainen kulttuuri, että meillä ei saa myöntää sellaista asiaa, jos ei nyt joku satu jotain asiaa osaamaan. Mikäli ihminen ei jotain asiaa osaa, niin sillä on ainakin joskus ollut tapana aineellistua juuri hänen työlistalleen. Ja muutenkin maassamme on tullut tavaksi erottaa ihminen, jos hän ei työtään osaa. Juuri tuo tapa aiheuttaa sen, että omaa osaamattomuutta peitellään viimeiseen asti. Ja sitten voi olla että on tehty hyvinkin laaja-alaista vahinkoa. Yksi noista vahingoista saattaa olla se, että esimerkiksi talon seinän sisältä jäävät vuorivillat pois, mikä aiheuttaa sen, että talon lämmityskustannukset nousevat pilviin. 

Kun ihminen tekee työtä esimiehenä, niin hän usein muistaa jakaa negatiivista palautetta. Ja sitten ihmetellään, miksi joku ei jaksa työelämässä? Miten itse jaksaisit töissä jos kaikki saamasi palaute on negatiivista? Mitä jos joka päivä päälläsi roikkuu sana irtisanominen? Tai mitä jos et koskaan edes kuule sanaa "kiitos" tai "anteeksi", jos joku esimerkiksi haukkuu sinua ilman syytä tai sitten astuu vaikkapa varpaasi päälle? Tai ehkä se ei kuulu työnjohtajan velvollisuuksiin. Eli jos esimerkiksi pari positiivista sanaa työpaikalla ei olisi liikaa, niin silloin varmaan joku saattaisi jopa jaksaa töissä vähän pidempään. 

Esimies on velvollinen vaatimaan kunnollisia työsuorituksia. Mikäli alainen ei työhön pysty, tai hän ei kykene jostain syystä seuraamaan ohjeita, niin hänet saa poistaa työpaikalta. Työ pitää lain mukaan tehdä, kuten on laissa ja standardeissa määritelty. Mutta sitten tietenkään esimies ei saa määrätä esimerkiksi kohtuutonta työtaakkaa tai simputtaa muita. Se että esimies hyväksyy muiden työsuorituksia on asia, mitä pidetään työpaikalla itsestään selvyytenä. Mutta tietenkin jokainen ihminen maailmassa on oikeutettu saamaan työstään palautetta. 

Oikein tehty työsuorite on tietenkin oletus, mistä lähdetään muodostamaan arviota. Mutta sitten kun palautetta annetaan, niin työsuorite pitää tietenkin arvioida. Ja silloin pitäisi jonkin verran panostaa myös sellaiseen asiaan kuin positiivinen ja kehittävä palaute. Jos työsuoritus on hylätty, niin silloin tietenkin asia pitää sanoa alaiselle. Tuon asian monet työnjohtajat ovat varmaan muistaneet sanoa. Eli jos esimerkiksi alaisen tekemä halkopino on väärin tehty, niin halkopino hylätään sekä kaadetaan maahan, jonka jälkeen alaiset sitten saavat tehdä pinon uudelleen. Mutta välillä unohtuu sanoa, että mikä mahtaa olla se asia, mikä tuossa halkopinossa on tehty väärin. Tuolloin myös alainen voisi kehittää omaa osaamistaan. Mutta ehkä on helpompi laittaa alainen tekemään pino uudelleen, koska se on tehty väärin. Ja sitten alainen ajattelee ettei hän yksinkertaisesti vain osaa tehdä tuota työtä. Sekä ryhtyy etsimään uutta työpaikkaa. 

Mikäli alainen saa vain negatiivista palautetta, niin silloin varmaan hän kuvittelee että potkut ovat joka tapauksessa edessä, ja että korvaavaa miestä tai naista ollaan jo etsimässä. Joten miksi hän enää jatkaa tuossa yhtiössä? Siis tietenkin on hyvä ilmoittaa, jos alainen ei osaa jotain tehtävää. Mutta jos ihminen sitten saa jatkuvasti kuulla listoja siitä, mitä hän nyt ei sitten osaa, niin silloin hän pakostakin masentuu, ja se sitten varmasti vaikuttaa lopulta työkykyyn. Ei ole mukavaa mennä aamulla työpaikalle kuuntelemaan sitä litaniaa siitä, mitä kaikkea työntekijä on milläkin kerralla tehnyt väärin. Eli kun annamme palautetta, niin siihen palautteeseen pitäisi sisällyttää myös positiivinen puoli. Kukaan ihminen ei tee kaikkea mahdollista väärin. 

Jokainen ihminen tekee joskus asioita myös oikein. Ja myös oikein tehdyt asiat pitää voida ilmoittaa. Tällä tarkoitan sitä, että me jostain syystä annamme helposti negatiivista palautetta. Mutta juuri koskaan emme kuule mitään positiivista omasta työstämme. 

Älä mene halpaan, kun teet sopimuksia

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Sopimuksia tehtäessä on lähdettävä siitä, että kaikki mitä työmaille tilataan on maksullista. Eli jos työväki sekä tavara tulee työmaalle, niin siitä sitten tietenkin seuraa myös erilaisia maksuja, jotka pitää myös maksaa pois. Mikäli sitten mietitään niitä kustannuksia, mitä urakasta muodostuu, niin esimerkiksi urakkaan käytettävät tarvikkeet kuten rakennusaineet, maalit ja muut vastaavat asiat pitää maksaa liikkeeseen, sekä ne pitää myös kuljettaa työmaalle. Se mikä joskus panee epäilemään sitä, että onko joku yhtiö sitten oikeasti esittänyt kaikkia kustannuksia, kun se lähtee sopimusta tekemään johtuu siitä, että sen esittämä kustannusarvio on kamalan halpa. Jos tuntuu että kustannukset ovat jotenkin matalat, niin silloin saattaa olla niin, että esimerkiksi kuljetuksia ei ole laskettu niihin mukaan tai sitten käy niin, että elementit tai tiilet "löytyvät" omasta varastosta.

Mikäli noin on päässyt tapahtumaan, niin silloin kannattaa kyllä miettiä sitä, että miten on esimerkiksi kerrostalon vaatimat tiilet tai elementit päässeet sinne varastoon jäämään, tai että mistä ne sitten on hankittu, koska niitä sitten ei ole muka tarvinnut maksaa? Syy siihen, miksi esimerkiksi elementtejä ei olla laskutettu saattaa olla puhtaasti se, että yrittäjä ei ole kokemattomuuttaan noita asioita huomioinut, tai sitten hän on saattanut ohjata noiden elementtien kustannuksia toisille asiakkaille, mikä tarkoittaa sitä, että jos tuollaisesta toiminnasta jää kiinni, niin seurauksena on silloin varmasti syyte, mikä koskee varkautta sekä petosta.

Kun taas mietitään sitä, millä muulla tavalla saadaan kustannuksia pienennettyä on se, että hinta-arvioihin ei ole sisällytetty kuljetuksia. Tuolloin joku "kaveri" sitten ajaa kuorma-autoa tai rekkaa muka ilmaiseksi. Kuljetusyhtiö voi tietenkin veloittaa toisilta asiakkailta enemmän, ja siirtää siten toisen asiakkaan kilometrikorvaukset näiden muiden asiakkaiden maksettavaksi. Tällaista on tehty esimerkiksi silloin kun yksi asiakas on ollut jossain kovin julkisella paikalla, ja kuljetusliikkeen johtaja on halunnut oman kalustonsa näkyvän noilla työmailla. Tuolloin sitten on kustannuksia väännetty alaspäin sillä, että laskuja on siirretty muiden maksettavaksi.

Ihmismieli on kummallinen asia. Jotkut ihmiset ajattelevat, että he eivät tällaisesta toiminnasta jää kiinni. Yksi tapa tietenkin huijata urakoita on ostaa itselle työmaa, ja sitten siirtää koko työ alihankkijoille. Tuolloin yhtiö, jonka nimi komeilee kyltissä on itse asiassa vain projektin valvoja, ja koko muu projekti teetetään muilla. Eli varsinaisella urakoitsijalla on tässä tapauksessa yksi tai kaksi miestä työmaalla, jossa on satoja työntekijöitä, ja sitten loput ovat joidenkin ulkomaisten työvoimapalveluiden palkkalistoilla.

Tietenkin tuolloin varsinaisen urakoitsijan toiminta on todella hyvää ja halpaa, kun ei tarvitse työvoimaa olla ollenkaan palveluksessa. Ja koska vuokratyövoima on siitä mukavaa, että se on työvoimapalvelun palveluksessa, joka tekee työt urakkapalkalla eli laskulla, niin silloin ei tarvitse miettiä esimerkiksi sitä, että mitä sitten urakan jälkeen on edessä. Tuolloin työvoimaa tietenkään ei tarvitse koskaan irtisanoa, ja jos sitten olisi pieni työttömyys koko maassa, niin silloin olisi työvoimaa koko ajan tarjolla, ja mikä parasta, niin silloin työläiset varmasti olisivat säyseitä, eivätkä mitään sen sen suuremmin valittaisi, jos vaikka ylitöistä ei aina muisteta palkkaa maksaa.

Mikään konsernin toimintamalli ei ole vailla ongelmia, mutta mikään niistä ei ole yksinkertaisesti täysin huono

Kimmo Huosionmaa

Mikään toiminta- tai organisaatiomalli ei ole täysin ongelmaton, ja vaikka puhutaan siitä, että esimerkiksi pienissä yhtiöissä on aina voitu luottaa esimiehen tukeen, niin silti pitää muistaa, että sekä suurissa että pienissä yhtiöissä on omat ongelmansa. Kun keskustellaan hybridi mallista, missä suuret yhtiöt voivat jakaa toimintaansa pieniin soluihin, jotka toimivat itsenäisesti suurten yhtiöiden sisällä, niin tällaiset mallit tietenkin ovat hyvin kiehtovia, sekä samalla turvallisia, jos niissä toimitaan kuten pitää toimia.


Jos suuri organisaatio käyttää tätä solumallia innovatiivisessa sekä tuotannollisessa toiminnassaan, niin silloin tietenkin asiaa pitää katsoa yhtiön johdon näkökulmasta. Tietenkin solumalli tuo suureen organisaatioon pienten yritysten “me hengen”, mutta tämä henki voi olla myös ongelmallinen. Nimittäin tämän “me hengen” kääntöpuoli on se, että kyseinen asenne saattaa myös vaikeuttaa uuden työntekijän tulemista taloon, vaikka kyseessä on tietenkin jouhea sekä ketterä toimintamalli, jossa lähiesimies voi valvoa työtä tehokkaasti, eikä tuossa mallissa voi kukaan ikään kuin piiloutua organisaatioon, niin että hän vain oleilee työpaikallaan sekä siirtää omia töitään muille ryhmän jäsenille.


Tällaisessa solussa on alaisten työtä helppo valvoa, sekä myös puuttua kaikkeen muuhun toimintaan, mikä vie aiheettomasti työaikaa. Kun puhutaan siitä, että tällaisessa organisaatiossa esimies on helposti tavoitettavissa, niin tietenkin on hyvä, jos tämä asia toteutuu positiivisessa näkökulmassa. Mutta joskus on ikävä kyllä tapahtunut niin, että pomo unohtaa asemansa yhtiössä tai omassa työryhmässään. Hänen tehtävänsä on olla ikään kuin ryhmän ulkopuolella sekä valvoa alaistensa työtä, ja puuttua kaikkeen, mikä vie aiheetta työaikaa.


Motto “työ ennen huvia” on asia, josta työnantaja varmasti pitää kiinni. Mutta jos organisaatiossa johtaja unohtaa asemansa, niin silloin hän saattaa ryhtyä “kaveeraamaan” alaisiaan, ja nämä saattavat kyllä sitä hiukan kiusallisena käytöksenä pitää, ja jos pomo ryhtyy alaisen lapsen kummiksi, niin silloin hänen sekä alaisen suhde vääristyy todella pahasti. Ja pomon pitää aina muistaa se, että hän saattaa joutua irtisanomaan alaisensa, jos tämä ei suoriudu tehtävistään. Mikäli työtä ei tehdä kunnolla, voi asiakas ottaa toisen yhtiön tekemään työt, ja siitä sitten lasku lähetetään tuolle työn huonosti hoitaneelle yhtiölle, joka haastetaan oikeuteen tällaisten asioiden takia.


Johtajan asema yhtiössä on se, että hän edustaa alaisilleen yhtiön omistajia, ja tuo tehtävä on joskus melko vaikea. Nimittäin pomon tehtäviin kuuluu myös alaisen erottaminen, jos tämä ei halua tai osaa tehdä työtään. Ja tuolloin liian läheiset suhteet alaiseen saattavat aiheuttaa ongelmia. Johtajan tehtävä on puuttua työpaikalla tapahtuvaan riitelyyn sekä kaikkeen, mikä aiheuttaa työajan kulumista ilman tuottavaa työtä.


Joten sen takia hänen asemansa on työryhmän ulkopuolella valvomassa, että tehtävät tulee tehtyä laadukkaasti sekä samalla lakia ja asetuksia noudattaen, ja jos jotain ongelmia tulee, pitää niistä voida selvitä. Joten jos työläinen ei lunasta työhönotossa antamiaan lupauksia, niin silloin seurauksena on erottaminen. Tai jos ongelma on se, että johtaja ei ole antanut tehtäviä, niin silloin hän joutuu vastuuseen. Työpaikan tehtävänä on tarjota palveluita tai fyysisiä tuotteita asiakkaalle, joten sen takia se, joka on syyllinen esimerkiksi huonosti tehtyyn työhön joutuu työn korjaamaan tai sitten korvaamaan aiheuttamansa vahinko.


Mutta sitten tietenkin kun johtaja teettää tehtäviä, niin hänen täytyy huomioida se, että työaika on yhtiölle maksullista toimintaa. Ja jos hän kehittää loistavan ajatuksen esimerkiksi kauppatieteiden tohtoreista siivoamassa vessoja, niin silloin saattaa eteen tulla sellainen asia, kuin vahingonkorvaus. Nimittäin tuo vessojen siivoaminen on tietenkin hänen määräämänsä työ, mutta kauppatieteiden tohtorilla on valtion laskema minimipalkka, joten tuolloin johtaja joutuu maksamaan tämän siivoojan sekä tohtorin palkan erotuksen yhtiölleen, koska hän on tuolloin aiheuttanut ylimääräisiä kustannuksia työnantajalleen. Kun puhutaan esimerkiksi hybridisen organisaatiomallin eduista niin sanottuun perinteiseen malliin verrattuna, niin silloin tietenkin turvallisuusnäkökohta voidaan ottaa huomioon.



Eli koska jokaisella johtajalla on oma rajattu toimialansa sekä työryhmänsä, niin silloin tietenkin tuossa organisaation mallissa, joka perustuu soluihin, on mahdollinen vahinko, jonka joku työläinen tai johtaja saa aikaan esimerkiksi estämällä alaisia saamasta tehtäviään niin, että niiden tekoon myös riittää aika, niin silloin kuitenkaan koko organisaatio ei tuosta kärsi, vaan vahinko koskee vain yhtä osaa tuosta järjestelmästä. Kauniimmin sanottuna soluihin perustuvan organisaation malli rajoittaa vahinkoa tekevän tekijän  laajenemista koko organisaation kattavaksi toiminnaksi, joka saattaa halvauttaa koko yhtiön, koska joku osaston johtaja ei vain esimerkiksi saa sähköpostiaan auki. Jos alainen on tehnyt vahinkoa yhtiössä, eli kolhinut autoja tai tuhonnut omaisuutta, niin hän joutuu teon korvaamaan, mutta jos tuota asiaa peitellään, niin silloin voi johtaja saada syytteen yllytyksestä tekoon, mikä ei ole kovin mukava asia hänen kannaltaan.


Mutta kuitenkin tämä sama asia voi aiheuttaa myös tilanteen, missä joku solu suojelee vaikka “mukavaa kaveria”, jolla on alkoholiongelma, ja joka tuon takia ei selviä töistään. Tuolloin kyseessä voi olla esimerkiksi velkominen, eli tämä jäsen on joskus kauan sitten pelastanut jonkun pomon hengen, ja tämä ei siksi häntä erota. Jos työryhmä sijaitsee jotenkin erillään muista yhtiön sisäisistä toimijoista, niin silloin saattaa ryhmä kyetä peittämään jäsenensä ongelmia, koska tuon johtajan valvoja ei tule paikalle.


Tuolloin saattaa ryhmä saattaa tuon ongelmaisen jäsenen vaikkapa vessaan tai syömään, kun tuo muita johtajia valvova johtaja saapuu. Ja jos esimerkiksi nimenhuudosta usein puuttuu joku henkilö, niin silloin voidaan ryhmään tehdä yllätystarkastus, jotta syy tuohon poissaoloon nimenomaan tarkastusten aikaan saadaan selville. Tuolloin voidaan tuota asiaa koskeva selvitystyö aloittaa joko yhtiön sisäisenä menettelynä, tai sitten se voidaan viedä poliisille, koska saattaa olla niin, että työturvallisuusmääräyksiä on tahallaan rikottu, tai johtaja on laiminlyönyt valvontavelvollisuuden. Mutta alaisia tietenkin koskee sellainen rangaistus, että työturvallisuuskortit voidaan viedä, jos joku ryhmästä on tullut juopuneena työpaikalleen. Ja jos johtajan pitäisi tätä asiaa valvoa, niin silloin hän saa myös rangaistuksen, jonka laki tästä asiasta määrää.

Hallituksen esityksestä alle 20 hengen yritysten irtisanomisten helpottamisesta

Kimmo Huosionmaa

Sipilän hallitus on esittämässä, että alle 20 henkeä työllistävissä yrityksissä irtisanomisen pitäisi olla helpompaa kuin nykyisin. Tässä esityksessä on mielenkiintoista sellainen asia, että ainakaan itse en muista nähneeni sitä, miten tuo "alle 20 henkeä työllistävä yritys" määritellään. Onko se esimerkiksi työnjohtajan pitämä yhtiö, missä enemmistö-osakkaana on jokaisessa vaikkapa joku YIT:n kaltainen yhtiö. Tällöin tuo iso toimija ikään kuin perustaa jokaiselle työnjohtajalle yrityksen, jossa se itse on enemmistö-osakkaana, jolloin tuota irtisanomissuojaa voidaan hyvin helposti kiertää.



Ja voihan yrityksen perustamis-asiakirjoissa mainita, että tuo enemmistöosakas sitten ottaa vastuun koko yhtiöstä, kun työnjohtaja-yrittäjä lopettaa liiketoiminnan sekä lähtee talosta. Joten tällaisilla ratkaisuilla voidaan tämä malli siirtää myös suuriin yhtiöihin. Tuolloin vain tuotanto jaetaan pieniin yksiköihin, jotka ovat näennäisen itsenäisiä toimijoita, mutta joilla kuitenkin on sama toimija takana, joten kyllä tällainen vaihtoehto pitää voida ottaa lakia säädettäessä huomioon. Kun mietitään sitä, että esimerkiksi juuri alle 20 henkeä työllistävien yritysten kohdalla irtisanomisoikeutta helpotetaan, niin se saattaa johtaa liiketoiminnan keskittymiseen entistä harvempien yhtiöiden käsiin.



Tuolla tarkoitan, että maassamme on kahdenlaisia työntekijöitä, eli niitä joilla on vankka koulutus sekä kokemus joltain alalta, ja niitä joilla kokemusta ei ole. Tai oikeastaan noita koulutettuja työntekijöitä on kolmenlaisia, nimittäin kolmas ryhmä on niitä, joilla on koulutus, mutta työkokemusta omalta alalta ei juurikaan ole. Ja nämä henkilöt tietenkin ovat sikäli huonossa asemassa, että ne joilla on vankka kokemus vaikkapa ohjelmoinnista ajavat noiden opiskelijoiden ohi työmarkkinoilla. Kun henkilö sitten on valmistunut, niin hänellä tulee kilpailijaksi jo vuosikymmenet alalla ollut henkilö, jolla on kaiken maailman suhteita työelämään.



Se mikä varsinkin opiskelijan tai vastavalmistuneen kohdalla on ongelmallista on se, että heillä ei ole suosittelijoita työelämässä. Eli tällaiselta ihmiseltä puuttuu verkosto, joka tuntee hänet työn kautta. Jos ihminen lähtee vaikka opiskelemaan uutta alaa, niin silloin hänen työtään ei kukaan ole koskaan edes nähnyt. Eikä kukaan yrittäjä lähde palkkaamaan mihinkään projektiin tuntematonta ihmistä, jolla ei ole mitään kokemusta. Näet usein noiden pienten yhtiöiden projektien kohdalla on kyse alihankintatyöstä, joka merkitsee sitä, että työ pitää tehdä nopeasti sekä hyvin, koska sitä ei ole kukaan missään suuressa yhtiössä ehtinyt tehdä. Ja sitten pienillä yhtiöillä ei ole aikaa valvoa tai perehdyttää uusia työntekijöitä, joilla ei mitään kokemusta ole.


Tämän kautta sitten jää se kaivattu työkokemus saamatta, kun esimerkiksi insinööri viettää kesän myymällä jäätelöä jossain kopissa tai siivoaa IT-yhtiön tiloja. Mutta varmaan osaavia työntekijöitä voi helposti pestata Venäjältä, Kiinasta sekä Intiasta, kun sieltä on niin paljon ihmisiä lähdössä maailmalle. Mutta ongelma on vain siinä, että sama työvoima on hakemassa myös USA:n sekä muiden vastaavien maiden työmarkkinoille. Ja sen takia myös heille pitää työnantajien markkinoida itseään, jotta nämä osaajat sitten osaavat tulla Suomeen töitä hakemaan.


Tämä asetelma sitten tietenkin korostaa suurten yhtiöiden asemaa maassamme, ja suuriin yrityksiin tietenkin hakeutuu töihin myös ihmisiä, joilla on se "vankka kokemus" heidän toimialaltaan. Se että pienet yritykset saavat oikeuden irtisanoa työntekijöitä helpommin tekee ehkä kuitenkin vahinkoa näille toimijoille. Nimittäin osaavalla työvoimalla, joka on kerännyt työurallaan hienot CV:t varmasti osaavat kilpailuttaa itsensä. Ja tietenkin loistavilla suosittelijoiden verkostoilla saa työhaastatteluja ja työpaikkoja. Mutta kun ajatellaan esimerkiksi suuria yhtiöitä, niin niiden sisään joskus pesiytyy henkilö, joka ei työtä edes halua tai osaa tehdä.


Kyseinen henkilö vain ikään kuin piileksii työpaikalla, ja siirtelee työtehtäviään toisille. Aina löytyy tekosyy sille, että hänen ei tarvitse mitään tehdä. Ja tuo asia pitää kyllä noteerata. Se että tuollainen ihminen pääsee yritykseen töihin varmasti ärsyttää muita. Samoin hänen palkkansa pitää kuitenkin maksaa, joten sen takia jotkut yhtiöt ovat töissä ottaneet käyttöön pienryhmä-pohjaisen työtavan, missä sitten varmasti jokainen saa tehdä sitä työtä, ja työn tekemistä on helppoa valvoa. Tuolloin ei se paljon puhuttu "vapaamatkustaja" pääse livahtamaan yhtiöön. Samoin tietenkin esimerkiksi etätyöpäiviä voidaan aina kokeilla, mutta se vaatii kuitenkin sitä, että työntekijään luotetaan ja hänet tunnetaan oikeasti.


Etätyöpäivä ei siis ole mikään krapulan tai muiden asioiden hoitopäivä, vaan silloin tehdään oikeasti sitä työtä, eli ne mitä on siihen päivään kuulunut pitää olla esimiehelle näyttää aamulla, ja jos etätyöhön alkaa liittyä ongelmia, niin silloin voidaan palata siihen normaaliin työtapaan. Eikä myöskään ole soveliasta, että työntekijä soittelee naapurissa olevaan yhtiöön apua tai määrää oman yhtiönsä kautta muita tekemään omia töitään.


Kun työpaikka antaa jotain koneita kotiin, niin silloin niillä koneilla tehdään sitä työtä, mihin ne on tarkoitettu, ja muihin töihin pyydetään erikseen lupa, ja sitten se mitä muuta koneilla voi tehdä tehdään omilla itse ostetuilla koneilla. Eli se että työntekijän pitäisi muutama satanen sijoittaa ihan omaan koneeseen, jolla voi tehdä mitä huvittaa ei pitäisi olla kovin vaikeaa. Eikä yhtiön puhelimen jättäminen pöydälle työpäivän jälkeen ole mikään kovin hankala suoritus. Tuolloin ei tarvitse työhön kuuluvaa sähköpostia lukea mökillä tai saunan lauteilla, eli myös työntekijällä tietenkin on velvollisuuksia työnantajaansa kohtaan.

Likainen työasu kertoo siitä, että henkilö tekee oikeasti töitä.

Kimmo Huosionmaa

Kun ihminen tekee töitä, niin siinä saattaa sitten hiukan tulla likaa vaatteisiin, on asia, minkä jokainen työssä käynyt ihminen huomaa. Jos vaatteet ja käsineet ovat likaisia, niin silloin henkilö on tehnyt työtä, ja hän voi saavutuksistaan olla ylpeä. Kun ajatellaan esimerkiksi jotain talonmiestä, niin tietenkin hän on pölyn peitossa ja kainalohiki saattaa hiukan tuoksahtaa, jos hän on siinä sitten töitä tehnyt. Tuolloin hän voi kertoa sen, että hän on ainakin pihan lakaissut, ja varmaan hänestä työnantaja pitää, eikä hän silloin ole ainakaan aiheetta saanut palkkaa. Tehty työ myös näkyy pihasta, joka on tuolloin puhdistettu roskista sekä pölystä. Tai niin ainakin jokainen normaali ihminen ajattelee. Kun ihminen tulee töihin, niin hänen odottaisi tekevän ihan itse ne hänelle annetut työtehtävät, eikä esimerkiksi pyydä kavereitaan tekemään töitä puolestaan.


Mutta sitten välillä käy niin, että paikalle tulee työläinen puhtaissa työvaatteissa, ja silloin saattaa piha jäädä täysin tekemättä. Tai sitten hän on ne jollekin muulle siirtänyt, ja joku toinen on esimerkiksi hoitanut oluesta tulleita velkoja tekemällä toisen paikan, mikä on miellyttävä asia. Tuolloin tietenkin mies, jonka paikka on kyseessä tuoksahtaa partavedeltä sekä puhtaalta vaatteelta, mutta jostain syystä pihaa eli hänen työtään ei ole kukaan tehnyt, tai sitten hän on työn jollain muulla teettänyt. Jos ihminen on likainen työpäivän jälkeen, niin silloin hän voi hyvällä omallatunnolla kertoa mitä on ihan itse tehnyt. Mutta jos työasu on aivan puhdas, niin silloin jää se oma päivä juttu kertomatta. Tai sitten tietenkin kerrottavaa löytyy todella paljon, mutta samalla se oma osa noissa töissä jää hiukan hämärän peittoon. Tämän esimerkin voisi jokainen meistä siirtää päivän politiikkaan, eli tilanteeseen missä jostain poliitikosta lähdetään tekemään  jotain suurta miestä maalleen.


Siinä sitten varmaan on joillekin muistunut mieleen sellainen asia, että joissakin tapauksissa poliitikko siirretään ikään kuin formaliiniin, jotta hänen kätensä eivät likaannu päivän poliittisissa kysymyksissä, sekä kommenteissa, joita hän sitten antaa esimerkiksi Venäjän suhteista, jotka ovat tietenkin presidentin asia. Noissa kommentoinneissa sitten pitää joka kerran muistaa maltti, mutta samalla unohdetaan sellainen asia, että me kaikki teemme virheitä. Ja tietenkin tuollainen kommentointi antaa kuvan siitä, että poliitikko on ottamassa kantaa erilaisiin asioihin, sekä seuraa poliittista toimintaa sekä on aktiivinen myös sellaisissa asioissa, jotka eivät välttämättä kuulu suoraan hänen määräys- tai toimivaltaansa.


Kun sitten ajatellaan sitä, että poliitikko saa palkkaa työstään sekä siitä, että hän tekee päätöksiä asioista, jotka koskettavat jokaista kansalaista sekä maassa oleskelevaa ulkomaalaista. Tuolloin yleensä muistutetaan siitä, että poliittinen johtaja on ikään kuin työnjohtaja, jonka ei kaikkia asioita tarvitse itse tehdä, mutta silloin unohdetaan se, että työnjohtajalla on velvollisuus tarkkailla alaisten tekemää työtä, sekä huomauttaa mikäli työ on huolimattomasti tehty. Eli myös työnjohtoa koskee joku velvollisuus, vaikka heillä vähän eri malliset vaatteet onkin. Kun ajatellaan sitä, kuinka poliitikko sitten menee tai hänet viedään johonkin formaliiniin, että eivät kädet likaannu, niin silloin tietenkin on edessä sellainen kysymys, että mitä tuo poliitikko on oikeastaan sitten tehnyt?



Jos puhutaan vaikka ihan työkokemuksesta, niin tietysti poliittiseen työkokemukseen kuuluu myös työ, jonka poliitikko on tehnyt ihan itse. Jos hän on ollut esimerkiksi valtion pankissa työssä joko suoraan tai rahavaliokunnan kautta, niin tietenkin hän on silloin vastuussa omasta työstään, sekä voi sanoa jostain tuon valiokunnan toimivaltaan kuuluvista asioista. Tässä käytän muuten tehallaan jotain muuta kuin puolustusvaliokuntaa, kun kirjoitan tästä asiasta, missä henkilö ikään kuin likaantuu tehdessään töitä. Kun sitten puhutaan virheistä, joita poliitikko saattaa tehdä antaessaan joitakin lausuntoja, niin silloin pitää sitten muistaa sellainen asia, että kukaan meistä ei ole virheetön.



Ja kaikki tekevät joskus asioita, joita myöhemmin katuvat. Ja se ei tiemmä ole mitenkään ainutkertaista, jos joku sitten sanoo jotain sellaista, joka ei kuulu suoranaisesti heidän toimialaansa. Kuitenkin kun puhutaan esimerkiksi Eduskunnan tai parlamentin työstä, niin siellä säädetään lakeja, sekä kaikki valtioiden väliset sopimukset ratifioidaan eli vahvistetaan parlamentissa tai senaatissa, riippuen vähän siitä, mikä on tuon maan kansanedustuslaitoksen nimi. Ja kun sopimuksia vahvistetaan, niin niihin sitten ottaa koko parlamentti kantaa ainakin jokaisen edustajan antaman äänen muodossa.


Ja tuolloin voidaan sitten kyllä sanoa, että jokaisella parlamentaarisella päättäjällä on silloin työstään vastuu. Vastuutaan ei parlamentaarikko tai kansanedustaja voi näissä tapauksissa koskaan välttää, vaikka hän sitten sanookin, että hän ei ole tulevaan lakiin tai sopimukseen tutustunut, koska se ei kuulu hänen oman valiokunnan asioihin. Siis päätöstä tehtäessä hän joutuu tekemään päätöksen, halusi hän sitä tai ei. Sama koskee myös muuta työtä, mihin kuuluu julkaiseminen sekä muut vastaavat asiat. Jos ihminen saa palkkaa kirjoituksistaan, niin tietenkin luulisi sen sitten myös näkyvän julkaisutoiminnassa. Eli julkaisutoiminta on vähän samanlaista kuin joku pihan siivoaminen.


Samoin kun puhutaan siitä, kuinka toisen mielipide on ikään kuin väärä, niin silloin tietysti pitää tuokin asia voida perustella. Jos ajatellaan poliittisia päättäjiä, niin olisi tietysti hyvä, jos he kirjoittavat itse puheensa. Silloin tulee ainakin se oma mielipide asioista ilmaistua. Ja jos ei puheen kirjoittamiseen sitten löydy aikaa, niin olisi se oma mielipide jostain investoinnista tai sopimuksesta hyvä tuolle puheen kirjoittajalle hyvä välittää. Muuten voi edessä olla vähän nolo paikka. Nimittäin kun puolueen kantaa lähdetään muodostamaan, niin silloin asiasta keskustellaan vapaasti, ja noiden keskustelujen kautta tehdään se virallinen julkilausuma eli virallinen kannanotto, jonka pohjalta lähdetään oman ryhmittymän kantaa esittämään muille poliittisille ryhmittymille. Ja silloin tietenkin asioista äänestetään, eli politiikassa pitää muistaa, että enemmistö tekee päätökset. Tuo enemmistö sitten pitää saada muuten Eduskunnasta koska lakia säädettäessä sitten vain Eduskunnassa tai parlamentissa annetut äänet ratkaisevat.


On helppoa arvostella toista, jos sitä ei itse koskaan ole tehnyt. On tietenkin aiheellista kommentoida, jos työ tehdään huonosti tai sitä ei olla tehty kunnolla. Mutta jos kommentoidaan jotain asiaa tai sitä haukutaan, niin silloin tietenkin olisi hyvä löytää joku syy siihen, miksi toisen työtä arvostellaan. On tietenkin upeaa kun saa lukea toisen päiväkirjaa, sekä sitä mitä toinen on kirjoittanut esimerkiksi Internetiin, mutta kun lähdetään asioista ikään kuin tekemään numeroa, niin silloin olisi mukavaa nähdä myös tuon toisen osapuolen kirjoituksia tai mielipiteitä.


Tällä viittaan esimerkiksi siihen, kuinka joillekin ihmisille on tullut tavaksi ikään kuin “heittää herjaa” muiden jutuista, mutta joiden omat mielipiteet sitten jäävät hieman epäselviksi. On aina mukavaa kun saa muita naurattaa, sekä ikään kuin kertoa mukavia juttuja, mutta sitten tietenkin olisi varmaan hyvä muistaa, että jokainen ihminen näkee sitten sen, että mitä mieltä toinen on jostain asiasta. Jos ihminen itse ei koskaan ole mitään kirjoittanut, niin silloin ei kukaan näe toisen mielipidettä. Ja tuolloin siitä sitten on vähän vaikea ruveta keskustelemaan järkevästi, kun sitä pitää arvailemaan lähteä.

Ain’ laulain työtäs tee...

Kuva I

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/ain-laulain-tyotas-tee.html

Kimmo Huosionmaa

Tässä taas sitten on eräässä luonnonpuistossa pudonnut riippusilta alas, ja se mikä tekee tapauksesta sellaisen hiukan kiusallisen on se, että tämä asia tapahtui Suomessa. Meidän maassamme on totuttu siihen, että kaikki työ tehdään standardien mukaan, ja että täällä tehty työ on korkeatasoista. Mutta miten sitten on päässyt käymään niin, että erään riippusillan kiinnityksiä ei olla tarkastettu kymmeneen vuoteen? Tässä tapauksessa tietenkin kaupunki, jonka alueella luonnonpuisto on sekä Metsähallitus kiistelevät vastuusta. Mutta se miksi tästä asiasta kirjoitan johtuu siitä, että tällaisia asioita tapahtuu sellaisissa paikoissa, missä jokainen tekee vain sen oman työnsä. Eli tällöin saattaa käydä niin ihmeellinen asia, että työnjohto unohtaa vain antaa tehtävän jollekin miehistä, ja sitten työ vain jää tekemättä, jolloin tulos on hyvin ikävä.

On tietenkin hienoa, kun työpaikoilla korostetaan sitä, että esimiesasema on sellainen, mihin kannattaa pyrkiä, mutta samalla tietenkin unohdetaan sellainen asia, että työläisellä pitäisi olla myös olla hiukan oma-aloitteisuutta, kun työtehtäviä aletaan tehdä. Kun sitten päästään siihen paikkaan, että esimerkiksi juuri tällaisten riippusiltojen köysiä pitäisi hiukan vilkaista, niin sen ei pitäisi olla liian vaikeaa. Kuitenkin tässä sitten mieleeni tulee kauhukuva siitä, että onko mies keltaisessa sadeasussa sitten kuitenkin vain kaivanut taskusta sellaisen työlistan, missä ei nimenomaan määrätä tarkastamaan noita köysiä, ja sitten se on päässyt muutamia kymmeniä kertoja unohtumaan, jolloin tulos on varmasti onnettomuus.

Työtä tietenkin voi tehdä laulellen, mutta se että sitä ei ole tehty ollenkaan varmaan on hiukan eri asia, kuin se, että se olisi tehty hutiloiden. Kun ihmisellä ei ole mitään oma-aloitteisuutta, niin tietenkin silloin kaikki asiat ovat hiukan vaikeita. Ja jos tuollainen ihminen sitten kohtaa tilanteen, missä esimerkiksi köydessä kasvaa sammalta tai sitten vaijereissa on ruostetta, niin hän ehkä ei ota valokuvaa tuosta työkohteesta, sekä lähetä sitä esimiehelle, joka tilaa paikalle uuden vaijerin sekä miehen kiinnittämään sitä.

Tällaisessa tapauksessa huomataan sellainen ikävä asenne, mikä on monille tuttu kaupungin työtavoista ylipäätään. Eli jos työtä ei nimenomaan ole jollekin määrätty, niin sitä ei tee kukaan. Ja tietenkin se "ei kuulu minulle" asenne, missä sitten ei edes niitä köysiä viitsitä kuvata, varmasti näkyy jossain vaiheessa onnettomuutena, jolloin sitten tällaisen toiminnan takia päästään oikein lehteen. Tuolloin edessä on todella nolo tilanne kaikkien kannalta, koska tietenkin myös työnjohdon pitää valvoa sitä, että työ tulee kunnolla tehdyksi. Ja tässä tapauksessa saattaa pomo kutsua alaisen luokseen, ja kysyä suoraan, että "mitä siellä metsässä on oikeastaan sitten tehty?".

Kun köysi on ollut siinä kunnossa, että se on mädäntynyt poikki, niin silloin kyseessä ei ole mikään kertaluonteinen laiminlyönti. Vaan tuo laiminlyönti on ollut jatkuvaa sekä kestänyt melko pitkään, joten ehkä tällainen asia on sitten enemmän noille ihmisille mieleen, ja tätä onnettomuutta on mukavampi käsitellä oikeudessa sekä sanomalehdessä, kuin tehdä työ kunnolla. No se on heidän asiansa, enkä heitä sitten tässä yhtään enempää ryhdy neuvomaan, jotta en heidän tunteitaan loukkaisi. Tietenkin rikostutkinnan  kommentoiminen on maassamme vähän vaikeaa, ja se tietenkin tästä asiasta tehdään, koska ihmisten henki on ollut vaarassa.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/repoveden-riippusiltaa-ei-ole-ehka-tarkistettu-10-vuoteen-kouvolan-kaupunki-ja-metsahallitus-erimielisia-kumpi-on-vastuussa/6973856#gs.RhygVz8

Kuva I


https://im.mtv.fi/image/6970080/landscape16_9/1600/900/7a0be91a1df953c7a2aabf79b5bed9cd/UF/riippusilta.jpg

Mietteitä työstä ja kunniasta

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/mietteita-tyosta-ja-kunniasta.html

Kimmo Huosionmaa

Muutosvastarinta on erittäin yleistä esimerkiksi sellaisissa paikoissa, joita on totuttu pitämään yhteiskunnan tukipilareina. Kun keskustellaan siitä, miten esimerkiksi SOTE-uudistus on vaikuttanut maamme johdon toimintaan, niin silloin huomaamme sellaisen asian, että tämä asia ei juurikaan vaikuta tavallisen ihmisen elämään. Eli meille kaikille on aivan sama, että mistä meidän käyttämäämme terveyskeskusta hallitaan tai mihin sairaanhoitopiiriin me sitten oikeastaan kuulumme, mutta kun keskustellaan siitä, mitä tapahtuu, jos esimerkiksi sairaanhoitopiirien määrää vähennetään, niin silloin kohtaamme tilanteen, missä kysytään, että mihin ne ihmiset, jotka ovat esimerkiksi sairaanhoitopiirien hallinnossa työskennelleet menevät?

Kaikki hallinnossa työskentelevät eivät suoraan pääse uusiin sairaanhoitopiireihin töihin, vaikka niin olisi joku antanut ymmärtää. Kun puhutaan siitä, että kaikki ihmiset sijoitettaisiin yhteen sairaanhoitopiiriin, niin silloin tietenkin mieleen tulee se, että kevyt hallinto toisi lisää lääkäreitä terveyskeskuksiin. Mutta samalla unohdetaan sellainen tilanne, missä vaikkapa psykiatri alkaa vainota jotain potilasta. Eli hän alkaa lähettää potilasta itselleen, ja tässä mallissa tietenkin on olemassa sellainen vika, että tuolloin potilaan paperit kulkevat hiukan liian monen lääkärin pöydälle.

Tuolloin voi potilaan oikeusturva vaarantua todella vakavasti, ja tässä mieleeni tulee juuri nämä muutamat valelääkäri-tapaukset, missä osaamaton henkilö on saanut vuosia tehdä työtään sairaanhoitopiirissä, eikä häntä ole osattu epäillä mistään. Entäpä jos tuo lääkäri olisi esiintynyt psykiatrina? Olisiko tuosta asiasta että joku olisi toiminut lääkärinä ilman koulutusta edes koskaan puhuttu mitään? Kun puhutaan tästä SOTE-uudistuksesta, ja samalla toimeenpannaan esimerkiksi työelämässä uudistuksia, joista tietenkin paras on niin sanottu "aktiivinen työnhakua koskeva malli", missä työttömän tulee jatkuvasti lähettää hakemuksia, niin silloin tietenkin voidaan kysyä suoraan, että mitä jos tuota työtä ei nyt sitten kuitenkaan tule? Tarkoittaako se sitä, että esimerkiksi arkkitehtien seuraava paikka on siivooja?

SOTE-uudistus tietenkin on sellainen asia, mitä voidaan pitää hallituksen kohdalla kunnia-kysymyksenä, ja se sitten varmasti hiukan ihmetyttää. Nimittäin tästä uudistuksesta ei juurikaan olla puhuttu hallitusta muodostettaessa. Se mikä hiukan ihmetyttää on sellainen asia, että vaikka lehdistössä on ollut esillä yhteen aikaan vain se kanta, että Suomen tie olisi nyt sitten se, että maamme eroaa EU:sta, niin silti kukaan ei tee asian eteen mitään, vaikka näillä EU:n vastustajilla on omat miehensä hallituksessa. Kun puhutaan erosta EU:sta, niin silloin pitää muistaa sellainen asia, että ministerien tai presidentin kuuluu tällaiset ehdotukset tehdä, eikä näitä asioita päätetä missään katuparlamentissa.

FIXIT eli maamme ero EU:sta oli yhteen aikaan ainoa oikea näkemys, jota tuettiin massiivisella media-operaatiolla, jossa tietenkin puhuttiin myös korkeakoulujen maksullisuudesta. Ainoa oikea malli noissa keskusteluissa oli se, että maamme korkeakoulut tulee varata vain niille, jotka ovat aidosti hyvätuloisia sekä maamme pitää tietenkin eristäytyä muista maista, jotta maahamme voidaan luoda aito venäjän mallin mukainen poliisivoima, mikä pitää järjestystä kaduilla sekä pamputtaa kaikkia, joiden naama ei satu miellyttämään. Ja tietysti maamme raha voisi olla myös Markka tai Rupla, koska ainakin ylimeno-vaiheessa tarvitsemme Venäjän aseellista tukea.

Tai niin ainakin itse ymmärsin kun noita lehtiä luin. Ja tietenkin myös vanha kunnon uhkailu sekä muu selkäpiitä karmiva toiminta varmaan oli sellainen asia, jota oli mukava käyttää hyväksi näissä keskusteluissa. Se että erilaiset skin-partiot alkavat toimia poliisin rinnalla varmaan oli jonkun toimittajan mielestä hieno asia. Mutta tässä asiassa sitten voidaan sanoa sellainen kommentti, että se joka ryhtyy uhkailemaan väkivallalla on hävinnyt tämän väittelyn. Eli kun puhutaan kaiken maailman kesä-asukkaista sekä muista asioista, niin se että toinen osapuoli uhkaa pahoinpitelyllä tai jopa murhalla osoittaa sen, että se pelkää puhua tästä asiasta.

Väkivalta on vakava asia, ja sen käyttö on rajattu myös viranomaistoiminnassa vain ääritapauksiin, eli hätävarjelussa on noudatettava lakia, eikä silloinkaan saa käyttää miten kovaa voimaa hyvänsä.. Mutta se että joku alkaa uhkailla aseilla merkitsee sitä, että keskustelun alla oleva toiminta tai asia ovat jotenkin tälle uhkailun käyttäjälle vakavia, että he silläkin uhalla, että joutuvat oikeuteen päästelevät suustaan uhkauksia. Se sitten tietenkään ei ole näille ihmisille tullut ollenkaan mieleen, että jos he alkavat uhkailla jotain henkilöitä, niin silloin joku muu saattaa käyttää näitä uhkailuja hyväkseen ja surmata tuon uhkailun kohteen. Tuolloin poliisin on pakko tulla käväisemään uhkaavia puheita ja kirjoituksia harjoittavien henkilöiden kotona, koska todistajien mieleen saattaa tuollainen uhkaus tulla. Tuolloin ei kyseessä ole nimittäin mikään pieni asia, joka voidaan tutkinnassa sivuuttaa.

Suomalaiseen politiikkaan on tullut sellainen omituinen asia, kuin se, että poliitikkoja tai tavallisia ihmisiä, joiden mielipiteet eivät miellytä aletaan uhkailla sekä heidän sähköpostit täytetään erilaisilla alapään vitseillä. Ja sitten tietenkin mukana on joukko ihmisiä, joiden mielestä on hienoa, kun saa valittaa asiasta kuin asiasta pomoille. Siinä oikein silmille hyppää sellainen käsitys, että kaikki mitä esimerkiksi lehteen kirjoitellaan on jotenkin sallittua. Samalla myös unohdetaan kaikki hyvän maun rajat, kun samalla ruoditaan sitä miten sosiaalinen media vaarantaa jonkun ihmisen tietoturvan, mutta samalla myös hoetaan, että jos joku on "kiltti poika" niin silloin hän saisi pitää esimerkiksi työpaikkansa.

Olisiko ollut mukavaa, jos esimerkiksi potkut Volvon tehtailta olisi käsitelty vain siten, miten joku tuon yhtiön PR-päällikkö haluaa niitä käsitellä? Ja tietenkin kun ajatellaan sitä, kuinka tyhmä voi ihminen olla, jos hän ei viitsi laittaa kravattia kaulaansa, niin silloin varmasti olisi parempi, että kukaan ei kirjoittaisi mitään tyhmää tai tympäisevää sosiaaliseen mediaan. Tuolloin saattaa joku toinen saada hiukan erilaisen kuvan tästä työntekijästä, jota joku kalliiseen pukuun pukeutunut nero on haukkunut tyhmäksi selän takana. Ja onhan se vähän niin, että kaikki mielipiteet, jotka poikkeavat johtajien mielipiteistä ovat sellaisia niin sanottuja "vääriä mielipiteitä". Mitään niistä mielipiteistä tuskin kannattaa edes lukaista, koska silloin saattaa joku pomo lehahtaa tulipunaiseksi.

Tietenkin kaikki potkut, mitä maailmassa jaetaan johtuvat työntekijästä. Työnjohtajissa ei koskaan ole mitään vikaa. Ja mitäpä sillä on väliä, jos työläinen ei vain ehdi tehdä kaikkia tehtäviä. Samoin jos joku ihminen on työpaikallaan täysin yksin, niin silloin varmaan ei tuollaisen ihmisen mielipiteitä kannata mitenkään huomioida. Näet tuolloin saattaa kerran kuukaudessa tapahtuva saunailta jonkun yksityis-saunalla jäädä sellaiselta ihmiseltä väliin, joka liian paljon viettäää aikaa lukemassa toisten mielipiteitä jostain Facebookista tai vastaavasta palvelusta. Ei ole mukavaa olla väärässä, tai jäädä siitä kiinni, että on toista henkilöä alkanut panetella väärin perustein. Siinä voi joku sitten huomauttaa, että tuo panettelun kohde ei edes ole se henkilö, josta puhutaan.

Ja miksi syrjimiseen pitää puuttua? On aivan jokaisen oma asia, ketä kutsuu omaan kotiinsa. Jos siinä nyt joku yksittäinen henkilö vähän masentuu, niin silloin vain voidaan hakea uusi mies tai nainen hänen tilalleen. On vain lapsellista olettaa, että enemmistön täytyisi mitään käytöstään käydä läpi, koska työpaikka voi toimia helpommin, ja vaihtaa sitten sen yhden miehen toiseen. Tuolloin tietenkin kannattaa olla pomon kaveri, koska silloin tietenkin voi joku muukin saada sellaisen viestin, että hän saa kohta lähteä hakemaan uutta työtä. Eikä pomon tekemisiä saa missään vaiheessa kyseenalaistaa, koska hän saattaa silloin suuttua, eikä enää alaisille ole tulossa sitä paljon puhuttua lomamökin avainta, koska tällainen huomautus syrjinnästä saattaa suututtaa esimiehen. Ja tietenkin esimies on sellainen, joka merkitsee loma-ajat sekä muut vastaavat asiat, joten hänen miellyttäminen työpaikalla on tärkeää.

Mutta tähän päätän tämän lapsellisen kirjoituksen. Eli jokainen joka ei ole samanlainen kuin muut on jotenkin lapsellinen. Ja erityistä lapsellisuutta osoittaa sellainen harrastus tai ammatti, joka ei ole mitenkään yleinen. Samoin oman aivotoiminnan käyttäminen varmasti saattaa tuntua lapselliselta ihmisestä, joka on aina tottunut siihen, että kaikki asiat käydään aina esimiehen kanssa läpi. Tuollainen ihminen kokee esimiehen ikään kuin isänä, jonka tehtävä on kädestä pitäen neuvoa työläisiä, jotka hoippuvat muuten pimeässä. Tuollainen isähahmo yrityksessä tietenkin on se, joka toruu ja rankaisee niitä, jotka ovat häntä vastaan rikkoneet. Ja tietenkin suurin rangaistus, jonka hän voi antaa on erotus työpaikalta, jolloin alainen ei enää saa vetää päälleen haalareita sekä turvakenkiä, jotka ovat jokaisen työmiehen ylpeys.

Se osoittaa että he kuuluvat siihen luokkaan, mikä kannattaa koko yhteiskuntaa, ja tietenkin sitten eteen tulee välillä ihminen, joka käyttää kravattia sekä valkeaa kypärää. Tuo ihminen taas johtaa niitä, jotka pitävät yhteiskuntaa toimimassa. Ja sellaisen miehen koulutus on tietenkin jotain aivan ihmeellistä kuten esimerkiksi insinööri, joka valmistuu jostain Aalto-yliopiston kaltaisesta salaisesta keskuksesta, missä heille opetetaan yli-inhimillistä matematiikkaa ja muita aineita. Ja tietenkin hänen alaisensa pukeutuvat jämerään työvarustukseen, ja katselevat munkkien ja kahvien yli pukumiestä, joka on koulutuksen yhteydessä menettänyt sen oikean ja aidon ystäväpiirin. Se tietenkin pitää monet ihmiset sellaisina duunareina, koska duunarien suhteet ovat aitoja, ja niissä ei turhia teeskennellä. Siellä pukumiesten klaanissa kaikki vain kyttäävät toisiaan, ja käyttävät epäkäytännöllisiä pukuja, joiden kanssa ei edes voi käyttää varsikenkiä, jotka antavat sotilaallisen vaikutelman käyttäjästään.

Tässä kohtaan voidaan miettiä, että miksi ihmisen pitää lukea yhtään mitään, kun saa koko päivän katsella aitoja työkavereita sekä hoputtaa vuokramiehiä tekemään työnsä paremmin. Vuokramiehet tekevät nimittäin osassa yhtiöistä kaiken työn, ja vakinainen väki vain istuu kahvilassa, koska heille ei töitä sitten enää riitä ollenkaan, kun niitä delegoidaan noille vuokramiehille, jotka tekevät töitä jollekin henkilövuokraus-palvelulle. Ja eihän se oma yhtiö nyt mikään sosiaalitoimisto ole, joten sen takia nämä vuokramiehet saavat sitten tehdä oikein kunnolla töitä palkkansa eteen. Ja miksi heitä pitäisi mitenkään huomioida, koska tietenkin tärkeintä on se, että omat työläiset saavat hyvää kohtelua.

Eikä noita määräaikaisia työläisiä tarvitse katsella kuin pari viikkoa, ja sitten taas pitää muistaa, että heitä ei kannata myöskään vakinaistaa, koska silloin saattaa joku vaikka kysäistä, että miksi toinen vain huusi tuolloin aikoinaan koko ajan, ja tuohon kysymykseen on vähän vaikea vastata, koska silloin tietenkin voidaan syyksi ilmoittaa sellainen asia, että joko toinen vain ei osaa tehdä työtä tai huutamisen avulla sitten vain halutaan näyttää niille oikeille työkavereille, mikä tarkoittaa vakituista väkeä, että kuinka paljon sitten uskalletaan toista polkea sekä syrjiä. Ja niitä asioita on sitten mukava muistella perjantaisin saunassa Pietarin tuliaisia maistellessa.