Työelämässä on aina jonkinlainen kilpailutilanne.

Työelämässä on aina meneillään kilpailu. Kun ihminen tulee tiimiin, niin hänen on tiedettävä se, että kun tiimin esimies lähtee kohti uusia seikkailuja, niin hänen paikkansa on yhtiössä auki. Sitä voivat hakea myös entiset alaiset. Joten sen takia yhtiössä kannattaa tuoda omaa itseä positiivisella tavalla esiin. Eli positiivisuuteen kuuluu se, että käyttäytyy asiallisesti, ei pura pahaa mieltä johonkin alaiseen tai työtoveriin, varsinkaan jos hän ei tuolle asialle mitään voi. Sekä tietenkin tekee työnsä kunnolla. Esimiehellä on oikeus ja velvollisuus erottaa alainen joka ei voi, halua tai osaa tehdä työtään siten, että hänen työnsä voidaan hyväksyä. 

Samoin jos henkilön käytös on kamalaa eli uhkailu tai muut vastaavat asiat tietenkin aiheuttavat poiston työpaikalta, sekä siitä sitten pitää tehdä ilmoitus työsuojeluun sekä poliisille, jotta tuo uhkaava henkilö ei sitten palaa enää aivan heti takaisin. Ja aina uhkaus- tai kiusaamista koskevassa tapauksessa pitää syy tuohon työpaikkaa häiritsevästä toimintaan selvittää perinpohjaisesti. Eli tuolloin pitää selvittää se, että mitä pahaa kiusaamisen tai häirinnän kohde on toiselle tehnyt. 

Kun teemme työtä, niin ketä me oikeastaan palvelemme? Siis tietenkin me teemme työtä tiimin eteen, on vastaus jonka mielellämme annamme. Mutta sitten kun me lähdemme pohtimaan tuota vastausta hiukan lähemmin, niin meidän pitää varmasti myöntää että me emme tiimiämme ainakaan työelämässä palvele siksi, että haluamme olla altruistisia. Ihminen on itsekäs laji, ja työelämä on raadollista toimintaa. Me palvelemme tiimiämme siksi, että haluamme maininnan siitä, että olemme työskennelleet osana jotain hyvin menestyneen "osastopäällikkö Makkosen" hyvin menestynyttä tiimiä, joka on tehnyt suurta voittoa yhtiölle. Mutta jos tiimi ei menesty, niin silloin kannattaa hankkia joku selitys asialle. Jos osastopäällikkö ei osaa tai halua jakaa tehtäviä siten, että ne voidaan ymmärtää tai hän kuormittaa alaisiaan väärin, niin tuosta asiasta lähtee hyvin nopeasti ilmoitus osastopäällikön esimiehille. 

Jos tuo ilmoitus todetaan oikeaksi, niin silloin on osastopäällikön paikka auki. Samoin ketään ei palkata pelleksi työmaalle. Jos tuollainen pelle löytyy, niin hänen paikkansa on sirkuksessa. Ei missään rakennus yms. yhtiössä. Eli oikeus sanoa työntekijä irti ei ole pelkkä oikeus. Se on myös velvollisuus. Jos työntekijä ei osaa työtään, niin silloin on vaarana se, että hän eskaloi koko pelleilynsä läpi koko työyhteisön. Tapaus pitää kuitenkin aina selvittää. Eli jos työ on estetty, niin silloin vastuun asiasta kantaa työn estäjä. Mutta kuten tiedämme, niin työpaikoilla vallitsee aina kilpailutilanne. Ja esimiesten lähtiessä eläkkeelle on aina paikkoja auki, jota voivat alaiset sitten hakea. Esimiehen asema tuo esimerkiksi suuremman palkan sekä suuremman työhuoneen ja muita etuja. Joten siksi esimieheksi kannattaa myös pyrkiä. Mutta tuo asema tuo vastuun valvoa alaisten työtä. 

Mikäli tiimin työ ei ole sitä, mitä sen pitäisi olla, niin silloin ihmiset äkkiä vaihtavat tiimiä. Nimittäin työelämän mekanismeihin kuuluu se, että esimerkiksi henkilöstön vähennystä koskevat tarpeet kohdistuvat nimenomaan huonosti menestyviin tiimeihin. Jos tiimi tekee tappioita, niin silloin sen jäsenet voivat odottaa sitä, että he saavat irtisanomisilmoituksen. 

Tai siis me varmasti emme myöskään kieltäydy siitä, että "osastopäällikkö Makkonen" (keksitty nimi) kirjoittaa meistä omille esimiehilleen että juuri se oman elämämme päähenkilö, suuri "minä" olen tehnyt suuren osan tuosta työstä. Tuollainen positiivinen palaute jostain asiasta saattaa kohottaa omaa asemaamme yhtiön työntekijöiden joukossa, eli se että osaamme tehdä asioita sekä haluamme ottaa vastuuta nostaa meidän ehkä listoille, joista etsitään sitten niitä johtajia, joille voidaan delegoida vastuuta. 

Siis työelämässä emme varmaan halua tukea ketään "osastopällikkö Makkosta" tai ketään muutakaan toimiston tai muun alueen esimiestä, ellei sitten satu käymään niin, että jos tuo osaston tai muun yksikön päällikkö saa ylennystä, niin silloin me voimme laittaa hakemuksen, mikä koskee vapautunutta yksikön päällikön paikkaa. Tämä näkyy siinä, että jos tuo äskeinen osastopäällikkö sattuu tekemään virheitä, niin silloin häntä ei enää sitten paljon tunneta. Ja tuo äskeinen suositus muuttuu sekunnissa riippakiveksi tai painolastiksi, joka voi vaikuttaa uraan vielä vuosien päästä. Mikäli ihminen johtaa suuria asioita, niin silloin hän saattaa tehdä suuren luokan virheen. Tai sitten hän tekee suuren luokan menestyksen. 

Kun menemme työelämään, niin voimme aina sulautua harmaaseen massaan. Harmaassa massassa on helppoa tehdä työtä. Mutta harmaasta massasta ei juurikaan valita niitä johtajia. Johtajaksi valitaan ihmisiä, jotka osaavat ja haluavat erottua joukosta positiivisesti. Sosiaalinen elämä on asia, jonka kanssa voi kyllä tehdä suuren virheen. Ryyppäävä, pilliä huudattava alainen joka vain häiritsee muita varmaan erottuu joukosta. Hän saattaa olla omasta mielestään hyvin sosiaalinen, mutta sitten toisaalta tuo kuva, jonka hän antaa miehille jotka johtavat yritystä saattaa olla hyvin negatiivinen. 

Eli mitä ajattelisitte itse, jos henkilö josta olette tekemässä johtajaa on joku kannabista polttava alkoholisti, joka puhaltelee pahvipilliin koko päivän. Tuo pahvipilli on siis sellainen väline, joka venyy rullalta suoraksi jos siihen puhalletaan. Niitä myydään joka vappuna jossain vapputoreilla, joten sellaisen voi jokainen käydä itse ostamassa. Eli joka kerran kun henkilö saa vaikka koodirivin valmiiksi, niin hän voi ilmoittaa sen puhaltamalla pilliin ja nauramalla vedet silmissä, mikäli hän sattuu työskentelemään jossain ICT-ohjelmistoalan yrityksessä. Ehkä tuollainen henkilö herättää osastopäällikön huomion, ja ehkä hän voi sitten siirtyä esimerkiksi etsimään uutta työpaikkaa. 

Se miten tämä liittyy ihmisiin, jotka työskentelevät esimerkiksi yliopistoissa sekä muissa tutkimuslaitoksissa on se, että jos opiskelija pääsee työskentelemään nimekkään tutkijan alaisena, niin se tuo hänelle arvostusta ensimmäisiä opintojen jälkeisiä työpaikkoja haettaessa. Eli mistä työhönottaja tietää, että työhön otettava osaa työnsä? 

 Aikooko hän ehkä kysyä asiaa kilpailijoilta? On olemassa sellainen viisaus että jos entinen puoliso suosittelee jotain naista tai miestä treffeille, niin silloin miehessä on jotain vikaa. Suosittelija haluaa tuolloin puolisosta eroon Sama koskee työntekijää. Jos suosituksia tulee kasapäin pahimman kilpailijan sähköposteista, niin silloin kannattaa mennä peilin ääreen kysymään, että "miksi tuo pahin kilpailija haluaa "parhaan" työntekijänä siirtyvän kilpailijan palvelukseen? 

Samoin nimekkään tutkijan tai professorin lausunto saattaa siivittää uraa varsinkin sen tärkeillä alkumetreillä. Jos ihminen aloittaa huipulta, niin hän voi toki tehdä valtavan erehdyksen, ja sitten seurauksena on valtava vahinko. Mutta kyse on siitä että ihmisen pitää osata tai haluta kantaa vastuunsa päätöksistään sekä työtehtäviinsä liittyvistä asioista. Jos emme halua kantaa vastuuta, niin silloin sen vastuun kantaa joku muu. Ja silloin me olemme velvollisia tottelemaan sekä mukautumaan siihen, mitä nuo vastuunkantajat käskevät. Se joka käskee sekä hyväksyy työn kantaa myös vastuun siitä, että työ tulee tehtyä kuten se pitäisi tehdä. Jos työ ei huvita, niin silloinkin se pitää tehdä kunnolla. 

Se onko johtaja hyvä johtamaan riippuu siitä, mitä mittareita johtotaidon mittaamiseen käytetään.

Yllä: Luvig XIV eli "Aurinkokuningas". 

Jotkut ihmiset ajattelevat että johtaja on liike-elämän versio Ludvig XIVstä. Tuolloin yhtiötä johdetaan sellaisella periaatteella, missä yhtiön johtajan kanta asioihin on se, että "yhtiö olen minä". Yritysdemokratia on mielenkiintoinen kysymys. Johtaja joka johtaa tietenkin kantaa vastuun päätöksistään. Johtajan tehtävä tehdä mahdollisimman suurta tuottoa yhtiön omistajille. Ja pariaatteessa osakeomistus ratkaisee sen, kuka käyttää äänivaltaa osakeyhtiössä. 

Johtaja on siis johtokunnan työkalu, väline jonka kautta nuo miehet ja naiset käyttävät valtaa alaisiinsa. Eli johtaja on johtokunnan tai omistajien edustaja alaiseen nähden. Alaisen velvollisuus on totella johtajaa. Mutta alaisen ei tarvitse käyttää omaa aikaansa yhtiön asioiden hoitamiseen. Yhtiön on maksettava palkkaa siitä ajasta, kun johtaja teettää hänellä töitään. Mikäli johtaja ei saavu paikalle antamaan tehtäviä, niin silloin käy niin, että hän voi aiheuttaa suuria menoeriä omalle yhtiölleen. 

Mutta kuitenkin johtajan pitää myös tietää missä raja kulkee. Jos johtaja ei tiedä alasta tai tuotteista yhtään mitään, niin häntä vedätetään hyvin helposti. Johtajan paikkaa havittelee kovin moni. Eli jos johtaja tekee virheitä, niin hänen alaisensa eivät niitä ehkä tule korjaamaan. Jos esimies saa potkut, niin silloin johtajan paikka on yhtiössä auki. Ja alainen voi hakea tuota paikkaa itselleen. 

Eli johtajan ei ole soveliasta taputella sihteereitä takapuolelle. Nimittäin tuollainen asia on törkeää häirintää, mikä sitten on törkeä rikos. Johtamisen filosofia on siinä, että annanko alaisen selitellä jotain asiaa, vai annanko hänelle potkut? Siis miten estän alaistani muuttumasta sankariksi muiden silmissä? Sosiaaliset taidot tarkoittavat sitä, että myös muut tajuavat että yhteisön sääntöjen rikkominen saattaa vaarantaa jopa ihmishenkiä. 

Se onko johtaja älykäs tai hyvä ihmisten kanssa on asia erikseen. Me kaikki olemme ihmisiä, ja meillä on sisäisesti rakentunut sellainen tarve, että me haluamme olla mieliksi johtajille. Eli jokainen meistä syyllistyy joskus pieneen mielistelyyn. Jos johtaja kaataa kahvin meidän syliimme, niin sanomme hyvin usein "mitäs tuosta". Mutta sanommeko me sihteereille tai alaisillemme samalla tavalla jos he kaatavat meidän syliimme kahvi? Purammeko pahaa mieltämme osastopäällikköön karjumalla hänelle päin naamaa. Tai ehkä teemme niin, mutta silloin voi olla että olemme tuon osastopäällikön esimiehiä. Vai oletteko koskaan kuulleen alaisen ärjyvän esimiehelle päin naamaa? Juuri mielistely on se, mikä saattaa vääristää johtajan kuvaa omista johtotaidoistaan. 

Hän ei ehkä ole kuullut muiden kuin omien esimiestensä mielipiteitä omasta tyylistään. Ja esimies ei ehkä ole edes käynyt samassa toimistossa seuraamassa alaisensa johtajan työskentelyä. Tai kukaan ei ole koskaan edes antanut johtajalle mitään palautetta. Ja koska kukaan ei ole tuota esimiestyötä kommentoinut, niin se varmaan sitten on hyvää. Enkä ole koskaan tai hyvin harvoin kuullut alaiselta edes kysyttävä, mitä mieltä nämä ovat johtajasta. Johtajan pitää miellyttää vain omia johtajiaan. Ja jos alaiset nyt lähtevät etsimään uutta työpaikkaa, niin uusia alaisia saa sitten työvoimatoimistosta. 

Me ihmiset olemme laumaeläimiä. Me siis valitsemme ympärillemme kaltaistamme seuraa. Joten tämä on yksi syy siihen miksi murhaaja tulee usein itse murhatuksi. Hän etsii samanhenkistä seuraa. 

Siis miksi nerot eivät sovi johtajiksi, vai sopivatko he ehkä paremmin kuin joku muu? Kun ihminen on "hyvä" toisten kanssa, niin mitä se mahtaa tarkoittaa? Onko se ihminen, joka "on hyvä" toisten kanssa oikeasti johtaja, joka karjuu alaisilleen pää punaisena? Vai käyttääkö sosiaalisesti taitava ihminen toisenlaisia keinoja, kuten hienovaraista manipulaatiota, jossa hän ei yksin ota vastuuta kaikesta? Meistä jokainen on ihminen, ja jokainen ihminen omaa tietyt heikkoudet. Suurin heikkous on se, että antaa mielistelyn vaikuttaa itseen. Miellyttävältä ja mukavalta vaikuttava henkilö saa joskus jopa kokeneet johtajat hämääntymään. He saattavat päästä vaativiinkin tehtäviin ilman mitään sen suurempia taitoja. Ja sitten seuraa ongelmia. 

On suuri virhe lähteä ajattelemaan asioista siten, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia kuin itse on. Jos ihminen ajattelee että hänen alaisensa ovat massaa, käyttöesineitä joiden tunteista ei tarvitse mitenkään välittää, niin hän on jossain vaiheessa menevä tietyn rajan ylitse. Tuo raja on se, mitä Vikingit kutsuivat nimellä "Fenrir". Se tarkoittaa sitä, että lopulta autoritarinen johtaja menee yli rajan, missä toinen ei voi hillitä omaa vihaansa. Jos ihminen simputtaa toista jatkuvasti, niin hän sitten jossain vaiheessa joutuu tilanteeseen, missä toisen reaktiot ovat väkivaltaisia myös esimiestä kohtaan. 

Siinä hyvä kysymys. On kaksi tapaa käyttää valtaa. Toinen vallankäytön tapa on avoin johtajuus, joka varmaan imartelee meistä jokaista. Ja sitten on manipulointi, joka perustuu erilaisiin psykologisiin kikkoihin. Yksi niistä on se, että ihminen saattaa kertoa olevinaan jonkun "itseään koskevan" muka nolon jutun, jolla hän luo kuvaa inhimillisestä johtajasta. Mutta kuten tiedämme, niin johtamisen suurin ongelma on siinä, että millä mitataan hyvä johtaja? 

Onko hyvä johtaja ihminen joka tekee loistavaa tulosta, ajaa itsensä ja alaisensa vatsahaavaan, ja sitten tuo suuria voittoja niille, joita hänen pitää edustaa. Riippuu näkökulmasta. Alainen ei aina pidä siitä samasta asiasta kuin esimies. Ja yhtiön omistajat taas palkkaavat johtajia jotka tuovat heille tulosta. Siis hyvän johtajan määritelmä riippuu siitä, mistä suunnasta johtajuutta katsotaan. 

Onko itsenäinen, miellyttävä, älykäs ihminen hyvä johtaja? Siinä hyvä kysymys. Se riippuu siitä mitä johtajalta edellytetään. Edellytetäänkö sitä, että johtaja käyttää valtaa vain jonkun institution kautta, eli liike-elämässä tuo tarkoittaa sitä, että johtaja saa kaikki tulonsa jostain yhdestä lähteestä kuten tietystä yhtiöstä. Sanotaan että esimerkiksi Neuvostoliitossa suuri keskinkertaisuus johti Stalinin aikaan muita keskinkertaisuuksia. Se että keskinkertaisuus nousee johtajaksi luo usein kuvan siitä, että johtajuus on kaikkien meidän "juttu". 

Oikeastaan Stalin on hyvä esimerkki johtajasta, jonka asemaa voi periaatteessa kuka vain hakea. Mutta päätöksen siitä pääseekö henkilö johtamaan tekee joku politbyroon keskuskomitean nimellä kulkeva instanssi. Eli päästäkseen johtamaan pitää ihmisellä olla hyvät suhteet muihin johtajiin. Ja jos sitten suoraan siirrämme Neuvostoliiton mallin yritysmaailmaan, niin yhtiön johtokunta on samassa asemassa kuin politbyroon keskuskomitea. Suurimpien yhtiöiden johtoon on paljon hakijoita, ja tietenkin päästäkseen haastatteluun pitää ihmisellä olla suhteita sekä meriittiä. Haastatteluun otetaan vain niitä, joilla on suosittelijoita sekä suosituksia. 

Joidenkin ihmisten mielestä johtajan tulee olla vihattu. Se tietenkin tekee hänestä riippuvaisen asemastaan sekä kaiken maailman turvamiehistä. Todellisuudessa vain johtaja jolla on loistavia suhteita toisiin johtajiin yli yhtiöiden rajojen voi tehdä hyvää rahallista tulosta. Sanotaan että huippujohtajat ovat jo harjoittelussa päässeet harjoittelemaan johtamista. Tässä sitten tietenkin me voimme kysyä, että miksi kaikki johtajat ovat Amerikassa käyneet Princetonia ja Harvardia? Noissa yliopistoissa opintovuosi saattaa olla satojen tuhansien arvoinen. 

Mutta mistä nuo ihmiset maksavat? He maksavat paitsi opetuksesta, niin myös suhteista. Opiskelun aikainen suhde jonkun ison pomon poikaan tai tyttäreen takaa sen, että ihminen pääsee aloittamaan uransa suurempien johtajien alaisuudessa, ja se takaa sitten sen että he voivat heti uran alussa antaa isojen tunnettujen päälliköiden suosituksia. Ja liike-elämässä merkitsee erityisesti se, että kuinka suuren rahamäärän henkilö on tuonut yhtiölle. 

https://bigthink.com/business/why-your-smartest-colleagues-are-virtuoso-manipulators/

Kun nero ei sovi johtajaksi

Platon sanoi aikoinaan puhetaidon olevan vaarallista. Aristoteleen mukaan älykkyys on hyödytön asia, jos sitä ei tuoda esiin. Siis kuka tekee mitään älykkyydellä joka ei näy päälle? Korkea älykkyys voi heikentää johtajan kykyä tulla ymmärretyksi. Hyvä esihenkilö ei ole välttämättä tiimin älykkäin, vaan se, joka on hyvä ihmisten kanssa. (https://yle.fi/a/74-20150965).  Mitä tarkoittaa "olla hyvä ihmisten kanssa"? Valitaanko johtajiksi varsinkin keskitasolle sellaisia, jotka eivät sitten uhkaa koskaan heidän omien esimiestensä asemaa? 

Kun puhutaan pomoista, niin kun palkkaamme johtajan, niin hän tuo taloon myös omat verkostonsa sekä suhteensa. Eli me emme palkkaa vain yksilöä, vaan mukana kaupassa tulevat tietenkin tuon johtajan liike- ja muut suhteet. Eli miten määritellään hyvä johtaja? Riittääkö hyväksi johtajaksi pääsemiseen se, että henkilö tekee hyvää taloudellista tulosta? Vai millaista indeksiä käyttäen johtajat 

Meillä kaikilla on sellainen kuva, että joukon älykkäin ei pääse kovin usein johtajaksi. Se onko tuo asia totta on sitten meidän kaikkien itsenäisesti pääteltävissä. Mutta siis jos älykkäin ei pääse johtajaksi, niin se tarkoittaa sitten varmaan sitä, että jos haluaa saada hyvää palkkaa sekä johtaa muita, niin ei kannata omata mitään kovin korkeaa älykkyysosamäärää. Vai onko asia oikeastaan sittenkään aivan niin yksinkertainen? Eli miksi joukon älykkäin ei koskaan pääse johtamaan mitään? Tai miksi älykäs ihminen koetaan usein suoraan sanottuna huonoksi johtajaksi? Elämmekö yhteiskunnassa jossa tyhmyyttä ylistetään? Vai miksi älykkäiden ihmisten johtajuutta jotenkin pidetään huonona asiana? 

Ehkä siksi että älykäs ihminen ei ehkä ole aivan muiden tasolla. Hän saattaa arvioida asioita liian korkealentoisiksi, tai etsiä niistä liian montaa ulottuvuutta. Vai onko niin että hän vain antaa tehtäviä niin monimutkaisesti, että niitä on muiden vaikea seurata. Tai ehkä asia on niin, että johtajia tehdään ihmisistä jotka eivät muuta osaa tehdä. Näin he eivät tuota mitään suurempaa vahinkoa. Vai onko tämä äskeinen, hiukan loukkaava käsitys oikeastaan vain sitä, että me jostain syystä etsimme ihmisistä luonnostamme negatiivisia asioita. Me tietenkin palvomme johtajuutta. Mutta samalla olemme luonnostamme kateellisia. Siis korvaako asema älykkyyden? Ja kannattaako meidän olla tyhmiä?

Tai kannattaako meidän nyt sitten kehittää itseämme mitenkään? Nyt kun on lama, niin johtajan kannalta tietenkin olisi tärkeää että meidät voidaan helposti sanoa irti. Me olemme alaisia joten meidän tulee tuota johtajaa palvoa jatkuvasti. Jos johtaja ei osaa työtään tai muuten vain on ilkeä, niin tietenkin silloin me voimme aavistella, että hänen älykkyysosamääränsä ei ole 160. Vaan ehkä se on vähän pienempi. Mutta tietenkin johtotaidot korvaavat älykkyyden. Kun ihminen tekee rahaa pari kolme miljardia päivässä, niin miten me edes voimme epäillä häntä tyhmäksi? Rikkaus on asia, jolla varmasti pannaan paljon arvoa, kun pohditaan ihmisen soveltuvuutta valtion johtoon. Valtiota ei kuitenkaan voi johtaa kuten yritystä. Valtio ei voi heittää kansalaistaan pois yhteiskunnasta. Eli valtio ei pääse eroon henkilön aiheuttamista kustannuksista siirtämällä hänet suoraan kortistoon. 

Siis miksi me ihmiset oikeastaan osaamme ajatella, kun meillä on johtaja, jolle voimme tällaisen ikävän asian ulkoistaa. Näin emme enää halua mitään, kuin sitä mitä joku johtaja sitten meidän eteemme antaa. Kun ihmisellä on 120 alaista, niin hän on valtavan upea. Joten miksi kukaan edes haluaa ryhtyä koodaamaan jotain tietokoneohjelmaa tai rakentamaan satelliitteja, kun hän voisi polvillaan palvella ja totella jotain johtajaa. 

"Kun Albert Einstein ei ollut suuren yhtiön johtaja ja todella köyhä mies, niin hän on siksi huono johtaja". Ehkä Einsteinin puolustaja sanoisi, että "toveri, kuinka monta apulaista tuo mies oikeastaan tarvitsee tehdäkseen Suhteellisuusteoriastaan sellaisen, että sitä voidaan käyttää johonkin? Siis kun puhumme suurista ajattelijoista, joiden kirjallinen tuotanto hurmaa vielä tuhansien vuosien kuluttua heidän jälkeensä, niin nuo suuret ajattelijat Platonista, Aristoteleeseen sekä Cicerosta Lockeen ja Nietzscheen sekä muihin huonosti käyttäytyviin filosofeihin, niin me voimme sanoa, että me emme tiedä onko kukaan noista miehistä oikeasti ollut joku johtaja. Toki Cicero oli senaattori Roomassa, mutta hän ei kirjojensa kirjoittajana varmaan paljon apua kaivannut. 

Joskus joku on sanonut että me pidämme Caesarista enemmän kuin vaikkapa Aristoteleesta siksi, että Caesarilla oli paljon enemmän alaisia kuin Aristoteleella, joka toki tunnetaan antiikin filosofien kruunamattomana kuninkaana. Mutta jos sitten haluamme ajatella esimerkiksi Platonia jonka tekstit ovat paljon tunnetumpia kuin Aristoteleen, niin tietenkin se johtuu siitä, että Platonilla on jotenkin palvovampi suhtautuminen valtaan kuin Aristoteleella. Platonin "ihannevaltiossa" jokainen tyytyy jupisematta paikkaansa. Eikä kukaan saisi edes yrittää saada mitään parempaa. Ihmisten velvollisuus on palvella herraansa. Ja ylimpänä valtiossa valtaa käyttävät filosofit. Platonille itselleen tuo ihannevaltio sopi varmaan erittäin hyvin. Mutta maaorjien mielestä tässä järjestelmässä oli hiukan parannettavaa. 

https://yle.fi/a/74-20150965

Pitääkö työnantajan tietää paikka, jossa etätyöntekijät oikeasti työskentelevät?

Etätyötä koskevia sääntöjä pitäisi tarkastaa, koska työnantajat eivät tiedä työntekijöidensä olinpaikkoja. Ja tietenkin joku hotelli Lapissa tai purjevene jossain saaristossa saattaa olla joidenkin ihmisten mielestä kauhistus. Toisaalta mitä varten työnantajien pitää tietää omien työntekijöidensä olinpaikka, jos he tekevät etätyötä. Siis tietenkin on olemassa erilaisia digi nomadeja, jotka vaeltavat pitkin Kauko-Itää eli aamulla oltiin Pattayalla, ja iltasella sitten illastetaan vaikka Balilla. 

Tuo asia tietenkin aiheuttaa kauhistuneita huudahduksia, ja  kohtaamme sen, että etätyötä rajoitetaan vedoten tietoturvaan, tai siihen, että työskentely Balilta käsin on pomon mielestä “lomaa”. Pomo on aina pomo. Hän tekee päätökset mutta samalla esimies myös vastaa tekemistään päätöksistä. Aina pitää muistaa se, että se mitä sanotaan ei ehkä ole täysin sama asia kuin se, mistä syystä joku päätös oikeasti tehdään. 

Toinen asia on se, että mikään asia ei ole mustavalkoinen. Ilmoituksessa saattaa piillä osatotuus, mutta kaikki asiat ovat kokonaisuuksia. Tuolloin meidän pitää kysyä että onko esimerkiksi “tietoturvakysymys” ollut oikeasti vain asia, jolla päätöstä perustellaan. Tai onko tietoturva vain tekosyy jollekin muulle asialle, joka voi olla esimerkiksi kateus. Voi olla että asiasta on haluttu nähdä vain niitä negatiivisia asioita. Eikä edes olla uskallettu ajatella niitä jonkun asian positiivisia puolia. 

Siis kuinka paljon etätyötä koskevissa kielloissa on oikeasti perusteltua ja kuinka paljon niissä on kateutta tai puhdasta vallan näyttöä? Digi nomadeja on kuitenkin ilmeisesti melko vähän verrattuna esimerkiksi ICT-alan työntekijöiden kokonaismäärään. Tuo elämäntapa vaatii kuitenkin melko hyvän palkan, jotta sitä voidaan harjoittaa pitkäaikaisesti. Siis pelkääkö pomo sitä, että läppäri luiskahtaa purjeveneen laidan yli, vai sitä että hemaiseva sihteeri johon pomo on iskenyt silmänsä katselee alaista “sillä silmällä”? 

Kyseinen elämäntapa on asia, joka saattaa ottaa joitakin ihmisiä aivoon. Mutta siis kuinka monta digi nomadia kunkin ihmisen omaan tuttavapiiriin mahtuu? Onko Balilla rannassa loikoileva digi nomadi ehkä kovinkin yleinen näky noissa ICT-piireissä? Vai mitä varten näistä asioita nostetaan aina välillä meteli? Kun puhutaan siitä miten etä tai lähityötä pitäisi tehdä, niin silloin tietenkin voidaan aina kysyä, että miten työnantajat ovat noita asioita määritelleet? 

Onko etätyö ehkä asia jota koskevia sääntöjä ei olla määritelty ollenkaan? Eli jos sääntöjä ei ole, niin silloin varmasti joku kehittää sellaisen ajatuksen, että etätyötä voidaan tehdä Balilla tai jossain Pattayalla. Mutta toisaalta tuollainen digi nomadismi vaatii melko paljon rahaa. Nykyiset tietoverkot mahdollistavat sen, että periaatteessa voimme tehdä etätyötä vaikka keskeltä Pohjoista napalakkia. Etätyö vaatii säännöt, joiden mukaan sitä tehdään. Mutta sitten tullaan siihen kysymykseen, että kuka on se, jonka mukaan yhtiössä mennään? Johtajat määrittelevät säännöt, joiden mukaan yhtiössä toimitaan. 

Mutta sitten voidaan aina miettiä sitä, että kuinka paljon sitä tehokasta työaikaa oikeasti kulutetaan muuhun kuin varsinaiseen työhön missäkin työpaikassa. Mieleen tulee tutkimus jonka mukaan 80% rakennuksilla vietetystä ajasta on muuta kuin tehokasta työtä. Eli onko jollain muilla työpaikoilla tehty ajankäyttöä koskevia tutkimuksia? 

Mutta se että syy etätyön lopettamiseen on se paljon puhuttu pelko siitä, että työpaikan salaisia tietoja päätyy jonnekin Thaimaan viranomaisille on ehkä turhan kaukaa haettu. Tietenkin me kaikki tiedämme että missään tapauksessa kaikki ihmiset eivät voi sulattaa sellaisia ajatuksia, että etätyötä tehdään jossain muualla kuin paikassa, joka ei ole työnantajien tiedossa. Kuitenkaan työnantajani ei ole minulle mikään isoveli, jolle olisin jokaisesta tekemästäni asiasta selitysvelvollinen. 

Siis pitääkö minun tai jonkun muun ilmoittaa työnantajalle aina jos teen työtä jostain muualta kuin kotoa? Toki voimme varmaan jokainen työskennellä vaikka jostain laskettelukeskuksesta käsin. Voimme siis istua jossain hotellihuoneessa klo 8-16, ja painua sen jälkeen rinteeseen. Mutta se on varmaan jonkun mielestä täysin vastoin sitä tapaa, millä olemme tottuneet tekemään työtä. 

Toki voidaan ajatella että esimerkiksi etätyökielto, joka koskee maanantaita- ja perjantaita on joidenkin mielestä hyvä tapa motivoida alaisia tekemään työtä nopeammin. Mutta toisaalta alaiset voivat ajatella että noiden sääntöjen tarkoitus on suoraan ilmoittaa sellainen asia, että “tässä yhtiössä on unohdettu kuka on pomo”. Tuolloin kyseessä on yhtiön johdon kurinpito toimenpide, jolla muistutetaan alaisia, että he eivät ole niin vapaita tai niin vaikeasti korvattavia kuin mitä he ehkä ovat ajatelleet olevansa. 

Etätyö on asia joka muuttaa työelämää. Eli se että “paluu toimistolle” on päivän sana, jolla peräänkuulutetaan konsensusta ei varmaan sido yhtään yritystä. Se että joku markkinointitiimi palaa toimistolle voi olla jonkun mielestä loistava asia. Mutta samalla se on toisille samalla tavalla kauhistus kuin etätyö on toisille. 

Usein puhutaan siitä, miten yhtiön tarjoavat työhön kuulumattomia etuja palkkioksi hyvin tehdystä työstä. Ja tietenkin jokainen huippuluokan osaaja joutuu tilanteeseen, jossa hänen kanssaan tehdään henkilökohtaisia sopimuksia. Eli osa noista sopimuksia saattaa koskea esimerkiksi sitä, millaisia etuja tuo mies tai nainen voi saada yhtiöltä. Ja niihin saattaa kuulua osakesalkku sekä esimerkiksi se paljon puhuttu yhtiön edustusmökki tai rajaton yksinoikeus edustustilojen käyttöön. Noita etuja kutsutaan opitoiksi. Optioiden tarkoitus on vähentää henkilön verotusta. Samalla niiden avulla sidotaan haluttuja työntekijöitä yhtiöön. 

Kuten olen monesti ennenkin kirjoittanut niin johtaja ei ole periaatteessa vain ihminen tai yksilö. Tullessaan taloon johtajat tuovat taloon tietenkin oman asiantuntemuksensa. Mutta samalla he tuovat taloon myös kaikki suhteensa. He tuntevat tärkeitä ihmisiä edellisistä työpaikoista, joten oikeasti oikea johtaja voi tehostaa hänen palkkansa maksavan yhtiön liiketoimintaa myös henkilökohtaisten suhteiden kautta.

Sen takia kokeneet johtajat ovat haluttuja työntekijöitä. Heidän tehtävänsä on tietenkin edustaa yhtiön hallintoneuvostoa alaisilleen, mutta samalla johtajan tehtävä on tuoda asiakkaita yhtiölle. Ja juuri noita suhteita, jotka tekevät päätöksiä yhtiöiden hankinnoista pidetään tavoiteltavina suhteina, koska heidän kauttaan voidaan omaa myyntiä tehostaa. 

Siis oikeus tehdä etätyötä voi olla myös asia josta keskustellaan jokaisen uuden työntekijän kanssa erikseen. Eli vaikka joku toinen yhtiö lopettaa etätyöt, niin silloin kannattaa kysellä, että ketä tuo määräys palata toimistolle oikeasti koskee? 

Jotkut yhtiöt lupaavat erilaisia joustoja. Mikäli noista joustoista luovutaan, niin joku voi ajatella yhtiön huijanneen työsopimusta tehtäessä. Saattaa olla että yhtiön johto ilmoittaa iloisesti jotain asioita kuten etätyön päättymisen, mutta sitten oikeasti noita asioita koskevat sopimuksen kohdat saattavat olla luottamuksellisia. Eli ne eivät ehkä koskaan koske vaikkapa ylempiä toimihenkilöitä. Saattaa olla että tarpeeksi korkeiden johtajien kanssa kaikki asiat sovitaan yksilöllisesti. 

Johtamisesta sekä johtajan asemasta.

Organisaatioiden kehityksessä pitäisi ihmisten olla aina keskiössä, mutta kuka tuo ihminen sitten on? Siis kuka ihminen tai millä tasolla työskentelevä henkilö on se, jonka mukavuudessa tai työviihtyvyydessä on fokus silloin, kun kehitämme organisaatioita. Me kaikki olemme kuulleet siitä, että johtamisen pitäisi olla ihmisläheistä sekä sellaista, että ihmiset ovat keskiössä tuossa johtamismallissa. Mutta jostain syystä organisaatiossa on erilaisia ihmisiä, joilla kaikilla on omat toimialueensa. Mikäli ajattelemme esimerkiksi rakennusyhtiöitä, niin totta kai meistä jokainen voi niissä työskennellä vaikka koko työelämän ajan, jos satumme työskentelemään tuon yhtiön toimistoissa. Mitä sillä on silloin väliä jos ulkona sattuisi satamaan vettä tai olisi kylmä. 

Me toimistossa voisimme istua mukavasti katsomassa ulos ikkunasta, ja sitten vain voimme todeta että jopas on huono ilma tänään. Mutta jos sitten istumme talon perustuksia varten kaivetussa montussa mutaa kaulaan saakka, niin ehkä emme ajattele säästä aivan samalla tavalla kuin jos olisimme toimistossa töissä. Se mitä tehtäviä teemme organisaatiossa merkitsee yllättävän paljon, jos haluamme kartoittaa sitä, kuinka paljon ihmiset pitävät työstään sekä työyhteisöstään. Voi olla että olemme jossain vaiheessa saattaneet päästä jopa keskitasoisiksi johtajiksi, ja tietenkin silloin olemme varmaan puun ja kuoren välissä. 

Eli jos emme vaadi työssä tiettyä tulosta sekä laatua, niin silloin kohtaamme karun totuuden, joka tarkoittaa että saamme poistua työnjohtajan paikalta, ja lähteä etsimään uutta työpaikkaa. Tuolloin työnjohtajalla on niin sanottu valvontavelvollisuus, ja koska työnjohtajan velvollisuus on ajaa yhtiön eli sen omistajien etua, niin silloin jos jonkun ihmisen työ ei satu kelpaamaan, niin silloin meidän pitää pystyä erottamaan tuo alainen. Samoin jos alainen purnaa jatkuvasti, niin silloin hän pilaa työpaikan ilmapiirin. Eli alaisen velvollisuus on lain mukaan totella esimiestä. 

Mikäli puhutaan esimiehen asemasta työpaikalla, niin esimies jakaa tehtävät alaisilleen. Se että esimies voi jäädä sateella koppiin istumaan selittää miksi kaikki haluavat olla esimiehiä eikä kukaan halua olla alainen. Esimies saa parempaa palkkaa sekä tietenkin kykenee valitsemaan työtehtäviään vapaammin kuin alainen. Se houkuttelee ihmisiä esimieskursseille. 

Mikäli asiakkaalla tulee kiista alaisten kanssa, niin silloin kutsutaan paikalle esimies. Hän varmaan tekee kaikista asioista helpompia. Kun jotain tapahtuu minulle tai sinulle, niin se tapahtuu sille oman elämän päähenkilölle. Eli jos jollekin henkilölle sattuu tapahtumaan jotain tai hänelle ollaan ilkeitä, niin silloin juuri tuo henkilö jolle ollaan ilkeitä tai jonka käsi murtui on se, jolle asiat tapahtuivat. 

Meidän maassamme on jostain syystä muodostunut sellainen kulttuuri, että meillä ei saa myöntää sellaista asiaa, jos ei nyt joku satu jotain asiaa osaamaan. Mikäli ihminen ei jotain asiaa osaa, niin sillä on ainakin joskus ollut tapana aineellistua juuri hänen työlistalleen. Ja muutenkin maassamme on tullut tavaksi erottaa ihminen, jos hän ei työtään osaa. Juuri tuo tapa aiheuttaa sen, että omaa osaamattomuutta peitellään viimeiseen asti. Ja sitten voi olla että on tehty hyvinkin laaja-alaista vahinkoa. Yksi noista vahingoista saattaa olla se, että esimerkiksi talon seinän sisältä jäävät vuorivillat pois, mikä aiheuttaa sen, että talon lämmityskustannukset nousevat pilviin. 

Kun ihminen tekee työtä esimiehenä, niin hän usein muistaa jakaa negatiivista palautetta. Ja sitten ihmetellään, miksi joku ei jaksa työelämässä? Miten itse jaksaisit töissä jos kaikki saamasi palaute on negatiivista? Mitä jos joka päivä päälläsi roikkuu sana irtisanominen? Tai mitä jos et koskaan edes kuule sanaa "kiitos" tai "anteeksi", jos joku esimerkiksi haukkuu sinua ilman syytä tai sitten astuu vaikkapa varpaasi päälle? Tai ehkä se ei kuulu työnjohtajan velvollisuuksiin. Eli jos esimerkiksi pari positiivista sanaa työpaikalla ei olisi liikaa, niin silloin varmaan joku saattaisi jopa jaksaa töissä vähän pidempään. 

Esimies on velvollinen vaatimaan kunnollisia työsuorituksia. Mikäli alainen ei työhön pysty, tai hän ei kykene jostain syystä seuraamaan ohjeita, niin hänet saa poistaa työpaikalta. Työ pitää lain mukaan tehdä, kuten on laissa ja standardeissa määritelty. Mutta sitten tietenkään esimies ei saa määrätä esimerkiksi kohtuutonta työtaakkaa tai simputtaa muita. Se että esimies hyväksyy muiden työsuorituksia on asia, mitä pidetään työpaikalla itsestään selvyytenä. Mutta tietenkin jokainen ihminen maailmassa on oikeutettu saamaan työstään palautetta. 

Oikein tehty työsuorite on tietenkin oletus, mistä lähdetään muodostamaan arviota. Mutta sitten kun palautetta annetaan, niin työsuorite pitää tietenkin arvioida. Ja silloin pitäisi jonkin verran panostaa myös sellaiseen asiaan kuin positiivinen ja kehittävä palaute. Jos työsuoritus on hylätty, niin silloin tietenkin asia pitää sanoa alaiselle. Tuon asian monet työnjohtajat ovat varmaan muistaneet sanoa. Eli jos esimerkiksi alaisen tekemä halkopino on väärin tehty, niin halkopino hylätään sekä kaadetaan maahan, jonka jälkeen alaiset sitten saavat tehdä pinon uudelleen. Mutta välillä unohtuu sanoa, että mikä mahtaa olla se asia, mikä tuossa halkopinossa on tehty väärin. Tuolloin myös alainen voisi kehittää omaa osaamistaan. Mutta ehkä on helpompi laittaa alainen tekemään pino uudelleen, koska se on tehty väärin. Ja sitten alainen ajattelee ettei hän yksinkertaisesti vain osaa tehdä tuota työtä. Sekä ryhtyy etsimään uutta työpaikkaa. 

Mikäli alainen saa vain negatiivista palautetta, niin silloin varmaan hän kuvittelee että potkut ovat joka tapauksessa edessä, ja että korvaavaa miestä tai naista ollaan jo etsimässä. Joten miksi hän enää jatkaa tuossa yhtiössä? Siis tietenkin on hyvä ilmoittaa, jos alainen ei osaa jotain tehtävää. Mutta jos ihminen sitten saa jatkuvasti kuulla listoja siitä, mitä hän nyt ei sitten osaa, niin silloin hän pakostakin masentuu, ja se sitten varmasti vaikuttaa lopulta työkykyyn. Ei ole mukavaa mennä aamulla työpaikalle kuuntelemaan sitä litaniaa siitä, mitä kaikkea työntekijä on milläkin kerralla tehnyt väärin. Eli kun annamme palautetta, niin siihen palautteeseen pitäisi sisällyttää myös positiivinen puoli. Kukaan ihminen ei tee kaikkea mahdollista väärin. 

Jokainen ihminen tekee joskus asioita myös oikein. Ja myös oikein tehdyt asiat pitää voida ilmoittaa. Tällä tarkoitan sitä, että me jostain syystä annamme helposti negatiivista palautetta. Mutta juuri koskaan emme kuule mitään positiivista omasta työstämme. 

Muutos sekä sen vastustaminen

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Muutosvastarinta on todella yleistä kaikissa yhteisöissä, ja yksi asia mikä pitää aina huomioida on se, että muutosta vastustetaan usein siellä, missä vanha järjestelmä on taannut työpaikan sekä tiettyjä etuja jollekin taholle yhteisössä. Ja jos yhteisöön tuodaan muutosta, niin silloin pitää tietenkin huomioida se, että muutoksen on oltava sellaista, että kaikki yhteisöön kuuluvat ovat siinä mukana, eikä kukaan ikään kuin muutu passiivista vastarintaa tekeväksi yhteisön osaksi. Jos ajatellaan vaikka sitä, että yhtiön digitalisointiin kuuluu aina vahva johtaminen, niin sen tarkoitus on ensinnäkin antaa tukea muutokselle, sekä samalla osoittaa se, että yhtiössä tai muussa yhteisössä tullaan asiat viemään läpi niin, että joku asia muuttuu. Eli vahvan johtajuuden avulla tehdään kaikille selväksi, että "mieluummin ei vanhaa järjestelmää enää käytetä", mikä tarkoittaa sitä, että kaikki vanhaan järjestelmään kuuluvat palikat sekä ohjelmat otetaan koneilta pois.

Kun puhutaan hiljaisen tiedon tukemisesta sekä yhtiön johtamisesta, niin silloin tietenkin jokainen meistä haluaa olla inhimillinen, ja kunnioittaa jotain vanhaa työntekijää. Mutta kuitenkin yhtiön johtaja päättää sen, mitä yhtiössä tehdään. Kun keskustellaan etätyöpäivistä sekä muista vastaavista asioista, niin niitä varten tietenkin varataan palaveriaika. Se tarkoittaa sitä, että johtaja varmasti haluaa keskustelua asioista, ja silloin voi muuten huomauttaa ohimennen, että myös se "virtanen" voi tulla tuolloin aikaisemmalla bussilla, koska palaverissa keskustellaan tärkeistä asioista. Mutta se ei tarkoita sitä, että johtajan vastuu sekä valta jotenkin niiden kautta pienenisi. Johtajan asia on tehdä yhtiötä kannattavammaksi sekä sen kautta taata sen omistajille suurempi tuotto. Se tarkoittaa että johtaja on henkilö, joka edustaa yhtiötä alaisiinsa nähden.

Mikäli yhtiön etu vaatii sitä, että joku asia muuttuu, niin se tarkoittaa sitä, että johtaja on tuolloin velvollinen panemaan muutoksen toimeen. Tämä ei ole tulkittavissa siten, että joku palaveri muuttaa hänen näkemystään tai asemaansa mihinkään, mutta aina joka kerran olisi toivottavaa, että myös alaiset alkaisivat tukea dynaamista kehitystä. Eli tämä muutos voidaan tehdä  väkipakolla, tai sitten tuota tilannetta voidaan hiukan lievittää niin, että alaisille kerrotaan muutoksen tuomista eduista, ja heidät ehkä saadaan siten myös innostumaan tästä toiminnasta. Jopa pakolla tehty muutos voidaan tehdä siten, että alaiset elävät täysillä mukana. Ja positivismi sitten tietenkin tekee asioista helpon kaikille. Muutos ei saa koskaan olla vain yhden ihmisen tai organisaation osan asia, vaan pitää aina muistaa se, että muutokseen pitää ottaa koko yhteisö mukaan. Silloin ei kukaan pääse ikään kuin livahtamaan takaovesta sanomalla, että hänelle voidaan edelleen toimittaa myös vanhan järjestelmän avulla toimittaa asiakirjoja.

Tuollaisen jarrumiehen paikka on joku muu, kuin yhtiö jossa tehdään muutosta. Eli johtajien tahtoon on alaisten taivuttava, vaikka asia saattaa olla jotenkin vaikea käsittää. Ja kun uutta tietojärjestelmää otetaan käyttöön, niin se tietenkin otetaan käyttöön kaikissa työasemissa samaan aikaan. Valmiin järjestelmän käyttöönotto on nimittäin hiukan erilainen asia kuin joku koodaustyö. Luotaessa uusia järjestelmiä pitää tuo asia tehdä varoen, sekä koekäyttää tuota ohjelmaa siten, että kyseinen prototyyppi otetaan ensin käyttöön jossain yksittäisessä kokeellisessa työasemassa, ja sitten sen käyttöä laajennetaan samalla vikoja etsien. Mutta kun johonkin vaikka lakialan yhtiöön tuodaan järjestelmää, niin sen pitää olla valmis. Joten tuolloin järjestetään tarpeellinen koulutus, ja sitten tuo ohjelma vain ladataan koneille, minkä jälkeen se on valmiina käyttöön. Eikä tuolloin enää testata yhtään mitään.

Kun puhutaan siitä, että alaisilta kysytään jostain asiasta, niin silloin saattaa olla niin, että johtaja etsii noiden keskustelujen kautta sellaisia ihmisiä, jotka vastustavat muutoksia. Joskus muutosvastarintaan on syynä se, että henkilölle ei tule yhtään tehtäviä. Tai sitten hän saattaa jopa jakaa yhtiön luottamuksellisia asiakirjoja jollekin taholle, jonka ei niitä pitäisi saada käsiinsä. Tuollainen henkilö voi esimerkiksi yrittää sabotoida muutosta. Ja sen takia tällainen keskustelu on hyvä tehdä ennen uuden järjestelmän käyttöönottoa. Ja kokous tietenkin päätetään aina niin, että uuden järjestelmän käyttöönottopäivä laitetaan almanakkaan eikä siitä sitten mitään keskusteluja käydä. Oikein vanhojen työntekijöiden kohdalla voi tietenkin katsoa eläkkeelle lähtöpäivät, joten ehkä heidän kohdallaan voidaan tehdä jotain järjestelyjä kuten antaa heille muutamia vapaapäiviä, mutta pääasiassa tietenkin yhtiön johdon pitää vastuunsa sekä velvollisuutensa tuntea, ja jos uusi järjestelmä otetaan käyttöön, niin pääasiassa kaikkien kohdalla pitää linjan olla yhteneväinen. Eikä yksittäisiä soraääniä saa kuulua tuon päätöksen jälkeen.

Mikään konsernin toimintamalli ei ole vailla ongelmia, mutta mikään niistä ei ole yksinkertaisesti täysin huono

Kimmo Huosionmaa

Mikään toiminta- tai organisaatiomalli ei ole täysin ongelmaton, ja vaikka puhutaan siitä, että esimerkiksi pienissä yhtiöissä on aina voitu luottaa esimiehen tukeen, niin silti pitää muistaa, että sekä suurissa että pienissä yhtiöissä on omat ongelmansa. Kun keskustellaan hybridi mallista, missä suuret yhtiöt voivat jakaa toimintaansa pieniin soluihin, jotka toimivat itsenäisesti suurten yhtiöiden sisällä, niin tällaiset mallit tietenkin ovat hyvin kiehtovia, sekä samalla turvallisia, jos niissä toimitaan kuten pitää toimia.


Jos suuri organisaatio käyttää tätä solumallia innovatiivisessa sekä tuotannollisessa toiminnassaan, niin silloin tietenkin asiaa pitää katsoa yhtiön johdon näkökulmasta. Tietenkin solumalli tuo suureen organisaatioon pienten yritysten “me hengen”, mutta tämä henki voi olla myös ongelmallinen. Nimittäin tämän “me hengen” kääntöpuoli on se, että kyseinen asenne saattaa myös vaikeuttaa uuden työntekijän tulemista taloon, vaikka kyseessä on tietenkin jouhea sekä ketterä toimintamalli, jossa lähiesimies voi valvoa työtä tehokkaasti, eikä tuossa mallissa voi kukaan ikään kuin piiloutua organisaatioon, niin että hän vain oleilee työpaikallaan sekä siirtää omia töitään muille ryhmän jäsenille.


Tällaisessa solussa on alaisten työtä helppo valvoa, sekä myös puuttua kaikkeen muuhun toimintaan, mikä vie aiheettomasti työaikaa. Kun puhutaan siitä, että tällaisessa organisaatiossa esimies on helposti tavoitettavissa, niin tietenkin on hyvä, jos tämä asia toteutuu positiivisessa näkökulmassa. Mutta joskus on ikävä kyllä tapahtunut niin, että pomo unohtaa asemansa yhtiössä tai omassa työryhmässään. Hänen tehtävänsä on olla ikään kuin ryhmän ulkopuolella sekä valvoa alaistensa työtä, ja puuttua kaikkeen, mikä vie aiheetta työaikaa.


Motto “työ ennen huvia” on asia, josta työnantaja varmasti pitää kiinni. Mutta jos organisaatiossa johtaja unohtaa asemansa, niin silloin hän saattaa ryhtyä “kaveeraamaan” alaisiaan, ja nämä saattavat kyllä sitä hiukan kiusallisena käytöksenä pitää, ja jos pomo ryhtyy alaisen lapsen kummiksi, niin silloin hänen sekä alaisen suhde vääristyy todella pahasti. Ja pomon pitää aina muistaa se, että hän saattaa joutua irtisanomaan alaisensa, jos tämä ei suoriudu tehtävistään. Mikäli työtä ei tehdä kunnolla, voi asiakas ottaa toisen yhtiön tekemään työt, ja siitä sitten lasku lähetetään tuolle työn huonosti hoitaneelle yhtiölle, joka haastetaan oikeuteen tällaisten asioiden takia.


Johtajan asema yhtiössä on se, että hän edustaa alaisilleen yhtiön omistajia, ja tuo tehtävä on joskus melko vaikea. Nimittäin pomon tehtäviin kuuluu myös alaisen erottaminen, jos tämä ei halua tai osaa tehdä työtään. Ja tuolloin liian läheiset suhteet alaiseen saattavat aiheuttaa ongelmia. Johtajan tehtävä on puuttua työpaikalla tapahtuvaan riitelyyn sekä kaikkeen, mikä aiheuttaa työajan kulumista ilman tuottavaa työtä.


Joten sen takia hänen asemansa on työryhmän ulkopuolella valvomassa, että tehtävät tulee tehtyä laadukkaasti sekä samalla lakia ja asetuksia noudattaen, ja jos jotain ongelmia tulee, pitää niistä voida selvitä. Joten jos työläinen ei lunasta työhönotossa antamiaan lupauksia, niin silloin seurauksena on erottaminen. Tai jos ongelma on se, että johtaja ei ole antanut tehtäviä, niin silloin hän joutuu vastuuseen. Työpaikan tehtävänä on tarjota palveluita tai fyysisiä tuotteita asiakkaalle, joten sen takia se, joka on syyllinen esimerkiksi huonosti tehtyyn työhön joutuu työn korjaamaan tai sitten korvaamaan aiheuttamansa vahinko.


Mutta sitten tietenkin kun johtaja teettää tehtäviä, niin hänen täytyy huomioida se, että työaika on yhtiölle maksullista toimintaa. Ja jos hän kehittää loistavan ajatuksen esimerkiksi kauppatieteiden tohtoreista siivoamassa vessoja, niin silloin saattaa eteen tulla sellainen asia, kuin vahingonkorvaus. Nimittäin tuo vessojen siivoaminen on tietenkin hänen määräämänsä työ, mutta kauppatieteiden tohtorilla on valtion laskema minimipalkka, joten tuolloin johtaja joutuu maksamaan tämän siivoojan sekä tohtorin palkan erotuksen yhtiölleen, koska hän on tuolloin aiheuttanut ylimääräisiä kustannuksia työnantajalleen. Kun puhutaan esimerkiksi hybridisen organisaatiomallin eduista niin sanottuun perinteiseen malliin verrattuna, niin silloin tietenkin turvallisuusnäkökohta voidaan ottaa huomioon.



Eli koska jokaisella johtajalla on oma rajattu toimialansa sekä työryhmänsä, niin silloin tietenkin tuossa organisaation mallissa, joka perustuu soluihin, on mahdollinen vahinko, jonka joku työläinen tai johtaja saa aikaan esimerkiksi estämällä alaisia saamasta tehtäviään niin, että niiden tekoon myös riittää aika, niin silloin kuitenkaan koko organisaatio ei tuosta kärsi, vaan vahinko koskee vain yhtä osaa tuosta järjestelmästä. Kauniimmin sanottuna soluihin perustuvan organisaation malli rajoittaa vahinkoa tekevän tekijän  laajenemista koko organisaation kattavaksi toiminnaksi, joka saattaa halvauttaa koko yhtiön, koska joku osaston johtaja ei vain esimerkiksi saa sähköpostiaan auki. Jos alainen on tehnyt vahinkoa yhtiössä, eli kolhinut autoja tai tuhonnut omaisuutta, niin hän joutuu teon korvaamaan, mutta jos tuota asiaa peitellään, niin silloin voi johtaja saada syytteen yllytyksestä tekoon, mikä ei ole kovin mukava asia hänen kannaltaan.


Mutta kuitenkin tämä sama asia voi aiheuttaa myös tilanteen, missä joku solu suojelee vaikka “mukavaa kaveria”, jolla on alkoholiongelma, ja joka tuon takia ei selviä töistään. Tuolloin kyseessä voi olla esimerkiksi velkominen, eli tämä jäsen on joskus kauan sitten pelastanut jonkun pomon hengen, ja tämä ei siksi häntä erota. Jos työryhmä sijaitsee jotenkin erillään muista yhtiön sisäisistä toimijoista, niin silloin saattaa ryhmä kyetä peittämään jäsenensä ongelmia, koska tuon johtajan valvoja ei tule paikalle.


Tuolloin saattaa ryhmä saattaa tuon ongelmaisen jäsenen vaikkapa vessaan tai syömään, kun tuo muita johtajia valvova johtaja saapuu. Ja jos esimerkiksi nimenhuudosta usein puuttuu joku henkilö, niin silloin voidaan ryhmään tehdä yllätystarkastus, jotta syy tuohon poissaoloon nimenomaan tarkastusten aikaan saadaan selville. Tuolloin voidaan tuota asiaa koskeva selvitystyö aloittaa joko yhtiön sisäisenä menettelynä, tai sitten se voidaan viedä poliisille, koska saattaa olla niin, että työturvallisuusmääräyksiä on tahallaan rikottu, tai johtaja on laiminlyönyt valvontavelvollisuuden. Mutta alaisia tietenkin koskee sellainen rangaistus, että työturvallisuuskortit voidaan viedä, jos joku ryhmästä on tullut juopuneena työpaikalleen. Ja jos johtajan pitäisi tätä asiaa valvoa, niin silloin hän saa myös rangaistuksen, jonka laki tästä asiasta määrää.

Tapaus Nokiasta taas vaihteeksi

Kimmo Huosionmaa

Tässä taas illan ratoksi ajattelin pohtia hiukan Nokiaa, ja sitä miten taloutemme veturi ajettiin amerikkalaisten käsiin. Koko tapausta katsellessa pitää huomioida sellainen asia, että miksi Nokian hallintoneuvosto ei puuttunut Elopin toimintaan, ja sitä kautta yhtiön pörssiarvo putosi erittäin alas. Samoin tuolloin Nokian johto päätti, että se antaa ikään kuin signaalin pörssille, että Nokian suhteen ei mitään ole tehtävissä, ja tuo signaali oli sellainen, että yhtiö paikkasi tulostaan sillä, että sen johto myi kiinteistöjään sekä patenttejaan ulkopuolisille toimijoille, jotka sitten pääsivät hyötymään tuon yhtiön tuotekehityksestä. Kun ajatellaan tilannetta, missä esimerkiksi jatkuvilla lausunnoilla ensi vuonna tulevista paremmista puhelimista, niin silloin tietenkin on asia, joka yhtiön johdon pitäisi tehdä.


Eli tuollaisten puheiden avulla ei ainakaan asiakkaita yhtiön tuotteille saada, ja jos sitten halutaan tehdä sellaisia toimenpiteitä, että yhtiön asiakkaat vaihtavat puhelimensa toisiin merkkeihin, niin siitä sitten kannattaa myös muistuttaa jokaisen puhelimen olevan oikeastaan vain välimalli, ja sitten tuoda markkinoille puhelimia, joihin ei ehkä ole olemassa mitään sovelluksia. Tietenkin tässä tapauksessa ihmiset eivät ehkä tuollaista “puhumiseen tarkoitettua mallia” aivan kovin mielellään lähde ostamaan. Mutta kun Elop kerran oli saatu palkattua, niin silloin häntä täytyi koko ajan tukea. Se mikä yhtiön johtajilta on välillä unohtunut on se, että tietenkin johtaminen on hauskaa, mutta kuitenkin yhtiön johtajilla on vastuu työstään.


Jos joku yhtiössä tekee asioita väärin, niin silloin tietenkin on hänet erotettava. Nokian kohdalla voisi joku petoksia tutkivan ryhmän poliisi kysyä, että “miten näin huono sopimus on mennyt läpi?”. Ja miten jatkuvasti väärin tehty tiedotus ei ole aiheuttanut mitään reaktioita yhtiön johdossa, joka oli vakaasti päättänyt hankkia seuraavan johtajan Nokian pahimman kilpailijan eli Microsoftin riveistä, eikä kukaan edes ajatellut sitä, että hän saattaisi ajaa yhtiön Microsoftin syliin. Kun ajatellaan sitä, että yhtiö järjestelmällisesti ikään kuin alas ajettiin, niin silloin tietenkin pitää huomioida se, että Nokian osakkeet ikään kuin annettiin ilmaiseksi sen pahimmalle kilpailijalle, ja siitä tuli osakkeenomistajille tappioita melko paljon.



Tällainen teko aiheuttaa varmasti katkeruutta, ja jos voidaan todistaa, että Nokian johto olisi neuvotellut Microsoftin johtajien kanssa mahdollisista uusista työpaikoista, niin silloin voidaan juttu heitä vastaan aloittaa. Juristien tehtävänä on puolustaa päämiehensä etua, ja jos esimerkiksi voidaan jokun sähköpostin tai tapaamista esittävien valokuvien kautta esittää, että jotain on salattu, niin silloin voidaan tapausta lähteä selvittämään oikeudessa tai jopa poliisin tutkimukset voidaan käynnistää, jos voidaan todistaa kyseessä olleen yhtiön tahallinen alasajo, jotta siitä ei tarvitse maksaa mitään.


Se mikä muuten tapaus “Nokiassa” hiukan ihmetyttää liittyen yhtiön aikaisempiin toimiin on sen muutos yhdestä maailman innovatiivisimmista yhtiöstä ikään kuin sellaiseksi työpaikaksi, että sitä ikään kuin jotenkin arvostettiin hyvin vähän, vaikka kyseessä oli sentään talouden veturi. Oli muka jotenkin alentavaa olla insinööri, joka kehittää puhelimia, ja sitten muutenkin Nokia alkoi jotenkin oireilla sillä tavoin, että yhtiössä olisi pitänyt tehdä jotain ilmapiirin parantamiseksi.


Yhtiön kasvaessa siihen tuli tietenkin kaiken maailman keskijohtoa, ja sitten sen innovaatio alkoi hiipua, mikä näkyi kaikessa sen tuotannossa. IT-ala on yksi maailman innovatiivisimmista sekä nopeimmin muuttuvista toimialoista, jossa ei yksinkertaisesti voi jäädä makaamaan paikoilleen. Tämän asian ovat monet yhtiöt sekä niiden johtajat saaneet kokea. Eli kun yhtiö on saanut loistavan tuotteen markkinoille, niin seuraavassa kuussa tuo tuote ei sitten enää edes kelpaa ilmaislataukeksi.


Ja maksullisten pelien kohdalla taas ongelma on siinä, että lataaja on alaikäinen, joten sen takia näiden ohjelmien lataamista pitää aina valvoa. Lapsille kohdennettu markkinointi on aina todella vaativaa työtä, koska siinä pitää muistaa aina lapsen oikeudet, sekä se, että aikuisten pitää aina valvoa noita latauksia, ja vanhemmilla pitää aina olla oikeus estää maksullisten ohjelmien tai palveluiden lataaminen puhelimeen sekä perua lapsensa hankkima palvelu, jos se on vahingollista tai aiheuttaa kuluja liittymän haltijalle.


Kun puhutaan esimerkiksi kännykkään tarkoitetuista peleistä, niin tietenkin niiden kohderyhmä ovat lapset sekä nuoret, joten noita pelejä kannattaisi tehdä niin, että ne ovat optimoituja hiukan vanhemmille laitteille, mutta niiden markkinointi sitten on vaikeaa. Eli kukaan ei halua, että lapset laittavat puhelimiinsa netistä tuhansien eurojen edestä maksullisia ohjelmia, ja siksi lapsille tehty markkinointi on hieman arveluttavaa, eikä myöskään ole asiallista kaupata näitä tuotteita ihmiselle, joka ei käsitä tuotteen voivan aiheuttaa heille lisäkustannuksia


Kuitenkin kun ajatellaan Nokiaa yhtiönä, niin sen eteen tehtiin kaikki mahdollinen valtion puolesta. Eli säädettiin niin sanottu “Lex Nokia”, jonka toivottiin suojaavan Nokian patentteja sekä tuotekehitystä. Mutta kuitenkin kävi aivan toisin. Nimittäin jos esimerkiksi yhtiön työntekijä ei saa rahallista hyötyä kehittämästään innovaatiosta, niin silloin tuo ei kyllä paljoa innosta siihen, että kukaan omia ajatuksiaan mihinkään palaveriin tuo. Samoin yhtiöllä alkoi olla huono maine esimerkiksi sen kautta, että sen logon kehittäjää ei kuulemma ole mitenkään palkittu tuosta teostaan. Myös Nokian johtokunnan suhtautuminen Elopin edeltäjään Kallasvuohon oli omituista.


Se että hän ei saanut edes yrittää varmaan sai aikaan Nokian osakkeen heilumista. Nokian johtajan asemassa olevan miehen luulisi saavan hiukan tukea johtokunnasta, mutta kuitenkin jostain syystä hän ei tuota tukea saanut, ja esimerkiksi toisarvoiset seikat saivat kohtuuttoman paljon huomiota. Ja sitten tuo johtokunta päätyi Elopiin, joka ajoi sitten tuon yhtiön alas noiden johtokunnan jäsenten mitenkään puuttumatta tilanteeseen. Mutta se varmaan kuului jotenkin maamme yritysten kulttuuriin ja infrastruktuuriin, että oletetaan automaattisesti kaikkien antavan toisia mahdollisuuksia, jos sattuu sitten joku tekemään virheitä. Sitten kävi niin, että tällä kertaa ei toista mahdollisuutta tullut, ja virheitä ei saatu tekemättömäksi. Johtokunnan pitää puuttua sellaiseen toimintaan, mikä vahingoittaa yhtiön toimintaa sekä mainetta. Mikäli johtokunta ei toimintaan puutu, niin silloin sen jäsenet saattavat joutua jopa vankilaan, jos katsotaan heidän ajaneen tällaisessa tapauksessa omaa etuaan eli ottaneen lahjuksia kilpailijalta tai estäneen osakkaita saamasta oleellista tietoa yhtiön tilasta.


Joten se antoi tuolloin signaalin, että Nokialla ei kannata mitään ryhtyä kehittämään, koska mitään korvausta ei siitä ole luvassa. Tuon asian takia sitten lähdettiin ajamaan sitä linjaa, että yhtiön johto saa tehdä mitä hyvänsä, eikä se muille kuulu. Kuitenkin jos tuota asennetta ajatellaan siltä kannalta, että yhtiön johto saattaa toimia väärin, niin silloin tietenkin tuo tilanne saattaa johtaa erittäin suuriin vahinkoihin. Jos taas mietitään sitä, että jos Elop olisi ollut vaikkapa “Microsoftin agentti”, niin silloin hän olisi varmasti toiminut juuri näin. “Agent provocateur” tarkoittaa provokaattoria tai propaganda-agenttia, jonka tehtävänä on tuottaa aineistoa, jolla jotain tahoa mustamaalataan.


Tämä toimija ei välttämättä ole valtion palveluksessa, vaan myös yksityiset yhtiöt voivat tuollaisen henkilön palkata palvelukseensa. Hän saattaa olla mainosmies, joka tekee huonoja tai tuotetta mustamaalaavia mainoksia, joissa korostetaan esimerkiksi sitä, että yhtiö ei riko koskaan lakia, mutta valmistaa kaikki tuotteensa Bangladeshissa, missä ei ilmeisesti ole kovin paksua lakikirjaa. Ja jos vaikka ympäristölainsäädäntöä ei ole olemassakaan, niin silloin lakia on hiukan vaikeaa rikkoa. Tuolloin toki myrkyt saattavat joutua myös suomalaisen ruokailijan lautaselle, jos vaikka kalapuikot on valmistettu Bangladeshin edustalta pyydetystä kalasta.


Toinen tapa on korostaa sitä, että joku yhtiö ei palkkaa ollenkaan sen maan kansalaisia, jotka ovat kotoisin yhtiön kotimaasta. Nokia ei ainakaan mitenkään erityisen positiivisesti ollut suhtautunut esimerkiksi korkeakouluopiskelijoiden työharjoitteluihin, ja tietenkin työharjoittelua tai muuta työtä haettaessa olivat kaikki kaavakkeet englanniksi. Se että yhtiö joka väitti itseään suomalaiseksi ikään kuin häpesi suomalaisuuttaan ei ollut kenestäkään hyvä merkki. Ikään kuin maamme olisi ollut sellainen, että täällä ei voisi elää, koska me puhumme jotain vähän erilaista kieltä kuin muut kansat. Ja samaan aikaan media alkoi sitten kehittää kuitenkin “Fixit”-ohjelmaa, eli sitä kuinka maamme seuraa Britannian perässä pois EU:sta,


Mutta kuitenkin tuolloin unohdetaan, että “Fixit” olisi varmasti mahdollinen, jos maamme sattuisi sijaitsemaan  Britannian kohdalla maailman kartalla, mutta jostain syystä en usko että britit vaihtavat Suomalaisten kanssa maata. Nimittäin se että maamme talous perustui ennen transit-liikenteeseen, sekä siihen, että meillä oli hyvät suhteet Venäjään sekä länteen ei toimi enää. Tai tämä asia voidaan sanoa toisin. “Miksi kukaan ajaa Suomen kautta viemään tavaraa Venäjälle?”. Britannia saa sitä vastoin tuloja siitä, että laivat tuovat tavaraa Skotlannin sekä valtion muiden satamien kautta EU:n markkinoille, joten sen takia biteillä on niin paljon paremmat taloudelliset edellytykset erota EU:sta kuin Suomella.


Eikä myöskään esimerkiksi henkilövalintojen joukossa ollut enää yhtään suomalaista nimeä, vaan kaikki pomot olivat jotain ulkomaalaisia. Joten tietenkin yhtiö tällä osoitti, että se ei enää Suomessa aikonut pysyä, vaan lehdistössä spekuloitiin sen muuttavan jonnekin muuhun maahan. Joten silloin tietenkin pitää muistaa, että ne verorahat mitä yhtiö on tuonut olisivat kuitenkin menneet jonkun toisen valtion kassaan. Ja maassamme tietenkin oli tapana uskoa mediaa, joka jatkuvasti ikään kuin ajoi maamme talouden veturia ulos maasta. Samoin maamme lehdistö uskoi varmaan loppuun asti siihen, että Nokia osakkeet vain annetaan sen osakkaille takaisin. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut, eikä kauppaa sitten purettu, vaikka sitä mediassa toivottiin.

Presidentin asema poliittisella kentällä

Kimmo Huosionmaa

Presidentin asema poliittisella kentällä on sikäli erikoinen, että hän on ikään kuin “tuomari” poliitikkojen kiistoissa. Ja se tietenkin tekee hänestä valtavan suuren. Mikäli poliittista päätöksentekoa verrataan esimerkiksi jääkiekko-otteluun, niin presidenttiä voitaisiin pitää valtavan suurena sekä vahvana pelaajana, joka toimii kuten suuret ja vahvat pelaajat toimivat yleensäkin. Eli he ovat liian dominoivia poliittiseen peliin, ja sen takia presidenttiä pitää vähän varoa, koska jos hän ryhtyy pelaamaan tuon viran kanssa, niin silloin voi tulos olla sellainen, mitä ei ehkä aivan toivota. 


Tässä muistelen Kekkosta sekä hänen tapaansa puuttua maamme sisäpolitiikkaan. Kuten joskus ollaan sanottu, niin Kekkonen ei ollut politiikassa mikään varsinainen taitopelaaja, vaan kovan luokan voima, joka toimi niin kuin jossain jääkiekko-ottelussa toimii isokokoinen sekä valtavan voimakas pelaaja. Kun suuri hahmo lähtee liikkeelle, eikä mistään löydy sellaista voimaa, joka hänet pysäyttää, niin pahimmillaan tuo hyökkäys sitten menee päin päätyä, ja silloin laidat rysähtävät ei-toivotulla tavalla. 


Presidentti on siis ikään kuin poliittisen kentän suurin pelaaja, jonka aseman vahvuus tekee hänestä sellaisen viisaan miehen tai naisen, jonka apua sekä tukea pyydetään jatkuvasti erilaisiin poliittisiin hankkeisiin, joihin kuuluu tietenkin uusien poliitikkojen kouluttaminen normaaliin poliittiseen peliin. Ja se sitten tietenkin saattaa muuttua hyvin kiusalliseksi, jos kukaan ei muista, että presidentin asemaa haluavat lähes kaikki toimijat poliittisella kentällä. Jokainen asia minkä presidentti sanoo analysoidaan erittäin tarkasti, ja niistä pyritään löytämään sellaisia aspekteja, jotka suosivat jotain toimijaa poliittisella kentällä. 


Termi “poliittinen kenttä” ei tarkoita sitä, että siellä toimivat vain julkisuudessa esiintyvät poliitikot. Siellä toimivat myös kaikkien poliitikkojen taustavoimat, eli ne jotka rahoittavat heidän uralleen elintärkeitä vaalikampanjoita sekä antavat nimenomaan media-aikaa noille ihmisille, jotka ainakin virallisesti tekevät päätöksiä jokaisessa maassa, missä on vallassa jonkinlainen poliittinen järjestelmä. Jos joku toimija jää kiinni siitä, että hän velkoo presidenttiä tai jotain muuta johtavaa henkilöä, niin silloin tietenkin ihmisiä kiinnostaa se, millä tavoin tuo asetelma on syntynyt? 


Miten joku voi sitten tehdä sellaista, että hän velkoo johtavia poliitikkoja? Kun keskustellaan tilanteesta, missä joku syyttää johtavaa poliitikkoa esimerkiksi rikoksesta, niin silloin tietenkin voidaan samalla miettiä, että miksi joku poliitikko antaa sitä tehdä? Todellisuudessa pelkkä kiristyksen tekeminen naurettavaksi tekee varmasti hyvän vaikutuksen. Eli esimerkiksi aviottomiin lapsiin perustuva kiristys ei varmaan ole kovin järkevää, koska jokainen normaali ihminen harrastaa joskus myös seksiä, ja silloin voi tulla eteen tilanne, missä syntyy lapsia. 


Mitäpä siinä on häpeämistä, jos joskus nuorena on tuollaisia asioita tehnyt? Ja kun puhutaan muunlaisesta kiristämisestä, niin silloin tietenkin pitää muistaa, että koskaan ei saa maksaa rahaa tai muuten myöntyä noiden kiristäjien vaatimuksiin. Nimittäin se että joku kiristyskirje saa henkilön maksamaan rahaa varmasti herättää huomiota. Eli jos henkilö maksaa kiristäjille, niin silloin hän osoittaa heillä olevan tietoja, jotka voivat kohdetta vahingoittaa, mutta mitä tuo tieto sitten oikeastaan on? 


Jos ajatellaan esimerkiksi FBI:n salaisia asiakirjoja, joita Hoover käytti tarinan mukaan omien poliittisten päämäärien ajamiseen, niin noiden asiakirjojen kohdalla on sellainen pieni kysymys, että mitä tietoa ne oikeastaan sisälsivät? Jos niissä on oikeasti ollut jotain rikollista toimintaa koskevia mainintoja, niin silloin noita papereita voidaan käyttää myös Hooveria vastaan, ja väittää hänen keksineen nuo asiat omasta päästä. Tai sitten voidaan sanoa, että hän peitteli rikoksia, jolloin tuon miehen maine olisi mennyttä. 


Mikäli poliisi tai kuka vain peittelee rikosta, niin häntä voidaan syyttää myös rikollisten kanssa tapahtuneesta yhteistoiminnasta. Näet tuolloin henkilö estää oikeuden toteutumisen kätkemällä asiakirjoja syyttäjiltä sekä tuomioistuimilta. Jos tällaisesta teosta  jää kiinni, niin silloin seurauksena on varmasti jonkinlainen vankeustuomio. Hooverin tapauksessa moni halusi kostaa tuolle miehelle, koska hän oli monia miehiä ja naisia lähettänyt vankilaan, ja siksi FBI:n päällikkö ei ollut rikollisten parissa mikään erityisen suosittu henkilö, 


Mikäli Hoover olisi salannut murhia, niin silloin hänet olisi kyllä varmasti lähetetty kuolemanselliin, eikä vankila olisi tuolle miehelle ollut mikään kovin mukava paikka, ja siksi tässä lopuksi kysyn, että mitä noissa papereissa oli, kun niitä niin pelättiin, että kukaan ei uskaltanut vastustaa tuota poliisimiestä, joka johti luomaansa virastoa vielä eläkkeeltä käsin, ilman että kukaan ei hänen asemaansa kyseenalaistanut? 

Curriculum Vitae sekä positiivinen ajattelu voivat johtaa harhaan

Kimmo Huosionmaa

CV eli ansioluettelo on ilmeisesti tämän päivän työelämässä kaikkein tärkein asia, jonka ihminen voi tehdä. Kyseistä ansioluetteloa varten on perustettu kaiken maailman CV-klinikoita, joissa työnhakija saa ohjeita siitä, millaisia ansioluetteloja hänen oletetaan lähettävän työnantajilla, ja tietenkään näihin hakemuksiin saa laittaa vain oikeita sekä tarkastettavissa olevia tietoja, eikä mitään negatiivista saa niistä koskaan ilmetä. Ja tietenkin on hyvä, jos kaikki työtehtävät luetteloidaan hyvin tarkasti, jotta työnantajan edustaja eli “headhunter” saa heti kaikki tarvitsemansa tiedot siitä, ketä hän kutsuu haastatteluun. 


Eikä tuossa upeassa asiakirjassa tietenkään saa olla yhtään aukkoja, koska se saa sitten työnantajat miettimään syytä siihen, miksi henkilö on työttömänä.  Kun mietin sitä, millaista positiivista tietoa noissa CV:issä pitää olla, niin silloin tietenkin ensin tulee mieleen tämä aukon puuttuminen, tai vaatimus pitkäaikaisesta yhtäjaksoisesta työurasta. Se saattaa johtua siitä, että joidenkin ihmisten mielestä tuo vaatimus siitä, että CV:ssä ei ole aukkoja saattaa johtua yksinkertaisesti tarpeesta ikään kuin pakottaa ihminen ottamaan työtä, jota hän ei kykene tai halua tehdä. 


Työmarkkinoilla puhutaan aina siitä, millainen “stigma” työttömyys oikeastaan on, ja myös tuota väitettä voidaan pitää kyllä sellaisena, että sen avulla voidaan ihmisiä pelotella olemaan hiljaa esimerkiksi työpaikalla olevista ikävistä asioista, ja kestämään esimerkiksi pomon harjoittamaa pompottelua. Jos työttömyyttä pelätään, niin silloin tietenkin se tekee työpaikan pomoista vahvoja, ja ehkä tuolloin ei henkilö uskalla tai muuten halua lähteä oikomaan vääryyksiä. Mutta sitten tässä hiukan keskustellaan siitä, millainen asenne esimerkiksi CV:ssä pitää muka olla, niin onko yltiöpäinen positivismin vaatimus sitten oikeastaan laitettu vain sen vuoksi, että henkilö joka tulee haastatteluun voidaan sitten lytätä sen takia, että hän ikään kuin on antanut vääriä tietoja hakemuksessaan?


Eli onko tämä positivismin vaatimus vain siksi, että joku työhönottaja saa sen avulla kiusata tai pilkata joitakin haastattelussa, jotta joku toinen siinä sitten saa tuntea olevansa jotenkin parempi? Tuolloin tietenkin on hyvä sanoa, että hakijoita on noin 1900, ja se sitten tietenkin tekee tuosta työpaikkaan päässeestä kiltin ja kuuliaisen työntekijän, joka pelkää varsinkin pomonsa varjoa. Miten esimerkiksi ensimmäistä kertaa työelämään tulevalla voi olla mitään suuria ansioita, kun niitä ei ehkä ole myöskään sellaisella joka on ollut työelämässä kymmeniä vuosia. Ja pitäähän jossain työelämän alkukin olla. Kun työvalmentaja joka kerran kertoo tarinoita siitä, mitä työnantaja haluaa kuulla, niin silloin tulee eteen sellainen asia, että miksi työnantajien pitää saada lukea vain sitä, mitä he haluavat lukea? 



Jos tuollainen vaatimus sitten on, että työhaastattelua suorittavaa henkilöä pitää jokaisessa asiassa miellyttää, niin tietenkin hänen pitäisi sitten ne vaatimukset, mitä siellä päässä halutaan lukea ennalta, niin silloin voi joku kirjoittaa hänelle sellaiset CV:t sekä hakemukset, että niistä tulee kauan kaivattua viihdettä toimiston harmaaseen arkeen. Jos ensimmäistä kertaa työelämään tulevalta tai alaa vaihtaneelta ihmiseltä vaaditaan viihdyttävää CV:tä, niin sen voi ilmoituksessa mainita, jolloin hakemuksen kirjoittaja tietää, että hänen pitää ryhtyä kirjoittamaan satiirisia tekstejä, tai oikeastaan silloin kannattaa kyllä palkata oikea kirjailija, joka osaa sitten viihdyttää noita ihmisiä. 



Tiedättekö että lyhenne CV tarkoittaa myös lentotukialusta? Tai oikeastaan tuolloin nämä kirjaimet tulevat sanoista Carrier Vehicle, mikä merkitsee kuljetusyksikköä. Tuo tarkoittaa sitä, että onko tuon paperin tarkoitus vain kerätä lista näyttäviä työpaikkoja, ja sitten lopulta sitä voi työuran lopulla esitellä jossain loistavassa toimistossa, kun henkilö hakee sitten pääjohtajan paikkaa jostain yhtiöstä. Ja jos ihmisellä on pitkä lista näyttäviä työpaikkoja takanaan, joissa hän on menestynyt loistavasti, niin silloin voisin kyllä kysäistä, että mikä vika siinä tai siinä johtajan paikassa nyt oikeastaan on ollut? Eli onko niissä sitten tehty virheitä, jotka saavat työnantajat purkamaan sopimuksia? Vai onko noita paikkoja kerätty vain siksi, että henkilö saadaan johonkin tiettyyn yhtiöön asemaan, jossa hän voi määrätä kaikesta? 



Se että jollain ihmisellä on pitkä lista joitain CEO (Chief Executive Officer) takanaan voi merkitä jotain kamalaa. Ja silloin kannattaa hieman vilkaista noiden yhtiöiden tilastoja, eli niiden pörssikursseja sekä muuta toimintaa tuolta ajalta, kun tämä henkilö on ollut niiden johtajana, koska se että joku kovin usein vaihtaa tällaista työpaikkaa ei varmaan ole kovin tavallista. Samoin jos ensimmäisen opintovuoden aikana on jo tullut kovin näyttäviä projekteja, eli henkilö on kaksi kuukautta ollut Teknisessä Korkeakoulussa lukemassa rakennusinsinööriksi, ja sitten siirtynyt piirtämään jotain Shanghain pilvenpiirtäjää, niin silloin saattaa kyseessä olla jonkinlainen väärän tiedon antaminen tai sitten joku on tehnyt ne työt hänen puolestaan. 



Samanlainen tilanne on esimerkiksi joissakin tapauksissa tullut eteen silloin kun henkilö on opiskellut kuukauden verran ohjelmointia, ja sitten hän saa hoitaakseen jonkun HUS:in tietojärjestelmää vastaavan projektin. Siinä sitten varmaan PHP:llä JAVA:lla tai C++:lla on mukavaa noita koodeja näpytellä, ja jälki on takuulla loistavaa. Mutta kuitenkin ihmettelen, että miksi CV:hen ei saisi laittaa sitä, jos sattuu käymään niin, että henkilö on ollut rakentamassa maailman korkeinta taloa. 



Ja sitten vielä viimeksi pitää sanoa, että olisi hyvin mielenkiintoista nähdä esimerkiksi takavuosien gurun Stephen Ellopin CV:n, joka ikään kuin murhasi Nokian, ja saattoi sen Microsoftin haltuun. Eli joskus jonkun johtajan motiivi saattaa olla se, että hän ikään kuin ajaa jonkun yhtiön alas, jotta tuon henkilön taustavoimat voivat sitten ostaa tuon yhtiön pilkkahintaan. Tuolloin kyseessä on agentti-sabotöörin bisnes-versio, joka tekee tarkoituksella vääriä päätöksiä sekä ajaa yhtiötä kohti ahdinkoa, jotta sen osake saadaan alas, ja sitten tuon yhtiön oston yhteydessä sen osaaminen sekä kaikki patentit ja tietotaito siirtyvät tuon ostajan haltuun. 



En tiedä oliko Ellop tällainen mies, mutta ainakin hän saattoi Nokian Microsoftin alaisuuteen tehokkaalla tavalla, eli hän teki yhtiöstä sellaisen, että se ei enää kiinnostanut sijoittajia tai sen tuotteet eivät enää kiinnostaneet, koska “ensi vuonna tulee parempaa”. Ja tällöin ei kukaan sitten varmaan tuota välimallin puhelinta osta. Ja tuo ajaa yhtiön taloudelliseen ahdinkoon. Toimitilojen myyminen antaa signaalin, että yhtiö ei enää edes aio yrittää tuottaa tuotteitaan, mistä seuraa sen osakekurssin laskeminen, ja tietenkin ilman koneita on vähän vaikeaa tehdä työtä, jolloin seurauksena on se, että myöskään tilauksia ei voida tuolloin täyttää, ja silloin edessä varmasti on konkurssi tai pilkkahintaan myyminen jollekin toiselle toimijalle. 

Poliittinen populismi sekä sen ilmeneminen ovat uutta poliittisessa kulttuurissa

Kimmo Huosionmaa



Kun jossain maassa on ongelmia, niin niihin tietenkin pitää löytää ratkaisu. Ja joissakin tapauksissa ratkaisu on erittäin helppoa saada aikaan. Eli tuolloin tietenkin mennään kansan eteen ja kysytään tavallisilta ihmisiltä, mitä he haluavat jollekin asialle tehtävän. Tällaisessa  toimintamallissa ei sinällään ole mitään väärää, mutta kuitenkin pitää muistaa, että mikään ammattituomari ei varmaan kysy kansalta, millaisia tuomioita hänen pitää sitten ryhtyä jakamaan. Kun tuomari jakaa tuomioita, niin silloin hänen pitää saada kaikki tieto tapauksesta, eikä kuulla vain yksipuolisia puolitotuuksia, jossa sitten kerrotaan vain se, mikä saattaa vaikuttaa kertojasta upealta. Eli jos vaikka raiskaaja on ulkomaalainen, niin silloin tietenkin sellainen asia pitää kaikille kertoa. Samoin se, että esimerkiksi ulkomailta otettuja lainoja ei tarvitse maksaa takaisin, on osa poliittista populismia.



Ja tuollainen malli tietenkin on sellaisesta poliittisesta toimijasta upea, jota kutsutaan nimellä “populisti”. Tuollainen henkilö saa usein kansan suosiota sillä, että hän tarjoaa heille helppoja sekä konkreettisia ratkaisuja. Ja kun populisti kalastelee ääniä, niin silloin hän tietenkin vetoaa esimerkiksi siihen, että tuomioistuimet antavat hänestä liian kevyitä tuomioita. Populistin ratkaisu kaikkiin ongelmiin on tietenkin se, että hän saa ryhtyä vaikuttamaan esimerkiksi tuomioistuimen toimintaan.



Se että tuomioistuimet alistetaan parlamentille on varmaan hyvin miellyttävä ajatus, kun sitten ajatellaan sitä, että esimerkiksi presidentillä on mahdollisuus hajottaa parlamentti, niin silloin tällainen ajatus tuomarien alistamisesta poliittiseen kontrolliin on hiukan arveluttava toimintamalli. Samoin olisi mukavaa tietää, että olisiko sitten sellainen mahdollista, että jonkun maan laissa olisi merkintä siitä, että uudet parlamenttivaalit järjestetään presidentin määräyksestä, tai tietenkin määrääjä voisi olla pääministeri, mutta presidentti saattaisi sitten hänet vapauttaa tehtävistään ja ottaa myös tuon tehtävän itselleen.


Tietenkin sitä perustellaan sillä, että kansa vaatii nyt tiukkoja päätöksiä, ja jokainen joka ei populistia tue on kuin vanha eukko. Todellinen mies tekee sitten aivan muuta kuin vain puhuu ja pulisee, eli hän toimii aina sillä tavoin kuin suuri johtaja haluaa hänen toimivan. Omien aivojen käyttö vain hidastaa tahtia, eikä muutenkaan ole sopivaa arvostella valtion suuren pojan toimintaa, koska se vaikuttaa kansainvälisiin suhteisiin kielteisesti. Tai näin ainakin jotkun johtajat toimintaansa perustelevat.



Ja koska parlamenteissa vain puhutaan, kun pitää toimia, niin mitä sillä sitten tehdään. Jos joku sitten sattuu tästä asiasta huomauttamaan, on vastaus se, että “kyllä kansa tietää”. Tämän jälkeen saattaa populisti kutsua kansan kaduille osoittamaan ärtymystä siitä, että heidän johtajaansa on räikeästi arvosteltu. Ja sitten tietenkin kansalta kysytään aina siitä, että mitä mieltä he ovat jostain asiasta. Seurauksena on yleensä huutoa, joka tulkitaan poliittiseksi tueksi. Ja sitten kansa on aina oikeassa. Onhan presidentin palatsin edessä suuri joukko ihmisiä, joita sitten voidaan huudattaa aina, kun halutaan osoittaa se, että kansa tukee suurta johtajaa.



Eli oikeasti populisti vetoaa siihen, että hänen mielestään ihmisten pitää saada vaikuttaa vaikkapa rikoksista annettaviin tuomioihin, ja samalla hän tietenkin säädättää lakeja, jotka tukevat tuollaisen ihmisen omaa valtaa sekä arvomaailmaa. Tietenkin populisti lupaa työpaikkoja, joita löytyy poliisin, armeijan sekä rajavartiolaitoksen piiristä, ja tietysti hänellä on myös muita upeita toimintamalleja, joilla sitten voidaan ratkaista vaikkapa työttömien ongelmia. Populistin tapa puhua on sellainen, että se saattaa vaikuttaa todella vetävältä, eli silloin kun puhutaan vaikkapa korkeakoulusta, niin tämä populisti saattaa keskusteluissa sanoa, että “eikös ne atomimallit ole jo rakennettu”, ja sitten tietenkin koulutuksen leikkaaminen tuo hänen mukaansa todella paljon rahaa valtion kassaan.




Tietenkin esimerkiksi insinöörejä tai muita vastaavia ihmisiä tarvitaan, mutta missään nimessä kaikille ei ole töitä. Ja siksi pitää myös noista paikoista leikata, niin valtio säästää silloin pari miljoonaa vuodessa. Se mitä sitten noilla parilla miljoonalla tehdään, niin siitä ei sitten koskaan tarvitse puhua, ja kun sitten joku noista asioista aletaan puhua julkisesti, niin silloin populisti kertoo pari hyvää vitsiä, kuinka hänen mielestään maahan tarvitaan työvoimaa, kuten suutareita, jotka toimivat tällaisessa ammatissa, missä ei tarvitse valtion heitä tukea. Ja sitten varmaan on hyvän vitsin paikka, että “ne atomimallit maamme nostavat takaisin kärkeen”. Tuon jälkeen aletaan sitten esitellä venäjän asevoimien kalustoa.



Populistisella poliitikolla nimittäin on kaikkeen sellainen malli, että asevoimat on se, minkä ympärille kaikki toiminta rakennetaan. Kun keskustellaan siitä, miten esimerkiksi Donald Trump rikkoo valtiollisia käytössääntöjä, ja arvostelee USA:n keskuspankkia, niin tällainen on uutta kansainvälisessä politiikassa. Nimittäin keskuspankkien autonominen asema poliittisella kentällä johtuu siitä, että niissä tehdään ikäviä päätöksiä esimerkiksi ohjauskorkojen nostosta.



Tuollainen asia tietenkin on jätetty pois poliittisten johtajien harteilta, koska ohjauskorko sitten vaikuttaa luottojen hintaan. Ja luottojen eli pankkilainojen hinta määräytyy siten, että pankki perii tuosta rahasta oman osansa eli luoton hoitoon käytetään aina hiukan aikaa, joten tuo työaika pitää korvata, ja sitten tietenkin pankin pitää tuo luottoon tarvittava raha tilata keskuspankista. Ja tuo laina sitten on keskuspankin antaman ohjauskoron mukaan määräytyvää korkoa. Ohjauskorko on oikeastaan veron kaltainen maksu, jolla valvotaan luottoja valtion puolesta.



Syy siihen, miksi poliittinen eliitti ei ohjaa keskuspankkia suoraan johtuu siitä, että siellä ei tehdä mitään kovin näyttäviä juttuja. Eli päällepäin työ tuollaisessa paikassa on melko ikävää, kun vaihtoehtona on nuorille miehille sopivampaa aseellista toimintaa. Populisti nimittäin tekee niin, että hän yrittää miellyttää nimenomaan maan keskiluokkaa, jota on laskujen mukaan suurin osa ihmisistä. Ja sitten tietenkin asevoimien johto on aina maan johdon nimittämää. Syy miksi valtion johto ei suoraan nimitä poliisia johtuu siitä, että “me emme pidä sakkolapuista”. Poliisin tehtävä on valvoa sisäisiä lakeja, joten siinä joutuu aina välillä tekemään asioita, joista ei ainakaan poliisin asiakas pidä. Ja kun ajatellaan esimerkiksi mielenosoitusten hajottamista, niin siinä sitten saattaa vähän kädet likaantua, joten tietenkään kukaan itseään kunnioittava populisti ei tuollaisiin asioihin suoraan koske, koska mikään mellakkapoliisi ei ole mitenkään erityisen mediaseksikäs eikä ainakaan mukava työpaikka, jos tuota työtä pitää 30 asteen helteessä tehdä.


Poliittisen populismin ideana on se, että asevoimat tai se, mikä on tuollaisen johtajan suoraan nimittämä voima pidetään ikään kuin puhtaana. Niiden tehtävään on vaalia kotimaan aluetta, ja tietenkin niissä kannattaa hankkia sotilasarvo, joka takaa sen, että henkilö saa siellä käyttää valtaa. Ja ainakin 1970-luvulla oli ikään kuin tapana vihjaista, että jos joku vastustaa valtaa pitävää tahoa, niin hän joutuu sitten kertausharjoituksissa koville. Populisti sitten yleensä lupaa palauttaa ikään kuin valtion suuruuden sekä sen kansan ylpeyden, kun hän sitten asettaa sotilasparaateja sekä esittelee mahtiaan. Ja kaikki arvostelu, mitä suuri populisti kohtaa tietenkin on kansan arvostelua.

Yhtiöistä sekä johtajista

Kimmo Huosionmaa

Tässä nyt sitten vielä kirjoitan hieman sellaisesta asiasta kuin yhtiöistä sekä niiden arvoista, sekä johtajista, jotka tietenkin määrittelevät noiden yhtiöiden arvomaailman. Ja tässä sitten eteen tulee sellainen ajatus, että monissa työhakemuksissa korostetaan sitä, kuinka ihminen seisoo tuon työnantajakseen kaipaaman yhtiön arvojen takana, mikä sitten tietenkin aiheuttaa hiukan kulmien kohottamista sekä hymyjä. Kun mietitään sitä sanamuotoa, että ihminen haluaa seistä yhtiönsä arvojen takana, niin silloin eteen tulee sellainen näkemys, missä todetaan, että sellainen yhtiö kuin on johto.

Kyseisen sanonnan minulle opetti eräs mies kauan sitten eräässä työhaastattelussa, ja silloin tietenkin satuin katsomaan ulos, ja siellä istui joukko miehiä yhtiön haalareissa kaljapullot kädessä, kun kello oli siinä kymmenen aikaan aamusta. Tuolloin mieleeni kyllä tuli melkein ruveta nauramaa, kun tuollaisia asioita sitten tuli keskustelussa ilmi, että yhtiön työntekijät ovat siis oikeastaan samanlaisia kuin sen johto on. Eli jos yhtiön johtajilla itsellään on ongelmia esimerkiksi alkoholin kanssa, niin he eivät siihen omalla työpaikallaan koskaan puutu, tai sitten vain alaisten alkoholin käyttö kielletään.

Eräässä YouTubella esitetyssä  videossa kerrotaan yhtiöstä, joka tuottaa sellaista softaa, jonka nimi on "Trapwire". Tämä vakoiluohjelma on sellainen, että sen avulla sitten voidaan ketä tahansa vakoilla kameroiden sekä muiden laitteiden välityksellä, ja se varmasti kertoo jotain tuollaisen yhtiön luotettavuudesta sekä asenteesta. Eli jos yhtiön asenne ihmisiin on se, että sen pitää tietää kaikesta kaikki, niin silloin tietenkin mieleen tulee, millainen kontrollifriikki tällaista yhtiötä sitten johtaa.

Kun sitten mietitään, mistä ne sellaiset pomot tulevat, joka sitten syynäävät toisia ihmisiä kaiken aikaa, niin silloin tulee mieleen se, että onko noiden ihmisten oma yksityisyys joskus murrettu. Tuolla tarkoitan sitä, että millaisia tekoja tällaiselle ihmiselle on tehty, jos hänen pakkomielteensä on toisten valvonta? Kai siihen sitten on joku syy, kun tuollainen ohjelmisto kehitetään, millä sitten voidaan viedä toiselta kaikki yksityisyys. Yksityisyys on mielenkiintoinen asia, koska sitä voidaan käyttää väärin. Ja tietenkin yksityisten päiväkirjojen varastaminen on todella upea asia. Nimittäin kuka vain voi sitten lukea tuollaisen päiväkirjan vaikka koulun keskusradiossa.

Tuollainen yksityisyyden loukkaaminen voi olla hyvin salakavala asia, josta ei koskaan puhuta tarpeeksi. Eli jos esimerkiksi joku luokan rillipää päättää tehdä todella ikävän tempun muille, niin silloin hänen tarvitsee vain kirjoittaa tekaistu päiväkirja, missä hän harrastaa kuviteltua seksiä jonkun luokan prinsessan kanssa, niin siitä voi sitten seurata hyvin mielenkiintoisia asioita.

Ja tuolloin tietenkin luovuuden pitää olla huipussaan, kun tuollainen slipoveriin pukeutuva silmälasien käyttäjä kuvailee, mitä hän sitten tuollaisen luokan kaunottaren kanssa harrastaa niitä aikuisten juttuja. Kun tuo asia tulee muiden tietoon, niin silloin saattaa luokan prinsessan maine kärsiä. Se miten me ajattelemme esimerkiksi siitä, että joku on kirjoittanut fiktiivisesti noista asioista, ei sitä löydöstä yhtään sen huonommaksi tee, ja tässä sitten pitää muistaa, että muut eivät tiedä tuon kirjan olevan täysin tekaistu. Tai kuka sitä tietää, kuinka tekaistuja nuo päiväkirjat ylipäätään ovat.

Mutta tämä on yksi syy siihen, miksi päiväkirjojen varastamista pidetään jonkinlaisena rikoksena, eikä niitä sitten saisi mitenkään lukea. Mutta sitten tietenkin esimerkiksi holhous-oikeudenkäynnissä sitten saattaa vastapuoli lukea pätkiä jonkun nuoren päiväkirjasta ikään kuin lisätäkseen oman asiansa sekä kantansa tehoa, ja tuolloin tietenkin voidaan kysyä, miksi päiväkirjasta luetaan vain pari riviä, jotka tukevat syyttäjiä tai niitä, joiden kanta on se, että ihminen on häiriintynyt. Eikö päiväkirjassa sitten lue muuta kuin nuo pari sanaa, on kysymys, mihin olen aina välillä halunnut löytää vastauksen.

Kun keskustellaan väittelystä sekä siitä, miten asia pitää esittää, niin silloin tullaan sellaiseen tilanteeseen, missä kyse on uskottavuudesta. Eli jos toinen on kirjoittanut paljon asiallisia tekstejä julkisuuteen, ja toinen toimittaa vastineen johonkin salaiseen kokoukseen, niin silloin tietenkin se, joka on enemmän asiaa kirjoittanut on uskottavampi. Uskottavuus on kaikessa puolustuksessa erittäin tärkeä asia. Jos ajatellaan vaikka rikoksen uusijaa, niin silloin tietenkin puolustuksen on vaikea esittää häntä henkilönä, joka katuu tekojaan, sekä haluaa tulla yhteiskunnan jäseneksi sekä kunnialliseksi veronmaksajaksi.

Tuolloin pitää muistaa se, että ihminen on tuolloin ikään kuin pettänyt luottamuksen, ja tuossa tapauksessa oikeuden täytyy olla häntä kohtaan kova, koska silloin tuomion on oltava varoitus kaikille, jotta lakia ei sovi rikkoa. Ja joskus muuten ihmetellään, miksi esimerkiksi rikollisella on oikeus lakimieheen. Syy on muuten hyvin erikoinen, ja sitä ei ehkä kukaan usko kovin helposti todeksi. Se on siinä, että oikeus haluaa tietää, mikä on kyseisen ihmisen kanta asioihin, ja mitä hän muille teosta, mistä häntä syytetään kertoo. Ja lakimiehen tehtävä on toki puolustaa syytettyä parhaan kykynsä mukaan, mutta jos sitten syytetty hänelle teon tunnustaa, niin tuossa tapauksessa lakimiehen on saatettava tämä tunnustus oikeuden tietoon.

Ain’ laulain työtäs tee...

Kuva I

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/ain-laulain-tyotas-tee.html

Kimmo Huosionmaa

Tässä taas sitten on eräässä luonnonpuistossa pudonnut riippusilta alas, ja se mikä tekee tapauksesta sellaisen hiukan kiusallisen on se, että tämä asia tapahtui Suomessa. Meidän maassamme on totuttu siihen, että kaikki työ tehdään standardien mukaan, ja että täällä tehty työ on korkeatasoista. Mutta miten sitten on päässyt käymään niin, että erään riippusillan kiinnityksiä ei olla tarkastettu kymmeneen vuoteen? Tässä tapauksessa tietenkin kaupunki, jonka alueella luonnonpuisto on sekä Metsähallitus kiistelevät vastuusta. Mutta se miksi tästä asiasta kirjoitan johtuu siitä, että tällaisia asioita tapahtuu sellaisissa paikoissa, missä jokainen tekee vain sen oman työnsä. Eli tällöin saattaa käydä niin ihmeellinen asia, että työnjohto unohtaa vain antaa tehtävän jollekin miehistä, ja sitten työ vain jää tekemättä, jolloin tulos on hyvin ikävä.

On tietenkin hienoa, kun työpaikoilla korostetaan sitä, että esimiesasema on sellainen, mihin kannattaa pyrkiä, mutta samalla tietenkin unohdetaan sellainen asia, että työläisellä pitäisi olla myös olla hiukan oma-aloitteisuutta, kun työtehtäviä aletaan tehdä. Kun sitten päästään siihen paikkaan, että esimerkiksi juuri tällaisten riippusiltojen köysiä pitäisi hiukan vilkaista, niin sen ei pitäisi olla liian vaikeaa. Kuitenkin tässä sitten mieleeni tulee kauhukuva siitä, että onko mies keltaisessa sadeasussa sitten kuitenkin vain kaivanut taskusta sellaisen työlistan, missä ei nimenomaan määrätä tarkastamaan noita köysiä, ja sitten se on päässyt muutamia kymmeniä kertoja unohtumaan, jolloin tulos on varmasti onnettomuus.

Työtä tietenkin voi tehdä laulellen, mutta se että sitä ei ole tehty ollenkaan varmaan on hiukan eri asia, kuin se, että se olisi tehty hutiloiden. Kun ihmisellä ei ole mitään oma-aloitteisuutta, niin tietenkin silloin kaikki asiat ovat hiukan vaikeita. Ja jos tuollainen ihminen sitten kohtaa tilanteen, missä esimerkiksi köydessä kasvaa sammalta tai sitten vaijereissa on ruostetta, niin hän ehkä ei ota valokuvaa tuosta työkohteesta, sekä lähetä sitä esimiehelle, joka tilaa paikalle uuden vaijerin sekä miehen kiinnittämään sitä.

Tällaisessa tapauksessa huomataan sellainen ikävä asenne, mikä on monille tuttu kaupungin työtavoista ylipäätään. Eli jos työtä ei nimenomaan ole jollekin määrätty, niin sitä ei tee kukaan. Ja tietenkin se "ei kuulu minulle" asenne, missä sitten ei edes niitä köysiä viitsitä kuvata, varmasti näkyy jossain vaiheessa onnettomuutena, jolloin sitten tällaisen toiminnan takia päästään oikein lehteen. Tuolloin edessä on todella nolo tilanne kaikkien kannalta, koska tietenkin myös työnjohdon pitää valvoa sitä, että työ tulee kunnolla tehdyksi. Ja tässä tapauksessa saattaa pomo kutsua alaisen luokseen, ja kysyä suoraan, että "mitä siellä metsässä on oikeastaan sitten tehty?".

Kun köysi on ollut siinä kunnossa, että se on mädäntynyt poikki, niin silloin kyseessä ei ole mikään kertaluonteinen laiminlyönti. Vaan tuo laiminlyönti on ollut jatkuvaa sekä kestänyt melko pitkään, joten ehkä tällainen asia on sitten enemmän noille ihmisille mieleen, ja tätä onnettomuutta on mukavampi käsitellä oikeudessa sekä sanomalehdessä, kuin tehdä työ kunnolla. No se on heidän asiansa, enkä heitä sitten tässä yhtään enempää ryhdy neuvomaan, jotta en heidän tunteitaan loukkaisi. Tietenkin rikostutkinnan  kommentoiminen on maassamme vähän vaikeaa, ja se tietenkin tästä asiasta tehdään, koska ihmisten henki on ollut vaarassa.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/repoveden-riippusiltaa-ei-ole-ehka-tarkistettu-10-vuoteen-kouvolan-kaupunki-ja-metsahallitus-erimielisia-kumpi-on-vastuussa/6973856#gs.RhygVz8

Kuva I


https://im.mtv.fi/image/6970080/landscape16_9/1600/900/7a0be91a1df953c7a2aabf79b5bed9cd/UF/riippusilta.jpg