Kimmo Huosionmaa
Kun ihminen tekee töitä, niin siinä saattaa sitten hiukan tulla likaa vaatteisiin, on asia, minkä jokainen työssä käynyt ihminen huomaa. Jos vaatteet ja käsineet ovat likaisia, niin silloin henkilö on tehnyt työtä, ja hän voi saavutuksistaan olla ylpeä. Kun ajatellaan esimerkiksi jotain talonmiestä, niin tietenkin hän on pölyn peitossa ja kainalohiki saattaa hiukan tuoksahtaa, jos hän on siinä sitten töitä tehnyt. Tuolloin hän voi kertoa sen, että hän on ainakin pihan lakaissut, ja varmaan hänestä työnantaja pitää, eikä hän silloin ole ainakaan aiheetta saanut palkkaa. Tehty työ myös näkyy pihasta, joka on tuolloin puhdistettu roskista sekä pölystä. Tai niin ainakin jokainen normaali ihminen ajattelee. Kun ihminen tulee töihin, niin hänen odottaisi tekevän ihan itse ne hänelle annetut työtehtävät, eikä esimerkiksi pyydä kavereitaan tekemään töitä puolestaan.
Mutta sitten välillä käy niin, että paikalle tulee työläinen puhtaissa työvaatteissa, ja silloin saattaa piha jäädä täysin tekemättä. Tai sitten hän on ne jollekin muulle siirtänyt, ja joku toinen on esimerkiksi hoitanut oluesta tulleita velkoja tekemällä toisen paikan, mikä on miellyttävä asia. Tuolloin tietenkin mies, jonka paikka on kyseessä tuoksahtaa partavedeltä sekä puhtaalta vaatteelta, mutta jostain syystä pihaa eli hänen työtään ei ole kukaan tehnyt, tai sitten hän on työn jollain muulla teettänyt. Jos ihminen on likainen työpäivän jälkeen, niin silloin hän voi hyvällä omallatunnolla kertoa mitä on ihan itse tehnyt. Mutta jos työasu on aivan puhdas, niin silloin jää se oma päivä juttu kertomatta. Tai sitten tietenkin kerrottavaa löytyy todella paljon, mutta samalla se oma osa noissa töissä jää hiukan hämärän peittoon. Tämän esimerkin voisi jokainen meistä siirtää päivän politiikkaan, eli tilanteeseen missä jostain poliitikosta lähdetään tekemään jotain suurta miestä maalleen.
Siinä sitten varmaan on joillekin muistunut mieleen sellainen asia, että joissakin tapauksissa poliitikko siirretään ikään kuin formaliiniin, jotta hänen kätensä eivät likaannu päivän poliittisissa kysymyksissä, sekä kommenteissa, joita hän sitten antaa esimerkiksi Venäjän suhteista, jotka ovat tietenkin presidentin asia. Noissa kommentoinneissa sitten pitää joka kerran muistaa maltti, mutta samalla unohdetaan sellainen asia, että me kaikki teemme virheitä. Ja tietenkin tuollainen kommentointi antaa kuvan siitä, että poliitikko on ottamassa kantaa erilaisiin asioihin, sekä seuraa poliittista toimintaa sekä on aktiivinen myös sellaisissa asioissa, jotka eivät välttämättä kuulu suoraan hänen määräys- tai toimivaltaansa.
Kun sitten ajatellaan sitä, että poliitikko saa palkkaa työstään sekä siitä, että hän tekee päätöksiä asioista, jotka koskettavat jokaista kansalaista sekä maassa oleskelevaa ulkomaalaista. Tuolloin yleensä muistutetaan siitä, että poliittinen johtaja on ikään kuin työnjohtaja, jonka ei kaikkia asioita tarvitse itse tehdä, mutta silloin unohdetaan se, että työnjohtajalla on velvollisuus tarkkailla alaisten tekemää työtä, sekä huomauttaa mikäli työ on huolimattomasti tehty. Eli myös työnjohtoa koskee joku velvollisuus, vaikka heillä vähän eri malliset vaatteet onkin. Kun ajatellaan sitä, kuinka poliitikko sitten menee tai hänet viedään johonkin formaliiniin, että eivät kädet likaannu, niin silloin tietenkin on edessä sellainen kysymys, että mitä tuo poliitikko on oikeastaan sitten tehnyt?
Jos puhutaan vaikka ihan työkokemuksesta, niin tietysti poliittiseen työkokemukseen kuuluu myös työ, jonka poliitikko on tehnyt ihan itse. Jos hän on ollut esimerkiksi valtion pankissa työssä joko suoraan tai rahavaliokunnan kautta, niin tietenkin hän on silloin vastuussa omasta työstään, sekä voi sanoa jostain tuon valiokunnan toimivaltaan kuuluvista asioista. Tässä käytän muuten tehallaan jotain muuta kuin puolustusvaliokuntaa, kun kirjoitan tästä asiasta, missä henkilö ikään kuin likaantuu tehdessään töitä. Kun sitten puhutaan virheistä, joita poliitikko saattaa tehdä antaessaan joitakin lausuntoja, niin silloin pitää sitten muistaa sellainen asia, että kukaan meistä ei ole virheetön.
Ja kaikki tekevät joskus asioita, joita myöhemmin katuvat. Ja se ei tiemmä ole mitenkään ainutkertaista, jos joku sitten sanoo jotain sellaista, joka ei kuulu suoranaisesti heidän toimialaansa. Kuitenkin kun puhutaan esimerkiksi Eduskunnan tai parlamentin työstä, niin siellä säädetään lakeja, sekä kaikki valtioiden väliset sopimukset ratifioidaan eli vahvistetaan parlamentissa tai senaatissa, riippuen vähän siitä, mikä on tuon maan kansanedustuslaitoksen nimi. Ja kun sopimuksia vahvistetaan, niin niihin sitten ottaa koko parlamentti kantaa ainakin jokaisen edustajan antaman äänen muodossa.
Ja tuolloin voidaan sitten kyllä sanoa, että jokaisella parlamentaarisella päättäjällä on silloin työstään vastuu. Vastuutaan ei parlamentaarikko tai kansanedustaja voi näissä tapauksissa koskaan välttää, vaikka hän sitten sanookin, että hän ei ole tulevaan lakiin tai sopimukseen tutustunut, koska se ei kuulu hänen oman valiokunnan asioihin. Siis päätöstä tehtäessä hän joutuu tekemään päätöksen, halusi hän sitä tai ei. Sama koskee myös muuta työtä, mihin kuuluu julkaiseminen sekä muut vastaavat asiat. Jos ihminen saa palkkaa kirjoituksistaan, niin tietenkin luulisi sen sitten myös näkyvän julkaisutoiminnassa. Eli julkaisutoiminta on vähän samanlaista kuin joku pihan siivoaminen.
Samoin kun puhutaan siitä, kuinka toisen mielipide on ikään kuin väärä, niin silloin tietysti pitää tuokin asia voida perustella. Jos ajatellaan poliittisia päättäjiä, niin olisi tietysti hyvä, jos he kirjoittavat itse puheensa. Silloin tulee ainakin se oma mielipide asioista ilmaistua. Ja jos ei puheen kirjoittamiseen sitten löydy aikaa, niin olisi se oma mielipide jostain investoinnista tai sopimuksesta hyvä tuolle puheen kirjoittajalle hyvä välittää. Muuten voi edessä olla vähän nolo paikka. Nimittäin kun puolueen kantaa lähdetään muodostamaan, niin silloin asiasta keskustellaan vapaasti, ja noiden keskustelujen kautta tehdään se virallinen julkilausuma eli virallinen kannanotto, jonka pohjalta lähdetään oman ryhmittymän kantaa esittämään muille poliittisille ryhmittymille. Ja silloin tietenkin asioista äänestetään, eli politiikassa pitää muistaa, että enemmistö tekee päätökset. Tuo enemmistö sitten pitää saada muuten Eduskunnasta koska lakia säädettäessä sitten vain Eduskunnassa tai parlamentissa annetut äänet ratkaisevat.
On helppoa arvostella toista, jos sitä ei itse koskaan ole tehnyt. On tietenkin aiheellista kommentoida, jos työ tehdään huonosti tai sitä ei olla tehty kunnolla. Mutta jos kommentoidaan jotain asiaa tai sitä haukutaan, niin silloin tietenkin olisi hyvä löytää joku syy siihen, miksi toisen työtä arvostellaan. On tietenkin upeaa kun saa lukea toisen päiväkirjaa, sekä sitä mitä toinen on kirjoittanut esimerkiksi Internetiin, mutta kun lähdetään asioista ikään kuin tekemään numeroa, niin silloin olisi mukavaa nähdä myös tuon toisen osapuolen kirjoituksia tai mielipiteitä.
Tällä viittaan esimerkiksi siihen, kuinka joillekin ihmisille on tullut tavaksi ikään kuin “heittää herjaa” muiden jutuista, mutta joiden omat mielipiteet sitten jäävät hieman epäselviksi. On aina mukavaa kun saa muita naurattaa, sekä ikään kuin kertoa mukavia juttuja, mutta sitten tietenkin olisi varmaan hyvä muistaa, että jokainen ihminen näkee sitten sen, että mitä mieltä toinen on jostain asiasta. Jos ihminen itse ei koskaan ole mitään kirjoittanut, niin silloin ei kukaan näe toisen mielipidettä. Ja tuolloin siitä sitten on vähän vaikea ruveta keskustelemaan järkevästi, kun sitä pitää arvailemaan lähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.