Kuinka paljon valtiontalouden numerot merkitsevät yksittäisille ihmisille?

Voidaanko valtion talouden lukuja käyttää kannatuksen tai onnistumisen mittaamisessa? Toisin sanoen, kykeneekö Trump tuomaan tavallisten amerikkalaisten pankkitileille rahaa on asia, mikä mittaa hänen onnistumistaan. Valtion talous on siis periaatteessa abstraktio, joka ei merkitse kenellekään mitään, ennen kuin valtio ryhtyy leikkaamaan omasta toimeentulosta. Tavalliset ihmiset ovat niitä, jotka äänestävät. 

Se mikä saa ihmiset pettymään päätöksiin on tietenkin se, miten heillä menee konkreettisesti. Tuo konkretia näkyy summana ihmisten pankkitileillä. Eli periaatteessa valtion taloudella ei ole mitään merkitystä, kunnes se näkyy veronkorotuksien tai työttömyyden ja korvausten pienentymisen muodossa jokaisen kansalaisen kukkarossa. 

Siis tässä kirjoitan asiasta, joka liittyy erityisesti Donald Trumpin onnistumiseen presidenttinä. Kun puhutaan Trumpin onnistumisesta presidenttinä, niin tietenkin se miten ihmiset mittaavat hänen onnistumisensa perustuu siihen, mitä konkreettista ihmiset saavat Trumpin hallinnolta. Tietenkin voidaan aina sanoa, että Trump on saanut USAn talouden porskuttamaan, mikä näyttää hyvältä Suomesta katsottuna. 

Mutta kuten tiedämme, niin hyvät luvut eivät lohduta, jos tavalliset ihmiset joutuvat maksamaan lisää erilaisia vakuutusmaksuja. Samoin jos kampanjoiden yhteydessä ihmisille luvattuja työpaikkoja ei ole kyetty luomaan, niin se sitten painaa melko paljon. Siis sanotaan että valtion talous ei sinänsä merkitse tavallisille ihmisille mitään, elleivät he sitten joudu maksumiehiksi. Trump tietenkin syyttää maahanmuuttajia siitä, että he käyttävät liikaa sosiaalipalveluita, ja siksi hän saa ehkä tukea omiltaan. Mutta jos sitten käy niin, että hänen kampanjansa keskeisiä asioita eli taloutta ei saada kuntoon siten, että se tuo ihmisille sitä paljon puhuttua maallista hyvää, niin ihmiset kokevat hänen epäonnistuneen. 

Saattaa olla että esimerkiksi paljon huomiota saaneet huume-iskut joissa on kuollut useita ihmisiä on tehty siksi, että niiden avulla halutaan kohottaa Trumpin hallinnon suosiota. Mutta nuo iskut on periaatteessa tuomittu laittomiksi, eikä niillä ole mitään käytännön merkitystä kokaiini kaupan pysäyttämiseksi. Toisaalta kyseessä on hyvin monimutkainen juridinen ongelma, joka liittyy kansainväliseen lakiin. Eli mitä tehdään silloin, jos toinen valtio sallii esimerkiksi huumeiden salakuljetuksen oman maaperän kautta, koska sen johto haluaa aiheuttaa laaja-alaista vahinkoa toisen maan yhteiskunnalle. Jos esimerkiksi suuren luokan päättäjä saadaan huumekoukkuun, niin hänen kauttaan kokaiinimafia sekä sen liittolaiset voivat eskaloida omaa etuaan melko laajalle alueelle.

Vaarana on se, että Trump saa luotua lisää työpaikkoja, mutta niitä ei luoda USAaan, vaan ehkä Ukrainaan sekä Venäjälle. Talous on ollut Trumpin kampanjan kantavia voimia, ja hänen keskeinen sanomansa on ollut se, että hän haluaa laittaa tuhlailevan valtion aisoihin. Pahimmillaan hänen toimensa tuovat lisää rahaa, mutta sitä rahaa tulee vain niille, jotka ovat jo valmiiksi miljonäärejä. Eli niille joilla jo on kaikkea annetaan vielä vähän lisää. Ja niiltä joilla ei ole mitään viedään vielä lisää. Tietenkin esimerkiksi ihmiset, joilla on liiketoimia kuten yhteisyrityksiä Venäjällä tai jossain muussa halpatuotanto maassa voivat saada rahaa, mutta se että tuleeko tuota rahaa niiden “perus amerikkalaisten” tileille vai ei? 

Jos Trumpin ulkopolitiikka on poukkoilevaa, niin se aiheuttaa epävarmuutta sekä tietenkin karkottaa sijoittajia, varsinkin jos he sattuvat olemaan ulkomaalaisia. Nimenomaan valtion talous vaatii sitä, että ulkomaiset sijoittajat uskaltavat sijoittaa rahojaan johonkin valtioon. Ja juuri sijoittajat ovat sellaisia, että he vaativat ennakoitavuutta, jotta he kokevat rahojensa olevan turvassa. Jos heidän sijoituksensa vaarantuvat esimerkiksi viisumi ongelmien tai poukkoilevan ulkopolitiikan takia, jossa ensin ollaan parhaita kavereita, ja seuraavaksi ollaan nyrkit pystyssä ja asettamassa matkustuskieltoja, niin sijoiittajat vetävät rahansa pois. 

Samoin esimerkiksi väkivallan käyttö aiheuttaa haittaa yritysten maineelle. Paha mainehaitta voi aiheuttaa protesteja sekä tietenkin boikotteja. Eli jos Trump jatkuvasti osoittaa esimerkiksi halua käyttää kansalliskaartia omien arvojensa tukemiseen, niin se saattaa pelottaa ulkomaalaisia sijoittajia. Myös sellaiset tapaukset kuin rikollisuus sekä varsinkin joukko-ampumiset saavat  aikaan pelkoa, eikä ulkomaalainen sijoittaja varmasti halua tulla maahan, jossa häntä odottavat käsiraudat tai väkivalta. Samoin jos aamulla henkilö kuulee, että hänet karkotetaan, niin hän ei varmaan halua kovin helposti palata takaisin. Ja tietenkin kaikki sijoittajat haluavat suojella sijoituksiaan sekä valvoa omaa etuaan. 

He haluavat seurata sitä, mihin heidän sijoituksiaan käytetään. Jos tuo mahdollisuus vaarantuu, ja mukaan tulee pelko siitä, että he eivät kykene esimerkiksi haastamaan petollisia liikekumppaneita oikeuteen, niin seurauksena on varmasti valuuttapako. Eli kun henkilö haluaa tehdä esimerkiksi osakekauppaa toisessa maassa, niin hänen pitää tietenkin ostaa tuon maan valuuttaa. Jos hän haluaa viedä sijoituksensa pois, niin hänen pitää ensin muuttaa osakkeensa dollareiksi, jotka sitten vaihdetaan toisen maan valuuttaan. Suuressa määrin tehtynä. Kyseinen efekti saa aikaan dollarin arvon putoamista. Tuosta asiasta ehkä vientiteollisuus pitää, mutta se ei varmasti ole hyvä asia tavallisten ihmisten mielestä. 

https://yle.fi/a/74-20200450?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

Nykyään ei totuus paljon paina, kun tarjolla on vetäviä tarinoita.

Donald Trumpin vaalikampanja on paljastanut taas kerran ikävän asian. Totuus ei paljon paina, kun vastassa on erittäin hyvä tarinankertoja. Tuo tarina miehestä joka omin käsin rakensi imperiumin sekä samalla myös johtaa Amerikan ennennäkemättömään vaurauteen tekee vaikutuksen äänestäjiin. Se miksi totuus ei kiinnosta, vaikka esimerkiksi Trumpin vaalikampanjan yhteydessä faktan tarkastajat ovat jatkuvasti löytäneet virheitä sekä vähintään puolitotuuksia hänen kampanjastaan on selvä. Trump puhuu ihmisille mitä he haluavat kuulla. Trumpin äänestäjät ovat usein konservatiiveja, joiden päässä pyörii ajatus siitä, että naisten paikka on kotona, ja he itse tekevät työtä jossain perinjuurin amerikkalaisessa työpaikassa. Nämä ihmiset eivät ole paljon kouluja viitsineet käydä, ja se on yksi Trumpin suurista ajatuksista. Miksi tuhlata aikaa koulun penkillä, kun voit tehdä miljoonia myyntimiehenä. Ihmiset eivät enää suhtaudu kielteisesti erilaisuuteen. He suhtautuvat erilaisuuteen kriittisesti. 

Ihmisen ei tarvitse olla älykäs tai lukenut pystyäkseen johtamaan. Hänen täytyy olla vain sosiaalinen sekä osata rakentaa oma johtajien verkosto, josta voi sitten etsiä jatkuvasti uusia haasteita. Kun edellinen toimisto kyllästyttää, niin silloin vain soitetaan kavereille, ja matka jatkuu uuteen toimistoon. Toki monet johtajat jotka omaavat tuollaisen loistavan verkoston ovat oikeasti jo valmiiksi johtajien verkoston jäseniä. Nuo henkilöt ovat johtajien ja suurten omistajien lapsia. Heillä on lapsesta pitäen ollut niitä oikeita suhteita, joilla he pääsevät harjoittelemaan muiden johtajien alaisena. Kun on rahaa sekä omistuksia, niin silloin lahjakkuutta sekä älykkyyttä voi aina ostaa. 

Samoin hän osaa hyödyntää amerikkalaisten elokuvien sankarihahmoja, eli toiminnan miehiä, jotka toimivat sekä ajavat pahat alienit pois maan pinnalta, kun professorit ja muut nörtit sitten vain kohottelevat kulmiaan sekä seuraavat sivusta kun ihmisiä kuolee. Toiminnan mies on tietenkin entinen merijalkaväen mies, Navy Seal tai hävittäjälentäjä, joka on tähän asti elättänyt itsensä hampurilaisia myymällä, mutta valtion joutuessa uhatuksi nousee hän suoraan taivaalle. Piristävänä poikkeuksena on Independence Day elokuvan USAn presidentti, jota esittää Michael Douglas. Tuossa elokuvassa rehottavat tähtilipun heilutus, presidentillinen johtajuus sekä kaikki muut toimintaelokuvien kliseet. Näitä teemoja myös Trump korostaa omassa agendassaan. 

Trumpin agenda on siinä, että hän myy poliittisia klustereita. Eli tuo mies myy samassa lauseessa Meksikon aitaa, ulkomaalaisten karkoitusta sekä tietenkin sitä, että hampurilaisia myyvien sankarien vaimot voivat istua kotona, katsoa televisiota sekä paistaa pihvejä sekä hampurilaisia miehilleen, jotka siis korjaavat autoja tai tekevät työtä hampurilaisravintoloissa. Tuohon klusteriin kuuluu tietenkin byrokratian vähentäminen, amerikkalaisen öljyn sekä mineraali- eli kaivosteollisuuden suosiminen, ja tietenkin näistä asioista saadaan aikaan komeita räjähdyksiä joilla vaalikampanjaa voidaan vauhdittaa. Ihmiset haluavat nähdä pamauksia ja pölypilviä, ja sitä tietenkin on Trumpin vaalikampanjassa tarjolla. Tarjolla on siis kovaa työtä koville miehille. Ja varmasti tuontitullit nostavat kaivosten ja öljyn tilauksia. 

Toki voidaan sanoa, että noilla teollisuuden aloilla saattaa esimerkiksi tilauksista tuleva nettotuotto suoraan valua johdon käsiin. Vaikka esimerkiksi kaivosyhtiöillä menisi kuinka hyvin tahansa, niin niiden saamat tuotot voivat valua suoraan johtokunnan jäsenten sekä osakkeenomistajien käsiin. Eikä esimerkiksi mineraaliteollisuuden saamat voitot tarkoita tarkalleen ottaen sitä, että nuo mineraaliesiintymät ovat USAssa. Eli kuinka monta työpaikkaa oikeasti Trump kykenee luomaan? Yksi syy siihen, miksi Trump haluaa liittää Kanadan USAaan on se, että Kanadassa on paljon uraania. Eli Kanadan uraaniesiintymät ovat paljon rikkaampia kuin USAn. Rikkaan uraanin rikastaminen on helpompaa kuin köyhän esiintymän. Ja juuri tämän takia USA haluaa tiettyjä asioita kuten diilin Zelenskyin kanssa. Uraania käytetään ydinaseissa tarvittavan plutoniumin valmistamisessa.

Tuolloin uraani "poltetaan" plutoniumksi tavallisissa ydinreaktoreissa jotka voivat tuottaa samalla sähköä. Trump toki unohtaa tuolloin että Ukrainan uraani ei tuo yhtään työpaikkaa Kalliovuorten ja Appalakkien kaivosmiehille. Mutta kuten tiedämme, niin tuo Ukrainan uraani kelpaa tietenkin monille muillekin kuin vain Trumpille. Ja EU sekä Venäjä varmasti haluavat myös hyötyä noista esiintymistä. Ja yksi syy miksi Venäjä saattoi aloittaa sodan Ukrainassa saattaa olla nuo mineraalit, joista tärkein on uraani. Jos EU saa halpaa uraania, niin se aiheuttaa sen, että Gazprom ei enää saa tilauksia, ja se vaikuttaa haitallisesti Venäjän rahakoneen toimintaan. Jos EU saa uraanin hallintaansa, niin se voi valmistaa ydinaseita hyvin nopeasti. Ja se tietää USAn vaikutusvallan laskemista. Samoin USAssa usein unohdetaan se, että tuon maan asetekniikan huipputuotteiden komponentteja valmistetaan paljon EUssa, ja saattaa olla että noita osia kuten vakaajia ei ehkä valmisteta USAssa ollenkaan. Mutta tuo asia ei ehkä kiinnosta Trumpin äänestäjiä. 

Samalla Trump tarjoilee ahkerasti potkuja verovirkailijoille eli valtion työläisille, joista ihmiset eivät ehkä pidä. FBI varmaan on myös asia josta aina silloin tällöin keskustellaan. Eli tarvitaanko FBIn tai KRP eli keskusrikospoliisin kaltaisia virastoja ollenkaan? Ehkä asia sitten paljastuu, kun joku meistä tai heistä sattuu ajamaan kolarin poliisien kanssa, jotka kaasuttavat vasemmalta suoraan eteen virka-autolla. Tai naapuri jonka kanssa tulee riitoja tai jopa tappelu paljastuu ehkä nimismieheksi. Tuolloin olisi varmaan mukavaa, jos tapausta tutkisi puolueeton viranomainen. 

Nimittäin joskus ihmisistä saattaa olla kiusallista kävellä edellisen päivän katutappelun jälkeen poliisiasemalle jossa hänet ottaa vastaan tuon poliisin tai nimismiehen alaiset tai hänen työkaverinsa. Ihmiset haluavat lukea siitä, kuinka pannaan hihat heilumaan. He eivät halua kuunnella sitä, miten joskus ennen on tapahtunut. He eivät halua mitään analyyttistä tarinaa siitä, miten ihmisaivot toimivat missäkin tilanteessa. Ihmiset eivät halua kuulla mistään 50 valovuoden päässä olevista planeetoista. Vaan he haluavat nähdä sankareita, jotka panevat hihat heilumaan. Eli professoreista ei kukaan varmaan välitä. 

Professorien kaltaiset mumisijat voivat vaikka siirtyä siivoamaan pihoja, jotta heidät saadaan ruotuun. Tiede ei ole minkään arvoista, jos se ei palvele poliittista aatetta tai ideologiaa. Ihmisten ei tarvitse nähdä mitään mitä he eivät hyväksy. Joten sen takia esimerkiksi gay- yms. asiat eivät kuulu kouluun. Miksi ihmisten pitää ottaa mitään muuta kuin itsensä ja kaltaisensa huomioon? Jos ihminen on enemmistössä, niin miksi vähemmistöjä edes pitää huomioida. Heidät pitää muuttaa enemmistön kaltaiseksi. Usko ihmisen ylivoimaan sekä rivakat otteet ovat asioita, joiden avulla voidaan taata se, että Trumpin kaltaisia ihmisiä pääsee yhä enemmän ja enemmän valtioiden johtoon. Putin ja Trump ovat pohjimmiltaan samanlaisia. 

He vetoavat ihmisiin, jotka uskovat vahvaan johtajaan. Nuo vahvaan johtajaan uskovat ihmiset kuuntelevat silmät kiiluen näiden suurten johtajien puheita. He palvovat heitä kuin rock-tähtiä. Ja tuo tunnelma tietenkin vetää myös toimittajia mukaansa. Vahvan johtajan malli ikään kuin vapauttaa muut vastuusta. Tuo vastuun kantaminen on asia, mikä tietenkin nostaa vahvoja johtajia. Tai saa ihmiset nostamaan vahvoja johtajia itsensä yläpuolelle. Mutta se mikä sitten tekee vahvasta johtajasta vahvan on se, että vahva johtaja tekee jotain konkreettista. Hän erottaa joukon valtion hallinnon työntekijöitä, mikä sitten varmaan pidentää jonoja verovirastoissa. 

Tehoavatko pakotteet Venäjän vai eivät?

"Öljypumppuja Almetjevskin eli Älmätin öljyteollisuuskaupungissa kesällä 2023. Almetjevsk sijaitsee noin tuhat kilometriä Moskovasta itään. Kuva: Aleksandr Manzjuk / Reuters" (HS.fi/Näistä kahdesta luvusta näkee, onko Venäjän sotatalouden romahdus jo lähellä: ”Katson joka päivä”)

Ukrainan sota on sotaa luonnonvaroista. 

Miksi Venäjä käy sotaa luonnonvaroista, joita sillä on itsellään? Oikeastaan voidaan sanoa että Venäjä ei käy sotaa saadakseen noita luonnovaroja, vaan taatakseen markkinat omille luonnonvaroilleen. Ja tietenkin esimerkiksi islamin vastainen mieliala Euroopassa palvelee Venäjän etua myös tuossa asiassa. Venäjän lisäksi vain Kiinalla sekä tietenkin arabimailla on huomattavia öljyvarantoja, joita voidaan sitten tuoda putkea pitkin Eurooppaan. Tai sitten putkea pitäisi rakentaa koko Atlantin valtameren ali, jos öljyä halutaan tuoda USAsta ja Kanadasta. Toinen vaihtoehto ovat tankkerit. Mutta ne ovat kalliimpia kuin putken kautta tuotava öljy. 

Samalla tavalla USA haluaa Kanadaa sekä Grönlantia itselleen, koska se haluaa varmistaa uraanin saannin. Suurin osa Pohjois-Amerikan Uraanista on Kanadassa. Joten sen takia Trump niin suureen ääneen vaatii Kanadaa itselleen. Jos Venäjä valloittaa Ukrainan, niin silloin Venäjä varmistaa rikkaan uraaniesiintymän siirtymisen omaan hallintaansa. Jos Eurooppa alkaa kehitellä ydinvoimaa, niin se merkitsee sitten sitä, että Gazpromin kautta saatavat tulot romahtavat. Joten sen takia Venäjä haluaa saada tuon Ukrainan uraanin omaan hallintaansa. 

Tehoavatko pakotteet Venäjän vai eivät?

Pakotteiden purkaminen olisi Venäjälle suuren luokan propagandavoitto. Jos länsimaiset yritykset kuten Apple aikovat palata Venäjän markkinoille, niin se saattaa sitten aiheuttaa ongelmia noiden tuotteiden myynnissä. Ja varsinkin Applen kaltaiset yritykset myyvät tuotteita, joiden  avulla voidaan ainakin rauhan ajan hybridioperaatioita toteuttaa melko tehokkaasti. Venäjän propaganda toistelee tietenkin sitä, että pakotteet ovat turhia. Mutta pakotteet ovat Venäjälle ongelmallisia sikäli, että ne ovat osoitus siitä, että lännessä ei Venäjän toimia hyväksytä. Ne ovat siis joka tapauksessa piikki Putinin lihassa. Ja se tietenkin vaikuttaa hänen lähipiirinsä mahdollisuuksiin käyttää varojaan. 

Venäjän talouden ongelma on siinä, että Venäjä on diktatuuri. Se tarkoittaa että talouden tilanne on siellä se, miten valtio talouden tilan ilmoittaa olevan. Venäjän rupla on vahvistunut suhteessa dollariin, mutta se voi johtua siitä, että valuttaa ehkä pakenee USAsta jostain muusta syystä. Jos dollareita myydään eli sitä vaihdetaan esimerkiksi Euroon todella paljon, niin se lisää dollarien määrää markkinoilla, mikä laskee sen arvoa. Eli rahan kotiuttaminen laskee valuutan arvoa, koska silloin on enemmän valuuttaa liikkeellä. Tuolloin valtiolla on vähemmän omaisuutta suhteessa valuuttaan, mikä sitten aiheuttaa myös inflaatiota.  Mutta johtuuko Ruplan vahvistuminen suhteessa Dollariin Trumpin aloittamasta kauppasodasta vai jostain muusta?

Kartta yllä: Ukrainan maaperässä on useita tärkeitä mineraaleja, joista tärkein on tietenkin Uraani. 

Mutta sitten kun puhutaan Ruplan vahvistumisesta, niin Ruplan vahvistumisen takana saattaa olla se, että joku ostaa niitä markkinoilta. Mutta sitten siihen päivän kysymykseen, että voiko talouspakotteita käyttää Venäjää vastaan? 

Venäjän kansan kohdalla voidaan sanoa, että on mahdollista, että kansa kokee nuo pakotteet ongelmallisena, koska se vähentää länsimaisten tuotteiden saatavuutta. Seuraava kysymys on sitten se, että onko tavallisilla venäläisillä oikeasti edes vaan länsimaisiin puhelimiin yms. tavaroihin, vai ovatko nuo tavarat sitten vain oligarkkien saatavilla, koska niistä varmaan pyydetään Venäjällä tulotasoon nähden verraten korkeaa hintaa. Samoin tuossa maassa saatetaan valmistaa piraattituotteita, jotka pakataan länsimaisten tuotteiden laatikoihin. Näin luodaan kuva siitä, että pakotteet eivät toimi. 

Mutta siis Venäjä haluaa eroon pakotteista, joten eikä tuo ole merkki niiden tehosta? Pakotteiden poistaminen olisi Kremlille ennen kaikkea suuri propagandavoitto. 

Venäjällä pakotteiden purkaminen ei ole samalla tavalla taloudellinen asia kuin me ehkä kuvittelemme sen olevan. Tuossa maassa matkustusta koskevat rajoitukset sekä pakotteet kuten öljyn ja kaasun myynnin estäminen tai rajoittaminen ovat tietenkin asia, joka vaikuttaa valtion rahasammon Gazpromin tulokseen, ja tuolla tuloksella Putin ostaa omille asevoimilleen niiden tarvitsemaa länsimaista elektroniikkaa. Samoin tuo tulos näyttää, ettei länsi hyväksy Ukrainan sotaa ja Venäjän hyökkäystä sen naapurimaahan. 

Joten sen takia Venäjä haluaa noiden pakotteiden loppuvan. Pakotteiden lopettaminen olisi voitto Kremlin progandisteille, jotka silloin voivat sanoa, että "länsimaat osoittivat heikkoutta". Tai että länsimaat hyväksyvät Kremlin vaatimukset. Tuon takia pakotteiden poistaminen olisi Kremlille paitsi mahdollisuus hankkia droneja ja muita tuotteita, niin se olisi ennen kaikkea propagandavoitto. Pahimmillaan se lisäisi Venäjän hybridioperaatioita sekä sen lähialueilla että globaalissa mittakaavassa. 

https://www.hs.fi/talous/art-2000011110434.html

Miksi Kiina ja muut ei-demokraattiset maat ovat niitä, joiden taloudessa menee lujaa?

 

Kiina on tyypillinen yksipuoluejärjestelmä tai diktatuuri, kuten me eurooppalaiset sanoisimme. Noissa maissa on erittäin helppoa tehdä päätöksiä, koska lakeja ja käytänteitä voidaan muuttaa miten hallitsijaa huvittaa. Samoin totuus on noissa maissa subjektiivinen asia. Ja vaikka diktatuurit vaikuttavat byrokratian linnakkeita, niin niissä päätökset on helppo viedä läpi, jos ne vain palvelevat johtajan tai johtajien etua. Tuon edun määrittelee noissa maissa valtion johto itse. Eli vain valtion johto tietää mikä sille ja valtiolle on parasta. 

Samoin noissa maissa kaikkien tiedotusvälineiden tulee palvella valtion etua. Kiinan kohdalla valtion itselleen katsoma etu tarkoittaa sitä, että valtio saa länsimaisten yritysten kautta hankittua länsimaista elektroniikkaa sekä muuta tietotaitoa, jotka edistävät Kiinan kansantasavallan johdon etua. Sen takia voidaan sanoa että voimakas talouskasvu saattaa olla osittain propagandistinen houkutin, jolla houkutellaan länsimaisia korkean teknologian toimijoita tuomaan osaamistaan Kiinaan. 

Kiinan talous on oikeastaan erikoistapaus, koska tuo maa on niin valtavan väkirikas. Tuloerot ovat siellä suuret, ja samoin maaseudulla koulutusaste on matala. Sen takia Kiina on vastakohtien maa. Mutta suurin syy tuohon talouden kovaan kasvuun on se, että Kiina on ensinnäkin maa, jossa ainakin osa infrastruktuurista on ollut kehittymätöntä. Se tarkoittaa että varsinkin mobiililaitteet kuten matkapuhelimet sekä monet muut huokeat median toistamiseen tarkoitetut välineet menevät varmasti kaupaksi. Mutta myös länsimaisten yritysten tapa investoida Kiinaan aiheuttaa talouden kasvamista. 

Talouskasvu on houkutin, jolla Kiina houkuttelee länsimaisia korkean teknologian tuotteiden tuottajia Kiinaan. Eli onko talouskasvu todellista vai ei? Kiinassa lehdistön pitää tukea valtion etua. Ja valtion etu on se, että korkean teknologian yritykset panostavat Kiinassa tapahtuvaan tuotantoon. 

Kiina on autoritaarinen valtio, jossa valtion etu menee aina jopa lain kirjaimen ohitse. Länsimaissa on totuttu siihen, että meillä on vallan kolmijako-oppi, jossa eduskunta tai parlamentti säätää lakeja, jotka pannaan toimeen lakeja toimeenpanevan valtion viranomaisten toimesta. Ja riippumaton oikeusistuin valvoo lakien noudattamista sekä määrää rangaistuksen lakien rikkojalle. Samoin riippumaton lehdistö valvoo lain noudattamista sekä sitä, että lakeja rikkonut henkilö joutuu vastuuseen. Riippumattoman lehdistön tehtävä on saattaa rikkomukset yleiseen tietoon, ja arvostella valtiota, ja tuoda myös epäkohtia ihmisten ja valtion päättäjien tietoon. Mutta Kiinassa lehdistön asema on sama kuin Venäjällä sekä kommunistisessa maailmassa yleensäkin. 

Lehdistö on Kiinassa osa valtiovaltaa, ja sen ainoa tehtävä on tiedottaa siitä mitä esimerkiksi valtion johto on päättänyt. Sekä samalla myös tukea valtiota sekä sen edustajia kuten poliisia. Samalla lehdistö osallistuu valtion vihollisekseen määrittämien tahojen mustamaalaamiseen. Valtion valvoma lehdistö on mahtava väline, ja ehkä osa tuosta tarunhohtoisesta talouskasvusta on pelkkää propagandaa, joka johtuu tilastojen tarkoituksellisesta vääristelystä.Toisaalta taas voidaan sanoa että tilastot ja niiden tulkinta riippuu siitä, miten niitä halutaan kerätä ja tulkita. Jos tilastoja kerätään siten, että vain ne asiat jotka tukevat kommunistisen puolueen kantaa asioihin, niin silloin ne varmaan osoittavat jotain asioita vääriksi. 

Kiinassa on erittäin helppoa panna viranomaisten määräyksiä toimeen. Valtion turvallisuus lait ovat sellaisia, että niiden avulla voidaan melkein kuka vain pidättää melkein mistä vain. Valtion viranomaisten tehtävä on tukea Kiinan kansan puolustusta, joten Kiinan oikeusistuin on vain kumileimasin. Se että länsimaisten teollisuuslaitosten kautta Kiina saa länsimaista teknologiaa tekee näistä tehtaista Kiinan kannalta valtion etua edistäviä toimijoita. Ja Kiinan viranomaisten eli erityisesti Kiinan kansanarmeijan etu ajaa lain edelle. Kiinassa on helppoa panna viranomaisten käskyjä toimeen, koska siellä vallan kolmijako toimii siten, että se mikä on hyväksi armeijalle on hyväksi valtiolle. Joten Kiinassa voidaan turvallisuus lakiin vedoten panna toimeen mitä suurisuuntaisimpia projekteja. 

Eli valtion etu ja sen turvallisuus ovat asioita, jotka ovat aina etusijalla tuon maan politiikassa. Ja sen takia Kiinassa himoitaan länsimaisia mikropiirejä, joiden avulla sen ohjuksia voidaan suunnata kohteisiin. Samoin Kiinassa ollaan tietenkin kiinnostuneita tekoälyn luomista valvonta mahdollisuuksista. Tekoälyn avulla voidaan nettiä valvoa vielä entistä tehokkaammin. Samoin esimerkiksi opiskelijoiden piireistä voidaan seuloa ne, jotka ovat ehdottoman luotettavia. 

Siis onko talouskasvu todellista? Siinä vasta kysymys. Kiinan valtion sekä erityisesti kansanarmeijan etu on se, että länsimaat sijoittavat erityisesti korkean teknologian tuotantoa tuohon maahan. Voidaan sanoa että esimerkiksi talouskasvu on väline, jolla Kiina voi houkutella haluamiaan tuottajia tuohon maahan valmistamaan tuotteita, joiden avulla se voi kehittää oman valtionsa valvonta- sekä sotilaallista teknologiaa. 

Lässytystä Trumpista ja talouden hoidosta.

 

Donald Trump saattaa toimillaan romuttaa NATOn ja jopa Yhdysvaltojen talouden. Tai hän saattaa siirtää amerikkalaisten työpaikkoja jonnekin Kiinan, Ukrainaan sekä ehkä myös Venäjälle, jos Venäjästä vielä meidän aikanamme tulee luotettava sijoituskohde. Ja syy tähän on se, että valtion talous on kaiken taloudellisen kehityksen pohjalla. Kun ihmiset investoivat hallinnoimaansa pääomaa jonnekin valtioon, mikä tarkoittaa teollisuutta, jonka pääkonttori on kyseisessä valtiossa, niin he haluavat varmasti tuottoa omalle sijoitukselleen. Taloudellisen tuoton tavoittelu tarkoittaa sitä, että  sijoittaja saa sijoituksestaan parhaan mahdollisen tuoton. Ja tuolloin sijoittaja yrittää ennakoida sitä, millainen liiketoimintaympäristö missäkin maassa vallitsee ehkä parin vuoden kuluttua. 

Ja se että valtio on poliittisesti vakaa, sekä tietenkin esimerkiksi taloudellisen toimintaympäristön ennakoitavuus on asia, mikä varmasti otetaan huomioon sijoituksia tehtäessä. Mikäli valtion johto tekee päätöksiä nopeasti, eikä sen toiminnassa ole mitään ennakoitavuutta, niin silloin tietenkin edessä on tilanne, missä sijoittajat alkavat sijoittaa rahojaan jonnekin muualle. Kun sijoituksia lähdetään nopeasti myymään, niin se antaa markkinavoimille signaalin siitä, että maassa menee huonosti, ja se voi aiheuttaa ketjureaktion missä sijoittajat alkavat myydä hallinnassaan olevia osakkeita. Tuo voi aiheuttaa hyvin nopeasti suuren luokan laman. 

Toinen asia on sitten se, että tuotannon ulkoistaminen Kauko-Itään, Ukrainaan  tai Venäjälle ei tuo yhtään työpaikkaa esimerkiksi USAaan. Eli uskoisin että Ukrainan mineraalisopimusta ajatellaan siten, että USAn kaivosyhtiöiden edustajat toimivat esimiehinä Ukrainalaisille, jotka tekevät käytännön työt. Mutta ongelma on siinä, että ennen kuin mitään malmeja saadaan nostettua Ukrainasta, on sodan loputtava. 

Se että Amerikkalaiset saadaan investoimaan noihin kaivoksiin tai lähtemään Ukrainaan edellyttää sitä, että nuo miehet ja naiset saavat turvatakuut sekä omille sijoituksilleen että myös omalle fyysiselle turvallisuudelleen, jos he joutuvat lähtemään kohti Ukrainaa. Eli se että kaivokset sijaitsevat ehkä muutaman tunnin kuluttua Venäjän valtaamalla alueella varmasti eivät tuo turvallisuuden tunnetta omaa henkeä tai omia rahoja kohtaan. 

Kun puhutaan sitten työvoimasta sekä siitä, mikä siinä kaukaisessa idässä miellyttää ovat sitten erilaiset ympäristö- ja muut kustannustekijät. Siis alemman tason tuotantoa halutaan siirtää itään. Se tarkoittaa sitä, että Amerikkalaisten työläisten työpaikat lähtevät Kiinaan, Ukrainaan sekä ehkä myös Venäjälle, ja oikeastaan USAan ei saada yhtään uutta työpaikkaa luotua. 

Koska tuolla Idän ihmemaassa Venäjällä ei ole esimerkiksi samanlaista ympäristölainsäädäntöä kuin Suomessa, tai muissakaan länsimaissa, niin saastuttava teollisuus voidaan saman tien ulkoistaa Venäjälle sekä Ukrainaan ja Kiinaan. Siellä tuotanto on erittäin halpaa. Ja erityisesti korkean teknologian teollisuuden tuotteiden avulla voi Kiina jatkossakin vahvistaa omaa asevoimaansa. Se mikä sitten rasittaa Ukrainaa yhteistyökumppanina on sota. Venäjän ongelma on sitten korruptio, eikä Kiinakaan ole ideologiansa takia mitenkään ongelmaton maa. Kiinan kommunistinen puolue on hyvin tarkka kaikesta siitä, mitä siitä puhutaan. Ja muiden yksipuoluevaltioiden tapaan se on vähintään hiukan korruptoitunut. 

Kuten tiedämme, niin Kiinassa esimerkiksi blogikirjoittelu voi aiheuttaa erittäin pahoja ongelmia. Enkä itse tiedä että tutkiiko Kiinan kansanpoliisi noita blogeja sen kummemmin. Eli mitä jos joku kateellinen kirjoittaa esimerkiksi kilpailijansa nimiin blogin, jossa soimataan Kiinan hallitusta, ja sitten julkistaa nuo tekstit juuri, kun tuo henkilö on Kiinassa? Kun ihmiset lähtevät sijoittamaan rahaa ulkomaiseen teollisuuteen, niin heidän pitää tuntea että he itse, ja heidän sijoituksensa ovat turvassa. Sama koskee heidän liikekumppaneitaan. Jos liikekumppanin nimiin kirjoitetaan esimerkiksi Kiinan oppositiota tukevia kirjoituksia, niin hän voi joutua hyvin vakaviin ongelmiin. 

Ja toinen asia sitten on se, että mitä jos Kiina päättää kansallistaa nuo sijoitukset. Eli tietenkin sijoitus voidaan tehdä niin, että esimerkiksi Kiinalaiset hoitavat käytännön toimet ja esimerkiksi amerikkalainen tai suomalainen vain antaa rahaa tuohon liiketoimintaan. Mutta mitä jos tuollaiset ihmiset sitten vain katoavat rahat taskussaan? Kiinan viranomaisten tapa toimia ei ole ehkä aivan sama kuin Suomessa, eli jos rahat jäävät Kiinaan, niin ei ole niin itsestään selvää että Kiinalaiset niitä lähtevät etsimään. 

Segregaatiosta sekä pääoman kasaantumisesta.

Vallan ja erityisesti rahaan sekä taloudelliseen asemaan perustuva valta kasaantuu tiettyihin käsiin. Nuo kädet ovat niitä superrikkaita, jotka ostelevat yrityksiä omistukseensa. Ja nuo yritykset ovat niitä, joiden varaan esimerkiksi valtio laskee sekä omien asevoimiensa teknologian että myös suurimman osan verotuloista. Tässä puhutaan siitä, kuinka USA ja jotkut muut länsimaat suoraan ulkoistavat esimerkiksi asevoimien viestiliikennettä jollekin yksityisille yhtiöille. Mutta siis kaikki kasaantuminen ei koske avaruus- tai puolustusteollisuutta. Tuo pääoman kasaantuminen on nähtävissä monissa arkipäiväsemmissäkin asioissa. Ja kuten tiedämme niin suuri koko sekä tunnettavuus tekevät sen, että asiakkaita kasaantuu tunnettujen yhtiöiden kassoille. 

Jos me puhumme siitä, että super- ja hypermakettien tuleminen saa ihmisten kauppamatkan muuttumaan helpommaksi, niin samalla tuo keskittyminen vaikuttaa siihen, millaisia tuotteita voimme hankkia. Mutta oletteko koskaan ajatelleet että noiden super- ja hypermarkettien tarkoitus on tuottaa voittoa niiden omistajille? Samoin oletteko ajatelleet että tuollainen pääoma joka koskettaa jokaista ihmistä maailmassa kasaantuu jatkuvasti enemmän ja enemmän tiettyjen ihmisten käsiin. 

Ja jos sanotaan että esimerkiksi Suomessa olisi vain yksi tai kaksi tavarataloketjua, sekä samojen ketjujen omistukseen päätyisivät myös muut pienemmät vähittäiskaupat sekä niiden tavarantoimittajat? Tuolloin noiden ketjujen ylimmät päättäjät voivat käytännössä sulkea jonkun tietyn henkilön pois ainakin suuresta osasta työpaikkoja. Eli on esimerkiksi sellaisia tavarantoimittajia, jotka ovat periaatteessa täysin riippuvaisia yhdestä asiakkaasta. Se tuo vallan myös näihin yhtiöihin. Rahalla voi ostaa suosiota. Ja tarjoamalla työpaikkoja voidaan ostaa suosiota myös paikallisten asukkaiden keskuudesta. 

Työsuhde voi kuitenkin tuoda yhtiön johdolle vallan myös ihmiseen itseensä. Jos hän haukkuu työnantajaansa, niin silloin hänet voidaan jopa erottaa. Kun puhutaan keskeisestä liiketoimesta, jossa suuri joukko toimijoita on yhden suuren toimijan varassa, niin tuo asetelma tuo valtaa myös tuon keskeisen yhtiön ulkopuolelle. Mikäli kaikkien tunteman keskeisen toimijan kohdalla asiat menevät solmuun, niin se voi tarkoittaa sitä, että henkilö voi joutua muuttamaan toiseen kaupunkiin. Ja ongelma on siinä, että tieto siitä vanhasta työsuhteesta on myös toisessa kaupungissa toimivan saman ketjun yrityksen käytössä. 

Samoin jos kilpailu puuttuu, niin se saattaa aiheuttaa tilanteen, missä kilpailun puutteen takia ei tuotteen vikoja huomata. Ja juuri kelvottoman tavaran pääsy markkinoille voidaan panna osittain kilpailun puutteen tilille. Jos on olemassa vain yksi toimija joka välittää tuotteita asiakkaalle, niin silloin se aiheuttaa tilanteen, jossa valmistusportaaseen pääsevät vain noiden välittäjien hyväksymät valmistajat, ja muille sitten käy huonosti. Eli markkinointikoneisto jyrää kaiken muun paitsi sen, mitä markkinointikoneisto sillä kerralla markkinoi. Mikäli asiakas ei saa tietoa jostain tuotteesta, niin se merkitsee sitä että asiakas ei osta tuotetta. Markkinointikoneistot ovat osa verkostoja, joissa liiketoimet kukoistavat. Noista verkostoista on kirjoitettu jopa useiden satojen sivujen mittaisia kirjoja. Joten niitä en tässä ryhdy käsittelemään. 

Mutta kuten tiedämme niin rikkaat pyrkivät samoihin kouluihin. Siellä he muodostavat verkostoja, joista osa hyödyttää sen jäseniä koko elämän ajan. 

Segregaation alku on teollistumisessa. Teollistumisen alkuaikoina tehtaiden omistajat vuokrasivat maita aatelisilta. Aateliset tunsivat pankkiireja joiden antamilla lainoilla voidaan tehtaita ja kaivostoimintaa rahoittaa. Ja juuri se että aatelisilla ja rikkailla sijoittajilla oli jo silloin omat verkostot, joiden kautta voitiin ostaa puuvillaa tehtaisiin sekä samalla tietenkin työllistää omia ja maanomistajien lapsia takasivat erittäin suuret tulot. Eli Marxin kasautumisteoria ei ole väärin. Se että rikkaat tehtaanomistajat sekä raaka-ainelähteiden omistajat tuntevat toisensa takaa sen, että rahaa tulee ovista sekä ikkunoista. 

Varallisuuden kasaantuminen niiden käsiin joilla sitä jo on ei ole aivan uusi asia. Rahaa on aina kasaantunut rikkaiden käsiin, jotka ovat lainanneet rahaa esimerkiksi yrittäjille. Tuolloin yrittäjä on ehkä tarjonnut vastineeksi osuutta yrityksessä, jos rahoittaja ei muuten olisi saanut lainaamaansa rahaa takaisin määrä-aikaan mennessä. 

Ja se että nuo ihmiset sitten tunsivat toisensa toimi suunnannäyttäjänä suureen teolliseen vallankumoukseen sekä samalla se että tärkeät ihmiset tunsivat toisensa aiheuttivat tuon verkoston ulkopuolella olevia kohtaan epäreilun asetelman. Aateliset saattoivat taata toistensa lainoja, ja he saattoivat ryhtyä tehtaiden osakkaiksi. He sijoittivat pääomaansa tehtaisiin, joiden pääomasta tuo sijoitus olisi ehkä noin 25%. Tuolloin aatelinen sai 35% tehtaan tuotosta, ja sitten samalla tehdas maksoi vuokraa maan omistavalle aateliselle. Koska tuossa verkostossa tunnettavuus oli tärkeää, niin tietenkin aateliset ja varakkaat porvarit saattoivat solmia erilaisia herrasmies-sopimuksia. Tuolloin oman isän antamia tukia siirrettiin ystävien tilien kautta. Näin luotiin kuva itsenäisestä jälkikasvusta. 

Ja samoin tietenkään esimerkiksi lainojen takaisin maksulla ei ollut kovin suurta kiirettä. Tuollaiset lainat voitiin myös merkitä siten, että niitä oli tarkoitus käyttää liiketoiminnan kehittymiseen. Rahat tietenkin maksettiin tuon näennäisen lainoittajan tilille, joka sitten siirsi ne isälle, joka antoi jälkeläiselleen luvan käyttää tuota tiliä. 

Kun lainasi rahaa kaverilta ei tarvinnut jokaista asiaa käydä läpi, eikä meno noilla epävirallisilla rahoitusmarkkinoilla ollut niin jäykkää kuin pankeissa. Kun tavallinen yrittäjä joutui anomaan lainaa joka kerran, niin tuo hiukan joustavampi verkosto saattoi tarjota lainoja monella eri tavalla. Yksi oli se että perustettiin yritys joka sitten antoi kehityslainaa kaverille, joka sen kautta otettiin vaikkapa yrityksen osakkaaksi. Ja sitten ryhmänä käytiin hankkimassa rahat, joilla laina maksettiin takaisin. 

Mutta miten segregaatio eli taloudellinen eristys sekä eriarvoisuus ovat mahdollisia nykyaikaisessa yhteiskunnassa? Se johtuu siitä että rikkaat ihmiset tuntevat toisensa jo lapsuudesta. Jos ihminen haluaa varman asiakkaan, niin hänen kannattaa ryhtyä kauppaamaan tuotteitaan valtiolle. Mutta päästäkseen tekemään päätöksiä jossain yhtiössä, niin henkilöllä pitää olla hyvät suositukset. Eli hänen pitää olla tunnettu toimija, jotta hän voi sitten ottaa yhtiön johdon käsiinsä, varsinkin jos kyseessä on suuri globaaleilla markkinoilla toimiva yritys. Koska johtajien tytöt ja pojat tuntevat toisensa, niin he saavat noita korkean profiilin johtajien paikkoja helpommin kuin ihminen, jolla ei ole vastaavia suhteita. 

Tuolloin paikka annetaan sen perusteella, että henkilö on ennestään tunnettu. Ja miksi sitten vanhemmat haluavat saada lapsensa Harvardin yliopistoon lukemaan lakia? Harvard on paljon muutakin kuin vain joku tavallinen yliopisto, jossa lukukausi maksaa hiukan enemmän kuin tavallisessa yliopistossa. Se on paikka jossa ihmiset verkostoituvat. He voivat ikään kuin näyttää kavereilleen kyntensä sekä tavata  oman uransa kannalta tärkeitä henkilöitä. Kun ihminen hakee ensimmäistä suuren luokan johtajan tehtävää, niin hänellä pitää olla meriittiä vastaavista tehtävistä. 

Ja juuri nuo ensimmäiset tehtävät jaetaan opiskeluaikana. Opiskeluaikana saatu työpaikka voi tietyissä tapauksissa olla se, mikä vetää ihmisiä ylöspäin koko heidän elämänsä ajan. Siis kun ihminen on tunnettu jossain tietyissä piireissä, niin se avaa valtavasti ovia myös myöhemmin. Se että esimerkiksi johtajat suosivat oman korkeakoulunsa entisiä opiskelijoita työhakemuksia katsottaessa johtuu siitä, että vaähintään koulu on asia minkä työhönottaja tuntee ennestään. Juuri ennestään tunteminen on tärkeää kun ensimmäistä johtajan paikkaa haetaan. 

Kykeneekö edes Trump poistamaan USAn valtiovelkaa?

Yllä. Muisto ajoilta jolloin bensiini oli ilmaista. 426 Hemi moottori kehitti kuvan Dodgelle kunnioitettavat 426 hevosvoimaa. Mutta tekniikka kulki tuon dinosauruksen ohi. 

Tumpin puhdistuksista oli kyllä muistettu mainita, mutta pystyykö hänkään poistamaan talouden alijäämää? USAn hallinnon ongelma on sen talouden alijäämä. Tuo alijäämä on muuttunut krooniseksi, mikä tekee asioista ongelmallisia. Kun puhutaan esimerkiksi autoteollisuudesta, niin USAn olisi saatava autoja kaupaksi ulkomaille, koska vain sitä kautta tuo valtio voisi saada ulkomaan valuuttaa, jolla se voisi vakauttaa omaa talouttaan. 

YLEn uutisten mukaan Trumpin puhdistukset tulevat hallintoon yllättäen. Täysin yllättäen nuo irtisanomiset eivät kyllä ole tulleet, vai kuka muistaa republikaanien "Project 2025" suunnitelman, jonka tarkoitus oli tehostaa Trumpin hallintoa, sekä erottaa kaikki virkailijat ja virkamiehet, joiden naama ei miellytä Trumpia sekä hänen esikuntaansa. Joten täysin yllättäen eivät nuo irtisanomiset tai miksi niitä nyt kutsutaan ole tulossa. Trump aikoo siis todella nopeassa tahdissa erottaa joukon virkamiehiä, joiden toiminta tai muu esiintyminen ei häntä satu miellyttämään. 

Mutta sitten jos ajatellaan sitäkin että virkamiesten erottaminen tai minkä tahansa hallinnon esteen poistaminen presidentin vallan tieltä on tuomioistuimista kiinni, niin tietenkin me voimme ajatella että tuomioistuimet ovat melko heikko lenkki, jos niiden yksin pitää vastustaa presidenttejä. Presidentti sekä häntä tukevat johtavat poliitikot voivat oikeasti muuttaa lakeja, jolloin tuomarien valta on melko pieni. Trump on siis tunnettu loistavista diileistään, joilla hän kykenee saamaan ihmisten tunteet puolelleen. Eli missään nimessä liittovaltion virkamiesten erottaminen ei ole niin vaikeaa kuin ihmiset ovat usein kuvitelleet. 

Mutta siis presidentin pitää erottaa virkamies, jotta tämä voi hakea esimerkiksi työttömyyskorvausta. Ja varmaan jonkinlaisen uran valtion leivissä tehnyt asianajaja voi saada uuden diilin jonkun vakavaraisen asianajotoimiston palkkalistoilta. Eli varmaan jokainen virkamies on katsonut että hänellä on tutkinto, jolla voi hakea esimerkiksi juuri asianajajan tehtäviä. Mutta jos sitten olemme tulleet tilanteeseen, jossa presidentillä on kaikki mahdollinen valta virkamiehiinsä, niin silloin hän ei palkannut yhtään oikeasti valmistunutta työntekijää. Tuolloin hän voi heidät erottaa ilman muuta, jos he eivät virkaa hakiessaan ole täyttäneet viran hakua tai antamista koskevia vaatimuksia. 

Siis tietenkin virkamiehen pitää odottaa erottamista koskevaa päätöstä. Jos he sitä ennen lähettelevät työhakemuksia, niin silloin kyseessä on vakava asia, jota kutsutaan lahjoman pyytämiseksi. Lahjukset ovat länsimaissa erittäin kiellettyjä asioita. 

USA ongelmat alkoivat öljykriisistä, kun OPEC sulki öljyhanat painostaakseen USAa toimimaan Israelia vastaan Suezin kriisissä vuonna 1973. Myöhemmin syntyi uusi öljykriisi vuosina 1979-1980. Öljykriisit osoittivat että mikään ei ole edes USAssa niin varmaa kuin epävarmuus. Eli öljyntuottajana tai esimerkiksi öljyputken kauttakulku-maana toimivan valtion sisäiset levottomuudet, luonnonkatastrofit tai yleinen mielipide voivat estää öljyn ostamisen jostain maasta. Ja tietenkin valtion johto voi tehdä jossain OPEC-maassa päätöksen siitä, että se ei vain enää salli öljyn ostamista tai kuljettamista sen läpi. Ja samalla kun puhutaan öljystä, niin tietenkin meidän pitää puhua myös maakaasusta. 

Huomattava osa Lähi-Idän öljyä ja kaasua tuottavista valtioista ei ole ainakaan länsimaisen mittapuun mukaan erityisen hyvin ihmisoikeussopimuksia noudattavia. Sen takia jotkut OPEC-maat ovat oikeastaan muuttuneet kiusallisiksi kumppaneiksi, koska niistä ilmaantuu jatkuvasti tietoja ihmisoikeuksien loukkaamisesta, ja yhdistettynä ilmastonmuutokseen sekä länsimaiden vastaisiin mielenosoituksiin sekä terrorismiin ovat länsimaat pakotettuja panostamaan uusiin energianlähteisiin. 

"Suurimmat maailmanlaajuiset öljykriisit koettiin vuosina 1973–1974 ja 1979–1980. Kummankin alkusyynä olivat Lähi-idän valtioiden väliset sodat ja sisäiset levottomuudet. Pienempiä kriisejä on koettu myös 2000-luvulla. (Wikipedia, Öljykriisi)

Sanotaan että Trump ajaa USAa kohti oligarkkien aikaa. Asia ei ole aivan Trumpin itsensä keksimä. USAn ongelma on ollut taloudellisen vallan kasaantuminen harvojen yhtiöiden käsiin. Vuonna 1930 USAssa oli 10 suurempaa autonvalmistajaa. Vuonna 1930 oli autonavalmistajia jäljellä enää viisi ja nykyään on kolme merkittävää eli perinteisten GM, ja Fordin mukaan on tullut Tesla, ja Chrysler on nykyään osa Stellantis yhtiötä. Ja mukaan on taas tullut pienempiä yhtiöitä, kuten Lucid, Rivian ja Fisker. Mutta autonvalmistus USAssa oli pitkään Fordin, GMn ja Chryslerin hallussa. Ja nuo kolme suurta jakoivat markkinat keskenään, kunnes öljykriisi avasi tien pienimoottorisille japanilaisille autoille.  

Siis keskittyminen johti kilpailun puutteseen, sekä sitten samankaltaisiin ratkaisuihin. Ja lopulta ulkoa tuleva haastaja eli Japani aiheutti USA autoteollisuuden tuhon. Muutos markkinaekosysteemissä aiheutti sen, että USA-autot eivät menneet yllättäen kaupaksi, kun bensiinin hinta nousi. Silloin monet kokeilivat halpoja ja vähän kuluttavia japanilaisia autoja, joiden nopeus oli yllättäen sama kuin jonkun V-8 moottorilla varustetun Pontiacin. Eli uudet toimijat voivat piristää autoilun innovaatioita. 

USA-autojen ongelma oli niiden valtavan suuret V-8 moottorit jotka toki antoivat vääntöä. Mutta samalla niiden polttoaineenkulutus oli 10-20 litraa satasella. Eli kuten tiedämme niin yksipuoliset ratkaisut sekä jatkuva toisten matkiminen tuottaa lopulta tilanteen, mikä johtaa tuotteen muuttumiseen dinosaurukseksi. Ja lopulta sitten pienet nelisylinteriset polttomoottoriautot voittivat nuo bensakrematoriot myös kilparadoilla. 

Nimittäin se mikä autossa liikuttaa autoa on tehopainosuhde. Eli moottorin tehoa tärkeämpi on moottorin antama teho painokiloa kohti. Ja sitten myöhemmin sähköautot voittavat polttomoottori-autot myös nopeudessa. Sähkömoottorissa ei ole edestakaisin liikkuvia osia, ja sen takia ne voivat kehittää erittäin suuren kierrosluvun. Noiden asioiden lisäksi sähköauto ei tarvitse polttoainetta samalla tavalla kuin polttomoottoria käyttävä auto. 

https://yle.fi/a/74-20141992

https://fi.wikipedia.org/wiki/Project_2025

https://fi.wikipedia.org/wiki/Öljykriisi

https://www.gm.com

https://lucidmotors.com

https://rivian.com

https://www.stellantis.com/en

https://www.tesla.com

https://lyhyetkirjoitukset.wordpress.com/2025/02/08/kykeneeko-edes-trump-poistamaan-usan-valtiovelkaa/

Kiina ei ole vain kommunistinen komentotalous, vaan myös tarpeen tullen nopealiikkeinen komentotalous.

 

DeepSeek tekoäly on osoitus siitä, että Kiina ei ole vain sosialistinen komentotalous. Se on komentotalous, joka toimii uskomattomalla nopeudella, jos valtio katsoo jonkun asian hyödyttävän sen poliisia tai asevoimia. Ja tekoäly in yksi asia, joka varmasti kiinnostaa Pekingin johtoa. Toisaalta me voimme myös ajatella niin, että Kiinan valtiojohtoinen talouden malli saa aikaan sen, että Kiinassa innovaatioita voidaan viedä läpi hyvinkin nopeasti. Mutta se vaatii siitä, että Kiinan johto tai valtio pitää tuotetta tai innovaatioita valtion kannalta edullisena tai muuten valtiota tukevana välineenä. Laajoja kielimalleja pidetään yleisesti erittäin tehokkaina valvonnan sekä sotilastekniikan ohjausvälineinä, joiden avulla useita järjestelmiä voidaan liittää yhteen, ja komennot voidaan antaa normaalia puhekieltä käyttämällä. 

Tuossa järjestelmässä monitasoiset toimijat kytketään yhteen valtavaksi tietoverkoksi, jossa järjestelmät vaihtavat saumattomasti tietoja sekä komentajien kanssa että myös keskenään. Samoin tekoälyt voivat tehdä yhteiskunnasta dystooppisen valvontayhteiskunnan, jonka rinnalla joku Orwellin kauhuskenaario "Vuonna 1984" on lasten leikkiä. Tekoäly on loista valvonnan väline. Se on nopea eikä se jätä mitään kertomatta. Tekoälyä voidaan käyttää esimerkiksi houkuttelemaan huumekauppiaita tai pedofiilejä paljastamaan itsensä. Tai sitten sitä voidaan käyttää esimerkiksi toisinajattelijoiden etsimiseen kovan luokan komento-yhteiskunnassa. 

Esimerkiksi Kim Jong-Un on mies joka saattaisi halua komentaa jokaiselle Pohjois-Korean kansalaiselle kännykän, ja sitten tekoäly valvoo kaikkea mitä he sanovat ja tekevät. Tuolloin jokainen kansalainen joutuisi kantamaan vartalokameraa sekä äänittämään kaiken puheensa, ja tekoäly poimii tuolloin nuo kielletyt sanat. Eli tämä vaihtoehtoinen takoälyn käytön malli on ollut periaatteessa käytössä mm. sosialistisessa Romaniassa, jossa salainen poliisi, Securitate päätti että jokaisella maan kansalaisella piti olla sellainen puhelin kotonaan, että salainen poliisi kykeni kuuntelemaan heitä myös kotonaan. Se mikä sitten teki tuosta toiminnasta tehottoman oli se, että Securitaten piti kuunnella nauha niin, että virkailija kuunteli sen kuulokkeet korvillaan. Samanlainen järjestelmä oli käytössä mm. Neuvostoliiton aseteknologiaa kehittävillä ihmisillä. 

Tuo tietenkin söi resursseja sekä vei paljon aikaa. Mutta nykyään tekoälyt voivat tehdä sen muutamassa sekunnissa. Eli näin tekniikka joka on tehty ihmisten palvelukseen muuttuu ihmisten valvonnan välineeksi. Eli myös tekoälyä voidaan käyttää väärin. Tai siis valtion johto määrittelee kaikkialla sen, mikä on valtion mielestä väärinkäyttöä. Tekoäly voi vapauttaa valtavasti resursseja tai sitten se voi muuttaa kaiken suuren luokan valvontayhteiskunnaksi missä ihmistä valvotaan 24/7. 

Taloutta ja työntekoa, eli kaikilla asioilla on monta nimeä.

 

Miksi talous, ja yhteiskuntatieteitä luetaan yliopistoissa? Syy tähän on se, että nämä asiat ovat monella tavalla paljon mutkikkaampia kuin miltä ne ensinäkemältä vaikuttavat. Esimerkiksi palkka ei yksin kerro siitä, mitä ihminen voi ostaa palkallaan. Hintataso jossain Afrikan maassa saattaa EU-kansalaisen mielestä vaikuttaa alhaiselta. Eli jos ravintolaillan hinta on Euron, niin se on EU maan kansalaisesta halpa, mutta paikallinen joka saa ehkä kolme euroa päivässä ei tuo hinta olekaan enää niin pieni. Samoin työelämää koskevat kysymykset ovat vaikeita asioita. Eli olisiko työntekijän itsensä etu, että maassamme ei työntekijöitä saisi kilpailuttaa? 

Tuo kilpailutus turhine työhaastatteluineen ottaa ihmisiä aiheesta aivoon, mutta mitä jos sitten työnantaja joutuisi ottamaan esimerkiksi narkomaanin töihin? Siinä voisi työpaikan ilmapiiri kohentua huomattavasti. Narkomaanin laittaminen työkyvyttömyyseläkkeelle vain sysää ongelman toiseen paikkaan. Päihdeongelmista kärsivä ihminen näkee sairaslomat ja eläkkeen lomana, joten sen takia tuokaan vaihtoesto ei ole täysin mutkaton. 

Suomessa vaaditaan jatkuvasti sitä, että työntekijöiden pitää saada parempaa palkkaa. Se, että Suomi on kallis maa on tietenkin asia, mikä pitää huomioida. Samalla kuitenkin se, että maassamme yhteiskunnan tulotaso on polarisoitunut on johtanut kierteeseen, missä köyhät köyhtyvät ja maamme rikkaat rikastuvat. Ja tietenkin suuri ongelma on siinä, että esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevien ostovoima on todella pieni. 

Vai onko näin? Tilastoja voidaan tietenkin käsitellä monella tavalla. Kaikki palkat pannaan jonoon, ja niiden keskiarvo eli mediaani lasketaan suoraan noista mahdollisista palkoista. Mutta sitten toinen tapa ottaa otos tästä asiasta on se, että lasketaan alin mahdollinen tulotaso, minkä suomen kansalainen voi saada, ja sitten katsotaan se, paljonko suurituloisin ansaitsee. Eli katsotaan pelkästään kahta ääripäätä. 

Tai sitten me voimme huomioida se, että kaikki maamme kansalaiset eivät saa palkkaa. Eli osa työikäisistä on eläkkeellä, joka tarkoittaa että he ovat niin sanotusti palkkojen ja työneuvottelujen ulkopuolella. Ja KELAn maksama työkyvyttömyyseläke ei ole kovin suuri. Se että ihmisiä tiputetaan pois työttömien jonoista saattaa tietenkin kaunistaa tilastoja. Mutta samalla se ei vähennä suoraan valtion menoja. Siis myös eläke on aina valtiolle menoerä. Se että tulotaso putoaa suurella osalla ihmisistä aiheuttaa kierteen, jota taloustutkijat kutsuvat nimellä "kuoleman spiraali". Tuo kierre johtuu siitä, että kun ihmisten ostovoima kutistuu, niin he eivät osta enää niin paljon tai niin hintavia tuotteita kuin ennen. 

Se kutistaa liikkeiden katetuottoa, ja aiheuttaa lopulta konkurssin. Kun yhtiöiden tulotaso laskee, niin se merkitsee sitä, että ne eivät enää voi tehdä investointeja. Ja kun myyntiä ei ole, niin lopulta edessä on konkurssi. Pahimmin tuo tulotason lasku osuu pieniin päivittäistavarakauppoihin, joiden marginaalit pakollisten menojen vähentämisen jälkeen on muutenkin kapea. 

Mutta toki tilastoja voidaan käsitellä monellakin tavalla, ja se että suurin palkka hinaa keskiarvoa tai keskikohtaa ylöspäin pitää aina huomioida, kun tilastoista tehdään tulkintoja. Samoin esimerkiksi kuntoutuspäiväraha, erilaiset kokeilurahat ja muut vastaavat asiat voidaan joko laskea palkaksi tai ne voidaan jättää pois laskuista. Samalla sitten tietenkin meidän pitää huomioida sellaisiakin asioita, kuten miten paljon tai millaisia asioita voi rahalla ostaa. Eli jos hinnat tai vaikkapa asumiskustannukset ovat korkeita, niin silloin tietenkin isokin palkka on melko pieni. Tuolloin pitää laskea se, kuinka paljon rahaa jää pakollisten menojen jälkeen käteen. Ja tietenkin pakollinen elintarvikekin pitää määritellä. Samoin sekin vaikuttaa tilastoihin, että asuuko ihminen Suomessa vai ulkomailla. Kun suomalainen käy ostoksilla jossain Teneriffalla, niin hänen ostamansa tuotteet eivät tuo yhtään arvonlisäveroja Suomen kassaan. 

Mutta kun puhutaan siitä miten maamme talous saadaan kuntoon, niin ongelma on siinä, että maassamme yritysten verottaminen on erittäin helppoa, kun taas luonnollisten henkilöiden eli äänestäjien verottaminen on vaikeaa. Äänestäjään kohdistuvat laikkaukset ovat poliitikoille vaikeita asioita. Joten tietenkin on helppoa kohdistaa menoja tai säästöjä sellaisiin kohteisiin, joita ihmiset käyttävät. Jos esimerkiksi sähkön kulutukseen sekä myös terveydenhoitoon kohdistetaan lisämaksuja, niin ne näyttävät paremmilta kuin verot, joita kannetaan jokaiselta Suomen kansalaiselta. Tuolloin unohdetaan se, että sähkön lisämaksu on oikeastaan piiloveron kaltainen asia, koska me emme vain voi elää ilman sähköä. Eli jos sähkön lisämaksu kohdistuu kaikkiin sähkön käyttäjiin, niin tuloksena on oikeastaan maksu, jonka vaikutus on sama kuin veron. 

Yritysten verottaminen ei ole aivan niin mutkatonta kuin haluamme olettaa. Eli yhtiö voidaan liputtaa EU/ETA alueen ulkopuolelle, jolloin siitä ei saada mitään verotuloja. Kuitenkin meidän pitää muistaa sekin, että yhtiöiden tehtävä on tuoda voittoa niiden omistajille. Mutta siis esimerkiksi ero EUsta ei ole ratkaisu ongelmiin, jotka liittyvät yritysten ulosliputukseen. Ja varsinkin pääosin ulkomaisessa omistuksessa olevat yhtiöt ovat erittäin ongelmallisia. Nimittäin niiden omistajat varmaan haluavat miellyttää oman kotimaansa poliitikkoja. 

Ja samalla tietenkin meidän pitää huomioida sekin, että esimerkiksi ulkomaisen työvoiman osuus kasvaa jatkuvasti. Ongelma on siinä, että noiden työläisten verot menevät maihin, joissa hintataso on melko alhainen. Vaikka tietenkin kaikki ihmiset toivoisivat sitä, että työpaikat menevät omaan maahan, niin kuitenkaan tuota asiaa ei tapahdu. Ulkomailta tulevat työläiset ovat oman maansa työlainsäädännön alaisia. He asuvat työpaikalla tai työpaikan välittömässä läheisyydessä. Ja kun urakka on ohi, niin heistä ei sitten enempää kuluja tule. Eli virolainen työtön rakennusmies ei mene Suomessa sosiaalivirastoon, mutta samalla tietenkin suomalainen mies menee sinne, jos hän ei saa työtä. 

Ja sitten seuraa se, miksi ulkomainen työvoima on sallittua. Tai miksi työvoimaa pitää toisaalta voida kilpailuttaa. Pakko palkata joku on asia, mikä ei tuo ratkaisuja mihinkään. Pahimmillaan pakon edessä palkattu henkilö voi aiheuttaa jopa koko työmaan sulkemisen pariksi päiväksi, jos hän aiheuttaa siellä joukon onnettomuuksia. 

Työvoiman kilpailutus on asia, mikä ainakin itseäni on joskus ottanut suoraan sanottuna aivoon. Mutta sitten kun työvoiman kilpailutusta katsotaan esimerkiksi työnantajan sekä osittain työmaan ilmapiirin kannalta, niin myös työnantajalla pitää olla vaihtoehtoja siitä, millaista työvoimaa se haluaa ottaa töihin. Nimittäin kaiken maailman puliukot ovat ihmisiä, jotka voivat tuhota koko työpaikan sekä sen ilmapiirin. Joten juuri päihdeongelmaiset ovat ihmisiä, joiden takia ei kaikkia ihmisiä saisi päästää työpaikoille. 

Kiina-ilmiö talouden hoidossa.

Shanghain pilvenpiirtäjät symbolisoivat modernia Kiinaa sekä sen kehitystä moderniksi suurvallaksi. Samalla Kiinasta on tullut yksi maailman polarisoituneimmista yhteiskunnista. Eli Kiinan varallisuus kasautuu voimakkaasti erityistalousalueille kuten Shanghaihin, Hong Kongiin sekä Pekingiin, jossa asustelee kiinan johto. Kiinan talousihmeen kääntöpuoli ovat saasteet sekä esimerkiksi erilaiset kaatopaikat. Yksipuolejärjestelmä suojelee korruptoituneita virkamiehiä. Muuttoliike maalta kaupunkiin on erittäin voimakas, mikä jättää jälkeensä autioituvaa maaseutua, ja se aiheuttaa ongelmia esimerkiksi ruoan tuotannossa. Kiinan autoritäärinen järjestelmä takaa sen, että Pekingin keskusjohdon suunnitelmat eivät koskaan herätä mitään vastustusta. 

Eli koska Kiina on yksipuoluejärjestelmä, niin siellä ei kukaan vastusta viranomaisia, joista yksi on Kiinan Kommunistinen puolue. Ja jos Kiinan kommunistinen puolue tekee virheen, niin virhettä ei tarvitse käsitellä missään. Joten jos joku tehdas tuottaa vaikkapa vähän jätteitä, niin nuo jätteet voidaan vaikka kantaa Gobin aavikolle, missä ne ovat poissa ihmisten silmistä. 

Virallisesti Kiinasta on tullut yksi talouden mallimaista. Tuolloin me näemme tilanteen siten, että talouden kehitys on niin sanotusti itseisarvo. Se mitä hintaa tuosta kehityksestä maksetaan ei välttämättä joko haluta tai osata nähdä. Tuossa talouden lohikäärmeessä nähdään loputtoman talouskasvun mallimaa, jossa ihmiset kiltisti tekevät työtä saadakseen talouskasvun jatkumaan. Kiinalaista taloustiikeriä tai talouden lohikäärmettä on tuijotettu lännessä kateellisina. Ja erityisen innoissaan on oltu siinä, että kiinalainen työntekijä ei pidä liikaa kahvitaukoja, ja hän ei myöskään lakkoile. Samalla ollaan hehkutettu sitä, kuinka paljon länsimaissa ollaan taloudessa jäljessä tuota talouden suurta osaajaa, jonka saavutuksia me kaikki voimme ihailla. Länsimaissa on oikeastaan kaikessa siirrytty kohti Kiinan mallia, jossa ihmisiä valvotaan sekä työpaikalla että kotona. 

Kiinassa on esimerkiksi ilmeisesti tutkittu mahdollisuutta valvoa kansalaisia kännyköiden kautta. Eli kaikilla pitäisi olla kännykässä sovellus, joka äänittää puhetta sekä kuvaa ympäristöä. Ja tekoäly sitten etsii puheesta asioita, jotka ovat virallisen tiedon vastaisia. Kännykän kantaminen voidaan tehdä tuossa maassa pakolliseksi, ja se on yksi asia, mikä tietenkin on huolestuttava. Kiinan tiedetään olevan kiinnostunut tekoälystä sen tuoman laaja-alaisen valvontamahdollisuuden takia. Tekoälyn avulla voidaan koko yhteiskuntaa valvoa tehokkaammin kuin koskaan. 

Kun ihmiset kuulevat uutisia Kiinan talouskasvusta, niin silloin puhutaan esimerkiksi Hong Kongin sekä Shanghain pörssikursseista. Ja tietenkin Kiinan mallia pidetään loistavana osoituksena siitä, miten taloutta pitää hoitaa. Samalla unohdetaan se, että Kiinan työläiset eivät kovin hyvää palkkaa saa. Eikä talouskasvu koske koko yhteiskuntaa, vaan se on keskittynyt tietyille alueille Kiinassa. 

Mutta samalla kun Kiinan mallia hehkutetaan, niin unohdetaan se että Kiinan kansantalous on valtavan paljon suurempi kuin Eurooppa. Samoin kiinalainen yhteiskunta on erilainen kuin joku Suomen avoimuuteen perustuva malli. Esimerkiksi Kiinassa on paljon alueita, joissa yhteiskunta on oikeastaan vähintään alikehittynyttä. Eli noissa paikoissa ei ehkä kouluissa ole edes huonekaluja, tai niissä on jopa suuri määrä lukutaidottomia. Kiina on myös korruption luvattu maa, eli Kiinan hallintokoneisto perustuu pitkälti yksipuoluemalliin, jossa Kiinan Kommunistinen puolue. 

Kiinan kommunistinen puolue ei salli sisäisiä fraktioita tai siipiä, joten kaikki oppositiovoimat puolueen sisällä ovat epävirallisia, ja niihin kuuluminen voi aiheuttaa hyvin vakavia ongelmia. Oppositioksi katsotaan esimerkiksi puolueen johtajan vastaiset toimet kuten puheet, jotka eivät ole linjassa puolueen puheenjohtajan määrittämän linjan kanssa. Nuo ongelmat ovat esimerkiksi pidätys ja lähettäminen kaivoksiin. Samoin Kiinan perustuslaki takaa sen, että KKPllä ei ole kilpailijoita. 

KKPn lisäksi Kiinan toinen vallan keskittymä on Kansan Vapautusarmeija. Kiinan talouskasvu nojaa pitkälti länsimaisiin tuotteisiin, joita valmistetaan Kiinassa lisenssillä. Osa noista tuotteista on sellaisia, että ne palvelevat erityisesti Kiinan asevoimien tarpeita. Ja Kiinan kansanarmeija on ainakin jossain määrin riippuvainen länsimaisista mikropiireistä. Eli voidaan sanoa että kiina ostaa paljon länsimaista elektroniikkaa ja pakkaa sitä uusiin kuoriin. Sekä palauttaa nuo uusiin kuoriin pakatut tuotteen länsimaisten marketien hyllyille, mutta osa elektroniikasta muuttuu esimerkiksi hypersoonisiksi ohjuksiksi, jotka sitten kyllä myös saattavat palata länteen esimerkiksi lentotukialuksen kylkeen ammuttuina. 

Kiinan kansantasavallan politiikka on se, että yksilö on olemassa vain valtiota varten. Kiinassa virallisen tiedon vastustaminen on kiellettyä. Eikä tuossa massa esimerkiksi välitetä esimerkiksi työsuojelusta juuri ollenkaan. Kiinan talouskasvua sekä työttömyyden hoitoa voidaan tietysti ihailla jos haluamme katsoa vain lukuja. Mutta lukujen takana on monia asioita, joita ei Euroopassa voida hyväksyä. Eli Kiinan kansanarmeija on erittäin suuri työllistäjä tuossa massa, samoin myös poliisista löytyy kyllä töitä, jos sattuu olemaan puoleen uskollinen jäsen. Kun sitten puhutaan talouden kasvusta, sekä Kiinan tuotekehityksestä, niin suuri osa noista tuotteista menee suoraan kansanarmeijan tarpeisiin, eikä tavallinen kiinalainen hyödy noista tuotteista juuri ollenkaan. Samoin jos tuijotetaan tilastoja, niin aina on mahdollisuus siihen, että lukuja vain tekaistaan. 

Virallinen Kiina ei periaatteessa pidä yksilöä yhtään missään arvossa. Vain massoilla on merkitystä. Eli Kiinassa tuotantoa koskevat luvut ovat tärkeämpiä kuin se, miten Kiinassa tuotteita tehdään. Kiinalaisissa tehtaissa työtä tehdään 24/7 eikä siellä paljon kahvitunteja ole. Eikä tavallisten työläisten palkka ole samalla tasolla kuin Suomessa, mutta tehtaan johtajat sekä sitä valvovat virkamiehet kyllä saavat sitäkin enemmän palkkaa. Samalla työläisiä voidaan velvoittaa asumaan jossain tehtaan johdon osoittamassa asunnossa, josta sitten peritään vuokraa, johon menee suuri osa palkasta. 

Kiinan virallinen totuus kertoo 100% työllisyydestä sekä samalla myös kovasta talouskasvusta. Siitä miten tuo talouskasvu saadaan aikaan ei juurikaan keskustella. Kiinassa saasteet sekä yhteiskunnan polarisaatio ovat erittäin voimakkaita. Kiinan yhteiskunnan polarisaatio on sekä taloudellista, että koulutuksellista. Eli siellä Pekingin ja Shanghain ulkopuolella ei ehkä kouluja paljon käydä. Kiinan talouskasvu on asia, josta Kiina maksaa kova hintaa. Jäteongelma sekä yhteiskunnan polarisaatio ovat asioita joiden takia Kiinassa ei talouskasvu tuo onnea jokaiselle kiinalaiselle. 

Voitto ja tappio, mitä ne ovat? Ja miten sanktiot vaikuttavat sodan kulkuun ja lopputulokseen?

 

Voitto ja tappio Ukrainan sodassa ovat retorisia asioita. Moraalinen häviäjä sodassa on Venäjä. Ja se voi vaikuttaa erittäin paljon Venäjän kauppaan länsimaiden kanssa. Vaikka sanktiot purettaisiin, niin silti esimerkiksi tuotteita, joita valmistetaan Venäjällä tai Venäjällä toimivia yhtiöitä saatetaan jatkossakin boikotoida. Samoin jos käy niin, että Ukraina joutuu luovuttamaan huomattavan osan maa-alueestaan tai Putin muuten jatkaa toimiaan, niin se saattaa aiheuttaa sen, että esimerkiksi korkean teknologian kuten kännyköiden, kannettavien tietokoneiden, mikropiirien sekä dronejen myyntiä Venäjälle rajoitetaan jatkossakin, vaikka tietenkin Venäjän asenne on se, että sitä ei voida pakotteiden avulla pakottaa polvilleen. 

Siis Ukraina ei voi miehittää Venäjää, on asia minkä me kaikki tiedämme. Mutta periaatteessa Ukraina voi kuluttaa Venäjän voimia niin paljon, että se ei kykene tehokkaaseen operaatioon. Toisaalta taas Venäjä voi kuluttaa Ukrainan voimia niin paljon, että se ei kykene enää puolustautumaan. Siis voiko kumpikaan osapuoli voittaa sotaa? Tässä tapauksessa sodan voitto tai tappio pitää jollain tavalla määritellä. Eli riittävätkö Venäjän voimat esimerkiksi koko Ukrainan miehittämiseen?  Samalla tietenkin meidän pitää muistella sitäkin, että Trump saattaa vähentää Ukrainan tukemista, mutta hän toki on sanonut tuovansa rauhan Ukrainaan 24 h sisällä virkaan astumisesta. 

Mutta jos hän sitten lähtee tuota rauhaa ja tulitaukoa rakentelemaan, niin se vaatii valmiuksia siihen, että molemmat sodan osapuolet saadaan neuvottelupöytään. Mutta sitten kun puhutaan siitä, miten Ukrainan sodasta kertovat uutiset ovat muuttuneet, niin välillä Venäjän sanotaan häviävän, mutta sitten taas Venäjä voittaa. Eli heiluri heilahtelee edestakaisin. Kuitenkin vaikka Venäjän asevoimat ottavat opikseen tappioistaan, niin se ei välttämättä heijastu suoraan tuohon Ukrainan sotaan tai sen johtoon. 

Vaikka Venäjä nyt sitten miehittäisi Ukrainan, niin tietenkin sen jälkeen voidaan aina muistella Irakia tai Afganistania. Tuolloin tappioita alkoi syntyä sodan loputtua, kun paikallinen vastarinta alkoi systemaattiset terrori-iskut miehittäjiä vastaan. Sama tilanne voi toistua myös Ukrainassa, jos Venäjä miehittää tuon maan. Mutta siis voitto ja tappio, ne ovat merkillisiä asioita. Se kuka voittaa ja millä hinnalla riippuu siitä, että miten Putin ja hänen esikuntansa ovat voiton tai oman asemansa määritelleet. Eli saattaa olla että Putinin tavoite olisi joku ikuinen sota, joka takaa ulkoisen vihollisen minkä avulla hän voi suoraan perustella sensuuria sekä yhteiskunnan sulkemista. 

*******************************************************'

Pelkkä sotakassa ei merkitse kaikkea. Sillä mitä rahalla saa on suurempi merkitys. 

Mikäli puhutaan esimerkiksi valtioiden sotakassoista, eli puolustusbudjeteista, niin pelkkä raha ei merkitse kaikkea. Myös sillä mitä rahalla saa ostettua on merkittävää. Eli kaikille valtioille ei myydä kaikkea, vaikka rahaa olisi. Pakotteiden tarkoitus on estää tiettyjä valtioita ostamasta vapaasti suuria määriä sekä aseita, että kaksikäyttötuotteita, eli tuotteita joita voidaan helposti muuttaa aseiksi. Tietenkin on mahdollista, että noita varusteita salakuljetetaan, mutta se vaatii tietenkin yhteyshenkilöitä, jotka ovat tuotteiden lähtömaan kansalaisia. Se että esimerkiksi Venäjän pankkien maksuliikennettä estetään vaikuttaa siihen, miten noita tuotteita maksellaan. 

Eli saako Venäjän kansalainen eli oligarkki ostaa tukuttain drooneja tavaratalosta käyttäen venäläistä luottokorttia? Toki esimerkiksi MC-jengien jäsenet voivat hakea noita tuotteita kaupasta. Mutta sitten Venäjän pitää antaa heille esimerkiksi aseita. Ja jos droneja ei voida kerralla ostaa tuhansia kappaleita, niin se tietenkin vaikeuttaa niiden laaja-alaista käyttöä. Samoin suurten drone- tai muiden kieltotavaramäärien kuten kannettavien tietokoneiden kuljetus Venäjälle mutkistuu. 

Niitä ei voida suoraan lastata venäläiseen kauppalaivaan, vaan lasti pitää siirtää Venäjän aavelaivoihin jossain aavalla ulapalla. Ja jos sitten tuota dronelastia ei tule perille, niin se merkitsee sitä, että tuo laiva on jäänyt kiinni. Tuo hankintapa on paljon tehottomampi kuin tilata tuotteita suoraan tukusta tai tehtailta. Ja asevoima tarvitsee paljon juuri noita kamikaze-droneja, jotka ovat kertakäyttöisiä. Siis 500-1000 kpl. noita ammus-droneja on melko pieni määrä. Eli se vastaa noin 500-1000 tykin ammusta. Ja kuinka kauan Venäjä ammuskelee 1000 kpl tykinammuksia? 

Olemme varmaan huomanneet, että Venäjää ei saada pakotteiden avulla polvilleen. Venäjän asevoimilla on käytössään laaja salakuljetusjärjestelmä. Mutta samalla  pakotteiden avulla voidaan hiukan vaikeuttaa esimerkiksi mikropiirien hankintaa. Tuolloin noita vientikiellossa olevia tuotteita ei ole niin helppoa hankkia ainakaan suurissa määrissä. Ja tuolloin pitää maksajaksi löytyä muita kuin Venäjän hallitus. Eli pakotteiden avulla voidaan tietenkin estää se, että kiellettyjä tavaroita ei suoraan lastata Venäjän juniin. Samalla voimme osoittaa solidaarisuutta Ukrainalle. Samalla esimerkiksi kannettavien tietokoneiden päivittäminen on ehkä mahdotonta Venäjällä.  

*******************************************************'

Tuolloin Putin varmaan pyrkisi jähmettämään konfliktia. Mutta sitten tietenkin hänen joukkonsa etenevät, ja samalla tehdään valtavia tappioita. Mikään asevoima ei voi tehdä loputtomiin tappioita, mutta sitten varmaan me kaikki olemme huomanneet Kiinan tukevan Venäjää siten, että se toimittaa Venäjälle aseita. Samalla me kuitenkaan emme tiedä, että miten laaja-alaista tukea Putin saa Kiinalta, Pohjois-Korealta sekä Iranilta. Eli tietenkään kukaan ei tuossa kerhossa anna toiselle tukea ilmaiseksi. Eli pelkkä Putinin ystävyys ei ole mikään syy lähettää yhtään mitään Venäjälle. Kiinan halu kohota Neuvostoliiton manttelinperijäksi on myös hyvin tunnettua. Samoin Kiina varmaan haluaa päästä myös käsiksi Siperian luonnonvaroihin.  

Samoin myös Suomessa on ihmisiä joiden mielestä kauppaa Venäjän kanssa olisi harkittava. Tai olisi varauduttava siihen, että Venäjän kauppa normalisoituisi. Venäjä oli ennen Ukrainan sotaa loistava business-ympäristö, jos yrittäjällä sattui olemaan oikeita suhteita. Kauppa Venäjän kanssa tulee ehkä joskus eteen, mutta tällä hetkellä meidän on myös pohdittava sitä, että mikä on tuon kaupan hinta? Siis me suomalaiset olemme NATO-maan kansalaisia. Samalla olemme osa globaalia toimintaympäristöä, ja jos lähdemme tuomaan ja viemään tavaroita Venäjälle entiseen tapaan, niin se on ikävä kyllä imagokysymys. Eli haluammeko me tukea Putinin hallintoa? Mikäli me laskemme väärin, niin on vaarana, että tuotteemme joutuvat boikottiin. 

Se että me olemme tottuneet pitämään liike-elämän erillään politiikasta on asia, joka on tähän asti dominoinut ajatteluamme. Mutta Venäjällä kaikki asiat ovat poliittisia. Venäjää emme saa pakotteilla polvilleen. Samalla kuitenkin pakotteiden avulla voimme osoittaa, että emme hyväksy Vladimir Putinin tapaa toimia. Ja jos esimerkiksi mikropiirien vientiä Venäjälle onnistutaan rajoittamaan, niin se estää ehkä Venäjää rakentamasta kaikkein kuolettavimpia aseita. Toki Venäjän asevoimien tukena on mittava salakuljetus verkosto, mutta kuitenkin pakotteiden avulla noiden kiellettyjen tuotteiden hankintaa voidaan hiukan  vaikeuttaa. Eli tuolloin noita tuotteita ei ainakaan lastata suoraan venäjälle meneviin juniin tai laivoihin Helsingin rautatieasemalla. 

Voiko öljyn ja kaasun tuontia koskeva boikotti saada aikaan Venäjän talouden kaatumisen?

Usein sitä, että Venäjän kaasu ja öljy asetetaan boikottiin perustellaan sillä, että Venäjällä ei tuolloin olisi varaa palkata uusia sotilaita Ukrainan rintamalle. Mutta samalla me kaikki olemme unohtaneet sen, että Rupla ei ole tavallinen valuutta, joka seuraa markkinoiden toimintaa. Rupla on valuutta jolla voi olla myös keinotekoinen arvo. Tämä tarkoittaa sitä että sisäisesti Venäjän  Ruplan arvo saattaa olla paljon suurempi tai korkeampi kuin mitä sen pitäisi olla. 

Siis Venäjän hallitus voi päättää että veteraani, joka on uskollisesti seurannut Vladimir Putinia saa esimerkiksi Ladoja tai muita autoja nimelliseen hintaan. Tai he voivat jaella vaikka ilmaiseksi mitä hyvänsä palveluita, kunhan nuo palvelut sijaitsevat Venäjällä. Venäläinen veteraani voi saada vaikkapa rajoittamattoman oikeuden hakea mitä haluaa kaupoista sekä palveluita tarjoavista liikkeistä. Tuon takia Ruplan arvo ei tässä tapauksessa ole mitenkään erityisen ratkaiseva. Niin kauan kuin esimerkiksi rahaa käytetään Venäjän rajan sisällä saattaa Ruplan arvo olla vaikka miten korkea hyvänsä. Eli tuolloin virallinen vaihtokurssi, mikä määrätään viranomaisten toimesta saattaa olla hyvinkin korkea valuutan oikeaan arvoon nähden. 

1) Kun vastattavan omaisuuden määrä suhteessa valuuttaan laskee, niin rahan arvo heikkenee. 

2) Kun vastattavan omaisuuden määrä suhteessa valuutan määrään kohoaa, niin silloin rahan arvo kohoaa. 

Inflaatiossa tämä toiminta on automaattista. Eli liika markkinoille laskettu valuutta laskee rahan arvoa, koska tuolloin omaisuuden suhde rahan määrään laskee. Ja jos rahaa vedetään markkinoilta pois, niin silloin vapaata rahaa on omaisuuden määrään nähden vähemmän, mikä nostaa rahan arvoa suhteessa muihin valuuttoihin. Tuo asia on tärkeää nimenomaan silloin kun lähdetään ostamaan tuotteita ulkomailta tai matkustetaan ulkomaille. 

Rahan nimellinen arvo valtion rajojen sisällä voi olla aivan eri kuin mitä sen ympärillä olevat valtiot maksavat tuosta valuutasta. Ja jos valtio harjoittaa niin sanottua "isänmaallista rahapolitiikkaa", niin silloin tuo rahan sisäinen arvo voi olla paljon korkeampi, kuin mitä sen pitäisi olla. Eli viranomaiset voivat arvottaa valtionsa oman valuutan vaikka kuinka korkealle, mikäli raha ei ole vapaasti vaihdettava.

Kun rahalla lähdetään ostamaan tavaraa Venäjän rajan ulkopuolelta, niin silloin astuvat markkinatalouden kovat realiteetit voimaan. Eli vasta kansainvälisessä kaupassa Ruplan kaltaisten valuuttojen arvo määräytyy markkinavoimien mukaan. Kansainvälisellä kentällä eli Venäjän rajan yli kulkevassa maksuliikenteessä valuuttojen arvo määräytyy sen mukaan miten suurta kiinnostusta valuutta on kohdannut kansainvälisellä kentällä. 

Mikäli toista valuttaa on vähän makkinoilla, niin silloin sen arvo on korkeampi kuin valuutan, jota ei ole sidottu mihinkään sijoituksiin. Se mikä nimittäin aiheuttaa tuon rahan arvon heilahtelun on se, että kuinka paljon rahaa on markkinoilla. Jos paljon talletuksia jotka on tehty jossain tietyssä valuutassa muutetaan toiselle valuuttapohjalle, niin silloin se aiheuttaa makkinoissa tarpeen myydä tuota valuuttaa. 

Ja kun valuuttaa myydään paljon, niin se aiheuttaa reaktion, mikä alentaa kyseisen valuutan arvoa. Näet nimenomaan nopeasti tapahtuva suurten valuuttaerien myynti saattaa aiheuttaa kysymyksen, että onko joku asia hullusti? Ja jos valuuttaa myydään paljon, eli sitä vaihdetaan toiseen valuuttaan, niin se lisää valuutan määrää markkinoilla, mikä laskee sen arvoa. Jos valuuttaa taas ostetaan pois markkinoilta, niin se kohottaa tuon valuutan arvoa. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Politiikka haasteen edessä

Kimmo Huosionmaa

Kun poliitikko tai poliittinen päättäjä epäonnistuu tehtävässään, niin silloin hän saattaa ikään kuin lahjoa äänestäjiä lupaamalla esimerkiksi suoraan tulonlisäystä ihmisille, jos he äänestävät häntä, ja tietenkin esimerkiksi sosiaalitukien sekä muiden vastaavien asioiden lupaaminen on hienolta kuulostavaa toimintaa. Mutta sitten seuraa pieni ongelma, nimittäin jos yhteiskunnan toimesta aletaan jakaa rahaa, niin silloin tuota rahaa pitää jossain olla tai sitä pitää johonkin hankkia, koska yhteiskunnan raha on valtion rahaa. Vaikka valtiolla olisi suuret tulot sekä suuri kassa, niin ei se vi loputtomiin vain jakaa rahaa ympäriinsä.

Vaikka valtioiden kassat ovat valtavan suuria, niin kuitenkaan millään valtiolla ei ole loputtomiin varaa syytää rahoitusta esimerkiksi toimeentulo- tai muuhun tukeen ja tietenkin esimerkiksi infrastruktuurin ylläpito vaatii rahoitusta. Kun sitten lähdetään vaaleissa lupaamaan sitä, että ihmisille annetaan lisää rahaa taskuun, niin se merkitsee tietenkin sitä, että joko valtiossa aletaan verottaa yrityksiä enemmän, tai nostetaan esimerkiksi arvonlisäveroa, mikä sitten saa aikaan sen, että tuon tulon noston vaikutus on tavallisen ihmisen kukkarossa tasan nolla, koska tuo raha mikä jaetaan esimerkiksi juuri toimeentulotukena tai keinotekoisten työpaikkojen muodossa täytyy sitten jostain saada.

Jos kaikki uudet työpaikat ovat valtion rahoittamia, niin silloin seuraa se, että ne eivät tuo valtiolle verotuloja, joista valtion tulot muodostuvat. Se sitten muuttaa tilanteen ongelmalliseksi kaikkien kannalta. Toki esimerkiksi lainan hakeminen saattaa olla tuolloin oikeastaan hyvältä kuulostava vaihtoehto, koska se tuo sitten rahoitusta valtion kassaan, mutta lainan takaisinmaksu taas on kuin ongelmaa siirrettäisiin seuraaville päättäjille. Tilannetta, missä valtio korjaa talouttaan lainarahalla voidaan verrata samaan, kuin jos yksityishenkilö alkaisi tehdä sitä, että rahoittaa lainojen takaisinmaksuja uusilla lainoilla.

Tietenkin kertaluonteista lainaa voidaan aina kierrättää, eli toisesta luottolaitoksesta haetaan lainaa, millä tuo velka aina kuitataan edellisessä pankissa, mutta se sitten edellyttää, että noita rahoja ei mihinkään muuhun käytetä. Mutta itse en tätä asiaa mitenkään järkevänä näe. Jos ihminen hankkii lainan vanhana henkilönä, niin periaatteessa hän voi jättää sen maksut perikunnalleen, mutta en usko heidän siitä kovin paljoa ilahtuvan. Tuolloin pitää maksuehdot vain neuvotella sellaiseksi, että henkilö ei enää tuolloin maksamisen alkaessa ole kyvykäs asumaan omassa kotonaan, ja tuolloin hän voi tarjota maata pantiksi. Jos tätä lainan ottamista ajatellaan esimerkiksi poliitikon näkökulmasta, niin tuolloin hän voi kyllä siirtää lainan takaisinmaksua seuraajilleen, joita ovat sitten seuraavassa parlamentissa istuvat henkilöt.

Tässä tapauksessa sitten voidaan esimerkiksi lainan takaisinmaksu laittaa seuraavien poliitikkojen vastuulle, ja heitä voidaan syyttää tuolloin liian helpoista myönnytyksistä esimerkiksi juuri lainojen takaisinmaksujen yhteydessä Ja onhan tuolloin valtiolla aina mahdollisuus jättää lainat maksamatta, mutta sitten seuraa pieni kysymys, eli mitä jos joku oikeasti toimii niin, että ei maksa velkojaan. Ei siitä nyt ehkä suorastaan sotaa syty, mutta sitten kuitenkin saattaa lainojen hakeminen olla jatkossa hiukan työläämpää, koska tuota edellistä rahaa ei olla saatu takaisin. Se saattaa vaikuttaa esimerkiksi valtion luottoluokitukseen, sekä siihen että yhtiöt jättävät sellaisen maan, joka osoittautui epäluotettavaksi kumppaniksi.

Eli tietenkin omaisuuden kansallistaminen Kuuban malliin voi kuulostaa  asialta, jolla kansallinen selkäranka saadaan suoraksi, mutta sitten seurauksena saattaa olla se, että valtio jää kansainvälisen yhteisön ulkopuolelle, ja tuolloin eivät sen tuotteet mene oikein kaupaksi, kun valtiolle tulee epäluotettava maine. Ja tietenkin katuparlamentti on loistava keino saada ulkomaiset sijoittajat kaikkoamaan maasta, koska nuo sijoittajat varmasti pelkäävät silloin turvallisuutensa puolesta, ja tuolloin jäävät investoinnit tekemättä.

Voiko joku tasapainottaa EU:n päätöksentekoa, niin että isoilla mailla ei niin paljon valtaa olisi?

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Tässä kirjoituksessa otan kantaa myös Britannian Brexit-ongelmaan, mikä tarkoittaa sitä, että jos tuo valtio ei saa aikaan sopimusta EU:n kanssa, niin silloin sen  itsensä valmistamat sekä tuon maan kautta tulevat tuotteet saavat samanlaisen kohtelun, kuin USA:sta tai kaukoidästä tuotavat tuotteet, mikä tarkoittaa tietenkin suurempia tullimaksuja. Ja tuolloin nuo samat tavarat tuodaan joko EU:hun Rotterdamin kautta, tai sitten Britannian pitää jättää kauttakulku-tullit perimättä. Tuon takia saattaa valtion talous alkaa mennä todella voimakkaasti alaspäin. Brexit sai aikanaan erittäin paljon kannatusta, koska sen uskottiin parantavan tavallisten brittien tulotasoa, sekä tuovan heille automaattisesti uusia työpaikkoja.

Otsikoista voisi varmaan päätellä sen, että kirjoitus koskee sitä, että EU:ssa isojen jäsenmaiden ongelma on niiden dominoiva asema tämän liiton toiminnassa. Se että EU:hun on nyt muodostumassa pienten maiden liitto tuo tervetullutta lisää sen päätöksentekoon, joka on monien mielestä liiaksi isojen maiden valvonnassa. Vaikka EU:n jäsenyys tarkoittaa sitä, että valtio on jonkun liiton jäsen, niin kuitenkin ainakin vielä toistaiseksi EU on itsenäisistä valtioista koostuva kokonaisuus, jota ainakin  toivon mukaan kehitetään sellaiseksi, että myös tavallisten ihmisten ääntä kuullaan tuolla Brysselin sekä Strasbourgin kabineteissa.

Ja itse olen sitä mieltä, että pienten valtioiden pitäisi kehittää yhteistyötään EU:ssa, sekä samalla myös Strasbourgissa sijaitsevan EU:n parlamentin asemaan pitäisi tuossa järjestössä olla samalla tasolla kuin Eduskunnan tai Parlamentin sen jäsenmaissa. Kun mietitään sitä, miten Britannian Brexit, eli ero EU:sta on vaikuttanut tuon valtion tilaan, niin ainakaan itse en usko siitä olevan oikeastaan mitään hyvää, vaikka tietenkin Britannia on hiukan toisessa eli paremmassa asemassa Suomeen nähden. Sen maantieteellinen sijainti on sellainen, että tavaraa voidaan ikään kuin luonnollisesti tuoda sen läpi.

Mutta jos tätä sijaintia verrataan vaikkapa Suomeen, niin me olemme täällä vähän sivussa, ja esimerkiksi EU:n tuotteita voidaan viedä suoraan Venäjälle tai tuotteita tuoda EU:hun, niin että ne viedään suoraan Keski-Eurooppaan, koska nyt ei eletä ainakaan vielä Kylmän Sodan aikaa, jolloin Suomi oli sellainen maa, joka saattoi toimia välittäjänä idän ja lännen kaupankäynnissä, ja jolloin tietenkin meidän valtiomme sekä itään että länteen kohdistuvien hyvien suhteiden takia maamme läpi kulki paljon tuotteita tuonne itään. Tuolloin suoraan esimerkiksi NATO-maasta oli vaikeaa viedä tavaraa suoraan Neuvostoliittoon, ja se että maamme läpi voitiin tuoda tavaraa toi maallemme valtavasti tuloja. Kuitenkin Suomen läpi tapahtuva liikenne vaatii esimerkiksi keski-eurooppalaiselta toimijalta erittäin pitkän koukkauksen, ja siksi maamme läpi ei enää kulje niin paljoa tavaraa kuin ennen.

Tällä tarkoitan sitä, että ainakin osa EU:hun tuotavista tavaroista tuodaan varmaan maahan Britannian kautta., koska se on ikään kuin luonnollisessa paikassa tuota transito liikennettä ajatellen, mutta tietenkin Britannia on sellaisessa maantieteellisessä paikassa, että sen ohi tuodaan paljon tavaraa. Sana "ohi" on muuten ratkaiseva, nimittäin jos tavaraa lähdetään ajamaan suoraan Rotterdamiin, niin silloin edessä on tietenkin transitoliikenteen päättyminen, sekä se, että Britannia menettää todella paljon, koska nuo rahat menevät silloin muiden taskuun.

Samoin Britannian kieli eli englanti on maailman käytetyin kieli, jos ajatellaan asiaa maantieteellisesti. Kuitenkin Britannian asema maailmantaloudessa on pienentynyt siksi, että missään nimessä ei ole mitään takeita siitä, että transitoliikenne maan läpi jatkuu, jos EU:n kanssa ei päästä sopimukseen. Ja jos mitään sopimuksia ei saada aikaan, niin varmasti silloin tapahtuu se, että Britannian talous lähtee jyrkempään alamäkeen, koska EU:n ja Britannian väliin tulee silloin samanlaiset tullit, kuin mitä on USA:n ja EU:n välillä. Mutta kuten tiedämme, niin Brexit oli asia, joka oli tarjottu kansalle ikään kuin taikatempun omaisena tapana saada oma talous kuntoon, mikä tietenkin oli tarkoittanut ihmisten silmissä työpaikkoja sekä yksityisten kansalaisten elintason nousemista.

https://yle.fi/uutiset/3-10527503

Kuka tarvitsee keskiluokkaa? Pieni kirjoitus vaaleista sekä äänestys-matematiikasta sekä demokratian suhteesta autoritariaan.

Kimmo Huosionmaa

Tässä taas tänään olen pohtinut sellaista kysymystä, kuin miksi keskiluokan katoaminen huolestuttaa poliitikkoja tai yhteiskuntatieteilijöitä? Keskiluokan katoaminen on todella erikoinen asia, koska se koetaan ikään kuin asiana, josta pitää olla jotenkin huolissaan. Joten sitten voimme toistaa sen kysymyksen, mikä sitten siinä keskiluokassa on niin tärkeää, ja kuka sitä oikeastaan kaipaa? Keskiluokan ihmiset ovat aikoinaan kehitetty termi, joka tarkoittaa ihmisiä, joilla on tietty keskipalkka, ja tähän ryhmään sitten tietenkin kuuluu suurin osa veronmaksajista. Se on palkkojensa puolesta "herra" tai "rouva keskiverto", eli tilastollisesti tulojensa puolesta suurin äänestäjäryhmä. Ja tuo ryhmä tietysti on tärkeä kaikille poliittisille päättäjille, jotka tekevät verotusta koskevia päätöksiä.

Pitämällä tämän ryhmän tyytyväisinä saavat poliitikot ääniä, ja sillä tavoin sitten voidaan ihmisiä suosia sekä sortaa tulojen mukaan. Mutta kuitenkin tämä keskiluokka on sellainen asia, mikä oikeastaan on olemassa vain tilastoissa. Käytännössä esimerkiksi suurten johtajien äärimmäiset palkat vetävät keskimääräistä tulotasoa ylöspäin, ja sitten tämä varmasti näkyy kaikissa päätöksissä sekä poliitikkojen saamissa äänissä. Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi poliitikkojen pitää tarkoin miettiä sitä, kehen verotusta kohdennetaan, niin silloin tietenkin voidaan ajatella, että esimerkiksi se, että keskimääräistä tuloa saavat henkilöt kohtaisivat veroalen, niin silloin poliitikko saisi sitten paljon ääniä peittää erään toisen asian, mistä ei olla paljoa puhuttu. Nimittäin keskiluokan ajatuksena on toimia ikään kuin suurituloisten puskurina, eli keskimääräistä tuloa nauttivien varjolla on suojeltu hyvätuloisten etuja, mikä sitten varmasti on asia, josta ei aina muisteta puhua.

Mutta sitten tietenkin mieleen tulee sellainen asia, että ei varsinkaan pienituloisten tuloista voi kovin paljoa veroja mitata, jotta he sitten voivat elää. Ja se sitten varsin nopeasti riipaisee, koska pienituloisten työt on alkuperäisen mallin mukaan varattu ulkomaalaisille, joilla ei ole vaikutusta äänestyskäyttäytymiseen. Kuitenkin kun ajatellaan sitä kehitystä, mitä esimerkiksi oma maamme on kulkenut, niin silloin tietenkin ollaan tultu siihen tilanteeseen, että pienituloisia on enemmän kuin koskaan ennen, ja samalla sitten tietenkin suurituloisten tulot ovat kasvaneet todella suuriksi. Ja sitten tietenkin esimerkiksi työttömien suomen kansalaisten määrä on vielä kohonnut, mikä tarkoittaa että heiltä voi saada sitten ääniä vaaleissa.

Tämä on syynä siihen, että esimerkiksi työttömien "aktiivisen työnhaun  malli" on kesy verrattuna siihen, mitä se olisi voinut olla. Eli tässä mallissa ei lähde korvattavia päiviä samaan tahtiin, kuin mitä varmaan joissakin piireissä oli joskus ajateltu. Kun puhutaan siitä, mikä on maamme keskipalkka, niin silloin unohdetaan se, että se kuinka moni juuri sitä palkkaa ansaitsee on paljon tärkeämpää matematiikkaa, kuin se että jossain esitetään vain summia. Ja demokratian ongelmana on se, että kaikki ihmiset antavat vaaleissa vain yhden äänen, mikä sitten tietenkin vaikuttaa tehtäviin päätöksiin. Keskiluokka oli asia, joka varmasti oli poliitikoille mieleen, ja nimenomaan keskiluokan äänet nostivat Natsit valtaan Saksassa, mikä sitten johti hyvin ikäviin asioihin. Mutta kun puhutaan äänestyksestä, niin siellä sitten vaikuttaa vain se, kuinka monta ihmistä jotain puoluetta kannattaa.

Tuosta syystä, jos vain kaikki palkat laitetaan suuruutensa puolesta jonoon, ja niiden avulla määritellään keskiluokan äänestäjä, niin tulos on varsin koominen. Nimittäin huippupalkat ikään kuin hinaavat tuota keskipalkkaa ylöspäin, jolloin seuraa sellainen tilanne, että keskivertopalkka lasketaan liian korkeaksi. Ja sitten tietenkin pitää voida saada tietää, että mitä palkkoja suurin osa luonnollisista ihmisistä saa, jotta heille voidaan suunnata lupauksia. Kun sitten puhutaan siitä, millaisia asioita ihmiset haluavat, niin silloin eteen tulee hyvin erikoinen tilanne. Nimittäin tietenkään palkat eivät kata kaikkia tuloja, vaan maassamme on paljon ihmisiä, jotka elävät oikeastaan erilaisilla tuilla.

Myös suurin osa noista ihmisistä äänestää vaaleissa, joten he ovat hyvin ongelmallisia, jos ajatellaan poliittisia puheita. Kukaan ei varmaan koskaan halua itseään puhuteltavan halventavasti, joten siksi nuo tuilla elävät pitää ainakin sinä vuotena kun vaalit on ottaa huomioon. Noiden ihmisten tuloihin valtio voi suoraan vaikuttaa, ja nämä ihmiset varmasti muodostavat nykyään voiman, jonka ääni on alkanut kelvata myös johtaville poliitikoille. Se mistä poliitikko ääniä saa on aivan sama, koska vain annetut äänet ratkaisevat. Eli vain sellainen poliitikko, joka saa ihmiset pudottamaan omalla numerollaan varustetut äänestyslipukkeet vaaliuuraniin voi tulla valituksi Eduskuntaan.

Työttömät ovat muutenkin arveluttava ryhmä, ainakin mikäli puhutaan syyllistämisestä sekä kurituksesta, koska nykyään kuka vain voi joutua työttömäksi. Ja mikään koulutus ei takaa suoraan töitä yhtään mistään. Jos taas opiskelijoita aletaan kurittaa, niin silloin tietenkin tullaan siihen tilanteeseen, että lähes kaikki ammatit ovat sellaisia, että niissä suoriutuminen vaatii työläisen omaa henkilökohtaista panosta. Kun sitten mietitään esimerkiksi hammaslääkärin ammattia, niin millainen mahtaa olla tilanne, jos tuota ammattia harjoittaa epäpätevä henkilö? Samoin opiskelijoita on paljon ainakin niissä kaupungeissa, missä on paljon oppilaitoksia, ja tämän takia kukaan kansan valitsema johtaja ei heille halua olla kovin ilkeä.

Nimittäin demokratia on asia, jossa me elämme, ja oletteko koskaan miettineet, millaisia vaihtoehtoja tähän meidän maamme päätöksentekoon on? Ja kuinka paljon esimerkiksi sellainen vaihtoehto houkuttaa, jossa tavallinen ihminen ei saisi sanoa yhtään mitään johtajia vastaan? Tällainen malli tai sen ehdotus varmaan kuulostaisivat joidenkin ihmisten korvissa hyviltä, mutta sitten toisaalta esimerkiksi äänioikeuden sitominen johonkin tulotasoon merkitsevät käytännössä poliittista itsemurhaa.

Poliittinen päätöksenteko on tietenkin Eduskunnan asia, mutta sitten tietenkin voidaan kysyä, että eikö noita päätöksiä sitten saisi ollenkaan kritisoida? Se miten demokraattisen valtion johtaja eroaa jostain diktaattorista on se, että demokraattisen johtajan pitää myös kestää kritiikkiä. Se on yksi modernin demokratian tuntomerkeistä, vaikka tätä asiaa ei aina muisteta. Samoin demokraattisen maan johtajien täytyy aina myöntää, että he ovat vain ihmisiä. Ja jos toinen osapuoli ei sitten sopimusta aio pitää, niin silloin tietenkin kyseessä on yksinkertaisesti petos.

Tuolloin toista sopimuksen osapuolta on johdettu harhaan, mikä ei sitten ole hänen syynsä. Tietenkään tuollainen johtaja ei ole virheetön, mutta hän on vain ihminen muiden joukossa, jolla on ollut oikeus odottaa toisen osapuolen olevan vilpitön, vaikka sitä ei sitten aina kuitenkaan uskoisi todeksi. Tällä viittaan siihen, että esimerkiksi Pohjois-Korea ei nyt sitä sopimusta, minkä se on tehnyt aiokaan noudattaa. Ja tuolloin tietenkin sopimuksen toinen osapuoli saa tästä asiasta kritiikkiä osakseen, mutta tietenkään tuo osapuoli ei ole mikään yksinvaltias, joka sitten voi uhkailemalla sammuttaa median.

Poliittinen oppositio on tietenkin demokratian kulmakivi, koska se sitten nostaa myös niitä asioita esiin, jota ei muuten olla muistettu katsoa. Ja opposition pitää olla sellainen, että sillä on voima kaataa hallitus, koska jos ministerit tekevät vääriä valintoja, niin silloin he voivat hypätä pois junasta. Ja väärä päätös näkyy aina mielenosoitusten sekä muiden vastaavien asioiden muodossa. Poliittisen päätöksenteon tueksi voidaan rakentaa esimerkiksi valtava mellakkapoliisien joukko, mutta sitten tietenkin eteen tulee tilanne, missä nuo poliisivoimat muuttuvat sekä rahallisesti, että poliittisesti hyvin kalliiksi, ja silloin eteen tulee tilanne, missä valtio sitten alkaa totella poliisia, kuten Neuvostoliitossa aikoinaan tapahtui. Tuon valtion historia opettaa, että poliisi on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Ja tuollainen poliisi alkaa usein määräillä lain sisällöistä, joten tuloksena on oikeastaan sama asia, kuin NKVD:n kohdalla. Kyseinen poliisi piti kaikkia päätöksiä, jotka eivät sen johtoa miellyttäneet kapinointina, ja sitten tuoksena oli tilanne, jossa Neuvostoliitto muuttui "poliisiksi jolla on valtio". Eli tämä on muunnos Preussia koskevasta kommentista, jossa todettiin sen olevan "armeija, jolla oli valtio". Tuolloin hiukan kritisoitiin Preussin armeijan suurta roolia tuossa yhteiskunnassa.

Neuvostoliiton tapauksessa NKVD:n vaikutusvalta kasvoi valtavan suureksi, ja tuon kehityksen tulos on edelleen näkyvissä nyky-Venäjän poliittisessa kulttuurissa, missä turvallisuuspalvelun eli poliisin valta yhteiskunnassa on erittäin suuri, ja tuo saattaa johtaa ennalta-arvaamattomaan tilanteeseen. Tuolloin poliisin vaikutusvallan kasvun tulos on se, että jos kansanedustaja ei miellytä poliisia, niin hänet viedään pois. Ja tämä sama asia koskee myös armeijaa, joka kaapatessaan vallan politisoi itsensä. Eli se mitä poliisiauton tai panssarivaunun kyljessä lukee ei muuta tilannetta miksikään. Armeija joka pitää yllä järjestystä tai valvoo lakeja on samanlainen poliisi kuin kaikki muutkin vastaavat järjestöt, ja se että panssarivaunun avulla pidetään yllä pelkoa, ei vaikuta siihen, että kaikki pidätysoikeuden omaavat viranomaiset ovat oikeastaan poliiseja tavalliseen ihmiseen nähden.

Se miten tuo poliisi pukeutuu on aivan sama asia, eli onko hänellä maastopuku tai joku muu univormu on pidätettävän kannalta aivan sama. Suuret poliisi- ja asevoimat ovat valtion taloudelle pelkkiä menoeriä, vaikka tietenkin joku niiden nimeen vannoo. Ja jos esimerkiksi poliisivoimista tulee liian suuret, niin silloin tietenkin niiden jäsenyyden edellyttämien asioiden tarkastaminen muuttuu huolimattomaksi, mikä vaikuttaa negatiivisesti niiden luotettavuuteen sekä tahtoon toimia sillä tavoin, että ne suojelevat valtiota laittomalta toiminnalta.

Tuo tilanne sitten tietenkin vaikuttaa sillä tavoin, että yksityiset ihmiset alkavat sitten perustaa järjestyspartioita, joiden toiminta on mielivaltaan perustuva. Ja silloin tilanne saattaa muuttua sellaiseksi, mitä se oli Suomessa vuonna 1917, kun "Punakapinan" nimellä tunnettu sisällissota alkoi. Mikäli ihmisten tulotaso sekä elinmahdollisuudet laskevat liian alas, niin silloin tietenkin edessä on tilanne, missä on sama onko ihminen vankilassa vai ei, ja jos tuomiot ovat rikoksesta kuin rikoksesta elinkautisia, niin se sitten johtaa väkivallan muuttumiseen raa-aksi.

Se että kaikki mahdolliset teot tuovat automaattisesti poistamisen yhteiskunnasta lisäävät varmasti katkeroituneiden sekä vihaa sisällään pitävien ihmisten määrää, mikä puolestaan tuo eteen hyvin ikäviä asioita, kuten väkivallan lisääntymistä ja myös muita lieveilmiöitä. Mutta tietenkin poliisien ja sotilaiden pitää työstään palkka saada, tai sitten heille annetaan lupa ottaa kaikki mitä nämä ihmiset haluavat kaupoista, mutta silloin saattaa kyllä kansansuosio lähteä tällaiselta johtajalta. Mutta tietenkin sotilasparaatit varmaan sen kyllä kompensoivat.