Venäjä tulee kiihdyttämään hybridi operaatioitaan.

Leipzigin lentokentältä löytynyt räjähteillä varustettu drooni on osoitus siitä, että Venäjä haluaa eskaloida tilannetta. Tai Saksa ainakin syyttää Venäjää tuosta dronesta. Se miten kyseinen drone saatiin huippu turvalliselle lentokentälle on arvoitus. Voidaan olettaa että esimerkiksi paikalliset yhteyshenkilöt ovat voineet viedä nuo dronet lentokentän lähelle ja sitten jossain autossa istuvat ohjaajat ovat ohjanneet ne lentokentälle. Se että mitä näistä droneista on paikallisille yhteyshenkilöille kerrottu ei ole tiedossa. Saattaa olla että operaattorit ovat väittäneet esimerkiksi salakuljettavansa huumeita lentokentältä katukauppaan. 

Tuolloin lentokentällä oleva yhteyshenkilö ottaisi mahdollisesti lentokoneen laskuteline tilaan kätketyt huumeet. Sekä kiinnittäisi ne droneen, joka lennätetään lentokentän aidan yli. Samoin jos esimerkiksi jostain olisi salakuljetettu aseita vuorokoneiden laskuteline tilassa, niin nuo aseet voitaisiin lennättää ohi tullin ja turvatarkastuksen. Samoin dronen avulla voidaan myös mahdollisille terroristeille toimittaa aseita turvatarkastusten ohi. Mutta siis FPV drone on monikäyttöinen väline. Sen avulla voidaan kuvata esimerkiksi lentokenttien työntekijöitä. Ja esimerkiksi matkatavaroiden käsittelyä suorittava henkilö voi olla huumekauppiaille hyödyllisempi kuin tullimies, rajavartija tai poliisi. 

Tanskan tiedustelu on varoittanut siitä, että Venäjä suunnittelee sabotaasia maan aseteollisuutta kohtaan. Venäjän etu olisi se, että aseteollisuudessa tapahtuva “vahinko” aiheuttaisi tehtaiden sulkemista. Samoin mieleen tulee se, että Venäjän tiedustelu saattaa yrittää oikeasti tehdä iskua Eurooppaan sijoitettuja NATOn ydinaseita vastaan. Tuolloin se ehkä saattaisi yrittää vahingoittaa niitä pommeja tai niitä kuljettavia pommikoneita jollain droneilla. Eli ydinase ei ehkä räjähtäisi. 

Mutta drone voi vahingoittaa sen kuorta, jolloin plutoniumia saattaisi päästä ympäristöön. Idea on varastettu Frederik Forsythin kirjasta “Neljäs Sopimus”, jossa KGB yrittää lavastaa ydinaseisiin liittyvää onnettomuutta Britanniaan. Ja ideana olisi se, että tuo SADM eli mikro-ydinaseen avulla tehtävä isku aiheuttaisi eurooppaan sijoitettujen ydinaseiden  vastaisia kampanjoita sekä johtaisi USAn vetäytymiseen Euroopasta. Forsythin fiktiiviseksi tarkoitettu romaani oli kirjoitettu Kylmän Sodan ollessa kiivaimmillaan. Mutta sen opit ovat päteviä vielä nykyäänkin. Ja voi olla, että joku voi myös FSBssä ajatella lavastaa pienen ydinonnettomuuden, jotta NATO saadaan hajoamaan. 

Venäjän hybridi-operaatiot tulevat kiihtymään myös Suomessa. Ensi vuonna meillä on edessä eduskuntavaalit. Joten oletettavasti Venäjä haluaa vaikuttaa myös meidän maamme sisä- ja ulkopolitiikkaan esimerkiksi tukemalla erilaisia ääriliikkeitä sekä mahdollisesti pelottelemalla ihmisiä. Nämä hybridi operaatiot voivat esimerkiksi pitää sisällään mahdollisesti erilaisia sabotaasi-iskuja. Se mikä tekee tästä kehityksestä vaarallisen, on se että Venäjän hakkerit ja trollit operoivat myös sosiaalisen median alustoilla. Sosiaalinen media on toiminut myös esimerkiksi Lauttasaaressa tapahtuneen tuhopolton tekijöiden värväyksen kanavana. Teon oli tilannut 21-vuotias henkilö, jolla on suhteita Ruotsin alamaailmaan. Tekijät olivat 17-vuotiaita. 

Tuo asia on sikäli merkittävä, että Venäjän tiedustelupalvelu voisi hyödyntää samanlaisia kanavia seuraten samanlaisia toimintamalleja, kuin tuo 21 vuotias tuhotyön tekijä oli tehnyt. Hänellä itsellään on takanaan tappo sekä törkeitä pahoinpitelyitä. Ruotsissa hän oli tutustunut kansainvälisiin rikollisiin. Ja noissa piireissä myös FSB sekä GRU kalastelevat likaisen työn tekijöitä. 

Eli tuossa Lauttasaaren tapauksessa kaksi 17-vuotiasta oli toiminut palkattuina tekijöinä. Ja eräässä toisessa tapauksessa kaksi 15-vuotiasta pojat ovat sytyttäneet erään kerrostalon rappukäytävän tuleen. Tapausten kohdalla voidaan sanoa, että ilmeisesti poikia on neuvottu toimimaan pareittain, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että heitä on neuvottu tekemään tekonsa tietyillä tavalla. 

Juuri tällaiset teot ovat niitä, joiden takia esimerkiksi sosiaalista mediaa halutaan suitsia. Tuo sosiaalisen median kieltäminen on lasten oikeuksien vastaista, mutta samalla kuitenkin meidän pitäisi muistaa, että esimerkiksi juuri sekä kansainvälisen rikollisuuden että Venäjän tiedustelun toiminta ei noudata mitään moraalia. Ja juuri nuorten käyttö rikolliseen toimintaan sekä tietolähteenä voi olla erittäin houkuttelevaa toimintaa. Eli muuntoasemien polttaminen sekä pelottelu, ilkivalta, kuten auton renkaiden viiltely ja mahdollisesti pahoinpitelyt ovat asioita, joilla Venäjän tiedustelu pyrkii vaikuttamaan ihmisiin. Se mikä syy näihin tekoihin on esitetty niiden tekijöille on sitten aivan sama. Tekijöiden motiivina voi olla puhdas raha. 

Venäjän aiheuttamiin hybridi uhkiin ei olla osattu varautua. Se että esimerkiksi räjähteillä lastattu drooni löytyy Ukrainaa tukevan valtion lentokentältä kertoo siitä, että peli on kovenemassa. Ja Venäjä varmasti haluaa testata NATOa. Tuo testaaminen ei tarkoita sitä, että 15 panssaridivisioonaa hyökkää huomenna Tartoon. Se tarkoittaa sitä, että NATO-maiden sisä- ja ulkopolitiikkaan vaikutetaan sekä painostuksen että lahjomisen kautta. Ja juuri alaikäisiin kohdistuva värvääminen on asia, jonka pitäisi saada ihmiset huolestumaan. 

Puolustaja on hyökkääjän edessä aina hieman alakynnessä. Hyökkääjä valitsee tavan jolla se suorittaa omat operaationsa. Ja puolustajan pitää vastata näihin operaatioihin. 

Kun halutaan varautua erilaisiin uhkiin, niin meidän pitää huomioida se, että kansainvälinen rikollisuus on pelikenttä, jota myös Venäjän tiedustelu käyttää. Nuoria ja kokemattomia ihmisiä on helppo houkutella tekemään tekoja, joita he sitten myöhemmin katuvat. Venäjällä ei välitetä muuta kuin siitä, että heidän käskyjään totellaan. Sielläkin osataan lukea lakia, ja varmaan FSB neuvoo tarkasti, mitä netissä saa tehdä. Samoin he voivat luvata aseita yhteistoimintaa tarjoaville tahoille. Ja aseet ovat katujengeille erittäin kova auktoriteetti. 

https://yle.fi/a/74-20243382

https://yle.fi/a/74-20242758

https://yle.fi/a/74-20244320

Mitään puolustusvoimaa ei saa kehittää liian yksipuolisesti.

 

Dronit eivät ole ainoa uusi taisteluväline. Ne ovat osa kokonaisuutta. Eli vieläkin tarvitaan "perinteisiä" lentokoneita ja ohjuksia, jotta myös noihin muihin välineisiin voidaan vaikuttaa. Tekoälyn ohjaamat, itsenäisesti maaliin hakeutuvat dronet voivat antaa kaikille muille järjestelmille uuden ulottuvuuden. Eli esimerkiksi rypälepommeihin asennetut nelikopterit voivat viedä esimerkiksi räjähteitä panssarivaunujen päälle. Tuollainen ulottuvuus antaisi esimerkiksi sensor-fuse weapon aseelle uuden ja tehokkaan kyvyn. Periaatteessa dronet voivat kuljettaa vaikkapa sinkoja vihollisen tankkien päälle, ja ne voivat aiheuttaa erittäin ikäviä tuhoja. 

Toki tankit voidaan varustaa aktiivisella omasuojalla, joka perustuu ehkä mikroaaltoihin tai lasereihin,  ja nuo suojavarusteet voivat vaikuttaa esimerkiksi matalalla operoiviin droneihin. Ilmasotaan dronet eivät suoraan ehkä vielä sovellu. Mutta jos drone yllättää esimerkiksi F-35n lentokentältä, niin se voi aiheuttaa hyvin vakavia vaurioita. Yliäänikoneen tuhoaminen ilmassa on tietenkin vaativampi tehtävä kuin jonkun hitaasti lentävän Shahed-136 tyyppisen dronen tuhoaminen. 

Jos asejärjestelmiä kehitetään yksipuolisesti, niin joku saattaa kehittää tavan millä puolustusta voidaan kiertää. Eli myös esimerkiksi hypersooniset, sekä perinteiset ballistiset ohjukset ja muut vastaavat välineet pitää ottaa huomioon. 

Dronet eivät korvaa perinteistä tulivoimaa. Vaan täydentää sitä. Drone voi tähystää kohteita, sekä toimia esimerkiksi tarkka-ampujien eliminoinnissa. Nelikopterit ja muut vastaavat välineet voivat tähystää kohteita. Ja niiden avulla voidaan sitten myös osoittaa kohteita muille aseille. 

Dronit ovat sikäli ongelmallisia välineitä, että ne eivät yksin varmaan voita sotaa. Mutta ne aiheuttavat Ukrainassa 80% tappioista. Ukrainan droni-operaattorien tappiot ovat varmaan kasvaneet, mutta samalla pitää muistaa se, että droneja voidaan ohjata erittäin kaukaa. Eli jos niiden toistinasema on kaukana operaattorista, joka voi ohjata dronea jopa toiselta puolelta maapalloa käyttäen internetiä, niin silloin tuo ohjaaja on turvassa vastahyökkäyksiltä. Eli tuo toistinasema voidaan toki viedä etulinjaan tai jopa etulinjan taakse niin, että niiden käyttö onnistuu jostain kaukaa. Eli tuolloin dronet jätetään maastoon, ja ne voivat odottaa uhrejaan huomaamatta. 

Toki dronet eivät ratkaise koko sotaa. Esimerkiksi pienten droonien ongelma on siinä, että niiden lentoaina on melko lyhyt ja kantama on rajoitettu. Joten sen takia myös esimerkiksi tärmäohjukset sekä F-35.n kaltaiset välineet ovat edelleen tärkeitä. Mutta jos sitten ajatellaan modernia IT-aseistusta, niin silloin kannattaa muistaa sekin, että ammusten kulutus on noiden aseiden kohdalla erittäin suuri. Eli jos tilannetta verrataan esimerkiksi tietokonepeliin, niin väärällä hetkellä tapahtuva lippaan loppuminen on se, mikä sitten aiheuttaa tuhon. Eli niin kauan kuin ammuksia on lippaissa ja nauhoissa, niin kaikki menee hyvin. Mutta sitten lopulta noita panosvöitä joudutaan vaihtamaan. Meidän pitää muistaa sekin, että droonit ovat taktinen ase.

Niiden lentomatka on rajoitettua, ja jos esimerkiksi Shahed-136 sekä Geran 3 ja Geran 4 droonit ovat hiukan rajoitteisia siksi, että niissä ei käytetä onneksi mitään sen suurempaa tekoälyä, joka mahdollistaa esimerkiksi ennakoimattomat väistöliikkeet sekä itsenäisen kohteen tunnistuksen, niin silloin niiden torjunnan pitäisi olla helpompaa, kuin länsimaisten vastineidensa. Drooni ei kykene vahingoittamaan esimerkiksi F-35 hävittäjää, jos se lentää 10 000 metsin korkeudessa ja pudottaa täsmäaseita kohteeseensa. Mutta jos drooni saadaan tuotua lähelle lentokenttää, niin silloin seurauksena on hyökkäys, jonka torjunnan tehokkuus riippuu siitä, että saadaanko droneen osuma tai saadaanko sen komentokaapeli tai komentolinkin toiminta estettyä. Dronet ovat uusia aseita. 

Niiden teho perustuu osittain siihen, että niitä ei olla ennakoitu. Droneja eli hitaasti lentäviä sisään rakennettuja taistelukärkiä käyttäviä tai ohjuksia ampuvia lentolaitteita on käytetty ennen Ukrainan konfliktia. Mutta Ukraina on tuonut ihmisten silmien eteen niiden massakäytön. Dronet ovat siis uusi ulottuvuus sodassa. Ne eivät ole ehkä pysyvästi dominoivia. 

Mutta niiden käyttö varmasti jatkuu edelleen. Ja samalla tavalla esimerkiksi panssarivaunut, ja muut varusteet voidaan varustaa turvalaitteilla kuten lasereilla tai EMP-laitteilla, jotka voivat tuhota droneja vaikuttamalla koko droneparveen. Siis sanotaan että perinteiset aseet ovat todella halvempia kuin dronet. Mutta sitten kun lähetään ajattelemaan kokonaisuutta, niin tietenkin kiväärin luoti on halvempi kuin drone. 

Siis nyt emme puhu esimerkiksi erittäin korkeatasoisista tarkka-ampujakivääreihin tarkoitetuista luodeista, jotka valmistetaan melkein käsityönä. Vaan normaaleista kiväärinluodeista, joita jaetaan reserviläisille. Jos ajatellaan että jokaisen dronen alas ampuminen vaatii noin 30 luotia, niin dronet tekevät sen, että niiden takia esimerkiksi sotilaat eivät saa ammuksia vietyä rintamalle. Eli drone joka toimii sekä kamikaze- että kohteen tunnistustehtävässä lisää vastapuolen ammusten kulutusta sekä kuluttaa tietenkin myös hermoja. Dronen ongelma on siinä, että usein riittää se, että yksikin niistä pääsee läpi. Drone voi vahingoittaa esimerkiksi viestilaitteita kuten radiomastoja tai sitten sitä voidaan käyttää esimerkiksi energia-infrastruktuurin tuhoamiseen. 

Se mikä sitten varmaan kaikkia kiinnostaa on se, että mikä on dronen ja risteilyohjuksen ero?  Onko  se se että toisen valmistaa Ukraina ja toisen Eu-maa tai  USA? Eli onko esimerkiksi Storm shadow ohjus joka välittää tietoa lentoreitillään olevista kohteista maalikameran kautta  drone vai ohjus? Kun aseita ostetaan, niin tietenkin parin miljoonan dollarin arvoinen Patriot järjestelmä on toimiva ratkaisu. 

Mutta droneparvet ovat sikäli ongelmallisia, että 30 000 euron dronen tuhoaminen jollain 2-4 miljoonan euron ohjuksella on erittäin tehotonta. Ja droneparvia voidaan tietenkin käyttää myös esimerkiksi siihen, että niiden avulla vihollinen pakotetaan ampumaan ohjusvarastonsa tyhjäksi. Ja sitten tilanne voi muuttua hälyttäväksi, Jos droneparven takana lentää hävittäjiä, jotka on varustettu esimerkiksi täsmäohjuksilla. Jos puolustajan ohjukset on käytetty loppuun, niin silloin puolustaja on avuton. 

Dronet voidaan toimittaa taistelukentälle vaikka pitkän matkan ohjusten kärjissä. Tai niitä voidaan pudotella esimerkiksi satelliiteista. Eli periaatteessa satelliitin kautta ohjattava drone voi oikeasti toimia vaikka uuden sukupolven salamurhavälineenä. 

https://defencesecurityasia.com/en/iran-azhdar-stealth-underwater-drone-strait-of-hormuz-us-navy-threat-global-shipping/

https://www.verkkouutiset.fi/a/varoitus-natolle-sodankayntiin-drooneilla-sisaltyy-merkittava-ansa/#b01123e5

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/a/38751d85-c6c5-422d-a4a4-79d64f970bf2

https://en.wikipedia.org/wiki/MIM-104_Patriot

NATOn pitää voida sopeutua uusiin toimintamalleihin.

Maailma sellaisena kuin me sen tunsimme on ohi. Nykyiset konfliktit ovat paljon entistä monimutkaisempia. Ja nykyiset diktaattorit ovat paljon verkottuneempia kuin koskaan ennen. Nykyään diktaattorit johtavat maitaan kuin teollisuusyritystä. Nykyaikaisista diktaattoreista tekee ongelmallisen sen, että heillä ei välttämättä edes ole mitään ideologiaa. Heitä motivoi lähinnä raha, ja he verkostoituvat mielellään muiden diktaattorien kanssa. Samoin diktaattorit mielellään tarjoavat toisilleen turvapaikkoja, jos toisen diktaattorin kansa sattuu nousemaan heitä vastaan. Sotia voidaan käydä vain siksi, että ihmisten huomio voidaan kääntää toiseen suuntaan. 

Eli kun joku puhuu siitä, että diktaattorin olisi ehkä aika erota, niin ulkoinen vihollinen sitten yhdistää maan johtajansa taakse. Nykyiset diktaattorit eivät siis välttämättä edes halua lopettaa sotia, joita he eivät kykene voittamaan. Eli ikuinen sota tarjoaa mahdollisuuden päästä eroon poliittisista vastustajista. Teloitukset voidaan suoraan laittaa vihollisen niskoille. Eli teloitusten uhrit muutetaan raporteissa taisteluissa kaatuneiksi, niin silloin kukaan ei tule kyselemään sitä, miksi jollain ruumiilla on pieni luodinreikä kallossaan. Sanotaan että jos putin olisi murhauttanut kilpailijansa Aleksei Navalnyin esimerkiksi AK-47 sarjalla, niin silloin hän olisi voinut sysätä tuon teon Venäjän mafian niskoille. 

Eli tuo murha olisi silloin voitu selittää siten, että mafian tai "Organisazijan" miehet olisivat murhanneet Navalnyin siksi, että hän tutki korruptiota. Mutta vangitseminen, Novitsok-isku sekä kuolema vankilassa kytkivät hänen kuolemansa suoraan Putiniin. Eli Navalnyin kuoleman aiheutti ilmeisesti sydänpussiin kertynyt neste, joka johtui vankilassa saadusta huonosta hoidosta. Koska Navalnyi ei saanut lääkärin apua, eikä tuomioistuin ole mitenkään joustanut, vaikka Navalnyillä oli sydänkohtaus, mikä vaati erittäin hyvää lääketieteellistä hoitoa, niin se vetää punaisen langan suoraan Putiniin. Ja tietenkin Putin olisi voinut tuon kuoleman estää. Eli koska Navalnyi ei saanut hoitoa, niin hän kuoli vankilassa. 

Venäjällä on paljon asioita, joita se voi tarjota ystävilleen. Yllä oleva AK-47 on yksi niistä tuotteista, joita Venäjä voi tarjota maailmalle. Samoin ydin- ja kemiallisiin aseisiin liittyvä tietotaito on hyvää kauppatavaraa verkostoituneiden diktaattorien klubeissa. 

NATO on perustettu vuonna 1949, jolloin maailma oli mukavan selkeä paikka. 2. Maailmansota oli ohi, ja välit supervaltojen kesken olivat kiristyneet. NATO perustettiin pitämään Neuvostoliitto aisoissa sekä pitämään Saksa matalana. Tuolloin 1949 ei kukaan varmaan uskonut siihen, miltä maailma oikeasti näyttää vuonna 2025. Ja tietenkin tuolloin 1949 uskottiin siihen, että sodat käydään rintamilla, ja vahvempi voittaa aina. Neuvostoliitto oli alusta asti lähtenyt hajottamaan NATOa esiintymällä rauhatahtoisena sosialistisena maana. 

Se rahoitti tehokkaasti toimijoita, jotka vastustivat ydinaseiden tuomista Eurooppaan sekä tietenkin kommunistiset veljespuolueet saivat Neuvostoliitosta röykkiöitään rahaa. Samoin Neuvostoliiton tiedustelu sekä sen kanssa yhteistyössä olleet tiedustelu- ja turvallisuuspalvelut tukivat tuolloin esimerkiksi terroristeja, jotka nähtiin Varsovan liiton esikunnissa hyödyllisinä toimijoina. Eli esimerkiksi DDRn Stasi antoi turvapaikkoja Punaisen armeijakunnan jäsenille. Sekä ilmeisesti myös aseisti sekä koulutti noita henkilöitä. 

Mutta sitten maailma on muuttunut, tekniikka on kehittynyt, ja samalla on muuttunut myös se, miten esimerkiksi sodat tai kriisit määritellään. Kun NATO perustettiin, niin silloin ei kukaan varmaan uskonut, että kauko-ohjatut laitteet kuten satelliittien kautta ohjattavat dronet voivat suorittaa salamurhatehtäviä niin, että tehtävän tekijän ei tarvitse edes käydä siinä maassa, jossa operaatio suoritetaan. 

Vz-61 Scorpion konepistooli, joka pienen kokonsa takia sopii terroristien käyttöön. Asetta on valmistettu Tšekkoslovakiassa ja Tšekin tasavallassa vuodesta 1959 lähtien. Kyseinen yksilö on varustettu äänenvaimentimella. 

Riittää että hän saa käsiinsä kohteiden paikkatiedon, ja kykenee kuljettamaan dronet iskuetäisyyden päähän kohteestaan. Sen jälkeen hän voi suorittaa operaation joko kauko-ohjaamalla dronea, tai ehkä tulevaisuudessa vain näyttämällä kohteen kuvan dronelle, joka voi iskeä jopa yksitäistä ihmistä tai ajoneuvoa vastaan keskellä katua. Uuden sukupolven sotaan kuuluvat tietenkin erilaiset vihan herättämis-operaatiot, sekä muut informaatio-operaatiot. Noiden operaatioiden alustana toimii usein Internet, ja ne kohdistetaan säälittä esimerkiksi alaikäisiin. Samoin nykyiseen sodankäynnin trendiin kuuluu se, että aseellista voimaa siirretään näennäisesti yksityisten toimijoiden käsiin. 

Tuollaisten palkkasotureita välittävien yhtiöiden kuten Wagner PMC sekä muiden vastaavien toimijoiden kuten Slavonic ja Black Water yhtiöiden kaltaisten toimijoiden avulla voivat asevoimat minimoida omat tappionsa. Slavonic group on kuulemma lakkautettu, mutta sen tilalle on tullut muita vähemmän tunnettuja toimijoita. Eli noin on ilmeisesti tehty monille palkkasotureita välittäville "tervallisuusyhtiöille". Kun niistä tulee liian tunnettuja, niin yhtiö lakkautetaan ja tilalle perustetaan uusi. Vaikka yhtiön virallinen kotipaikka sijaitsee vaikkapa Hong Kongissa, niin ne voivat ottaa tehtäviä vastaan sekä perustaa tytäryhtiöitä periaatteessa mihin hyvänsä maahan. 

 Samoin noiden yhtiöiden kaltaisten, mutta vähemmän tunnettujen toimijoiden kohdalla voivat hallitukset samalla tavalla ikään kuin kiistää osallisuutensa noiden miesten toimintaan. Eli esimerkiksi yhtiö itse voi olla rekisteröity Etelä-Afrikkaan tai johonkin arabimaahan sekä Hong Kongiin, mutta sen toimeksiantaja voi olla periaatteessa kuka hyvänsä. Noiden palkkasoturien toimintaan kuuluvat salamurhat, kaikenlainen sotilaskoulutus sekä muut vastaavat toimet. Slavonic groupin tiedetään olevan Venäjän tiedustelun valvoma, mutta saattaa olla että se myy palveluksiaan myös länsimaisille toimijoille, tai sitten se voi myös väärentää tuollaisen suhteet, jotta se saisi aikaan rakoilua länsimaiden rintamassa. 

Venäjän "Iskander" ohjuksia. 

Yhteistyö rikollisten kanssa olisi uusi tapa toteuttaa sotilasoperaatioiden yksityistämistä. Tuo yhteistyö voi käsittää uhkailua sekä esimerkiksi sähkönjakeluun kohdistettua sabotaasia. Mutta myös palkkamurhat sekä muu yhteiskuntarauhan vastainen toiminta voisi tulla kyseeseen. Samoin esimerkiksi avainhenkilöiden lapsille voidaan tarjota huumeita tai muita vastaavia asioita, jotta nuo henkilöt saadaan taivutettua yhteistyöhön. 

Saattaa olla, että Venäjä haluaa tiivistää yhteyksiä esimerkiksi kokaiinikartellien kanssa. Eli Venäjä saattaisi suoraan tarjota aseita esimerkiksi kartelleille, ja vastalahjaksi sitten kartellit toimittaisivat elektroniikkaa sekä droneja Venäjälle. Venäjä olisi tietenkin myös uusi ja hyvä kauttakulkutie Eteläisen Amerikan kokaiinille, jos Venäjän ja EUn välit eivät olisi niin huonot. Eli kartelli lastaisi kokaiinin esimerkiksi Pohjois-Korean satamissa Venäläisiin juniin, josta tuo huume kuljetettaisiin EUn ja Venäjän Euroopan puoleisiin kaupunkeihin jaettavaksi. 

Tuosta mallista on olemassa sellainen versio, että tunnetut rikollisjengit alkaisivat toimia toisen, eli vihamielisen valtion palkkasotureina. Kyseinen toiminta tarkoittaa sitä, että valtion tai alueen sisälle luodaan legendaarinen "viides kolonna", joka sitten ryhtyy koordinoidusti toimimaan voimassa olevaa yhteiskuntaa vastaan. Eli kyseessä olisi tuolloin kaupunkeihin luotu partisaaniverkosto, joka voi aiheuttaa hyvinkin laaja-alaista toimintaa ilman mitään sen suurempia koulutuksia. Samoin informaatio-sotaan kuuluu kaiken maailman mustamaalaaminen, ja nuo miehet voivat oikeasti kehittää vaikka tekaistuja todisteita siitä, että Trump on Venäjän agentti. Tai muut kuin sotilas- ja tiedusteluviranomaiset voivat lavastaa länsimaisia vaikuttajia esimerkiksi sarjamurhaajiksi. Informaatio-operaatiot ovat todella ikäviä asioita. 

Ne tähtäävät usein luottamuksen rapauttamiseen sekä siihen, että vastapuolen joukkoon kylvetään vihaa ja epäjärjestystä. Kuten tiedämme niin Venäjän sekä sitä kautta Putinin etu on se, että Euroopassa valtaan nousisi joukko äärimmäisen kansallismielisiä populisteja. NATOn pitää voida varautua myös sellaisiin uhkiin, joita ei ennen olla edes uskottu olevan mahdollisia. Saattaa olla, että FSB etsii kumppaneita myös esimerkiksi Etelä-Amerikan huumemafiasta, joka saisi tuossa yhteistyössä vastalahjaksi aseita ja tiedustelu-informaatiota. Kartellin rooli olisi sitten tietenkin ostella droneja sekä muita varusteita, joita ei tällä hetkellä saisi Venäjälle myydä. 

Toinen toimija jonka Venäjä ehkä haluaisi omaan talliinsa ovat muslimifundamentalistit. Iranin Shahed dronet ovat osoitus siitä, että Venäjän johto haluaa tehdä aina enemmän yhteistyötä erilaisten ääriryhmien ja väkivaltajärjestöjen kanssa. Jos esimerkiksi palkkasoturi jää kiinni tai muuten ei saa tehtävää suoritetuksi, niin valtiot voivat irtisanoutua hänestä. Samoin palkkasoturit voivat toimia aivan kenen tahansa palkkaamina. Eli maailma on täynnä toimijoita, joiden etuna olisivat sodat Euroopassa. Nykyinen puolustus ei voi enää toimia siten, että kaikki joukot keskitetään rajalle. Jos Ukraina olisi noin tehnyt, niin Ukrainan joukkojen taakse pudotetut maahanlaskujoukot olisivat suoraan iskeneet Ukrainan selkään.  

https://eattomorrow.com/blog/2015/09/the-top-5-ultimate-home-defense-weapons/

https://yle.fi/a/74-20075020

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_private_military_contractors

https://en.wikipedia.org/wiki/Wagner_Group

Niin oliko maamme liittyminen NATOon virhe, kuten John Maersheimer väitti?

Maersheimer on erittäin arvostettu mutta samalla myös radikaali tutkija. Maersheimerin oppi perustuu Ekologisen systeemiteorian, peliteorian sekä Darwinismin yhdistelmään. Samoin hän saattaa suurelta osin myös kärjistää omia näkemyksiään jostain asioista. Eli valtioiden välinen politiikka on taistelua, jossa hitaat syödään ja vain vahvimmat selviävät. Tuolloin jokainen valtio vain maksimoi oman etunsa, eikä maailmanpolitiikassa ole tilaa esimerkiksi altruistisille ajatuksille tai empatialle sekä sympatialle. Valtioiden toiminta olisi tämän mukaan äärimmäisen egoistista. 

Eli egoistinen malli on se, missä kaikki asetetaan oman itsen ja oman edun alapuolelle. Egoistisessa mallissa tärkeää on se, että mitä enemmän joku taho on systeemin keskiössä, niin sitä enemmän hän haluaa tai saa omaa egoistista tarvettaan eskaloitua läpi koko systeemin. Tuolloin altruismi olisi siis ihmiselle vain keino edistää omia egoistisia tavoitteita. Ja mitä enemmän keskellä systeemiä toimija on, niin sitä tehokkaammin hän voi eskaloida omia ajatuksiaan ja mallejaan läpi koko systeemin. 

Tänään Iltalehti julkisti haastattelun jossa arvostettu tutkija John Maersheimer sanoi, että maamme liittyminen NATOoon oli virhe. Marsheimerin sanomisista sen verran, että mitä muut tutkijat ovat hänestä sanoneet, niin kyseessä on äärimmäinen yhteiskunta-darwinisti jonka teorioita voidaan yhdistää esimerkiksi Peliteoriaan. Siis tuon miehen malli on se, että pienemmät valtiot ovat olemassa vain siksi, että suuremmat valtiot lopulta nielaisevat ne, eli siksi Suomen ei olisi pitänyt liittyä NATOoon, koska se vain pitkittää maamme kärsimyksiä, jos Venäjä joku päivä sitten päättää, että se tarvitsee maa-aluettamme johonkin. Joten on tietenkin Venäjän ja sen naapureiden edun mukaista, että Venäjä voi voittaa sodat mahdollisimman pienillä tappioilla. 

Siis valtioiden välisten suhteiden ainoa määräävä malli olisi tämän käsityksen mukaan se, että kenellä nyt sattuu olemaan mahdollisimman paljon aseita takanaan. Se miten sitten meidän olisi suhtauduttava asiaan on se, että meidän kannattaisi suoraan painaa päämme alas, ja odottaa sitä paljon puhuttua Venäjän offensiivia, jolla se sitten ottaisi suoraan koko Euroopan hallintaansa pala palalta. Eli tietenkin Maersheimer on loistava sekä tarkka tutkija, joka mielellään vetoaa terveeseen järkeen. Kuitenkin hänen tapansa muuttaa asioita mustavalkoisiksi sekä kärjistää niitä saattavat kuitenkin aiheuttaa ikäviä väärinkäsityksiä. 

Hän varmasti saa paljon huomiota sillä, että tuo mies osaa kärjistää kaikki asiat. Ja tietenkin NATO-kriittisyys on asia, mikä sitten saa aikaan sen, että Maersheimer saa aikaan suuren huomion maamme NATO-kielteisissä eli kriittisesti NATOon suhtautuvissa tahoissa.  Mutta sitten kun ajatellaan hänen näkemyksiään esimerkiksi siitä, miten meidän Suomeemme suhtauduttiin Kylmän sodan aikana, niin voidaan sanoa, että tuo näkemys on melko kaksiulotteinen. Me olimme siis supervaltojen välillä toimiva välittäjä. Tai sitten joidenkin mielestä me olimme ehkä kynnysmatto, jonka itsenäisyys riippui täysin Venäjän tai sen edeltäjän Neuvostoliiton hyvästä tahdosta. Ja nyt olemme sitten huomanneet mitä tapahtuu, jos Venäjän hyvää tahtoa koetellaan. 

Maersheimerin mielestä Ukrainan sota on lännen syy. Se että NATO laajentui tekee ilmeisesti hänen mielestään niin sanotun ennaltaehkäisevän sodan oikeutetuksi. Siis hän jostain syystä unohtaa sen, että jos Venäjä ei olisi käyttänyt kovaa kieltä Baltiaa vastaan, eikä voimaa Ukrainassa, niin tuota NATO-laajenemista ei olisi tapahtunut. Mutta ongelma on siinä, että ensin Putin kyseenalaisti Baltian itsenäisyyden sekä provosoi mellakoita Tallinnassa. Noissa mellakoissa Venäläiset vastustivat isänmaallisen sodan patsaan siirtämistä pois Tallinnan paraatipaikalta, ja sitten myöhemmin alettiin pelätä, että Putin provosoisi vastaavia mellakoita myös muualle. Tuolloin vuonna 2007 Venäjän politiikkaan alkoi tulla uusi kovempi äänensävy. Putin ei edes voinut ajatella muuta, kuin  sitä että hänen ortodoksi, venäläis, slaavilaiset veljiensä edut olivat kärsineet. Ja juuri tuo asia pelotti Baltian NATOon. 

Tuolloin Venäjä ilmoitti että se haluaa Tarton kaupungin itselleen, ja syynä olivat Venäläisten sijoitukset tuossa kaupungissa. Venäjä ei halunnut sitten ilmeisesti antaa mitään vastineeksi.  Ja sitten sama kuvio toistui myös Simfepolissa vuonna 2014 sekä myöhemmin kahdessa tasavallassa eli Luhanskin sekä Donetskin tasavalloissa jotka Venäjä polkaisi pystyyn Ukrainan rannikolla. Tuolloin Venäjä tuki noiden tasavaltojen eli Krimin sekä kahden muun tasavallan itsenäisyyttä, mutta myöhemmin liitti ne itseensä. Samoin samoja äänenpainoja alkoi ilmestyä Venäjän mediaan myös Suomesta. 

Tuolloin 2017 puolustusministeri Shoigu ilmoitti että Suomen itsenäisyys riippuu Venäjän tahdosta. Ja juuri nämä toimet saivat muut maat pelkäämään. Ja pelko on asia, joka ajaa valtioita sekä yksityisiä ihmisiä liittoumiin, joissa ne tai he voivat toivoa saavansa tukea. Siis mitä tämä Venäjän hybridisota olisi, jos emme olisi NATOssa? Tai olisiko ehkä joku Suomen alue halunnut muuttua itsenäiseksi, ja tuollaista kehitystä tietenkin halutaan Moskovassa tukea. Samoin pelko on olemassa pelko että joku Venäläinen turistiryhmä alkaa mellakoida, koska esimerkiksi maamme ei ole ehkä heidän mielestään tarpeeksi kunnioittanut Porkkalan Neuvostoliittolaista hautausmaata. Tuolloin Venäjän näkemys on se, että tuon turistiryhmän päälle on käyty aivan ilman syytä. Ja tuollainen ajattelutapa, missä omissa ei nähdä mitään vikaa tietenkin leimaa koko Venäjän politiikkaa. 

Maersheimerin mielestä USAn rooli on sitten tasapainottaa maailmanpolitiikkaa. Eli tarkoittaako hän ehkä sitä, että aggressiivinen suurvalta, Venäjä ottaa kaiken mitä se haluaa, eikä kukaan edes saa yrittää sitä vastustaa. 

Meidän tehtävämme tuossa tasaveroisessa suhteessa, joka ei Maersheimerin mielestä ole edes mahdollinen tai tavoiteltavissa oleva asia on siis vain nöyrästi totella Kremlin käskyjä. Jos tuota linjaa seurataan tarkasti, niin voidaan sanoa että onneksi kaikki ihmiset eivät jaa Marsheimerin käsityksiä asioista, koska silloin me olisimme jo ajat sitten menettäneet itsenäisyytemme. Jos tuota mallia mitä Marsheimer mielellään toistellaan noudatettaisiin joka tilanteessa, niin kohtaamme sitten seuraavaksi sen mallin, jossa vahvemman oikeudella voidaan toiselta ottaa mitä vain. Siis se että joku on heikompi, niin se oikeuttaa tekemään mitä hyvänsä. 

Me liityimme NATOn kesken sen suurinta kriisiä. Tai ehkä me liityimme NATOoon hetkellä jolloin tiedot sen sisäisistä ongelmista tulivat ihmisten tai suuren yleisön tietoon. NATO ei ole mikään Varsovan liitto, jossa johtavan valtion kanssa ei saa olla eri mieltä. NATOn viides artikla ei koskaan välttämättä toteudu, vaikka joku hyökkäisi Suomeen. Eli aseveljeys mitataan vasta todellisessa tilanteessa. Se mitä joskus on sovittu ei välttämättä sitten pidäkään enää paikkaansa, kun toinen uhkailee ydinaseilla. NATO ei ole siis paikka, josta joku vain saa jotain, vaan kaikki NATO-maat myös tuovat NATOoon jotain omaa. Kukaan ei vain menetä tai saa jotain, vaan kaikki menettävät ja saavat jotain. 

Se mitä on tehty on tehty. Venäjä ei tule maatamme armahtamaan yhtään enempää kuin muitakaan maita, jotka ovat auttaneet Ukrainaa. Mieleen vain tulee se, että Marsheimerin mielestä Ukrainaa ei ehkä olisi pitänyt tukea ollenkaan. Joten silloin varmasti Ukrainan sota olisi nopea ja kivuton operaatio, jonka jälkeen Kreml olisi voinut vaikka kääntää aseensa vaikkapa Baltiaan ja Suomeen. Ja ehkä me sitten vain odottaisimme sitä, että pääsemme muuttamaan jonnekin Siperian onnelaan, kun meidän ja balttien tilalle asutetaan venäläisiä. 

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/35d91afd-188f-48df-8983-04ac8e45575b

Maersheimerin oppi

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/216c49a1-3f5a-4723-b066-acf4bb7b0b2b

https://yle.fi/a/74-20155683

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ekologinen_systeemiteoria

https://fi.wikipedia.org/wiki/Peliteoria

Muuta asiaan liittyvää 

2008 uutinen Tallinnan mellakoista. 

https://yle.fi/a/3-5784567#:~:text=Mellakoissa%20on%20kuollut%20yksi%20ihminen%20ja%20loukkaantunut%20153,Lauantaina%20iltap%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20ja%20illalla%20Tallinnassa%20on%20ollut%20rauhallista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Altruismi

https://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4-Ukrainan_sota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Donetskin_kansantasavalta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Krimin_tasavalta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luhanskin_kansantasavalta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n%E2%80%93Ukrainan_sota

NATOn yksi ongelmista on se, että sielläkin on riitoja.

 

NATO on siis itsenäisten valtioiden puolustuslitto, jonka tarkoitus on tarjota sen jäsenmaille suojaa ulkopuoliselta hyökkääjältä. Se tarkoittaa sitä että antaako NATO todellisessa uhkatilanteessa tukea ja sotilaallista apua mitataan sitten todellisessa tilanteessa. Se että NATO ei ole aivan samanlainen liitto kuin esimerkiksi Varsovan liitto oli, saattaa tietenkin olla NATOn heikkous. Eli NATOssa saa ilmeisesti myös sanoa jotain USAa vastaan, tai ainakin osassa asioista saa ilmaista eriäviä mielipiteitä, kun taas Varsovan liitossa Neuvostoliiton vastustaminen tai muut erimielisyydet aiheuttivat sen, että tuota valtiota pantiin sitten kuriin oikein joukolla. Toivotaan että NATO ei ole ainakaan tuohon suuntaan menossa. 

Eli hyvinä esimerkkeinä Varsovan liiton toimintatavoista olivat Unkarin kansannousun kukistaminen vuonna 1956. Samoin DDR:n kansannousun kukistaminen vuonna 1953 ja Tshekkoslovakian miehitys vuonna 1968 olivat esimerkkejä siitä, miten Varsovan liitossa koko liitto oli tehty palvelemaan suurta ja mahtavaa. Toki Varsovan liitto perustettiin vasta vuonna 1955, joten DDRn kansannousua se ei kukistanut. Albania erosi Varsovan liitosta vuonna 1968. Vaikka tuo kääpiövaltio oli luopunut sotilaallisesta yhteistyöstä Varsovan liiton kanssa jo vuonna 1961. 

Mutta periaattessa kukaan saanut livetä riveistä. Mutta kuten tiedämme niin NATO on periaatteessa demokraattisten maiden liittouma. Tai ainakin suurin osa NATO-maita noudattaa ainakin jossain määrin perustuslaillisten tasavaltojen periaatteita sisä ja ulkopolitiikassaan. Mutta se että auttaako NATO jos joudumme hyökkäyksen kohteeksi selviää vasta, jos olemme oikeasti hyökkäyksen kohteena. 

USA vaatii NATOa kohottamaan puolustusbudjettiaan. Jokaisen NATO-maan pitäisi sijoittaa 5% BKTstä puolustukseen. Eli kannattaa varmaan miettiä sitäkin, että mitä jos meillä olisi ollut joku Eurooppalainen vaihtoehto NATOlle? USA tietää sen arvon. USAn valtion johto tunnistaa EUn riippuvuuden sen puolustusteollisuudesta. Ja me varmaan tiedämme, että Putin ei meille anteeksi anna sitä, että olemme auttaneet Ukrainaa nöyryyttämään Venäjän voittamatonta asevoimaa. 

Joten jos ajatellaan NATOon liittymistä, niin tehty mikä tehty. Ja toisaalta mitä olisi tapahtunut, jos emme olisi tuota jäsenyyttä hakenneet? Koska olimme sitoneet asevoimiamme NATOoon, niin varmaan halusimme päästä myös tekemään NATOn sisäpiiriä koskevia päätöksiä. Eli halusimme ehkä myös päästä vaikuttamaan NATOon emmekä vain kuunnella ulkopuolelta NATOn asettamia ehtoja sille, mitä meidän pitää tai ei pidä hankkia. Ja koska maassamme oli jatkuvasti NATO joukkoja, niin Venäjä saattoi nähdä meidät jo NATOn jäsenenä. Ukrainan sota olisi saattanut aiheuttaa Venäjän taholta vaatimuksia siitä, että nuo kansainväliset sotaharjoitukset maamme rajojen sisällä olisi keskeytettävä. 

NATOssa on ennenkin ollut sisäisiä kiistoja. Se että niitä ei ole huomioitu lehdistössä saattaa johtua siitä, että ne eivät ennen ole vaikuttaneet meihin. Joidenkin NATO-maiden ja Suomen välillä on eroja esimerkiksi siinä, miten asevoimien menoja lasketaan. Se varmaan on jokaiselle selvä, että jos laskutapa on erilainen, niin silloin tietenkin on myös tuloksena saatava summa erilainen. Joten tietenkin tuokin asia voi näyttää kovin suurelta. Mutta varmaan NATO-jäsenyys käy meidän kukkaromme päälle. 

Ja sitten tietenkin voidaan ajatella, että miltä esimerkiksi taloutemme olisi reagoinut jos emme olisi NATOn jäseniä. Sijoittajia varmaan olisi miellyttänyt se, että olisimme ylläpitäneet normaaleja diplomaattisia suhteita valtioon, joka käy YKssa tuomittua hyökkäyssotaa naapurimaataan vastaan. Se että olisimme täysin Moskovan armoilla saattaisi ajaa sijoitukset pois maastamme. Eli kuinka suuren laskun olisimme voineet saada, jos emme olisi liittyneet NATOon? Tai ehkä Venäjän hybridioperaatiot eivät olisi vaikuttaneet siihen, halutaanko valuuttaa tuoda maahamme. 

Se että olisimme yksin puolueettomina varmaan olisi näyttänyt Moskovassa hyvältä, ja he varmaan olisivat mielellään rakentaneet suhteita kanssamme siihen suuntaan, mikä näyttää Kremlin miehistä hyvältä. NATO on saattanut jopa jarruttaa Venäjän hybridivaikuttamista. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Varsovan_liitto

Turvallisuuspoliittinen tilanne on tällä hetkellä vakava... Mutta mitähän sille pitäisi tehdä?

 

SS-18 ohjus

Loogisesti ajatellen Venäjä voi vaatia Suomen ja Ruotsin erottamista NATOsta. Ja me kaikki tiedämme että Venäjällä on keppi ja porkkana. Keppi ovat tuon maan valtavat ydinasevarastot. Porkkana ovat taas tuon maan suuret luonnonvarat. NATOn päätöksentekoa rapauttavat tiettyjen itäisen Euroopan maiden ripustautuminen Venäjältä saatavaan energiaan. Nuo maat otettiin aikoinaan NATOon siksi, että niiden luisuminen takaisin kommunismiin sekä Varsovan liiton uudelleen perustaminen halutiin estää. Venäjän tapaan käyttää energiaa aseena on tähän asti pidetty jotenkin vieraana. Mutta sanotaan että meidän olisi pitänyt ennakoida se, että Venäjän tapa ajaa omaa etuaan kaikissa tapauksissa johtaa ennemmin tai myöhemmin siihen, että se käyttää energiaa aseena. Eli jos vastapuolen ehdotukset eivät miellytä, niin kaasuhanaa käännetään kiinni. Ja jos taas toinen suostuu ajamaan Venäjän etua, niin silloin kaasua myydään halvemmalla. 

Periaatteessa EUn riippuvuus USAn sotakalustosta voidaan rinnastaa tähän riippuvuuteen. Eli koska suurin osa NATOn varusteista tulee USAsta, niin se antaa Washingtonille mahdollisuuden kiristää Eurooppaa. Ja koska ainakin osa EUsta on riippuvainen Venäjän energiasta, niin se antaa taas Venäjälle kiristyksen välineet. Ja riippuvuus on asia, joka antaa mahdollisuuden kiristykselle kaikilla yhteiskunnan, valtioiden välisen toiminnan sekä elinkeinoelämän osa-alueille. Se että Venäjällä ei ole samanlaista ympäristölainsäädäntöä kuin EUssa saa aikaan sen, että halpatuotantoa siirretään Venäjälle, jossa ilmastonmuutos ei paljon kiinnosta. 

Ja me tiedämme että Trump ja Putin varmasti ajavat tarmokkaasti omaa ja tukijoidensa parasta. Nuo tahot eivät kiristystä kaihda. Joten sen takia meidän pitää pystyä ajattelemaan myös tilannetta, jossa NATO ei ehkä tule meidän avuksemme. Se suojaako NATOn viides pykälä tai artikla meitä selviää vasta jos Venäjä hyökkää. 

Me olemme tilanteessa, jossa meidän pitää ryhtyä puheiden sijasta ryhtyä tekemään tarmokkaammin yhteistyötä oman maamme sekä koko maanosamme turvallisuuden varmistamiseksi. Se että kerran toisensa jälkeen todetaan se, kuinka vakava tilanne on saattaa olla loistava tapa toimia. Mutta siis sen me kaikki varmaan uskomme, että olemme historiallisen vakavassa tilanteessa, ja tilannetta voidaan tietenkin loputtomiin päivitellä. Se että olemmeko olleet sitten eri asemassa kuin ilman NATOa on tietenkin arvailujen varassa. Eli meidän pitää vain elää päätöksen kanssa, joka varmasti saa aikaan keskustelua, mutta sitten keskustelun päätteeksi olisi melko hyvä lähteä myös tekemään jotain konkreettista. 

Eli oli NATO neljän vuoden kuluttua pystyssä tai ei, niin meidän pitää lähteä siitä, että NATO on pohjimmiltaan itsenäisten valtioiden yhteisö. Ja kuten olen muualla kirjoittanut, niin todellinen tilanne mittaa sitä, millaiset halut muilla on sitoutua minkäkin maan puolustamiseen. Joten varmaan me kaikki tiedämme sen, että esimerkiksi kahvilta ja pullalta tuoksuvat kabinetit ovat kaukana rintamien todellisuudesta. Joten NATOn viidennen pykälän varaan ei pidä omaa puolustusta rakentaa. Suomen ja Ruotsin NATOon liittyminen oli Venäjälle valtava arvovaltatappio. Joten se ei tätä asiaa unohda, oli USA Euroopassa tai ei. 

On helppoa puhua asioista, nostaa epäkohtia pintaan, mutta samalla kuitenkin jostain syystä meidän pitää ryhtyä myös tekemään konkreettisia asioita, joilla maamme sisäistä sekä ulkoista turvallisuutta voidaan rakentaa. Me olemme huonossa tilanteessa. Mutta emme ehkä aivan niin huonossa kuin esimerkiksi Kreml meidän toivoisi olevan. NATO ei ehkä meitä loputtomiin turvaa, mutta emme ehkä voi odottaa myöskään sitä, että Venäjän hyvä tahto voisi meidät pelastaa. Kuten tiedämme, niin on helppoa sanoa, että tilanne on kauhea. Tilanne voi olla kauhea, mutta sitten asialle pitäisi tehdä jotain, jotta tilanne saadaan paranemaan, niin että kaikki voisivat olla turvassa. 

Venäjän mestarilliset peliliikkeet perustuvat siihen, että liittoumia uhkaillaan todella kovasti. Samoin Venäjällä on valtavat luonnonvarat, joiden avulla se on voi lahjoa niitä, jotka suostuvat myötäilemään sen linjaa. Eli ihmettelen jos Putin ei pyydä Trumpilta Suomen ja Ruotsin erottamista NATOsta. 

Ja niiden yhtenäisyyttä koetellaan kaikin tavoin. Eli kun yhtä valtiota uhkaillaan, niin muille vakuutellaan hyvää tahtoa. Ja kun esimerkiksi Baltia on miehitetty, niin sama toiminta jatkuu muiden valtioiden kohdalla. Meillä Suomessa on toisteltu sitä mantraa, että  ei ole samoja luonnonvaroja kuin Ukrainassa, joten emme ehkä olisi sen takia hyvä tai kannattava hyökkäyskohde Venäjälle, joka ilmeisesti on tällä hetkellä suurin uhkakuvamme. Meillä toki on luonnonvaroja kuten kultaa, joka varmaan Venäjälle kelpaa. Ja juuri tuo itärajan lähellä oleva kultaesiintymä on asia, jonka pitäisi nostaa pelko meidän mieliimme. 

Tuollaiset luonnonvarat voisivat olla syy siihen, että Venäjä haluaa tarkastaa rajoja. Eli tuolloin meidän pitää valita se, että haluammeko antaa nuo kultaesiintymät Venäjälle, vai haluammeko itse niitä hyödyntää.  Me voimme tietenkin aina antaa periksi, ja sitten lopulta kiinnittää Putinin kuvia omien virastojemme seinälle, jos niin haluamme tehdä. Mutta meidän pitää tietenkin varustautua myös sitä kaikkein pahinta tilannetta varten, mikä on Venäjän suurhyökkäys sekä samalla myös tilanne, missä NATO ei meitä suojele. Meidän eurooppalaisten pitää myöntää se, että USA ei meitä välttämättä suojele. Eikä Venäjän laki estä sitä käyttämästä ydinaseita Euroopassa. 

Eli tuollaiset lakikirjat tai lait ovat tuossa maassa vain paperia, jota luetaan miten ne milloinkin sattuvat hyödyttämään Kremlin vallanpitäjiä. Se että Euroopan pelote lepää pitkälti USAn varassa tekee asiasta hiukan erikoisen. Washington on verraten kaukana Helsingistä, joten uhkaamalla ydinaseilla voi Putin tai hänen seuraajansa tarjota Washingtonin johdolle tekosyytä olla puolustamatta Eurooppaa. Se että Venäjällä ei välitetä tappioista on asia, mikä tietenkin pitää aina huomioida. Joten sen takia Euroopan olisi hankittava sellainen ydinpelote, että se riittää Venäjälle myös tilanteessa, jossa USA ei anna omia aseitaan EUn tai Euroopan NATOn käyttöön. Kun olemme lähteneet hakemaan ydinaseista turvaa itsellemme, niin meidän pitää myös olla valmiit niiden käyttöön. Toki ydinaseita voidaan käyttää myös puolueettomien maiden asevoimia vastaan. Eli niillä pyyhitään hidasteet omien sotavoimien tieltä.  

Se että toisella osapuolella ei satu niitä olemaan tai että toinen osapuoli pidättäytyy lausunnoissaan ydinaseiden ensikäytöstä ei ole mitenkään erityisen sitova asia. Valtaosa ydinseiden käyttöä koskevista skenaarioista liittyy tilanteeseen, jossa konfliktin toinen osapuoli jää alakynteen konventionaalisessa sodassa. Ja sitten seuraavaksi tuo alakynteen jäänyt osapuoli käyttää ydinaseita tuhotakseen vihollisen konventionaaliset joukot. Ja sitten ensikäyttö aiheuttaa tilanteen, jossa ydinsota iskujen ja vastaiskujen kautta laajenee globaaliksi lämpöydinsodaksi. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/kova-arvio-suomen-tilanteesta-asiantuntijalta-historiallisen-vakava/ar-AA1zSGLU?ocid=msedgdhp&pc=LCTS&cvid=4ffbf23bf9b74431bc5f8d824049c614&ei=25

USA on edelleen sitoutunut NATOon, mutta...

Euroopan tulevaisuus on sumun peitossa. Ja kaikki mahdolliset uhkakuvat pitää ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä. 

Euroopan pitäisi pikkuhiljaa heräillä ruususen unestaan. Se ei voi loputtomiin sysätä vastuuta puolustuksestaan jonnekin Atlantin toiselle puolen. Meidän pitäisi ryhtyä kehittämään Euroopan puolustusta niin, että sen riippuvuus USAn halusta puolustaa meitä vähenee. Me usein unohdamme että toisella puolen maailmaa, Beringin Salmen rannalla myös USA ja Venäjä ovat rajanaapureita. Venäjän johto onnistui vakuuttamaan maailman omasta rauhantahdostaan, jolloin USA muuttui maailman "pahikseksi". 

Sitten kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, niin myös me saimme huomata, että Putin on valehdellut meille tai meidän johtajillemme, jotka ihan itse olemme valinneet. Me voimme tietenkin sanoa, että moni länsimainen johtaja on tehnyt virheitä Putinin kanssa. Mutta samalla me voimme sanoa, että tehtyä ei saa tekemättömäksi. Me voimme aina päivitellä sitä, mitä esimerkiksi USAn varapresidentti Vance, Trump ja muutamat muut ovat sanoneet tai tehneet. Mutta sitten me voisimme pikkuhiljaa ryhtyä tekemään konkreettisesti jotain, jolla voisimme korjata niitä virheitä, joita olemme tehneet. 

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on asia, missä silmiinpistävää on se, että se on osoittanut myös Suomalaisen sodankäyntidoktriinin osittain vääräksi. Me olemme ajatelleet, että saamme Venäjän lopettamaan aggression aiheuttamalla sille suuria tappioita, jolloin Venäjä huomaisi maamme käyvän sille liian kalliiksi. Mutta kuten olemme huomanneet, niin Venäjän johto ei välitä tappioista, mikä sitten tarkoittaa sitä, että joudumme arvioimaan uudelleen tuota doktriinia eli puolustusoppia. Se että olemme NATOn jäseniä tekee meistä Venäjän silmissä sen vihollisia. Putin ei tule unohtamaan sitä, mitä olemme Ukrainan hyväksi tehneet. Joten sen takia meidän pitää löytää sellainen puolustusmalli, jolla voimme uskottavasiti vastustaa Venäjää myös silloin jos USA ei meitä tue. Ja tuolloin ei mitään asetyyppiä saa jättää listojen ulkopuolelle. 

Ja me emme sen takia voi niin vain perua NATO jäsenyyttä. Siis se että olisimme pysyneet puolueettomina olisi saattanut aiheuttaa sen, että Venäjä olisi kohdistanut meihin kovempia otteita kuin mitä nyt olemme saaneet kokea. Vai uskoko joku että Putin olisi jättänyt maamme rauhaan jos olisimme olleet NATOn ulkopuolella?  Eli NATO on mielestäni erittäin perusteltu päätös omaan poliittiseen asemaamme nähden. Mutta meidän ei tule siis vain sokeasti luottaa siihen, että joku Atlantin toisella puolella istuva poliitikko kantaa vastuun Euroopan puolustamisesta.

Donald Trump on mies joka osaa pelata erilaisia pelejä, ja sen takia meidän pitäisi ehkä muistaa, että hän ei ole ehkä yksin mielipiteineen. Se miten Trump käsittelee maailmanpolitiikkaa on erittäin suuri yllätyksellisyys. Eli Trump saattaa olla mies, joka on Putinin tavoin loistava improvisoija. Hän on suuren luokan populisti, joka saa erityisesti valtion hallinnon sekä sen virastot näyttämään pahalta. Ja samalla hän on suuren luokan valtion presidentti, joka on luvannut työtä miljoonille. Se on nostanut hänen suosiotaan todella paljon. 

Kun tuo mies puhdistaa hallintoa, sekä FBItä sekä CIAta ja ilmeisesti kohta myös oikeuslaitosta, niin silloin olemme tilanteessa, joka on ollut osittain käytäntönä myös Euroopassa. Eli jos presidentti myöntää eron, niin virkamiesten on silloin lähdettävä. Virkamiesten on meillä Suomessa ollut nautittava Eduskunnan sekä presidentin luottamusta, ja itse mietin että onko se mitä me USAssa näemme ja arvostelemme oikeastaan vain maailmanlaajuinen tapa? Siis pelkäämmekö Trumpin muuttuvan Amerikan kuninkaaksi, vai pelkäämmekö että hänen aloittamansa malli yleistyy. 

Ukrainan asia on Euroopan asia. Sen me voisimme jo pikkuhiljaa myöntää. Ukraina on kovin kaukana Washingtonista, ja sen takia meidän pitäisi EUna ottaa myös vastuuta Ukrainasta. Trump on tietenkin omasta mielestään vastuussa lähinnä omille äänestäjilleen sekä tukijoilleen. Ja Ukrainan tukeminen varmaan on Trumpin mielestä hyvin kallista. Me olemme lähempänä Ukrainaa kuin USA. Sen takia me ehkä voimme ajatella asioista hiukan eri tavalla kuin Trump. Mutta kuten tiedämme, niin meillä on  jotenkin pitkä matka siitä, että ajatukset muuttuvat teoiksi. 

Ukrainan presidentti Zelenskyi on väläyttänyt mahdollisuutta siihen, että Ukraina hankkisi ydinaseita. Ydinaseiden hankkiminen nykyisessä tilanteessa voisi olla liian kova ponnistus tuolle maalle. Mutta toisaalta Ukraina voisi noita aseita kehitellä rauhan aikana, kun sellainen joskus sitten saadaan Ukrainaan aikaiseksi. Mutta siis "rauha" voi merkitä myös tulitaukoa, ja se saattaa muuttaa Ukrainan uudeksi Etelä-Koreaksi. 

Olemmeko kauhuissamme siksi, että Trump iskee niihin laitoksiin, jotka ovat ennen olleet ainakin Suomessa jotenkin arvostelun ulkopuolella? Mitä jos joku presidentti päättää Suomessa siitä, että lakkautamme esimerkiksi Keskusrikospoliisin, pääesikunnan tiedustelun sekä samalla lopetamme erikoisjoukkojen koulutuksen? 

Trump on perustellut toimiaan talouden kohentamisella, mutta samalla voidaan sanoa, että 75 000 valtion työntekijää tulee nyt ainakin siirtymään pois valtion palveluksesta, tai niin ainakin Trumpin suunnitelma toimii. Mutta Trump on mies joka tietää arvonsa. Hän tietää että NATO nojaa pitkälti USAn antamaan sotilaalliseen tukeen. Ja Washington on joka tapauksessa kovin kaukana Helsingistä.

Sotilaalliseen ajattelutapaan kuuluu sekin, että otetaan huomioon myös mahdollisuudet siihen, että meitä ei tulla kuitenkaan auttamaan. Siis asia on niin, että toivottavasti tuota USAn sotilaallista tukea ei tarvita, mutta sitäkin mahdollisuutta pitää ajatella. Mutta siis olemmeko onnellisia NATOssa. Me saamme varusteita sopuhintaan, ja osaa niistä varusteista mitä saamme NATOn kautta emme voisi muuten edes kuvitella saavamme. 

Mutta me emme voi vain kuvitella, että USA dumppaa rahaa ja aikaa NATOoon. Putin varmasti kertoo mielellään millaisia laskuja NATO tuo USAn veronmaksajille, koska se on hybridioperaatioiden käsikirjan mukaista toimintaa. Eli "kyllä Venäjä toimittaisi kaasua, jos vain eroatte NATOsta, vähennätte armeijaa sekä tietenkin hylkäätte kaikki tuulivoimalat. Noin voidaan ilmastonmuutos ulkoistaa Venäjälle. 

Rauhan aikana USA ja länsimaat laskivat sotatarvikkeiden, sekä erityisesti ihmisiä vastaan kehitettyjen aseiden kuten rypälepommien kehittelyä ja tuotantoa. Ikävä kyllä nuo aseet ovat niitä, joiden avulla saadaan vihollisen jalkaväen hyökkäyksiä torjuttua tehokkaasti. Ja nyt Ukrainan sodan kohdalla onkin huomattu, että myös Suomen doktriini, missä viholliselle sodan alussa aiheutettu raskas tappio saavat aikaan sen, että vihollinen lopettaa sotatoimet. Sen takia esimerkiksi Suomen ammukset eivät riitä ainakaan kuukausia jatkuvaan tulivoiman ylläpitoon. 

Tulivoiman pitäisi riittää siihen, että armeijaryhmän kokoisia osastoja voidaan tehokkaasti torjua myös silloin jos hyökkäys tapahtuu jalkaväen avulla hajaryhmityksessä. Eli tuolloin jalkaväki liikkuu tankkien edellä polkien miinoja sekä vetäen tulta puoleensa. Näin tankit voivat kohdistaa tulensa noihin kohteena oleviin asemiin. Mutta kyseinen hyökkäystapa voi aiheuttaa suuria tappioita, eikä se olisi varmaan Suomessa hyväksytty toimintamalli. Mutta venäläisiä komentajia ei tarvitse tappioistaan välittää. Tärkeämpää tuossa maassa on miellyttää Putinia, kuin välittää omista alaisista. Ja jos esimies käskee hyökätä, niin silloin vihollisen asemiin hyökätään, eikä tappioista tarvitse välittää. 

Ja sitten tulikin ilmi, että Venäjän johtoa eivät tappiot kiinnosta. Sota pitkittyi ja samalla myös NATOn ammusvarastot alkavat ehtyä. Joten myös NATO-maiden pitää täyttää omia varstojaan. Ja asevarastojen sekä tuotannon laskeminen on aiheuttanut sen, että aseteollisuus ei ehdi täyttää samalla omia varastoja, kun sen pitäisi valmistaa aseita ja ammuksia myös Ukrainaan. Ja voin sanoa että Putin ei tule tätä tukea unohtamaan. Me tiedämme että Ukrainan tukeminen on välttämätöntä koko Euroopan ja maailman tulevaisuutta ajatellen. 

Venäjä osaa samalla tavalla keikuttaa venettä kuin mitä Trump tekee. Venäjä osaa hyödyntää sekä korostaa erityisesti Ukrainan tuen hintalappua veronmaksajille. Tuo tieto varmaan hyvin helposti tavoittaa työttömiä amerikkalaisia, jotka ovat kuulemma saaneet ilmaiseksi Venezuelassa tuotettua öljyä. Ja Putin sekä Venezuelan hallinto tietenkin syyttävät USAn viranomaisia siitä, jos tuo ilmaisen lämmitysöljyn jakelu on estetty. Putin tovereineen osaa lyödä kiilaa kansojen keskelle, jotta hän saisi aikaan hajaannusta. NATOssa tuo malli toimii siten, että toisille hän vakuuttelee rauhantahtoaan. Ja toisille hän sitten lähettää ryöpyn ohjuksia. 

Asekauppa on asia mikä varmaan toisi rahaa myös Washingtonin miesten taskuun. Euroopassa on jo muutaman vuoden ajan pyörinyt sellainen malli, missä puhutaan siitä, kuinka suuri tarve esimerkiksi tykin ammuksille olisi. Mutta jos sitten lähdetään siitä, miten Venäjää kohdeltiin ennen Ukrainan sotaa, niin jostain syystä ihmisiä, jotka hankkivat tai kehittivät aseita syytettiin sotahulluiksi. Eli asevarastoja purettiin, ja sitten yllättäen eteen tuli tilanne, missä Venäjä suuntasi täysimittaisen iskun naapurivaltiotaan vastaan. 

Eli tuolloin vasta ihmisten silmät aukenivat, vaikka Venäjä oli muutaman vuoden ajan esitellyt uusinta sotilaskalustoaan sekä tehnyt paljon työtä sotilasparaatien kanssa. Mutta toki tämä asia on varmaan ollut sellainen, että sitä ei voida pitää signaalina esimerkiksi naapurimaihin kohdistetusta hyökkäysaikeista. 

Mutta kun USAn aseteollisuudella on täysi työ täydentää tuon maan asevarastoja. Kiinan sekä Pohjois-Korean aseteknologian nopea kehitys tarkoittaa sitä, että USAlla itsellään ei ehkä riitä varusteita omaan käyttöön, jos vaikka sattuisi käymään niin, että idässä puhkeaa kriisi samalla, kun Putin hyökkää esimerkiksi Baltiaan. Silloin eivät USAn omat varastot ja keinot riitä, jos esimerkiksi Pohjois-Korea päättää tehdä jonkun yllätyshyökkäyksen USAn maaperälle. 

Tuo hyökkäys voidaan tehdä vaikkapa kauppalaivasta, johon on asennettu ballistisia tai hypersoonisia ohjuksia. Jos tuollainen yllätyshyökkäys tehdään USAn satamia vastaan, niin se saattaa menettää suuren määrän huolto- ja kuljetusaluksia. 

Euroopan pitäisi varautua myös siihen mahdollisuuteen, että USA ei jostain syystä kykene tai halua tukea Eurooppaa. Tuolloin Euroopalla pitäisi olla sellaiset varusteet, että se kykenee pysäyttämään sen alueelle tulevat joukot. Ja noihin varusteisiin kuuluvat myös ydinaseet. Mikään muu ei ehkä riitä estämään Putinin hyökkäystä kuin raaka voima. 

Perikö NATO Neuvostoliiton paikan ulko- ja puolustuspolitiikassa?

Olemme olleen tässä NATOn jäseniä jo kohta kaksi vuotta. Ja tietenkin maastamme on tullut lännen etuvartio, joka tuhotaan välittömästi sanoo Juhani Suomi. Tuolloin tietenkin voidaan sanoa, että maamme varmaan tuhoutuisi tuossa sodassa joka tapauksessa, kuuluimme NATOoon tai emme. Siis kunnioittaisiko Venäjä tuolloin puolueettoman Suomen itsenäisyyttä? Siinä on yksi kysymys, johon emme ehkä koskaan edes toivo saavamme vastausta. Mutta tietenkin NATO on liittouma, joka koostuu yksittäisistä valtioista, joista yksi on USA. Se mitä olemme ehkä odottaneet saavamme NATOsta ei ole aivan sama, kuin mitä olemme saaneet. Eli NATO ei ole meille mikään lypsylehmä, joka vain antaa meille paljon asioita. Meidän pitää siis myös antaa vastavuoroisesti jotain NATOlle. Samoin tietenkin meillä on oikeus odottaa saavamme tiettyjä asioita NATOsta. Mutta siis monenkeskisessä liittoumassa ei voi olla tilannetta, jossa vain yhden valtion tai toimijan etu huomioidaan. Siis NATO on valtioiden liitto, jossa jokaisella valtiolla on omat etunsa ajettavana. 

Niin myös Suomi joutuu ajamaan siellä omaa etuaan, mutta saadakseen tukea pitää myös Suomen tehdä kompromisseja. Sama koskee kaikkia muita NATOn jäsenmaita. Ja suurin pelko mikä esti meitä pysymästä NATOn ulkopuolella on se, että kriisin sattuessa NATO ei antaisikaan tukea eli se voisi vedota siihen, että esimerkiksi hävittäjien varaosien saaminen vaatii sotatilanteessa NATOn jäsenyyttä. Tietenkin myös Ukraina on saanut tukea, mutta Ukrainalla on esimerkiksi luonnonvaroja, joita se voi luvata vastineeksi. Ja myös Donald Trump on huomannut noiden mineraalien olemassaolon. Se mikä huolettaa on se, että mitä jos Venäjä lupaa samalla tavalla USAlle pääsyn noihin mineraaleihin jos USA vastineeksi lopettaa Ukrainan tukemisen? Mutta kuten tiedämme, niin Trumpille kyllä raha kelpaa. 

Se mitä olemme saaneet huomata on se, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ja NATO on saanut aikaan tilanteen, missä esimerkiksi puolustusvoimat on ainakin välillisesti nostettu uudelle jalustalle. Tai koskaan ennen ei reserviin kuulumiseen ole suhtauduttu niin myönteisesti kuin NATO-Suomessa. Maassamme on tullut aika, jolloin NATO on muuttunut sellaiseksi, että sitä ei saa kritisoida. Ja juuri kritiikki on se, mikä saa ihmiset sekä organisaatiot huomaamaan epäkohdat. Ja itse ainakin pelkään sitä, että NATO muuttuu uudeksi suomettajaksi, joka estää muodostamasta muuta kuin virallisesti hyväksyttyä kuvaa tuosta liitosta. Jos emme salli kriittistä mielipidettä joka ei välttämättä ole sama kuin kielteinen mielipide, niin silloin kohtaamme tilanteen, jossa joku ehkä hyvinkin ratkaiseva yksityiskohta voi jäädä huomaamatta. Eli voidaksemme kehittää sotilaallista osaamistamme, pitää meidän ottaa myös kritiikkiä vastaan. 

Samoin meidän pitää myös osata ja uskaltaa antaa palautetta muille asioista, jotka eivät heillä ole samalla tasolla kuin meillä. Eli NATOn ajatus on siinä, että asevoimat voivat kehittää omaa- ja toistensa osaamista keskinäisten verkottuneen harjoitus- ja simulaatiomallien avulla. Näin voimme välttää tilanteen, joka on johtanut onneksi Venäjällä katastrofiin Ukrainan sodassa. Tuo katastrofi johtuu siitä, että vaikka Venäjän komentajien pitäisi olla maailman parhaita, niin "toinen oli parempi".  Toki Venäjä  etenee mutta tappiot ovat valtavia. Eikä ainakaan Suomi voisi noita taktiikoita käyttää. Eli meillä ei ole varaa menettää 8000 miestä 15 km matkalla. 

Eli Ukrainan asevoimien vanhempi väki on koulutettu Neuvostoliitossa. Ja he tunsivat Venäjän taktiikan. Tämä tarkoittaa sitä että Ukraina kykeni sodan alussa ennakoimaan Venäjän liikkeitä, ja aiheuttamaan sen valiojoukoille tappioita, joista Venäjän asevoimat eivät hetkeen toivu.  Toki Venäjä autoritarisena valtiona kestää tappioita paremmin kuin länsimaiset demokratiat. 

Mutta aivan kuten vuonna 1905 Tshushiman salmessa, niin myös Ukrainassa voidaan todeta, että ei riitä että sotilas on omassa maassaan paras, jos vastapuoli on vähän parempi. Thsushiman salmessa Japani voitti Venäjän Itämeren laivaston joka oli purjehtinut puolen maailman ympäri, kun Tsaari oli lähettänyt sen tukemaan Venäläisiä joukkoja Japanin-Venäjän sodassa 1905.  

Venäjän laivasto lähti sotaan vuotta aikaisemmin, ja kohtasi näennäisesti alivoimaisen Japanin laivaston Tshushiman salmessa 27-28 Toukokuuta 1905. Tuolloin näennäisen alivoimainen Japanin laivasto upotti lähes koko Venäjän Itämeren  laivaston käyttäen torpedoita. Venäjän laivastoa johti paras amiraali, mutta japanilainen vastustaja vain sattui olemaan silloin vähän parempi. Tsushiman taistelu on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu jos sotilaat tai muut johtajat eivät kehitä osaamistaan. Ja kehittyäkseen pitää myös sotilaalla olla monipuolisia vastustajia myös simulaatioissa. 

Nimittäin nykyaikaiset konfliktit ovat paljon monimutkaisempia kuin tuolloin 1905. Ja hybridioperaatiot joihin kuuluu informaatiovaikuttamista sekä jopa salamurhia aiheuttavat sen, että sota ja rauha eivät enää ole samalla tavalla selviä asioita kuin ennen. 

Ja ennen kuin minut haukutaan Putinin trolliksi, niin sanon että NATO on loistava valinta, kun muuta turvatakuuta ei ole tarjolla. Ja toiseksi sanon että meidän pitää kehittää Eurooppalaista turvallisuusmallia, joka huomio myös tilanteen, missä Venäjä voisi yrittää yllätyshyökkäystä maamme kautta Norjaan. Nyt Putin ja hänen lakeijansa sanovat, että Venäjä olisi kunnioittanut maamme itsenäisyyttä, mutta mieleen tulee puolustusministeri Shoigun lausunto, jonka mukaan "Suomen itsenäisyys riippuu Venäjän tahdosta". 

Menimme NATOoon tilanteessa, jossa Venäjä lähti hyökkäyssotaan naapurimaataan vastaan. Tuolloin Venäjän presidentti V. Putin sanoi, että hän aikoo tuhota tai lopettaa Ukrainan kansallisen itsenäisyyden sekä sulauttaa Ukrainan Venäjään. Ja tietenkin tuokin asia oli pelottava. Vaikka Venäjän virallinen kanta esimerkiksi Itämeren kaapelirikkoihin on se, että se ei ole tehnyt mitään väärää, vaan että kaikki kaapelirikot ovat onnettomuuksia, niin voidaan kysyä että miten monta tällaista onnettomuutta voisi tapahtua, jos emme olisi NATOn jäseniä? Siis koska olemme NATOn jäseniä, niin emme voi saada siitä vastausta. 

Kun maamme hallitus sekä eduskunta hakivat NATOn jäsenyyttä, niin silloin Ukrainan sota oli vain yksi niistä syistä, miksi tuo hakemus esitettiin. Tuolloin Venäjän trollit sekä tietynlainen henkilöön menevä painostus yhdessä esimerkiksi Venäjän oppositiopoliitikko Navalnyin murhan sekä Salisburyn myrkkyiskujen sekä kuuluisan entisen KGB-upseeri Alkesandr Litvinenkon polonium-murhan kanssa aiheuttivat pelkoa. Vaikka noiden iskujen kohteet olivat venäläisiä entisiä KGBn jäseniä, heräsi pelko siitä että Venäjän tiedustelu voi laajentaa noita iskuja myös ulkomaisiin henkilöihin. Ja pelko ajaa ihmisiä tekemään erilaisia päätöksiä. Mitä jos Putin seuraavaksi kohdistaa noita iskuja ulkomaiden kansalaisiin, jotka ovat hänestä kirjoittaneet jotain negatiivista? 

Tietenkin meillä on edelleen ihmisiä jotka nostalgisoivat tai jopa glorifoivat puolueettomuutta ja ehkä osittain suomettumista. He ovat ihmisiä, jotka ovat saaneet idän suhteista paljon maallista hyvää. Ja sen takia nuo ihmiset varmaan toivoisivat että eroaisimme NATOsta mitä pikimmin, niin he pääsevät tekemään liiketoimia Venäjän kanssa. Eli paluuta menneeseen toivotaan usein varsinkin niiden ihmisten toimesta, jotka saivat paljon etuja muihin nähden. Sen takia esimerkiksi Venäjän valta-eliitti mielellään näkee Neuvostoliiton nostalgisena maana. Nuo ihmiset ovat entisen nomenklatuuran eli puolue-eliitin jäseniä ja heidän lapsiaan. Tuolloin 1980-luvulla nomenklatuuran jäsenet elivät segregaatiossa, jossa heillä oli omat kaupat sekä periaatteessa oma Neuvostoliitto. He eivät eläneet tavallisten neuvostoliittolaisten arkea, mikä sitten varmaan aiheuttaa sen, että aika kultaa muistot. 

Kun keskustellaan maamme politiikasta sekä talouselämän suhteesta poliittiseen päätöksentekoon, niin silloin meidän pitää muistaa se, että suomettumisen aikaan esimerkiksi presidentti ja ulkoministeriö koplasivat eli kiinnittivät idän suhteet kaikkeen mikä liittyi lehtikirjoitteluun.  Eli tuolloin viimekädessä Kekkonen päätti siitä, että kuka sai käydä idän kauppaa. Yksi idänkaupan kulmakivistä oli se, että Neuvostoliittoon ei voinut viedä mitään suoraan asiakkaille. Vaan ideologisista syistä valtio osti ensin tuotteet, ja sitten ne vietiin rajan yli itään. Tuolloin kauppapolitiikka oli lujasti sidoksissa idän suhteisiin, ja jos pääsi "Kekkosen piiriin", niin silloin tulot olivat taattuja. 

Mutta myös Suomessa ovat liikemiehet sekä suuret elinkeinoelämän toimijat sijoittaneet varojaan puolueisiin sekä rahoittaneet poliitikkojen vaalikampanjoita. Ja kuten olemme huomanneet, niin tuo malli, jossa liikemiehet eli elinkeinoelämä sekaantuu politiikkaan sekä valtiolliseen päätöksentekoon ei ole pelkästään Donald Trumpin ja Elon Muskin "juttu". Se mikä tekee Muskin toiminnasta erikoista on se, että hän toimii avoimesti, kun ennen liikemiehet eli USAn tapauksessa suuryhtiöiden johtajat toimivat taas hillitysti kulisseissa. Mutta voidaan sanoa, että myös Suomessa suuryritysten kuten metsä-alan yhtiöiden sekä myös metalliteollisuuden johto varmaan vaatii jotain siitä, että he jakavat rahojaan poliitikkojen vaalikassaan. Ja uutena nousijana maassamme on puolustusteollisuus. 

Donald Trump on nyt USAn presidentti, jonka omaperäisiin "diileihin" saamme tottua tulevaisuudessa. Ja yksi noista diileistä on se, että palestiinalaiset siirretään Gazan ja Länsirannan alueelta pois, ja sillä tavoin Israel varmistaisi sisäistä turvallisuuttaan. Toki Gaza ja Jordan virran länsiranta ovat alueita, joita pidetään yleisesti Israelin miehittäminä. 

Ja Israel perustelee tuota Länsirannan sekä Golanin kukkuloiden miehitystä turvallisuus- sekä vesihuollon näkökulmilla. llman länsirantaa Israel on hyvin kapea maa, ja arabit voisivat hyökkäyksellä katkaista Israelin kahtia. Eli noiden alueiden miehityksellä Israel luo itselleen tilaa puolustautua mahdollista hyökkäystä vastaan. Mutta sitten tätä palestiinalaisten siirtämistä pois Gazasta ja Länsirannalta voidaan pitää joissain piireissä myös väestön homogenisointina, mikä tarkoittaa sitä, että "häiritsevä tekijä", kuten palestiinalaisia voidaan Israelin kannalta pitää poistetaan alueelta. Tietenkin USAn liittolaiset Saudi-Arabia, Yhdistynyt Arabiemiraattien liitto sekä Qatar ovat jo sanoneet, etteivät ne halua tai hyväksy palestiinalaisten poistamista noilta alueilta. 

No, Saudi-Arabia, ja Qatar ovat maita, joissa ihmisoikeuksista ei paljon välitetä. Mutta sitten samalla meidän pitää muistaa se, että pakkosiirrot ovat asia, joka on ainakin osittain vastoin kansainvälistä lakia. Ja kuitenkin pakkosiirtoihin on turvauduttu kautta historian. Mutta kuten me tiedämme, niin palestiinalaiset ovat Lähi-Idän arka paikka. Vaikka arabimaat niin mielellään heitä sanovat tukevansa, niin kuitenkaan yksikään arabimaa ei ole tehnyt mitään integroidakseen palestiinalaisia omaan yhteiskuntaansa, vaan edelleen vuodesta 1947 on palestiinalaisia asutettu pakolaisleireillä. Eikä ilmeisesti ainakaan kovin moni Arabimaa ole tunnustanut Israelia. Eli noihin asioihin vedotaan aina, kun palestiinalaisten oikeuksista keskustellaan. Eli Israelin mielestä esimerkiksi Iran käyttää palestiinalaisia oman likaisen työnsä tekemiseen. 

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010234036.html

https://yle.fi/a/3-8607825

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandr_Litvinenko

https://fi.wikipedia.org/wiki/Polonium

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_ja_Julija_Skripalin_myrkytystapaus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Nato-j%C3%A4senhakemus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tsushiman_meritaistelu

Kun NATOssa ei ymmärretä Suomen erityistarpeita, niin meidän pitää kertoa niistä NATOlle.

NATO- ja Suomi ovat asioita, jotka nyt kuuluvat yhteen. Kun me puhumme siitä, että NATO ei osaa tai halua huomioida maamme erityistarpeita, niin silloin tietenkin voimme kysäistä, että olemmeko osanneet tuoda noita erityistarpeita esille? Eli jos maamme NATO edustajat eivät saa suutaan auki NATO-kokouksissa niin on aika turha olettaa, että maamme erityistarpeita sekä erityisasemaa saadaan tuotua muiden NATO-maiden tietoisuuteen. Ja silloin varmasti tulee eteen ongelmia. 

Tulemme varmasti NATO-kokouksissa syrjäytetyksi, jos emme saa edes sanottua omaa kantaamme tai emme uskalla tuoda omia toiveitamme muiden tietoisuuteen. NATO on siis tarkoitettu myös ennaltaehkäisemään Venäjän uhkaa, ja sitten me varmasti kohtaamme toisen asian. Nimittäin sen että meidän maamme kohtalo on melko karu, jos Venäjä sattuu hyökkäämään NATOa vastaan. Ja tässä sitten kohtaamme sen tilanteen, että onko joku joskus kuvitellut että Putin ei voisi hyökätä pohjoisessa eli Pohjois-Norjassa olevia NATO-tukikohtia vastaan Suomen lapin läpi. Eli joka tapauksessa taisteluita käydään maamme alueella. 

Tässä vain mietin sitä, että miten esimerkiksi Venäjä sitten kunnioittaisi maamme koskemattomuutta, jos olisimme puolueettomia. Eli ohjukset varmaan lentävät suoraan maamme ylitse jokaisessa skenaariossa. Mutta ehkä meidän pitäisi sitten lähteä myös suoraan siitä, että jokainen uuden asian oppiminen on jollain tavalla vaikeaa. Me emme ole olleet NATO-maita kovin pitkään. Ja sen takia meilläkin on jotain opeteltavaa, joista yksi tietenkin on ilmeisesti Englannin kieli, jos haluamme osallistua kansainvälisiin harjoituksiin. Tämä asia että olemme NATOn jäseniä oikeuttaa molempia osapuolia vaatimaan toiselta jotain.

Siis se että jos Venäjä nyt yllättäen sattuu hyökkäämään on varmaan suuri uhka. Ja meidän pitää muistaa se, että myöskään NATO ei voi minuutissa mobilisoida 10 000 miestä meidän avuksemme. Samoin NATO varmasti muistaa senkin, miten paljon me olemme NATOa tukeneet, jos NATO n kautta lähetetään vahvistuksia. Ja yllätys hyökkäyksessä shokki efekti on alussa valtavan voimakas. Ja juuri se, että Putin on itsevaltias, jonka ei paljon kritiikistä tarvitse välittää, niin sen takia hän on uhka. Eli periaatteessa mikään ei estä Putinia suorittamasta suuren luokan yllätyshyökkäystä maahamme. 

Jos emme olisi NATOssa, niin miten kovaa Venäjän informaatio- ja hybridioperaatiot olisivat tässä maassa? 

Toinen suuri uhka ovat niin sanotut hybridi operaatiot. Venäjän malli on se, että hybridi-operaatioilla eli informaatio vaikuttamisella, kaasuhanojen sulkemisella, jatkuvilla ilmatilan loukkauksilla sekä erilaisilla sabotaasitoimilla ja muulla kiusaamisella  lähdetään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin on asia, joka varmasti on erittäin suuri uhka yhteiskuntarauhalle. 

Tuon toiminnan tarkoitus on lisätä yhteiskunnan eriarvoisuutta sekä sitä kautta horjuttaa kohdemaan yhteiskuntarauhaa. Samalla sen tarkoitus on pakottaa hallitukset säätämään lakeja, jotka myötäilevät esimerkiksi Venäjän hallituksen kantaa asioihin. Tuohon operaation malliin kuuluu ikävä kyllä yksittäisiin henkilöihin kohdistettu psyykkinen sekä fyysinen väkivalta. Samoin siihen kuuluu tunnettujen rikollisjärjestöjen värvääminen FSBn kätyreiksi. Vastalahjaksi tuesta FSB lahjoittaa voille toimijoille aseita sekä mahdollisesti turvapaikkoja. 

Asevoimien rooli on se, miksi valtion johto tuon roolin määrittää.

Me olemme NATOn jäseniä, mikä tarkoittaa sitoutumista tiettyihin asioihin. Se että me olemme osa liittoumaa tarkoittaa, että myös liittoumalla on oikeus vaatia meiltä tiettyjä asioita, aivan samalla tavalla kuin meillä on oikeus vaatia liittoumasta sitä, että se pitää osansa kahdenvälisessä sopimuksessa. Tai siis tuota sopimusta voidaan tietenkin arvioida siten, että se on niin sanottu monenkeskinen sopimus, jossa liitymme osaksi verkostoa, jossa meidän pitää noudattaa tiettyjä sääntöjä.

Samalla tietenkin meidän pitää myös muistaa se, että meidän pitää valvoa omaa etuamme tässäkin mallissa. Mikäli emme osaa sanoa mitään eli istumme tai meidän maamme edustajat istuvat tuppisuuna NATOn päämajassa, niin emme varmaan saa silloin omaa etuamme ajetuksi. Siis se että saamme oman etumme ajetuksi edellyttää sitä, että uskallamme tuoda oman kantamme asioista muiden tietoon. 

NATOa moititaan siitä, että sen malli on erityisesti aseelliseen voimaan keskittyvä puolustus- sekä muu edun ajaminen. NATOoon kuuluu useita eri valtioita, joiden kulttuuri- sekä erityisesti suhde oman asevoiman työhön sekä asevoiman julkisuuteen on eri kuin meillä. Eli meillä on perinteisesti ollut sellainen malli, jossa asevoimien eli meidän maamme tapauksessa Puolustusvoimien työtä sekä koulutusmallia ei ole ollut tapana kommentoida ainakaan oluttölkki kädessä. 

Kaikilla NATOn jäsenmailla on oma näkemys siitä, miten asevoimien toimintaa kommentoidaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. 

Mutta erityisesti amerikkalaisilla on erilainen käsitys tästä asiasta. Eli sosiaalinen media on täynnä erilaisia merijalkaväen sotilaita, jotka kertovat maailmalle, miten USAssa koulutettu mies tai nainen olisi toiminut missäkin tilanteessa. Se on meille suomalaisille hieman vieras malli. Se mitä meidän pitäisi asioista käsittää on se, että emme voi olla maailman parhaita jokaisessa asiassa. Eli jokaisella NATOoon kuuluvalla maalla on omat näkemyksensä tästäkin asiasta. Ja NATO tarjoaa foorumin, jossa me voimme kehitellä yhdessä muiden kanssa erilaisia toimintamalleja, jotka liittyvät kriisien ennaltaehkäisyyn tai vihollisen lyömiseen takaisin. 

Se mikä NATOssa on meille uutta on tietenkin ydinaseet. Sekä se että sotilaallista voimaa esitellään tavalla, joka on ollut meille vierasta. Se tekikö valtiomme oikein, kun liityimme NATOoon on kysymys johon emme ehkä koskaan saa oikeaa vastausta. Venäjän harjoittama uhkailu sekä muu politiikka on ollut sellaista, että voimme olettaa että ilman NATOa kohtaisimme vielä kovempaa hybridivaikuttamista, jolla vaikutetaan koko yhteiskuntaan aina päättäjistä tavallisiin kansalaisiin. 

Mutta meidän pitää muistaa se, että asevoimat ovat väline, jonka avulla viholliset lyödään takaisin. Mutta samalla meidän pitää muistaa se, että kestävää kehitystä ei luoda yksin asevoimien avulla. Meillä pitää olla myös muita mahdollisuuksia. Kuitenkin kaikkein tärkein asia on se, että myös vastapuolella pitäisi olla valmiuksia neuvotella asioista. Näihin valmiuksiin kuuluu valitettavasti myös luottamus, ja se että valtion johtaja puhuu muuta kuin mitä tekee vie luottamuksen. 

Me lähdemme usein siitä, että neuvottelut sekä kansainväliset yhteisöt ovat niitä ensisijaisia vaikutusmahdollisuuksia tai vaikutus malleja, joita meidän pitäisi käyttää. Niin meidän pitäisi voida luottaa noihin asioihin. Ja niin me tietenkin voisimme luottaa myös Venäjän tapauksessa, jos se olisi tavallinen maa, jonka johtaja ajattelee kuten me länsimaissa olemme tottuneet. Eli länsimainen johtaja ajattelee kansalaistensa parasta, ja ajattelee saavansa mandaattinsa kansalaisilta. Samalla hän pitää sanansa kun hän sopii jotain. Eikä länsimainen johtaja vaaranna turhaan ihmishenkiä. 

Mutta me emme ehkä ole vielä huomanneet, että Putin ja Kim Jong-Un eivät ole meille tutun  mittapuun mukaan tavallisia ihmisiä. He eivät välitä mistään muusta kuin omasta asemastaan. Eli noille miehille ei ihmishenki merkitse yhtään mitään. Asevoimat on ainakin oman käsitykseni mukaan rakennettu tuollaisia miehiä vastaan. Mutta kuten tiedämme, niin sota ja aseet tuovat ihmisestä esiin pahimman mahdollisen puolen. 

Eli kaikissa sodissa on vastaan tullut ihmisiä, jotka pitävät tappamisesta tai muista vastaavista asioista. Se että sanotaan etteivät suomalaiset sotilaat tee sotarikoksia voidaan muuttaa muotoon “suomalaiset sotilaat eivät tee luvallisia sotarikoksia”. Me suomalaiset olemme ihmisiä siinä, missä muutkin. 

Myös meidän kansamme keskuudessa on ihmisiä, joille ei pitäisi aseita antaa. Ja ainakin oman käsitykseni mukaan suomalaiset esimiehet puuttuvat sotarikoksiin, jos niitä havaitaan. Mutta samalla me kohtaamme tilanteen, missä puuttuminen saattaa tulla esimerkiksi ammutun siviilin kohdalla liian myöhään. Eli kuolleita ei voida herättää henkiin missään nimessä. 

Asevoimaa voidaan ajatella välttämättömänä pahana. Eli sen tarkoitus on estää valtion valloittaminen jos valtiota vastaan hyökkää vihamielinen taho. Vastarinnan tarkoitus on näyttää maailmalle, että valtio joka kohtaa vihamielisen aggression ei ole tuota aggressiota tai puuttumista sen sisäisiin asioihin ole pyytänyt. 

Venäjän tapauksessa puhutaan tietenkin siitä, että tuon maan ydinaseita koskeva doktriini kieltää ydinaseiden käytön muuten kuin maan puolustukseen. No, Venäjällä on laki jonka mukaan esimerkiksi hyökkäyssota on kiellettyä. Joten sen takia Venäjän avulla Ukrainaan polkaistiin pystyyn kolme valtiota, jotka sitten pyysivät lupaa liittyä Venäjään. Tuo asia kertoo siitä, miten paljon laki merkitsee tuossa maassa. 

Samoin se että Venäjän johto saattaa katsoa jonkun alueen toisessa maassa Venäjän omaksi alueeksi tekee tilanteesta enemmän vaarallisen kuin ehkä osaamme arvata. Jos valtio katsoo jonkun alueen kuuluvan itselleen, niin se saattaa merkitä sitä, että sen johto katsoo että sotatoimet tuolla alueella ovat puolustuksellisia toimia. Ja sitten se saattaa antaa verukkeen myös ydinaseen käytölle. Tai sitten valtion johtaja saattaa itse päättää käyttää ydinaseita myös hyökkäyksen tukemisessa. 

Jos valtion konventionaalinen aseellinen voima on kyvytön suoriutumaan tehtävistään, jotka tietenkin riippuvat valtion johdon tahdosta, niin silloin valtion kynnys käyttää ydinaseita laskee. Varsinkin jos sota on oman itsen aloittama, mutta sota ei sitten sujukaan kuten on laskettu, niin silloin saatetaan ydinaseet kaivaa esiin. 

Samoin ydinaseiden rooli saattaa olla yhtä paljon sisä- kuin ulkopoliittinen. Epädemokraattisen valtion johto saattaa uhkailla esimerkiksi yllätys hyökkäyksellä toiseen ydinasevaltioon, jos se kokee asemansa olevan uhattu. Tuolloin seurauksena on täydellinen molemminpuolinen tuho ja miljardien ihmisten kuolema. 

Tai sitten ydinaseita voidaan käyttää myös omia kansalaisia vastaan. Eli ainakin osalla taktisista ydinaseista on olemassa sellainen rooli, että niitä on ajateltu käyttää esimerkiksi omalla alueella ilmenevien kapinoiden kukistamiseen. Noiden aseiden tehtävä on “hoputtaa” esimerkiksi sisäministeriön joukkoja pamputtamaan innokkaasti valtion johdon vastustajia, joita voidaan myös tapattaa jossain kaukaisella rintamalla.  

Voi sabotaasia tehdä ilman räjähteitä, kuten esimerkiksi vetämällä kaasuputkea ankkurilla.

Myös ankkuria voidaan käyttää sabotaasiin. Eli sillä voidaan vetäistä kaasuputki tahallaan pois paikoiltaan. 

Sabotaasiin ei välttämättä tarvita räjähteitä Jos ajatellaan että Viron ja Suomen välillä kulkevan kaasuputken katkeamisen tai vaurion aiheutti venäläinen alus, niin tietenkin ensin tulee mieleen että tuossa asiassa ei kuitenkaan käytetty räjähteitä. Mutta kuitenkin sabotaasia voidaan tietenkin tehdä esimerkiksi antamalla ankkurin laahata merenpohjan yläpuolella kaasuputken kohdalla, ja varmasti tankkerin koneissa on niin paljon tehoa, että se kykenee vetämään kaasuputken paikaltaan sekä vaurioittamaan sitä. Siis räjähteiden käyttö ei ole itsestäänselvyys sabotaasitapauksissa. Eli kyseessä saattaa olla kiusanteko, jossa Suomea painostetaan NATOa koskevissa kysymyksissä. 

Venäjällä on toki sukellusaluksia, jotka voivat suorittaa kaasuputken vahingoittamiseen tähtääviä operaatioita., Kyseiset sukellusveneet on varustettu painekammioilla sekä ilmalukoilla, joiden avulla ne voivat lähettää sukeltajia tehtäviinsä ollessaan sukelluksissa. Nuo sukeltajat voivat asentaa räjähteitä kohteisiinsa. Mutta on mahdollista että nuo veden alla toimivat venäläiset sabotaasiyksiköt kuten Spetsnazin "Dolphin" voivat vahingoittaa putkea esimerkiksi porien tai laserin avulla.  

Kuva: Suomen Kuvalehti

Samoin tuon yksikön miehet voivat asettaa ankkurin kaasuputkeen kiinni, jotta tankkeri tai muu iso alus voisi vetäistä kyseistä putkea. Tuo Viron ja Suomen välillä kulkevan kaasuputken vahingoittaminen tietenkin saa aikaan ajatuksen siitä, että Suomi tarvitsee omia sukellusveneitä. 

Nuo sukellusveneet voisivat olla noin 10-50m pitkiä mahdollisesti pienoisydinreaktorilla sekä torpedoilla ja ohjuksilla sekä älykkäällä teknologialla varustettuja laitteita, jotka voivat operoida huomaamatta, ja joiden tehtävä olisi pitää Venäjän laivaston sabotaasiyksiköt poissa esimerkiksi vedenlaisten kuunteluasemien sekä kaapeleiden läheltä. Mutta jos sitten ajatellaan että Venäjän toiminta olisi jatkuvaa kiusantekoa, jossa ankkurit katkovat kaapeleita sekä vedenlaisia putkistoja, niin silloin meidän pitää jotenkin reagoida tuollaiseen toimintaan. 

Alla oleva linkki vie listaan Venäjän erikoistoimintasukellusveneistä. Lista on vuodelta 2015. Mutta se on hyvin mielenkiintoinen. 

https://www.rbth.com/defence/2015/04/15/secret_and_unarmed_4_russian_special_purpose_submarines_45237.html

Siis miten NATO jatkossa toimii?

Vaikka sanotaan että on mahdollista että Donald Trumpista tulee USAn presidentti, niin kuitenkin meidän pitää huomioida sellainen asia, että vaikka USA on tärkein NATOn jäsenmaa, niin se ei ole yksin NATO. Siis jos Putin hyökkää Suomeen, niin olisiko mahdollista, että Venäjä voitetaan Eurooppalaisin voimin? Siis USA ei ole yksin edes NATOn ydinpelote. Vaan myös Ranskalla sekä Iso-Britannialla on myös kansallisia ydinaseita, ja molemmat noista valtioista kuuluvat NATOoon. 

Venäjän suhtautuminen Suomeen on muuttunut. Ja me tiedämme että Venäjän tarkoitus on vahingoittaa maamme suhdetta NATOoon. Ennen Venäjä kohteli maatamme hyväntahtoisen väheksyvästi, eli se luotti "kepin sekä porkkanan" taktiikkaan. Jos maamme johto oli kiltti eli miellytti Venäjää, niin silloin tuli ikään kuin palkinnoksi kaasua ja öljyä halvalla. Samaan aikaan Kreml tai Kremlin edustajiksi ilmoittautuneet tahot kertoivat että Suomen itsenäisyys on riippuvainen Venäjän myötämielisyydestä, mutta nyt tilanne on ilmeisesti muuttunut. 

Eli kova propaganda sekä kovien tekojen puute kertovat siitä, että maahamme suhtaudutaan jostain syystä vakavasti. Jos me olisimme jatkaneet samaa puolueettomuuden linjaa, jota ennen noudatimme, niin silloin me varmasti saisimme kokea koko Venäjän propagandakoneiston voiman. Samoin voimannäytöt Itämerellä olisivat ehkä paljon rajumpia, kuten rajan yli "vahingossa" lentävät ohjukset tai sota-alusten sekä lentokoneiden koukkailu maamme ilmatilassa voisi olla se, millä Kreml osoittaisi että maamme on sen leikkikenttä, jota se saa kohdella miten huvittaa. 

https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/analyysi-teoria-ankkurin-tuhoamasta-kaasuputkesta-sai-lisavahvistusta-se-ei-poista-venaja-epailyja/

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/kokenut-venaja-tutkija-kaasuputken-vahingoittaminen-on-varoitus-suomen-ja-yhdysvaltojen-dca-sopimukselle/837312b6-86bb-4fca-9a6f-5c91e2d8f398

https://www.rbth.com/defence/2015/04/15/secret_and_unarmed_4_russian_special_purpose_submarines_45237.html

Kuinka nopeasti maamme linja muuttui?

Kuva: Wikipedia

Yksi asia sitten vielä on huomioitava, kun puhutaan Ukrainan sodan uutisoinnista sekä kommenteista, jotka koskevat tuota sotaa. Nimittäin asennemuutos maassamme on silmiinpistävää. Yhdessä yössä koko Eduskunta sekä ilmeisesti maamme kansan enemmistö päättivät yllättäen, että meidän tulee oman etumme nimessä liittyä NATOoon, koska se suojelee meitä Venäjää vastaan. Itse joskus olen miettinyt sitä, että oliko tuolloin poliittisen eliitin tarkoitus teettää ikävä päätös jollakin muulla? Se että NATO-äänestys oli poikkeuksellisen yksimielinen tietenkin lämmitti sydäntä. Mutta kuitenkin mieleen tulee se, että oliko alun perin ajatus NATOsta tyrmätä eduskunnassa niin, että riviedustajat olisivat sen tyrmänneet. 

Maamme lehdistöllä on ollut paha tapa kertoa osittaisia totuuksia. Eli esimerkiksi ihmisten rikosrekisteri on usein mainittu monissa kirjoituksissa. Mutta samalla ei ole koskaan mainittu mitä rikoksia henkilö on tehnyt. Samoin kun on sanottu että valtaosa ihmisistä vastustaa tai kannattaa jotain asiaa, niin esimerkiksi se ketä on haastateltu tai miten haastateltavat noihin tutkimuksiin on valittu. Eli kuka on oikeasti kannattanut esimerkiksi Kekkosta? 

Mutta samalla myös eteemme tulee sellainen muisto, mikä koskee YYA-Suomea. Aina välillä vieläkin joku on huolissaan siitä, että Putin saattaa kaatua, tai sitten ikään kuin komennetaan rivejä suoriksi. Kuitenkin esimerkiksi Venäjän haukkuminen maamme lehdistössä on noussut arvoon arvaamattomaan, ja ihmiset ovat alkaneet etääntyä tuosta vanhasta siis vuodesta 1944 peräisin olevasta mallista, missä maamme itsenäisyys on sidottu Moskovan hyvään tahtoon, mikä tietenkin on loistava osoitus realiteettien tajusta. Me emme saa siis ajatella että jonkun muun maan hyvä tahto takaa itsenäisyytemme jatkossa. Mutta jos me haluamme saada tehokkaita välineitä, jotka toimivat silloin kun niiden pitää toimia, niin meidän pitää saada asema, mikä takaa noiden välineiden toiminnan. 

Jos siis haluamme NATOn tukea eli esimerkiksi saada huoltoa ja tukea myös sodan aikaan meidän pitää liittyä NATOon. Ja jos haluamme silloin jotain saada, niin meidän pitäisi sitten myös jotain sinnepäin antaa. Siis NATO on valtioiden välinen yhteisö, jossa ei kukaan voi vain saada. Vaan jokaisen NATO-maan pitää myös antaa tuhon liittoon jotain. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, niin silloin Euroopan turvallisuustilanne muuttui välittömästi. Siis kansainvälinen yhteisö ei voi istua alas, ja hokea että " jotain pitäisi tehdä". 

Tietenkin Venäjä olisi voinut voittaa Ukrainan 36 tunnissa, jolloin olisi tapaus voitu kuitata, ja sanoa että emme voi ydinasevaltiolle mitään. Ja Venäläisten propagandistien agenda oli se, että valtaosa ukrainalaisista olisi halunnut liittyä Venäjään. Mutta kun vastarinta jatkui, niin se varmaan osoitti etteivät venäläiset olleet kutsusta paikalla. 

Eli täysin kritiikitön suhtautuminen Venäjään muuttui yhdessä päivässä sellaiseksi, että jokaisen isänmaallisen kansalaisen on pitänyt kilpaa todistella sitä, että hän ei ollut tai ainakaan enää ole Putinin talutusnuorassa. Kun me teimme NATOa koskevan hakemuksen, niin silloin tietenkin me teimme sen itsenäisenä valtiona, joka on jo valmiiksi sovittanut asevoimansa NATOon. Mutta yksi asia tässä tietenkin nostaa päätään, ja se on vaara siitä, että maamme muuttuu YYA-NATOksi. Tuolloin NATO ottaa sen paikan, mikä Moskovalla sekä Venäjällä on ollut. Eli alamme suhtautua NATOoon samalla tavalla kuin olemme suhtautuneet Neuvostoliittoon sekä Venäjään. NATO varmaan on maallemme aivan hyväksi. Eli itse olen NATOn kannalla, kun parempaakaan vaihtoehtoa ei ole tarjolla. 

Mutta sitten jostain syystä olemme taas siinä tilanteessa, että emme osaa mennä mihinkään itsenäisesti. Miksi meidän pitää aina lähteä kulkemaan jonkun muun maan kanssa kahdestaan, eli NATOoon ei sitten mennäkään ilman Ruotsia, koska se saa aikaan jonkun juovan maidemme välisiin suhteisiin. Siis Suomi on valtio jolla on vähän yli tuhannen kilometrin maaraja Venäjän kanssa. Samoin maamme on valtio joka on Ruotsin ja Venäjän välissä. Kolmanneksi Suomi on valtio jonka pankeissa on valtavat määrät venäläistä rahaa, ja suuri osa läntiseen Eurooppaan menevästä maakaasusta sekä venäläisestä valuutasta on mennyt Suomen läpi. Venäjän luonnonvarojen sekä muiden taloudellisten syiden takia olemme antaneet Venäjän vetää itseämme harhaan. Kun tarjolla on paljon rahaa, niin silloin se tietenkin auttaa hyväksymään jonkun valtion toimet, jotka kohdistuvat sen omaan väestöön sekä myös tuon valtion naapurimaihin. 

Meidän poliitikkomme tekivät virhearvion V. Putinin kohdalla. Mutta myös muut Euroopan sekä maailman poliitikot ovat tuon virheen tehneet. Meidän poliitikkomme eivät ole ainoita, joiden arvostelukyky on pettänyt Putinin kohdalla. Eli se että virhe on tehty on asia, mikä meidän kaikkien on vain nyt sitten myönnettävä. Ei se että me vain lähdemme häpeämään asioita, sekä samalla myös peittelemään niitä varmaan ainakaan niistä parempaa tee. Jos olemme tulleet huijatuiksi, niin silloin tietenkin asiaa voidaan käsitellä siten, että se ottaa aivoon. Mutta se että joku asia on tullut tehdyksi merkitsee sitä, että siitä voidaan ottaa opiksi. Se ei ketään auta, jos vain istumme alas sekä tuijotamme jonnekin menneisyyteen. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/