Donet ovat karu uudistus.

Vaikka drone-intoilijoiden kannattaisi panna jäitä hattuun, niin dronet ovat muuttaneet sotaa erittäin paljon. Kun sanotaan että dronet ovat aina osa kokonaisuutta, niin silloin tietenkin meidän pitäisi varmaan määritellä kokonaisuus. Eli jos dronet ovat osa kokonaisuutta nimeltään asevoimat, niin silloin emme ehkä mene kovin paljon metsään. Tuolloin dronet pitää käsittää siten, että ne ovat osa jotain muuta aselajia, tai sitten ne ovat osa jotain rintaman osaa. Tai sitten ne voivat kuulua jonkun taistelu-osaston tai agenttiryhmän varustusta. Se miten paljon dronet ovat muuttaneet tilannetta sodassa on sitten jokaisen ihmisen omassa päässä. Eli dronet aiheuttavat ehkä 80% Venäjän tappioista. Ja ilman droneja Ukraina olisi varmaan jo kadonnut kartalta. 

(IS)

Mutta kuten uutisista saamme lukea, niin NATOn kohdalla taistelutavoissa on erittäin paljon korjattavaa. Eli jos jossain NATO harjoituksessa Ukraina on onnistunut murskaamaan NATO-joukot dronien avulla, niin se miten paljon dronet ovat muuttaneet sotaa tai miten niitä pitäisi jonkun teoreetikon mielestä käyttää on aivan sama. Riittää että niin sanotusti "tuli nenille", eli periaatteessa koko asevoima pitäisi remontoida niin, että dronet otetaan paremmin huomioon. Se että sotilaat eivät kykene liikkumaan vapaasti edes melko kaukana rintamasta ei varmaan ole asia, joka voidaan jättää huomiotta. Nykyaikaisimmassa sodassa ei sotilas voi kävellä hetkeäkään ulkona. Jos drone havaisee hänet, niin seurauksena on välitön tuho. 

Eli tiedusteludronen lähellä voi lennellä joku iskudrone. Tai toki FPV drone joka kuljettaa räjähteitä voi suorittaa myös kohteiden kartoitusta. Eli isku voi tulla aivan heti, kun drone ilmestyy taivaalle. Siis vaikka dronea käytetään osana jotain suurempaa ryhmää, niin kuitenkaan ne eivät tee taistelukentästä turvallista. Juuri tuo ennestään laajeneva vyöhyke, jonka kohdalla kuka vain voi joutua dronen yllättämäksi aiheuttaa sen, että sotilaat joutuvat ampumaan huomattavan määrän ammuksiaan ennen kuin he edes pääsevät asemiinsa. Asemat pitää kaivaa täysin maan sisään. 

(Verkkouutiset)

Tietenkin erilaiset verkot suojaavat jollain tavalla droneilta. Mutta ne eivät suojaa esimerkiksi dronen asennetuilta viuhkapanoksilta elli "Claymore" miinalta. Tuolloin claymoreen on kiinnitetty etälaukaisin, joka tekee siitä tehokkaan välineen. Drone lentää tuolloin kohteen lähelle, ja sitten laukaisee nuo metallikuulat kohti ajoneuvoa. Toinen vaihtoehto olisi sitten käyttää esimerkiksi kylkimiinaa. Tai sitten isompi drone voi pudottaa kranaatin tai ampua jonkun muun panoksen tuon verkon läpi. Siis kaikki eivät välttämättä ole sellaisia, että ne olisivat puhtaasti kamikaze-malleja. Ne voivat ampua kohteita esimerkiksi singoilla, ja silti olla varustettuja esimerkiksi taistelukärjillä. 

Drone on paljon kranaattia tarkempi. Se kykenee lentämään sisään pienistäkin aukoista. Joten sen takia ne vaativat uutta kykyä reagoida. 

Droneen ei voida välttämättä vaikuttaa esimerkiksi ECM laitteella, joten laseriin tai johonkin EMP-impulssiin perustuva vaikutusväline olisi varmaan sellainen, mikä olisi tarpeellista. Dronet voivat tukea myös kaikkia muita aseita. Ne voivat lentää esimerkiksi panssarivaunujen ympärillä. Eli tankkien edessä lentäisi tuolloin erilaisten lentolaitteiden parvi. Mutta oli asia miten tahansa, niin asevoimien pitää muuttua. Sen pitää kehittää myös kykyjä rakentaa esimerkiksi täysin maansisään upotettavia majoitustiloja sekä tuliasemia, joita voidaan puolustaa myös silloin, jos niitä vastaan käytetään esimerkiksi droneparvia. 

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000012008109.html

https://www.verkkouutiset.fi/a/itaraja-on-tyhja-suomalaistaistelijalta-vakava-varoitus-drooneista/#51891d32

https://www.verkkouutiset.fi/a/olemme-ajasta-jaljessa-natolla-paljastava-drooniharjoitus-latviassa/#e8dd502a

Kehittyvät dronet vaativat uusia vastatoimia.

Kun dronet kehittyvät, niin niistä tulee entistä vaarallisempia ja monipuolisempia. Eli uudet Venäjän dronet, jotka käyttävät ilmeisesti netistä vapaasti ostettavia moottoreita ovat kehittyneet Ukrainan sodan alusta. Uudet noin 700 km/h kulkevat dronet ovat erittäin vaarallisia, ja ne ennakoivat uutta drone sukupolvea, joka voi olla hyvin monipuolinen ja vaarallinen. Dronen kehittäminen on helpompaa ja nopeampaa kuin lentokoneen, ja esimerkiksi elektroniikan halpeneminen sekä halpa ja tehokas tekoäly on tehnyt niistä vaarallisempia kuin koskaan ennen. Muunnetut kasvojentunnistukseen tarkoitetut ohjelmat antavat myös pienille droneille mahdollisuuden valita kohteita ja toimia itsenäisesti.

Nuo suihkumoottoria käyttävät dronet käyttävät internetin kautta ostettavia harraste lennokkeihin tarkoitettuja suihkumoottoreita, ja niiden mahdollisuus tunnistaa kohde automaattisesti tekee niistä erittäin vaarallisia. Noita droneja voidaan pudotella lentokoneista, niitä voidaan laukaista maasta sekä mereltä. Nuo välineet ovat periaatteessa täysin alustasta vapaita, joten niitä voidaan myös jättää maastoon, ja sitten aktivoida etäkäytön avulla. Kun puhutaan esimerkiksi drone-emälaivasta, niin mieleen tulee tietenkin lentokoneen näköinen väline. 

Kaaviokuva venäläisestä Geran-3 droonista, jossa suihkumoottori. (YLE). Tämä osoittaa sen, kuinka Venäjä on kehittänyt Iranilaisia droneja, joita se käytti sodan alussa. Tulevaisuudessa tällaisissa droneissa voi olla vaikka pieniä ilmataistelu- tai tutkaan hakeutuvia aliohjuksia, joiden avulla ne voivat häiritä hävittäjiä sekä vaurioittaa ilmatorjuntaa. 

Mutta myös suurikokoinen noin yhden tonnin nostovoiman saavuttava nelikopteri voi toimia tällaisena välineenä. Eli se kuljettaa tuolloin mukanaan muita pieniä koptereita tai suihkumoottoria käyttäviä droneja. Samoin pienempi nelikopteri voi nostaa myös suihkumoottoria käyttävän dronen ylös maasta, ja sitten lentää sen etäälle käyttäjistä. Uudet dronet ovat sikäli ongelmallisia, että kuka tahansa voi periaatteessa muuttaa esimerkiksi harraste lennokin kamikaze-droneksi. Noita droneja voidaan pudottaa myös esimerkiksi strategisten pommikoneiden pommitelineistä ja ne voivat jäädä vaanimaan esimerkiksi ilmapallojen varaan. Noita droneja voidaan myös laukoa maasta, kun omat lentokoneet tekevät iskuja. 

Nuo dronet voidaan rakentaa siten, että ne hyökkäävät radiolähettimiä kuten tutkia vastaan. Tuolloin dronet voivat tuhota esimerkiksi tutkan lähetin dipolin. Dronet ovat siis oikeastaan eräänlaisia ohjuksia, joilla on kuitenkin monipuolisempi käyttöalue kuin varsinaisella ohjuksella. Dronen ja droneparven torjunta vaatii tietenkin aseita, joilla voidaan vaikuttaa droneihin hyvin laaja-alaisesti. FAE- ja muut vastaavat aseet ovat sikäli ongelmallisia että ne aiheuttavat vahinkoja myös maassa olevilla rakenteille. Ja drone-hyökkäys voi tapahtua siten, että käytetään useita erilaisia droneja, jotka lentävät eri korkeuksilla. 

"Ukrainalainen Sting-torjuntadrooni." (YLE) Tämän kaltaisia droneja voidaan käyttää myös muihin tehtäviin kuin vain torjumaan muita droneja. Eli tuo drone voi kääntyä ilmassa ylösalaisin ja iskeä maassa näkyviä kohteita vastaan. Tulevaisuudessa myös näissä droneissa voi olla suihkumoottorit. Ja niitä voidaan periaatteessa käyttää myös esimerkiksi lentokentältä nousevia ja niille laskeutuvia koneita vastaan. 

Droneja vastaan voidaan käyttää esimerkiksi radio-tai mikroaaltoja, joiden teho on niin kova, että ne tuhoavat dronen tietokoneita. Toinen mahdollisuus on eräänlainen laser- tai jonkun muun elektromagneettisen säteilyn avulla luotu “suoja-aita”. Tuolloin maahan pystyasentoon asennetut magnetronit voivat muodostaa “aidan”, joka tuhoaa esimerkiksi droneparvia. Tai pyrivien magnetronien avulla voidaan vaikuttaa suureen määrään droneja. Mikroaaltojen käyttö olisi sikäli helpompi mahdollisuus vaikuttaa ja jopa sulattaa droneja kuin laser, että ne muodostavat laajemman keilan kuin lasersäde. 

Toinen vaihtoehto voisi olla “laser propelli”, joka voi sijaita joko miehitetyssä lentokoneessa tai dronessa. Tuossa laitteessa on pyörivä peili, joka ohjaa lasersädettä niin että se toimii kuin ruoska. Daavidin linko-ohjus ilmeisesti perustuu juuri pyörivään kelar- tai jostain muusta vastaavasta aineesta tehtyyn “ruoskaan”, jossa on metallikappaleita. Kun tuo väline lentää kohti droneparvia, niin tuo siima alkaa pyöriä ja se iskee koko droneparven lävitse. Tuon välineen “isoveljeä” on kehitetty myös ABM-tarkoituksiin, eli ballististen ohjusten torjuntaan. Kun tuo pitkä ja nopeasti pyörivä siima osuu ohjukseen, niin se iskee tuon kärjen joko kappaleiksi tai vahingoittaa sitä. Tuo siima voidaan korvata nopeasti pyörivällä laser-säteellä, joka leikkaa kohti tulevat dronet tai ohjukset kappaleiksi. ABM-versiossa tämä väline voi käyttää YAG-laseria, jossa lasersäteet muodostetaan esimerkiksi asetyleenilampuissa, jotka pumppaavat energiaa laser-putkeen. 

Mikäli puolustaja joutuu ampumaan satoja tai tuhansia droneja, niin saattaa olla niin, että puolustajan ammukset eivät riitä. Ja jos dronet hyökkäävät useita kohteita vastaan laaja-alaisesti, niin niiden torjunta voi olla hyvinkin vaikeaa. Älykkäät järjestelmät mahdollistavat sen, että dronet voivat myös tehdä väistöliikkeitä. Ja osuessaan esimerkiksi muunto-asemaan voi pienikin drone katkaista sähköt hyvin laajoilta alueilta. Se että puolustaja ei voi päästää yhtään dronea lävitse aiheuttaa hyvin ikäviä ongelmia. Meidän pitää huomioida se, että vahingoittaakseen sähköverkkoa ei dronen tarvitse kuljettaa räjähteitä. Riittää että se vetää esimerkiksi rautalangan korkeajännitejohtojen yli, jolloin ne aiheuttavat oikosulun. 

https://www.euronews.com/2024/04/02/ukraine-apparently-mounts-deepest-drone-strike-inside-russia-to-date

https://yle.fi/a/74-20163760

USAn isku Jemeniin tuli kalliiksi.

F-35 Lightning II (Wikipedia)

Jemenin huthikapinallisten kyky häiritä Punaisenmeren laivaliikennettä on osoitus siitä, miten konfliktit ovat kehittyneet. Kapinallisten kyky iskeä laivoja vastaan sitoo nyt jopa länsimaiden parhaita sota-aluksia saattamaan kauppa-aluksia Punaiselle merelle. Tällaiset asiat tietenkin merkitsevät sitä, että noita aluksia ei ole käytettävissä missään muualla, ja juuri tämän kaltainen konfliktien muuttuminen asettaa uusia vaatimuksia asevoimille, jotta ne voivat toimia merirosvousta vastaan sekä tuoda uskottavuutta länsimaiden vaatimuksille. Jos länsimaat eivät ole niin sanotusti uskottavia liittolaisia tai toimijoita, niin muut toimijat hakevat silloin tukea Venäjästä sekä Kiinasta. 

Jemenin kapinallisilla on ollut käytössään sekä droneja että ohjuksia, ja sen takia huthikapinalliset ovat aiheuttaneet tilanteen, missä jopa kapinallisia eli sissijärjestöjä vastaan pitää asevoimilla olla käytössään huippuluokan varusteita. Ja yksi kysymys tietenkin on se, että riittävätkö länsimaiden varusteet esimerkiksi Kiinan uusia hypersoonisia ohjuksia vastaan. Eli jos ainoastaan uusimmat koneet pärjäävät taistelussa, niin se saattaa aiheuttaa tilanteen, jossa USAn varusteet eivät ehkä pystykään vastaamaan Kiinan tai Pohjois-Korean uusimpien aseiden ja järjestelmien aiheuttamaan uhkaan. 

The War zone sivusto kertoo siitä, että F-35 hävittäjä joutui liikehtimään eli tekemään väistöliikkeitä välttääkseen huthien ampumaa maasta-ilmaan ohjusta. Tuo saattaa tarkoittaa sitä, että noiden maasta-ilmaan ohjusten maaliin hakeutumiseen järjestelmää on muutettu siten, että ne hakeutuvat kohteeseen käyttäen samanlaista järjestelmää, mitä käytetään esimerkiksi kasvojen tunnistuksessa. Tuo järjestelmä on ilmeisesti käytössä myös Javelin ohjuksessa. 

Eli ohjus hakeutuu tuolloin kohteeseen kohteesta otetun kuvan perusteella, ja samankaltaista järjestelmää käytetään esimerkiksi kasvojen tunnistuksessa. Tuo järjestelmä on osittain murtanut stealth-teknologian. Tutka voi periaatteessa havaita F-35den sen jättämän ilmavanan perusteella, ja sitten tuollaiset ohjukset ammutaan kohteeseensa siten, että datalinkki pitää yhteyttä joko ohjuksen ampuneeseen- tai johonkin muuhun hävittäjään, maa-asemaan tai tutkavalvontakoneeseen, jonka avulla ohjus ohjataan siten, että se pääsee niin lähelle kohdettaan, että optinen maaliin hakeutuminen voidaan aloittaa. 

MQ-9 Reaper (Wikipedia)

USAn isku Jemeniin tuli kalliiksi. Eli iskussa menetettiin kaksi F/A-18 Super Hornet hävittäjää sekä seitsemän General Atomics MQ-9 Reaper dronea. Samalla on puhuttu siitä, että hyökkäyksessä USA oli vähällä menettää ainakin yhden F-35 Lightning II sekä useita F-16 hävittäjän. Hornetit tuhoutuivat käsittely virheiden yhteydessä, mutta se että huippuluokan stealth-hävittäjä sekä useita droneja on tuhoutunut pakottaa ilmeisesti USAn ja samalla koko NATOn miettimään ainakin osittain uusiksi omia ilmataistelua sekä ilmavoimien kalustoa sekä toimintaa koskevia taktiikoitaan. 

Jos ajatellaan että seitsemän MQ-9 dronea on tuhoutunut noiden Jemenin kapinallisten tulituksessa, sekä se että myös vanhempia hävittäjiä kuten F16 on kohdannut vaaratilanne merkitsee sitä, että noiden varusteiden käyttöä kannattaa miettiä uudelleen. MQ-9 on verraten hidas, työntävää potkuria käyttävä drone, jota USA on käyttänyt melkoisella menestyksellä Talibaneja vastaan. Mutta Jemenin menetykset kertovat siitä, että noiden suurikokoisten hitaasti lentävien lennokkien aika saattaa olla ohitse. Eli se että kapinalliset onnistuivat ampumaan niitä alas melko suuren määrän antaa pieniä vihjeitä siitä, että miten haavoittuvia nuo dronet ovat nykyaikaisia IT-järjestelmiä vastaan. 

Ja osittain Reaperin menestystä Afganistanissa voidaan selittää sillä, että Afganistanissa Talibaneilla ei ollut käytössään mitään IT varusteita. Mutta Jemenin kapinalliset ovat osoittaneet, että tilanne on muuttunut merkittävästi. Jo Ukrainan sodan edetessä esimerkiksi sodan alussa mainetta niittäneet Bayraktar-dronet ovat vaihtuneet pienempiin ja halvempiin kamikaze droneihin. MQ-9 on oikeastaan hyvin paljon samanlainen kuin Bayraktar, eli se on suunniteltu kauko-ohjattavaksi rynnäkkö-koneeksi. 

Mainetta nuo lennokit ovat saaneet myös Armenian-Azerbaitsanin konfliktissa, jossa osoittivat tehonsa Armenian joukkoja vastaan.  Nykyään on kehitetty keinoja vaikuttaa esimerkiksi noiden suurikokoisten robottikoneiden viestintään maa-aseman kanssa, joka sitten saa aikaan sen, että ne menettävät tehoaan. Samoin se että kapinallisten IT sai melkein ammuttua alas yhden F-35 koneen saa aikaan mietteitä siitä, miten nuo stealth-koneet pärjäävät esimerkiksi Kiinalaisten asejärjestelmiä vastaan. Tässä muutamia päiviä sitten Kiinalaisten melko vanhat, mutta ilmeisesti hyvin päivitetyt koneet ja ohjukset saivat ilmavoittoja. Yksi noiden aseiden uhreista oli Intian käytössä ollut Ranskalainen Rafale-hävittäjä. 

Noiden Rafalen pudottaneiden J-10 eli “Pontevan Lohikäärme”-koneiden lentäjinä olivat pakistanilaiset lentäjät. Nuo pudotukset saavat aikaan ajatuksen siitä, että riittääkö länsimaisten ilmavoimien iskuvoima sekä tekniikka sittenkään kiinan käytössä olevia välineitä vastaan? Kiina on myös pontevasti kehittänyt teknologiaa, jonka avulla se toivoo tai ilmeisesti myös pystyy havaitsemaan ainakin vanhempaa teknologiaa käyttävät stealth hävittäjät. Jemenin kapinalliset ovat myös tehneet iskuja ainakin Israelin tukikohtia vastaan, ja ilmeisesti ainakin melkein onnistuivat vahingoittamaan yhtä Israelin ilmavoimien F-35 hävittäjää.

Ukrainan sodassa olemme myös huomanneet, että ainakin osa lentotukikohtien suojaamiseen kehitetyistä turva menetelmistä ovat olleet tehottomia. Jos iskudrone saadaan tarpeeksi lähelle tukikohtaa, niin se voi tehdä pahoja vahinkoja esimerkiksi tukikohdassa oleville hävittäjille. Eli ne voivat iskeä ontelo-ammuksella lentokoneen siipiin tai runkoon. Toki nykyään ollaan kehitetty esimerkiksi mikroaaltoihin perustuvia laitteita, joiden avulla voidaan droneparvet saada kuriin. Droneparvien ongelma on siinä, että niihin saattaa kuulua jopa tuhansia droneja, joiden tuhoaminen vaatisi paljon ammuksia. 

Mutta mikroaallot tarjoavat mahdollisuuden torjua droneja jopa muutamien sekuntien varoitusajalla. Tuolloin pyörivä mikroaalto lähetin pyyhkäisee lähestyvät dronet taivaalta. Jos pyörivä, korkeatehoinen mikroaaltolähetin alkaa lähettää mikroaaltoja, niin se voi tuhota droneja myös silloin, kun sen käyttäjä ei tiedä suuntaa, josta drone on tulossa. Dronet ovat olleet ratkaisevassa roolissa Ukrainassa, mutta niiden rooli voi muuttua. Jo nykyään osa tankeista on varustettu luoteja ampuvilla vasta-aseilla, joilla pyritään tuhoamaan kohti tulevia ohjuksia. 

 Mutta suoran energian aseet kuten laser- ja mikroaaltojärjestelmät ovat sikäli parempia, että niiden teho ei ole riippuvainen ammusten määrästä.  Eli kehittyvät vasta-asejärjestelmät kuten tankkien varustaminen laser- ja mikroaalto aseilla, joilla ne voivat vahingoittaa kohti tulevien ohjusten sekä dronejen ohjausjärjestelmiä ovat välineitä, joilla estetään jopa Javelinin kaltaisten modernien ohjusten toimintaa. Tuolloin panssarivaunun kylkiin ja kanteen kiinnitetään mikroaalto-lähettimiä, joiden tarkoitus on vähintään tuhota kohti tulevien ohjusten ja dronejen ohjausjärjestelmiä. Tai sitten niiden tarkoitus on myös räjäyttää noiden aseiden taistelukärjet ennen aikojaan. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/historiallinen-ilmavoitto-pakistan-pudotti-ranskalaisen-huippuhavittajan-joka-oli-ennen-voittamaton-todisteet-viittaavat-5400-km-h-kiinalaiseen-ohjukseen/dd0e6d8a-7423-4a88-9d66-4678f4e1323a

https://www.twz.com/air/f-35-had-to-maneuver-to-evade-houthi-surface-to-air-missile-u-s-official

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/usan-operaatio-tuli-kalliiksi-kaksi-super-hornet-havittajaa-putosi-kertoo-nyt/ca153248-99ec-420a-967c-c4abdbc45400

https://yle.fi/uutiset/lyhyesti/74-20134315

https://en.wikipedia.org/wiki/Bayraktar_TB2

https://en.wikipedia.org/wiki/General_Atomics_MQ-9_Reaper

https://en.wikipedia.org/wiki/Lockheed_Martin_F-35_Lightning_II

Tekoälyn käyttämä materiaali voi aiheuttaa vinoumia sen antamissa tuloksissa.

 Elon Muskin Grok-tekoäly suututti MAGA-liikkeen, koska se käytti liian puolueetonta lähdemateriaalia. Eli se ei tukenut varauksettomasti Trumpin hallintoa ja sitä tukevien tahojen näkemystä asioista. Ja juuri lähdemateriaalin valinta on yksi asioista, jotka tekevät esimerkiksi laajoista kielimalleista, LLM hyvin ongelmallisia. Kun tekoäly valikoi tietoa, niin sillä pitää olla jokin järjestelmä, jolla se tekee noita valintoja. Se mikä tekee tekoälystä hyvin ongelmallisen on se, että tekoäly ei itse osaa ajatella. Se vertailee tietoja, joita siihen on syötetty lähdemateriaaliin, joita on tarjolla. Ja juuri tuo tarjolla oleva lähdemateriaali on se, mikä saa aikaan ongelmia. 

Nimittäin tekoäly voi yksikertaisimmillaan valita esimerkiksi internetin hakukoneen tuloksista niitä kotisivuja, jotka ovat korkealla sen "page ranking" tilastoissa. Tuolloin sivujen suosio, eikä niiden sisältö ratkaisee ainakin osittain sen, mitä lähteitä tekoäly saa käytettäväkseen. Ja tuo ongelma saa aikaan sen, että tekoäly saattaa yllättäen tulostaa jotain aivan muuta kuin sitä, mitä tekoälyltä kysyttiin. Kun tekoäly lähtee tekemään työtään eli etsimään tietoa aiheesta, jonka sen käyttäjä on sille antanut, niin silloin pitää muistaa se, että mitä enemmän tekoäly saa informaatiota, eli mitä enemmän sille kerrotaan siitä, mitä sen pitäisi tietää, niin sitä parempia vastauksia kysyjä saa. 

Tekoälyn pitäisi tehdä kysymyksiä, kun siltä pyydetään tietoa. Jos annamme tekoälylle tehtävän, joka kuuluu näin "tee meille tekstinkäsittelyohjelma", niin uskoisin että tulos olisi kaukana siitä mitä olisimme halunneet. Tekoälyn pitäisi saada samanlaisia ohjeita kuin ihmisohjelmoijat saavat. Eli sen pitäisi näissä tapauksissa kysyä suoraan, että millainen ohjelman pitäisi olla? Tekoäly voi pyytää esimerkiksi tehtäväkuvausta, eli määrittelyä. Sen jälkeen se kävisi kohta kohdan jälkeen asiat systemaattisen projektityön edellyttämällä tavalla. Tuolloin tekoäly voisi käyttää suoraan vuokaaviomallia. 

Tuolloin tekoälyn ja ihmisen toiminta muuttuu symbioottiseksi. Tekoälyn tehtävä on kysellä, ja etsiä vaihtoehtoja malleille, joita ihminen tuo järjestelmään. Tuolloin ihminen ja tekoäly kommunikoivat jatkuvasti keskenään, ja yrittävät löytää uusia ja tehokkaita sekä turvallisia ratkaisuja. 

1) Määritys. Eli luodaan kuvaus tuotteesta yhdessä tekoälyn kanssa. Tuo interaktiivinen prosessi merkitsee sitä, että tekoäly saattaa näyttää kuvia käyttöliittymistä, ja silloin suunnittelija tietenkin valitsee sen, mikä on paras. 

2) Suunnittelu. Tuolloin kuvaillaan ne prosessit, joista tuon ohjelman pitää selviytyä. Sekä valitaan käytettävä ohjelmointikielet. 

3) Toteutus: eli tekoäly toimii tuolloin interaktiossa ohjelmoijan kanssa. Se mikä yleensä unohtuu ihmisiltä, on se, että tietokone-ohjelmia tehtäessä se mikä ei näy päälle on vähintään yhtä tärkeää kuin se, mitä käyttäjä näkee. 

4) Testaus: tuolloin tuote testataan kuten se olisi ihmisten tekemä. Tuolloin toinen tekoäly yhdessä ihmisten kanssa seuraa sitä, miten ohjelma, joka on luotu tekoälyn avulla selviää tehtävistään. 

5) Käyttöönotto, eli ohjelma ladataan tuotantoserveriin. 

6) Ylläpito eli tekoälyn tehtävänä on tuolloin seurata sitä, mitä esimerkiksi tietoturvarintamalla on tapahtunut, ja vaatiiko tuo ohjelma jotain mahdollisia korjauksia omaan koodiinsa. 

Jokaisessa kohdassa tekoäly on siis järjestelmä, joka toimii ihmisten kanssa yhteistyössä. Tekoäly esittää mahdollisuuksia sekä vaihtoehtoja, joita analysoidaan. Tekoäly ei siis tee mitään yksin, vaan sen tehtävä on jäsentää tietoa  sekä tukea ohjelmoijien työtä. Jos joku ratkaisu vaikuttaa huteralta, niin silloin tekoäly voi etsiä vaihtoehtoja sekä parantaa esimerkiksi tietoturvaa. Jos mekaaninen koodaus suoritetaan tekoälyn toimesta, niin tuolloin koodia tietenkin syntyy nopeammin. Mutta ihmisten pitää tuolloin tarkastaa koodi sekä sen toimivuus. 

Samalla pitää kuitenkin huomioida se, että tekoälykään ei saisi jatkuvasti käyttää samoja osoituspolkuja eikä samoja kansioiden nimiä, koska se aiheuttaa riksin tietoturvassa. Jos hakkeri selvittää yhden tekoälyn tuottaman ohjelman tiedosto- ja kansiojärjestelmän, ja samaa järjestelmää käytetään kaikissa tuotteissa, niin hakkeri voi tuon tiedon turvin tunkeutua järjestelmään ja yrittää lukea tietoa suoraan tiedostoista. Eli myös näihin asioihin pitää paneutua, kun tekoälyä käytetään koodaamiseen. 

https://muropaketti.com/mobiili/mobiiliuutiset/elon-muskin-grok-ai-suututti-maga-kannattajat-tarjosi-liian-puolueetonta-tietoa/

Kun ihminen ei erota tekoälyä toisesta ihmisestä...

 

Tekoälyä voidaan käyttää väärin. Sen varmaan tietää meistä jokainen. Mutta ennen kuin syytämme tekoälyä petoksista ja vilpistä, niin tekoäly itse ei tee vilppiä. Se joka tekee vilppiä on tekoälyä vilppiin käyttävä ihminen. Siis eihän porakonekaan tee murtoja. Ihminen joka käyttää porakonetta on se, joka tekee murron. Siis aivan samalla tavalla kuin porakone, niin myös tekoäly on väline, jonka avulla pahantahtoinen ihminen pettää toista ihmistä. Kun syytettä petoksista luetaan, niin silloin porakoneelle niitä ei voida lukea. Vaan syytteessä on ihminen, joka käyttää tuota konetta väärin. 

Ihminen ei enää välttämättä erota tekoälyä toisesta ihmisestä. Eli periaatteessa voidaan sanoa että tekoäly on läpäissyt Turingin testin. Toki tuo Turingin testin läpäisy voi vaikuttaa pikkuseikalta, mutta se osoittaa ensinäkin sen, että tekoäly kehittyy nopeammin kuin olemme odottaneet. Tai sitten meidän pitää ryhtyä kehittämään uutta versiota tuosta Turingin testistä. Turingin testi ei mittaa suoraan koneen älykkyyttä vaan ihmismäisyyttä. Siis periaatteessa kyse on siitä, että kykeneekö kone jäljittelemään ihmisen reaktioita kun se keskustelee ihmisen kanssa. Tuollaista tekoälyä joka kykenee kaiken lisäksi jäljittelemään ihmisten ääntä voidaan käyttää tietenkin väärin. 

Kun Turingin testi kehitettiin ei tietokoneen koskaan edes pitänyt kyetä sitä läpäisemään. Mutta tuolloin ei ollut olemassa sellaisia välineitä kuin internet, joilla tietokone tai ohjelmisto kykenee hankkimaan melkein rajattomasti tietoa. Turingin testiä kehitettäessä puhuttiin siitä, että tuolloin kaikki tieto mitä tietokoneella oli, piti ladata sille manuaalisesti. 

Mutta internetin aikaan tietokone voi automaattisesti etsiä tietoa, jota sen käyttäjä tai kehittäjä eivät edes tiedä olevan olemassa. Turingin testin läpäiseminen saattaa aiheuttaa sen, että tekoälyä aletaan entistä enemmän käyttää esimerkiksi puhelinmyyjinä tai asiakaspalvelijoina. Mutta ne voivat myös toimia tehokkaina propagandan sekä disinformaation levittämisessä. Tekoälyn vastaukset voidaan tahallaan muotoilla siten, että ne miellyttävät ihmistä joka niitä käyttää. Samoin tekoäly voi seurata sitä, että miten sen vastapuoli reagoi tuohon sen jakamaan tietoon. Se voi huomioida jos vastapuoli ärsyyntyy jotenkin sen antamasta informaatiosta. 

Ja juuri disinformaation suurin ongelma on siinä, että disinformaatiota jaetaan siinä muodossa, että se miellyttää kohderyhmää. Disinformaation ja propagandan ero on siinä, että disinformaatio saattaa olla täysin tekaistua tietoa. Eli disinformaation tuottaja valmistaa ikään kuin romaanin tai elokuvan, jota sitten "myydään" ihmisille täytenä totena. Propaganda ei välttämättä perustu suoranaisesti tekaistuun tietoon. Se saattaa pitää sisällään esimerkiksi oikeaksi todistettavan tiedon siitä, että asevoimat ovat edenneet kaksi kilometriä. 

Tuolloin ehkä unohdetaan mainita siitä, että eteneminen saattoi maksaa esimerkiksi 10 000 miestä.  Koko disinformaation ja propagandan myyminen perustuu juuri klusteriajatteluun. Eli ihmisille kootaan mielenkiintoiselta näyttävä klusteri eli tietorypäs, jossa sitten on muutamia hyvinkin räikeitä kohtia, joita voidaan helposti osoittaa vääriksi. Tuolloin klusteriin upotetaan sydäntä särkeviä tarinoita, joilla saadaan metsä piilotettua yksityiskohtiin. Se että joku asia ei tapahtunut esimerkiksi jossain tietyssä paikassa ei merkitse sitä, että tuo asia ei olisi jossain muualla tapahtunut. Ihmisille myydään silloin asioita, joita he haluavat kuulla. 

Klusteriajattelun avulla ihmisille myytiin mm. Brexit sekä Donald Trumpin valtaan pääsy. Ihmiset näkivät vain sen kuinka heille luvattiin halpaa viinaa sekä uusia työpaikkoja, eli Brexit oli ratkaisu, jolla oman maan talous saatiin nousuun. Lehdistö rakasti Brexitiä. Se oli asia jolla talous saatiin kohoamaan, EU kaadettua eikä sen jälkeen olisi huolen häivää. Ulkomaalaisten siirtäminen pois maasta vapauttaisi työpaikat suoraan Britannian kansalaisille, ja kaikki olivat onnellisia. Se mitä työpaikkoja vapautuisi on sitten toinen asia. Eli viihtyykö kukaan niin sanottuun kantaväestöön kuuluva noissa työpaikoissa, joita on annettu ulkomailta tuleville siirtotyöläisille. 

Sitä kuinka moni työpaikka edes päätyy Amerikkaan tai Britanniaan ei välttämättä ole muistettu mainita. Jos keskustellaan esimerkiksi mineraaleista, niin Ukrainan uraaniesiintymiä ei voida suoraan ulkoistaa USAaan. Vaan uraani pitää ensin louhia ylös, jotta se voidaan siirtää rikastuslaitokseen. Tuolloin työtä tulee lähinnä noiden rikastuslaitosten työntekijöille, eikä esimerkiksi Kalliovuorten mainari saa yhtään työtuntia tuosta uraanista. 

Samoin vaikka yhtiöiden tulos olisi kuinka hyvä tahansa, niin työläiset eivät välttämättä saa yhtään senttiä noista tuloista. Ne saattavat suoraan päätyä suurosakkaiden sekä johtokunnan taskuun. Mutta siis tekoäly voisi vastata, että nuo uraaniesiintymät voivat tuoda työpaikkoja esimerkiksi uraaniteollisuuteen. Työpaikat voivat syntyä esimerkiksi myös eläkkeelle jäämisen yhteydessä. Eli tapa millä työpaikka syntyy voi olla melko erilainen, kuin mitä olemme ajatelleet. Ja kahden työntekijän eläköityminen voi myös muodostaa kaksi uutta työpaikkaa. Tekoäly ei tuolloin valehtele, jos se sanoo että tietylle toimialalle syntyy työpaikkoja. Se ei kertonut työpaikkojen määrää ja kaksi uutta rekrytointia ovat uusia työpaikkoja. 

https://www.is.fi/digitoday/art-2000011143646.html

Kaikki uusi luo hypeä. Mutta milloin hype luo uutta?

 

Tekoälyn kehittämistä varmasti ohjasi ainakin ennen hype. Suuri ja mullistava Chat GPT tuli markkinoille noin kuusi vuotta sitten, ja tuolloin tietenkin puhuttiin paljon siitä, miten tekoäly kaappaa vallan sekä vie työpaikat ihmisiltä. Silloin lähes jokainen asia, mitä tekoäly tai laaja kielimalli sai aikaan seurattiin silmä tarkkana, ja lähes jokainen juttusarja uudesta välineestä päätyi vähintään tuomiopäivän skenaarioihin, joissa tekoäly luo terminaattoreita, jotka kaappaavat vallan sekä tietenkin tuhoavat ihmiskunnan. 

Mutta nyt kuuden vuoden kuluttua tekoälyn hype on alkanut laskea. Tekoälyn kehitys ei ole siis mitenkään kovin hidasta, mutta sitä on opeteltu myös käyttämään tehokkaammalla tavalla. Mutta siis voimmeko me joskus tehdä niin sanotun keinotekoiseen yleisälyn tai yleisen tekoälyn (AGI, Artificial General Intelligence), joka osaa ja tietää kaiken? Onko olemassa ihmisiä, jotka osaavat ja tietävät kaiken? Siis mitä varten me lähdemme aina siitä, että jos tekoäly ei osaa kaikkea mahdollista, niin se on täysi fiasko, floppi jota ei edes kehdata esitellä? 

Tekoälyn kehittämisen suurin ongelma on se, että sitä kehitetään yksityisten toimijoiden toimesta. Koska kehittäjänä on yksityisten yhtiöiden klusteri, jossa toimijat ovat kuitenkin erillään toisistaan, niin se merkitsee sitä, että tuo kehitystyö on hyvin hajallaan. Yksityiset yritykset eivät kykene kilpailulainsäädännön takia tekemään yhteistyötä tekoälynkään saralla. Eli niin kauan kuin tekoälyä kehitetään pelkästään yksityisten toimijoiden toimesta, niin tekoälyn kehittäminen tapahtuu ilman mitään sen suurempaa koordinaatiota. Asioita vaikeuttaa se, että tekoälyn kehittäjiä syyllistetään, ja heille luodaan raameja, mikä saa heidät sitten viemään asiantuntemuksensa jonnekin missä sitä joku ehkä voisi arvostaa. 

Ja yksi noista tahoista on tietenkin Elon Musk sekä muut vastaavat toimijat, joiden visiot ulottuvat heidän pöytäänsä pidemmälle. Tekoäly on huomisen mahdollisuus, joka tarkoittaa sitä, että sillä on vielä paljon annettavaa. Sekä tietenkin tekoäly myös ottaa asioita pois. Mutta kuitenkin jos emme saa tekoäly-yhtiöitä pysymään EUssa sekä mieluiten Suomessa, niin niistä saatavat verorahat että myös tietotaito valuvat Donlad Trumpin sekä muiden maiden taskuihin. Ja esimerkiksi Kiinan kansantasavalta on varmaan erittäin kiinnostunut tekoälyn kehittämisestä. 

Kaikesta tehokkuudestaan huolimatta tekoäly on periaatteessa samanlainen tietokone- tai tietojenkäsittelyjärjestelmä kuin muutkin. Siinä on neljä pääasiallista tasoa. Ohjelmisto, käyttöjärjestelmä, sekä kernel ja varsinainen mikropiiri. Tekoäly voi olla joko ohjelmisto, se voi olla integroitu käyttöjärjestelmään tai tuo ohjelmisto eli algoritmijoukko voi olla esimerkiksi kernelissä, joka tarkoittaa mikropiirien sisäistä ohjelmistoa. Mikäli tekoäly on integroitu kerneliin niin se luo kuvan "rautapohjaisesta tekoälystä". Tekoäly on siis ohjelmiston ja fyysisen laitteen yhteistoimintaa. 

Tekoälyä eli laajaa kielimallia ei varmasti kukaan voi edes kuvitella lataavansa omalle kotikoneelleen, koska tekoäly vaatii suunnattomasti laskentatehoa. Joten tekoälyssä laaja kielimalli ohjaa syötteen palvelimelle, mikä tarkoittaa datakeskusta ja suorittaa operaation datakeskuksen tietokoneilla. Nuo tietokoneet vaativat saman verran sähköä kuin pieni kaupunki. Joten myös rautaa on kehitettävä. Siis nykyaikaiset tietokoneet eivät riitä tekoälyn vaatimaan kapasiteettiin. Joten sekä tietokoneiden että ohjelmistojen arkkitehtuuria on kehitettävä. 

Yksi vastaus olisi ehkä aivoja jäljittelevä mikropiirien joukko, jossa mikropiirit toimivat kuin neuroni sekä sen peilineuroni. Tuolloin tietokoneeseen jäljennetään ihmisaivot. Eli nuo mikroprosessorit voivat toimia neljän prosessorin jonoissa. Tuolloin jonon äärimmäiset prosessorit ovat neuroni sekä sen peilineuroni. Ja keskellä olevat prosessorit jäljittelevät väliaivoja. Tuolloin kone analysoisi tuossa tasossa sen, mikä tieto sille on hyödyllistä ja minkä tiedon se voi unohtaa. Jokainen noista prosessoreista voisi pitää sisällään erittäin pienen muistiyksikön sekä ohjelmiston joka liittää tämän fyysisen rakenteen neuroverkoksi.  Mutta noita mikropiirejä tarvitaan valtava määrä. Eli vaaditaan erittäin laaja neuroverkko, joka vaatii joko valtavasti sähköä, tai kvanttitietokoneita. 

Kuinka me voimme edes kuvitella että joku perinteinen järjestelmä kykenee valvomaan sekä suorittamaan samaan aikaan jopa miljardeja algoritmeja? Siis meidän pitää kehittää sekä ohjelmistoja että fyysisiä koneita eli rautaa, jotta voimme ryhtyä rakentamaan yleistä tekoälyä. Ja vaikka meillä olisi maailman hienoin laskin, ja kaikki muut mahdolliset välineet, niin meidän tekoälymme ei ehkä saa kahvipannua päälle, koska siinä ei ole liitintä jolla kahvipannu saadaan täytettyä sekä kytkettyä päälle. Tuohon toimintaan tekoälymme tarvitsee tietenkin robotin joka täyttää suodattimen sekä myös samalla laittaa vettä pannuun ja kytkee virran päälle. 

https://www.tivi.fi/uutiset/tekoalyn-hypekayra-kaantyi-laskuun-supertekoalyn-kehittamisessa-ollaan-vaaralla-tiella/5f2a181c-e1f6-4b62-9316-a0317566f873

Tuote ja vastatuote ovat kehityksen kulmakiviä.

 

Muutos joka on vallannut tietojenkäsittelyn aiheuttaa sen, että entiset takuutuotteet eivät enää ehkä mene kaupaksi. Tekstinkäsittelyjen ongelma on siinä, että niitä ei välttämättä tarvita. Tämäkin teksti on tehty suoraan julkaisurajapintaan ilman mitään teksturia. Ja sen takia näitä ennen niin tarpeellisia ohjelmia ei ehkä enää kauaa tarvita. Tuo saattaa aiheuttaa ongelmia esimerkiksi tietyissä ohjelmistotaloissa. Kehitys on tällä hetkellä menossa kohti laajoja kielimalleja, jotka tarjoavat monipuolisia ratkaisuja myös koodaamisen sekä oikoluvun ja grafiikan aloilta. Tuo tarkoittaa sitä, että tekoälyn avulla voidaan perinteisiä grafiikkaohjelmia korvata. Ja ylhäällä oleva kuva on tuotettu Gemini-tekoälyllä. 

Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos. Eli eilispäivän tieteistarinat muuttuvat uusiksi tuotteiksi, ja sitten tietenkin muiden toimijoiden pitää kyetä vastaamaan tuohon tuotteeseen, tai sitten asiakkaat kaikkoavat hyvin nopeasti. Siis sotilaselämässä tuo tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa kehittynyt panssari kilpailee kehittynyttä pst-asetta vastaan. Tuote ja vastatuote ovat asioita, jotka pitävät tuotekehitystä hengissä. Vastatuote on tuote jolla vastataan kilpailijan markkinoille tuoman uuden tuotteen luomaan haasteeseen. 

Eli vastatuotteen pitää olla jossain määrin parempi kuin kilpailijan luoman tuotteen. Sen pitää sisältää vähintään samat ominaisuudet kuin kilpailijan tuotteet. Ja jos ominaisuudet ovat samat, niin silloin pitää tuotteen olla edullisempi, paremmin päivittyvä yms. Tai sitten sen ominaisuuksien pitää olla monipuolisempia sekä muuten paremmin tehtyjä. Joten aina kun omaa tuotetta tuodaan markkinoille, niin pitää kysyä, "miksi joku haluaa ostaa tuota tuotetta"? Miksi kilpailijan tuotetta ostetaan, ja mitä siihen voidaan tuottaa lisää, jotta saadaan kassavirrat kääntymään omaan kassaan? Mitä uutta ihmiset haluavat tai tarvitsevat, jos heidän halutaan jättävän vanha järjestelmän toimittajansa. 

Evoluutiomallin mukaan tarve vastata haasteeseen luo tarpeen kehittää uutta. Siis keksintö ja vastakeksintö vuorottelevat paremmuudessa. Kun joku keksii jotain uutta, niin tuohon keksintöön pitää löytyä vastaus, joka on vielä parempi kuin äskeinen keksintö. Tuolloin voidaan puhua siitä, että evoluutio joka koskee koneita, ohjelmistoja tai molempia on oikeastaan spiraali, jossa uuden kehittäminen sekä muutos muuttuvat itsetarkoitukselliseksi. Se miten tuohon tilanteeseen joudutaan on se, että esimerkiksi laaja kielimalli voi aiheuttaa sen, että muilta vastaavilta yrityksiltä lähtevät asiakkaat. Kun yhtiöt kehittävät uusia tuotteita, niin niiden tarkoitus on se, että ihmiset päivättävät ostamiaan tuotteita. 

Siis jos uusia koneita tai käyttöjärjestelmiä ei osteta, niin se merkitsee sitä, että Microsoft ja Apple eivät saa tuottoa valmistamistaan koneista. Samoin mikroprosessorien valmistajat tarvitsevat laitteiden myyntiä, tai niiden saama tuotto laskee. Kun mikroprosessorit kehittyvät, niin silloin voidaan rakentaa monimutkaisempia ohjelmistoja, joissa on raskaampaa sekä monimutkaisempaa koodia. Ja esimerkiksi nykyaikaisten tietokoneiden pitää samaan aikaan suoriutua monimutkaisten algoritmien ajamisesta sekä käyttöjärjestelmän, pääohjelmiston sekä virustorjunnan osalta. 

Samoin koodin hinta on nykyään kallista. Tekoäly tuo asiakkaita. Ja tietenkin osa tekoälystä voi olla ilmaista. Eli vapaasti käytettävien sovellusten kautta voidaan esitellä oman tekoälyn ominaisuuksia, ja ehkä joku sitten ostaa tuon kielimallin premium-version. Kielimallia ajatellaan ikään kuin assistenttina, tai copilottina, joka korjaa esimerkiksi ohjelmistokoodia. Mutta samalla voidaan kysyä, että miksi ainakaan osaa noista tehtävistä, joita ajetaan erityisellä ohjelmistolla ei voida ajaa suoraan laajan kielimallin kautta. Jos ajatellaan esimerkiksi koodaria, niin hän varmaan saa kuitenkin apua tekoälyltä. Eli tekoäly kuitenkin vähentää kirjoitusaikaa, ja joka tapauksessa 70-80% ajasta kuluu ohjelmointivirheiden etsintään. 

Tuolloin voidaan ajatella että ammattimies saa koodaus-apurista ainakin jonkin verran hyötyä. Mutta hänen pitää tietenkin hallita koodin luominen. Se että ihmiset luovuttavat omat taitonsa jonkun tekoälyn käsiin on tie, joka ehkä kohta tappaa koodarien ammattikunnan. Tai siis jäljelle jäävät vain ne ammattikunnan huiput, ja muut saavat lähteä. Mutta siis periaatteessa laajoja kielimalleja voidaan käyttää sekä liikekirjeiden, CVn sekä koodin tuottamiseen. Ja se on tavallaan sääli, koska tuollainen tapa hyödyntää tekoälyä varmaan tappaa ihmisten luovuuden. 

Se että tuohon malliin missä tekoäly tekee kaiken työn, ja ihminen vain kritiikittömästi copy-pasten avulla siirtää tuotoksen johonkin tekstinkäsittelyyn tai ohjelmointieditoriin on päädytty siksi, että työelämässä vaaditaan paljon virheettömyyttä. Virheettömyyden vaatiminen aiheuttaa sen, että ihminen istuu jatkuvasti samojen tehtävien ääressä, eikä siinä sitten pääse kovin paljon omia taitoja tai tietoja laajentamaan. 

Koska koodi pitää tehdä virheettömästi sekä nopeasti, niin ihminen sitten jämähtää paikalle, käyttää valmiiksi tallennettuja kirjastoja eikä paljon päätään vaivaile koodin kanssa, koska joku muu tekee korjaukset sekä käy koodin kanssa on tie, joka johtaa siihen, että työntekijä korvataan ennemmin tai myöhemmin tekoälyllä. Se että työelämässä vaaditaan korkeaa osaamista heti uran alussa saa aikaan sen, että kukaan ei enää uskalla hakea koodariksi, koska siinä ei saa tehdä yhtään virhettä. 

Ja sen takia yhtiöt kilpailevat tällä hetkellä siitä, kuka luo parhaan kielimallin. Eli voidakseen pitää asiakkaat tyytyväisinä, pitää yhtiöillä olla jatkuvasti uutta tarjolla. Ja laajan kielimallin avulla voidaan korvata joukko muita ohjelmia, joten sen takia laajan kielimallin kehitys on niin valtavan nopeaa. Tietenkin uudet ominaisuudet tekevät kielimalleista erittäin nopeasti kasvavia sekä samalla koodi muuttuu raskaaksi sekä mutkikkaaksi, joten ennemmin tai myöhemmin tarvitaan kokonaan uusia prosessoreja, sekä uusia tietokoneita joiden teho riittää edestakaiseen kielimallin ajamiseen. 

Tiettyyn rajaan asti vanha kone kykenee ajamaan verkkopohjaista tekoälyä, mutta lopulta tuo laite kohtaa rajansa. Laaja kielimalli on oikeastaan vain jatke verkko- tai pilvipalveluille. Data pysyy verkossa turvassa, tai ainakin niin pitäisi ajatella. Pari vuotta sitten ajateltiin, että laajat kielimallit korvautuvat suoraan suppeilla kielimalleilla. Mutta toisaalta suppeiden tai laajojen kielimallien erot eivät ole kovin suuria. Eli suppea kielimalli voidaan laajentaa laajaksi kielimalliksi melko helposti, eli siihen liitetään vain uusia moduuleja. Tai sitten tuo laaja kielimalli voidaan ohjata käyttämään suppeaa tai kapean sektorin datavarastoa. 

Se onko data sitten turvassa noissa kielimalleissa? Siinä hyvä kysymys. Se että dataa varastoidaan pilveen merkitsee aina riskiä. Mutta samalla tavalla myös oma fyysinen serveri voi olla erittäin paha tietoturvariski, jos sitä ei ole koskaan päivitetty, tai omat tiedot ja taidot eivät riitä serverien tietoturvan ylläpitoon. Mutta siis tiedon siirtäminen pilveen ja konsulttien sekä alihankkijoiden käsiin tietenkin siirtää vastuun tietoturvasta jonkun toisen käsiin. Periaatteessa kuitenkin esimerkiksi verkkopalveluina myytävät tekstinkäsittelyohjelmat ovat samalla tavalla tietoturvariskejä, jos niiden kautta tuotettua dataa tarkkaillaan kaiken aikaa. Sama koskee ohjelmistokoodia. 

Miksi Eurooppa kaivaa kuoppaa itselleen tekoälyn kohdalla?

Tekoäly on asia, jonka kohdalla olemme huomanneet että tulevaisuuden ennustaminen on todella vaikeaa. Ja kaikki ennusteet mitä tulevaisuudesta on laadittu ovat vain hypoteeseja. Eli tulevaisuudesta puhuttaessa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ja ainoa asia jota voimme tekoälyn kohdalla pitää varmana on se, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Kukaan ei tiedä mitä tekoäly osaa tehdä kuukauden päästä. Tai kukaan ei tiedä mitä tekoäly osaa tehdä viikon päästä. Tekoäly ei ole siis väline, jota voidaan käyttää vain hyvään ja rakentavaan toimintaan. Pahimmillaan varsinkin sotilaallinen tekoäly voi olla väline, joka tuottaa meille pahimmat painajaiset. Tekoälyn ohjaamalla robotilla ei ole tunteita. Se voi empaattisuutta matkivalla reaktiolla, tai sanoa "auts" jos sen varpaan sensoreita painetaan tietyllä tavalla. 

Mutta jos sitten ajatellaan tilannetta, jossa joku ihminen korvataan häntä muistuttavalla robotilla, niin tuollaisella robotilla ei ole mitään moraalista tai eettistä mallia, joka estää sitä täyttämästä omia tehtäviään. Eli mikään petos tai teko ei ole esimerkiksi sotilaalliselle vakoojarobotille liian alhainen. Ja juuri tämän kaltaisista robottinäyttelijöistä ovat esimerkiksi lainvalvontaviranomaiset kiinnostuneita. Robottisoluttautuja ei koskaan petä sen ohjaajia. Se ei vaihda puolta, tai ryhdy huumepomojen kaveriksi. 

Samoin robottiterapeutti ei koskaan suutu, se ei koskaan jakele sille uskottuja tietoja. Ja esimerkiksi Helsingin Yliopistossa on tutkittu tekoälyn käyttöä terapeuttina ja tulokset ovat olleet loistavia. Eli tuolloin tekoälyn luoma näyttelijä keskustelee asiakkaan kanssa. Tuota mallia voidaan hyödyntää esimerkiksi myös työhaastatteluissa sekä erilaisissa treffipalveluissa. Tekoäly näkee ihmistä paremmin esimerkiksi valheen merkit, sekä ihmisen kiihtymisen tai suuttumisen. Samoin tekoälyä on vaikea hurmata. Eikä tekoäly näytä jos ihminen jää kiinni valehtelusta.  

Mutta kuten tiedämme, niin tekoäly ei ole puhtaasti hyvä tai paha. Empaattiseen tekoälyyn voi kuulemma jopa rakastua, mutta samalla meidän pitää muistaa se, että tekoäly on työkalu. Se on tietokoneohjelma, joka voi toimia kuin kumppani. Ja esimerkiksi copilot-tekoälyt voivat korjata ihmisen tekemiä kirjeitä, ne voivat havainnoida tunnetiloja. Sekä poistaa esimerkiksi suuressa tunnekuohussa tehdyt kirjeet, ja sitten myös huomauttaa työntekijää siitä, että hän alkaa tehdä enemmän virheitä. Tuolloin työntekijä on väsynyt tai vihainen, ja silloin ei työstä tule koskaan mitään. Se voi valvoa sitä että töitä jaetaan tasapuolisesti sekä tietenkin huomauttaa jos toimistoissa tai muissa työtiloissa on liian kuuma tai liian kylmä. 

Samalla tekoäly voi olla myös kontrollifriikkien suurin unelma, jolla he voivat valvoa jokaista liikettä työpaikoilla sekä yhteiskunnallisella tasolla. Ja siksi esimerkiksi kontrolliyhteiskunnat ja niiden johtajat satsaavat tuohon välineeseen. 

Euroopassa ollaan huomattu että laajat kielimallit ovat lähes koko tekoälyn standardi. USA on siis tekoälyn kiistaton kuningas, ja Eurooppa on pitkälti altavastaajana näissä laajojen kielimallien kehittämiseen tähtäävissä projekteissa. Kiinassa tekoälyn panostetaan samalla tavalla erittäin voimakkaasti, ja kuitenkin Euroopan teollisuus vain ikään kuin katselee sivusta, kun tietotaito tuolla alueella valuu USAn ja Kiinan käsiin. 

Kun esimerkiksi Suomessa syntyy joku tekoälyn alueella toimiva yhtiö, joka alkaa menestyä tai sitten yhtiö kehittää innovatiivisen tuotteen, niin se ostetaan välittömästi jonnekin Atlantin taakse, jossa se sitten tuottaa voittoa amerikkalaisille osakkeenomistajille. Mutta samalla tietenkin tuon yhtiön patentit päätyvät amerikkalaisten hallintaan. Se ei välttämättä ole ainakaan asia, jota meidän pitäisi toivoa EUssa. Samalla kun Amerikassa tuotetaan tekoälyä laajojen kielimallien pohjalta, niin meillä EUssa toivo laitetaan siihen, että saadaan aikaan lakeja, joilla noiden kielimallien kehitystä jarrutellaan. 

Samaan aikaan muutenkin kirjoitellaan siitä, kuinka tekoäly vie työpaikat, eikä siinä ole muutenkaan mitään hyvää. Kun kahden viikon työ tehdään parissa tunnissa, niin tekoäly tietenkin tekee virheitä. Mutta sitten kun puhutaan siitä, että tekoälyn virheprosentti on noin 13-15, niin meidän pitää kuitenkin muistaa yksi asia. Tekoälyn tuottamasta materiaalista 13-15% on jotenkin väärää, mutta kuitenkin samalla me voimme muistella sitäkin, että myös ihmiset tekevät virheitä. Eli onko kukaan laskenut montako prosenttia esimerkiksi kaupungin työntekijöiden tekemistä paperitöistä päätyy suoraan jonnekin roskakoriin, koska niissä on ollut virheitä. 

Kuitenkaan me emme näe juurikaan positiivisia asioita tekoälyä käsittelevistä uutisista. Tekoäly vie työpaikat, se tekee virheitä sekä nostaa koneet kapinaan ihmistä vastaan, on se ilosanoma jota saamme jatkuvasti katsella. Ekspertit ovat järkyttyneitä siitä tai tästä asiasta, jota tekoäly on viime aikoina tehnyt. Tai mitä tekoälyn kehittäjät ovat viime aikoina saaneet aikaan. Se että työpaikat ovat valuneet esimerkiksi Viroon tai Kiinaan eivät ole olleet mikään ongelma, mutta jos työntekijät korvataan tekoälyllä, niin silloin edessä on ongelmia. Mutta kenen ongelmia nuo ongelmat oikeastaan ovat? 

Mutta kuten varmaan tiedämme, niin tekoäly tuli markkinoille melko nopeasti. Ja varsinkin osaavat ohjelmoijat saavat jopa niiden ilmaisversioista paljon irti. Muutamia vuosia sitten tekoälyn kehitystä pyrittiin ennakoimaan siten, että tulevaisuus on suppeissa kielimalleissa, jotka ehkä luotaisiin laajojen kielimallien avulla. Mutta tällä hetkellä kielimallien kehitys on mennyt siihen suuntaan, että asioita tehdään suoraan laajan kielimallin kautta. Tuota on tietenkin vastustettu esimerkiksi siksi, että tekoälyn käyttöä pidetään tietoturvariskinä, ja tietenkin siitä pitää hankkia lisää tietoa. 

Tuollaisen asenteen takia tekoälyn ja sen käytön kehittäminen jäävät jälkeen. Se että tekoälyn käyttö estetään yhtiön laitteilla ei tarkoita, että se on estetty henkilön omilla laitteilla, eli jokainen meistä voi kaivaa älypuhelimen taskusta ja tehdä kysymykset tekoälylle. Toki komento toimistolle voi jotenkin rajoittaa tuotakin asiaa, mutta ihmiset ovat kekseliäitä, ja ehkä palautettavat työt kasautuvat aamulle, kun henkilöt sitten kotonaan tekevät tehtävät tekoälyn avulla, ja kopioivat tekstit kännykän ruudulta, mikä ei ole sen vaikeampaa kuin pikakirjoitetun kokousmuistion kopioiminen lehtiöstä. Kieltoja on nimittäin helppoa antaa, mutta niitä ei ehkä sitten osata tai kyetä valvomaan. 

Ja tietenkin kaikki asiat ovat sellaisia, että niitä pitää vastustaa. Vastustammeko me asioita siksi, että niitä on mukava vastustaa? Vai onko noissa tekoälyn käyttöä koskevissa kielloissa takana se, että ajatellaan että työpaikoilla ei saa olla vapaa-aikaa, vaan työnantaja maksaa siitä että ihmiset istuvat pöydän ääressä 40 tuntia viikossa? Siis pelkäämmekö tekoälyä siksi, että se vie työpaikat kiinalaisilta sekä intialaisilta koodareilta, joille nuo työt muutenkin olisi ulkoistettu? Vai pelkäämmekö sitä, että meillä on tulevaisuudessa tyhjät toimistot, joissa yksi ihmisjohtaja operoi jopa satoja tekoälyn ohjaamia työasemia. 

Tekoäly voi vähentää työelämän stressiä ja toksisuutta, jos sen halutaan tekevän niin. Esimerkiksi pörssissä tekoäly voi hallita jopa tuhansia kohteita samaan aikaan, niin että sijoittaja ei edes voi tehdä tappioita. Mutta tietenkin me voimme ajatella toisin. Tekoäly voi antaa mahdollisuuden potkia 90% työvoimasta pois, kun edessä on yhtiöiden toiminnan tehostaminen. Ja juuri tuo asenne saa aikaan sen, että ihmiset eivät jaksa tehdä työtä. Tekoäly ja robotit vievät nimenomaan mekaanista työtä. Ja aina silloin kun puhutaan työttömyydestä, niin voidaan kysyä, että "olisitko itse valmis tekemään noita, ehkä hyvinkin pienipalkkaisia töitä 30 vuotta"? 

Siis onko Suomen nousukausi sitä, että ihmiset työllistetään siivoojiksi, varastomiehiksi tai ehkä ovelta-ovelle myyjiksi?  Tai ehkä joku huoltomies tai putkimies olisivat hyvin palkattua työtä, mutta niissä sitten seuraa usein erilaisia tukielin sairauksia kuten reumaa tai nivelrikkoja. Tuollaista työtä ei useinkaan teetetä muutenkaan hyvällä palkalla, eikä niitä jaksa kukaan muu tehdä, kuin ne joiden on aivan pakko. Joten tietenkin voidaan ajatella että tulevaisuudessa hampurilaisia myyvät tekoälyt, ja ne annetaan asiakkaille luukun kautta. Mutta siis työttömän kannalta katsottuna on aivan sama, että kuka tai mikä työt tekee, jos hän eri niitä itse pääse tekemään. Eikä valtion taloutta hoideta kuntoon sillä, että työttömät laitetaan työhön, josta valtio maksaa palkat. 

https://www.msn.com/fi-fi/talous/other/yhdysvallat-on-teko%C3%A4lykukkulan-kiistaton-kuningas-mutta-miksi-eurooppa-kaivaa-l%C3%A4hinn%C3%A4-kuoppaa-itselleen/ar-AA1zfR9P?ocid=msedgdhp&pc=HCTS&cvid=c403cd8cea9545ccb9447070ccdb898f&ei=31

Innovaatiolle pitää altistua.

Kun puhutaan siitä miten esimerkiksi etätyö vaikuttaa vaikkapa ICT-alan innovaatioihin, niin silloin meidän pitää ensin kartoittaa muutamia asioita. Ja yksi noista asioista on tietenkin se, että kuinka paljon missäkin yrityksessä oikeasti innovoidaan? Eli kuinka paljon missäkin yhtiössä aikaa käytetään uuden mallin tai uuden tuotteen luomiseen? Etätyö voi tappaa innovaation, mutta innovaation voi tappaa monella muullakin tavalla kuin vain tekemällä etätyötä jossain kopissa, joka voi olla oma asunto tai joku vene jossain kaukaisella järvellä.

Mikäli kukaan ei halua jakaa innovaatioita on aivan sama, että missä vietämme aikaamme tai työpäivää. Innovaation syntyyn vaikuttaa se, että voimmeko tai haluammeko jakaa innovaatioon liittyviä ajatuksia sekä ideoita muille. Tällä tarkoitan sitä, että meillä pitää olla yhtiössä tai muussa yhteisössä sellainen ilmapiiri, että ihmiset voivat tuoda innovaatioitaan muiden tietoon. Mutta siis samalla muilla organisaatioon kuuluvilla pitää olla valmius kuunnella noita ajatuksia. Tämä koskee sekä muita esityksen esittäjän arvoisia henkilöitä, että myös hänen ja muiden esimiehiä. 

Eli innovaatiolle pitää altistua, ja jos haluamme hyödyntää innovaatioita, niin meillä pitää olla sellainen maaperä, että niitä halutaan tuoda esimerkiksi viikkopalaveriin. Paras tapa tappaa innovaatio on olla kuuntelematta ihmistä, joka haluaa omia ajatuksiaan palaveriin, ja sitten tietenkin tuota henkilöä voidaan vielä pilkata tuosta asiasta. Eli kun joku tuo jonkun uuden asian työryhmän palaveriin, niin työkaverit voivat katsoa häntä säälien, sekä peittää suutaan kun toinen esittelee ehkä ensimmäisen oman ajatuksensa koko yhteisössä. 

Samoin jos joku ajattelee että innovaatioita on parempi kehitellä omana vapaa-aikana, koska silloin siitä saisi paremmat rahat, niin se on yhtiön kannalta huono asia. Siis jos joku haluaa istua vapaa-aikanaan keittiön pöydän ääressä rakentamassa uutta konetta tai toimintamallia, niin se on tietenkin täysin tuon henkilön oma asia. 

Se asenne, että “vanhassa on vara parempi” on takuuvarmasti sellaisten johtajien tapa toimia, jotka haluavat vaalia perinteistä johtajuutta. Kun kaikkien asioiden annetaan mennä ikään kuin vanhaan hyvään tapaan, niin silloin olemme tilanteessa, jossa kukaan ei varmasti koskaan epäonnistu. Mutta sitten samalla muut ajavat helposti meidän ohitsemme uusien tuotteiden kehityksessä. Toki voimme luottaa siihen, että tuotteitamme suojaa patenttien kilpi, jolla tuotteiden jäljentäminen kielletään. Mutta patentti ei kiellä kehittämästä vastaavia tuotteita, joiden ratkaisut perustuvat uusiin teknologioihin, joita patentti ei suojele.

Siis toisin sanottuna voimme olla varmoja siitä, että ennemmin tai myöhemmin joku keksii tuotteen, jolla meidän tuotteidemme patentit kierretään. Mikäli emme kykene vastaamaan tuolloin haasteeseen, niin olemme silloin todella pahassa pulassa. Toinen asia on sitten se, että vaikka kukaan ei kehittelisi kilpailevaa tuotetta, niin yllättävän nopeasti kohtaamme tilanteen, missä markkinat tukkeutuvat. Eli kaikilla on tuota tuotetta, joten miksi he haluavat sitä päivittää? Siis asiakkaan kannalta tuotteen päivittäminen on rahaa tai vähintään aikaa vievää työtä.

Mutta toisaalta tuotteen valmistajan kannalta tuo päivittäminen on elämän sekä kuoleman kysymys. Kun luodaan uusia asioita markkinoille, niin silloin pitää muistaa tehdä niin sanottu asiakkuus analyysi, eli kysytään mitä varten joku ihminen ostaa meidän tuotteitamme? Ja sitten kannattaa miettiä, että kuka tuota tuotetta oikeasti käyttää? Kun muistelemme esimerkiksi Suosikkia, siis lehteä joka kaatui puutteellisen asiakasanalyysin takia, niin meidän pitää kysyä että miksi tuo asiakasanalyysi meni pieleen?

 Kyse ei ollut siitä että tuo analyysi olisi tehty väärin, vaan siitä että asiakasanalyysi oli jätetty puolitiehen. Oli selvitetty millainen asiakas ostaa tuota lehteä. Mutta oli unohdettu kysyä että kenelle tuo mies tai nainen oikeasti ostaa kyseistä lehteä. Eli unohdettiin että tuollainen tuote on yleensä lahja. Se että ostaja on joku 50-vuotias mies tai nainen ei kerro sitä, miksi tuotetta halutaan ostaa. Tuotteen käyttäjä voi olla joku muu kuin se, joka sitä ostaa. Ja juuri sen takia asiakas tutkimusta ei voida tehdä suoraan seuraamalla ostoksia konenäön avulla. Tällä tarkoitan nimenomaan lelujen ostamista. Lelujen maksaja on usein aikuinen, mutta niiden käyttäjä on lapsi. 

Kun puhutaan markkinoinnista ja innovaatioista, niin tietenkin meidän pitää muistella sitä, että millainen innovointi kokouksen pitäisi olla. Ja sitten ymmärtää se, että ero sen todellisuuden ja ideaalisen, sekä valitettavan usein myös teoreettiseksi jäävän mallin välillä voi olla hyvin suuri. Pahimmassa tapauksessa innovointi palaverit ovat tilaisuuksia joiden pitäminen voi jäädä pelkästään teoreettiseksi. Eli “emme ole tuotekehitysryhmä” on kommentti, jolla voidaan innovaatio poistaa päiväkirjasta. Toisaalta tällaiset palaverit voivat olla tilaisuuksia joissa huudetaan kurkku suorana toisten päälle. Tai sitten palaveri ei ehkä koskaan toteudu, koska se vie huomattavasti tärkeää työaikaa. 

Tuotekehitystä käsittelevä palaveri on aina paikka jossa voidaan tuoda omia ajatuksia esille. Mutta miten sitten tuota ajatusta lähdetään kehittämään? Eli työnnetäänkö noissa mahdollisissa palavereissa tuotetut ideat suoraan roskakoriin, ja katsovatko yhtiön päätöksentekijät noita malleja ollenkaan? Jos niitä ei katsota ennen hylkäämistä, niin silloin nuo palaverit ovat täysin turhia. 

Usein yhtiöissä on sellainen toimintamalli, että pari miestä ideoi uusia asioita. Mutta sitten kun niistä ei tule mitään, niin silloin nuo ihmiset jättävät yhtiön. Tai sitten he siirtyvät muihin tehtäviin. Tuolloin ei sitten enää varmasti tule uusia innovaatioita.  

Edelleen Ensimmäisen Maailmansodan opit pitävät pääosin paikkansa, mutta myös uusia toimijoita on tullut taistelukentälle.

Ensimmäisen Maailmansodan aikaan muodostui se sama kolmikanta, jolla sodat periaatteessa on aina voitettu. Tankit, jalkaväki sekä tykistö ovat niitä asioita, joiden varaan on sota rakennettu, mutta sitten meidän pitää huomioida se että esimerkiksi kaluston kehitys on tuonut myös uusia toimijoita taistelukentälle sekä erityisesti sen lähettyville. Eli mitä muuta kuin vain tykkejä, tankkeja ja konekivääreitä löytyy tämän päivän taistelukentältä? Kaikki tekniikka on tietenkin kehittyneempää kuin ennen, ja jos viestijärjestelmät vain toimivat, niin nykyaikaisten aseiden teho on useita kertoja suurempi kuin vanhanmallisten välineiden. 

Mutta tietenkin jos GPS katkaistaan ja droneen ei saada yhteyttä, niin silloin varmasti on edessä ongelmia. Vielä nykyäänkin on avainasemassa se, että osaako tai kykeneekö jokainen taistelukentän toimija linkittämään sekä synkronoimaan toimintansa muiden toimijoiden kanssa. 

Siis periaatteessa esimerkiksi kamikaze-lennokit eivät ole mitään uusia välineitä, vaan Toisessa Maailmansodassa liittoutuneet hyökkäsivät Saksan sukellusvenetukikohtia vastaan kauko-ohjattavilla Lancaster, B-24 Liberator että myös B-17 pommikoneilla, jotka oli lastattu 9000 kilon pommeilla. Nuo koneet oli varustettu nimellä "special". Nuo koneet lensivät "Operaatio Aphroditen" yhteydessä, ja USA:n presidentti John F. Kennedyn vanhempi veli Joseph P. Kennedy kuoli (ainakin virallisesti) onnettomuudessa nostaessaan yhtä noista risteilyohjuksiksi muutetuista pommikoneista ilmaan. 

Tuo tarkoitti yksinkertaisesti kamikaze-tehtävään varattuja kauko-ohjattavia pommikoneita, jotka ohjattiin kohteisiin joko De Havilland Mosquitossa tai jossain muussa kaksipaikkaisessa koneessa istuvan ohjaajan toimesta. Lufwaffella oli oma versionsa noista koneista, ja nuo räjähdekärjillä varustetut  kamikaze-tehtävää varten muunnetut Ju-88 "Mistel" dronet olivat yksi Lufwaffen "salaisista aseista".  Vaikka esimerkiksi vajaa 190 kilometriä tunnissa lentävä drone vaikuttaa helpolta maalilta, on noiden aseiden torjunta osoittautunut yllättävän vaikeaksi suoritukseksi. 

Bayrkatar-drone

B-17

"Mistel"

Saksalainen "Goliath"

Black Hornet

Suomalainen Laykka-robotti

Maassa liikkuvat tappaja-robotit eivät ole myöskään mitään kovin uusia välineitä. Toisen Maailmansodan lopulla saksan asevoimat kehittelivät "Goliath" pienoispanssarin, joka oli oikeastaan telaketjuilla liikkuva pommi. Tuo pommi oli tarkoitettu ajettavaksi esimerkiksi vihollisen panssarivaunun alle, jossa se sitten räjäytettiin. Nykyään esimerkiksi Suomessa on kehitetty vastaavia robotteja, jotka voivat sijoittaa esimerkiksi telamiinoja vihollisen panssarivaunun alle. Nuo tekoälyn ohjaamat laitteet voidaan myös ilmeisesti varustaa konekivääreillä tai Javelin-ohjuksilla. 

Siis tankit tykistö ja jalkaväki ovat edelleen kova yhdistelmä. Mutta kuitenkin noiden toimijoiden varustelu on parantunut huomattavasti Ensimmäisestä Maailmansodasta. Eli nykyiset panssarivaunut on varustettu erilaisilla välineillä kuten älykkäällä teknologialla ja tehokkaalla viestilaitteistolla, jonka pitäisi tehdä siitä kyvykkäämmän kuin esimerkiksi Toisessa Maailmansodassa käytettyjen välineiden. Nykyään taisteluvaunu voidaan linkittää suoraan esimerkiksi satelliittien kanssa, ja tutka- tai optisella alueella toimiva tiedustelusatelliitti voi lähettää tietoja vihollisen muodostelmista suoraan rintamalla toimiville yksiköille. Tekoälyä käyttävät suuntausjärjestelmät tekevät mahdolliseksi sen, että mikä hyvänsä panssari voi ampua niin sanottua epäsuoraa tulta. 

Eli nykyiset älyammukset lisäävät tykkitulen tehoa. Samoin maata pitkin, ilmassa sekä vedessä ja veden alla liikkuvat robotit tekevät tuloaan taistelukentälle. Nuo robotit voivat periaatteessa tuhota kokonaisia pataljoonia hyvin tehokkaasti. Nykyisin käytössä on ainakin ollut taktiikka missä tykistö ja tankit sijoitetaan hajasijoitusmuotoon. Tuolloin noita välineitä vastaan suunnatun tulituksen teho minimoituu, koska tykit ja tankit pitää tuhota yksitellen. Ja tuo vaatii sitten tietenkin tehokasta sekä varmaa viestintälaitteistoa, jotta laajalle alueelle sijoitettu kokonaisuus toimisi yhtenäisesti. Ilman tehokasta viestintää on tuollainen taktiikka tehoton. 

Venäjän ongelmana ovat olleet esimerkiksi Ukrainan taistelutahdon aliarvioiminen. Samoin puutteelliset viestilaitteistot ovat tehneet Venäjän joukoista haavoittuvia. Mutta myös esimerkiksi ulkomaisen avun lähettäminen on varmasti yllättänyt Venäjän asevoimien esikunnan. Siis periaatteessa samat välineet ovat aina ratkaisseet konfliktit. Mutta noiden välineiden tekninen kehitys on ollut todella nopeaa. GPSn avulla hakeutuvat kranaatit ja pommit ovat maailman tehokkaimpia aseita. Ja ainakaan Ukrainassa Venäjä ei ole onnistunut katkaisemaan GPS signaalia. Mutta ehkä Venäjä kykenee tähän suoritukseen jossain tulevaisuudessa. 

Nykyään tappaja-dronet eli niin sanotut viipyvät ammukset ovat hyvin pienikokoisia. Nuo välineet ovat noin tussikynän kokoisia. Ja esimerkiksi agentti voi hyvin livahtaa väkijoukkoon, ja  kaivaa tuollaisen tussikynän kokoisen nelikopterin taskustaan ja lähettää sen vihollisen komentajan kimppuun. Nuo ammukset on alun perin tarkoitettu tarkka-ampujien eliminoimiseen, mutta niitä voidaan käyttää myös muita kohteita vastaan. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/suomalaiskeksijan-robotti-tuhoaa-panssarivaunun-ja-aiheuttaa-paniikkia-pysaytti-harjoituksessa-koko-viholliskomppanian-etenemisen/897a2f48-394a-4386-9b6a-ba0e6a1d334a

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/ukrainan-sota-opettaa-nama-ensimmaisen-maailmansodan-opit-pitavat-yha-paikkansa/c274001b-d750-428a-91f8-24c2407b6586

https://en.wikipedia.org/wiki/De_Havilland_Mosquito

https://en.wikipedia.org/wiki/Goliath_tracked_mine

https://en.wikipedia.org/wiki/Joseph_P._Kennedy_Jr.

https://en.wikipedia.org/wiki/Mistel

https://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Aphrodite

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Kun sakarista tuli konna (Mies joka esti ydinsodan)

Kimmo Huosionmaa

Kun neuvostoliittolainen upseeri ei laukaissut ydinaseita, niin ensin häntä kehuttiin, mutta sitten kehujen sijasta alkoi tulla moitteita, ja tuo upseeri siirrettiin toisiin tehtäviin. Koko hänen loppu uransa oli kuulemma täynnä kuulusteluja sekä kaiken maailman vaikeuksia, joita esimiehet hänelle järjestivät. Tässä sitten näkyy se, että jos esimies jää alaisensa varjoon, niin silloin alainen saa helposti vaikeuksia. Esimiesten nolaaminen on erittäin vaarallista, koska he kostavat mielellään alaiselle tällaisia asioita. Ja kun puhutaan sankaruudesta, niin silloin pitää muistaa se, että “kuollut sankari on paras sankari”, koska häntä voidaan kiittää sekä kumartaa ilman, että esimiehen täytyy selittää mitään.


Mitali sekä sankarin arvonimi varmaan tuovat henkilökohtaista kunniaa, mutta sitten tietenkin esimies on tuolloin ikään kuin alaisen varjossa. Sen takia tällainen tilanne saattaa aiheuttaa kestämättömän tilanteen alaisen sekä esimiehen välille, jolloin esimies saattaa käyttää omaa arvovaltaansa alaisen uran tuhoamiseen, koska hän silti on mies, joka johtaa joka tapauksessa joukkoa. Ja siksi tuollainen teko, missä alainen hänet nolaa on erittäin vaarallinen. Nimittäin varsinkin Neuvostoliiton kaltaisissa autoritaarisissa järjestelmissä on ylimmälle komento tasolle vaikea päästä, koska se vie lähes koko tuon upseerin elämän, ja siksi nuo korkeimmat kenraalit sekä amiraalit tuskin virheitään myöntävät.


Eikä Neuvostoliiton poliittinen kulttuuri tähän ainakaan kovin paljoa kannustanut, koska jos henkilö teki virheitä, niin hänet saatettiin ampua tai lähettää Siperiaan metsätöihin, niin silloin tietenkin tuollainen asenne sai aikaan sen, että omia virheitä peiteltiin, tai syytä vääriin päätöksiin vyörytettiin suoraan toisten ihmisten niskaan. Ja siinä sitten varmasti moni kyvykäs upseeri sai potkut tai ammuttiin. Toki tuo asenne saattoi pelastaa Suomen Talvisodan aikaan, koska Stalin oli vähän aikaisemmin ampunut koko Puna-armeijan johdon, ja tuo sitten sai aikaan myös varsinkin Saksan hyökkäyksen alussa valtavia tappioita Neuvostoliiton asevoimille.


Tämä on yksi univormua käyttävien miesten ja naisten pahimmista ongelmista. Syy omiin virheisiin vyörytetään usein jollekin alaiselle, joka on toiminut joko oikein tai estänyt katastrofin synnyn. Varsinkin autoritaarisissa järjestelmissä on upseerin uralla eteneminen jotenkin vaikeaa, ja jos sitten tulee tehtyä virheitä, niin niitä ei uskalleta myöntää. Alla on hyvä esimerkki tällaisesta tapauksesta, missä esimiehet ovat tehneet virheitä, mutta alaiset saavat kärsiä toimiessaan oikein.


Se mikä tapauksessa myös on erittäin ikävää on se, että iskuihin tarkoitettua järjestelmää sekä sen olemassaoloa ei koskaan tuomita. Jos Neuvostoliitto aikoinaan rakensi satelliittijärjestelmän, johon ei sitten tekniikka riittänyt, niin silloin olisi kyllä pitänyt tajuta, kuinka vaarallisia nimenomaan ballistiset ohjukset ovat. Neuvostoliiton asejärjestelmien yhteinen piirre on siinä, että niissä käytetään erittäin suuritehoisia räjähteitä, ja niiden käyttö on suunniteltu nimenomaan panssari- tai muiden suurten alueellisten maalien tuhoamiseen.


Tämän takia Neuvostoliitto kehitti aikoinaan RDS-220:n eli “Tsar bomban”, mikä on tehokkain koskaan räjäytetty ydinase. Tuon räjähteen teho on suurempi kuin koko Toisessa Maailmansodassa käytettyjen räjähteiden teho, kerrottuna kahdella. Tuo 50-57 megatonnin tehoinen ase on sellainen, että sen kehittämä paineaalto kiersi maapallon kolmeen kertaan. Kuitenkin ydin- sekä muiden aseiden tukijärjestelmien valmistamisessa on tuossa maassa ongelmia. Noiden satelliittien sekä tiedustelua varten tuotettujen välineiden tarkoitus on auttaa ydinaseiden kohdistamisessa, niin että se antaa maksimaalisen tehon oikeaan kohteeseen. Ilman tuota järjestelmää noiden aseiden teho ei kohdistu oikein.



Eli kaupunkien tuhoaminen ei tuhoa vastapuolen aseita, jotka voidaan tuolloin laukaista kohti omia kohteita. Kun puhutaan niistä järjestelmistä, jotka tukevat ydinaseita, niin silloin tietenkin tarkoitetaan useita erilaisia järjestelmiä, joista tärkeimpiä ovat tutkat sekä satelliitit. Kun ajatellaan syytä siihen, miksi alettiin valmistaa satelliitteja, joiden tehtävänä on paljastaa vastapuolen ydinaseiden avulla tekemät hyökkäykset, niin niiden tarkoitus on antaa omille joukoille aikaa miettiä aseiden laukaisua. Jos varoitus hyökkäyksestä saadaan muutamaa minuuttia aikaisemmin, niin silloin omille komentajille jää muutama minuutti aikaa todentaa mahdollinen hyökkäys.


Tuossa huippusotilaiden maailmassa jokainen raketin laukaisu voi merkitä yllätyshyökkäystä, joten sen takia heidän pitää saada kaikki mahdollinen tieto tästä raketista, jotta he voivat päätellä, onko mahdollinen vihollinen lähettänyt satelliitin radalleen, vai onko kohti tulossa taistelukärkiä. Toki esimerkiksi FOBS (Fractional Orbital Bombardment System) voidaan lähettää maata kiertävälle radalle niin, että se kiertää ensin muutaman kerran maapalloa, ja sitten vasta ylittää kohdealueen.


Tuollainen asejärjestelmä on sellainen, että sen avulla voidaan suorittaa yllätysisku, ja vaikka nämä järjestelmät on YK:n pyynnöstä kielletty, niin kuitenkin noita kieltoja tulkitaan hiukan eri tavalla, kuin mitä ihmiset yleensä tietävät. Eli FOBS:n toteuttamiseen vaaditaan vain suuritehoinen kantoraketti, joka jaksaa viedä kärjen Maata kiertävälle radalle. Ja uuden sukupolven FOBS aseet voidaan tietenkin palauttaa Maan pinnalle. Uusien kääpiö kokoisten avaruussukkuloiden lastitilaan voidaan asentaa ydinaseita, ja sitten nuo sukkulat voivat toimia ikään kuin äärimmäisinä ristelyohjuksina. Nuo aseet voidaan palauttaa hälytyksen jälkeen maahan, ja asentaa uudestaan rakettien kärkiin.


Ennakkovaroitusjärjestelmien sekä muiden tukijärjestelmien ongelma on siinä, että niiden tehtävänä on estää sotien syttymistä. Tai ainakin niin ydinasevaltiot haluavat ihmisten ajattelevan. Näitä järjestelmiä vastaan on kehitetty aseita, kuten kiertoradalla räjäytettäviä ydinaseita, joiden tehtävä on tuhota nimenomaan satelliitteja sekä elektronisia laitteita. Samoin suuritehoisia ECM-laitteita on kehitetty häiritsemään noita tukijärjestelmiä. Myös esimerkiksi tutkaan perustuvia tuhoamis-järjestelmiä, joissa äärimmäisen tehokkaita tutkia käytetään vastapuolen järjestelmien tuhoamiseen.


Jos megawattien teholla toimivat tutkat, jotka toimivat samalla aaltopituudella kohdistetaan esimerkiksi laivaan, niin silloin valokaari muuttaa kohteen kaasuksi. Radioaaltojen etu lasereihin nähden on se, että ne kimpoavat ionosfääristä, ja ne voidaan kohdentaa myös maalla oleviin kohteisiin. Maser (Microwave Amplification by Stimulated Emission of Radiation)  tekniikka tekee mahdolliseksi aseen kohdistamisen erittäin tarkasti, joten sitä voidaan käyttää myös yksittäisten ajoneuvojen eliminoimiseen.


Nämä aseet voivat oikeasti surmata ihmisiä jopa paksujen betoniseinien läpi, jos vain kohde kyetään paikantamaan ennen aseen käyttöä, ja käytössä on sellainen tekniikka, jolla voidaan luoda hyvin ohut radiosäde, joka sitten kohdennetaan kohteeseen esimerkiksi GPS:n antaman paikannustiedon perusteella. Uusinta uutta lienevät tietokonevirukset, joiden tehtävä on tuhota asejärjestelmien ohjaamiseen käytettävien tietokoneiden ohjelmistoja. Näiden järjestelmien kehittämistä perustellaan sillä, että  tukijärjestelmien tarkoitus on oikeasti kohdentaa ydinaseita, ja siksi ne kannattaa sodassa tuhota.


https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/kolmas-maailmansota-uhkasi-syttya-tasan-35-vuotta-sitten-ydiniskuun-olisi-pitanyt-jo-ryhtya-yksi-mies-esti-taystuhon-ja-sai-moitteet/7088096#gs.xCnyZrI

Miksi meillä on omatunto?

Kimmo Huosionmaa

Tiede ei osaa selittää omatuntoa, mutta kuitenkin tuon asian olemassaolo on tarkoitettu suojelemaan ihmistä itseltään. Jos ihminen vahingoittaa muita ihmisiä tai heidän omaisuuttaan. Jos puhumme rikollisuudesta, niin silloin puhutaan alentuneesta sosiaalisesta omatunnosta. Sosiaalisen omantunnon epäillään olevan yhteydessä empatiaan, mikä on asia, joka auttaa meitä selviytymään ryhmässä, missä tärkeää on se, että kaikki tuntevat olonsa turvalliseksi. Empatia on taito huomioida, mikäli toisella ihmisellä ei asiat ole aivan kunnossa, vaikka hän ei tuosta asiasta puhu mitään.  Ryhmässä ihminen on kehittänyt sellaisen mallin, missä ihminen palvelee sekä suojelee ryhmän nuoria jäseniä eli lapsia, jotta häntä sitten vanhana suojellaan.


Siinäkin mallissa toimii se vanha sanonta, että jos haluat saada jotain, niin silloin myös ryhmälle on pakko antaa jotain. Syy miksi tuo malli on niin hirveän tärkeä ihmisen elämässä, on se, että siinä ryhmän toimintaan liittyvä reaktio, jota kutsutaan omaksitunnoksi on kehittynyt siksi, että ihmisen ei tarvitse opetella kaikkea kuin kerran.


Ehkä tämä omatunto kehittyi siksi, että jos luolamies surmasi toisen, niin silloin tämä ihmisen hermoston reaktio sitten sai aikaan sen, että hän ei jatka väkivaltaa muita ryhmän jäseniä kohtaan, koska se takaa ryhmän säilymisen hengissä. Sillä ehkä estettiin se, että tuo mahdollisesti ylivoimainen ryhmän jäsen ei tuhoa ryhmää sekä sen kautta itseään, kun väkivallasta seuraa hermostollinen reaktio.


Ohimolohkon vaurioiden sekä verenkiertohäiriöiden tiedetään aiheuttavan sosiopatiaa, mikä on kyvyttömyyttä antaa myötätuntoa muille ihmisille. Eli nämä henkilöt eivät pidä toisten loukkaamista tai jopa vammautumista tai murhaamista yhtään minään, jos se vain palvelee heidän omaa etuaan. Ehkä omantunnon tarkoitus on ennaltaehkäistä sellaista käytöstä, mikä vaarantaa ihmisryhmän yhteneväisyyden eli hajottaa ryhmää. Tämä asia on tärkeää, jos ryhmätoiminta on ratkaisevaa ihmisjoukon toiminnan kannalta.


Mutta sitten tietenkin tulemme siihen tilanteeseen, että alamme pohtia epäsosiaalisen käytöksen syntyä. Kun ihmisen tunteet kehittyvät, niin hän tarvitsee niihin vastakaikua, ja esimerkiksi hymy syntyy siitä, kun lapsi näkee muiden hymyilevän. Samoin sosiaaliset suhteet sekä niissä tarvittavat taidot opitaan oman käytöksen kautta saatavan palautteen kautta.  Ihmisen mieli eli hermosto on siitä ihmeellinen, että meillä on lajityypilliseen käyttäytymiseen perustuva tarve miellyttää muita ihmisiä, ja erityisesti vanhempia henkilöitä. Se miten käyttäydymme ryhmässä sekä muita ihmisiä kohtaan yleensä riippuu siitä, millaista palautetta saamme siitä, kun yritämme solmia suhteita muihin ihmisiin.


Jos meidän saamamme palaute on negatiivista, niin silloin meidän mielemme sulkee tuon epätyydyttävän käytösmallin pois, koska se aiheuttaa negatiivisia tunteita, joten tietenkään tuota käytösmallia ei tuolloin saa jatkaa, koska se vaarantaa ryhmän. Joidenkin geenitutkijoiden mukaan käytös periytyy myös geneettisesti, koska esimerkiksi epäsosiaalisten ihmisten tunne-elämää ohjaavat aivoalueet muotoutuvat perimän vaikutuksesta. Ja siksi esimerkiksi voidaan ajatella ihmisten hankkivan lapsia sellaisten ihmisten kanssa, joilla on samanlaiset luonteenpiirteet.


Joidenkin selittelijöiden mukaan esimerkiksi antisosiaalisuus tai epäsosiaalinen käytös on perua kivikauden ajoilta, jolloin ryhmä saattoi ajaa metsään ihmisiä, joiden käytös oli pelottavaa. Eli pois muiden luota ajettujen ihmisten piti löytää puoliso muiden kaltaistensa joukosta, jotka asuivat metsässä erillään muista. Toisten mielestä nuo sosiopaattiset henkilöt ovat saaneet perimänsä esimerkiksi joidenkin tiedustelijoiden geeneistä, jotka neuvoivat muille ryhmän jäsenille, mistä löytyy ruokaa ja vettä, jotta koko ryhmän ei tarvinnut paljastaa olinpaikkaansa. Samoin nuo miehet hankkivat tietoja siitä, missä toinen neandertalilaisten ryhmä oli.


Ja epäsosiaalinen käytös suosii yksilösuorittajia sekä yksin eläjiä, joiden ei ollut viisasta huutaa laumaa apuun, jos tuo henkilö  joutui petojen tai toisten ihmisten hyökkäyksen kohteeksi. Oma ryhmä ei tuolloin olisi ehtinyt tuon luolamiehen suojaksi, ennen kuin oli liian myöhäistä. Kun metsästä löytyi vain oman itsen kaltaisia puolisoita, niin tuolloin tietenkin noiden ihmisten geeniperimä alkoi rikastua, koska tietenkään metsässä ei ollut muita kuin noiden karkotettujen kaltaisia ihmisiä. Ja ehkä noiden kivikauden ihmisten perimä on aiheuttanut sen, että keskuudessamme elää sosiopaatteja tai muita vastaavia ihmisiä, jotka ovat muille vaarallisia.

Curriculum Vitae sekä positiivinen ajattelu voivat johtaa harhaan

Kimmo Huosionmaa

CV eli ansioluettelo on ilmeisesti tämän päivän työelämässä kaikkein tärkein asia, jonka ihminen voi tehdä. Kyseistä ansioluetteloa varten on perustettu kaiken maailman CV-klinikoita, joissa työnhakija saa ohjeita siitä, millaisia ansioluetteloja hänen oletetaan lähettävän työnantajilla, ja tietenkään näihin hakemuksiin saa laittaa vain oikeita sekä tarkastettavissa olevia tietoja, eikä mitään negatiivista saa niistä koskaan ilmetä. Ja tietenkin on hyvä, jos kaikki työtehtävät luetteloidaan hyvin tarkasti, jotta työnantajan edustaja eli “headhunter” saa heti kaikki tarvitsemansa tiedot siitä, ketä hän kutsuu haastatteluun. 


Eikä tuossa upeassa asiakirjassa tietenkään saa olla yhtään aukkoja, koska se saa sitten työnantajat miettimään syytä siihen, miksi henkilö on työttömänä.  Kun mietin sitä, millaista positiivista tietoa noissa CV:issä pitää olla, niin silloin tietenkin ensin tulee mieleen tämä aukon puuttuminen, tai vaatimus pitkäaikaisesta yhtäjaksoisesta työurasta. Se saattaa johtua siitä, että joidenkin ihmisten mielestä tuo vaatimus siitä, että CV:ssä ei ole aukkoja saattaa johtua yksinkertaisesti tarpeesta ikään kuin pakottaa ihminen ottamaan työtä, jota hän ei kykene tai halua tehdä. 


Työmarkkinoilla puhutaan aina siitä, millainen “stigma” työttömyys oikeastaan on, ja myös tuota väitettä voidaan pitää kyllä sellaisena, että sen avulla voidaan ihmisiä pelotella olemaan hiljaa esimerkiksi työpaikalla olevista ikävistä asioista, ja kestämään esimerkiksi pomon harjoittamaa pompottelua. Jos työttömyyttä pelätään, niin silloin tietenkin se tekee työpaikan pomoista vahvoja, ja ehkä tuolloin ei henkilö uskalla tai muuten halua lähteä oikomaan vääryyksiä. Mutta sitten tässä hiukan keskustellaan siitä, millainen asenne esimerkiksi CV:ssä pitää muka olla, niin onko yltiöpäinen positivismin vaatimus sitten oikeastaan laitettu vain sen vuoksi, että henkilö joka tulee haastatteluun voidaan sitten lytätä sen takia, että hän ikään kuin on antanut vääriä tietoja hakemuksessaan?


Eli onko tämä positivismin vaatimus vain siksi, että joku työhönottaja saa sen avulla kiusata tai pilkata joitakin haastattelussa, jotta joku toinen siinä sitten saa tuntea olevansa jotenkin parempi? Tuolloin tietenkin on hyvä sanoa, että hakijoita on noin 1900, ja se sitten tietenkin tekee tuosta työpaikkaan päässeestä kiltin ja kuuliaisen työntekijän, joka pelkää varsinkin pomonsa varjoa. Miten esimerkiksi ensimmäistä kertaa työelämään tulevalla voi olla mitään suuria ansioita, kun niitä ei ehkä ole myöskään sellaisella joka on ollut työelämässä kymmeniä vuosia. Ja pitäähän jossain työelämän alkukin olla. Kun työvalmentaja joka kerran kertoo tarinoita siitä, mitä työnantaja haluaa kuulla, niin silloin tulee eteen sellainen asia, että miksi työnantajien pitää saada lukea vain sitä, mitä he haluavat lukea? 



Jos tuollainen vaatimus sitten on, että työhaastattelua suorittavaa henkilöä pitää jokaisessa asiassa miellyttää, niin tietenkin hänen pitäisi sitten ne vaatimukset, mitä siellä päässä halutaan lukea ennalta, niin silloin voi joku kirjoittaa hänelle sellaiset CV:t sekä hakemukset, että niistä tulee kauan kaivattua viihdettä toimiston harmaaseen arkeen. Jos ensimmäistä kertaa työelämään tulevalta tai alaa vaihtaneelta ihmiseltä vaaditaan viihdyttävää CV:tä, niin sen voi ilmoituksessa mainita, jolloin hakemuksen kirjoittaja tietää, että hänen pitää ryhtyä kirjoittamaan satiirisia tekstejä, tai oikeastaan silloin kannattaa kyllä palkata oikea kirjailija, joka osaa sitten viihdyttää noita ihmisiä. 



Tiedättekö että lyhenne CV tarkoittaa myös lentotukialusta? Tai oikeastaan tuolloin nämä kirjaimet tulevat sanoista Carrier Vehicle, mikä merkitsee kuljetusyksikköä. Tuo tarkoittaa sitä, että onko tuon paperin tarkoitus vain kerätä lista näyttäviä työpaikkoja, ja sitten lopulta sitä voi työuran lopulla esitellä jossain loistavassa toimistossa, kun henkilö hakee sitten pääjohtajan paikkaa jostain yhtiöstä. Ja jos ihmisellä on pitkä lista näyttäviä työpaikkoja takanaan, joissa hän on menestynyt loistavasti, niin silloin voisin kyllä kysäistä, että mikä vika siinä tai siinä johtajan paikassa nyt oikeastaan on ollut? Eli onko niissä sitten tehty virheitä, jotka saavat työnantajat purkamaan sopimuksia? Vai onko noita paikkoja kerätty vain siksi, että henkilö saadaan johonkin tiettyyn yhtiöön asemaan, jossa hän voi määrätä kaikesta? 



Se että jollain ihmisellä on pitkä lista joitain CEO (Chief Executive Officer) takanaan voi merkitä jotain kamalaa. Ja silloin kannattaa hieman vilkaista noiden yhtiöiden tilastoja, eli niiden pörssikursseja sekä muuta toimintaa tuolta ajalta, kun tämä henkilö on ollut niiden johtajana, koska se että joku kovin usein vaihtaa tällaista työpaikkaa ei varmaan ole kovin tavallista. Samoin jos ensimmäisen opintovuoden aikana on jo tullut kovin näyttäviä projekteja, eli henkilö on kaksi kuukautta ollut Teknisessä Korkeakoulussa lukemassa rakennusinsinööriksi, ja sitten siirtynyt piirtämään jotain Shanghain pilvenpiirtäjää, niin silloin saattaa kyseessä olla jonkinlainen väärän tiedon antaminen tai sitten joku on tehnyt ne työt hänen puolestaan. 



Samanlainen tilanne on esimerkiksi joissakin tapauksissa tullut eteen silloin kun henkilö on opiskellut kuukauden verran ohjelmointia, ja sitten hän saa hoitaakseen jonkun HUS:in tietojärjestelmää vastaavan projektin. Siinä sitten varmaan PHP:llä JAVA:lla tai C++:lla on mukavaa noita koodeja näpytellä, ja jälki on takuulla loistavaa. Mutta kuitenkin ihmettelen, että miksi CV:hen ei saisi laittaa sitä, jos sattuu käymään niin, että henkilö on ollut rakentamassa maailman korkeinta taloa. 



Ja sitten vielä viimeksi pitää sanoa, että olisi hyvin mielenkiintoista nähdä esimerkiksi takavuosien gurun Stephen Ellopin CV:n, joka ikään kuin murhasi Nokian, ja saattoi sen Microsoftin haltuun. Eli joskus jonkun johtajan motiivi saattaa olla se, että hän ikään kuin ajaa jonkun yhtiön alas, jotta tuon henkilön taustavoimat voivat sitten ostaa tuon yhtiön pilkkahintaan. Tuolloin kyseessä on agentti-sabotöörin bisnes-versio, joka tekee tarkoituksella vääriä päätöksiä sekä ajaa yhtiötä kohti ahdinkoa, jotta sen osake saadaan alas, ja sitten tuon yhtiön oston yhteydessä sen osaaminen sekä kaikki patentit ja tietotaito siirtyvät tuon ostajan haltuun. 



En tiedä oliko Ellop tällainen mies, mutta ainakin hän saattoi Nokian Microsoftin alaisuuteen tehokkaalla tavalla, eli hän teki yhtiöstä sellaisen, että se ei enää kiinnostanut sijoittajia tai sen tuotteet eivät enää kiinnostaneet, koska “ensi vuonna tulee parempaa”. Ja tällöin ei kukaan sitten varmaan tuota välimallin puhelinta osta. Ja tuo ajaa yhtiön taloudelliseen ahdinkoon. Toimitilojen myyminen antaa signaalin, että yhtiö ei enää edes aio yrittää tuottaa tuotteitaan, mistä seuraa sen osakekurssin laskeminen, ja tietenkin ilman koneita on vähän vaikeaa tehdä työtä, jolloin seurauksena on se, että myöskään tilauksia ei voida tuolloin täyttää, ja silloin edessä varmasti on konkurssi tai pilkkahintaan myyminen jollekin toiselle toimijalle.