Riikka Purran mukaan hallitus vastuu on muuttanut Perussuomalaisia

   Riikka Purran mukaan hallitus vastuu on muuttanut Perussuomalaisia

Perussuomalaisten ongelma politiikassa on ollut populismi, eli luvataan paljon asioita, eikä oikein ilmeisesti olla muistettu ajatella kaikkea loppuun saakka. Populismin varaan rakennettu politikka on tietenkin tuonut puolueelle ääniä, ja se on noussut maamme suurimpien puolueiden listalle. Mutta kuten me kaikki varmaan tiedämme niin hallituksen päätösten arvostelu on hyvin helppoa, ja sitten vasta kun päästään ihan itse tekemään asioita koskevia päätöksiä, niin sitten eteen astuu karu totuus. Eli mistä sitten saadaan rahat noihin hankkeisiin, tai kuten me kaikki tiedämme, niin jos puhutaan tiehankkeista kuten uusista moottoriteistä, niin noihinkin hankkeisiin pitäisi löytyä rahoituksen lisäksi myös esimerkiksi maata, jota sitten lunastellaan valtiolle. 

Mutta toinen asia mikä sitten aiheuttaa ongelmia on se, että samalle rahalle, joka varataan tuon maapohjan hankintaan löytyy aina muutama muukin käyttökohde, ja lopulta jokainen kansanedustaja on oman alueensa ihmisten valitsema. Siis esimerkiksi Kainuun seudun rahantarve kohdistuu varmaan hiukan erilaisiin kohteisiin kuin Pääkaupunkiseudun rahantarve, ja tietenkin jokainen alue varmaan haluaa osansa valtion budjetista. 

Valtion tulo-ja menoarvio eli budjetti on yksi asia, joka sanelee raamit sille, että miten paljon rahaa mikäkin valtion rahoittama kohde voi saada. Samoin jos sitten puhutaan valtion rahan hankinnasta, eli siitä miten valtio voi saada rahoitusta, niin pääosin valtion on ajateltu hankkivan rahoituksensa verojen kautta. Mutta ongelma on siinä, että jos esimerkiksi jostain veronkantokohteesta saatavat verotulot laskevat, niin valtion pitää silloin löytää uusi verotuksen kohde, jolla puuttuvat verotulot kompensoidaan. Ja jos ajatellaan esimerkiksi maamme tieverkkoa, niin pääosin sen kehittäminen  sekä kunnossapito rahoitetaan polttoaine- ja autoveron kautta. Jos ihmiset siirtyvät käyttämään hybridiauton sähköpuolta tai julkista liikennettä lyhyillä työmatkoilla, niin silloin vähintään nuo polttoaineverot jäävät ainakin työmatkojen osalta. 

Eli polttoaineesta saatavan veron kannalta on aivan sama että käyttääkö ihminen julkista liikennettä tai käyttääkö hän sähköautoa. Jos ihmiset eivät enää omista autoa, niin silloin jäävät myös autoverot saamatta. Ja nuo puuttuvat verot sitten pitää saada jostain muualta. Niinpä jos esimerkiksi polttoainevero on alhainen, niin silloin on vaarana se, että nuo puuttuvat verotulot siirretään ajoneuvoveroon tai sitten ne siirtyvät esimerkiksi ajoneuvojen vakuutuksen arvonlisäveroon. Kuitenkin kun valtio rakentaa veropohjaa, niin silloin verotulon pitää olla niin sanotusti varmaa tuloa. Tuolloin on tietenkin vaarana se, että nuo verot siirretään suoraan yleiseen arvonlisäveroon tai ruokaa ryhdytään verottamaan ankarammin, mikä sitten johtaa siihen, että nuo hinnat siirretään suoraan kuluttaja-hintoihin. 

Omistusasuntoon maksettavan asumistuen poistaminen saattaa aiheuttaa sen, että pienipalkkainen henkilö ajautuu sosiaaliluukulle. Tuo sitten voi lisätä valtion kustannuksia, koska esimerkiksi tulojen tarkastus on tuolloin tarkempaa kuin normaalissa asumistuessa. 

Pahimmillaan esimerkiksi väärään kohtaan osuva leikkaus tuo lisää menoeriä valtiolle. Jos ajatellaan että henkilö asuu omistusasunnossa, jonka hän on ehkä perinyt, niin hän maksaa tuosta asunnosta tietenkin yhtiövastiketta. Yhtiövastike on kuitenkin aina pienempi kuin vuokra. Joten sitten tietenkin jos henkilö siirtyy vuokralle, niin hänen pitää saada vuokrarahat jostain kokoon. Tuo vuokran korotus esimerkiksi 300 euron vastikkeesta 488 kk. vuokraan varmasti tuntuu kukkarossa. Ja se saattaa ajaa henkilön toimeentulotuen käyttäjäksi. Tässä laskussa on käytetty 40 neliön asuntoa sekä TOASin vuokraa, joka on 24% alhaisempi kuin vapailla markkinoilla. Ja noissa opiskelija-asunnoissa ei saa asua muita kuin opiskelijoita. Eli tuskin kukaan oikeasti saa tätä asuntoa tähän hintaan. 

Tuskin kukaan kuitenkaan saa 40 neliömetrin asuntoa tuohon hintaan ainakaan vuokralle. Nimittäin käytetty vuokrataso on TOAS:n eli Turun Opiskelija-asuntojen kuukausivuokra vuodelta 2022. Ja vapailla markkinoilla tietenkin hinnat ovat kovempia. Tuolloin vuonna 2022 TOAS vuokra oli 12,2 euroa neliömetri, ja nuo asunnot on varattu opiskelijoille.  

"Mutta Vapaille markkinoille vertailukelpoinen keskineliövuokra TOASilla on vuoden 2022 alussa 12,2 e/m2/kk ja vuokrien vaihteluväli taloittain on 8,7 – 18,9. Tampereen vapaisiin markkinoihin verrattuna TOASin vuokrat ovat Tilastokeskuksen tilastojen perusteella n. 24 % edullisempia". (TOAS.fi/Maltillinen vuokrankorotus vuodelle 2022). Ja kuten lähteestä voitte lukea, niin se on päivätty vuodelle 2021. 

https://toas.fi/ajankohtaista/maltillinen-vuokrankorotus-vuodelle-2022/

Se miksi ihmisten ostovoima vähenee on tulosten kannalta aivan sama asia. Siis sillä että ruoka kallistuu on aivan sama vaikutus kuin palkkojen alentamisella tai verojen korotuksella. Se mikä määrittää ihmisen elintason on se, mitä hän voi ostaa saamallaan palkalla. Ja jos ihminen ei sitten mitään palkallaan saa, niin se ajaa hänet syrjäytymään. Syrjäytyminen taas lisää sosiaalisten ongelmien määrää sekä aiheuttaa sosiaalipuolen kustannusten nousua. 

Samoin korkea diesel-vero saa aikaan sen, että kuljetusliikkeet joutuvat korottamaan hintoja, mikä sitten siirretään suoraan esimerkiksi vähittäistavarakaupan kuluttaja-hintoihin. Mikäli valtio alkaa leikata pienituloisten tukia, niin 150 euroa saattaa tuntua kovin vähäiseltä määrältä rahaa. Mutta pääosin keikkatyöllä itsensä elättävälle henkilölle kyseessä saattaa olla paljon suurempi tulon leikkaus, kuin mitä kukaan edes uskaltaa ajatella. 

Siis keikkatyö ei ole mitään niin sanottua varmaa tuloa, vaan pahimmillaan vuoroja voi olla ehkä vain pari viikonloppua kuukaudessa tai vielä vähemmän. Jos pienituloisten verotusta kohotetaan tai sitten heidän tukiinsa tehdään leikkauksia, niin se tietenkin lisää sosiaalituen varassa elävien määrää. Samoin myös esimerkiksi sosiaaliset ongelmat alkavat kärjistyä, mikä tuo sitten suuremman asiakasjoukon sosiaalipalveluiden kuten päihdepalveluiden sekä perhetuen piiriin. 

https://toas.fi/ajankohtaista/maltillinen-vuokrankorotus-vuodelle-2022/

https://yle.fi/a/74-20051527

Maatamme uhkaa jopa lama.

 Se mikä saa ihmiset pelkäämään lamaa on rakennusalan ahdinko, jonka pelätään leviävän muillekin sektoreille. Eli kukaan ei oikeastaan tiedä kuinka paljon verkostotakauksia suurilla rakennusyhtiöillä on keskenään. Samoin kukaan ei tiedä miten paljon saatavia pankeilta jää saamatta, jos joku suuri rakennusyhtiö menee konkurssiin. Suurten rakennusyritysten ongelma on siinä, että ne työllistävät valtavan määrän alihankkijoita, joille joku rakennusalan keskeinen toimija saattaa olla oikeastaan ainoa asiakas, josta ne saavat säännöllistä tuloa. Ja jos valtavan yritysryppään eli toimintaklusterin keskeinen toimija lakkaa olemasta, niin silloin voivat seuraukset olla vähintään laaja-alaiset. 

Tervetuloa lamakauden Suomeen. Tosin me emme ole vieläkään oikein toipuneet 1990-luvun lamasta sekä pankkikriisistä. Tällä nykyisellä oikeistojallituksella on vielä edessään tilanne, jossa se voi luvata ihmisille esimerkiksi verta, hikeä sekä kyyneleitä. Lama tietenkin vaikuttaa koko yhteiskuntaan tavalla, joka muistuttaa apatiaa, sekä samalla myös jotain muuta. Eli laman torjuntaan on olemassa monia erilaisia keinoja, joista yksi on tietenkin julkisten investointien lisääminen. Ja julkisten investointien lisääminen vaatii sitä, että valtio hankkii jostain rahaa, jolla se voi noita investointeja maksaa. Tuo julkisten investointien lisääminen lisää sitten valtion velkataakkaa, ja sitten taas meidän pitää löytää uusia säästökohteita. 

Tietenkin esimerkiksi työttömyysluvut saadaan alas yksinkertaisesti laittamalla henkilöt pois työttömyyskortistosta joko tukityöllistetyiksi johonkin työpaikkaan jota kukaan muu ei ole halunnut. Tai sitten pitkä-aikaistyötön voidaan lähettää suoraan sairaslomalle tai sairaseläkkeelle, mikä tarkoittaa että hänen työttömyyskorvauksensa nimi muutetaan joksikin muuksi. Valtion kannalta se ei tarkoita kuitenkaan säästöjä, vaan sitä että valtio vain siirtää tuon saman korvauksen, minkä se muuten maksaisi työttömyyskorvauksen nimellä toiselle nimelle. 

Tukityöllistäminen tarkoittaa sitä, että valtio maksaa henkilön palkan, ja se tuo valtiolle vain menoja. Jos sitten tukityöllistetty ei viihdy työssään, niin hän kokee samanlaisen työuupumuksen kuin muutkin työssäkäyvät. Mikäli sitten joku yksityinen työnantaja asettaa paikan tukityöllistettävien haettavaksi, niin se saattaa tarkoittaa että työpaikka on sellainen, että sitä on vaikea täyttää. 

Se että ministeriöt löytävät säästökohteita ei tarkoita oikeastaan mitään muuta kuin että joku yleensä pientuloinen menettää työpaikkansa, tai sitten joku yhteiskunnallinen palvelu muuttuu taas maksulliseksi. Siis se että jostain säästetään ei tarkoita sitä, että tuo säästetty raha sitten siirtyy mihinkään, missä sillä voidaan esimerkiksi lyhentää velkoja. Joku 170 miljoonan euron säästö on sitten pieni summa, jos sillä pitäisi maksaa 170 miljardin euron velkaa. Jos puhutaan sitten siitä, että valtion pitää saada jostain rahaa, jotta se voisi maksaa esimerkiksi poliisien palkkoja, niin tuolloin tapoja on kaksi. 

Ensimmäinen on se, että henkilö, tai yhteisö sekä yhtiöverotusta kiristetään, ja toinen on se, että jotain välillisistä veroista kuten arvonlisäverotusta kiristetään. Tietenkin valtio voi kehittää esimerkiksi veroalen nimellä kulkevan elvytyspaketin, jotta ihmisiä saadaan ostamaan tavaroita. Mutta sitten eteen tulee tilanne, missä tuo veroale on pois valtion taskusta. Ja saadakseen rahaa pitää valtion sitä jostain hankkia. Eli tuolloin voidaan kiristää ALVtä tai sitten ottaa lainaa, jos henkilöverotukseen ei voida koskea. 

Tuolloin tilanne muuttuu sellaiseksi, että veroale itseasiassa vie rahaa kuluttajan taskusta, sekä hillitsee ostohalukkuutta, koska tavarat sekä muut hyödykkeet muuttuvat kalliimmiksi, kun henkilöverotuksen alentamisen aiheuttamaa lovea valtion tuloihin korvataan kohottamalla ALVtä. Tai sitten ALV alennuksen aiheuttamaa lovea korvataan kohottamalla jonkun muun hyödykkeen verotusta.  

Mikäli yhtiöverotusta kiristetään, niin silloin esimerkiksi start-up yritysten perustamiseen liittyvät riskit  muuttuvat suuremmiksi. Eli jos yrittäjältä menee neljännes tuloista ALVn muodossa, niin hän tuskin kokee yrittämistä kovin kannattavana ratkaisuna. Sitten ALVn jälkeen hänen pitää vielä maksaa henkilökohtainen osansa veroista. Yrittäjyyttä on esitetty ratkaisuna työttömyyteen, mutta yrittäjä ei tuo rahaa valtion taskuun, jos hän ei saa töitä yrityksensä kautta. 

Mutta samalla tietenkin jos yrittäjä ei saa työtä yrityksensä kautta, niin silloin voidaan kysyä että mitä mieltä on pitää yllä yrittäjyyden kulissia sekä maksaa yrityksen laskuja, jos se ei tuota yhtään mitään. Samoin suuret yritykset lähtevät ulkomaille, koska niiden verotus on liian korkea. Verotusratkaisu on aina kompromissi. Jos henkilöverotusta kiristetään liikaa, niin silloin ihmiset eivät ehkä sitten enää tuo rahaa valtion kassaan. Tai he joutuvat jatkuvasti hakemaan sosiaaliavustusta. Se ei ole valtion talouden kannalta asia, jolla saadaan julkista taloutta pienennettyä. 

Asia joka ehkä saisi aikaan muutoksen on aitojen työpaikkojen luominen. Kun valtio työllistää pakkokeinoja käyttäen jonkun pitkäaikaistyöttömän sekä maksaa tämän palkan, niin se ei oikeastaan tuo rahaa valtion kassaan. Samoin jos työtön ei vain pidä työpaikasta, joka hänelle osoitetaan, niin tietenkään hän ei voi pakottaa pitämään tuosta työstä. Ja jos ihminen ei viihdy työssään, niin hän voi silloin kohdata työ uupumuksena tunnetun ilmiön. Se sitten vie kyseisen henkilön sairaslomalle, jossa hän ei voi edes teoreettisesti saada töitä, joista tuo henkilö maksaisi veroja. 

Valtiotalouden kannalta voidaan ajatella että sairaslomalle tai sairaseläkkeelle siirtäminen vain oikeastaan siirtää tuota henkilöä koskevan menoerän toisen ministeriön maksettavaksi. Eli valtiotalouden kannalta sairasloma tai sairaseläke eivät ole oikeastaan muuta kuin vain menoerien muuttamista toisen nimisiksi, kuten aiemmin kirjoitin. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/varoitus-hallitukselle-koko-suomea-uhkaa-jopa-lama-kaupungeissa-koittavat-kovat-ajat/b8746861-96b9-457c-89bc-81fda3aac724

Hallituksen esityksestä alle 20 hengen yritysten irtisanomisten helpottamisesta

Kimmo Huosionmaa

Sipilän hallitus on esittämässä, että alle 20 henkeä työllistävissä yrityksissä irtisanomisen pitäisi olla helpompaa kuin nykyisin. Tässä esityksessä on mielenkiintoista sellainen asia, että ainakaan itse en muista nähneeni sitä, miten tuo "alle 20 henkeä työllistävä yritys" määritellään. Onko se esimerkiksi työnjohtajan pitämä yhtiö, missä enemmistö-osakkaana on jokaisessa vaikkapa joku YIT:n kaltainen yhtiö. Tällöin tuo iso toimija ikään kuin perustaa jokaiselle työnjohtajalle yrityksen, jossa se itse on enemmistö-osakkaana, jolloin tuota irtisanomissuojaa voidaan hyvin helposti kiertää.



Ja voihan yrityksen perustamis-asiakirjoissa mainita, että tuo enemmistöosakas sitten ottaa vastuun koko yhtiöstä, kun työnjohtaja-yrittäjä lopettaa liiketoiminnan sekä lähtee talosta. Joten tällaisilla ratkaisuilla voidaan tämä malli siirtää myös suuriin yhtiöihin. Tuolloin vain tuotanto jaetaan pieniin yksiköihin, jotka ovat näennäisen itsenäisiä toimijoita, mutta joilla kuitenkin on sama toimija takana, joten kyllä tällainen vaihtoehto pitää voida ottaa lakia säädettäessä huomioon. Kun mietitään sitä, että esimerkiksi juuri alle 20 henkeä työllistävien yritysten kohdalla irtisanomisoikeutta helpotetaan, niin se saattaa johtaa liiketoiminnan keskittymiseen entistä harvempien yhtiöiden käsiin.



Tuolla tarkoitan, että maassamme on kahdenlaisia työntekijöitä, eli niitä joilla on vankka koulutus sekä kokemus joltain alalta, ja niitä joilla kokemusta ei ole. Tai oikeastaan noita koulutettuja työntekijöitä on kolmenlaisia, nimittäin kolmas ryhmä on niitä, joilla on koulutus, mutta työkokemusta omalta alalta ei juurikaan ole. Ja nämä henkilöt tietenkin ovat sikäli huonossa asemassa, että ne joilla on vankka kokemus vaikkapa ohjelmoinnista ajavat noiden opiskelijoiden ohi työmarkkinoilla. Kun henkilö sitten on valmistunut, niin hänellä tulee kilpailijaksi jo vuosikymmenet alalla ollut henkilö, jolla on kaiken maailman suhteita työelämään.



Se mikä varsinkin opiskelijan tai vastavalmistuneen kohdalla on ongelmallista on se, että heillä ei ole suosittelijoita työelämässä. Eli tällaiselta ihmiseltä puuttuu verkosto, joka tuntee hänet työn kautta. Jos ihminen lähtee vaikka opiskelemaan uutta alaa, niin silloin hänen työtään ei kukaan ole koskaan edes nähnyt. Eikä kukaan yrittäjä lähde palkkaamaan mihinkään projektiin tuntematonta ihmistä, jolla ei ole mitään kokemusta. Näet usein noiden pienten yhtiöiden projektien kohdalla on kyse alihankintatyöstä, joka merkitsee sitä, että työ pitää tehdä nopeasti sekä hyvin, koska sitä ei ole kukaan missään suuressa yhtiössä ehtinyt tehdä. Ja sitten pienillä yhtiöillä ei ole aikaa valvoa tai perehdyttää uusia työntekijöitä, joilla ei mitään kokemusta ole.


Tämän kautta sitten jää se kaivattu työkokemus saamatta, kun esimerkiksi insinööri viettää kesän myymällä jäätelöä jossain kopissa tai siivoaa IT-yhtiön tiloja. Mutta varmaan osaavia työntekijöitä voi helposti pestata Venäjältä, Kiinasta sekä Intiasta, kun sieltä on niin paljon ihmisiä lähdössä maailmalle. Mutta ongelma on vain siinä, että sama työvoima on hakemassa myös USA:n sekä muiden vastaavien maiden työmarkkinoille. Ja sen takia myös heille pitää työnantajien markkinoida itseään, jotta nämä osaajat sitten osaavat tulla Suomeen töitä hakemaan.


Tämä asetelma sitten tietenkin korostaa suurten yhtiöiden asemaa maassamme, ja suuriin yrityksiin tietenkin hakeutuu töihin myös ihmisiä, joilla on se "vankka kokemus" heidän toimialaltaan. Se että pienet yritykset saavat oikeuden irtisanoa työntekijöitä helpommin tekee ehkä kuitenkin vahinkoa näille toimijoille. Nimittäin osaavalla työvoimalla, joka on kerännyt työurallaan hienot CV:t varmasti osaavat kilpailuttaa itsensä. Ja tietenkin loistavilla suosittelijoiden verkostoilla saa työhaastatteluja ja työpaikkoja. Mutta kun ajatellaan esimerkiksi suuria yhtiöitä, niin niiden sisään joskus pesiytyy henkilö, joka ei työtä edes halua tai osaa tehdä.


Kyseinen henkilö vain ikään kuin piileksii työpaikalla, ja siirtelee työtehtäviään toisille. Aina löytyy tekosyy sille, että hänen ei tarvitse mitään tehdä. Ja tuo asia pitää kyllä noteerata. Se että tuollainen ihminen pääsee yritykseen töihin varmasti ärsyttää muita. Samoin hänen palkkansa pitää kuitenkin maksaa, joten sen takia jotkut yhtiöt ovat töissä ottaneet käyttöön pienryhmä-pohjaisen työtavan, missä sitten varmasti jokainen saa tehdä sitä työtä, ja työn tekemistä on helppoa valvoa. Tuolloin ei se paljon puhuttu "vapaamatkustaja" pääse livahtamaan yhtiöön. Samoin tietenkin esimerkiksi etätyöpäiviä voidaan aina kokeilla, mutta se vaatii kuitenkin sitä, että työntekijään luotetaan ja hänet tunnetaan oikeasti.


Etätyöpäivä ei siis ole mikään krapulan tai muiden asioiden hoitopäivä, vaan silloin tehdään oikeasti sitä työtä, eli ne mitä on siihen päivään kuulunut pitää olla esimiehelle näyttää aamulla, ja jos etätyöhön alkaa liittyä ongelmia, niin silloin voidaan palata siihen normaaliin työtapaan. Eikä myöskään ole soveliasta, että työntekijä soittelee naapurissa olevaan yhtiöön apua tai määrää oman yhtiönsä kautta muita tekemään omia töitään.


Kun työpaikka antaa jotain koneita kotiin, niin silloin niillä koneilla tehdään sitä työtä, mihin ne on tarkoitettu, ja muihin töihin pyydetään erikseen lupa, ja sitten se mitä muuta koneilla voi tehdä tehdään omilla itse ostetuilla koneilla. Eli se että työntekijän pitäisi muutama satanen sijoittaa ihan omaan koneeseen, jolla voi tehdä mitä huvittaa ei pitäisi olla kovin vaikeaa. Eikä yhtiön puhelimen jättäminen pöydälle työpäivän jälkeen ole mikään kovin hankala suoritus. Tuolloin ei tarvitse työhön kuuluvaa sähköpostia lukea mökillä tai saunan lauteilla, eli myös työntekijällä tietenkin on velvollisuuksia työnantajaansa kohtaan.

Mietteitä työstä ja kunniasta

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/mietteita-tyosta-ja-kunniasta.html

Kimmo Huosionmaa

Muutosvastarinta on erittäin yleistä esimerkiksi sellaisissa paikoissa, joita on totuttu pitämään yhteiskunnan tukipilareina. Kun keskustellaan siitä, miten esimerkiksi SOTE-uudistus on vaikuttanut maamme johdon toimintaan, niin silloin huomaamme sellaisen asian, että tämä asia ei juurikaan vaikuta tavallisen ihmisen elämään. Eli meille kaikille on aivan sama, että mistä meidän käyttämäämme terveyskeskusta hallitaan tai mihin sairaanhoitopiiriin me sitten oikeastaan kuulumme, mutta kun keskustellaan siitä, mitä tapahtuu, jos esimerkiksi sairaanhoitopiirien määrää vähennetään, niin silloin kohtaamme tilanteen, missä kysytään, että mihin ne ihmiset, jotka ovat esimerkiksi sairaanhoitopiirien hallinnossa työskennelleet menevät?

Kaikki hallinnossa työskentelevät eivät suoraan pääse uusiin sairaanhoitopiireihin töihin, vaikka niin olisi joku antanut ymmärtää. Kun puhutaan siitä, että kaikki ihmiset sijoitettaisiin yhteen sairaanhoitopiiriin, niin silloin tietenkin mieleen tulee se, että kevyt hallinto toisi lisää lääkäreitä terveyskeskuksiin. Mutta samalla unohdetaan sellainen tilanne, missä vaikkapa psykiatri alkaa vainota jotain potilasta. Eli hän alkaa lähettää potilasta itselleen, ja tässä mallissa tietenkin on olemassa sellainen vika, että tuolloin potilaan paperit kulkevat hiukan liian monen lääkärin pöydälle.

Tuolloin voi potilaan oikeusturva vaarantua todella vakavasti, ja tässä mieleeni tulee juuri nämä muutamat valelääkäri-tapaukset, missä osaamaton henkilö on saanut vuosia tehdä työtään sairaanhoitopiirissä, eikä häntä ole osattu epäillä mistään. Entäpä jos tuo lääkäri olisi esiintynyt psykiatrina? Olisiko tuosta asiasta että joku olisi toiminut lääkärinä ilman koulutusta edes koskaan puhuttu mitään? Kun puhutaan tästä SOTE-uudistuksesta, ja samalla toimeenpannaan esimerkiksi työelämässä uudistuksia, joista tietenkin paras on niin sanottu "aktiivinen työnhakua koskeva malli", missä työttömän tulee jatkuvasti lähettää hakemuksia, niin silloin tietenkin voidaan kysyä suoraan, että mitä jos tuota työtä ei nyt sitten kuitenkaan tule? Tarkoittaako se sitä, että esimerkiksi arkkitehtien seuraava paikka on siivooja?

SOTE-uudistus tietenkin on sellainen asia, mitä voidaan pitää hallituksen kohdalla kunnia-kysymyksenä, ja se sitten varmasti hiukan ihmetyttää. Nimittäin tästä uudistuksesta ei juurikaan olla puhuttu hallitusta muodostettaessa. Se mikä hiukan ihmetyttää on sellainen asia, että vaikka lehdistössä on ollut esillä yhteen aikaan vain se kanta, että Suomen tie olisi nyt sitten se, että maamme eroaa EU:sta, niin silti kukaan ei tee asian eteen mitään, vaikka näillä EU:n vastustajilla on omat miehensä hallituksessa. Kun puhutaan erosta EU:sta, niin silloin pitää muistaa sellainen asia, että ministerien tai presidentin kuuluu tällaiset ehdotukset tehdä, eikä näitä asioita päätetä missään katuparlamentissa.

FIXIT eli maamme ero EU:sta oli yhteen aikaan ainoa oikea näkemys, jota tuettiin massiivisella media-operaatiolla, jossa tietenkin puhuttiin myös korkeakoulujen maksullisuudesta. Ainoa oikea malli noissa keskusteluissa oli se, että maamme korkeakoulut tulee varata vain niille, jotka ovat aidosti hyvätuloisia sekä maamme pitää tietenkin eristäytyä muista maista, jotta maahamme voidaan luoda aito venäjän mallin mukainen poliisivoima, mikä pitää järjestystä kaduilla sekä pamputtaa kaikkia, joiden naama ei satu miellyttämään. Ja tietysti maamme raha voisi olla myös Markka tai Rupla, koska ainakin ylimeno-vaiheessa tarvitsemme Venäjän aseellista tukea.

Tai niin ainakin itse ymmärsin kun noita lehtiä luin. Ja tietenkin myös vanha kunnon uhkailu sekä muu selkäpiitä karmiva toiminta varmaan oli sellainen asia, jota oli mukava käyttää hyväksi näissä keskusteluissa. Se että erilaiset skin-partiot alkavat toimia poliisin rinnalla varmaan oli jonkun toimittajan mielestä hieno asia. Mutta tässä asiassa sitten voidaan sanoa sellainen kommentti, että se joka ryhtyy uhkailemaan väkivallalla on hävinnyt tämän väittelyn. Eli kun puhutaan kaiken maailman kesä-asukkaista sekä muista asioista, niin se että toinen osapuoli uhkaa pahoinpitelyllä tai jopa murhalla osoittaa sen, että se pelkää puhua tästä asiasta.

Väkivalta on vakava asia, ja sen käyttö on rajattu myös viranomaistoiminnassa vain ääritapauksiin, eli hätävarjelussa on noudatettava lakia, eikä silloinkaan saa käyttää miten kovaa voimaa hyvänsä.. Mutta se että joku alkaa uhkailla aseilla merkitsee sitä, että keskustelun alla oleva toiminta tai asia ovat jotenkin tälle uhkailun käyttäjälle vakavia, että he silläkin uhalla, että joutuvat oikeuteen päästelevät suustaan uhkauksia. Se sitten tietenkään ei ole näille ihmisille tullut ollenkaan mieleen, että jos he alkavat uhkailla jotain henkilöitä, niin silloin joku muu saattaa käyttää näitä uhkailuja hyväkseen ja surmata tuon uhkailun kohteen. Tuolloin poliisin on pakko tulla käväisemään uhkaavia puheita ja kirjoituksia harjoittavien henkilöiden kotona, koska todistajien mieleen saattaa tuollainen uhkaus tulla. Tuolloin ei kyseessä ole nimittäin mikään pieni asia, joka voidaan tutkinnassa sivuuttaa.

Suomalaiseen politiikkaan on tullut sellainen omituinen asia, kuin se, että poliitikkoja tai tavallisia ihmisiä, joiden mielipiteet eivät miellytä aletaan uhkailla sekä heidän sähköpostit täytetään erilaisilla alapään vitseillä. Ja sitten tietenkin mukana on joukko ihmisiä, joiden mielestä on hienoa, kun saa valittaa asiasta kuin asiasta pomoille. Siinä oikein silmille hyppää sellainen käsitys, että kaikki mitä esimerkiksi lehteen kirjoitellaan on jotenkin sallittua. Samalla myös unohdetaan kaikki hyvän maun rajat, kun samalla ruoditaan sitä miten sosiaalinen media vaarantaa jonkun ihmisen tietoturvan, mutta samalla myös hoetaan, että jos joku on "kiltti poika" niin silloin hän saisi pitää esimerkiksi työpaikkansa.

Olisiko ollut mukavaa, jos esimerkiksi potkut Volvon tehtailta olisi käsitelty vain siten, miten joku tuon yhtiön PR-päällikkö haluaa niitä käsitellä? Ja tietenkin kun ajatellaan sitä, kuinka tyhmä voi ihminen olla, jos hän ei viitsi laittaa kravattia kaulaansa, niin silloin varmasti olisi parempi, että kukaan ei kirjoittaisi mitään tyhmää tai tympäisevää sosiaaliseen mediaan. Tuolloin saattaa joku toinen saada hiukan erilaisen kuvan tästä työntekijästä, jota joku kalliiseen pukuun pukeutunut nero on haukkunut tyhmäksi selän takana. Ja onhan se vähän niin, että kaikki mielipiteet, jotka poikkeavat johtajien mielipiteistä ovat sellaisia niin sanottuja "vääriä mielipiteitä". Mitään niistä mielipiteistä tuskin kannattaa edes lukaista, koska silloin saattaa joku pomo lehahtaa tulipunaiseksi.

Tietenkin kaikki potkut, mitä maailmassa jaetaan johtuvat työntekijästä. Työnjohtajissa ei koskaan ole mitään vikaa. Ja mitäpä sillä on väliä, jos työläinen ei vain ehdi tehdä kaikkia tehtäviä. Samoin jos joku ihminen on työpaikallaan täysin yksin, niin silloin varmaan ei tuollaisen ihmisen mielipiteitä kannata mitenkään huomioida. Näet tuolloin saattaa kerran kuukaudessa tapahtuva saunailta jonkun yksityis-saunalla jäädä sellaiselta ihmiseltä väliin, joka liian paljon viettäää aikaa lukemassa toisten mielipiteitä jostain Facebookista tai vastaavasta palvelusta. Ei ole mukavaa olla väärässä, tai jäädä siitä kiinni, että on toista henkilöä alkanut panetella väärin perustein. Siinä voi joku sitten huomauttaa, että tuo panettelun kohde ei edes ole se henkilö, josta puhutaan.

Ja miksi syrjimiseen pitää puuttua? On aivan jokaisen oma asia, ketä kutsuu omaan kotiinsa. Jos siinä nyt joku yksittäinen henkilö vähän masentuu, niin silloin vain voidaan hakea uusi mies tai nainen hänen tilalleen. On vain lapsellista olettaa, että enemmistön täytyisi mitään käytöstään käydä läpi, koska työpaikka voi toimia helpommin, ja vaihtaa sitten sen yhden miehen toiseen. Tuolloin tietenkin kannattaa olla pomon kaveri, koska silloin tietenkin voi joku muukin saada sellaisen viestin, että hän saa kohta lähteä hakemaan uutta työtä. Eikä pomon tekemisiä saa missään vaiheessa kyseenalaistaa, koska hän saattaa silloin suuttua, eikä enää alaisille ole tulossa sitä paljon puhuttua lomamökin avainta, koska tällainen huomautus syrjinnästä saattaa suututtaa esimiehen. Ja tietenkin esimies on sellainen, joka merkitsee loma-ajat sekä muut vastaavat asiat, joten hänen miellyttäminen työpaikalla on tärkeää.

Mutta tähän päätän tämän lapsellisen kirjoituksen. Eli jokainen joka ei ole samanlainen kuin muut on jotenkin lapsellinen. Ja erityistä lapsellisuutta osoittaa sellainen harrastus tai ammatti, joka ei ole mitenkään yleinen. Samoin oman aivotoiminnan käyttäminen varmasti saattaa tuntua lapselliselta ihmisestä, joka on aina tottunut siihen, että kaikki asiat käydään aina esimiehen kanssa läpi. Tuollainen ihminen kokee esimiehen ikään kuin isänä, jonka tehtävä on kädestä pitäen neuvoa työläisiä, jotka hoippuvat muuten pimeässä. Tuollainen isähahmo yrityksessä tietenkin on se, joka toruu ja rankaisee niitä, jotka ovat häntä vastaan rikkoneet. Ja tietenkin suurin rangaistus, jonka hän voi antaa on erotus työpaikalta, jolloin alainen ei enää saa vetää päälleen haalareita sekä turvakenkiä, jotka ovat jokaisen työmiehen ylpeys.

Se osoittaa että he kuuluvat siihen luokkaan, mikä kannattaa koko yhteiskuntaa, ja tietenkin sitten eteen tulee välillä ihminen, joka käyttää kravattia sekä valkeaa kypärää. Tuo ihminen taas johtaa niitä, jotka pitävät yhteiskuntaa toimimassa. Ja sellaisen miehen koulutus on tietenkin jotain aivan ihmeellistä kuten esimerkiksi insinööri, joka valmistuu jostain Aalto-yliopiston kaltaisesta salaisesta keskuksesta, missä heille opetetaan yli-inhimillistä matematiikkaa ja muita aineita. Ja tietenkin hänen alaisensa pukeutuvat jämerään työvarustukseen, ja katselevat munkkien ja kahvien yli pukumiestä, joka on koulutuksen yhteydessä menettänyt sen oikean ja aidon ystäväpiirin. Se tietenkin pitää monet ihmiset sellaisina duunareina, koska duunarien suhteet ovat aitoja, ja niissä ei turhia teeskennellä. Siellä pukumiesten klaanissa kaikki vain kyttäävät toisiaan, ja käyttävät epäkäytännöllisiä pukuja, joiden kanssa ei edes voi käyttää varsikenkiä, jotka antavat sotilaallisen vaikutelman käyttäjästään.

Tässä kohtaan voidaan miettiä, että miksi ihmisen pitää lukea yhtään mitään, kun saa koko päivän katsella aitoja työkavereita sekä hoputtaa vuokramiehiä tekemään työnsä paremmin. Vuokramiehet tekevät nimittäin osassa yhtiöistä kaiken työn, ja vakinainen väki vain istuu kahvilassa, koska heille ei töitä sitten enää riitä ollenkaan, kun niitä delegoidaan noille vuokramiehille, jotka tekevät töitä jollekin henkilövuokraus-palvelulle. Ja eihän se oma yhtiö nyt mikään sosiaalitoimisto ole, joten sen takia nämä vuokramiehet saavat sitten tehdä oikein kunnolla töitä palkkansa eteen. Ja miksi heitä pitäisi mitenkään huomioida, koska tietenkin tärkeintä on se, että omat työläiset saavat hyvää kohtelua.

Eikä noita määräaikaisia työläisiä tarvitse katsella kuin pari viikkoa, ja sitten taas pitää muistaa, että heitä ei kannata myöskään vakinaistaa, koska silloin saattaa joku vaikka kysäistä, että miksi toinen vain huusi tuolloin aikoinaan koko ajan, ja tuohon kysymykseen on vähän vaikea vastata, koska silloin tietenkin voidaan syyksi ilmoittaa sellainen asia, että joko toinen vain ei osaa tehdä työtä tai huutamisen avulla sitten vain halutaan näyttää niille oikeille työkavereille, mikä tarkoittaa vakituista väkeä, että kuinka paljon sitten uskalletaan toista polkea sekä syrjiä. Ja niitä asioita on sitten mukava muistella perjantaisin saunassa Pietarin tuliaisia maistellessa.