Edes poliisissa väkivalta ei vähene vaikenemalla

Poliisin harjoittama väkivalta on asia, mikä kertoo siitä, että kaikki ei ole hyvin. Ja kuten sisäministeri on sanonut, niin poliisin hyvinvointiin pitäisi panostaa enemmän. Siis poliisin pitäisi voida puhua pahasta olostaan sekä muista asioista ilman pelkoa siitä, että hän menettää työpaikkansa tai joutuu leimatuksi tuossa yhteisössä. Kun puhutaan poliisista laitoksena tai työpaikkana, niin kyseessä on periaatteessa hyvin hierarkkinen laitos, ja juuri hierakkisuus on asia, mikä "kannustaa" joitain esimiehiä käyttämään asemaansa hyväksi. Kun poliisilaitosta tai sen organisaatiota on rakennettu, niin se on tehty suojelemaan kansalaisia myös poliisia itseään vastaan. Mutta samalla on unohdettu poliisien oma jaksaminen. 

Poliisin erottaminen on tehty hiukan liian helpoksi. Eli "psyykkiset syyt" mikä saattaa tarkoittaa työuupumusta ovat liian usein sellaisia asioita, joilla voidaan päättää poliisin oma ura. Kun poliisi lyö 16 vuotiasta nyrkillä vatsaan, niin se varmaan kyllä sattuu sekä pelottaa. Kun tekijänä on partion johtaja, ja alaisena on joukko harjoittelijoita, niin se sitten tietenkin on asia, mikä pitää huomioida. Maassamme ilmoituksen tekeminen polisista on erittäin korkean kynnyksen takana. Samoin se että poliisi lähtee tekemään kollegastaan tai esimiehestään ilmoitusta on vielä korkeamman kynnyksen takana. Henkilö joka tekee ilmoituksen voi pelätä putoavansa pois joukosta. Tuolloin pelätään sisäänpäin lämpiävää ilmapiiriä sekä sitä, että esimies kostaa tuollaiset ilmoitukset. Samoin jossain tapauksissa saattaa mielessä liikkua sekin, että mitä jos vaikka tuo esimies tai työtoveri saa teosta aiheettomia seurauksia. 

Kun vastassa on vanhemman poliisin sana harjoittelijan sanaa vastaan, niin silloin saattaa alainen ajatella, että hänen on oman etunsa nimessä jätettävä asia siihen. Ja vanhempi poliisi sitten suoraan saattaa suoraan laittaa asioita nuoremman poliisin syyksi. Eli kun poliisi lyö kiinniotettua, niin hän saattaa suoraan vedota mielessään siihen, että nuo teot tuovat hänelle kunnioitusta kadulla. Ja jos poliisi hakkaa toisen alaisten nähden, niin kuinka monta kertaa hän on tuon teon tehnyt ennen kuin se tallentui valvontavideolle. Ja olisivatko alaiset sitten tehneet ilmoitusta, jos tuota videota ei olisi ollut? Sellainenkin kysymys nousi tässä mieleeni. Videon voitte katsoa YLEn artikkelista, joka löytyy seuraavan linkin takaa. https://yle.fi/a/74-20209349

Olisiko ilman tätä videota asiaa edes otettu käsittelyyn? Tai olisiko sitä käsitelty esimerkiksi julkisessa sanassa ollenkaan? Siis videolla näkyy miten asiakasta kohdellaan. Mutta mitä jos kameroita ei olisi ollut? Olisiko tapaus sitten vain todettu tapahtuneeksi, tai olisiko siitä tehty syyttämättä jättämispäätös sekä asia julistettu salaiseksi noin 500 vuoden ajaksi? Tuollaiset teot voivat vaikuttaa hyvinkin yksittäistapauksilta, kunnes sitten joku itse sattuu joutumaan tuollaisen "yksittäistapauksen" kohteeksi.

Tietenkin vastakkain ovat aina poliisilaitoksen hierarkkia sekä erilaiset muut asiat kuten se, että toinen on saattanut kuulua vuosien ajan "työporukkaan", eli hänet tunnetaan hyvin. Ja sitten muut ovat olleet siinä ehkä pari viikkoa tai vasta pari päivää harjoittelussa. Eikä kukaan esimies varmaan uskalla sanoa, että hän on pitänyt töissä huonoa alaista. Joten pitkään poliisissa olleen henkilön kohdalla saattaa helposti kuulua sellaisia sanoja kuten "loistava, hyvä sekä säntillinen poliisimies", mikä tietenkin rajoittaa ilmoitusten tekemistä. 

Eli varsinkin harjoittelujaksolla olevan poliisin erottaminen työstään on helpompaa kuin lähteä tekemään hänen kanssaan jotain suunnitelmia tai ratkomaan henkilökohtaisia ongelmia. Ja juuri se, että poliisijohto sitten päätyy siihen, että harjoittelija tai jopa pitkän uran tehnyt poliisimies erotetaan psyykkisten ongelmien takia saattaa "kannustaa" noiden ongelmien salaamiseen. Siis psyykkiset ongelmat tarkoittavat tässä sitten sitä, että poliisimies tai nainen saattaa kokea työuupumusta sekä turhautumista työssään. Eli aina vastassa on ihmisiä, joiden mielestä heitä on kohdeltu täysin väärin, ja sitten välillä vastaan tulee henkilöitä, jotka kohtelevat varsinkin nuoria poliiseja hyvin ikävällä tavalla, eli heidän käytöksensä saattaa olla hyvin epäkunnioittavaa sekä ärsyttävää. 

Pohjimmiltaan poliisiväkivaltaa on kahdenlaista. On olemassa väkivaltaa, jota voidaan pitää tarpeellisena. Eli puukon tai ampuma-aseen heiluva päihtynyt henkilö pitää saada rauhoittumaan. Tuollainen väkivalta on asia, mitä kutsutaan voimankäytöksi. Sitten on esimerkiksi tilanteita joita kutsutaan nimellä puhdas väkivalta. Yksi esimerkki tästä jälkimmäisestä on se, että henkilö pamputetaan putkan lattialla. 

Poliisi saattaa kohdata nimittelyä, hänen päälleen voidaan sylkeä. Tai sitten häntä voidaan vaikka lyödä. Se mitä milloinkin tapahtuu tietenkin on tapauskohtaista. Tapauskohtaisuus tarkoittaa sitä, että oikeudessa vastakkain ovat kaksi tahoa. Ja kysymys tietenkin kuuluu, että "kuka aloitti, ja kuka sitten ylireagoi"? 

Sitten kun juopunut tai huumeiden vaikutuksen alainen "Euroopan omistaja" jossain vaiheessa menee yli rajan, niin silloin tietenkin muistellaan sitä, että "sairaanhoitajan mielestä" henkilö olisi pitänyt viedä sairaalaan. Siis huumeidenkäyttäjä saattaa olla hyvin ylimielinen sekä uhkaava noissa tilanteissa, ja se saattaa sitten todella suututtaa poliiseja. Kun sitten poliisityötä käsitellään uutisissa, niin tietenkään siitä mitä epäillyt ovat itse tehneet ei juurikaan puhuta. Puhutaan siitä kuinka poliisi on sillä kerralla taas kerran rikkonut lakia, tai taas tällä kerralla poliisi ei olisi saanut käyttää esimerkiksi telelevalvontaa, koska rikos itse tapahtui pääosin jonkun toisen valtion alueella. 

Toisin sanoen jos rikolliset haluavat pitää huippukokouksia jossain Helsingin Hilton hotellissa, niin heitä ei saisi valvoa, jos he muistavat sitten viedä mahdolliset huumeet tai aseet Viron läpi. Samoin kun kansainvälinen rikollisliiga kärähti FBIn asentaman haittaohjelman avulla, niin silloin vasta älähdettiin, että USA saa noiden välineiden avulla tietoja "tavallisista kansalaisista". Eli se että joukkio on salakuljettanut huumeita, tai harjoittanut ihmiskauppaa on varmaan täysin unohdettu, ja ainoa asia mikä ketään ilmeisesti kiinnostaa on se, että poliisi on kerännyt tietoa myös Suomen kansalaisista. 

Kun poliisi sitten jostain syystä turhautuu työssään, niin sitten lähdetään suoraan viemään merkkiä. Se että poliisilta odotetaan esimerkiksi erittäin esimerkillistä käytöstä ei varmaan kuitenkaan aina ole se, miten poliisi kykenee toimimaan todellisessa tilanteessa. Jos ajatellaan että poliisi toimii peitetehtävissä, ja hänen pitäisi kehittää esimerkiksi valepukua, jonka turvin hän kykenee sitten lipumaan rikollisten parissa, niin hän varmaan jossain vaiheessa kohtaa tilanteen, jossa hänet kutsutaan gangstereiden saunailtaan, jossa sitten tarjolla on myös iltakahvit paikallisen "Virottaren" kanssa. Siinä sitten on vähän vaikeaa vastata kieltävästi, koska jos tuo peitetarina pettää, niin seurauksena voi olla elämän päätös ja ehkä sitten joskus ruumis löytyy. 

Poliisin peitetoiminta on asia, missä liikutaan laillisuuden rajoilla. Ja pohjimmiltaan poliisin työ aiheuttaa jossain tapauksissa yksinäisyyttä. Rikolliset eivät ole keskenään mitään kauhean väkivaltaisia. Ja esimerkiksi MC- ja muut vastaavat henkilöt ovat usein toisiaan selkään hakkaavia mukavia miehiä ja naisia, ja tuolloin saattaa unohtua se, että nuo samat henkilöt tappavat velallisiaan, murtavat heidän sormiaan sekä kauppaavat esimerkiksi kovia huumeita lapsille. Eli ristiriita raporttien sekä henkilöiden itsensä välillä saattaa olla hyvin suuri. Ja siinä sitten saattaa käydä niin että arvostelukyky pettää. 

Mutta tavallisen ihmisen pitää luottaa poliisiin. Ja juuri tämä asia saattaa aiheuttaa erilaisia ristiriitoja. Jopa poliisi on joskus yksinäinen. Ja siinä saattaa sitten internet haku kohdistua esimerkiksi päiväkahvi-ilmoituksiin. Samoin kun poliisi luo peitetarinaansa, niin hänellä pitää olla tuolle tarinalle tukea. Eli hän joutuu elämään rikollisten elämää. Samalla poliisi kuitenkin kohtaa tilanteita, joihin kukaan ei voi häntä valmentaa. Hän kohtaa ihmisiä joilla on rahaa kuin roskaa. Hän kohtaa huumeita sekä muita vastaavia houkutuksia. Samalla hän saattaa kohdata vartijoiden tai muiden poliisien asenteita, joissa ehkä olisi "hiukan" parantamisen varaa. Tai hän saattaa jopa joutua kollegan pahoinpitelemäksi. 

Kun henkilö käyttää väärin päihteitä, niin hän varmasti vaikuttaa uhrilta. Mutta kun hän huutelee törkeyksiä, uhkailee muita sekä samalla myös käyttäytyy ylimielisesti, niin hän ei ehkä aina vaikuta meistä sekavia puhuvista sivullisista aivan niin uhrilta kuin mitä hän tai hänen asianajajansa haluaisivat hänen muiden silmissä olevan. 

Kun puhutaan sitten poliisin sisäisestä valvonnasta, niin meidän pitää muistaa sekin asia, että kukaan ei ole koskaan automaattisesti rehellinen. Poliisi on ihminen siinä missä muutkin. Hän voi olla rahapulassa, tai hänen arvomaailmansa voi olla jotenkin kieroutunut. Jos puhutaan sitten esimerkiksi tapauksesta, jossa henkilö on jätetty yksin Sipoon korpeen, niin tietenkin me luemme että sairaanhoitaja oli sanonut hänen kuuluvan sairaalaan. Toisten mielestä tuo teko oli oikeutettu, ja perusteena käytetään joskus sitä kysymystä, että "eikö rikollinen eli mahdollisesti erittäin ärsyttävästi käyttäytynyt päihteiden vaikutuksen alaisena oleva henkilö saa yhtään pelätä"? 

https://yle.fi/a/74-20209349

https://yle.fi/a/74-20215131

https://yle.fi/a/74-20214305

https://yle.fi/a/74-20209348

Siviiliasussa toimiva poliisi on erilaisessa asemassa kuin virkapukuinen kollega. Siviiliasuinen poliisi kuten huume- tai atari (ammatti-ja taparikollisten seurantaryhmän) -poliisi kohtaa tilanteet ilman poliisin virkapuvun tuomaa suojaa. Jos joku sattuu huutelemaan siviiliasuiselle poliisille hävyttömyyksiä, niin häntä ei suojele univormu. Univormu tuo poliisille arvovaltaa, mutta ongelmia tulee sitten siitä, että rikolliset eivät tee rikoksia univormupukuisten poliisien nähden. Ja juuri virkapukuinen poliisi kohtaa usein lipevyyttä sekä nuoleskelua. Ja sitten tietenkin tietyissä tapauksissa virkapukuisen poliisin asemaa poliisina korostetaan julkisessa sanassa. Voi olla niin, että jokaisen ihmisen arvostelukyky pettää jossain vaiheessa. 

Eli on ihmisiä jotka pitävät esimerkiksi tiettyjä MC-jengejä vain "mukavina kavereina", joiden kanssa on kivaa viettää aikaa. Ja nuo MC-miehet kyllä osaavat tarjota pihvejä sekä kertoa mukavia juttuja siitä, kuinka virkavalta vain vainoaa heitä heidän elämäntyylinsä takia. Samoin jos poliisin tai jonkun muun ihmisen lähipiiriin kuuluu rikollisia, niin he saattavat oikeasti uskoa, että poliisi on lavastanut naapurin rikolliseksi, koska he ovat kateellisia. Kun "kiva setä" tai "kiva täti" paljastuu ihmiskauppiaaksi, huumeiden salakuljettajaksi tai murhaajaksi, niin tietenkin epäusko valtaa ihmiset. Ihmiset ajattelevat että "näin ei voi tapahtua". Ja sitten yllättäen naapuriin ilmestyy karhuryhmä. Saattaa olla että tuollainen päältä päin mukava ihminen kuten Ted Bundy, eli kuuluisa sarjamurhaaja kykenee vakuuttamaan että poliisi on valikoinut todisteita. 

Ja jos esimerkiksi toimittajalla on jyrkät ennakkoasenteet esimerkiksi rikospoliisia kohtaan, niin hän saattaa haluta uskoa tuota henkilöä, ja sitten eskaloida tuota näkemystä joka puolelle. Samoin jos toimittajan asenne epäiltyä kohtaan on negatiivinen, niin hän ei ehkä kykene näkemään muuta kuin epäillyn syyllisenä. Eli aina on mahdollista että poliisi arvioi todisteita väärin. Poliisi saattaa pelätä oman maineensa puolesta, jos hän ei lähde toimimaan siten, kuin joku julkisen sanan edustaja tai muu julkisuuden henkilö haluaa. Ja maassamme on ihmisiä joilla on sinisilmäinen näkemys siitä että poliisi on erehtymätön. Poliisi voi olla hyvinkin asenteellinen. Tai sitten se, että henkilö tekee asioita, joita "on tapana inhota" saattaa laukaista hyvinkin vaarallisen asetelman. Eli se että henkilöä ei saada tuomittua johtuu siitä, että joku on arvioinut todisteita väärin. 

Joskus tutkijat turhautuvat. Eli tutkijoiden työtä vähätellään, koska he eivät tarjoa herkullisia hetkiä kameroille. Samoin tutkijoita esitetään joskus siten, että he toimivat "oikeiden poliisien" alaisina.  Tutkijoiden työ tapahtuu suurelta osin kulisseissa. He eivät ehkä juuri koskaan edes nouse oman kirjotuspöytänsä takaa, kun he yrittävät vertailla esimerkiksi murhien yksityiskohtia tai analysoida jotain tietokoneviruksen koodia, joka voisi paljastaa esimerkiksi sen, että tietokoneviruksen tai muun vastaavan ohjelman takana on kansainvälinen toimija. Osaa noista haittaohjelmien kirjoittajista ei juuri koskaan saada oikeuden eteen, koska he työskentelevät maissa, jotka eivät heitä luovuta. 

Ja voidaan ajatella että esimerkiksi Iranin tai jonkun muun vastaavan valtion tiedustelupalvelut luovuttavat tuollaisia haittaohjelmia vaikkapa Mafian haltuun. Noiden ohjelmien avulla voi organisoitu rikollisuus hankkia tietoja nimenomaan poliisin soluttautujista, ja samalla myös tuo vihamielinen tiedustelu voi hankkia tietoja valtiosalaisuuksista sekä teknologiasta, joka voidaan helposti muuttaa aseiksi. Tuossa kuviossa haittaohjelma asennettaan koneille esimerkiksi suomalaisten rikollisten toimesta. 

 Kun ihminen ajaa esimerkiksi ylinopeutta ratsiaan, niin hän ei varmaan ole kovin iloinen. Se että poliisi antaa hänelle sakon on tietenkin huomautus siitä, että nopeusmittaria kannattaisi katsella tarkemmin. Mutta sakko ei ole mukava asia. Ja aina löytyy ihmisiä joiden mielestä poliisille joka tuon pysäytyksen tekee voi vaikka purkaa pahaa mieltä sekä samalla tietenkin kertoa kuina monta tuomaria, isoa johtajaa sekä muita silmää tekeviä isolla Mersulla ajava henkilö sattuu tuntemaan. Eli sakoista on varmasti helppoa puhua ja sakottamista voidaan pitää pikkujuttuna, ennen kuin sellainen parin tuhannen euron pikavoitto ilmestyy omaan käteen. 

Ihmiset saattavat joskus suuttua. Saattaa olla että poliisi kohtaa työssään tilanteen, joka laukaisee väkivaltaisen reaktion. Eli hän saattaa kohdata henkilön, joka on esimerkiksi nöyryyttänyt sekä pelotellut tätä poliisia. Tiedämme siis että tilaisuus tekee varkaan. Samoin kun puhumme esimerkiksi juuri peitetehtävistä, jotka ovat tehokkaita tapoja selvittää erityisesti kansainvälisen rikollisuuden organisaatioita sekä yhteyksiä, niin silloin tietenkin poliisin joka noissa tehtävissä toimii pitäisi olla motivoitunut. Hänen pitää muistaa keitä nuo saman pöydän ympärillä olevat henkilöt ovat. Jos tuo asia unohtuu, niin seurauksena on pahimmillaan katastrofi. 

Kuitenkin nuo soluttautuvat poliisit ovat tehokkain tapa kartoittaa organisoitua rikollisuutta sekä sen yhteyksiä esimerkiksi julkiseen sanaan sekä muihin vastaaviin toimijoihin. Ja esimerkiksi Mafia voi kiristää henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet vaikkapa pedofiliaan. Mafia voi myös myydä noita tietoja esimerkiksi jollekin vihamieliselle tiedustelupalvelulle. 

"Tapaus Epstein" on loistava esimerkki siitä, miten raha sekä valta saavat aikaan tilanteen, missä henkilö voi suoraan peitellä suuren luokan seksi- ja hyväksikäyttörikossarjaa. Voidaan sanoa että sellaiset pykälät joilla suojellaan lasta seksuaaliselta hyväksikäytöltä eivät ole asioita, jotka koskevat juuri Epsteinin kaltaisia miljonäärejä. He voivat helposti matkustaa maahan, jossa ei ole esimerkiksi tällaista rikollisuutta koskevia lakeja. Ja sitten harjoittaa tuota "taipumusta" täysin vapaasti. Ja juuri tällaiset henkilöt ovat tietenkin loistavia kohteita FSBn kaltaisten organisaatioiden harjoittamalle kiristykselle. 

 

Kuitenkin sanotaan että kun asioita viedään esimiesten ratkaistavaksi, niin esimies saattaa nähdä asiat toisin kuin alainen. Tai sitten esimiehelle kerrotaan asioita sillä tavalla, että alaisten toiminta näyttää puhtaalta väkivallalta. Kun sitten poliisiväkivallan kohteeksi joutuu esimerkiksi joku tunnettu toimittaja, bloggaaja tai muu julkisuuden henkilö, niin asia tietenkin saattaa muuttua siten, että se nähdään raakana tekona, ja silloin saattaa esimiehille tulla kiusaus vapauttaa alainen virasta, koska se on "kaikille" helpompi mahdollisuus. Poliisin pitää olla luotettava, jotta ihmiset uskaltavat kertoa sille esimerkiksi oudoista työtarjouksista. Yksi mätä eli lahjottu poliisi voi vaarantaa hyvin suuren ihmisjoukon turvallisuuden. Yksi kaupan työntekijä voi varastaa kaupasta tuhansien eurojen arvosta tavaraa. Ja yksi rikollinen vartija voi esimerkiksi ajaa suurenkin kaupan konkurssiin, jos hän estää asiakkaita tulemasta paikalle. 

Eikä kukaan koskaan tee omasta mielestään mitään väärää, jos hänet pidätetään. Kun henkilö pysäytetään kadulla reppu täynnä huumeita, niin silloin tietenkin pidättäjä on tehnyt jotain etnistä tai muuta profilointia. Kukaan ei koskaan ole toiminut siten, että joku toinen on ärsyyntynyt, ja jos nyt jossain penkillä sattuu istumaan joukko miehiä, jotka huutelevat kohteliaisuuksia ohikulijoille, niin silloin nuo ohikulkijat ovat tietenkin syypäitä kaikkeen, kun he olisivat voineet valita toisen reitin. Eli myös tällaiseen asenteeseen joskus voi törmätä kadulla käveltäessä. 

https://yle.fi/a/74-20209349

https://yle.fi/a/74-20209348

https://yle.fi/a/74-20214305

https://yle.fi/a/74-20215131

https://yle.fi/a/74-20214274

Ihannevaltion suhde mediaan on monimutkainen.

Trumpin toiminta mediaa vastaan on erittäin ikävää. Hän aikoo haastaa median edustajia oikeuteen, estää epämiellyttävien toimittajien pääsyn Valkoiseen Taloon. Sekä tietenkin aloittaa tutkinnan niistä mediataloista, jotka eivät häntä miellytä. Trump itse on melko hyvin osannut hyödyntää mediaa, eli hänen ilosanomaansa ovat levittäneet esimerkiksi Rupert Murdochin kaltaiset mediavaikuttajat, jotka ovat suoraan ryhtyneet Trumpin mainosmiehiksi. Heidän sanomansa on ollut se, että joko olet Trumpin, eli vahvan johtajan puolella, tai olet häntä vastaan. Trump on mies joka tarjoaa tietenkin tukea myös muille kuin vain hänelle itselleen. On olemassa ihmisiä jotka ikään kuin ratsastavat Trumpilla. He saattavat kertoa kaikki asiat Trumpille, tai saattaa Trumpin tietoon jokaisen häntä vastaan sanotun sanan. Trump tarjoaa mahdollisuuden myös itsesensuuriin. Eli asioista ei tarvitse kirjoittaa tai kertoa mitään, koska Trump voi suuttua ja silloin saattaa käydä huonosti. 

Ja jos olet häntä vastaan niin silloin AR-18 kiväärillä varustautuneet Trumpin tukijat saapuvat keskustelemaan asioista sellaisten idioottien oville, jotka eivät ymmärrä että Donald Trumpin kanssa ei leikitä. Joten maalaisjärjellä ajatellen kannattaisi varmaan olla suu kiinni asioista, joita kukaan Trumpin lähipiiristä ei halua kuulla. Eli varmaan tämäkin teksti olisi pitänyt jättää julkaisematta. Kukaan ei sitä varmaan halua lukea, joten varmaan kaikki olisivat onnellisia jos kaikki vain harrastaisivat jääkiekkoa ja tekisivät sitä, mitä heidän käsketään tehdä. Pelko on asia jonka avulla itsesensuroija kykenee pitämään näppinsä erossa asioista jotka eivät hänelle kuulu tai sitten asioista, joista kukaan ei muutenkaan halua kuulla mitään. 

Platonin ihannevaltiossa valtion johtoa ei saanut koskaan arvostella. Jos joku arvosteli noita vallan pyramidin huipulla olevia filosofeja, niin se merkitsi trollausta sekä karkotusta jonnekin kauas. 

Muinaisessa Kreikassa Platon käsitteli ihannevaltiota siten, että kyseessä oli vallan pyramidi, jossa alempiarvoinen henkilö teki vain sitä mitä hänen käskettiin tehdä. Mitään oma-aloitteisuutta ei tuossa vallan pyramidissa sallittu, joten voidaan sanoa että Platonin ihannevaltio ei ollut oikein innovaatiohenkinen yhteisö. Jos satuit olemaan tuon pyramidin huipulla, niin silloin et varmaan paljon velittele kohtaloasi. Ideavaltiossa filosofit päättivät kaikesta. Ja muiden tehtävä oli totella filosofeja. 

Platonin ihannevaltiossa kaikilla on oma paikkansa. Siis oma tila josta ei kukaan saa astua ylös tai ulos. Perustasoja on vain kolme. Helootit eli persvakoduunarit, sotilaat sekä tietenkin filosofit joiden asema on joukon yläpuolella. Mutta tietenkin me unohdamme usein että alatasoja kuten heloottien työnjohtajien sekä sotilaskomentajia eivät koske ehkä aivan samat säännöt kuin rivimiehistöä. Samalla ihannevaltiota käsiteltäessä unohdetaan usein seuraava kysymys: 

Ketä varten valtio ylipäätään on olemassa? Miksi me maksamme veroja? Valtion tehtävä on suojella ihmistä, mutta kuka on se ihminen, jota valtio suojelee? Samoin kun puhutaan filosofeista, niin voidaan saman tien myös kysellä sellaista, että "Kuka on tuo filosofi"? Onko hän ehkä Solon tai Perikles, jonka paikka auringossa eli valtion johdossa takasi hänelle lähes diktatoriset oikeudet. Vai onko tuo suuri filosofi ehkä joku Putin, joka nuhteettomuudessaan on kaiken muun yläpuolella? 

Jos ihmisen tehtävä on palvella valtiota, niin ketä valtio sitten palvelee? Samoin unohdetaan kysyä, että "onko olemassa taso, jossa valtio muuttuu henkilön palvelijaksi"? 

Ihannevaltion tasot ovat ylhäältä alas:

1) Filosofit

2) Sotilaat

3) Orjat

Ihannevaltio on kuin pyramidi, jonka huipulla on valkopartaisten vanhojen miesten joukko. Tai siis siellä on valkopartaisten sekä viisaiden miesten joukko, jonka tehtävä on johtaa muita sekä tietenkin ajatella muiden puolesta. Ihannevaltiossa ihmisen paikka on se, mikä se on. Eikä omaa paikkaa ole hyvä muuttaa. Näin ajatellaan esimerkiksi Venäjällä, jossa ihmisen tehtävä on palvella koneistoa, jota kutsutaan valtioksi. Niin ihmisen tehtävä on palvella valtiota. Mutta se että miten ihminen tuota valtiota palvelee tietenkin riippuu hänen asemastaan. Alemman tason johtajalla voi olla melko lokoisat oltavat, ja kaikki ikävät tehtävät valuvat yleensä tason alimmalle toimijalle, jota myös suoritusportaaksi kutsutaan. 

Mutta samalla tietenkin unohdetaan se, että tuon pyramidi-hierarkian ylimpänä oleville ihmisille tämä asetelma on varmaan kaikkein paras mahdollinen. Mutta ehkä se ei ole aivan yhtä sopivaa niille, jotka ovat tuon pyramidin alimmilla portailla. Me kaikki olemme kuulleet tarinoita siitä, miten hyvän palkan joku duunari voi saada. Mutta oletko koskaan tehnyt oikeasti esimerkiksi putkimiehen töitä? Siinä polvet ja muut nivelet hajoavat ennen aikojaan. Eli nuo duunarien eli heloottien työt aiheuttavat reumaa, nivelten kulumista. Tai sitten kaupan kassan kaltaisissa tehtävissä saa joskus kuunnella kaiken maailman kohteliaisuuksia. Eli tuollainen työ on psyykkisesti raskasta. 

Ihannevaltio ei ollut mikään innovaatiomyönteinen yhteisö. Ja tietenkin jos vain oli rahaa, niin "vanhassa oli aina vara parempi". Joten uusien innovaatioiden kehittäjiä olisi siellä vähintään trollattu tai muuten heille olisi naurettu. Trump ei ole ainoa ihminen maailmassa joka pelottelee mediaa. Hän on ottanut sen kannan, että enemmistön ei tarvitse kuunnella vähemmistöjä. Eli miksi enemmistön täytyy tinkiä kannastaan, kun se kumminkin voi runnoa tahtonsa läpi kaikissa edustuselimissä. Mutta esimerkiksi myös Venäjällä toimittajat jotka työskentelevät Kremlin laskuun osallistuvat kollegoidensa pelotteluun, mikäli nämä eivät muista palvella Vladimir Putinin tahtoa. 

Median vapaus on tietenkin meistä kaikista erittäin tärkeä asia, koska sen tehtävänä on tuoda esimerkiksi hallinnossa tapahtuvia väärinkäytöksiä ihmisten tietoon. Mutta median ongelma on siinä, että sitä kirjoittavat ihmiset. Ihmisiin on helppo vaikuttaa. Ja esimerkiksi MC-jengit ovat menestyksekkäästi levittäneet sanomaansa tarjoilemalla toimittajille pihvejä ja kapakka-iltoja ja tällöin median edustaja on tietenkin muistanut aina kuinka mukavia nuo MC-miehet oikein ovat. Valtion tehtävä on suojella ihmisiä, ja median avulla voidaan ihmistä maalittaa sekä kiusata erittäin tehokkaasti. Mutta mikä on raja? 

Valtio on jossain vaiheessa käytettävä auktoriteettia, mutta samalla unohdetaan että valtiota johtaa ihminen. Samoin poliisi on vain ihminen. Siis jos ajatellaan että liian pitkälle menevät kirjoitukset poistetaan, niin silloin voidaan kysyä että mikä on se kirjoitus joka ylittää rajan? Jos puhutaan esimerkiksi pahoinpitelyn kuvaamisesta, tai koulukiusaamisen kuvaamisesta, niin varmaan noissakin asioissa halutaan vetää joku raja. Mutta mikä on se "joku raja"? Siis kiusaaja väittää aina, että hän on vain "leikkinyt", ja toinen on vain vähän liian herkkä. 

Noista videoista voi sitten jokainen vetää omat johtopäätökset siitä, että millaisia leikkejä siellä pihalla on leikitty. Varmaan siinä tapauksessa että itse syyllistytään noihin tekoihin joita sitten kuvaillaan "pieneksi nimittelyksi" tai "tönimiseksi" myös älypuhelimet halutaan pois oppilaiden taskusta sekä sosiaalinen media kieltoon. Siis varmaan jokainen kiusaamistapaus on tätä ennen ollut se paljon puhuttu "yksittäistapaus". 

Venäjällä media on aina ollut vallan välikappale. Venäjän median tehtävä on suojella valtiota, mikä tarkoittaa että sen toiminnan pitää olla sopusoinnussa Kremlin harjoittaman sekä hyväksymän politiikan kanssa. Median toimintaa voidaan rajoittaa sensuurilaeilla sekä estämällä esimerkiksi toimittajien toimintaa. Osassa maailman maista toimittajaksi pitää rekisteröityä, ja rekisteröinnin käsittely saattaa kestää hyvinkin pitkään, jos toimittaja ei satu olemaan valtion muuten hyväksymä. Samoin jossain maissa sellaisten julkaisuiden kotisivuille pääsy estetään tai niihin kohdennetaan sensuuria tai niiden työntekijöiden pankki- yms. kortteja kuoletetaan, jos mediatalot eivät suostu valtion talutusnuoraan.

Tuolloin tietenkin puhutaan sellaisista ihmisistä, jotka suhtautuvat kriittisesti länsimaiseen vaikutukseen. Kriittinen on siis noissa piireissä kielteisen synonyymi. Ja toimittaja joka uskaltaa vastustaa V. Putinia on siis länsimaisten vaikutteiden tuhoama ihminen. 

Samoin median työntekijöitä voidaan pidättää tai heidän elämäänsä vaikeuttaa nimeämällä heitä maanpettureiksi, syyttämällä olemattomista rikoksista tai sitten muuten levitellä heidän tietojaan. Eli periaatteessa ylinopeussakko voi antaa syyn vangitsemiseen. Tuolloin poliisi ei vain anna sakkolappua, joka sitten saa aikaan tekosyyn vangitsemiseen. Tai sitten poliisi takavarikoi henkilöllisyystodistuksen, sekä pankkikortit.  Joskus noiden henkilöiden kohdalla lakia luetaan aina ankarimman mukaan, ja pienikin tekosyy saa aikaan sen, että poliisin erikoisryhmä räjäyttää oven. 

Tai kaikkialla missä he kävelevät ollaan tekemässä ruumiintarkastuksia sekä samalla myös noita ihmisiä saatetaan leimata pedofiileiksi, huumekauppiaiksi tai muuten vain rikollisiksi. Noita ihmisiä jotka ovat jättäneet esimerkiksi pullopantin viemisen ilmoittamatta verottajalle löytyy tietenkin esimerkiksi juuri noiden persvakoduunarien joukosta. Ja koska tuo pullon palautus on jäänyt ilmoittamatta, ja lain mukaan kaikki tulot pitää ilmoittaa verottajalle, niin nuo duunarit tekevät suuren luokan rikoksen. 

Siis tätä toimittajien elämän vaikeaksi tekemistä tapahtuu muissakin maissa kuin vain Venäjällä. Italiassa mafiasta kirjoittaneiden toimittajien roskalaatikoita on jätetty tyhjentämättä, autoja naarmuteltu sekä osoitteita ja terveystietoja on jaeltu ympäriinsä. Samoin toimittajia on myös uhkailtu esimerkiksi rikollisten toimesta, tai heidän ystäviään on lahjottu välttelemään noita toimittajia, jotka ovat uskaltaneet puhua esimerkiksi järjestäytyneestä rikollisuudesta, ja sen mahdollisesta suhteesta poliitikkoihin. Näin toimitaan siis Italiassa tai jossain maissa, missä korruptio rehottaa. 

Mutta sitten kun puhutaan siitä mitä muut eivät näe, niin mediaa suitsetaan monin tavoin. Esimerkiksi lehdistönvapautta voidaan rajoittaa yksinkertaisesti vain ostamalla sanomalehtiä tai mediataloja. Sen jälkeen toimittajien kirjoittamat jutut vain jätetään julkaisematta, jos ne eivät noudata mediatalon linjaa, jonka sanelee tietenkin mediatalon omistaja. Erimielisyydet esimiesten kanssa tai sääntöjen noudattamatta jättäminen, tai työpaikan linjan vastainen toiminta ovat asioita joiden perusteella voidaan irtisanominen suorittaa milloin tahansa. 

Riittää että henkilö on toiminut vastoin sääntöjä. Tai sitten hänet voidaan palkata määrä-aikaseen työsuhteeseen. Ja jos toimittajan linja ei miellytä, niin hänet voidaan leimata laiskaksi. Eli todelliset irtisanomisen syyt voivat olla aivan eri, kuin miten niitä ilmoitetaan. Ja määrä-aikainen toimittaja voidaan irtisanoa siten, että harjoitteluaika vain päätetään, ja sitten kun jälki ei ole ollut "tasokasta", tai muuten on eteen tullut säästötarve, niin toimittajan pestiä ei vain jatketa. 

Mediassa vallan keskittyminen eli mediatalojen ajautuminen samojen omistajien käsiin aiheuttaa ongelmia. Jos samat ihmiset omistavat useita mediataloja, niin he saattavat irtisanoa toimittajia, ja pääsy takaisin alalle on ehkä hyvinkin vaikeaa. 

Hän päättää oikeastaan yksin siitä, että mitä mediatalon linjan mukaan halutaan tai saadaan julkaista. Toinen tapa on sitten haastaa toimittajia oikeuteen sillä perusteella, että he ovat julkaisseet tietoja, jotka vaarantavat jonkun ihmisen kunniallisen maineen. Oikeudenkäyntien avulla voidaan toimittajan työtä todella rajoittaa. Samoin nimettömien lähteiden käyttöä voidaan rajoittaa. Mutta tuo asia on sikäli kaksipiippuinen, että "nimetön lähde" voi oikeastaan olla toimittajan omasta päästään tekaisema asia. 

Meillä Suomessa suomettuminen sekä YYA ovat olleet asioita, joiden aikana mediaa käytettiin yksittäisten ihmisten maalittamiseen. YYA-Suomessa median suitsemista perusteltiin sillä, että Venäjä voi hyökätä maahamme, jos toimittajien mielipiteet eivät miellyttäneet Neuvostojohtoa. Myös Trumpin hallintoa on kohdeltu hiukan samalla tavalla kuin YYA-Suomessa mediaa kohdeltiin. Kun Trumpin hallinto on vaatinut, niin silloin ei auta kuin totella. Eli pelko on oikeastaan väline, jolla voidaan kovan luokan sensuuria perustella. Siis sensuuri ei tarvitse lakia, vaan se tarvitsee toteuttajan. 

Toimittajien kirjoittamia juttuja vain katoaa roskapostiin, tai heidät irtisanotaan jostain mitättömästä syystä. Syy saattaa olla vanha rikosrekisteri, eli tuolloin ei rikosrekisteriä tarvitse tietenkään mainita, vaan se riittää että on saanut jostain teosta rangaistuksen. Joten kerran rikollinen, aina rikollinen on se filosofia, jonka pohjalta noista asioista voidaan kirjoitella. Se että miten noita asioita sitten käsitellään mediassa liittyy wokeen. Eli joidenkin kohdalla pelkkä näpistys riittää siihen, että aloitetaan suurten luokan ajojahti. Toisten kohdalla edes toistuvat rattijuoppous sekä mahdollinen kotiväkivalta eivät johda mihinkään kirjoitteluun. 

Samaan aikaan ihmisten terveystietoja tai muuta vastaavaa materiaalia jaetaan surutta, tai heitä nimitetään suoraan mielisairaiksi. YYA-Suomessa kuulemma pidettiin listaa niistä professoreista joiden luennoille ei ollut hyvä mennä. Jos henkilö edes ajatteli mennä noille luennoille, niin silloin hänen autonsa tuulilasiin lensi koiran kakkaa. 

https://yle.fi/a/74-20147969