Onko hyvinvointivaltio Rokon basiliskin kansanterveys versio?

 

Eli kuka määrittelee terveyden ja sairauden? Kuka määrittelee vaarallisuuden ja vaarattomuuden? Kuka asettaa sen muotin, mihin ihmisen on mahduttava, jotta muut voivat määritellä sen, että onko hänen olonsa hyvä vai huono? Ja mitä jos ihminen ei mahdu toisten asettamaan muottiin? Mitä jos ihminen vain ei ole sosiaalinen? Entä jos hän vain ei pidä ihmisistä, jotka ovat hänen ympärillään? Kun olet valinnut jonkun roolin, niin teitkö. sen vapaaehtoisesti? Jos olet naimaton, niin johtuiko se siitä, että vastakkaista sukupuolta kiinnostivat toiset miehet tai naiset? Ja mitä jos sitten emme vain täytä noita onnellisuuden vaatimuksia? 

Toimiiko tuolloin hyvinvointivaltio kuin Rokon basiliski? Eli määrittää ihmisen sairaaksi, lähettää hänet sairaalaan ja sitten heittää avaimen kaivoon. Kun et ole onnellinen, niin sinut pitää poistaa, on ajatus jonka mukaan tuo Rokon basiliskin yhteiskuntapoliittinen tai kansanterveysversio poistaa "ei onnelliset" tai "ei hyvinvoivat" ihmiset yhteiskunnasta. Tämä malli perustuu ajatuskokeeseen, jota kutsumme Rokon basiliskin nimellä. 

"Rokon basiliskin ytimessä on ajatus tekoälystä, joka voisi vaikuttaa menneisyyden toimijoiden päätöksiin tulevaisuudesta käsin."

"Ajatuskokeen mukaan riittävän kehittynyt tekoäly voisi päättää kiduttaa niitä ihmisiä, jotka ymmärsivät sen kehittämisen tärkeyden ja mahdollisuuden, mutta eivät tehneet kaikkea mahdollista sen luomisen edistämiseksi. Rokon basiliskista lukeminen tekisi siis lukijasta mahdollisen kohteen, sillä lukija tulisi tietoiseksi basiliskin uhasta. Tämä toimisi kannustimena edistää tekoälyn kehittämistä ja siten lisätä positiivisen teknologisen singulariteetin todennäköisyyttä."

"Rokon mukaan erityisesti ihmiskunnan yhteistä hyvää tavoitteleva tekoäly saattaisi turvautua tällaiseen toimintaan. Koska tällainen tekoäly pyrkisi edistämään ihmiskunnan etua, se haluaisi tulla luoduksi mahdollisimman aikaisin. Tämän vuoksi se voisi uhkailla menneisyyden ihmisiä pakottaakseen heidät edistämään sen kehittämistä". (Wikipedia Rokon Basiliski) 

Eli voiko hyvinvointivaltio muuttua Rokon Basiliskiksi? 

Hyvinvointivaltio on valtio, joka takaa ihmisten hyvinvoinnin. Mutta kenen hyvinvoinnista ollaan huolissaan? Kuka on se, jonka hyvinvointia halutaan taata? Me olemme siis kuulleet tarinoita hyvinvointivaltiosta, ja siitä kuinka se takaa meille ilmaisen terveydenhuollon, ilmaisen opiskelun ja monia muita ilmaisia palveluita. Mutta kun menemme esimerkiksi terveysasemalle, niin kohta postiluukusta putoaa se paljon puhuttu vastaanotto-maksu. Ja näin sitten pääsemme maksamaan laskua, jonka lääkärissä käynti sitten aiheuttaa. Samoin opintotuki takaa sen, että opiskelija kykenee kattamaan opiskelusta koituvat kustannukset. Todellisuudessa opintotuki ei riitä edes vuokraan. Jos läppäri putoaa lattialle, niin se on silloin katastrofi. 

Perustoimeentulo tarkoittaa sitä, että opiskelija syö kaurapuuroa, ja ehkä sitten katselee jotain YouTuben kaltaisia ilmaiskanavia, tai sitten hän käy jossain töissä, jolloin rahaa on, mutta sitten valmistuminen saattaa suoraan jäädä väliin. Sen jälkeen kun opiskelija lopettaa opiskelun, niin hän ei ole oikeutettu myöskään opiskelija-asuntoon. Eli hän muuttaa sitten opiskelija-asuntolasta jonnekin kauas pois. Eli johonkin tavalliseen vuokra-asuntoon. Ja ehkä hän sitten elää siellä sillä työllä, jonka hän on opiskeluaikana saanut hankittua. 

Hyvinvointivaltion idea on se, että perusterveydenhuolto on maksutonta. Ja maksuttomuuteen liittyy sellainen ongelma, että kun henkilö ei itse maksa mitään maksuja, niin joku voi lähettää hänet esimerkiksi psykiatrille, koska siitä ei ole hänelle kustannuksia. Ja näin hänet saadaan pois työttömien joukosta, eli hän ei enää rumenna tilastoja. Sen jälkeen henkilömme jää eläkkeelle. Kaikille muille paitsi tuolle hyvin stressaantuneelle työttömälle itselleen asia on varmaan helpotus. 

Kun paikallisessa kysytään "mitä teet työksesi", niin on varmaan helppoa vastata, että satun olemaan psyykkisistä syistä sairaslomalla. Se varman kuulostaa esimerkiksi siitä hemaisevasta pubiruususta todella upealta.  Hän saattaa jopa vaihtaa tuolloin pöytää tai poistua toiseen paikkaan, kun toinen kertoo olevansa ehkä skitsofreenikko. Ja näin saadaan taas aikaan yksi ihminen pois mielestä ja silmistä. Se miltä tuosta yhdestä ihmisestä nyt sattuu milloinkin tuntumaan ei varmaan vaikuta muihin ihmisiin. Mutta ehkä hän sitten saattaa itse olla hiukan alamaissa, kun keskustelun aiheita ei sitten enää löydykään. 

Se miten tämä liittyy hyvinvointiin on se, että jos olisin kiusannut tai simputtanut tuollaista ihmistä, niin en varmaan halua häntä alaiseksi enkä esimieheksi. Kun muut tekevät päätöksiä, niin se merkitsee sitä, että henkilöön itseensä ei tarvitse käyttää kallista aikaa. 

Tai jokainen asia minkä hän tekee päätetään jonkun toisen toimesta. Eli mikään kovin leveä ei tuo eläke ole. Ja ehkä suurin osa ihmisistä muodostaa kuvan skitsofreenikosta sen mukaan, mitä hän näkee esimerkiksi elokuvista kuten Uhrilampaat ja Isäpuoli. Noiden kauhuelokuvien kohdalla ei kukaan ole varmaan koskaan kyseenalaistanut noiden elokuvien luomaa mielikuvaa. Eli skitsofrenia on asia, joka aina pitää muistaa mainita, jos puhutaan esimerkiksi Grigori Perelmanista tai John Nashista. Muuta eivät nuo matemaatikko tai peliteoreetikko koskaan ole edes voineet olla kuin skitsofreenikoita. Heidän koko työtään pitää voida arvioida mielenterveysongelmien kautta. 

Voiko hyvinvointivaltio muuttua Rokon  basiliskin kansanterveys-versioksi? 

Onko hyvinvointivaltio kansanterveys-versio Rokon basiliskista? "Rokon basiliski on ajatuskoe tekoälyn etiikasta ja päätösteoriasta, jonka esitti nimimerkki Roko vuonna 2010 Less Wrong -foorumilla. Ajatuskoe on nimetty myyttisen basiliskin mukaan, jonka uskottiin voivan tappaa katseellaan – samoin kuin pelkkä ajatuskokeesta kuuleminen voisi teoreettisesti asettaa henkilön vaaraan." (Wikipedia, Rokon Basiliski. 

Eli kuvitteellisesta tekoälystä joka tuhoaa kaiken joka ei osallistu sen kehittämiseen? Tuo Rokon hyvinvointi basiliski toimii siten, että ihmisille tehdään muotti, jonka mukaan ihmisten pitää elää. Jos ihminen lukee kirjoja, jotka on suunnattu hiukan hänen ikäluokkaansa vanhemmille, niin hän on pikkuvanha. Jos hän uskaltaa sanoa tai kuvitella jotain, niin hän tekee anteeksiantamattoman teon. 

Mutta kuka noista asioista välittää? Se että ihminen on adoptoitu saattaa vaikuttaa hänen minäkuvaansa. Mutta eikö kukaan ole koskaan ajatellut sitä, että "kuka minä olen"? Tai mikä minä olen? Jos ajatellaan kuvitelmia siitä, että adoptoitu lapsi kuuluu johonkin suureen sukuun, niin miksi niitä kuvitelmia ei saisi olla? Pitääkö meidän kaikkien olla samanlaisia? Miksi kaikki asiat ylipäätään pitää aina käsitellä äärimmäisen vakavalla mielellä? 

Kun Elon Musk puhuu 100 000 ihmisen lähettämisestä Marsiin, niin välittömästi tuo mies ikään kuin. palautetaan maan pinnalle. Hän on kuutamolla, joten siksi hänet pitää välittömästi vaientaa. Jos joku on erilainen, niin hänet pitää muuttaa muiden kaltaiseksi. 

Ihmisellä ei saisi olla visioita, mielikuvitusta tai mitään muuta omia ajatuksia. Hänen pitäisi aina puhua vain siitä, mikä on milloinkin mahdollista. Hän ei saisi kertoa omista haaveistaan, jos ne eivät ole Havaijille suuntautuvia matkoja tai kiipeilyä Mount Everestille. Noita asioita ei voida edes ajatella olevan mitenkään tarpeettomia.  

Ihminen joka viettää päivänsä pohtimalla asioita on ilman muuta sairas. Hän tarvitsee eläkkeen sekä tietenkin jonkun lääkepurkin, niin asiat muuttuvat taas mukaviksi. Siis kun häntä ei nähdä missään, häntä ei haluta tavata, tai kutsua mihinkään juhliin, niin se tietenkin on muille mukavaa. Jää autoonkin tilaa kaljakorille. Mutta sitten kun itse jää joka kerran pois. Ja joka kerran kohdataan tilanne, missä vieressä istuvalta ihmiseltä kysytään, miten tuo ihminen sattuu voimaan, niin se saattaa hiukan masentaa. Kun toinen ihminen sitten siirretään viimeiseen pöytään istumaan, eikä hän koskaan tapaa muita kuin oman perheen tai ydinperheen jäseniä, niin hän saattaa toki tuntea olonsa hiukan yksinäiseksi. 

Hyvinvointivaltio on siis oikeastaan taruolento tai ajatuskoe  Rokon Basiliskiin verrattavissa oleva asia. Rokon Basiliski on siis tekoäly, joka tuhoaa kaiken, mikä ei osallistu sen kehittämiseen. Tuo kapistus siis luotiin puolustamaan ihmistä. Mutta se alkoi tulkita asemaansa niin, että ihminen ei kykene elämään ilman sitä. Siis Rokon Basiliski muuttaa ajatusmallinsa siten, että se ajattelee, että kaikki jotka eivät osallistu sen kehittämiseen ovat jotenkin vaarallisia. Tämä hyvinvointivaltio voi siis ajatella niin, että kaikki jotka eivät sulaudu massaan ovat jotenkin epätäydellisiä. Niin ja jos ihminen on epätäydellinen, tai erilainen niin hän on sairas.  Sairas ihminen pitää tietenkin muuttaa täydelliseksi ja terveeksi. 

Se vaikuttaa hyvältä. Se takaa monia asioita. Sanotaan että Basiliski on joskus päässyt vahtimaan kirkkoa. Eli Basiliski olisi viety kirkkoon, ja toivottu että tuo olio olisi vartioinut sitä. Basiliski olisi sitten syönyt kirkon kirjat, polttanut kaiken edestään, ja lopuksi jähmettänyt kirkkokansa kiveksi. Eli se että emme näe asioden toista puolta saattaa aiheuttaa hyvin ikäviä väärinkäityksiä, joista sitten kärsii koko yhteisö. 

Mutta samalla sitä voidaan käyttää väärin. Eli sen nimissä voidaan tehdä asioita, jotka ajavat ihmisen ojasta allikkoon. Hän saattaa tietenkin olla helpommassa tilanteessa, kun ei kaikkia asioita tarvitse enää pohtia. Näin saadaan aikaan helppo tilanne. Mutta oletteko koskaan ajatelleet sitä, mitä kaikkea tuohon asenteeseen sitten oikeastaan liittyy. Me ajattelemme että muutamme jotain ihmistä. Me voimme kertoa hänelle että hän on sairas. Tuhoamme hänen perustansa, identiteettinsä sekä teemme hänestä silmätikun joka paikassa. Mutta kun tuhoamme hänen minuuttaan ja identiteettiään, niin mitä me sitten annamme tilalle? Annamme television jota voi tapittaa koko päivän. Jos hän pelaa tietokoneella tai kirjoittaa pohdintojaan johonkin, niin että muutkin voivat niitä nähdä, niin silloin asiat muuttuvat radikaalisti. Eihän se ole sopivaa, että joku hullu kirjoittaa asioista internetiin. Se kun voi vaikka loukata jotain muuta ihmistä. 

Henkilö saattaa saada käteensä vajaa 700 euroa kuukaudessa, josta hän maksaa vaatteet, ruoan asumisen sekä kaikki muut asiat. Sillä että hän pysyy poissa pohtimasta asioita ei varmaan ole hänelle itselleen mieleen. Me kaikki tiedämme, että tuo paljon puhuttu hyvinvointivaltio on tärkeä asia. Mutta sitten kun näemme myös sen toisen puolen, eli joka päivä joutuu jokaisesta asiasta tinkimään, niin silloin tietenkään asia ei tunnu tuollaisesta pohtijasta kovin ylevältä. Se että hänellä on lääkepurkki kirjahyllyssä saattaa olla hänelle jonkun toisen mielestä hyvin mukava asia. Mutta mitä tuo onneton sitten siitä itse ajattelee?  Ehkä muut tietävät häntä paremmin, mutta kuitenkaan se ei varmaan tunnu mukavalta,  Siis kenen hyvinvointia me palvelemme? Siinä vasta hyvä kysymys. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rokon_basiliski

https://medium.com/@Kmmon/onko-hyvinvointivaltio-rokon-basiliskin-kansanterveys-versio-67188250b677

Harmaaseen massaan kuulumisen ilo ja suru.

Erilaisuutta pitää sietää. Ainakin tiettyyn rajaan asti. Samalla erilaisuus saa usein aikaan sen, että yhteisö jotenkin sulkee ihmisen pois "kuvioista". Erilaisuus on erottumista joukosta. Mutta siis kuten tiedämme niin kaikkea erilaista ei tarvitse sietää. Kenenkään ei tarvitse sietää kovaäänistä musiikkia, työn häiritsemistä tai erilaisia "kohteliaisuuksia" työpaikallaan. Siis erilaisuutta pitää sietää siihen asti, kunnes se muuttuu häiritseväksi. Ja sitten tietenkin yleispätevä pikku huomio: jos itse pidät punaista solmiota, niin salli se myös muilta. Toinen asia on se, että siis työpaikka sekä työaika ovat työntekoa varten. Vapaa-aika taas on jokaisen oma asia. Työnteon vahtaaminen on työnjohdon asia, eli jokaisen työntekijän tulisi tehdä omia töitään. 

Mutta kuintenkin jos esimerkiksi toimistolle otetaan harjoittelijoita, niin olisi varmaan oletettavaa, että harjoittelijaa hiukan neuvotaan työtehtävien kohdalla. Jos on kovin kiire, niin miksi ihmeessä töihin otetaan harjoittelijoita tai koulutettavia, jos heidän kanssaan ei mitään sitten tehdä? Ja mistä sitten saadaan työntekijöitä, jos vanhat duunarit jäävät eläkkeelle? Ja mistä saadaan duunareita, jos heidän palkkansa ei riitä elämiseen? Tai mistä työlle saadaan tekijöitä jos kukaan ei saa koskaan harjoitella työtä?

Meidän ihmisten ongelma on se, että olemme kaikki erilaisia. Emme toki saisi olla erilaisia, koska se saattaa vaarantaa jotain sellaista, mitä olemme tottuneet näkemään elokuvissa. Meidän kaikkien pitäisi olla yhteneväisiä, meillä pitäisi olla samat arvot, samat vaatteet sekä sama koulutus. Tuolloin ei meidän auktoriteettiemme tarvitsisi koskaan edes ajatella mitään muuta, kuin sitä että kuinka paljon töitä me jaksamme tehdä. Jos olisimme kaikki aivan samanlaisia, niin silloin me olisimme koneiston osia. Kun emme jaksa tehdä työtä, niin meidät heitetään johonkin roskakoriin. Eli meidän pitää painaa pitkää päivää, raskasta työtä ja samalla tietenkään emme saisi saada palkkaa työstämme, jotta voisimme miellyttää jotain sellaista, joka näkee itsessään suuren johtajan. 

Tuo asenne on vallalla muuten Venäjällä. Siellä yksilö elää valtiotaan varten. Hän ei viitsi tai hänen ei tarvitse ajatella. Yksilöä ei ole noissa teknokratioissa olemassakaan. On olemassa massoja, joita johtaa suuri ja viisas mies, joka ajattelee muiden puolesta. Yksilöltä ei tuossa yhteiskunnassa odoteta mitään oma-aloitteisuutta. Vaan kaikki asiat pitää aina erikseen käskeä, mikä tietenkin tarkoittaa sitä että normaalin ihmisen tekee onnelliseksi vodka, eikä sitten muuta tarvitakaan. 

Erilaisuuden tavoittelu tai diversiteetti ovat asioita, joita kaikki eivät ymmärrä. Ja ehkä esimerkiksi sukupuolen vaihto tms. toiminta kuten synnyttävät miehet ovat hiukan liian pitkälle vietyjä esimerkkejä näistä asioista, jotka joidenkin mielestä ovat hiukan liian vaikeita käsitellä. Todellisuudessa sukupuolen vaihto, yms. asiat ovat erilaisuuden tavoittelun äärimmäinen muoto, johon toki varmaan kaikkien on vähän vaikea tarttua. Erilaisuus sekä erottuminen massasta on tärkeä asia, jos ihminen haluaa tulla huomatuksi. 

Ja varmaan jokainen huippupoliitikko maailmassa haluaa olla huomattu, tai jos ei tule positiivista huomiota, niin ei varmaan tule ääniä. Ja sitten jää paikka parlamentissa tai kunnanvaltuustosta saamatta.  Esiintyvät taiteilijat, kirjailijat sekä monet muut ihmiset, jotka tekevät luovaa työtä haluavat huomiota, mutta esimerkiksi kirjailijat haluavat huomiota kirjalleen, eivät niinkään itselleen. Tai mistä minä tiedän mitä kukin kirjailija sattuu haluamaan. Erilaisuuden vastakohta on yhteneväisyys. 

Yhteneväisyys vie näköalattomuuteen. Se että kaikki ihmiset ovat saman näköisiä, heillä on samanlaiset työhakemukset sekä samanlaiset arvot tekee tuollaisista "ei yksilöllisistä" ihmisistä on helppoa valita työntekijöitä. Riittää että hakemukset laitetaan riviin, ja niitä heitetään vaikka kolikolla. Tuollainen yhtenäinen joukon tai koneiston osanen on helposti korvattavissa. Tuolloin ei työnjohtajien tarvitse kauaa etsiä uutta työntekijää, jos joku harmaa "persvakomies" ei työtään saa tehdyksi. Toki persvakomiehen tunteita saa loukata, kun hänen paitansa sattuu olemaan vähän likainen. 

Persvakomies ei voi olla huolissaan oman perheensä, oman terveytensä tai minkään muunkaan asian takia. Hänelle riittää palkka, ja muuten tuota miestä saa kohdella miten sattuu huvittamaan. Ja missään nimessä hän ei voi omata mitään muuta harrastusta kuin kapakassa istumisen sekä lätkämatsit. Jos joku asia ei mene kuten pitäisi, niin silloin kutsutaan persvakomiehen esimiehet paikalle, ja heille sitten on paljon helpompi sanoa asiat. Ja ehkä siisteydessä on vähän huomauttamista, eli paita alkaa tuoksahdella hieltä kun koko päivän saa lapioida jotain hiekkaa tai nostella 20-50 kiloa painavia esineitä. Mutta esimies on siis ihminen, joka pitää yhteyttä asiakkaaseen. 

Ehkä nuo esimiehet sitten käyvät erottamassa alaisensa jonka ongelma siinä, että hänellä nyt vain sattuu olemaan vähän liikaa töitä. Koko työmaalla saattaa olla vain yksi mies joka tekee töitä. Tai jostain syystä esimies ei muista muita kuin yhden nimen. 

Kun puhutaan vaikkapa epätyypillisen ihmisen työllistymisestä, niin usein tuo työllistyminen tyssää siihen, että "työpaikalla ei voida huomioida hänen erityistarpeitaan". Se tarkoittaa että tuon henkilön sijoittaminen esimerkiksi kulkureitin varrella olevalle paikalle on mahdoton ajatus, koska hän voisi siitä nousta ylös pitämään taukoja ilman että koko rivin täytyy nousta ylös. Samoin ruutujen kirjainten koon säätäminen ovat ilmeisesti täysin mahdottomia ajatuksia. 

Yhteneväisyyden äärimmäinen esimerkki on armeija, jossa kaikki asiat ovat saman näköisiä. Kaikilla samaa sotilasarvoa kantavilla miehillä, joilla on sama merkki hihassa on sama koulutus. Ja armeijassa tuon toiminnan tai tavan tarkoitus on taata toiminnan jatkuvuus, jos yksi henkilö sattuu kuolemaan. Mutta armeijassa tai asevoimissa joukko on tärkeä. Ja sitten tietenkin kun olemme liittyneet NATOoon, niin jokaisella itseään kunnioittavalla ihmisellä on meidän maassamme tarve käydä osoittamassa uskollisuutta uutta liittolaisten ryhmää kohtaan, ja samalla sanoutumassa irti suomettumisesta tai Venäjän liehittelystä. 

Siis kuten varmaan tiedämme, niin me kaikki olemme nyt sitten kohdanneet tilanteen, jossa USAn presidentiksi valittiin mies, jota jostain syystä ei haluttu. Tai emmekö vain muistaneet kehua Trumpia, ja sitten seuraavaksi mies jota olemme haukkuneet muuttuukin USAn presidentiksi. Me suomalaiset olemme maailman kriittisin kansa. Varsinkin silloin jos olemme kohdanneet erilaisuutta. Me paheksumme amerikkalaisia sekä Trumpia erityisesti, koska hän haluaa Grönlannin. Me paheksumme amerikkalaisten rasismia, sekä samalla muistelemme mitä USA teki intiaaneille 1800-luvulla. 

Tanskan hallituksen suorittamia inuitien pakkosiirtoja kylistä Grönlannin kaupunkeihin emme sitten muista ollenkaan niin hyvin. Mutta samalla unohdamme mielellämme esimerkiksi oman historiamme, eli romanien sekä saamelaisten huostaanotot. Eli kun romani saapuu ravintolan ovelle, niin häntä ilmeisesti palvellaan kuten muitakin asiakkaita. Tai ehkä joku "yksittäinen portsari" ei päästä heitä sisään. Niinpä niin, noita yksittäisiä tapauksia aina välillä sattuu, ja joidenkin kohdalla niitä sattuu vähän enemmän kuin toisten. Samoin me suomalaiset tuemme omien vähemmistöjemme oikeuksia, joten esimerkiksi saamelaisia käsittelevissä jutuissa vältetään rasismia. 

Eli saamelaisista nähdään vain kielteisiä puolia. He saavat valtavasti erivapauksia kuten poronhoito-oikeuden sekä oikeuden puhua kieltä, jota valtaväestö ei viitsi opetella. Meillä jokaista N* sanaa käyttävää ihmistä kutsutaan rasistiksi. Joten olemme kansa, joka varmaan taistelee rasismia vastaan kaikilla mahdollisilla tavoilla.  Me hyväksymme erilaisuuden, Mutta voi että jos erilainen ihminen tulee oikeasti osaksi työyhteisömme. Silloin meidän jokaisen tarkkaavaisuus kohoaa potenssiin sata, mikä tarkoittaa että neljä tai viisi työntekijää ja pomoa seisoo tuon henkilön takana, ja kertoo miten muut sitten saavat noita virheitä korjata. 

Kun esimerkiksi päihdehuollon tai jostain muusta paikasta lähetteellä tullut henkilö tulee työpaikkaan oppimaan sosiaalisia taitoja, jotka hänellä ovat vähän hakusessa, niin hänet suoraan laitetaan johonkin koppiin tai varastoon yksin tekemään koko päiväksi työtä. Siinä sitten opitaan sosiaalisia vuorovaikutus taitoja oikein urakalla. Kun aamulla mennään töihin, niin otetaan luuta käteen tms. Ja siinä saattaa jopa työkaverin selkä näkyä. Ja sitten illalla saattaa myös joku työkaveri ovella vilahtaa. Tai jopa pomo saattaa kunnioittaa työntekijää läsnäolollaan, varsinkin silloin jos työt ovat jotenkin menneet vähän huonosti. 

Voi kuinka asenteemme erilaisuutta kohtaan muuttuu heti kun sellainen ihminen joka on erilainen kuin me itse olemme saapuu vaikkapa omaan työpaikkaamme. Silloin ei enää erilainen ihminen osaakaan mitään, kun hänen työtään syynätään jatkuvasti, jos siitä vaikka jotain vikaa löytyisi. Ja tietenkin kaikki jotka eivät heti opi työtään siirretään suoraan eläkkeelle, minkä suuruutta ei varmaan kukaan edes muista mainita. Ja siellä eläkkeellä voi sitten jokainen avata viinapullon ja juoda itsensä hengiltä.