Kasvatustiedettä kaikille lapsille sekä lapsenmielisille

Kimmo Huosionmaa

Yllä on kuva karusta sekä miehekkäästä sarjakuvasta nimeltään "Judge Dredd", missä sarjakuvien ainoa oikea "katujen tuomari" tekee töitä maailmassa, jossa ihminen heitetään kadulta suoraan vankilaan, ja tämä sarjakuva kyllä sitten on jopa tuossa miehekkään maskuliinisten sarjakuvien maailmassa todellinen pannukakku. Kyseinen sarjakuva on kaikessa naiiviudessaan sellainen pakkaus, mikä panee kyllä miettimään sitä, millainen on se tulevaisuus, missä yhteiskunta hyväksyy sen, että jos ihminen otetaan kiinni, niin hän on saman tien suoraan tuomittu rikoksista kymmeneksi vuodeksi vankeuteen ilman mahdollisuutta valittaa tuomiostaan.


Tuo sarjakuva on niitä kaikkein Batmanien serkku, jossa ihmiskunta on ajautunut tilanteeseen, missä kadulla partioiva poliisi on muuttunut tuomariksi, joka heittää ihmisiä suoraan vankilaan, ja jonka virheettömyys saa jopa kaikkein suurimman marvellien ihailijan oksentamaan. Kun ajatellaan ihmisiä, joita kohtaamme kaduilla, niin silloin tällöin vastaan tulee ihminen, joka on kuin suoraan jostain "Judge Dredd"-sarjakuvan pehmo-versiosta. Tuota henkilöä voisimme kutsua "katujen kasvattajaksi", ja hänet kohtaamme varmaan jokainen kesällä.


Kasvatus on erittäin tärkeä osa lapsen kehitystä, ja jos siinä tehdään virheitä, niin silloin tämä asia kostautuu myöhemmin. Kuitenkin kun puhumme kasvatuksesta, niin silloin pitäisi mainita sellainen asia, että rajojen asettaminen,, kasvattaminen sekä lapsen neuvominen on toimintaa, joka pitää jättää aikuisten oikeudeksi sekä' velvollisuudeksi. Eli tietenkin kasvattaminen on rajojen asettamista ihmiselle, mutta kuitenkin myös kehuja pitää muistaa antaa. Ja silloin kun lapsi sitten tekee jotain sääntöjen vastaista pitää häntä myös rangaista, koska jos rangaistusta ei tule, niin silloin rajat menettävät merkityksensä. Mutta tietenkin kadulla tapahtuva rankaiseminen sekä ojentaminen kannattaa jättää poliisin sekä muiden viranomaisten tehtäväksi, jos toiminta tapahtuu aikuisten kesken.


Aina välillä kohtaamme termin, missä lapsille kehotetaan antamaan rakkautta sekä rajoja, ja jos tässä sitten onnistutaan, niin tulos on todella hyvä. Kuitenkin onnistuneesta suorituksesta pitäisi muistaa antaa positiivista palautetta, eli kasvattaminen ei ole pelkkää rangaistusten jakamista.  Mutta välillä vastaan tulee tilanteita, missä joissakin perheissä tapahtuu sellainen pieni asia, että toiselle lapsista annetaan vain rakkautta, ja toiselle taas rajoja.


Tuolloin tilanne muodostuu erittäin ihmeelliseksi, kun toinen lapsista ei käsitä, että hän voi yleensä tehdä mitään väärää, vaikka sitten välillä jää karkkipussi maksamatta sekä kaikki muutkin asiat ovat vähän niin ja näin. Aina välillä kulkiessamme tuolla kaduilla kohtaamme termin, että olemmeko me kasvaneet ilman isää? Tuollainen ihminen, joka näitä kysymyksiä esittää on usein hiukan ottanut, ja siinä ainakin itse olen joskus katsonut, että tuollainen henkilö on sitten jäänyt varmaan kasvanut veljensä valvonnassa, kun se oma käytös on niin hienoa, ja avokämmentä siinä pöydässä jaetaan hyvin ahkerasti.


Kasvatus sekä kasvuympäristö ovat hyvin tärkeä osa ihmisen käyttäytymisen muokkaajana, ja siksi on erittäin tärkeää puuttua ajoissa siihen, että henkilö on kasvamassa ikään kuin väärään suuntaan. Joskus tapaamme ihmisen joka mielellään puuttuu siihen, mitä muut tekevät. Kuinka usein esimerkiksi itse huomautamme ihmistä, joka rikkoo "käveleminen kielletty" merkkiä vastaan? Tai kuinka monta kertaa kulkiessamme polkupyörällä huomautamme ihmisiä siitä, jos he sattuvat kävelemään esimerkiksi pyörätien puolella? Tai kuinka usein sitten käymme jossain mopomiitissä kertomassa, että mopot pitävät liikaa meteliä?


Ei varmaan kovin usein tule sellaista tehtyä. Nimittäin ainakin jotkut ihmiset pelkäävät saavansa kyseisessä tilanteessa nenilleen. Mutta aina löytyy ihminen, jolla on tarve kertoa muille, kuinka yhteiskunnassa tulee elää, ja muistakaa sitten että kaikki säännöt on tehty sellaisiksi, että jos joku niitä vastaan rikkoo, niin häntä pitää siitä huomauttaa. Tietenkin on selvä, että polkupyörän kuva kadulla tarkoittaa sitä, että tuo alue on pyörille varattu, ja sillä kävely on hyvin ikävä asia. Mutta kuitenkin on ihmisiä, joista on mukavaa asiasta huomauttaa. Tuollainen "katujen kasvattaja" on aikamme legenda. Hän rakastaa sitä, kuinka saa muita ojentaa, ja tietenkin kaikkien pitää häntä kuunnella. Mutta sitten tietenkin itsekin joskus mietin, että mistä kyseinen ihminen on oikeastaan tuollaisia tapoja oppinut?


Mutta jostain syystä välillä kohtaamme sellaisen tapauksen, jonka mielestä esimerkiksi jokainen muiden tekemä virhe pitää hänelle kertoa, jotta sitten seuraavalla kerralla muistaa sen, että maassamme ei ole liikennemerkkejä tai sääntöjä, joita on turhaan tehty. Ja pitäähän sitten tietenkin ihmisille kertoa, jos nämä näitä tärkeitä asioita vastaan rikkovat. Ihminen on erehtyväinen, joten siksi tietenkin pieni ojennus kadulla on paikallaan, jos joku rikkoo näitä sääntöjä vastaan. Jos joku sääntö on tehty sellaiseksi, että se on kirjoitettu vaikkapa lakikirjaan, niin sen on laatinut sellainen taho kuin Eduskunta, ja kalliisti palkattujen ihmisten kirjoittama teksti on sellaista, että sitä sopii tietenkin kunnioittaa.


Se miten ihmiset suhtautuvat nuoriin on todella ihmeellinen juttu. Ja varmaan nuoret tekevät asioita, joista pitää huomauttaa, mutta tietenkin tuollaiseen jokapaikan järjestysmieheen tömääminen on varmaan myös hieno kokemus. Ja näistä kohtaamisista sitten on tehty esimerkiksi YouTuben legendaarinen "Ykä"-sarja, missä mopopojat ovat kuvanneet noita katujen kasvattajia ainakin osassa tapauksia aivan tunnistettavasti. Kannattaa katsoa, mitä voidaan kadulla tehdä, kun ikää on vähän enemmän kuin noilla mopoilijoilla, jotka häiriköivät naapurustoa.

Kirjoitelma auton määräävästä roolista kaupungin suunnittelussa.

Kimmo Huosionmaa

Miksi kaupunkeja ei tehdä ihmisten vaan autojen ehdoilla? Se on kysymys, joka aina silloin tällöin kysytään. Auto tietenkin on hieno statussymboli, ja varmaan sitä monet tarvitsevat, mutta tässä kysyn kuitenkin että miksi kaikki asiat kaupungissa ovat sellaisia, että niissä pitää ottaa autoilijat huomioon? Auto tuo meidän länsimaisten pyhä lehmä, joka on monessa työpaikassa välttämätön asia, ja jonka ympärillä yhteiskuntamme on ainakin tähän asti pyörinyt on ainakin ennen ollut todella määräävässä asemassa esimerkiksi asemakaavoja suunniteltaessa.

Samoin voidaan hyvin kysyä, että onko esimerkiksi jätehuolto oikeasti kustannustehokasta, jos se tapahtuu siten, että kuorma-auto kiertää jokaisen roskakatoksen, vai voisiko siihen olla joku muu ratkaisu, kuten se että talonmies ajaisi trukilla nuo roskasäiliöt ison tien varteen, josta nämä roskat lastataan roska-autoon, tai voisiko esimerkiksi metroa hyödyntää tässä tapauksessa, niin että samalla raiteella metrojunan kanssa  kulkisi jätteiden keräys juna, joka tietenkin liikennöisi vain silloin kun metro on poissa käytöstä. Ja tuo juna voitaisiin täyttää jätteillä siiloista, joihin jäte toimitetaan kotitalouksista esim paineilmaputkistoa käyttäen. Ja tähän palaamme myöhemmin.

Kun ennen tehtiin lähiöiden yleiskaavoja, niin silloin katsottiin hyvin tarkkaan, että tuolla välineellä pääsi suoraan rapun eteen, koska se että ihmiset olisivat joutuneet kävelemään oli tietenkin katastrofi, ja tietenkin jokaisen asunnon yhteydessä piti olla parkkipaikka, jossa perheen ikioma auto sitten seisoi ihmisten ihailtavana. Kun tuota paikkaa katselee, niin siitä tietenkin näki, että oliko perhe kotona, tai että millainen varallisuus tuolla auton omistajalla oikeastaan olikaan. Kun ajatellaan tilannetta, että joku saattaisi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi kaupungin tai jonkun muun firman työnjohtajille tai työläisille, niin silloin tietenkin olisi hienoa, että tuolla ihmisellä olisi auto käytössään.

Nimittäin yön pimeydessä olisi varmaan hienoa kääntää vähän lasinpyyhintä hajalle tai sitten kolhaista auton perää jollain koneella. Ja samalla tietenkin voi mukavasti pitää silmällä, onko henkilö kotona, jotta postiluukusta voi sitten käydä pudottamassa sellaisen mukavan ihailua sisältävän kirjeen, missä tuota tekoa oikeasti puolustellaan. Kun ajatellaan sitä, miten auto dominoi kaupunkien suunnittelua, niin silloin tietenkin tullaan tilanteeseen, missä kaupungissa on todella leveät kadut, mutta niistä ei ole millekään jalankulkijoille tai kevyen liikenteen toimijoille mitään hyötyä, ja talvella sitten kapeilla jalkakäytävillä kohtaa ihminen loskasateen.

Auto on asia, joka on ikään kuin istutettu länsimaissa sellaiseen asemaan, että sen varjolla voidaan ihminen unohtaa täysin, kun kaupunkien suunnittelussa otetaan huomioon kaikki mahdollinen, että autoilusta tulisi erittäin mukavaa sekä joustavaa. Kuten jossain asioissa saattaa käydä, niin toki kaupungeissa on aina ollut tilaa sellaiselle mukavalle henkilöautolle, mutta sitten on päässyt tila loppumaan, ja onhan auto tietenkin hyvä tulonlähde esimerkiksi kaupunkien maksullisten parkkipaikkojen muodossa. Kun ajatellaan esimerkiksi kaupunkien tapaa hoitaa jätekuljetukset, niin sekin on hiukan tehotonta.

Tuo kuorma-auton ajaminen jokaisen roskakatoksen eteen tietenkin on pakollista, mutta tietenkin asian voisi hoitaa esimerkiksi trukeilla, joilla nuo jäteastiat kuljetetaan tienristeykseen, jossa ne kaadetaan jäteautoon. Tai sitten joissakin futuristisissa malleissa on lähtökohdaksi otettu paineilmalla toimiva posti, joka on käytössä monissa apteekeissa sekä ostoskeskuksissa. Tuolloin roska-astiat pantaisiin kulkemaan paineilma-postin kaltaisessa järjestelmässä, ja nämä jätteet voitaisiin vaikka kaataa metrotunnelissa liikkuvaan junaan. Mutta jostain syystä tätä järjestelmää ei olla tehty vielä suuressa mittakaavassa, ja toki noiden putkien asentaminen maan sisään maksaa rahaa, jota ei ehkä aivan tällaisiin suunnitelmiin liikenisi.

Mutta kuitenkin kun ajatellaan sitä, että kun ihminen asuu lähiössä tai keskikaupungilla, niin silloin varmaan ei ole mitenkään mukavaa, jos vaikka pikkulapsi sattuu pääsemään irti sekä syöksyy suoraan ajoradalle. Joskus ihmiset kysyvät, että miten esimerkiksi jalkakäytävien reunoille ei olla asetettu turva-aitoja, jotta lapset eivät syöksy autojen eteen? Tuolloin mieleeni muistuu eräs asia, jonka joku on minulle sanonut. Autot ovat kalliimpia kuin ihmishenget, ja siksi esimerkiksi Helsingin kapeat jalkakäytävät eivät ole saaneet aitoja reunoilleen.

Mutta kun tätä kaupunkien katua ajattelee, niin siinä on huomioitu ainoastaan autoilijoiden tarpeita, jotta he pääsisivät mukavasti nousemaan autosta. Eli kanttikivi on vaihdettu matalaan, jotta ihmisten ei tarvitse nousta epämukavasti autosta pois, ja myöskään auton pohja ei rikkoudu, jos sillä ajaa vahingossa esimerkiksi jalkakäytävälle. Tuo tietenkin on hiukan vaarallista, koska kanttikiven tehtävänä on hidastaa ajoneuvoja ajamasta jalkakäytävän päälle, sekä samalla pysäyttää esimerkiksi bussi, joka syöksyy ihmisten keskelle. Kuitenkin auto dominoi myös tällaista suunnittelua. Joten miksi tähän ei tule muutosta, vaikka ongelma on kaikkien tiedossa, niin sille ei tehdä mitään, vaan asioiden annetaan jatkua entiseen tapaan.