Onko Suomi hyvä maa kaikille?

Meillä Suomessa ollaan onneksi melko liberaaleja. Siis meillä hallintoa saa arvostella melko vapaasti, kun vain tekee sen järkevästi. Meillä on nyt itsenäisyyspäivä, ja tietenkin haluamme juhlia itsenäistä maatamme, jossa olemme demokratian sekä yksilövapauksien kärkipäässä. Mutta samalla meidän pitää muistaa se, että meidänkin on ollut pakko käydä pitkä tie tähän pisteeseen, missä yhteiskuntamme tällä hetkellä on. Meidän pitää muistaa että meillä ei ole aina asiat olleet näin hyvin, kuin mitä ne ovat tällä hetkellä. 

Meidän pitää muistaa tietenkin veteraanien työ. Mutta samalla myös miettiä sitä, että mikään vapaus ei ole kirkossa kuulutettu. Eli vapaudet eivät ole maailmalla tai edes meidän suloisessa Suomessamme olleet aina itsestään selviä. Vielä nykyäänkin on maassamme ihmisiä, joiden perusoikeuksia rajoitetaan, ja on ihmisiä, joita jatkuvasti syrjitään. Pelkät lainmuutokset eivät yhteiskunnassamme riitä takaamaan ihmisten perusoikeuksia, vaan meidän pitää myös pyrkiä muuttamaan ihmisten asenteita. Vielä nykyäänkin esimerkiksi romaneja syrjitään, vaikka laki kieltää syrjinnän työpaikoilla. Mutta lakeja on helpompi muuttaa kuin ihmisten asenteita. 

Tässä tänään päätin vähän kirjoitella puhtaaksi erilaisia mietteitä, mitä olen kirjoitellut vihkoon, ja sitten jaella niitä ympäri sosiaalista mediaa, mikä tietenkin suututtaa monia. Sosiaalista mediaa katsellessani huomasin erään nuoren melko ikävältä näyttäviä kommentteja siitä, miksi hän ei juhli maamme itsenäisyyttä. Tuohon listaan kuului myös asioita, jotka maassamme vaativat hiukan lähempää tarkastelua. Siis hän listasi tuohon listaansa sisällissodan teloitukset, sekä mm. romaneihin kohdistetun syrjinnän. Ja tässä sitten voin sanoa, että syrjintä on maassamme hyvin ikävä asia. Samoin valtaväestön asenne romaneja kohtaan on ainakin jossain tapauksissa ollut hyvin ikävä. 

Kun olin nuori, niin oli muotia puhua nuorisorikollisuudesta. "Nuorisojengit" tekivät tuolloin paljon rikoksia, ja usein nuorisosta löytyi kaiken pahan alku ja juuri. Ja nuoria sai vapaasti jahdata, kun he olivat niin kamalia. Nykyään puhutaan sitten korrektimmin katujengeistä, mikä tietenkin on aivan hyvä asia. Jengit ryöstelivät ennenkin ihmisiä, ja joskus ihmettelen että onko ryöstöjen määrä kasvanut, vai onko kynnys ilmoittaa ryöstöistä sekä tappeluista vain alentunut esimerkiksi kännyköiden sekä sosiaalisen median takia. 

Kuitenkin erilaisuus on asia, mikä saa jotkut ihmiset raivon valtaan. Se että ihminen on erilainen on asia, mikä saa aikaan sen, että hän kokee oikeudekseen polkea toisen oikeusturvaa. Riittää että toinen on nuori, maahanmuuttaja, eri tavoin pukeutuva tai eri tavoin ajatteleva kuin vahvempana itseään pitävä osapuoli, niin johan sitten alkaa vahvemmalla henkilöllä pinna palaa. 

Kun yhteiskunnassa halutaan keskustelua, niin silloin tietenkin jokaisella on oikeus osallistua mielipiteiden vaihtoon. Mutta joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi vain valikoiduilla ihmisillä on oikeus puhua. Ja joidenkin mielestä taas mielipidettä pitää erityisesti kysyä, jos joku aikoo vastata johonkin mielipiteeseen tai kertoa omansa ehkä julkisesti. 

Tässä eräänä päivänä muistin erään mallin, jossa puhuttiin keskustelusta. Keskustelu on sitä, että jokainen keskusteluun osallistuva voi sanoa oman mielipiteensä asioista. Mutta joidenkin ihmisten ajatustapa on sillä tavalla vääristynyt, että heidän mielestään keskustelu on pelkkää komentelua,  ja toisten oikeus on vain istua kuuntelemassa, kun toiset antavat nauhan pyöriä, ja kertovat erilaisia kohteliaisuuksia muista ihmisistä. 

Tuolloin keskustelun vastavuoroisuus eli kyky kuunnella toisen mielipiteitä käsitetään yksisuuntaisena mallina. Ja jos joku on eri mieltä tuollaisen henkilön kanssa, niin silloin kaivetaan pesäpallomailat auton takaa, ja kerrotaan että vanhemman tai arvojärjestyksessä ylemmän mielipiteet ovat niitä ainoita, mitä edes saa esittää. 

Esimerkiksi teloitukset sisällissodan aikana sekä sen päätyttyä ole asia josta kannattaa olla ylpeitä. Enkä usko että nuo ihmiset joita ammuttiin tuon sisällissodan aikana tai sen jälkiselvittelyissä olivat kovin iloisia kohtalostaan. Sisällissodan sekä Toisen Maailmansodan välillä oli maassamme erittäin voimakas porvarillinen suuntaus, johon kuuluivat esimerkiksi lakonmurto-organisaatio, joka tarjosi työnantajille talkootyötä lakkojen murtamiseksi. 

Maassamme on myös ihmisiä, joita on simputettu puolustusvoimissa, tai ihmisiä jotka on esimerkiksi etnisen tai jonkun muun ulkonäköön liittyvän seikan takia ohjattu ovelle. Voidaan sanoa että jokainen joka simputtaa toista puolustusvoimissa tai muuten syrjii sellaisen asian takia, mille hän itse ei mitään mahda toimii Vladimir Putinin hyväksi. Eli hän auttaa murtamaan kansallista yhtenäisyyttä. Vaikka sanotaan että Venäjällä tai Kiinassa on monia kulttuureja, niin silloin meidän pitää muistaa se, että noissa maissa pyritään järjestelmällisesti pakkosulauttamaan noita vähemmistökansoja valtaväestöön, sekä suorittamaan väestön pakkohomogenisointi eli yhdenmukaistaminen. 

Mutta jos ajattelisin että tuo video olisi julkaistu Venäjällä, ja siinä olisi tarkastelu Tsaarien, Leninin, Stalinin, ja heidän seuraajiensa toimia, niin silloin olisi varmaan edessä ollut pidätys. Se että me annamme tuollaisten videoiden näkyä osoittaa sen, että me emme ole samalla tasolla kuin Putin. Meillä sallitaan myös sellaiset videot, jotka saattavat aiheuttaa hyvin ikäviä kommentteja sekä tuntemuksia ihmisissä, jotka viettävät itsenäisyyspäivää. 

Mutta sen tässä voisin sanoa, että meillä suomalaisilla on ainakin niin paljon rohkeutta, että uskallamme katsoa menneisyyttämme ja myöntää että olemme tehneet virheitä. Kaikki muutkin valtiot ovat tehneet virheitä, ja se että uskallamme katsoa peiliin ja myöntää nuo virheet tekevät meistä parempia kuin Putinista. Vain se että osaamme sekä uskallamme myöntää virheet, joita olemme tehneet tekee mahdolliseksi sen, että voimme oppia virheistämme. Ihminen on kognitiivinen olento, joka oppii yrityksen sekä erehdysten kautta. 

Eli emme olleet vuonna 1918 mikään täydellinen valtio. Suomi vasta harjoitteli itsenäisyyttä, ja esimerkiksi tuon ajan lakikirja oli varsin erilainen jos sitä verrataan nykyiseen lakikirjaan. "Vielä 1970-luvulla esimerkiksi homoseksuaalisuus oli sellainen asia, mikä saattoi viedä ihmisen vankilaan. "Vuonna 1894, naisten ja miesten homoseksuaaliset teot kiellettiin Suomessa rangaistuksen uhalla laissa. Kielto kumottiin vuonna 1971, mutta samana vuonna astui voimaan kielto homoseksuaalisuuteen kehottamisesta, joka puolestaan kumottiin vuonna 1999". (https://www.minilex.fi/a/rikoslaki-ja-homoseksuaalisuus)

Se mikä tekee tuosta asiasta hyvin erikoisen on se, että kyseessä on periaatteessa vain erilainen ihminen, jonka käytös ei ehkä muuten kerro sitä, että hän on erilainen kuin valtavirtaan kuuluvat. Ja tietenkin esimerkiksi punkkarikorut ovat asioita, joiden takia ihminen voi joutua jättämään työnsä. Periaatteessa pelkät silmälasit, jotka voivat tällaisten kirjoitusten jälkeen hajota saattavat aiheuttaa henkilön pakko-eroon tai sulkemiseen pois joukosta. Vielä nykyäänkin esimerkiksi työpaikoilla saatetaan ihmistä kiusata niin tehokkaasti, että he joutuvat eroamaan työpaikastaan siksi, että he ovat vain erilaisia. Nykyään muuten esimerkiksi mielenterveyskuntoutujat ovat yksi ryhmä yhteiskunnassa, joita jostain syystä syrjitään. Ja syrjiminen kasvattaa kaunoja sekä aiheuttaa väkivaltaa. 

Vasta Toinen Maailmansota eli meillä Talvi- ja Jatkosota hitsasivat yhteiskunnan yhtenäiseksi. Ja vasta suomettuminen, Kylmä Sota sekä Neuvostoliiton talutusnuorassa kulkeminen tekivät meille selväksi sen, että me ehkä saatamme tarvita hiukan tukea myös seuraavia mahdollisia sotia varten. Siis yhteiskunta ei ole koskaan valmis, ja aina löytyy ihmisiä joiden mielestä joku muu malli olisi parempi, ja monet noista henkilöistä ylpeinä kannattavat V. Putinin toimien hyväksymistä. 

Miksi ääriainesten toimintaa pitäisi seurata myös julkisen sanan toimesta?

Kimmo Huosionmaa

Politiikassa on helppoa sanoa, että vastapuoli on ääriainesten edustaja, ja samalla tietenkin voidaan muistutella kaiken maailman natseihin liittyvästä toiminnasta. Kuitenkin kun ajatellaan sitä, että miksi vastapuoli leimataan mielellään ääriainesten edustajaksi, niin tällaisen toiminnan toivotaan vetoavan “hiljaiseen enemmistöön”. Tuo “hiljainen enemmistö” käy vaaliuurnalla äänestämässä, ja sitten antaa poliitikkojen olla ikään kuin rauhassa seuraavat vuodet, jotta nämä saavat tehdä työnsä rauhassa. Samalla kehotetaan ihmisiä välttämään kontakteja noihin ääriajattelua edustaviksi ryhmiksi nimettyihin tahoihin. Kuitenkin tuo ääriainesten tai niiksi nimettyjen tahojen eristäminen saattaa vaikuttaa näiden ryhmien toimintaan vastakkaisella tavalla, kuin mitä halutaan.


Ääriryhmistä saattaa puuttua täysin poliittinen agenda, eli heillä ei ole mitää muuta mallia kuin heittää ulkomaalaiset ulos maasta. Eikä heillä ehkä mitään sanottavaa mihinkään ole, mutta kuitenkin voidaan miettiä, että mistä moinen ajattelu johtuu? Onko heitä ehkä joskus kohdeltu ulkomaalaisen toimesta väärin, vai mikä on saanut vihan nousemaan niin kovaksi, että kadulle lähdetään pesäpallomailan kanssa keskustelemaan. Samoin täytyy muistaa, että ääriryhmien edustajat saattavat kuitata esimerkiksi varoitukset järjestön väkivaltaisesta toiminnasta “huhupuheina”, ja joskus käy niin, että henkilö on mennyt “liian syvälle” mukaan sen toimintaan, jolloin sitten käy niin, että irrottautuminen on henkilön omien tekojen takia liian vaikeaa. Ja joskus tuollainen varomaton henkilö ajautuu mukaan kovan luokan terrorismiin, joka saattaa viedä hänet jopa lopun iäksi vankilaan tai  hän saattaa tulla ammutuksi johonkin aavikolle.


Eli jos joku ryhmä jätetään täysin julkisuuden ulkopuolelle, niin silloin sen toimintaan saattaa tulla mukaan oikeasti radikaaleja tahoja, jotka sitten alkavat noissa tuon ryhmän kokouksissa esiintymään oikeasti sillä tavoin, että voidaan puhua jopa avoimesta rasismista sekä ihmisoikeuksien polkemiseen tähtäävästä politiikasta. Ja mikäli kukaan ei ole tuota toimintaa näkemässä, tai sitä saateta yleiseen tietoisuuteen sillä tavalla, että tieto tulee luotettavalta taholta, niin silloin saattaa käydä niin, että radikaali ryhmä kohdistaa värväyksensä esimerkiksi nuorisoon esiintyen jonain nuorisojärjestönä. Tuollainen toiminta on erittäin ikävää, mutta kuitenkin jos tuo asia sitten tulee tietoon, niin silloin voivat vanhemmat ja viranomaiset puuttua asioihin. Se että ääriryhmien toimintaa ikään kuin sensuroidaan voi aiheuttaa sen, että se tekee näistä ihmisistä sekä heidän aatteestaan ja yhdistyksestään jotenkin kiehtovan.


Tällä tarkoitan sitä, että 1960 ja -70-lukujen terroristijärjestöt värväsivät jäseniä esiintyen jonkinlaisena hippiliikkeen jatkeena, missä marijuana paloi, ja filosofiset keskustelut velloivat, ja tietenkin siellä sitten puhuttiin imperialismista sekä palvottiin Neuvostoliittoa. Osa näistä järjestöistä käytti sellaista toimintatapaa, missä ihmisiltä kysyttiin jotain mielipidettä johonkin asiaan, ja jos heidän vastauksensa ei miellyttänyt johtajaa, niin silloin he saivat ottaa savut tavallisesta tupakasta. Mutta sitten tietenkin tästä seurasi huomautus, ja jos seuraavalla yrityksellä vastaus miellytti kysyjää, niin vastaaja sai huumeita. Samoin käytössä oli tunnusteko, eli aluksi kyse oli viattomasta iskulauseiden kirjoittamisesta, ja sitten vähitellen siirryttiin kohti henkirikoksia. Tämä järjestö saattoi olla IRA, RAF (Rote Armee Fraktion), Punaiset prikaatit tai joku muu vastaava väkivaltaan turvautuva organisaatio, jonka johtajat eivät ehkä koskaan ole jääneet teoistaan tai yllytyksestä kiinni.



Eli kun tunnusteko oli tehty, niin silloin sai tekijä käyttöönsä jonkun korun, joka kertoi tuosta teosta. Joissakin tapauksissa oli käytössä ikään kuin liikennevalomalli, missä vihreä tila tarkoitti marijuanaa, keltainen jotain rave-huumetta kuten amfetamiinia tai kokaiinia, ja punainen heroiinia. Ja kysymykset sekä vastaukset sekä tunnusteot oli määritelty tuon värikoodin mukaan.  Tuolloin tietenkin se että tällaista toimintaa ei ikään kuin esitelty julkisuudessa teki mahdolliseksi sen, että tällaista värväystä voitiin harjoittaa. Eli kun kukaan ei ollut näkemässä, niin kaiken maailman hyväksikäyttäjät kykenivät toimimaan vapaasti, kun kukaan ei ollut estämässä tai kuvaamassa. Eikä kukaan osannut edes epäillä tuollaista voivan tapahtua.



Kun nuo väkivaltaiset anarkisti- tai terrorijärjestöt värväsivät nuoria, niin he sitten soittivat kotiin, ja kertoivat tarinoita siitä, kuinka esimerkiksi tämä värvättävä oli töhrinyt seiniä. Siitä sitten tuli lähtö kotoa, ja sen jälkeen tuo henkilö oli järjestön omaisuutta, ja hänet “koulutettiin terroristiksi”, kuten on tapana sanoa. Yleensä pari tuon järjestön agenttia tai jäsentä kävi hakkaamassa tuon tarjokkaan esiintyen poliisina, ja tuo sitten sai henkilön hyppäämään onnesta, kun hänet ehkä lähetettiin Libyaan koulutettavaksi aseen käytössä, ja samalla tuo järjestö sitten tarjosi mahdollisuutta “lyödä takaisin”, niin silloin tietenkin kyseinen henkilö tarttui tilaisuuteen nähdä maailmaa.



Ja sitten matka kävi kohti aavikkoa, missä tuo koulutus viimeisteltiin, ja henkilö oli valmis työkalu niiden käsissä, jotka häntä käskivät. Itse en tiedä että onko CIA:lla tai Mossadilla vastaavia leirejä, ja kuka hyvänsä englantia puhuva voi esiintyä CIA:n miehenä. Anti- tai vastaterrorismi tarkoittaa sitä, että terroristeja vastaan isketään heidän omilla aseillaan, eli pommi-iskuja sekä sala-ampujia käytetään terroristeja itseään vastaan. Eikä heprean kieli kovin paljoa arabiasta eroa, joten tässä vain tarkoitan sitä, että esimerkiksi “Blackwaterin” kaltainen organisaatio saattaa väittää omaavansa jotain poliittisia päämääriä, mutta kuitenkin saattaa olla niin, että kyseessä onkin joku palkkasoturien järjestö, joka vain esiintyy komealla nimellä, ja joka myy palkkamurhia sille, jolla on varaa tästä maksaa.

Talouden taantuma sekä mitä siitä opimme

Kimmo Huosionmaa

Noin kymmenen vuotta sitten eräs sijoituspankki kaatui, ja tuo kaatuminen aiheutti erittäin pitkän sekä ikävän laman, joka koetteli myös EU:n perustuksia. Kuten varmaan kaikki muistavat, niin tuo lama tietenkin oli ikään kuin tahallaan aiheutettu, koska tiedotusvälineet puskivat ulos jatkuvasti tietoa siitä, kuinka suuri lama on lopultakin tulossa, ja silloin tietenkin finansseja seuraavat liikemiehet alkoivat toimia varovaisesti, mikä aiheutti myöhemmin tuon sijoituspankin kaatumisen sekä sen, että tuo pankki veti muut markkinat mukanaan.


Tuolloin tietenkin seurasi erittäin suuri lama, joka näkyy osittain vielä nykyäänkin, ja tuolloin tietenkin sijoituspolitiikkaa sekä myös käytännön sijoittamista ohjasivat uutiset, joiden mukaan lama oli vasta edessä. Tuollainen jatkuva negatiivisten uutisten levittäminen varmasti vaikutti rahoitusmarkkinoihin, ja se että aina jos joku käyrä osoitti ylös, saapui mediaan joku ekonomisti kertomaan, että vielä suurempi lama on tulossa. Samaan aikaan myös mediassa otettiin sellainen kanta, että EU on katoava maan päältä, ja tuolloin myös Suomen kannattaa siitä erota.


Ja tietenkin Iso-Britannian eroa EU:sta alettiin pönkittää näyttävällä media-kampanjalla, joka näkyi samalla myös omaan maahamme. Eli ero EU:sta oli ainoa mahdollinen kanta, joka julkaistiin lehdistössä. Tuolloin syntyi erityinen "Fixit"-liike, jossa EU nähtiin ainoastaan peikkona, joka piti ajaa pois. Kun sitten myöhemmin saatiin aikaan oikea kansanliike tämän asian puolesta, niin silloin tietenkin skinheadit edustivat sitä kantaa, mikä koettiin lehdistössä oikeaksi. Ja helpoimman tien lamasta nähtiin olevan ero EU:sta, vaikka pitkällä tähtäimellä tuo olisi saattanut aiheuttaa mamme jäämisen ikään kuin saareksi EU:n ja Venäjän väliin.


Emmekä enää voi luottaa asemaamme porttina itään, vaan maamme erityisasema Venäjän ja lännen välissä on murenemassa. Tällöin voidaan suoraan kysyä miksi kukaan lähtee kuljettamaan tavaroita Suomen kautta itään, vaikka Puolan tai muun keskisen euroopan kautta niitä olisi helpompi kuljettaa Venäjälle. Lehdistön valta kuitenkin mureni, ja maamme pysyi EU:n jäsenenä valtavan voimakkaasta vyörytyksestä huolimatta, ja tuolloin vihjailtiin avoimesti siitä, että esimerkiksi skinheadien partiot saattavat hyökätä sellaisten ihmisten kimppuun, jotka eivät olleet samaa mieltä heidän kanssaan.


Kun ajatellaan sitä, miten esimerkiksi kantamme talous sekä finanssipolitiikkaan on muuttunut, tai miten sitä pitäisi muuttaa, niin silloin mieleeni tulee se, että yllättäen meidän pitäisi ehkä luopua talouspolitiikassa siitä ajatuksesta, että markkinat voivat kasvaa loputtomasti. Tämä ei ole totta. Markkinoille ei koskaan mahdu mitään tuotteita loputtomasti, vaan jossain vaiheessa menettävät ostajat kiinnostuksensa johonkin tuotteeseen, koska markkinoille tuodaan hyvin nopeasti tuotteita, jotka ovat parempia kuin edeltäjänsä, ja silloin saattaa ostajien kiinnostus kohdistua ulkomaisiin vastaaviin tuotteisiin kotimaisten kustannuksella.


Tuollainen toiminta saattaa aiheuttaa sen että lama syvenee , kun osa maan teollisuudesta ei sitten enää saakaan tuotteitaan kaupaksi. Ja jossain vaiheessa markkinat täyttyvät jostain tuotteesta. Tämän takia voidaan kyllä sanoa, että mikään tietty tuote tai tuoteryhmä ei koskaan saisi olla valtion talouden veturina. Nokian dominoiva asema tietenkin edesauttoi laman torjumisessa kauan sitten, mutta tämä viimeinen finanssikriisi on osoittanut sen, että valtion pitää ajatella hiukan laaja-alaisemmin, eikä koskaan saisi mitään talouden veturin roolia antaa vain yhdelle yhtiölle.


Valtiolla pitää olla myös muita vetureita tarjolla, jos ryhdytään ajattelemaan tilannetta, missä tuo yksi yhtiö ei enää menesty. Tuon takia valtion pitää ajatella niin, että vetureita löytyisi mahdollisimman laajalta sektorilta, ja nuo veturit sijaitsisivat niin, että niiden markkinat olisivat mahdollisimman laaja-alaisia. Tätä voidaan verrata metsien biodiversiteetistä puhumiseen. Jos metsän lajisto on tarpeeksi monipuolista, niin silloin ei yksi tietty loinen tai tauti voi mitenkään tuhota koko puustoa.


Tuolloin ainakin osa metsän puustosta pelastuu, koska mikään tauti tai loinen ei tuhoa kuin tiettyjä puita, jolloin osa puustosta säilyy, vaikka muita kohtaisi tuho. Ja samalla tavoin jos yritystemme toimialat olisivat mahdollisimman monipuolisia, niin silloin tietenkin jos osa yhtiöistä kaatuu siksi, että niiden toimialan tuotteet eivät mene kaupaksi, niin muut teollisuuden alat sitten säilyisivät.