Kimmo Huosionmaa
Tekstin lopussa on linkki Juice Leskisen tekemään kappaleeseen "Mussoliini, Perusdiini", ja se liittyy mielestäni aika hyvin tämän kirjoituksen aiheeseen. Kaikki me tunnemme jonkun Mussolinin, joka on olevinaan toisia ainakin hiukan parempi. Ja se sitten aiheuttaa sen, että osalle ihmisistä ei ole koskaan oikein loistavaa suhdetta syntynyt esimerkiksi tansseihin tai joidenkin on vaikeaa ottaa osaa keskusteluihin. Tuollainen suuri nero kuin Mussolini, saa aikaan aina sen, että joku jää ikään kuin seinäkoristeeksi jokaisessa juhlassa, mihin hänet viedään. Joten tietenkin toisin ajattelemalla voi tuosta tilanteesta selvitä, mutta siihen palataan tekstin lopussa.
Kun keskustellaan siitä, että onko universumissa elämää, niin törmätään siihen asiaan, että joku sanoo, että valtaosalla eksoplaneetoista on äärimmäiset olosuhteet. Joten tässä hiukan sitten korjaisin tuota lausetta siten, että vaikka valtaosalla eksoplaneetoista on äärimmäiset olosuhteet, niin silloin kuitenkin riittää se, että yhdellä niistä on sopivat olosuhteet siihen, että elämä kehittyy. Ja tämän jälkeen voidaan keskustelua käydä loputtomasti joko rakentavasti tai vähemmän rakentavasti, riippuen vähän siitä, missä mielentilassa oikeastaan olemme, ja jos oikein paljon halutaan ottaa virvokkeita ennen kuin lähdetään keskustelemaan näistä asioista, niin silloin voidaan myös ryhtyä inttämään asiasta tyyliin "juupas eipäs", mikä varmaan on erittäin vakuuttavaa.
Keskustelu ei tarkoita tietääkseni sitä, että kaikki eriävät mielipiteet, jotka sattuvat olemaan jommankumman kannan vastaista lakaistaan maton alle, ja niitä pidetään roskana, jota ei kenenkään tarvitse kuunnella. Tiede vaatii erilaisia ajattelutapoja sekä sellaista, mitä kutsutaan toisen mielipiteen olemassaolon hyväksymiseksi voidakseen kehittyä sille tasolle, että se voidaan hyväksyä, ja mitään kantaa ei saa koskaan sivuuttaa tuntematta pientä ennakkoluuloa sen tekijöitä kohtaan.
Suvaitseminen sekä toisen erilaisen kannan hyväksyminen on asia, mikä avaa tien tieteen maailmaan, ja koskaan ei saa luoda sellaista tilannetta, että toinen ihminen pelkää tuoda omia ajatuksiaan pöytään. Se että toinen ihminen hyväksyy jonkun toisen henkilön kannan olemassaolon sekä ymmärtää tämän mielipiteen perustelun, ei tarkoita sitä, että kumpikaan olisi asiassa sen enempää oikeassa kuin väärässä. Kun toinen ihminen esittää jonkin näkemyksen jostain asiasta, niin ensiksikin häntä pitää silloin kuunnella. Eikä siis ideana ole se, että kaikki vain katsovat kelloaan, ja sitten kun tunti loppuu, niin lähdetään vessaan. Eikä myöskään rakentava palaute varmaan tarkoita sitä, että toisen ihmisen työ ikään kuin haukutaan täysin surkeaksi.
Rakentavan palautteen tarkoitus on löytää myös hyvää toisen työstä, eikä siis näyttää kuinka kova tuo palautteen antaja osaa tai uskaltaa olla. Eli periaatteessa palautetta annettaessa pitäisi antaa sekä huonoa että hyvää palautetta, nimenomaan tässä järjestyksessä, jotta esiintyjälle jäisi sitten hyvä mieli tuosta työstä sekä sen esittämisestä. Kun sitten palataan mielipiteeseen tai keskusteluun hyvinkin abstraktista asiasta esitetyltä näkemykseltä, niin silloin tällöin olisi hyvä myös pyytää keskustelukumppanilta perustelut hänen omaan mielipiteeseensä, ja nimenomaan hyvä perusteleminen on sellainen asia, mikä lisää puheen tai tekstin uskottavuutta. Tekniikkaa missä filosofi perustelee ehkä hyvinkin epäsovinnaisen väitteen kutsutaan retoriikan nimellä, ja retoriikka on se, mikä tekee kirjoituksesta tai esitelmästä hyvän sekä uskottavan.
Jos palataan taas yhteen omista henkilökohtaisista lempiaiheistani eli UFO:ihin, niin aina silloin tällöin joku sanoo noita laitteita parapsykologian sekä yliluonnollisten asioiden piiriin, tai että näistä asioista puhuvan pitäisi hakeutua psykiatrille, niin silloin kyllä huomauttaisin, että jokaisella ihmisellä on oikeus omaan mielipiteeseensä, sekä siitä voisin huomauttaa, että UFO:t tuskin ovat "muuta" kuin humanoidien tai ihmisten tekemiä lentolaitteita, joilla varmaan on myös tyyppitunnus sekä fyysinen olomuoto, joka tekee niistä aivan luonnollisia välineitä, joskin kyseessä saattaa olla hyvin harvinainen lentokoneen malli.
Kukapa näistä asioista tietää oikeasti mitään, ja tässä vain käytin tällaista asiaa esimerkkinä siitä, millaista perustelua voi näistä asiosta käyttää. Perustellun mielipiteen esittäminen on aina oikeutettua, ja siksi meidän pitää ottaa toiset ihmiset keskusteluissa huomioon. Kun ihminen ryhtyy puhumaan jostain asiasta, niin tietysti olisi mukavaa, jos hänet huomioidaan oikeasti myös keskustelussa, eli silloin kun toinen puhuu jostain asiasta, niin häneen voi kiinnittää myös huomiota. Eikä aina tarvitse kääntää päätä pois, eikä puheenaihetta vaihtaa, kun joku tulee keskustelemaan jostain asiasta. Ja aina puhutaan sellaisesta kuin hyvät tavat.
Tietenkin on aina olemassa jotain neroja, joista on mukavaa kohdella toista kuin ilmaa. Se tietenkin on tarkoitettu ylemmyyden osoitukseksi, että ei muka kuunnella mitä toinen puhuu. Sitten jälkeenpäin mennään kertomaan, että toisen puhetta ei tarvitse kuunnella ollenkaan, joten tuolloin voidaan siirtyä taktiseen testiin, että kuuleeko kukaan oikeasti, mitä jossain pöydässä puhutaan. Jos sattuu olemaan takana muutama kurssi Krav-Magaa tai vastaavia itsepuolustuslajeja, niin silloin voi siinä pöydässä kertoa vaikka oman mielipiteen siitä, mitä mieltä on muista pöydässä istuvista henkilöistä.
Tuota itsepuolustuslajia tarvitaan silloin, kun joku kritiikin kohteista sitten alkaa kuumeta, jos he ylipäätään mitään kuulevat. Tuolloin voi testata samalla, että kuuntelevatko nämä henkilöt yhtään mitään. Tämä hyvin tehokas tekniikka on haukkua heidät esimerkiksi superjunteiksi, joilla ei ole mitään omia ajatuksia. Samoin pöydässä istuvien daamien tapaa pukeutua sekä heidän vartaloaan voi kommentoida niin, että he eivät ehkä aivan niin kauniita ole, kuin olettavat olevansa, ja haukkua heidät muutenkin maan rakoon. Tuolloin varmaan joku voi osoittaa kuulevansa toisen puhetta ryhtymällä itkemään. Tämä temppu varmaan on vielä tehokkaampi, jos sen tekee puhujan paikalta, koska se, mitä jokainen puheen pitäjä varmasti inhoaa, on se, että puheensorina vain kuuluu vieraiden parista.
Esimerkiksi häissä voi mukavasti haukkua hääparin maan rakoon, ja mitäpä sillä on väliä, jos ei kukaan sitten kuitenkaan koko iltana puhu tuon puheen pitäjän kanssa. Ei siinä sitten kuitenkaan mitään pahaa pääse tapahtumaan, jos vaikka puhuja lähtee vähän aikaisemmin. Mutta tuolloin voin kyllä sanoa, että varsinkaan ensikertalaiselta ei puheen tekeminen suju niin helposti kuin esimerkiksi joltain poliitikolta, joka pitää niitä jatkuvasti. Ja jos ei toisen tekemää työtä voi yhtään kunnioittaa, niin silloin kyllä pahoittaa tämän puheen pitäjän mielen, eikä se sitten tietenkään mitään kovin mukavaa ole.
Joten tällainen teko saattaa sitten tehdä lähtemättömän vaikutuksen koko tiimiin, mutta missään nimessä ei ole oikein, että myöskään toista osapuolta loukataan jatkuvasti. Eli jos ilta tuntuu olevan jo valmiiksi pilalla, niin ole rohkeasti erilainen, ja hauku koko yleisö maan rakoon. Silloin he saattavat jopa muistaa oman kuolevaisuutensa, ja jos he eivät koskaan muutenkaan käy, niin mitäpä siinä sitten mitään menettää, jos vaikka sattuu noita neroja sitten vähän loukkaamaan. Siinä on heille paljon puhuttavaa muuten niin tylsään ja säntilliseen elämään, missä kaikki ovat niin täydellisiä, että ihan alkaa kuolevaisia hirvittää tällainen ajattelutapa, missä toista saa muka kohdella kuin ilmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.