Miksi lapsi voi pahoin?

Kimmo Huosionmaa

Tässä sitten yhtenä päivänä eräs opettaja kertoi mediassa, kuinka hänen työpäivänsä kuluu siihen, kun pahoinvoivaa lasta hoidetaan luokassa, ja sitten tietenkin tuli myös se, kuinka tämä lapsi sitten viilteli itseään sekä piileskeli pulpetin alla. Eli aikamoinen koulupäivä tällä opettajalla, ja kun niitä lapsia pitäisi tässä vielä ehtiä opettaa, ja tuolloin ei aika tähän toimintaan riitä, kun yhden oppilaan ongelmia pitää ratkoa koko luokan kanssa. Tuossa artikkelissa opettaja vielä sanoi, että hänellä on muutamia lahjakkaita oppilaita, jotka eivät tällaisen asian takia saa opetusta. Se mikä tässä jutussa oli mielenkiintoista, että opettaja oli ilmeisesti täysin tunnistettavissa tästä jutusta eli hän kertoi olevansa Kuopiosta, mutta se ei jäänyt mieleeni, että oliko nimi sitten mainittu myös. Mutta jos henkilöt on tunnistettavissa, niin silloin ollaan ehkä menty vähän liian pitkälle näissä jutuissa. 

Mutta tässä seuraavaksi tulee mieleen opettajan vaitiolovelvollisuus, eli hänen ei tarvitsisi kaikkia yksityiskohtia noista luokassa sattuneista asioista kertoa ainakaan omalla nimellään. Eikä muuten ole mitenkään erityisen mukavaa, jos tällaista tapausta joutuu muu luokka seuraamaan sivusta. Mutta sitten tulee eteen sellainen ikävä seikka, että jos lapsi oikeasti voi pahoin, niin silloin tietenkin tähän asiaan pitää puuttua, ja hänet lähettää mielenterveyden asiantuntijan luokse keskustelemaan näistä tapauksista, ja tuo asinatuntija sitten tekee asiasta selvityksen ja lähetteen mahdollisiin jatkotutkimuksiin. 

Kun tuota nuorten pahoinvointia katselee, niin silloin tulee sellainen asia tietenkin huomioida, että jos kotona voidaan yleisesti huonosti, eli siellä ryypätään ja käytetään huumeita, niin tuolloin tietenkään asia ei aivan täysin ole nuoren omaa syytä. Tuo opettaja ei ainakaan kyseisessä lehtijutussa, joka on julkaistu MTV3:lla maininnut, että kutsuttiinko paikalle poliisi. Mutta ainakin omasta mielestäni olisi syytä ollut vaivata virkavaltaa tällä viiltelyllä, koska jos tuollaista toimintaa ilmenee, on kyse vakavasta asiasta. Ja tuo nuori voi joko omasta tai muiden aloitteesta syyttää opettajaa siitä, että hänellä on haavoja. Tuollaisia asioita ei enää selvitellä oppilashuoltoryhmässä, vaan siinä pitää paikalla olla ammattitaitoinen psykiatri sekä poliisi, joiden kanssa lähdetään asioita selvittämään, eikä siinä tarvitse sitten vaivata mitään oppilashuoltoryhmiä ollenkaan. 

Tuollainen asia ei ole mikään vitsi, vaan tietenkin se, että toinen viiltää itseään muiden ollessa paikalla saa varmasti aikaan pelkoa, ja tuohon tekoon voi kuolla. Joskus ihmisen valtaa niin sanottu "jatketun itsemurhan tarve", mikä sitten näkyy hyvin ikävällä tavalla lehdissä, ja ehkä suurimmalla osalla kouluampujista on tällainen tarve. Eli tuolloin itsemurhaan liittyy halu kostaa kiusaajille, ja se tekee tällaisesta tilanteesta vaarallisen. Ja voihan itsemurhakandidaatti ajaa vaikka toista autoa päin, ja surmata siinä yhteydessä useita sivullisia. Aina syy tällaiseen tarpeeseen, missä ihminen vahingoittaa itseään tai esimerkiksi toisten käskystä nielee paristoja selvittää aivan oikeiden poliisien sekä psykiatrien toimesta.

Joten sen takia pitää noissa tapauksissa uskaltaa soittaa virkavalta paikalle, sekä huolehtia siitä, että tuo henkilö pääsee tai joutuu osastolle, missä häntä hoidetaan asiaan kuuluvalla tavalla. Noissa itsensä vahingoittamis-tapauksissa itsemurha yrityksissä on sellainen ikävä seikka, että  joskus tuollainen  käytösmalli saattaa muuttua erittäin vaaralliseksi, ja se saattaa johtaa jopa silmittömään väkivaltaan. Kun puhutaan hiljaisesta hissukasta, joiden kaltaisten ihmisten kiusaaminen on muka mukavaa, niin silloin voisin hiukan huomauttaa tästä asiasta. Nimittäin se että ihminen on jotenkin syrjään vetäytyvä ei välttämättä tarkoita sitä, että hän olisi kovin mukava kohde kiusaajille.

Vaikka tämä tuntuu todella pahalta, niin esimerkiksi hiljaisuus ei ole aina sitä, mitä haluaisimme sen olevan. Jos puhutaan epäsosiaalisesta henkilöstä, niin he eivät paljoa muiden kanssa juttele. Eli tuollainen ikään kuin toisten välttely voi johtua antisosiaalisesta persoonallisuudesta, joka saattaa ilmetä tällaisena käytöksenä koulun pihalla, mutta sitten tuo henkilö saattaa koulun ulkopuolella yllättää kiusaajansa esimerkiksi pesäpallomailan kanssa. Kyseessä on tuolloin persoonallisuushäiriö, mikä ilmenee kaksijakoisena käytöksenä, eli siellä missä on todistajia ollaan kunnolla. Ja sitten selän takana tilanne muuttuu aivan toiseksi. Noiden henkilöiden tuntomerkkinä on nimenomaan tunnekylmyys, jota kutsutaan psykiatriassa sosiaalisen apatian nimellä tai paremmin tunnettu on termi psykopatia. 

Syrjiminen sekä koulukiusaaminen ovat taas kerran pinnalla, ja nuo asiat siirtyvät usein työelämään

Kimmo Huosionmaa

Kiusaaminen on asia, mihin pitää puuttua ajoissa. Kiusaaja nimittäin jatkaa tuota toimintaa läpi työelämän, ja siinä sitten myös yhtiö menettää rahaa. Kun kiusaaja juoksuttaa uhriaan pitkin taloa, tai pakottaa hänet lähtemään kesken päivän kotiin, niin silloin tietenkin tuon kiusatun työt jäävät tekemättä. Samoin kiusaajan oma aika menee silloin toisen alistamiseen. Jos oikein loistavasti käy, niin kiusaaja vetää koko osaston mukaan tuohon toimintaan, ja silloin ei sitten töistä enää tule mitään, kun kaikkien aika menee yhden työntekijän simputtamiseen. Kiusaaja oppii toimintamallinsa suoraan koulun pihalta, ja jos tuohon toimintaan ei puututa, niin hän sitten tekee jostain työpaikasta helvetin.

Ja seurauksena saattaa olla se, että tuossa työpaikassa ei kukaan voi töitä tehdä, koska siellä kaikki aika menee jonkun juoksuttamiseen. Työnantajan täytyy nuo tunnit kuitenkin maksaa, ja silloin tietenkin on edessä taloudellinen tappio tai oikeudenkäynti, kun työnjohtajaa vaaditaan tilille teoistaan, jotka ovat aiheuttaneet yhtiölle taloudellista haittaa. Eli tuossa tapauksessa työnjohto joutuu korvaamaan aiheuttamansa vahingon, mikä käsittää ainakin turhat työtunnit, joiden aikana on työnteko yrityksessä estetty.

Syrjiminen sekä koulukiusaaminen ovat synonyymejä, joissa ei ole mitään eroa toisiinsa nähden. Termi "syrjiminen" tarkoittaa yleensä passiivista koulukiusaamista, missä henkilö vain suljetaan pois ryhmästä. Kyseinen asia on yleensä seurausta aktiivisesta koulukiusaamisesta, joka tarkoittaa sitä, että henkilöä nimitellään sekä hänen vaatteitaan revitään sekä häntä saatetaan töniä. Fyysinen koulukiusaaminen on asia, mihin on helppoa puuttua, eli kun toinen pahoinpitelee toista, niin silloin tietenkin väliin on helppoa mennä, sekä tietenkin itseä saa niissä tilanteissa puolustaa. Ja tuolloin on tapaus, joka on selvästi rikollista toimintaa. Eli lyönnistä ja potkuista jää jäljet, joita voidaan käyttää todisteena oikeudessa. Mutta sitten sitten tietenkin eteen tulee nimittely sekä muut "hyvin mukavat asiat", kuten syljeskely toisen päälle. Tuolloin opettajien on vähän vaikeaa ryhtyä puuttumaan tilanteeseen, koska jokaisen ihmisen pitää jonkin verran nimittelyä kestää, mutta jos se on jatkuvaa, niin silloin tulee varmasti jossain vaiheessa raja vastaan.

Ja tietenkin tuollaiseen nimittelyyn liittyy sellainen ikävä asia, että nuo kiusaajat saattavat esimerkiksi kävellä rehtorin huoneeseen, ja kertoa valheita siitä, että toinen on käynyt heihin kiinni, tai sepittää tarinoita siitä, kuinka joku varastelee supermarketista. Vaikka toinen voi "todistaa" tuon teon, niin kuitenkin ihmetyttää se, että mitä varten tuo teko on muka todistettavasti edes tapahtunut? Yleensä tällaisessa tapauksessa kiusaaja levittelee noita ehkä hyvinkin keksittyjä asioita selän takana, ja sillä hän sitten varmistaa sen, että toisella ei ole enää ketään, jonka luokse hän voi mennä kylään, koska toisen vanhemmat ovat kuulleet "eräitä tarinoita" tästä henkilöstä. Kuitenkin kaikkein vaikeimmat tapaukset liittyvät syrjimiseen, jota kutsutaan nimellä "passiivinen kiusaaminen".

Siinä henkilö saatetaan jättää kokonaan pois sosiaalisesta elämästä, ja se tarkoittaa sitä, että hänen kanssaan ei kukaan puhu. Eli hänen tullessa juttelemaan on tapana kääntää selkä tuohon henkilöön. Ja häneen ei muutenkaan saa kiinnittää mitään huomiota, tai sitten se johtaa "rankaisutoimiin". Kun puhutaan siitä, kuinka vaitiolovelvollisuus pitää suut kiinni tuollaisista asioista, niin pitää muistaa se, että tietenkin vaitiolovelvollisuus ei ole voimassa, jos toinen henkilö sitten levittelee kaikkia asioita ympäriinsä. Olen jostain kuullut, että tällaiset kirjoitukset ovat aiheuttaneet jossain piireissä tarpeen muistuttaa siitä, kuinka suiden olisi parempi olla kiinni tällaisista asioista, tai sitten saa joku kuulla niistä vähän toisessa paikassa, kuten on tapana sanoa.

Koska me suomessa elämme maassa, missä katujengit pitävät valtaa, niin silloin mieleeni tulee se, että mitähän nuo ihmiset kuvittelevat muiden heistä ajattelevan? Eli jos minulla olisi tiettyjä asioita, mitä muut pitävät itsestään selvyytenä, niin uskaltaisinko tällaisia kirjoituksia edes tehdä? Eli luuletteko että minulle ei ole koskaan tullut mieleen se, että sellaiset mukavat primus motor-tyypit voivat sitten tulla juttelemaan vaikka vaimoni kanssa. Koulukiusaajat ovat ihmisiä, jotka nauttivat tuskan tuottamisesta. Heistä on varsin mukavaa hakea kiusaamansa pojan siskoa mukaansa, ja katsoa pilkallisesti kun toinen kärsii.

Samaa joskus huumekauppiaat ovat ainakin yrittäneet tehdä poliisin tai syyttäjien lapsille. Eli he tarjoavat huumeita noille nuorille, koska se tuntuu niin ihanalta. Koulukiusaajat nauttivat siitä, kun he saavat jonkun itkemään. Mutta silloin pitää muistaa sellainen asia, että nuo kiusaajat kiusaavat muita asioista, jotka ovat heille itselleen vaikeita. Ja koulukiusaajien omat asiat ovat sikäli huonosti, että he varmaan ovat kiusanneet muitakin kuin sitä yhtä ihmistä. Kiusaaja pelkää yleensä kostoa, ja siksi hän sitten tietenkin hakee ympärilleen muita samanhenkisiä kavereita. Kaikkein pahin tilanne tuon henkilön kohdalla on se, että hän joutuu menemään yksin kotiin. Noiden kiusaajien ajattelutapa on erittäin minäkeskeinen, mikä tarkoittaa, että he eivät voi käsittää jonkun tekevän asioita, joita kiusaaja ei edes tiedä olevan olemassa.

Mikäli  joku sitten menee vaikka yliopistoon lukemaan, niin silloin tietenkin kiusaaja ajattelee, että kyseinen henkilö käy jotain McDonald's versiota näistä paikoista, koska se että joku sitten pääsisi hänen ohitseen johonkin lukemista vaativaan ammattiin on hyvin kaukana siitä, mitä kiusaaja olettaa muiden tekevän. Esimerkiksi kukaan ihminen ei voisi lukea Kauppakorkeakoulussa tai muussa laitoksessa suureksi johtajaksi, vaan hän varmaan hakeutuu aina aloille, missä ei koulutusta tarvita. Niin elämässä pääsee kaikkein helpoimmalla, ja varsinkin keski-ikäisenä on mukavaa tehdä siivoustöitä, kun niissä sitten pääsee kaikkein varmimmin sosiaaliluukulle potkujen jälkeen. Tuollainen henkilö on työpaikalta helppo korvata uudella, jos hänen kanssaan tulee riitoja.

Ja kun ei omia oikeuksia tiedetä, niin silloin voi joku toinen vaikka teettää oman yhtiönsä töitä jollain työläisellä, kun tämä ei edes tiedä, miten tuollaiseen asiaan pitää suhtautua. Parhaana päivänä kiusaaja tulee uhrinsa esimieheksi, ja silloin meno on jatkunut kuten koulun pihalla. Paras tapa saada työelämässä paljon ikäviä asioita sekä joutua simputetuksi on tietenkin jättää koulut käymättä, ja tuota päätöstä voi sitten perustella paremmilla ansioilla, mitä opiskelija voi saada, ja kouluttamattomuus takaa nopean pääsyn työelämään, mutta sen minkä opintojen pituudessa voittaa, hävitään varmaan työelämässä. Ensin työhakemus pitää kirjoittaa sellaiseen muotoon, että se voidaan hyväksyä. Ja sitten tietenkin työpaikalla eteen tulee se, että tuollaisen henkilön pitää muistaa se, että hänet voidaan korvata hyvin nopeasti, joten silloin ei tietenkään pomolle sanota vastaan. Eikä kouluttamaton työntekijä tiedä oikeuksiaan, joten häntä on helppo hyväksikäyttää.

Esiopetus sekä sen edut sekä mitä voi kiusaaminen aiheuttaa sekä uhrille että kiusaajalle

Kimmo Huosionmaa

Kun keskustellaan siitä, että lapset menisivät jo kuusivuotiaina kouluun tai koulun kaltaiseen ympäristöön, niin aina välillä kohtaamme tilanteen, missä ihmiset vastustavat tällaista toimintaa. Samoin joissakin paikoissa on ikään kuin vastustettu sitä, että lasta on opetettu lukemaan sekä laskemaan jo ennen varsinaisen koulunkäynnin alkamista. Tätä perustellaan sillä, että tuollainen lapsi sitten aiheuttaa jotenkin häiriöitä koululuokassa tai tylsistyy ensimmäisellä luokalla.

Jos esiopetusta ajatellaan siltä kannalta, että siinä etsitään lapsesta vikoja, niin tällainen asia voidaan ajatella palvelevan tuon lapsen myöhempää kehitystä, koska silloin hänen vaikeuksiin voidaan puuttua jo koulunkäynnin alussa, eli tuollainen lapsi voidaan ohjata erityisryhmään, joka voi olla vaikka pienryhmä, missä opettajilla on aikaa puuttua lapsen toimintaan. Kuitenkin tällainen ajattelutapa on sellainen, mistä pitäisi päästä irti. Eli koulun sekä esiopetuksen olisi oltava sellaista, että sieltä saa myös myönteistä palautetta. Myönteinen lähestyminen sekä myös positiivinen palaute estävät koulupelon syntymistä. Kun lasta ajatellaan psykofyysisenä kokonaisuutena, niin samalla tietenkin itse voimme ajatella niin, että olisiko mukavaa mennä töihin, jos siellä etsitään vain vikoja omasta työstä?

Eli olemmeko valmiita siihen, että oma työ päivämme menisi siihen, että kuulisimme vain huonoja asioita itsestämme? Jos lapsi sitten saa vain huonoja kommentteja, niin se kyllä vie ilon koulunkäynnistä sekä halun yrittää, kun ei mitään kuitenkaan tule tehtyä oikein. Ja sitten jos ensimmäinen kohtaaminen koulun kanssa on sellainen, että siinä vain käydään läpi niitä puutteita, mitä joku muu on kirjannut papereihin, eikä lasta edes välitetä katsoa, niin silloin ei varmaan ole mukavaa lähteä aamulla siihen työhön, jonka yhteiskunta on lapselle varannut.

Kun sitten seurauksena on jälki-istunto, sekä huutoa kotona, niin silloin tietenkin on oppimisen riemu kadonnut tyystin, vaikka muuten koulussa ei ongelmia olisikaan. Ja huono motivaatio sitten heijastuu oppimiseen sekä siihen, mien luokassa käyttäydytään. Miksi lapsi sitten mitään yrittää tai tottelee, kun hän ei kuitenkaan koskaan saa muuta kuin haukkumista osakseen? Kuitenkin positivismi eli pieni kehu sekä se että joku vähän sanoisi suorituksista myös jotain positiivista olisi varmaan koulumotivaation kannalta hyvä asia.

Jos lapselle sanotaan myös se, että hän on hyvä jossain, niin se saattaisi hiukan parantaa myös työrauhaa, koska jos opettajasta pidetään, niin häntä ei silloin vastusteta niin helposti. Ja jos myös koulutuksen ihmiselle itselleen tuomia etuja korostetaan, niin silloin hän saattaa vaikka alkaa innostua koulusta sekä oppimisesta. Mikäli ihmisellä on hyvä ammatti, niin hän ei niin helposti ryhdy esimerkiksi päihteiden suurkuluttajaksi, joka sitten lopulta päätyy vääriin seurapiireihi, jotka näkyvät ikävästi katukuvassa sekä tilastoissa. Eli jos ihminen saa positiivista palautetta, niin se sitten auttaa kaikkien projektien läpiviennissä ja tämä koskee myös opin tietä. Koulusta olisi tehtävä sellainen paikka, että siellä olisi kaikilla hyvä olla, koska se sitten auttaa myöhemmin ammatin valinnassa sekä koulutuksen läpiviennissä sekä synnyttää halun opiskella vaikka tohtoriksi saakka, mikäli lukemiseen perustuvat ammatit kiinnostavat.

Tuollainen asia voisi sitten vähentää syrjäytymistä sekä rikollista käyttäytymistä myöhemmällä iällä. Mikäli kyse on esimerkiksi ulkomailta tulevasta lapsesta, jonka pitäisi opetella jompaa kumpaa kotimaista kieltä, niin silloin tietenkin olisi erittäin hyvä, jos koulun voisi aloittaa jo kuusivuotiaana, koska tuolloin ensimmäisen vuoden voisi kerrata, ja kyseinen henkilö olisi kuitenkin samalla ikäistensä kanssa. Kouluissa pitäisi olla tarpeeksi resursseja myös siinä tapauksessa, että henkilö on jotenkin ylivilkas tai muuten hänellä olisi oppimisvaikeuksia.

Jos lapsi erotetaan koulusta, niin silloin saattaa käydä niin, että hän ikään kuin menettää otteensa yhteiskuntaan, ja tuolloin voi myöhemmin edessä olla hyvin kallis tapaus, kun joku syrjäytynyt sitten alkaa tehdä väkivaltarikoksia sekä kostaa yhteiskunnalle kaikin mahdollisin tavoin. Tuollainen tilanne saattaa kuitenkin tulla eteen jo silloin, kun lapsi jää ostoskeskuksiin oleskelemaan päivisin, koska silloin varmasti ollaan menossa hyvää matkaa kohti rikollisen uraa. Siellä sitten vastaan tulee kaiken maailman huumemiehiä sekä muita yhteiskunnan kannalta erittäin ikäviä henkilöitä. Ja sitten tuollainen lapsi voi ryhtyä kostamaan entisille kavereilleen.

Samoin mielestäni esimerkiksi alaikäiselle, joka on jättänyt koulut kesken ei pitäisi maksaa tukia, koska se kannustaa tekemään päätöksiä, joista ei ole ainakaan mitään hyötyä. Itseäni ihmetyttää myös sellainen asia, että koulujen opettajilla sekä erilaisilla ammattiauttajilla on työstään vaitiolovelvollisuus. Mutta jostain syystä hyvin henkilökohtaisia asioita päätyy koululaisten korviin, ja sitten niitä aletaan käyttää toista oppilasta vastaan. Tuollaiset asiat, jotka koskevat esimerkiksi kotioloja ovat sellaisia, että niitä ei ole tarkoitettu ainakaan minkään 12 vuotiaan korviin.

Kun keskustellaan koulun lopettamisesta, niin itse olen muutaman kerran törmännyt tapaukseen, missä lasta on ikään kuin pakotettu jättämään koulu kesken, koska hänen naamansa ei ole "kavereita miellyttänyt". En tiedä, onko tämä totta, mutta joissakin tapauksissa on käynyt niin, että eräiden oppilaiden vanhemmat ovat vaihtaneet lapsensa koulua, koska luokalla on ollut henkilö, joka ei ole jostain syystä kelvannut heille. Ja pahimmassa tapauksessa tuo onneton on sitten joutunut tulemaan yksin kouluun, kun on ilmoitettu, että luokalla ovat joko tuo yksi ja opettaja tai muut.

Jos tuo on totta, niin kyseessä on koulukiusaamisen ikävin muoto. Koulukiusaaminen on asia, mistä paljon keskustellaan. Sitä ei ole erikseen mainittu laissa, mutta esimerkiksi kunnianloukkaus, sekä pahoinpitely ovat rikoksia. Samoin yllytys rikokseen on rikoslain mukaan rangaistava teko. Jos keskustellaan sitten rikoksen rangaistavuudesta, niin lain mukaan rikokseen syyllistynyt henkilö on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingot, jolloin sitten saattaa käydä niin, että tuon uhrin terapioita sekä vankilassa olo päiviä laskutetaan noilta kiusaajilta, sekä henkilöiltä, jotka ovat niihin tekoihin yllyttäneet. Rangaistuksen tarkoitus on pelottaa muita ryhtymästä rikollisen uralle sekä estää henkilöä uusimasta rikostaan. Ja siksi niihin saattaa liittyä asioita, joista ei juurikaan puhuta.

Samoin jos pahoinpitely aiheuttaa henkilön vammautumisen tai sen, että hän joutuu vaikkapa holhoukseen, joutuu syyllinen maksamaan tästä aiheutuneet kustannukset. Eli vaikka pahoinpitely olisi tehty alle 16 vuoden iässä, niin se tarkoittaa, että nämä kustannukset joutuu jokainen korvaamaan, koska korvauksilla ei ole alaikärajaa. Ja jos henkilö tuomitaan esimerkiksi ruumiinvamman tuottamisesta alaikäisenä tai ymmärtämättömänä, niin silloin edessä saattaa olla lopun elämää kestävä laitoskierre, koska ymmärtämättömyys tarkoittaa holhoukseen julistamista. Tuolloin sitten edessä on sellainen asia, kuin että muut tekevät tuon ihmisen puolesta päätökset lopun hänen elämäänsä.