Venäjän johto saattaa tarvita ulkoista vihollista. (Ja Trump saattaa haluta loistavaa diiliä)

 

Yllä: Kalustoa. IRIS-T-ilmatorjuntajärjestelmä. KUVA: Filip Singer (UusiSuomi)

Auttaako USA Gazpromia takaisin jaloilleen? Jos amerikkalainen yhtiö ostaa kaasun ja öljyn Venäjältä, ja sitten kuljettaa sen maailmalle ja myy sen omissa nimissään, niin se varmasti auttaa tuon öljyn sekä kaasun saattamisessa markkinoille. Siis haluaako Trump ja hänen tukijansa suoraan sanottuna diilin, jolla USA ryhtyy Putinin maakaasun sekä öljyn tukkukauppiaaksi? Tuolloin Gazpromin toiminta voisi elpyä. Ja ehkä Trump voisi perustella tätä toimintaansa sillä, että hän estää näin Venäjää joutumasta sisäiseen anarkiaan, sekä sen ydinaseiden päätymistä suoraan jonnekin toiseen USAlle vihamieliseen maahan. 

Trump haluaa diilejä, kun muut haluavat sotaa. Eli onko Trumpin ajatus pelata korttinsa niin, että esimerkiksi tuontitulleja ei aseteta Venäjältä tuleville tuotteille se, että hän tai hänen lähipiirinsä voivat ostaa Venäläistä öljyä ja kaasua amerikkalaisen yhtiön nimiin, sekä sitten kaupata tuota Siperian tuotetta edelleen ympäri maailmaa. Kun kaasu tai öljy siirtyisi amerikkalaisen yhtiön omistukseen, niin tuolloin öljy- ja kaasu olisivat juridisesti amerikkalaisia, mutta niiden alkuperä olisi Siperiassa. Tuolloin amerikkalaiset ostaisivat öljyä ja kaasua, sekä samalla myös tukisivat Venäjän sotakassaa, josta sitten jälkeen päin ostetaan lisää länsimaista elektroniikkaa, jota voidaan hyödyntää Venäjän asevoimien kehittämisessä. 

Venäjän halusta käydä sotaa NATOa tai EUta vastaan on aina keskusteltu. Siis jos ajatellaan esimerkiksi sitä, mikä on Venäjän ja Kremlin johdon etu, niin Kremlin johdon ajatus vallankahvan pitämiseen Putinin käsistä saattaa perustua siihen, että Venäjälle luodaan ulkoinen vihollinen. Tuo ulkoinen vihollinen olisi sellainen, että siihen vetoamalla voidaan venäjän kansaa pakottaa Putinin taakse. Eli ulkoiseen viholliseen vetoamalla voisi Kreml lisätä sensuuria, pidättää toisinajattelijoita sekä muutenkin pakottaa oma oppositio pois kadulta. Eli tämä ajatus ei ole niin suuren suuri, eikä myöskään ainutkertainen historiassa. 

Jokainen itsevaltias on historian aikana pelannut pelejään siten, että jos joku haluaa kysellä vaaleista, tai aloittanut mielenosoitukset hallitusta sekä hallitsijaa vastaan, niin jostain on ilmestynyt ulkoinen uhka, joka on sitten pelastanut hallitsijan, kun miehiä on tarvittu yllättäen syttyvässä sodassa. Ja tietenkin sota saa aikaan sen, että kiusallisia kysymyksiä ei saa kukaan päähänsä esittää, kun kaikki voimat pitää valjastaa sodan voittamiseksi. Kun sitten puhutaan venäläisten tavasta tiedottaa asioista, niin silloin muistetaan vain se, mikä palvelee Venäjän johdon etua. Eli Venäjän mielestä syy sodan jatkumiseen on Zelenskyissä sekä Ukrainassa. Aikoinaan tietenkin länsimaiden vaisu reaktio Krimin kriisin alkamisen yhteydessä kannusti Kremliä jatkamaan aggressiivista toimintaa. Ja esimerkiksi länsimaisten aseiden käyttökielto muualla kuin Ukrainan alueella on antanut Venäjälle etua. 

Kun Venäjän johto kehittelee suunnitelmia tulevasuutta varten, niin silloin varmasti meidän pitää muistaa se, että Venäjän kalusto on vähentynyt Ukrainassa. Jos Venäjä saa aikaan tulitauon, niin se sitten antaa sille mahdollisuuden tuottaa tai ostaa uusia aseita tuhoutuneiden tilalle. Ja ehkä Venäjän johdolle riittää se paljon puhuttu sekä samalla myös pelätty tulitauko, joka jatkuu sitten seuraavat sata vuotta. Eikä tilannetta paranna sekään, että kun Venäjän konventionaalinen iskuvoima putoaa liian alas, niin sen jälkeen Kremlin johdon doktriini voi olla se, että ydinaseita käytetään nyt myös ensi-iskun antamiseen. 

https://yle.fi/a/74-20157535

Ydinaseet ovat tähän mennessä olleet väline, jolla saa maailmalta ymmärtämystä kaikille teoille. Joten tietenkin myös Putin tietää noiden aseiden antaman neuvotteluvaltin. Olemalla kova, armoton sekä röyhkeä saa aina kaiken mitä haluaa. Ja tuon viestin Putin on varmaan mielellään antamassa myös USAle sekä Ukrainalle ja lopulle EUsta. Daavidin lengon kaltaiset välineet tietenkin ovat tehokkaat konventionaalisia ohjuksia vastaan, mutta ydinaseiden kohdalla pitää huomioida se, että vaikka nuo torjuntaohjukset vaurioittaisivat ydinasetta niin ettei se laukea, niin maastoon leviää joka tapauksessa plutoniumia. 

Ukrainan sekä USAn mineraalisopimus voi tietenkin avata uusia ovia Ukrainan sekä USAn jo ongelmallisissa suhteissa. Eli tuolloin voidaan luoda kuva siitä, että Ukraina ostaa aseita USAsta, ja tuon mallin pitäisi sitten vedota Senaatin republikaaneihin, jotka jatkuvasti pohtivat sitä, miten paljon Ukrainan tukeminen USAlle maksaa. Mutta lopulta sitten aina voi tapahtua melkein mitä hyvänsä. Venäjä tietenkin haluaa alueita Ukrainalta, ja 20% maan pinta-alasta on melko suuri osa Ukrainaa. Samoin jos Venäjä haluaa vielä esimerkiksi Odessan kaupungin sekä vetää rannikkorajansa Moldovan rajalle asti, niin silloin Ukraina olisi eristetty Mustamerestä, eikä Kaukasuksen öljyä ja kaasua voida tuolloin tuoda Venäjän ohitse Eurooppaan. Ukrainan sota on Venäjän kannalta mennyt huonosti. 

Mutta toisaalta julma matematiikka merkitsee sitä, että Ukrainassa sotimassa oleva venäläinen ei ainakaan osoita mieltään Putinia vastaan. Se että Venäjä suostuu tulitaukoon sekä sen hallinnassa olevien alueiden liittämiseen Venäjään ei tarkoita, etteikö Venäjän vaatimuslista voi vielä pidentyä. Eikä Putinin seuraaja ehkä poikkea mitenkään asenteiltaan Putinista. Trumpin kannalta voidaan sanoa, että hän ei ole luovuttamassa yhtään maataan. Trump ajattelee tietenkin taloutta ja omaa kunniaansa. 

Mutta samalla hän rapauttaa puolustusta sekä vahingoittaa oman maansa etua. Mutta tuo etu ei ole ehkä sama kuin hänen oma etunsa. Vai onko kyseessä Donald Trumpin ja hänen lähipiirinsä etu? Hän saattaa ajatella mahdollisuutta hankkia tai välittää Siperian eli Putinin öljyä ja kaasua ympäri maailmaa. Eli öljy ja kaasu ostettaisiin tuolloin amerikkalaisen välitysyhtiön nimiin, kuljetetaan asiakkaille, jotka ostavat tuolloin nimellisesti amerikkalaista, mutta alkuperältään venäläistä öljyä ja kaasua. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/venaja-ymmarsi-jo-aikaa-sitten-tosiasian-sodasta-natoa-vastaan-sanoo-tutkija/785b3255-516e-4910-9f79-07b1d628e0ce

https://yle.fi/a/74-20010573

Rauha Ukrainaan voisi pelata Putinin ja Gazpromin pussiin.

"Mistä kaasu? Markkinaehtoisessa hintakilpailussa venäläinen putkikaasu on ylivoimainen laivoilla kuljetettavaan amerikkalaiskaasuun verrattuna.KUVA: FILIP SINGER". (Uusisuomi, Kommentti / Venäjän rahakoneesta tuli hylkiö – Rauha Ukrainassa voisi pelata Gazpromin pussiin). Venäjän etu länsimaihin verrattuna on se, että tuotanto tuossa maassa on halpaa. Samoin sieltä puuttuu ympäristö lainsäädäntö, sekä tietenkin esimerkiksi vankeja voidaan surutta käyttää esimerkiksi metsätöissä, joten sen takia Venäjä tuotanto on niin halpaa. Venäjällä ei tarvitse käyttää suojaimia, eikä siellä tarvitse myöskään välittää erilaisista työajoista yms. Tai ainakin itse uskon, että korruptio takaa sen, ettei moisiin asioihin ehditä tai haluta puuttua. 

Liittyivätkö Venäjän puolustusministeri Shoigun lausunnot ennen Suomen NATO-jäsenyyttä Ilomantsin ja Ukkolanvaaran kultaesiintymiin? Uskoisin että nuo kaksi kultaesiintymää ovat asioita, jotka voivat Venäjän silmissä antaa aihetta rajan paikan tarkistamiseen. Mieleen muistuvat sellaiset paikat kuin Kalastajansaarento eli maamme Jäämeren satama, sekä tietenkin Petsamon nikkelikaivos, jotka Neuvostoliitto otti itselleen Karjalan lisäksi vuonna 1944, sekä sijoitti muutamia haupitseja, sekä kemiallisia aseita Porkkalan alueelle, jonka Neuvostoliitto "vuokrasi" Suomelta vuonna 1944, ja luovutti sen takaisin karmeassa kunnossa. 

Rauha Ukrainaan on asia, mitä varmaan kaikki me toivomme. Mutta mikä on rauhan hinta? Tai mikä on sodan hinta? Ukrainan rauha voi olla kaikkien tavoite, mutta miten tuo tavoite voidaan saavuttaa, ilman että Ukraina ja maailma joutuvat maksamaan siitä kohtuutonta hintaa. Aselepo voisi olla hyvä asia, mutta se saattaa muuttua välineeksi jolla Venäjän asevoimat kokoaa sekä kouluttaa uusia miehiä. Samoin aselepo voi olla väline, jonka avulla Venäjä saa avattua siihen kohdistettuja pakotteita. Ja se saattaa myöhemmin merkitä sodan uutta kiihtymistä. 

Väärin tehty rauha varmasti lietsoo Venäjän kansallistunnetta, mihin liittyy tietenkin asevoimien ihailu. Eli Venäjä pitää vääryytenä kaikkia asioita, jotka eivät liity sen esityslistaan. Eikä Putin näe mitään väärää omassa toiminnassaan. Jos Venäjä saa tahtonsa läpi, niin se saattaa yllyttää sitä vastaaviin erikoisoperaatioihin myöhemmin. Samoin se saattaa kohottaa kostomielialaa myös Ukrainassa, jossa ainakin suuri joukko ihmisiä on kohdannut kohtuutonta kärsimystä, mukaan lukien lapset ja nuoret, joita Venäjä on siirtänyt pois valtaamiltaan alueilta. Ja nuo asiat kuten kidutus, kodin menettäminen sekä halventava käytös eivät varmaa heti unohdu. 

Samalla kuitenkin ydinaseet ovat Venäjälle erittäin hyvä kiristysväline, jolla vieraat joukot saadaan pidettyä pois Ukrainasta. Eli "oletko valmis ottamaan riskin kolmannesta maailmansodasta, kuuluu Putinin retoriikka"?  Meidän pitää lähteä siitä, että Putin on tosissaan ydinaseen käytössä. Suurin osa ydinsotaa koskevista skenaarioista alkaa rajoitetusta ydinaseiden käytöstä. Tuolloin vastustaja laukaisee yhden tai kaksi kärkeä jotta taistelukentän tilanne saadaan muuttumaan. 

Ja jos esimerkiksi joku noista raketeista jää ampumatta tai räjähtää siilossaan, niin silloin tilanne saattaa ryöstäytyä käsistä, ja Putin päätyy niin sanottuun massa-ammuntaan. Eli epävarmuus siitä toimivatko kaikki ydinaseet saavat aikaan tilanteen, jossa mahdollisesti rajoitettua ydinsotaa varten laukaistu ase räjähtäessään ennen aikojaan saa aikaan paniikin, jossa Putin kokee olevansa pakotettu käyttämään koko ydinasekapasiteettia. Se mitä sitten Venäjän konventionaalisen sotavoiman esitys Ukrainassa tarkoittaa on se, että tuo maa nojaa entistä enemmän suuritehoisiin ydinaseisiin. Venäjän ongelma on se, että noiden aseiden suuntausjärjestelmät eivät ole parhaat mahdolliset. Joten sen takia niiden epätarkkuutta on korvattu lisäämällä taistelukärjen tehoa. 

Pakotteiden poistaminen on tietenkin asia, mikä merkitsee sitä, että Gazpron, Venäjän rahakone alkaa taas tuottaa rahaa tuon valtion eli Kremlin eliitin taskuun. Tuolla rahalla voidaan ostaa esimerkiksi palkkasotilaita, jalkapallojoukkueita sekä monia muita asioita, joiden kautta voidaan vaikuttaa ihmisiin. Uskoisin että pakotteiden poistaminen on yksi asioista, joita Venäjä vaatii lopettaakseen laittoman hyökkäyssodan. Jos Venäjä saa pitää valtaamansa alueet, niin sen jälkeen se voi aloittaa vastaavat erikoisoperaatiot jossain muussa maassa. 

Samoin Venäjä voi vaatia vähintään sitä, että se saa pitää alueet, jotka se on vallannut. Ja Trumpin sekä Zelenskyin yhteenotto tietenkin on asia, mikä saa Kremlin korjaamaan sen käsityksiä oikeudenmukaisesta rauhasta siten, että se varmaan katsoo aiheelliseksi vaatia koko Mustanmeren rannikkoa Moldovaan asti itselleen. Se mikä tekee tuosta asiasta ongelmallisen on se, että pääosa Ukrainan mineraaleista on Venäjän valtaamilla alueilla. 

Ja se mikä tekee asiasta pelottavan on se, että myös Suomesta lähellä Itärajaa on löydetty merkittäviä kultaesiintymiä. Nuo kultaesiintymät varmaan kelpaavat myös Venäjälle, joka sitten niitä mielellään hyödyntäisi. Eli liittyivätkö esimerkiksi puolustusministeri Shoigun lausunnot tuohon Ilomantsin sekä myöhemmin tehtyyn Ukkolanvaaran kultaesiintymiin? 

Siis loogisesti ajatellen Venäjä tulee vaatimaan siihen kohdistettujen pakotteiden täydellistä purkamista, ennen kuin mitään rauhaa voidaan lähteä rakentelemaan. Juuri aselepo on asia jonka avulla voidaan omia joukkoja täydentää. Ja tie rauhaan vie tietenkin aselevon kautta, mutta sitten rauha joka kirjoitetaan paperille voi poiketa siitä todellisesta rauhasta ja luottamuksesta, jonka rakentamiseen saattaa kulua sukupolvia. 

Siis rauhansopimuksia on helppo allekirjoittaa, jos itse ajattelee että ne tuovat itselle hengähdystaukoja uusia offensiiveja ajatellen. Ja jos sopimusta seuraa isänmaallinen vuodatus siitä, kuinka "pahat länsimaat" pakottivat Venäjän sopimaan rauhasta, niin tämäkin rauhansopimus muuttuu uudeksi Versaillesin rauhansopimukseksi. Se tarkoittaa sitä, että Venäjän kanta asiaan on se, että se ei ole tehnyt mitään väärää. Ja mitään muuta kuin Venäjän kantaa asiaan ei edes tarvitse kuunnella. Ukrainan kohdalla taas ei kukaan varmaan tätä sotaa aivan heti unohda, ja se sitten mutkistaa tilannetta entisestään. 

Ukrainan asevoimien ja tiedustelun lakkauttaminen varmaan kuulostaa hyvältä Valkoisessa Talossa, mutta se ei välttämättä kuulosta kovin hyvältä Ukrainan johdon tai Ukrainan kansan mielestä. Ja toisaalta taas se että Venäjä pitää esimerkiksi kaikkia muita vaihtoehtoja kuin vastustajan täydellistä nöyryyttämistä "absurdina" merkitsee tietenkin melkolailla samaa kuin Jatkosodan jälkeinen rauhanehtojen sanelu Suomelle, tai Versaillesin rauhan jälkeinen sanelurauha Saksalle. Eli se saattaa nostaa revanssihenkeä Ukrainassa. Kun sota Ukrainassa päättyy, niin sinne lähetetyt Venäjän joukot ovat siirrettävissä muihin tehtäviin. 

Ja yksi noiden joukkojen sijoituspaikka on Karjala, jonne Venäjä on päättänyt sijoittaa erittäin suuren sotilasjoukon. Se että Venäjä ei ehkä aivan heti lähde hyökkäämään ei tarkoita sitä, että Venäjä ei koskaan voisi hyökätä. Se että Venäjän ja Ukrainan välinen tulitauko saadaan aikaan tarkoittaa sitä, että Venäjä vaatii kaasun toimitusten avaamista ja normaalien kauppasuhteiden palauttamista. Tämä taas tarkoittaa sitä, että Gazprom alkaa taas tahkota rahaa Kremlin miesten taskuun. Se taas varmasti saa aikaan sen, että Putin voi tiukentaa otetaan vallasta. Kun puhutaan siitä mitä rahalla voi ostaa lännestä, niin se on varmasti hyvin vaikuttavaa. 

Mutta se mitä rahalla voidaan ostaa Venäjällä on periaatteessa paljon enemmän kuin lännessä. Venäjällä monet asiat mitkä ovat länsimaissa itsestään selvyyksiä ovat Venäjällä erikoisluvan takana. Ja tuon luvan voi saada suostumalla Kremlin äänitorveksi. Sillä saa sitten pornoa ja musiikkivideoita ruudun täyteen. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/venajan-rahakoneesta-tuli-hylkio-rauha-ukrainassa-voisi-pelata-gazpromin-pussiin/329ca81e-b08e-491a-b3ef-a8883b025262

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ae71aa61-ccd8-4938-9a33-4def98b525c1

https://yle.fi/a/74-20003136

Trumpia ja politiikkaa

Trump on sanonut, että Ukraina olisi voinut estää sodan. Siis Ukrainan olisi pitänyt tehdä yksi niistä paljon puhutuista diileistä vuonna 2014, kun Venäjä miehitti Krimin. Tai Ukrainan olisi pitänyt antaa suuri osa sen rannikkoa Venäjän käsiin. Ehkä me kaikki olemme sitä mieltä, että Venäjällä olisi kyllä lääniä, eikä sen tarvitsisi pyydellä pienemmiltä naapureilta suurta osaa niiden pinta-alasta itselleen. Siis me myös varmaan tiedämme, että suluttamalla Mustanmeren rannikon voi Venäjä estää Kaukasuksen öljyn ja kaasun toimittamisen Venääjn ohi Eurooppaan, mikä sitten vaikuttaisi Gazpromin saamaan tulokseen. Mutta siis jos ajattelemme sitä, että olisiko Venäjä jättänyt hyökkäämättä Ukrainaan, jos Zelenskyi olisi tehnyt diilin, niin me voimme sitten samalla kääntää katseemme Venäjän suuntaan. 

Siis Venäjän ongelma on siinä, että kaikkien diilien pitää aina tapahtua Venäjän ehdoilla. Se siitä retoriikasta. Mutta jos keskustellaan rauhasta, ja rauhantahdosta, niin toki valmiuksia rauhaan pitäisi löytyä vähän molemmilta puolilta. Rauhan tekeminen tilanteessa jossa toinen osapuoli on kiistänyt tai vähintään kyseenalaistanut toisen maan kansallisen itsemääräämisoikeuden ja valtiollisen olemassaolon ei ole tilanne, missä rauhaa voidaan rakentaa ainakaan niin, että siitä tulisi kovin pysyvä tila. 

Diilien avulla voidaan helposti luoda tiloja, joissa rauhaa tai näennäistä rauhaa voidaan rakentaa. Venäjän tahtotila on se, että tuo maa on voimakkaampi, ja sen takia sen ei tarvitse neuvotella muiden kanssa. Tai neuvotteluja ei käydä kuin siitä asetelmasta, että sotilaallisesti voimakkaampi Venäjä tuo pöytään omia näkemyksiään, joita toisen pitää sitten hyväksyä. Eli mitään muuta kuin Venäjän esittämiä asioita ei edes ehditä käsitellä. 

Trump on kutsunut Venäjän pöytään neuvottelemaan Ukrainan rauhasta. Ukrainaa ei olla kutsuttu mukaan. Ukrainalla on paljon strategisia luonnonvaroja, mutta samalla kuitenkin me voimme huolissamme katsella sitäkin mahdollisuutta, että Venäjä antaa samanlaisen lupauksen. Me tiedämme, että sota ei jatku ikuisesti. Eli sota voidaan määritellä aseiden aktiiviseksi käytöksi vastapuolta vastaan, mutta siis tulitauosta on pitkä matka rauhansopimukseen. Rauhansopimus taas on pelkkä paperi, jos sitä ei aiota noudattaa. 

Ja tuo asia sitten merkitsee sitä, että Euroopan yli kävellään taas vaihteeksi. Mutta mitä asialle voidaan tehdä, jos Eurooppa itse antaa näin tapahtua? Meillä on edessämme kaksi tai kolme pulmallista tilannetta. Ensinnäkin jos Ukrainaan saadaan tulitauko, ja tilanne muuttuu ehkä samanlaiseksi kuin Pohjois- ja Etelä-Korean rajalla, missä tulitauko on jatkunut 1950-luvulta lähtien, mutta rauhansopimusta noiden maiden välillä ei olla kirjoitettu. Toinen asia on se, että kun Ukrainaan saadaan tulitauko, niin Venäjältä vapautuu resursseja, jotka se voi tuoda vaikka Pietarin sotilaspiiriin. Ja kolmas asia sitten on se, että kun rauha saadaan aikaan, mikä tarkoittaa tulituksen loppumista, niin se tarkoittaa sitä, että EU-maat ja poliitikot palaavat vanhaan malliin, ja tuo asia saattaa romuttaa taas kerran hankkeet EUn yhteisestä puolustuksesta. 

Eli kaikki valtiot taas lähtevät ajamaan omia etujaan, ja sitten taas veronmaksajat voivat valita terveyskeskuksen ja puolustuksen välillä. Toki huippuluokan aseet ovat kalliita, mutta samalla tietenkin myös riski tulla ammutuksi jossain sodassa on suurta. Huippuluokan aseet ovat asia, jota maan puolustaminen vaatii, ja rauhanaikaiset yhteishankinnat tietenkin ovat asioita, joiden takia omaa puolustusta voidaan tehostaa. Mutta rauhan tultua ryhdytään jossain vaiheessa taas syyttelemään esimerkiksi varusteteollisuutta sotahulluiksi, ja Venäjän vakuutteluja halutaan uskoa. Ja hankkeet EUn omasta puolustuksesta kaatuvat "kansalliseen vastarintaan". Eli kaikki haluavat olla johtajia, eikä kukaan halua kaivaa metsässä poteroita. 

Kun USAn varapresidentti Vance tapasi AfD puolueen edustajia, niin hän oli varmaan ajatellut, että hän tai Trumpin hallinto solmivat suhteita tähän Euroopan uuteen voimatekijään, jota on lehdistössä mainostettu erittäin paljon. Ja juuri näitä signaaleja Moskova pitää esimerkkinä NATOn viidennen pykälän rapautumisesta. NATOn puolustusta vaivaa sama ongelma kuin EUn puolustusta. NATO on samoin kuin EU itsenäisten valtioiden yhteisö. 

Saksassa ajatellaan että Puola on sen ja Venäjän välissä, eli jos Venäjä hyökkää länteen, niin silloin Puola jarruttelee tuota hyökkäystä. Ja sotaa käydään silloin Puolan alueella. Suomi on Ruotsiin nähden samassa maantieteellisessä asemassa. Mutta toki ohjukset lentävät helposti myös Puolan ja Suomen ylitse. Samoin Suomen itäraja on jostain syystä varsin kaukana jostain Haagista tai Pariisista. Ja tietenkin Hollannilla ja Ranskalla on myös omia ongelmia, kuten esimerkiksi skenaario jossa joku päättää tuhota Ijsselmeer padon, ja peittää suuria alueita Hollantia meren alle. 

Taas vaihteeksi USA myös muistuttaa siitä, että sen poliitikot vastaavat omille äänestäjilleen. Ja se tarkoittaa sitä, että USA saattaa vähentää sotilaallista läsnäoloaan Euroopassa. Ja juuri tämä on asia, minkä takia EUn pitäisi kyetä ottamaan vastuuta omasta puolustuksestaan. Tai sitten periaatteessa meidän pitää ymmärtää se, että myös kansallinen puolustuksemme pitäisi olla sillä tasolla, että voimme suoraan tuhota Venäjän mahdolliset hyökkäysjoukot. Eli me tarvitsemme välineitä joilla myös Suomi voi tuhota Venäjän asevoimia siinäkin tapauksessa, että me emme saa muilta apua. Toki USAn tukikohtaverkosto on rakennettu 1940-luvun lopulla. Ja voi olla että USAn sotilaallinen johto pelkää sitä, että noita tukikohtia vastaan tehdään ydinhyökkäys. 

Tuolloin koko tukikohta voi tuhoutua muutamassa sekunnissa. Eikä tuhotusta tukikohdasta ole ainakaan NATOlle mitään iloa. Samoin myös NATOn siirtyminen kohti itää saa aikaan tilanteen, missä NATOn pinta-ala laajenee. Ja NATOssa pelätään että Venäjä suorittaa laaja-alaisia maahanlaskuja sen selustaan. NATOn puolustus on tietenkin asia, johon pitää saada syvyyttä. Se mikä tietenkin tekee Ukrainan tilanteesta erilaisen kuin sodasta NATOa vastaan on se, että Ukrainassa tunnetaan Venäjän taktiikka. Eli Venäjän asevoimien taktiikka perustuu pitkälti Neuvostoliiton aikana luotuihin malleihin. 

Kun NATOa laajennetaan, niin silloin tietenkin sellaisia varusteita kuten ABM eli ohjusten torjuntatutkia sijoitetaan lähelle Venäjän rajaa. Noiden tutkien avulla kerätään tietoa Venäjän alueella tapahtuvasta toiminnasta, ja sodan aikana tiedot ohjusten laukaisuista lähetetään sekä Eurooppaan että NORADiin. Mutta noita varusteita pitää suojella. Eli esikoisjoukkojen isku tai hybridi-isku missä käytetään ohjuksia sekä kommandoja tai agentteja, joiden tehtävä on asentaa paikannin noihin tutkiin voi aiheuttaa aukon ilmapuolustukseen. NATO siis puolustaa alueita eikä yksitäisiä valtioita. Tilanteesta tekee oudon se, että myös Venäjä näkee NATOn kokonaisuutena vihollisena. 

Mutta samoin Venäjä hyökkäisi alueille. Eli se ei välttämättä välittäisi mistään puolueettomista valtioista, jos sen panssarit saisivat etua siitä, että ne koukkaavat tuon alueen läpi. Tai Venäjä voi käyttää puolueetonta maata tukikohtana, josta se kohdentaa hybridivaikuttamista tai jopa aseita muihin valtioihin. Se että Venäjä osaa vakuuttaa rauhantahtoaan ei ole mitään uutta. Mutta samalla meidän pitää muistaa, että Suomi ja Ruotsi olivat ennen NATO-jäsenyyttään NATOn ja Venäjän välissä. Pahimmillaan taistelut olisivat joka tapauksessa ulottuneet Suomeen ja Ruotsiin, jos Venäjän asevoimien johto olisi ajatellut hyökätä Pohjois-Norjaan Suomen ja Ruotsin lapin kautta. Eli historia toistaa itseään. Samoin sodan alettua Venäjä olisi voinut vaatia liittolaisuutta. Tuolloin Suomen olisi joko tuettava Venäjää, eli päästettävä Venäjän joukkoja alueelleen, sekä samalla myös säädettävä lakeja joika tukevat Venäjää, ja samoin Venäjä olisi ehkä vaatinut saada omia tukijoitaan maamme hallitukseen. NATO saattaa olla heikko, koska NATO-maat ovat periaatteessa demokraattisia valtioita. Mutta samalla meidän pitää muistaa, että diktaattorit ovat aina vahvoilla sodassa. 

Jo Ruotsin vallan aikana sodat joita Ruotsi kävi käytiin pääasiassa Suomen puolella, ja esimerkiksi Tsaaritar Katariina Suuri esitti Suomen itsenäisyyttä perustellen tätä asiaa sillä, että Ruotsin ja Venäjän väliin saadaan näin puskurivaltio. Ja jos jompikumpi valtio hyökkää toiseen, niin silloin tuo puskurivaltio antaa toiselle aikaa koota armeija. 

USA on ollut tähän asti riippuvainen Euroopan suhteistaan ainakin tiedustelun osalta. UKUSA yhteistyö sekä esimerkiksi Pohjois-Norjassa olevat NSAn kuuntelu, ja tutka-asemat välittävät Pentagoniin tietoja Venäjän joukkojen liikkeistä sekä Venäjän viestiliikenteestä. Tietenkin nuo asemat voitaisiin osittain korvata satelliiteilla sekä stratosfäärisatelliiteilla, jotka ovat erittäin korkealla leijuviin ilmapalloihin tai ilmalaivoihin asennettuja vakoilulaitteita. Mutta Pohjois-Norja on kuitenkin kustannustehokas alue noille välineille, ja se tarjoaa myös alustan josta voidaan tarvittaessa vaikuttaa esimerkiksi Murmanskin alueen laivastoon, johon on sijoitettu pääosa Venäjän ydinsukellusveneistä. 

USA on edelleen sitoutunut NATOon, mutta...

Euroopan tulevaisuus on sumun peitossa. Ja kaikki mahdolliset uhkakuvat pitää ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä. 

Euroopan pitäisi pikkuhiljaa heräillä ruususen unestaan. Se ei voi loputtomiin sysätä vastuuta puolustuksestaan jonnekin Atlantin toiselle puolen. Meidän pitäisi ryhtyä kehittämään Euroopan puolustusta niin, että sen riippuvuus USAn halusta puolustaa meitä vähenee. Me usein unohdamme että toisella puolen maailmaa, Beringin Salmen rannalla myös USA ja Venäjä ovat rajanaapureita. Venäjän johto onnistui vakuuttamaan maailman omasta rauhantahdostaan, jolloin USA muuttui maailman "pahikseksi". 

Sitten kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, niin myös me saimme huomata, että Putin on valehdellut meille tai meidän johtajillemme, jotka ihan itse olemme valinneet. Me voimme tietenkin sanoa, että moni länsimainen johtaja on tehnyt virheitä Putinin kanssa. Mutta samalla me voimme sanoa, että tehtyä ei saa tekemättömäksi. Me voimme aina päivitellä sitä, mitä esimerkiksi USAn varapresidentti Vance, Trump ja muutamat muut ovat sanoneet tai tehneet. Mutta sitten me voisimme pikkuhiljaa ryhtyä tekemään konkreettisesti jotain, jolla voisimme korjata niitä virheitä, joita olemme tehneet. 

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on asia, missä silmiinpistävää on se, että se on osoittanut myös Suomalaisen sodankäyntidoktriinin osittain vääräksi. Me olemme ajatelleet, että saamme Venäjän lopettamaan aggression aiheuttamalla sille suuria tappioita, jolloin Venäjä huomaisi maamme käyvän sille liian kalliiksi. Mutta kuten olemme huomanneet, niin Venäjän johto ei välitä tappioista, mikä sitten tarkoittaa sitä, että joudumme arvioimaan uudelleen tuota doktriinia eli puolustusoppia. Se että olemme NATOn jäseniä tekee meistä Venäjän silmissä sen vihollisia. Putin ei tule unohtamaan sitä, mitä olemme Ukrainan hyväksi tehneet. Joten sen takia meidän pitää löytää sellainen puolustusmalli, jolla voimme uskottavasiti vastustaa Venäjää myös silloin jos USA ei meitä tue. Ja tuolloin ei mitään asetyyppiä saa jättää listojen ulkopuolelle. 

Ja me emme sen takia voi niin vain perua NATO jäsenyyttä. Siis se että olisimme pysyneet puolueettomina olisi saattanut aiheuttaa sen, että Venäjä olisi kohdistanut meihin kovempia otteita kuin mitä nyt olemme saaneet kokea. Vai uskoko joku että Putin olisi jättänyt maamme rauhaan jos olisimme olleet NATOn ulkopuolella?  Eli NATO on mielestäni erittäin perusteltu päätös omaan poliittiseen asemaamme nähden. Mutta meidän ei tule siis vain sokeasti luottaa siihen, että joku Atlantin toisella puolella istuva poliitikko kantaa vastuun Euroopan puolustamisesta.

Donald Trump on mies joka osaa pelata erilaisia pelejä, ja sen takia meidän pitäisi ehkä muistaa, että hän ei ole ehkä yksin mielipiteineen. Se miten Trump käsittelee maailmanpolitiikkaa on erittäin suuri yllätyksellisyys. Eli Trump saattaa olla mies, joka on Putinin tavoin loistava improvisoija. Hän on suuren luokan populisti, joka saa erityisesti valtion hallinnon sekä sen virastot näyttämään pahalta. Ja samalla hän on suuren luokan valtion presidentti, joka on luvannut työtä miljoonille. Se on nostanut hänen suosiotaan todella paljon. 

Kun tuo mies puhdistaa hallintoa, sekä FBItä sekä CIAta ja ilmeisesti kohta myös oikeuslaitosta, niin silloin olemme tilanteessa, joka on ollut osittain käytäntönä myös Euroopassa. Eli jos presidentti myöntää eron, niin virkamiesten on silloin lähdettävä. Virkamiesten on meillä Suomessa ollut nautittava Eduskunnan sekä presidentin luottamusta, ja itse mietin että onko se mitä me USAssa näemme ja arvostelemme oikeastaan vain maailmanlaajuinen tapa? Siis pelkäämmekö Trumpin muuttuvan Amerikan kuninkaaksi, vai pelkäämmekö että hänen aloittamansa malli yleistyy. 

Ukrainan asia on Euroopan asia. Sen me voisimme jo pikkuhiljaa myöntää. Ukraina on kovin kaukana Washingtonista, ja sen takia meidän pitäisi EUna ottaa myös vastuuta Ukrainasta. Trump on tietenkin omasta mielestään vastuussa lähinnä omille äänestäjilleen sekä tukijoilleen. Ja Ukrainan tukeminen varmaan on Trumpin mielestä hyvin kallista. Me olemme lähempänä Ukrainaa kuin USA. Sen takia me ehkä voimme ajatella asioista hiukan eri tavalla kuin Trump. Mutta kuten tiedämme, niin meillä on  jotenkin pitkä matka siitä, että ajatukset muuttuvat teoiksi. 

Ukrainan presidentti Zelenskyi on väläyttänyt mahdollisuutta siihen, että Ukraina hankkisi ydinaseita. Ydinaseiden hankkiminen nykyisessä tilanteessa voisi olla liian kova ponnistus tuolle maalle. Mutta toisaalta Ukraina voisi noita aseita kehitellä rauhan aikana, kun sellainen joskus sitten saadaan Ukrainaan aikaiseksi. Mutta siis "rauha" voi merkitä myös tulitaukoa, ja se saattaa muuttaa Ukrainan uudeksi Etelä-Koreaksi. 

Olemmeko kauhuissamme siksi, että Trump iskee niihin laitoksiin, jotka ovat ennen olleet ainakin Suomessa jotenkin arvostelun ulkopuolella? Mitä jos joku presidentti päättää Suomessa siitä, että lakkautamme esimerkiksi Keskusrikospoliisin, pääesikunnan tiedustelun sekä samalla lopetamme erikoisjoukkojen koulutuksen? 

Trump on perustellut toimiaan talouden kohentamisella, mutta samalla voidaan sanoa, että 75 000 valtion työntekijää tulee nyt ainakin siirtymään pois valtion palveluksesta, tai niin ainakin Trumpin suunnitelma toimii. Mutta Trump on mies joka tietää arvonsa. Hän tietää että NATO nojaa pitkälti USAn antamaan sotilaalliseen tukeen. Ja Washington on joka tapauksessa kovin kaukana Helsingistä.

Sotilaalliseen ajattelutapaan kuuluu sekin, että otetaan huomioon myös mahdollisuudet siihen, että meitä ei tulla kuitenkaan auttamaan. Siis asia on niin, että toivottavasti tuota USAn sotilaallista tukea ei tarvita, mutta sitäkin mahdollisuutta pitää ajatella. Mutta siis olemmeko onnellisia NATOssa. Me saamme varusteita sopuhintaan, ja osaa niistä varusteista mitä saamme NATOn kautta emme voisi muuten edes kuvitella saavamme. 

Mutta me emme voi vain kuvitella, että USA dumppaa rahaa ja aikaa NATOoon. Putin varmasti kertoo mielellään millaisia laskuja NATO tuo USAn veronmaksajille, koska se on hybridioperaatioiden käsikirjan mukaista toimintaa. Eli "kyllä Venäjä toimittaisi kaasua, jos vain eroatte NATOsta, vähennätte armeijaa sekä tietenkin hylkäätte kaikki tuulivoimalat. Noin voidaan ilmastonmuutos ulkoistaa Venäjälle. 

Rauhan aikana USA ja länsimaat laskivat sotatarvikkeiden, sekä erityisesti ihmisiä vastaan kehitettyjen aseiden kuten rypälepommien kehittelyä ja tuotantoa. Ikävä kyllä nuo aseet ovat niitä, joiden avulla saadaan vihollisen jalkaväen hyökkäyksiä torjuttua tehokkaasti. Ja nyt Ukrainan sodan kohdalla onkin huomattu, että myös Suomen doktriini, missä viholliselle sodan alussa aiheutettu raskas tappio saavat aikaan sen, että vihollinen lopettaa sotatoimet. Sen takia esimerkiksi Suomen ammukset eivät riitä ainakaan kuukausia jatkuvaan tulivoiman ylläpitoon. 

Tulivoiman pitäisi riittää siihen, että armeijaryhmän kokoisia osastoja voidaan tehokkaasti torjua myös silloin jos hyökkäys tapahtuu jalkaväen avulla hajaryhmityksessä. Eli tuolloin jalkaväki liikkuu tankkien edellä polkien miinoja sekä vetäen tulta puoleensa. Näin tankit voivat kohdistaa tulensa noihin kohteena oleviin asemiin. Mutta kyseinen hyökkäystapa voi aiheuttaa suuria tappioita, eikä se olisi varmaan Suomessa hyväksytty toimintamalli. Mutta venäläisiä komentajia ei tarvitse tappioistaan välittää. Tärkeämpää tuossa maassa on miellyttää Putinia, kuin välittää omista alaisista. Ja jos esimies käskee hyökätä, niin silloin vihollisen asemiin hyökätään, eikä tappioista tarvitse välittää. 

Ja sitten tulikin ilmi, että Venäjän johtoa eivät tappiot kiinnosta. Sota pitkittyi ja samalla myös NATOn ammusvarastot alkavat ehtyä. Joten myös NATO-maiden pitää täyttää omia varstojaan. Ja asevarastojen sekä tuotannon laskeminen on aiheuttanut sen, että aseteollisuus ei ehdi täyttää samalla omia varastoja, kun sen pitäisi valmistaa aseita ja ammuksia myös Ukrainaan. Ja voin sanoa että Putin ei tule tätä tukea unohtamaan. Me tiedämme että Ukrainan tukeminen on välttämätöntä koko Euroopan ja maailman tulevaisuutta ajatellen. 

Venäjä osaa samalla tavalla keikuttaa venettä kuin mitä Trump tekee. Venäjä osaa hyödyntää sekä korostaa erityisesti Ukrainan tuen hintalappua veronmaksajille. Tuo tieto varmaan hyvin helposti tavoittaa työttömiä amerikkalaisia, jotka ovat kuulemma saaneet ilmaiseksi Venezuelassa tuotettua öljyä. Ja Putin sekä Venezuelan hallinto tietenkin syyttävät USAn viranomaisia siitä, jos tuo ilmaisen lämmitysöljyn jakelu on estetty. Putin tovereineen osaa lyödä kiilaa kansojen keskelle, jotta hän saisi aikaan hajaannusta. NATOssa tuo malli toimii siten, että toisille hän vakuuttelee rauhantahtoaan. Ja toisille hän sitten lähettää ryöpyn ohjuksia. 

Asekauppa on asia mikä varmaan toisi rahaa myös Washingtonin miesten taskuun. Euroopassa on jo muutaman vuoden ajan pyörinyt sellainen malli, missä puhutaan siitä, kuinka suuri tarve esimerkiksi tykin ammuksille olisi. Mutta jos sitten lähdetään siitä, miten Venäjää kohdeltiin ennen Ukrainan sotaa, niin jostain syystä ihmisiä, jotka hankkivat tai kehittivät aseita syytettiin sotahulluiksi. Eli asevarastoja purettiin, ja sitten yllättäen eteen tuli tilanne, missä Venäjä suuntasi täysimittaisen iskun naapurivaltiotaan vastaan. 

Eli tuolloin vasta ihmisten silmät aukenivat, vaikka Venäjä oli muutaman vuoden ajan esitellyt uusinta sotilaskalustoaan sekä tehnyt paljon työtä sotilasparaatien kanssa. Mutta toki tämä asia on varmaan ollut sellainen, että sitä ei voida pitää signaalina esimerkiksi naapurimaihin kohdistetusta hyökkäysaikeista. 

Mutta kun USAn aseteollisuudella on täysi työ täydentää tuon maan asevarastoja. Kiinan sekä Pohjois-Korean aseteknologian nopea kehitys tarkoittaa sitä, että USAlla itsellään ei ehkä riitä varusteita omaan käyttöön, jos vaikka sattuisi käymään niin, että idässä puhkeaa kriisi samalla, kun Putin hyökkää esimerkiksi Baltiaan. Silloin eivät USAn omat varastot ja keinot riitä, jos esimerkiksi Pohjois-Korea päättää tehdä jonkun yllätyshyökkäyksen USAn maaperälle. 

Tuo hyökkäys voidaan tehdä vaikkapa kauppalaivasta, johon on asennettu ballistisia tai hypersoonisia ohjuksia. Jos tuollainen yllätyshyökkäys tehdään USAn satamia vastaan, niin se saattaa menettää suuren määrän huolto- ja kuljetusaluksia. 

Euroopan pitäisi varautua myös siihen mahdollisuuteen, että USA ei jostain syystä kykene tai halua tukea Eurooppaa. Tuolloin Euroopalla pitäisi olla sellaiset varusteet, että se kykenee pysäyttämään sen alueelle tulevat joukot. Ja noihin varusteisiin kuuluvat myös ydinaseet. Mikään muu ei ehkä riitä estämään Putinin hyökkäystä kuin raaka voima. 

Voiko Ukrainaan tulla rauha?

Kun USA antaa Ukrainalle luvan käyttää pitkän matkan ohjuksia myös Venäjällä olevia kohteita vastaan, niin se tietenkin vapauttaa Ukrainan kädet. Mutta ongelma on siinä, että Putin saattaa reagoida odottamattomalla tavalla. Tai sitten hän vain istuu ja odottaa. Mutta me kaikki tiedämme, että tämä lupa iskeä Venäjän lentokentille saattaa muuttaa ainakin jotain sodassa. 

Se muuttaa sen, että ainakin ukrainan rajan läheisyyteen, mutta Venäjän puolelle sijoitettuihin tukikohtiin tai joukkojen keskittymiin voidaan iskeä voi ainakin vaikuttaa joukkojen mielialaan, ja tietenkin kyseessä on psykologinen toimenpide. Samoin se saattaa vaikuttaa esimerkiksi Venäjän helikopterien kykyyn tukea toimintaa. Nuo välineet eivät lennä mistään Murmanskin tukikohdista, vaan niitä operoidaan usein melko läheltä rintamaa. 

Se miten Venäjä tähän vastaa on taas toinen kysymys. Sitä miten Putin tähän reagoi ei voida ennustaa. Mutta uskaltaako Putin vastata ydinasein? Se että Venäjä iski erittäin suurella voimalla ympäri Ukrainaa sai aikaan sen, että tuo lupa noiden aseiden käyttöön on annettu. 

USAn seuraava presidentti Donald Trump on sanonut, että hän lopettaa Ukrainan sodan 24 tunnissa, mutta miten hän sen aikoo tehdä on sitten toinen asia. Uskoisin että Bidenin hallinto ei tuota lupaa käyttää amerikkalaisia ohjuksia antanut ilman, että sen edustajat neuvottelivat asiasta Trumpin kanssa. 

Jos Trump aikoo neuvotella Ukrainan ja EUn yli Putinin kanssa, niin silloin kyseessä on sanelu rauha. Pahimmillaan kohtaamme uuden version legendaarisesta Chamberlain-Hitler sopimuksesta, eli Münchenin sopimuksesta, jossa Iso-Britannia sopi Tshekkoslovakian kohtalosta ohi Tshekkoslovakian hallituksen vuonna 1938. Tuolloin Chamberlain lupasi Sudeettialueiden liittämisestä Saksaan, mutta sitten Hitler päätti miehittää koko Tshekkoslovakian vuoden 1939 alussa. 

Eli mikä estää Putinia tekemästä samaa?

Yksi syy tuohon Ukrainan sotaan saattaa löytyä Venäjällä puhjenneista mielenosoituksista, joissa vaadittiin Putinin eroa. Nuo mielenosoitukset kukistettiin, mutta Venäjällä epävarmuus jäi kytemään, eli uusien mielenosoitusten puhkeamista alettiin pelätä sekä Kremlissä että erityisesti Putinin työhuoneessa. Putin saattoi pelätä sitä, että sisäministeriön joukot eivät enää olisi uskollisia, vaikka ne on sidottu Putinin hallintoon väkivallan avulla. Noiden joukkojen jäsenet pelkäävät aiheesta kostoa, joten heidän ainoa toivonsa on se, että Putin jatkaa mahdollisimman pitkään Venäjän presidenttinä ja myöntää alaisilleen armahduksia. Mutta liika on aina liikaa. 

Joten Putin tarvitsi ulkopuolista vihollista, jotta hänen ei tarvinnut vastata kysymyksiin siitä, miten suuria protesteja tarvitaan, jotta hän eroaisi. Toki massiivinen propaganda leimasi nuo mielenosoittajat sekä Putinin muut vastustajat länsimaiden agenteiksi, mutta aina oli vaara siitä, että esimerkiksi Duuma vaatisi Putinin eroa. Vaikka Putinin “Yhtenäinen Venäjä puolueella” on enemmistö Duuman molemmissa kamareissa, niin kuitenkin on aina pieni mahdollisuus, että nuo edustajat voisivat äänestää “Vladimir Suuren” pois virastaan, ja silloin hän voisi joutua komentamaan asevoimat parlamenttiin. Tuossa tilanteessa voi aina käydä niin, että joku kieltäytyy tottelemasta. Joten parasta oli se, että saadaan aikaan sota, jolla ihmisten katseet saadaan käännettyä pois kiusallisista asioista. 

Putin kehitteli tietenkin upean mallin siitä, miten sotaa saadaan pitkitettyä. Hän siis vaati Ukrainan aseistariisuntaa juuri kun esimerkiksi hänen maasta polkaisemissaan tasavalloissa oli menossa kovan luokan väkivaltakierre. Eli mikään maa ei tuossa tilanteessa voi demilitarisoitua. Toki Putin varmasti noudatti Venäjän lakia, joka kieltää hyökkäyssodan.

Hänen antamastaan käskystä Mustanmeren rannalle perustettiin kolme tasavaltaa, Krim, Luhansk ja Donetsk, jotka sitten kutsuivat Putinin apuun, kun ensin oli tarpeeksi rähjätty sekä ammuskeltu  ja saman tien nuo kolme aluetta liittyvät Venäjään. Näin Putin saattoi estää öljyn ja kaasun toimitukset Eurooppaan sekä tietenkin hänen mielessään kävi ehkä myös se, että hän sitoisi Euroopan tiukemmin Venäjältä ostettuun energiaan. 

Ukrainan ongelma on siinä, että Venäjä kertoo varmaan mielellään propagandassaan tarinoita urheista miehistään, ja joka tapauksessa esimerkiksi Krimillä sekä Krimin ja Venäjän välisellä alueella kytee uuden sodan siemen. Nuo alueet kuuluvat kansainvälisen oikeuden mukaan Ukrainalle, mutta samaan aikaan kuitenkin Venäjä pitää niitä itselleen kuuluvina. Ja tällaisesta asetelmasta ei koskaan ole seurannut mitään hyvää. Putin varmasti haluaa revanssia, ja hänen asenteensa on se, että muuta kuin hänen esittämiään malleja ei voida hyväksyä. 

Ukrainan demilitarisointi taas luo tilanteen, jossa Putin voi miehittää maan aivan helposti. Venäjän johto on hokenut sitä, kuinka natsit hallitsevat Ukrainaa, ja juuri tällaisella kielenkäytöllä Kreml on ankkuroinut Venäjän sotaan, joka on maksanut sille todella paljon. Mutta Venäjä ei ole samanlainen valtio kuin Suomi. Se ei tule välittämään edes suurista tappioista. Ja sota tarjoaa Putinille loistavan tavan kääntää huomio pois sisäpolitiikasta sekä korruptiosta. Ja tietenkin Putinin vastaisia mielipiteitä esittäneet henkilöt on helppo tapattaa Ukrainan armeijalla. 

Mutta samalla me ehkä unohdamme sen, että Venäjällä kaikkia mahdollisia asioita kaunistellaan. Eli jos Venäjä on vallannut neliökilometrin maata Ukrainassa, niin sitä asiaa mainostetaan voittona. Tuolloin ei tietenkään mainita Venäjän joukkojen tappioita, jotka saattavat olla tähtitieteellisiä. Siis kyseessä on kulutus sota. Venäjän eteneminen on hidasta, mutta samalla se kokee tappioita, joita mikään muu asevoima ei voisi ehkä edes ajatella kokevansa.

Siis Ukrainan ongelma on siinä, että sillä on rajallinen määrä miehiä, ja tietenkin myös kotirintama vaatii joukkoja, jotka voivat varmistaa ettei esimerkiksi agentteja tai desantteja pudoteta omien linjojen taakse. Samoin pitää myös varautua esimerkiksi maahanlasku-operaatioihin. Mutta siis kun Venäjä iskee, niin sen tarkoitus lienee se, että Venäjä yrittää saada Ukrainan varusteet loppumaan, mutta samalla se menettää valtavasti omia miehiä sekä varusteita. Joten voidaan sanoa että Ukrainassa on menossa kilpailu siitä, kumpi hajottaa enemmän toisen varusteita.

Jos tätä tilannetta verrataan esimerkiksi Ukrainan tilanteeseen hyökkäyksen alussa, niin silloin me unohdamme että Venäjällä oli käytössään tuolloin paljon sota-aluksia, joista ainakin risteilijä Moskva ja sukellusveneet sekä korvetit kykenivät ampumaan ohjuksin Mustanmeren rannikkoa. Mutta myöhemmin Mustanmeren laivaston toimintakyky on laskenut upotettujen alusten ja muiden tappioiden myötä. Sanotaan että Venäjä rakentaa uusia sota-aluksia jossain Murmanskissa, mutta jos noita aluksia ei saada Mustallemerelle tai niiden ohjukset eivät sinne kanna, niin noista aluksista on varsin vähän hyötyä Venäjälle. 

Samoin Mustanmeren rannikon menetys joka koskee aluetta Krimin ja Venäjän välissä laskee laivaston tehokkuutta. Kun Venäjä valloitti alueita, niin se osoitti samalla, ettei Venäjän esikunnassa välitetä omista eikä vihollisista. Kukaan ei tuolloin edes kuvitellut että Venäjä voisi käyttää sellaista taktiikkaa, missä sotilaan komennetaan hyökkäykseen, ja sitten maasto heidän takanaan miinoitetaan. Venäjän iskut esimerkiksi voima-asemia vastaan ovat osoitus siitä, miten kiivaasti Venäjä hakee ratkaisua. Sota on Kremlin johdolle tilaisuus kääntää ihmisten huomio pois jokapäiväisestä elämästä.