Se että Putin pysyy vallassa riittää presidentti Putinille.

 

Yllä: FSBn päämaja Moskovassa. Kyseisen järjestön asema Putin valtakoneiston keskiössä on erittäin suuri. FSBn eli turvallisuuspalvelun tehtävä on tukahduttaa mielenosoitukset, vainota kaikkia jotka uskaltavat olla eri mieltä presidentti Vladimir Putinin kanssa. Sekä tuoda Putinin tietoon kaikki kuvitteelliset ja todelliset juonittelut häntä itseään vastaan. FSB myös valvoo lehdistöä sekä kaikkea tietoa, jota Venäjällä jaetaan. Ja juuri sen takia esimerkiksi Venäjän taloustilanteen arviointi on erittäin vaikeaa. 

Presidentti Vladimir Putinille ihmiset ovat shakkinappuloita. Mikä tahansa nappi voidaan tuossa shakissa uhrata, jos Putin katsoo sen hyödyttävän itseään. Se mikä Putinin tapauksessa pitää ymmärtää on se, että Putin on sama asia kuin Venäjä. Putinin henkilökohtainen etu menee siis Venäjän valtion edun edelle. Ja se tekee asioista hyvin ikäviä.  Putinia verrataan usein Josif Staliniin. Stalin oli vallassa niin kauan kun hän kykeni puolustamaan sekä suojelemaan lähipiiriään. Stalinin lähipiiri oli hänelle lojaali siksi, että he olivat kaikki tehneet niin sanotun "tunnusteon", jonka kautta Stalin oli heidät sitonut omaan valtaansa. 

Saattaa olla että samanlaiset "tunnusteot" sitovat Putinin lähipiiriä häneen itseensä. Tuo tunnusteko lienee väkivalta sekä muut hyvin alhaiset teot, jotka sitten tekevät Putinin lähipiiristä sellaisia, että he eivät kykene tai uskalla syrjäyttää Putinia vallasta. Noita tekoja ovat esimerkiksi omien perheenjäsenten ilmiantaminen. Noiden ilmiantojen kautta Putin pelaa ihmisiä toisiaan vastaan. 

Putin hallitsee mielellään pelolla. Jos ihminen ei ole lojaali, eli hän ei esimerkiksi ilmianna välittömästi tovereitaan, jotka juonittelevat valtion johtajaa vastaan, niin se merkitsee sitä, että tuo epälojaalius tulkitaan välittömästi petturuudeksi. Mikäli henkilö ei noudata Putinin kehotuksia käyttää valtion varoja väärin, eli omaksi hyödykseen, niin Putin tulkitsee asian siten, että henkilö yrittää hankkia henkilökohtaista suosiota. Ja se voi merkitä kuolemaa. Putinin lähipiirin tehtävä on olla epäsuosittu. Ja suosion pitää valua Putinin syliin. Alaiset ovat siis tyhmiä, ja Putin on viisas. 

Siis onko ilmiannettu tehnyt asioista, joista häntä epäillään? Se on Putinin kohdalla aivan sama asia. Stalinin filosofia väärien ilmiantojen kohdalla oli se, että väärä ilmianto sai aikaan teloituksen. Ja sitten myöhemmin tuota ilmiantoa voidaan käyttää myös ilmiantajaa itseään vastaan. Kyseessä oli mahdollisuus lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Toki monet Stalinin murhaamat ihmiset on rehabilitoitu, eli heidän maineensa on palautettu. Tuomioiden on myönnetty perustuneen väärän ilmiantoon. Mutta se ei varmaan noita nimettömiin hautoihin päätyneitä ihmisiä sitten ollenkaan lohduttanut. Ja kun tuomari, sekä muut asiaan osallistuneet ovat kuolleet, niin silloin tietenkään ketään ei voitu rangaista. 

Mikäli ihminen menee Venäjän armeijaan, niin ensimmäinen asia, mitä tarkastetaan on korvattavuus. Jokainen tuon järjestelmän jäsenistä on oltava korvattavissa. Mitään henkilökohtaisia eroavaisuuksia ei voida tuossa järjestelmässä sallia. Ja joidenkin ihmisten mielestä Venäjällä saattaa olla käytössä pisteytysjärjestelmä. Eli lähisukulaisen ilmiantaminen on osoitus äärimmäisestä lojaalisuudesta. Ja se tietenkin tuo paremman aseman tuossa järjestelmässä, jossa pienikin esimiesasema voi merkitä paljon. Putinin valta takaa sen, että esimerkiksi simputtajat pääsevät kuin koira veräjästä. Ja jos heidän uhrinsa ovat kuolleet, niin silloin tietenkin nuo asiat pysyvät poissa omaisten tiedosta. Varuskunnassa simputukseen kuollut voidaan myös merkitä kaatuneeksi Ukrainassa. 

Eli hänen tukijansa ovat siis periaatteessa sellaisia, että heitä suojelee Putinin armahdusoikeus sekä se, että niin kauan kuin he ovat hänelle lojaaleja, niin kauan he voivat nauttia tuon miehen suojelua. Mutta kuten esimerkiksi Putinin raivokas tukija Dmitri Medvedev ja monet muut ovat saaneet huomata, niin suosio on häilyväistä. Ja jos Putin katsoo että lähipiirin miehen uhraaminen on hänelle hyödyksi, niin Putin uhraa tuon miehen ilman mitään varoitusta. Sodan jatkuminen on siis Putinin henkilökohtainen etu. Hänen kykynsä improvisoida tekee asioista hyvin hankalia. Jos Putin epäonnistuu tai laskee väärin, niin hän kykenee improvisoimaan asioita niin, että hän näyttää saavuttavan etua tuosta toiminnasta. Ja tällöin tietenkin voidaan kysyä sitä, että miten pitkälle Putinin improvisaatio oikeastaan menee?

Onko kyseessä ehkä itsesuggestio, jonka avulla Putin kykenee muuttamaan kaikki tappiot ja muut epäonnistumiset suoraan hänen henkilökohtaisiksi voitoikseen. Siis muuttaako Putin päässään esimerkiksi tappiot suoraan sellaiseksi, että "tuota minä juuri tarkoitin", tai "komentaja on uhrannut epälojaaleja aineksia"- tyyppiseksi malliksi. Eli valtavat tappiot muuttuvat tuolloin tarkoitukselliseksi uhraamiseksi. Mutta miksi alaiset eivät hänen toimintaansa puutu? Ehkä siksi että Putin on ympäröinyt itsensä "jees miehillä", joiden lojaalius mitataan siten, että he tottelevat kaikessa Putinin tahtoa. Tuota kutsutaan poliittiseksi luotettavuudeksi, eli ajatusmallin mukaan komentajan pitää tuoda kunniaa ja mainetta Venäjälle, joka on siis sama asia kuin Vladimir Putin. Alaisten tehtävä on myös tukea Putinin valtaa. Ja juuri tuo malli on se, joka sitten suoraan sanottuna aiheuttaa valtavia tappioita. Nimittäin Putinin kohdalla suosittu ja pätevä komentaja saattaa muodostaa uhan hänelle itselleen. 

Sen takia Putinin komentajien pitää olla epäsuosittuja. Joten jos joukot jätetään rintamalla oman onnensa varaan, niin silloin tietenkin tuollainen asia voidaan kääntää siten, että komentaja ei ole tukea antanut. Jos mies kuolee rintamalla, niin hän ei sitten enää kerro ikävistä asioista kotona. Ja kuoltuaan tuollainen mies sitten palvelee edelleen Putinin propagandaa. Kuollut mies voi saada mitalin, ja näin palvella Putinin luomaa mielikuvaa Venäjän asevoimien lojaaliudesta sekä uhrivalmiudesta. Samoin valtavat tappiot tietenkin aiheuttavat sen, että nuo komentajat antavat aseen Putinin käsiin. Tuon aseen avulla heidät voidaan pidättää ja asettaa syytteeseen siitä, että he ovat murhanneet omia miehiään. Tietenkään kukaan ei voi tuolloin edes ajatella, että Putin on käskenyt alaistaan toimia tuolla tavoin. Saattaa olla että Venäjän kansalliskaartilaisia sekä tiettyjen erikoisjoukkojen miehiä ei edes haluta takaisin kertomaan asioista, jotka voivat olla kiusallisia Putinille. 

Mutta Putin ei ole siis yksin Venäjän hallinto. Tuossa hallinnossa on paljon ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia Putinista. Osa noista ihmisistä on saattanut esimerkiksi antaa itsekin niin sanottuja tappokäskyjä, ja ehkä he ovat tehneet tuota Putinin nimissä. Siis onko Putin ehkä antanut luvan tuollaiseen toimintaan? Uskoisin että hän ei ole ainakaan ollut huoneessa, tai asioista on puhuttu esimerkiksi vain FSBn päällikön kuullen, eikä mitään muistiinpanoja ole tehty. Ja sitten kun alainen on tuota lupaa käyttänyt, niin hän on samalla antanut Putinille "kahvan", eli tehnyt rikoksia Putinin nimissä. Siis missään nimessä Putin ei tuollaista valtuutusta myönnä. Ja korruptio on sitten asia, jonka avulla presidentti Putin kykenee pidättämään henkilön. Ja siirtämään hänet jonnekin kauas Siperiaan, jossa hän kuolee unohdettuna. Eli korruptio on erittäin hyvä tekosyy ihmisten pidättämiseen. Ja se että valtionpäämies antaa luvan esimerkiksi käyttää valtion kassaa omiin tarkoituksiin ei tarkoita sitä, että hän sitten muistaa antaneensa tuota lupaa. Tai jos hän antaa jotain käskyjä, niin nuo käskyt ovat usein unohtuneet, jos alainen muuttuu painolastiksi. 

https://yle.fi/a/74-20236258

Miksi Kimmo Ojala on kadonnut?

Olen kirjoittanut tästä tapauksesta ennenkin. Kimmo Ojala katosi 6.6.1999. Katoamisilmoitus tehtiin noin puoli vuotta viimeisen havainnon jälkeen. Eli mihin tuo 29 vuotias nuori isä oli kadonnut? Tällä hetkellä poliisi epäilee henkirikosta. Ja tietenkin tuota Ojalan tapausta tarkastellessa tulee mieleen pari mielenkiintoista kysymystä. Miksi Ojalasta tehtiin katoamisilmoitus vasta puoli vuotta katoamisen jälkeen? 

Ojalalla oli ollut raju riita avovaimonsa kanssa juuri ennen katoamista.  Tuo asunto oli Ojalan avovaimon hallinnoima, mutta riita-iltana poliisi kävi kaksi kertaa, ja toisella kerralla Ojalan avovaimo poistui talostaan lasten kanssa. Myöhemmin Ojala oli nähty eräällä huoltoasemalla, ja hän oli ilmeisesti lähtenyt ainakin oman tarinansa mukaan avovamonsa vanhempien mökille. Eli jos hän oli tapellut puolisonsa kanssa, niin mistä hän oletti, että tuo mies olisi tervetullut tuon avovaimon kanssa? 

Ojalan ystävä tai kouluaikainen kaveri oli kertonut tavanneensa Ojalan erään huoltoaseman pihalla, ja poliisille hän oli kertonut, että Ojalan käytös oli normaalia ja hän oli siis hyvällä tuulella. Jos Ojala olisi sitten ottanut yhteen avovaimonsa kanssa edellisenä yönä, ja hän olisi siis ajellut tämän vanempien luokse, niin miksi hän oli niin hyvällä tuulella. Jos itse olisin ollut riidoissa ihmisen kanssa, jonka kotona asuisin, ja olisin matkalla tuon ihmisen vanhempien luokse, niin silloin olisin itse jännittynyt. Siis totta kai voisin saada tuolloin nyrkistä naamaan. Tai kehotuksen pysyä poissa tuon henkilön kotoa. 

Joten miksi Ojalaa ei jännittänyt. Oliko mies joka tappeli tuolla Sinikan kotona edes sama Kimmo Ojala, joka oli tuolla huoltoasemalla? Siis jos Ojalan tunnisti hänen koulukaverinsa, niin miten monta kertaa he olivat koulun jälkeen tavanneet? Oliko tuo mies jonka tuo koulukaveri tapasi se oikea Kimmo Ojala? 

Ojalan kuvassa on erikoinen yksityiskohta. Hänen molemmissa silmissään näkyy heijastus, joka muistuttaa hiukan ylösalaisin olevaa vanhanmallisen lukon avaimenreikää. Se saattaa olla merkityksetön yksityiskohta. Mutta...

Ojalan katoamiseen liittyy siis kolme kysymystä. 

Öinen riita. Miksi Ojala ei kovasta riidasta huolimatta ollut peloissaan tai jännittynyt, kun hän meni tapaamaan avovamonsa vanhempia. Ja mitä tuo riita sitten koski?

Lehtomäestä löytynyt auto. Tuon auton pitäisi olla melko hyvin erottuva. Joten miksi sen saapumista ei huomattu? Tai eikö kukaan ole kiinnostunut amerikkalaisesta Fordista. 

Ja miksi Ojala oli kadoksissa puoli vuotta ennen kuin hänet ilmoitettiin kadonneeksi. 

Kun Ojala oli poliisin mukaan rahapulassa, niin miksi hän oli hankkinut punaisen Ford LTDn? Ojalan yritys oli pahassa rahapulassa. Mutta miksi hän osti tuollaisen verraten kalliin ja suurikulutteisen amerikkalaisen auton.  Jos hän oli peloissaan, niin miksi hän ei ollut puhunut asiasta? Ojala oli sitten myöhemmin tavannut 9 vuotta itseään vanhemman Sinikan. Hän oli käynyt Sinikan kanssa usein Virossa, ilmeisesti tekemässä autokauppoja. Tuolloin tietenkin voidaan suoraan kysyä, että mistä hän sai rahaa tuohon Tallinnan lomailuun. Tai tekemään autokauppoja. 

Ojalan yhtiö oli tiensä päässä. Joten olisiko hänellä ollut ehkä joku uusi harmaa työnantaja. Mutta jos tuo harmaa työnantaja on totta, niin miten tuo suhde oli muodostunut. 

Mutta miksi hän oli käynyt Tallinnassa niin usein? Miksi hänen autokauppansa oli vaatinut niin monta kertaa käymistä Tallinnassa? Siis dokumentissa puhutaan useista kerroista. Ojala oli vilpittömästi halunnut palata entisen puolisonsa luokse. Ja hän oli sitten tullut torjutuksi. Siis tietenkin ihmisten välit saattavat mennä poikki. Ojalan auto jäi erään talon parkkipaikalle Lehtomäkeen. Auto löytyi etuikkunat raollaan. Ja se oli ilmeisesti ollut hylättynä pitkään. Auton etuikkunat oli saatettu jättää auki, koska paikoituksen oli oletettu olevan lyhytaikainen? Tai sitten Ojala ei ajanut autoa itse. Ja ajaja saattoi olla hyvin hermostunut. Siitä mihin aikaan tai mikä päivä Ojalan auto ilmestyi parkkipaikalle, mistä se löydettiin ei ole tiedossa. 

https://yle.fi/a/74-20227229

https://kaikenmaailmanilmiot.blogspot.com/2025/08/kimmo-ojalan-outo-katoaminen-vuonna.html

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/2020/02/surullinen-tarina-taas-kerran.html

Onko avaruusohjelman yksityistäminen järkevää?

Yllä oleva kuva heijastaa avaruusohjelmien suurinta ongelmaa, joka saattaa olla myös niiden suurin pelastus. Siinä esitetään se, kuinka suuri osa amerikan avaruusohjelman luotaimista on yksityisesti rahoitettu. Juuri tämä kehitys jossa tieteen tekemistä sidotaan taloudelliseen etuun saattaa aiheuttaa sekä suurta helpotusta, koska yksityiset rahoittajat eivät ole riippuvaisia MAGA-liikkeen kaltaisista poliittisista aatteista. Mutta samalla kun tiedettä sekä avaruusohjelmaa sidotaan finansseihin, niin silloin edessä on asia mikä vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen enemmän kuin koskaan. Nimittäin se että esimerkiksi SpaceX on periaatteessa monikansallinen yritys, joka ei ole riippuvainen yksittäisen valtion suosiosta. 

Kun sitten koko valtion puolustusta sidotaan juuri tällaisiin yhtiöihin, jotka voivat tarjota esimerkiksi internetiä, paikannuspalveluita sekä monia muita asioita, niin silloin unohdetaan se, että jos tuo yhtiö sulkee esimerkiksi Starlinkin, niin silloin seurauksena on todellisia ongelmia. Mikäli tämä tapahtuu sodan aikana voivat seuraukset olla hyvin vakavia. Tai mitä jos SpaceX kieltäytyisi lähettämästä jotain vakoilu- yms. satelliittia taivaalle. Todellisuudessa on pieni mahdollisuus siihen, että SpaceX:n työntekijät ottavat esimerkiksi valokuvia jostain Pentagonin satelliitista. Yksityisten yhtiöiden valitseminen sellaiseksi kumppaniksi, jota on vaikea korvata aiheuttaa ongelmia. Kun yhtyö asettuu korvaamattomaan asemaan, niin se saattaa ryhtyä hinnoittelemaan palveluitaan uudella tavalla. Ja se sitten voi saada aikaan ongelmia. 

Yllä: Taiteilijan näkemys tulevaisuuden avaruussukkulasta. 

Jos esimerkiksi tiedustelusatelliitin omistaa joku yhtiö, jonka pääkonttori on ties missä, niin yhtiö voi samalla katsoa, mikä kiinnostaa esimerkiksi jotain valtiota. Pahimmillaan molemmat mahdollisen konfliktin osapuolet ovat tuon saman yhtiön asiakkaita. 

Kun keskustellaan esimerkiksi luotaimista, niin niiden tukijärjestelmistä, me voimme ajatella, että noita samoja järjestelmiä voidaan käyttää sotilaallisissa ratkaisuissa. Sen takia esimerkiksi Mars-luotainten ohjelmistoja pitää varjella esimerkiksi juuri teollisuus vakoilijoita. Kaupallinen avaruustutkimus, joka merkitsee mineraalien hakemista asteroideilta sekä muilta planeetoilta on erittäin suuri taloudellinen merkitys myös monilla muilla sektoreilla. Kun keskustellaan esimerkiksi ydinkäyttöisten rakettien valmistamisesta, sekä lennoista muille planeetoille, niin ilman toimivaa tuki-infrastruktuuria noiden järjestelmien tuottaminen on vähintään vaikeaa sekä vaarallista. 

Jos esimerkiksi ydinraketti kootaan, sen reaktori panostetaan sekä käynnistetään Kuuta kiertävällä radalla, niin silloin raketin päästöt sekä mahdollisesti onnettomuudessa vapautuva radioaktiivinen materiaali vajoaa Kuun pinnalle. Eli tuollainen lento esimerkiksi Marsiin tarkoittaa ensinnäkin sitä, että Kuuhun pitäisi perustaa tukikohta, sekä kehittää halpoja laukaisulaitteita kuten avaruuslentokoneita eli sukkuloita, jotka voivat operoida esimerkiksi tavallisilta lentokentiltä. 

Nuo tuki-infrastruktuuriin kuuluvat välineet ovat itsessäänkin mielenkiintoisia. Avaruuslentokoneet ovat välineitä, joilla voi olla myös laaja-alainen sotilaallinen vaikutus. Eli noiden lentokoneiden avulla voidaan operoida sekä ilmakehässä että ilmakehän ulkopuolella. Ne voivat olla välineitä joilla pidetään yhteyttä Kuuasemaan, mutta samat välineet voivat myös hyökätä esimerkiksi satelliitteja vastaan. Kun ohjelmaa tutkitaan, niin tärkeää on se, että mitä muuta kuin mitä tulee ensimmäisessä bisnes-tapaamisessa mieleen kyseinen ohjelma voi tuoda sen rahoittajille. 

Ideaalivaltion mallia etsimässä: Rooman yhteiskunnan polarisaatio johti valtakunnan tuhoon.

Ideaalista eli täydellistä valtiota on etsitty kautta aikojen. Platonin valtion ideaalisuus saattaa vaikuttaa joltain antiikin filosofian suurelta ajatukselta. Mutta se mikä sitten tekee Platonin valtiosta vähemmän ideaalisen on se, että ihminen ei voi mitenkään edetä tai kehittää itseään tuossa valtiossa. Varmaan Platonia itseään miellytti ajatus siitä, että filosofit johtavat valtiota. Sotilaita miellytti ajatus siitä että he saivat valvoa heloottien eli orjien työtä. Tuo Platonin valtion malli ikään kuin vapautti sotilaat vastuusta, eli he vain seisoivat kiviä raahaavien heloottien vieressä ja komensivat näitä. Heloottien asema on tietenkin suurelta osin alhainen, eikä varmaan tuossa Platonin ideaalivaltiossa ollut mukavaa syntyä helootiksi. Toki tuo asetelma sitten voidaan kääntää ympäri. Eli sotilaalle tai filosofille Platonin valtio oli varmaa erittäin hyvä paikka elää. 

Pelkkä syntyperä takasi henkilölle aseman, jota hän kantoi koko elämänsä. Eli koska henkilö ei saanut kilpailla ylemmän kanssa, eikä tehdä mitään mitä ei käsketty, niin tuon valtion mallia vaalitaan tietyissä piireissä kuin parempaakin brändiä, jota erilaiset diktaattorit käyttävät perustelemaan omaa asemaansa. Valtion johdon kritisoimisen kieltäminen tekee Platonin valtiosta sellaisen, että se todella miellyttää monia diktaattoreita. Ja kuka sitten sotii tuon ideaalivaltion sodat? Kun valtioon tulee sotatila, niin silloin heloottien paikka on tietenkin etulinjassa. Eli näin syntyi uusi heloottien malli: taisteluhelootti joka kutsutaan aseisiin jos valtio heitä sattui tarvitsemaan. Muuten nuo miehet voivat sitten kannella kiviä pelloilla. 

Mutta siis valtio on muutakin tarkoitusta kuin sotaa varten. Valtion pitää sotaan valmistautuessaan joka tapauksessa valmistaa tai muuten hankkia välineet sotaa varten. Ja tietenkin ihmisten pitää aina välillä myös syödä jotain. Valtion talous on sikäli omituinen asia, että valtion kukkarosta maksetaan esimerkiksi upseereiden palkat. Samoin siitä maksetaan myös kaikki muuta asiat jota valtio tarvitsee tai katsoo tarvitsevansa. On olemassa kaksi talousmallia. Toinen on kapitalismi ja toinen taas sosialismi. Se että joku valtio tai sen johto ilmoittanut talousmallin olevan joko sosialismi jossa tuotantovälineet ja työpaikat ovat valtion omaisuutta, vai kapitalismi jossa perusyksikkö on yksityisomistus ei ole välttämättä asia, mikä vastaa todellisuutta. 

Jos valtio omistaa kaikki tuotantovälineet, niin se tarkoittaa sitä, että valtiossa ei ole kilpailua. Yksityinen yrittäjyys takaa sen, että hinnat pysyvät riittävän edullisina. Siis kilpailu tarkoittaa sitä, että tuotteiden laatu sekä myös tietenkin niiden hinta ovat asioita, joiden avulla markkinat pidetään terveinä. Kun tuotteita arvioidaan, niin niiden hinnan pitäisi vastata laatua. Kuka ostaa tuotteita, jotka hajoavat välittömästi, kun ne otetaan hyllystä? Siis yhtiöiden välinen kilpailu tarkoittaa sitä, että kilpaillaan siitä, että kenen tuotteita ostetaan, ja tuotteiden välisessä kilpailussa kilpaillaan laadussa sekä hinnassa. Jos tuote on kallis, niin silloin sen laadun pitäisi olla hyvä. Laadukkaat raaka-aineet ja komponentit nostavat tuotteen hintaa. 

Mikäli  valtion alueella kehitetään esimerkiksi sotilaskäyttöön tarkoitettuja lentokoneita, niin ei ole hyväksi jos valtion alueella on vain yksi valmistaja. Kun koneita kilpailutetaan, niin silloin ne kohtaavat toisiaan esimerkiksi mahdollisimman paljon oikeaa tilannetta muistuttavissa simulaatioissa. Ja paras tietenkin saa sopimuksen. Jos kilpailua ei ole, niin silloin edessä on tilanne, jossa sekundaa päästetään markkinoille. Ja pahimmassa tilanteessa sekunda voi merkitä tuhoa. Jos palataan sitten Platonin valtioon, niin tietenkin se että ei ole olemassa kilpailua aiheuttaa sen, että myöskään esimiesten ei tarvitse pitää yllä tai kehittää omaa osaamistaan. Ja lopulta sitten seuraa se, mitä kutsutaan katastrofiksi. 

Rooman valtio ei ollut puhtaasti Platonin ideaalivaltio. Eli Roomassa saattoi teoriassa kohota vaikka kuinka korkealle, jos henkilö onnistui hankkimaan tarpeeksi omaisuutta. Mutta teoriasta on pitkä matka käytäntöön. Senaattiin pääsyyn tarvittavan omaisuuden hankkimiseksi piit olla suhteita. Mutta teoriassa siis kuka vain jolla oli miljoona rahaa saattoi päästä istumaan senaattiin. 

Syy mikä tuhosi esimerkiksi Rooman on kyvyttömyys vastata haasteisiin. Kun Hannibal hyökkäsi Roomaan, niin Rooma kehitti loistavia taktiikoita, joilla he saivat Hannibalin vetäytymään noin 200 eaa., niin samat taktiikat olivat tehottomia Attilaa vastaa, joka 400 jaa. paikkeilla hyökkäsi Roomaa vastaan. Se valloittiko Attila Roomaa vai ei on oikeastaan aivan sama asia. Hän sinetöi Teutoburgin taistelusta alkaneen tien, joka rapautti Rooman luomaa kuvaa voittamattomista legioonista. Eli Teutoburgissa vuonna 9 jaa. alkoi tie, joka muutti Rooman, ikuisen valtion ja kaupungin yhdeksi valtioksi valtioiden joukossa. Tuolloin vuonna 9 jaa. ympäröivät germaaniheimot voittivat Rooman legioonat tuossa "Rooman Waterloossa". 

Eli legioonien mukana kaatui ilmeisesti suuri joukko miehiä, joista piti kouluttaa uusia legioonien komentajia, sekä samalla myös muut valtiot havahtuivat siihen, että Rooman legioonalaiset olivat ihmisiä. Heidät voitiin voittaa. Toki Roomaa eivät voittaneet Germaanit tai Attila. Germaanivalloitus jossa Rooman viimeinen keisari luopui kruunustaan vain sinetöi koko Rooman tuhon. Rooma tuhoutui pitkälti siksi, että sen järjestelmä rappeutui. Rooma hajosi sisäisesti. Ja oikeastaan Attila sai aikaan sen, että Rooma yhdistyi vielä kerran yhteistä vihollista vastaan. Mutta Attilan jälkeen hajaannus vain kiihtyi. 

Toki Rooman talous tuhoutui, ja se aiheutti ongelmia palkan maksuissa. Rooman legioonalaiset olivat aluksi asevelvollisia. Mutta myöhemmin sitten voimaan astui käytäntö, jossa asevelvollisten tehtävät siirrettiin ulkomaisille palkkasotureille. Alun perin Rooman asevelvollisuusarmeija oli paikka, jossa eri säätyjen jäsenet saivat kosketuspinnan toisiinsa. Eli kaikki Rooman kolme säätyä olivat hetken yhdessä, ja siellä niiden edustajat saattoivat jakaa tietoja siitä, mitä Roomassa tarvittiin. Kun tuo yhteys katkesi, niin Senaatti alkoi eristäytyä tavallisesta kansasta. Senaatti sai sen jälkeen vain sitä tietoa, mitä se halusi kuulla. Tai mitä sille haluttiin kertoa. 

"Rooman valloitussotien loppuminen johti orjien määrän vähenemiseen. Rooman ulkomaankauppaa rajoittivat korkeat tullit ja harvat paikat joissa kaupankäynti oli sallittua. Orjien ostaminen ulkomailta oli siis huomattavasti kalliimpaa kuin valloitettujen kansojen orjuuttaminen. Orjien määrän väheneminen ja siitä johtunut maatalouden tuotannon lasku johtivat Rooman 200-luvun kriisiin. Joidenkin tulkintojen mukaan Rooman valtakunnan rappio alkoi juuri orjien hintojen noususta." (Wikipedia, Rooman tuho)

Äskeisessä lainauksessa sanotaan että yksi syy Rooman tuhoon olivat valloitussotien päättyminen tai orjien hinnan nousu. Se nosti työn hintaa. Ja tämä johti tuotteiden kallistumiseen. Rooman kaupungissa itsessään ei viljelty yhtään mitään, vaan kaikki tuotteet kuten ruoka tulivat maaseudulta. Ja kun ruoan hinta kohosi, niin silloin ihmisillä ei ollut enää varaa ruokaan, vaan he joutuivat lähtemään Roomasta. Roomalainen yhteiskunta alkoi polarisoitua, eli oli valtavan rikkaita ja valtavan köyhiä. Ja siitä alkoivat kansainvaellukset. Kaupunkien välillä kulki tuhansia ja lopulta miljoonia ihmisiä, ja se aiheutti sekasortoa. 

Tuo johti orjien määrän vähenemiseen Roomassa. Se että orjia ei enää riittänyt työhön johti siihen, että vapaita miehiä ja naisia alettiin käyttää työhön, joka oli varattu ennen orjille. Tai sitten orjille alettiin siirtää lähes kaikki työt, mitä Roomasta vain sattui löytymään. Roomalaiset siis saattoivat siirtää jopa valtion hallinnon tehtäviä orjilleen, ja sitten keskittyä juhlimiseen. Saattoi olla että Roomalaiset lähettivät orjansa jopa legioonaan puolestaan tai istumaan senaatin istuntoon, ettei heidän tarvinnut lopettaa pitojaan. 

Valloitussotien tarkoitus oli usein orjien metsästäminen ja noiden sotien kautta paikattiin Rooman työvoimapulaa. Eli jos orjia ei enää ollut, niin silloin vapaiden miesten piti valita, olivatko he halukkaita lähtemään legioonaan vai jäivätkö he kotiin. Ja tietenkin varakas roomalainen saattoi ilmeisesti lähettää orjansa käymään armeijaa puolestaan. 

"Alun perin asevelvollisista koostuneet Rooman legioonat alkoivat 200-luvulle tullessa koostua yhä enemmän ulkomaalaisista palkkasotureista. Roomalaiset itse suhtautuivat valtakunnan ulkopuolelta tulleisiin barbaareihin hyvin ylimielisesti. Vieraista kansoista kuten germaaneista, maureista ja syyrialaisista kootut legioonat eivät välttämättä pitäneet Roomaa puolustamisen arvoisena, vaan olivat uskollisia sille sotapäällikölle, joka maksoi heidän palkkansa. Tämä kehitys johti siihen, että Rooman legioonat eivät olleet enää uskollisia Rooman valtiolle. Rooman valtakunnan sisäinen hajaannus laski legioonien tehokkuutta. 200-luvulla Rooman legioonat kärsivät useita suuria tappioita. Ne eivät enää pystyneet turvaamaan valtakunnan rajoja, jolloin ulkomaalaiset kansat alkoivat valloittaa Rooman valtakunnan alueita kansainvaellusten aikana." (Wikipedia, Rooman tuho)

Palkkasoturit olivat ammattimaisia aseenkäyttäjiä. He eivät kokeneet samaa sidettä Rooman kansaan kuin roomalaiset. Mutta palkkasoturien ongelma on siinä, että kun palkanmaksu loppuu, niin palkkasoturit lähtevät kotiin. Kun palkkaa ei tullut, niin he eivät enää nähneet Roomaa puolustamisen arvoisena. Kun talous romahtaa, niin silloin myös esimerkiksi kaupunkeihin astuu sekasorto. Se että kukaan ei edes yrittänyt korjata tilannetta alkoi kaataa Roomaa. Koska Rooma ei enää kyennyt puolustamaan rajojaan eikä myöskään siten suojelemaan rajan pinnassa asuvia kansoja, niin nämä kansat menettivät luottamuksen Roomaan. Mitä varten he maksoivat veroja, jos he eivät niitä vastaan mitään saa? Mitä jos valtion johtoa ei mikään asia kiinnostanut? 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rooman_valtakunnan_tuho

Nykyään ei totuus paljon paina, kun tarjolla on vetäviä tarinoita.

Donald Trumpin vaalikampanja on paljastanut taas kerran ikävän asian. Totuus ei paljon paina, kun vastassa on erittäin hyvä tarinankertoja. Tuo tarina miehestä joka omin käsin rakensi imperiumin sekä samalla myös johtaa Amerikan ennennäkemättömään vaurauteen tekee vaikutuksen äänestäjiin. Se miksi totuus ei kiinnosta, vaikka esimerkiksi Trumpin vaalikampanjan yhteydessä faktan tarkastajat ovat jatkuvasti löytäneet virheitä sekä vähintään puolitotuuksia hänen kampanjastaan on selvä. Trump puhuu ihmisille mitä he haluavat kuulla. Trumpin äänestäjät ovat usein konservatiiveja, joiden päässä pyörii ajatus siitä, että naisten paikka on kotona, ja he itse tekevät työtä jossain perinjuurin amerikkalaisessa työpaikassa. Nämä ihmiset eivät ole paljon kouluja viitsineet käydä, ja se on yksi Trumpin suurista ajatuksista. Miksi tuhlata aikaa koulun penkillä, kun voit tehdä miljoonia myyntimiehenä. Ihmiset eivät enää suhtaudu kielteisesti erilaisuuteen. He suhtautuvat erilaisuuteen kriittisesti. 

Ihmisen ei tarvitse olla älykäs tai lukenut pystyäkseen johtamaan. Hänen täytyy olla vain sosiaalinen sekä osata rakentaa oma johtajien verkosto, josta voi sitten etsiä jatkuvasti uusia haasteita. Kun edellinen toimisto kyllästyttää, niin silloin vain soitetaan kavereille, ja matka jatkuu uuteen toimistoon. Toki monet johtajat jotka omaavat tuollaisen loistavan verkoston ovat oikeasti jo valmiiksi johtajien verkoston jäseniä. Nuo henkilöt ovat johtajien ja suurten omistajien lapsia. Heillä on lapsesta pitäen ollut niitä oikeita suhteita, joilla he pääsevät harjoittelemaan muiden johtajien alaisena. Kun on rahaa sekä omistuksia, niin silloin lahjakkuutta sekä älykkyyttä voi aina ostaa. 

Samoin hän osaa hyödyntää amerikkalaisten elokuvien sankarihahmoja, eli toiminnan miehiä, jotka toimivat sekä ajavat pahat alienit pois maan pinnalta, kun professorit ja muut nörtit sitten vain kohottelevat kulmiaan sekä seuraavat sivusta kun ihmisiä kuolee. Toiminnan mies on tietenkin entinen merijalkaväen mies, Navy Seal tai hävittäjälentäjä, joka on tähän asti elättänyt itsensä hampurilaisia myymällä, mutta valtion joutuessa uhatuksi nousee hän suoraan taivaalle. Piristävänä poikkeuksena on Independence Day elokuvan USAn presidentti, jota esittää Michael Douglas. Tuossa elokuvassa rehottavat tähtilipun heilutus, presidentillinen johtajuus sekä kaikki muut toimintaelokuvien kliseet. Näitä teemoja myös Trump korostaa omassa agendassaan. 

Trumpin agenda on siinä, että hän myy poliittisia klustereita. Eli tuo mies myy samassa lauseessa Meksikon aitaa, ulkomaalaisten karkoitusta sekä tietenkin sitä, että hampurilaisia myyvien sankarien vaimot voivat istua kotona, katsoa televisiota sekä paistaa pihvejä sekä hampurilaisia miehilleen, jotka siis korjaavat autoja tai tekevät työtä hampurilaisravintoloissa. Tuohon klusteriin kuuluu tietenkin byrokratian vähentäminen, amerikkalaisen öljyn sekä mineraali- eli kaivosteollisuuden suosiminen, ja tietenkin näistä asioista saadaan aikaan komeita räjähdyksiä joilla vaalikampanjaa voidaan vauhdittaa. Ihmiset haluavat nähdä pamauksia ja pölypilviä, ja sitä tietenkin on Trumpin vaalikampanjassa tarjolla. Tarjolla on siis kovaa työtä koville miehille. Ja varmasti tuontitullit nostavat kaivosten ja öljyn tilauksia. 

Toki voidaan sanoa, että noilla teollisuuden aloilla saattaa esimerkiksi tilauksista tuleva nettotuotto suoraan valua johdon käsiin. Vaikka esimerkiksi kaivosyhtiöillä menisi kuinka hyvin tahansa, niin niiden saamat tuotot voivat valua suoraan johtokunnan jäsenten sekä osakkeenomistajien käsiin. Eikä esimerkiksi mineraaliteollisuuden saamat voitot tarkoita tarkalleen ottaen sitä, että nuo mineraaliesiintymät ovat USAssa. Eli kuinka monta työpaikkaa oikeasti Trump kykenee luomaan? Yksi syy siihen, miksi Trump haluaa liittää Kanadan USAaan on se, että Kanadassa on paljon uraania. Eli Kanadan uraaniesiintymät ovat paljon rikkaampia kuin USAn. Rikkaan uraanin rikastaminen on helpompaa kuin köyhän esiintymän. Ja juuri tämän takia USA haluaa tiettyjä asioita kuten diilin Zelenskyin kanssa. Uraania käytetään ydinaseissa tarvittavan plutoniumin valmistamisessa.

Tuolloin uraani "poltetaan" plutoniumksi tavallisissa ydinreaktoreissa jotka voivat tuottaa samalla sähköä. Trump toki unohtaa tuolloin että Ukrainan uraani ei tuo yhtään työpaikkaa Kalliovuorten ja Appalakkien kaivosmiehille. Mutta kuten tiedämme, niin tuo Ukrainan uraani kelpaa tietenkin monille muillekin kuin vain Trumpille. Ja EU sekä Venäjä varmasti haluavat myös hyötyä noista esiintymistä. Ja yksi syy miksi Venäjä saattoi aloittaa sodan Ukrainassa saattaa olla nuo mineraalit, joista tärkein on uraani. Jos EU saa halpaa uraania, niin se aiheuttaa sen, että Gazprom ei enää saa tilauksia, ja se vaikuttaa haitallisesti Venäjän rahakoneen toimintaan. Jos EU saa uraanin hallintaansa, niin se voi valmistaa ydinaseita hyvin nopeasti. Ja se tietää USAn vaikutusvallan laskemista. Samoin USAssa usein unohdetaan se, että tuon maan asetekniikan huipputuotteiden komponentteja valmistetaan paljon EUssa, ja saattaa olla että noita osia kuten vakaajia ei ehkä valmisteta USAssa ollenkaan. Mutta tuo asia ei ehkä kiinnosta Trumpin äänestäjiä. 

Samalla Trump tarjoilee ahkerasti potkuja verovirkailijoille eli valtion työläisille, joista ihmiset eivät ehkä pidä. FBI varmaan on myös asia josta aina silloin tällöin keskustellaan. Eli tarvitaanko FBIn tai KRP eli keskusrikospoliisin kaltaisia virastoja ollenkaan? Ehkä asia sitten paljastuu, kun joku meistä tai heistä sattuu ajamaan kolarin poliisien kanssa, jotka kaasuttavat vasemmalta suoraan eteen virka-autolla. Tai naapuri jonka kanssa tulee riitoja tai jopa tappelu paljastuu ehkä nimismieheksi. Tuolloin olisi varmaan mukavaa, jos tapausta tutkisi puolueeton viranomainen. 

Nimittäin joskus ihmisistä saattaa olla kiusallista kävellä edellisen päivän katutappelun jälkeen poliisiasemalle jossa hänet ottaa vastaan tuon poliisin tai nimismiehen alaiset tai hänen työkaverinsa. Ihmiset haluavat lukea siitä, kuinka pannaan hihat heilumaan. He eivät halua kuunnella sitä, miten joskus ennen on tapahtunut. He eivät halua mitään analyyttistä tarinaa siitä, miten ihmisaivot toimivat missäkin tilanteessa. Ihmiset eivät halua kuulla mistään 50 valovuoden päässä olevista planeetoista. Vaan he haluavat nähdä sankareita, jotka panevat hihat heilumaan. Eli professoreista ei kukaan varmaan välitä. 

Professorien kaltaiset mumisijat voivat vaikka siirtyä siivoamaan pihoja, jotta heidät saadaan ruotuun. Tiede ei ole minkään arvoista, jos se ei palvele poliittista aatetta tai ideologiaa. Ihmisten ei tarvitse nähdä mitään mitä he eivät hyväksy. Joten sen takia esimerkiksi gay- yms. asiat eivät kuulu kouluun. Miksi ihmisten pitää ottaa mitään muuta kuin itsensä ja kaltaisensa huomioon? Jos ihminen on enemmistössä, niin miksi vähemmistöjä edes pitää huomioida. Heidät pitää muuttaa enemmistön kaltaiseksi. Usko ihmisen ylivoimaan sekä rivakat otteet ovat asioita, joiden avulla voidaan taata se, että Trumpin kaltaisia ihmisiä pääsee yhä enemmän ja enemmän valtioiden johtoon. Putin ja Trump ovat pohjimmiltaan samanlaisia. 

He vetoavat ihmisiin, jotka uskovat vahvaan johtajaan. Nuo vahvaan johtajaan uskovat ihmiset kuuntelevat silmät kiiluen näiden suurten johtajien puheita. He palvovat heitä kuin rock-tähtiä. Ja tuo tunnelma tietenkin vetää myös toimittajia mukaansa. Vahvan johtajan malli ikään kuin vapauttaa muut vastuusta. Tuo vastuun kantaminen on asia, mikä tietenkin nostaa vahvoja johtajia. Tai saa ihmiset nostamaan vahvoja johtajia itsensä yläpuolelle. Mutta se mikä sitten tekee vahvasta johtajasta vahvan on se, että vahva johtaja tekee jotain konkreettista. Hän erottaa joukon valtion hallinnon työntekijöitä, mikä sitten varmaan pidentää jonoja verovirastoissa. 

Tekoäly ei ole mikään Pyhä Yrjö, joka ratkaisee kaikki ongelmat.

 

Tekoälyä voidaan pitää nykyaikaisena Pyhänä Yrjönä, joka ratkaisee kaikki ongelmat. Siis se on kuin konsultti tai ritari, jonka varaan voimme rakentaa erilaisia erottamismalleja. Tekoäly on asia, joka käyttää vain faktatietoa. Mikään imartelu tai muu ei tehoa tekoälyyn. Mutta samalla me kaikki varmasti osaa pitää kirjaa siitä, miten monta sanaa joku kirjoittaa työpäivän aikana. Ja jos sanoja on kovin vähän, niin tekoäly voi kertoa asiasta esimiehelle, joka voi käynnistää YT-neuvottelut eli antaa potkut kaikille joita ei tarvita tao jotka eivät osaa työtään tehdä, tai joiden työpäivä kuluu muun kuin työn tekemiseen. Mutta juuri tuo listojen teettäminen esimerkiksi tekoälyllä on sitä, että tekoäly itseasiassa päättää kuka saa potkut. 

Siis tekoäly on kuin konsultti, työtehotarkkailija jonka tehtävä on valvoa sitä, miten tehokasta työtä organisaatiossa tehdään. Ja sitten me voimme kysyä että mitä jos sitten työnjohtajat lähtevät suoraan erottamaan alaisiaan noiden listojen pohjalta? He luovuttavat tuolloin yhtiön päätösvaltaa joko tekoälylle tai ulkopuoliselle konsultille. Ulkopuolinen konsultti on ihminen, joka tuodaan organisaation ulkopuolelta tekemään esityksiä siitä, miten työtä pitäisi organisaatiossa tehdä. Kyseistä toimintaa kutsutaan organisaation hallinnon tehostamiseksi. Tuolloin ulkopuolinen, usein melko kovapalkkainen henkilö tarkkailee töitä, mitä organisaatiossa tehdään, tai sitä miten työntekijät tekevät työtään, tai miten suuri osa työläisen työpäivästä kuluu muuhun kuin työhön. 

Ja sitten ryhdytään henkilöstöä vähentämään. Tuolloin konsultti on kuin pyhä Yrjö. Hän on suuripalkkainen mies, jota ei koskaan palkata turhaan. Hän on ikään kuin Pyhä Yrjö, ritari joka tekee lopun organisaation tehottomuudesta. Ja samalla hän kuitenkin on vain neuvonantaja, kun johtaja päättää kuka lähtee. Johtaja taas sanoo että konsultti on hänelle listan laiskottelijoista antanut. Joten sen takia hän vähentää työntekijöitä sen listan perusteella, mitä konsultti hänelle antaa. Jos tuon konsultin saisi vielä korvattua tekoälyllä, niin se tekee konsultista täysin puolueettoman toimijan. Tuolloin sitten yhtiön johtaja saa syyn erottaa alaisensa. Mutta luovuttaako tuo johtaja oman päätösvaltansa tekoälylle, vai käyttääkö hän silloin omaa tahtoaan? 

Tiedättekö tarinan Pyhästä Yrjöstä, ritarista joka surmasi lohikäärmeen. Tuo Pyhä Yrjö on ikään kuin vertauskuva siitä, miten kaikkia asioita voidaan ratkaista. Pyhä Yrjö pelastaa ihmiset surmaamalla lohikäärmeen, joka tietenkin tekee hänestä ratkaisun kaikkiin ongelmiin. Siis me kaikki tiedämme että vaikka lohikäärmeet olisivat totta, ja vaikka Pyhä Yrjö olisi tappanut ne kaikki, niin me varmaan kohtaisimme muita ongelmia. Eli kaikki maailman ongelmat eivät ole riippuvaisia lohikäärmeistä, ja esimerkiksi kukaan lohikäärme maailmassa ei ole ratkaissut sitä ongelmaa, mikä aiheutuu esimerkiksi siitä, että roskista ei viedä ulos. 

Tai sitä mitä avioliitossa tarkoittaa hammastahnatuubi, joka on auki jossain peilin edessä. Siis periaatteessa lohikäärme ei siis ole jättänyt yhtään roskista viemättä tai yhtään hammastahnatuubia auki. Siis Pyhä yrjö voisi näitä ongelmia ratkoa joko tarjoutumalla viemään roskia ulos ja sulkemaan hammastahnatuubeja, tai sitten perustamalla avioliittoneuvojan viraston. Mutta Pyhä Yrjö symboloi ihmisten tapaa siirtää vastuuta jollekin ulkopuoliselle taholle. Hän on ikään kuin konsultti, joka hoitelee erilaisia ongelmia kuten aluetta piinaavia lohikäärmeitä. 

Jos joku ritari tulee paikalle tappamaan lohikäärmeitä, niin hän ei varmaan kuitenkaan kykene ratkaisemaan maailmantalouden ongelmia. Lohikäärme on asia jonka ritari voi muiden puolesta ratkaista. Mutta ihmisillä on silti vastuu omasta elämästään. Me emme voi laittaa kaikkia asioita lohikäärmeiden syyksi, emmekä voi samalla tavalla olettaa että ritarit ratkovat kaikkia ongelmia puolestamme. Eli meillä ihmisillä on sellainen outo tarve, että me ikään kuin ulkoistamme raskaan sarjan ongelmat muille, jotka eivät ole organisaation osia. Eli hoidettuaan ongelman tuo uljas ritarimme suuntaa johonkin muuhun kaupunkiin. 

Mutta sitten nykyään voimme sanoa että Pyhän Yrjön paikalla istuu tekoäly. Ja lohikäärmeen paikalla istuu erilaisia hybridi tai muita vaikuttajia. Tekoäly on kuin ritari, tai konsultti joka voi sekunnissa tehdä tuntien työn. Tekoälyltä odotetaan paljon. Sen odotetaan vievän koodaajien työpaikat muutamassa kuukaudessa, vuodessa tai vuosikymmenessä. Noin saadaan sitten nuo ikävät ihmiset pois nurkista. Mutta suuri ongelma on siinä, että me odotamme tekoälyltä liikaa. Me odotamme että tekoäly osaa aina tehdä kaikkea mitä me siltä odotamme. Me kuvittelemme että tekoäly voi suoraan siirtyä ihmisten paikalle, kun hän tekee jotain työtä. 

Eli ihmisten mielikuvissa siintää kuva siitä, kuinka tekoäly valmistaa esimerkiksi ohjelmistoja siten, että sille annetaan kuvaus siitä, mitä tuon ohjelmisto tai laajan kielimallin pitäisi tehdä. Mutta samalla jos lähdemme koodaaman tällä tavalla, niin varmaan tuota koodia pitää joka tapauksessa hiukan muutella. Meidän pitää jossain tapauksissa lisätä tekoälyn tuottamaan koodiin oikeat hakemistopolut, tai etsiä lisätietoa itse. Jos emme ole sen alan asiantuntijoita, joissa käytämme tekoälyä, niin silloin tietenkin kohtaamme tilanteen, jossa tekoäly voi tuottaa tekstiä, jonka sisältö ei ole likimainkaan oikein. 

Pitääkö tutkijan ja tutkimuksen miellyttää muita?

Pitääkö ihmisten kuulla koulussa vain niitä asioita, joita voidaan pitää jonkun vakaumuksen mukaisena?

Suomessa kritiikki on siis oikeastaan sitä, että asiaan suhtaudutaan negatiivisesti. Siitä etsitään vain epäkohtia tai heikkouksia. Mitään hyvää ei edes haluta käsitellä, vaan tutkija ja hänen työnsä voidaan suoraan vetää vessasta alas, jos se ei satu jotain ihmistä miellyttämään. Tutkijan pitää sietää kritiikkiä, koska hänen palkkansa maksaa valtio. Kritiikki kuitenkin ymmärretään sellaiseksi, että sen nimissä saa ihmistä haukkua miten huvittaa, hänen henkilökohtaisia asioitaan saa levitellä, ja häntä saa uhkailla miten huvittaa. Tutkijan osaamista ei edes yritetä arvioida työn kautta. Jos työstä ei löydy huomautettavaa, niin toki tutkijasta itsestään löytyy tuota huomautettavaa. Jos ei löydy, niin silloin tietenkin sitä pitää löytyä. Tutkimus voi siis itsessään olla ihan hyvää, mutta tutkija voi olla masentunut, skitsofreeninen tai muuten vain epätyypillinen. Se tarkoittaa sitä, että hänet pitää viedä välittömästi johonkin laitokseen. 

Maassamme ongelma on siinä, että maamme koululaitos tasapäistää ihmisiä. Se ei tasapäistä ihmisiä siten, että kaikkien pitää mennä keskiverto-oppilaan mukaan. Meillä Suomessa mennään luokan huonoimman mukaan. Noin ei sitten tule kenellekään paha mieli, kun joku on häntä nopeampi. Ja tuo tasapäistämisen politiikka sekä kulttuuri on hiipinyt myös korkeakouluihin. Kaikkialla huomioidaan sitä, että kaikilla on ryhmä, jossa sitten säännöt tehdään ryhmän sisällä. Noin saadaan aikaan tilanne, missä kaikki verkostoituvat, ja saadaan ne vähän hitaammat mukaan. 

Mutta tuolla politiikalla on hintansa. Luokan tai ryhmän huonoin, joka ei vain viitsi käydä koulussa, kun hänellä on niin paljon harrastuksia kuten diskoiltoja ja muuta mukavaa vetää koko muun joukon mukaansa. Eli tässä en tarkoita mitään neuro- yms. epätyypillisiä, vaan niitä joiden mielestä kaikki muut asiat kuin opiskelu ovat mielenkiintoisempia. Jos opettajalla ei ole auktoriteettia sen vertaa, että koulussa kännykät pidetään kiinni oppituntien aikana, niin tietenkin se saattaa vaikuttaa Pisa-testeihin. Älypuhelin ei ole itsessään siis mikään ongelma. Vaan ongelma on siinä, miten älypuhelinta käytetään. Mikäli oppilaalta ei voida mitään vaatia edes peruskoulussa, niin miten sitä sitten myöhemmin edes osataan tai halutaan vaatia? 

Koulusta on tullut laitos, jossa opetettavien asioiden pitää miellyttää kaikkia. Jos lapsi joka ei kuulu kirkkoon kuulee jotain uskonnollista musiikkia, niin hänen pitää saada tuhansien eurojen vahingonkorvauksia siitä, että hän koki henkilökohtaista surua ja murhetta tuon musiikin takia eli henkistä kärsimystä. Samalla tavalla maassamme ollaan menty epäterveeseen suuntaan monissa muissakin asioissa. Kun puhutaan vähemmistöjen huomioimisesta, niin tietenkään sen ei pitäisi tarkoittaa sitä, että koko koulun pitäisi juosta tuon vähemmistön ehdoilla. Kun kuljemme maailmalla niin aivan varmasti me loukkaamme jotain ihmistä joko tieten tai tietämättämme. Eli onko se että joku musiikkiesitys pitää sisällään hengellistä musiikkia sellainen asia, minkä kuulemisesta tulee maksaa tuhansien eurojen korvauksia, ja koskeeko tuo sitten jokaista, joka kuulee mielipiteitä tai muuta materiaalia ihmisten kuultavaksi tai katsottavaksi, josta joku ei ehkä pidä. 

Onko koulu tai korkeakoulu muuttumassa elokuvateatteriksi, jossa ihmiset näkevät vain sitä mitä he haluavat nähdä?

Eduskunnassa on käsiteltävänä laki, jonka mukaan tutkijoiden työ ei saisi vaarantaa ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa. Tai tutkimuksen pitäisi olla sopusoinnussa ulko-ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Samalla kun puhutaan siitä, että poliitikot tulevat tutkijoiden reviirille, ja alkavat sanella sitä mitä tutkimuksen pitää sisältää ja mitä sen ei pitäisi sisältää, niin kohtaamme tilantee, missä tutkijat kohtaavat elämän kylmät realiteetit. Tieteen sekä tutkimuksen kohdalla ei ole olemassa etiikkaa tai moraalia. Ainoastaan esimerkiksi eläinrääkkäys sekä muu lain rikkominen voi rajoittaa tutkimusta tästä näkökulmasta. Periaatteessa tutkimuksen kohdalla tutkijalla ja tutkimuslaitoksella kuten yliopistolla on autonomia, eikä poliitikkojen puuttumiseen tutkimukseen ole ennen kiinnitetty juurikaan huomiota. Siis tiede on ollut vapaata, vai onko asia aivan näin? 

Tiede on meillä Suomessa ollut kytkettynä esimerkiksi idänsuhteisiin tai maan etuun sekä muihin vastaaviin asioihin. Ja mieleeni tulee esimerkiksi eräs Itämerta koskeva tutkimus jonka sisältö sensuroitiin, koska sen katsottiin olevan valtion edun vastaista. Tuolloin elettiin suomettumisen syvintä aikaa, ja sensuuri suoritettiin puolustusvoimien toimesta, vaikka kyseinen tutkimus ei suoranaisesti mitään erityistä paljastanut puolustusvoimista, mutta jotain se paljasti esimerkiksi typpi- ja fosforikuormituksen lähteistä, jota ei haluttu ääneen sanoa. Samalla tavalla on suomettumisen sekä jälkisuomettumisen kohdalla käynyt ennenkin. 

Ei olla haluttu ärsyttää suurta Venäjää tai sen edeltäjää Neuvostoliittoa. Joten tiettyjä kirjoituksia on kohdeltu siten, että niitä on nimetty ylimielisiksi. Kyseessä on silloin eräs sensuurin muoto, josta käytetään nimitystä itsesensuuri. Itsesensuuri tarkoittaa sitä, että jostain osoitetaan se, mitä ei saa julkaista. Ja sitten suoraan joko tutkijaa henkilökohtaisesti painostamalla tai hänen rahoittajiaan painostamalla lopetetaan koko tutkimus. Eli joko mielenilmaisten tai muiden vastaavien temppujen avulla kohdistetaan painetta organisaatioihin, joiden toiminta ei miellytä joko tutkijan työtovereita, valtion johtoa tai toimittajia. 

Tutkijaa saatetaan leimata natsiksi, jos hän tutkii tiettyjä asioita, joista ei ennen ole edes puhuttu. Noita asioita ovat esimerkiksi siirtomaat, suomen viranomaisten suhde Hitleriin tms. 

Siis ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että tutkijan työtä rajoitetaan leikkaamalla määrärahoja tai muuten vaikeuttamalla niiden hakemista. Tutkijan työhön kuuluu valitettavasti myös niiden näkökulmien esiin tuominen, joita kaikki eivät voi hyväksyä. Ja joskus on käynyt niin, että esimerkiksi apurahat ovat loppuneet, kun työ saattaa loukata jotain. Tai sitten tutkija on kohdannut kohtuutonta kritiikkiä, mikä tietenkin tarkoittaa kielteistä suhtautumista koko aiheeseen. 

Jos tutkimuksen tarkoitus on miellyttää ihmisiä kuten niitä, jotka istuvat luennoilla, niin ollaan tilanteessa, jossa yliopisto muuttuu elokuvateatteriksi. Elokuvateattereissa ihmiset saavat valita sen, mitä he pitävät eniten. Kun ihminen opiskelee tai tutkii jotain asioita, niin silloin hän kohtaa asioita, joista hän ei ehkä itsekään pidä. Siis tutkimuksen tai eettisen tutkimuksen tarkoitus on tuoda kaikkia näkökulmia asioista ihmisten tarkasteltaviksi. Tutkimus ei ole elokuva, jonka kohde toimii aina kuten sen haluaisimme toimivan. 

Historian tutkimuksen kohdalla tietenkin on aina mahdollista, että eteen tulee asioita, joiden takia joku sankarimyytti voi rakoilla. Eli kollektiivisen syyllisyyden vastakohta on kollektiivinen puhtaus. Näistä asioista voidaan kirjoittaa myöhemmin. Mutta esimerkiksi Stalin vs. Hitler asetelmassa Stalin nähdään usein vapauttajana ja Hitler orjuuttajana. Mutta siis Stalin saattoi vapauttaa esimerkiksi saksan keskitysleireillä istuneet vangit. Sitten hän saattoi lähettää ulkomaiset vangit kotiinsa, ja saman tien lähettää esimerkiksi neuvostoliittolaiset sotavangit 20 vuodeksi pakkotyöhön Siperiaan, koska he olivat murtaneet Puna-Armeijan taistelumoraalia. 

Eli vapauttaja ja roisto ovat niitä asioita, jotka riippuvat kertojan näkökulmasta. Kun Stalinia käsitellään yksinomaan vapauttajana niin silloin me unohdamme tietenkin tarkoituksella esimerkiksi puolalaisten upseereiden ja 1930-luvulla tapahtuneet Kuolan suomalaisten joukkomurhat, joista käytetään nimeä teloitus. Mutta joillekin Hitlerin leireillä viruneille Stalin oli enkeli. Nimittäin he palvelivat Stalinin etua. Häneltä unohtui että Siperian leireillä GULAGissa virui ihmisiä, jotka näkivät samalla tavoin nälkää, ja joita surmattiin järjestelmällisesti kuten tehtiin Hitlerin leireillä. 

Kuitenkin jos puhutaan myyttien murtamisesta sekä maineen rakoilusta, niin tutkijat ovat saaneet vastaansa aivan oikeaa vihaa. Kun sitten keskustellaan siitä mitä ihmiset haluavat kuulla, niin on olemassa sanonta: "miksi tarjota ihmisille totuutta, kun voit kertoa sankaritarinoita". Ja se tietenkin on syy siihen, miksi tietyt tutkimukset eivät päädy suuren yleisön tietoon. Tai päätyvät suuren yleisön tietoon, jos suuren yleisön edustajat osaavat niitä etsiä. 

Kun puhutaan esimerkiksi tieteen moraalista, niin aina puhutaan siitä, kuinka tiedettä pitäisi joidenkin mielestä tehdä. Eli mitään suuren luokan blokeja ei edes haluta hyväksyä julkaisualustaksi vaan kaikki tekstit pitää lähettää johonkin arvostettuun lehteen, ja sitten maksaa niiden julkaisusta. Se tietenkin suututtaa joitain ihmisiä, joiden mielestä kaikki asiat pitäisi hoitaa siten, että niistä kysytään ensin lupa. Noin saadaan sitten joku tuomari, joka sitten sensuroi kaiken mitä tutkijan ei haluta tuovan ihmisten eteen. Eikä siis kukaan muu kuin sellainen, jolla on virallinen hyväksyntä saisi edes saada tutkijan titteliä tai vakanssia. Eikä tutkija saisi itse tehdä mitään, vaan kaiken pitäisi olla ylhäältä hyväksyttyä, koska näin saadaan mukaan välikäsi, eikä tutkijan itsensä kanssa tarvitse paljon asioida. 

Tutkijan työ on vakavaa työtä. Kun ihmisiä pyydetään tulemaan tutkijan kanssa tekemään tutkimusta, niin se ei välttämättä käy. Kaikki eivät pidä ajatuksesta, että he joutuisivat olemaan päiväkausia junissa tai kohtaamaan esimerkiksi ihmisiä, joita "jokainen kunnon ihminen vähintään katsoo nenänvarttaan pitkin". Siis kun tutkija tekee työtään ja kirjoittaa jotain asiasta, niin hän kohtaan tilanteen, missä toisille ei kelpaa mikään. Muilla on aina muuta tekemistä, eikä kieliasu tai mikään muukaan asia miellytä. Mutta jos tutkijan työ tuottaa mainetta ja kunniaa, niin silloin on kyllä kovin moni siihen työhön laittamassa nimeään. 

Sanotaan että ryhmätyönä tehdyissä asioissa on aina joku joka ei viitsi mitään tehdä. Kriitikkojen mielestä ryhmätyö suosii keskitasoisia tai jopa heikkoja opiskelijoita, jotka voivat sen turvin keplotella itsensä kursseista läpi ilman, että he tekevät käytännössä yhtään mitään. Se että ihminen on hyvä tutkija ei tarkoita, että hän olisi sosiaalinen. Mutta uskoisin että sosiaalisia ihmisiä löytyy jostain diskoista, eikä kukaan varmaan viitsi krapulassa tulla katsomaan mitään tylsää Linux distroa kouluun. Eli vaikka ryhmätyöt auttavat verkottumaan tai muuten auttavat monissa asioissa, niin pahimmillaan ne ovat tilanteita, joissa joku sitten ostaa koko työn itselleen. 

Eikä kukaan meistä ole täydellinen. Jos ihminen on hyvä tutkija, mutta epäsosiaalinen, niin hänet voidaan muitta mutkitta lähettää psykiatriseen hoitoon, ja sitten kaverit voivat "ilman muuta" hyödyntää hänen tekemiään tekstejä. Eli jos ihmistä ei muuten saada ruotuun, niin varmaan edessä istuu sitten psykiatri, jonka tehtävä on saattaa moinen häiritsijä tai häirikkö suoraan mielisairaalaan oppimaan sosiaalisia taitoja. 

Mutta jos työ tai sen tulos ei ole toivottu, niin silloin tutkija joutuu sellaiseen tilanteeseen, että hänen työnsä nimetään huonoksi, sopimattomaksi tai muuten vain hylätyksi. Tutkija kohtaa myös usein sellaisia kommentteja, kuten kannattaako menneisyyttä kovin paljon kaivella, koska se ärsyttää jotain suurenmoista ihmistä. Tutkija ei varmaan koskaan tee mitään oikein. Sankarillinen fiktio päivittää epäsankarillisen tutkimuksen, jos esimerkiksi kirjakauppa tai kustantamo valitsee tuotteen, jota se haluaa painaa. Maailma on täynnä fiktiota, jota kaupitellaan ihmisille melkein totuutena. 

Ja on paljon hyviä tutkimuksia joita ei poliittisista tai muuten yleisen mielipiteen takia ole hyvä käyttää lähteenä. Tai noita tutkimuksia ei löydy kenenkään "vastuuntuntoisen" ihmisen hyllystä. Eli tutkimus ei tavoita tavallista ihmistä, koska se on esimerkiksi tiettyjen kansallisuuksien enemmän tai vähemmän virallisten edustajien tekemää. 

Tsetseenijohtaja on vaatinut ydinaseen käyttöä Lymanin kaupungissa

 

"Tshetsheenijohtaja Ramzan Kadyrov vaati Venäjää "vapauttamaan" neljä siihen pakkoliitettyä aluetta keinolla millä hyvänsä, mukaan lukien taktiset ydinaseet". Sanotaan MTV3:n uutisissa. Hän saattaa tietenkin ajatella että antamalla kovia lausuntoja, tuo mies pystyy osoittamaan liittolaisuuttaan sekä lojaaliuttaan Vladimir Putinia kohtaan. 

Juttu on otsikoitu näin "Nöyryyttävä tappio repii Venäjää sisältä päin – sotilasjohtaja vaati ydinaseen käyttöä, mutta kaoottiset venäläisjoukot eivät siihen kykene", eli onko ydinaseiden käyttöä harkittu vakavasti, vai onko tilanne se että Venäjän joukot ovat jotenkin epäonnistuneet laukaisussa? Eli mitä oikeastaan on tapahtunut? Me kaikki tiedämme että ydinaseen käytön pelko on erittäin suuri, mutta sitten meidän pitää kysyä että onko Venäjällä kuitenkaan oikeasti kykyä käyttää noita aseita? Siis ovatko nuo Sarmat- ja muut ohjukset yhtä laadukkaasti valmistettuja, kuin kaikki muutkin venäläiset aseet. 

(https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/noyryyttava-tappio-repii-venajaa-sisalta-pain-sotilasjohtaja-vaati-ydinaseen-kayttoa-mutta-kaoottiset-venalaisjoukot-eivat-siihen-kykene/8527204#gs.eahfam')

Mikäli ydinaseen kuljetusvälineet eli raketit ja pommikoneet, itse aseet eli pommien laukaisuelektroniikka tai niiden suuntausjärjestelmät eivät toimi, niin on vaarana että nuo aseet lentelevät miten sattuu tai jos raketeissa on syöpymiä, niin silloin ne saattavat räjähtää siiloissa. Tai jos ydinpommien räjähdesegmentit eli alkupanokset joilla pommin imploosiokuori sorretaan fission aikaansaamiseksi ovat poissa paikaltaan, niin silloin pommi ei räjähdä vaan levittää radioaktiivista ainetta pitkin metsää. 

Vetypommissa fissiopanos sytyttää fuusion, mikä perustuu litium-deuteridiin. Fissiopommi aiheuttaa säteilyä, joka hajottaa litiumin deuteriumiksi sekä tritiumiksi, jonka jälkeen nuo vedyn isotoopit sulautuvat yhteen heliumiksi. Tai sitten tietenkin jos esimerkiksi laukaisukonsoli on myyty torilla, niin silloin sen kautta ei laukaisu onnistu. Samoin jos joukot eivät saa viestiä tai viestistä puuttuu laukaisukoodi, niin laukaisemisen pitäisi olla mahdotonta. 

Tilanne Lymanin kaupungissa on sekava. Tuo tilanne muuttuu kaiken aikaa, ja viimeksi joku sotilasjohtaja Venäjällä on kuulemma vaatinut ydinaseiden käyttöä, mutta asevoimat eivät sitä ole kyenneet tekemään. Siis jos tuota uutista tarkasti katsotaan, niin Tsetseenijohtaja joka ainakin esiintyy Putinin ystävänä on antanut lausunnon, jossa hän vaatii ydinaseen käyttöä. Ehkä kyseessä on todellisuudessa tilanne, jossa Putinin liittolaiset esittävät kilpaa kovia lausuntoja, joilla he osoittavat uskollisuutta johtajaansa V. Putinia kohtaan. 

Mutta sitten me voimme tuosta otsikosta tehdä sellaisen päätelmän, että olisiko mahdollista että laukaisemista olisi kokeiltu, ja sitten joukot eivät olisi osanneet tai halunneet suorittaa tuota operaatiota. Eli pahimmassa ja parhaassa mahdollisessa skenaariossa mahdollinen laukaisuyritys olisi epäonnistunut. 

Tai oliko Putin ehkä tullut toisiin ajatuksiin kesken operaatiota. Mikäli Venäjän tarkoitus olisi ollut käyttää ydinasetta Lymanissa, niin silloin se olisi pitänyt vetää joukot pois aseen vaikutusalueelta. Tai sitten olisi kyseessä ollut tilanne, missä ydinase olisi tuhonnut myös alueella olevat omat joukot.  Mutta tämä on vain minun oma päätelmäni tästä asiasta. 

Kuitenkin me kaikki tiedämme, että Venäjällä on sellainen tapa, missä alaiset kantavat vastuun virheistä, ja esimiehet taas keräävät kunnian kultaruusut. Eli jos käskyt joukkojen sijoittamiseen ovat tulleet itseltään Vladimir Putinilta, niin silloin tietenkään hän ei varmaan halua myöntää omia virheitään, ja sitten on alaisten vika jos he eivät ole onnistuneet täyttämään saamiaan käskyjä, jos niitä edes on heille asti välitetty. 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/noyryyttava-tappio-repii-venajaa-sisalta-pain-sotilasjohtaja-vaati-ydinaseen-kayttoa-mutta-kaoottiset-venalaisjoukot-eivat-siihen-kykene/8527204#gs.eahfam

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/lymanin-tilanteesta-ristiriitaista-tietoa-reuters-vladimir-putinin-liittolainen-valayttaa-ydinaseen-kayttoa/d31bd980-07e0-4c11-be66-888ec38118bc

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vetypommi

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Vanhemman tehtävä on olla lapsen tuki sekä auktoriteetti.

 

Jo varhaisella iällä pitää lapsille opettaa, että yhteiskunnassa on tiettyjä normeja, joita on noudatettava. Mikäli noiden normien opettaminen aloitetaan nuorella iällä noita normeja opetetaan, niin silloin niiden noudattamisesta tulee automaattista toimintaa. Heidän pitää oppia, että näpistely tai muu rikollinen toiminta on rangaistavaa. Ja jos he ovat jo jotain väärää tehneet, niin silloin pitää vanhempien varmistaa, ettei tämä sama toistu. Eli erityisesti rikoksiin pitää suhtautua erittäin kielteisesti. Sekä luoda ilmapiiri, jossa lapsi tai nuori ymmärtää että tekemällä rikoksia sekä liikkumalla jossain kaljapiireissä varmasti pilaa elämänsä. 

Toki pitää muistaa että jonkun 16-vuotiaan kohdalla ei mitään ole vielä lyöty lopullisesti lukkoon. Hänelle saattaa tulla aivan uusia motivaatioita opiskelun suhteen, jos hän vaikka saa negatiivista palautetta ensimmäisestä työpaikastaan. 

Lapsia pitää auttaa löytämään rakentavia harrastuksia, joissa he voivat kehittää omia valmiuksiaan sekä vahvuuksiaan. Siis lapsen pitää ymmärtää että hän ei voi olla paras kaikessa, mutta aina on olemassa taitoja, joissa hän saattaa olla todella hyvä. Ja lapselle on tärkeää, että hän oppii löytämään omat piilevät kykynsä. 

Lasten kasvattaminen on asia, mikä aina silloin tällöin putkahtaa esiin. Ja silloin tietenkin tullaan siihen, että lasten kasvattamisessa sekä tukemisessa on tärkeää huomioida myös asioita, jotka eivät ole lapselle mieleisiä. Kun lapsi kasvaa nuoreksi, niin hänen pitää saada tietenkin enemmän oikeuksia, mutta samalla noita oikeuksia pitää seurata velvollisuuksia. 

Siis se että oma huone pitää siivota, tai sitten matot pitää viedä ulos ja muissakin kotitöissä pitää auttaa ovat asioita, jotka eivät ole ehkä niitä mukavimpia. Ja silloin vanhempien pitää sanoa, että elämässä pitää tehdä asioita, jotka eivät ole sillä omalla mukavuusalueella. Siis nuorena on vitsa väännettävä, ja jos nuorelle opetetaan pienestä pitäen että aikuisena ihminen joutuu tekemään asioita, joista hän ei ehkä niin kauheasti pidä, niin se tietenkin helpottaa elämää vanhempana. 

Mutta kuten otsikossa lukee, niin vanhempien pitää olla lapselle tukena sekä samalla auktoriteettina. Jos lapsi tai nuori esimerkiksi jää kiinni tupakoinnista, niin siihen pitää puuttua välittömästi. Ja muutenkin kun vanhemmat opettavat yhteiskunnan sääntöjen noudattamista, niin silloin vanhempien pitää sanoa, että he eivät yksin noista säännöistä päätä, vaan että ne on tarkoitettu kaikkien noudatettaviksi. Samoin myös se, että jos ei sääntöjä osata tai haluta noudattaa, niin seurauksena on rangaistus pitää olla myös painettuna ihmisten pääkoppaan, ennen kuin he tulevat esimerkiksi työelämään. 

Nuoren tukena toimiminen vaatii tietenkin joskus auktoriteetin käyttöä sekä rangaistuksia. Mutta myös kehuja pitää osata antaa. Eli kun nuori on menestynyt vaikkapa kokeissa, niin silloin hänen pitää saada kuulla niitä ylistäviä sanoja. Mutta samalla pitää muistaa, että mitään työtä ei koskaan hyväksytä automaattisesti. Jos työ tehdään huonosti, niin nuoren pitää silloin kuulla myös se. Eikä nuorta koskaan saa palkita työstä, jota ei ole tehty, koska silloin nuorelle tehdään se paljon puhuttu suuren luokan karhunpalvelus. 

Koulu on paikka, jossa tehdään asioita joista kaikki eivät ole mukavia. Mutta tietenkin jos nuori haluaa jossain elämänsä vaiheessa vaikka siirtyä toimistotyöhön, niin silloin pitäisi olla jonkinlainen koulutus, ja oikean ammatin hankkiminen vaatii sitä päätoimista opiskelua ja omista mukavuuksista tinkimistä. Tai sitten pitää töitä jaksaa tehdä kouluajan ulkopuolella. Kaikki viralliset tutkinnot ovat kuitenkin asioita, jotka perustuvat omaehtoiseen eli vapaaehtoiseen opiskeluun. 

Kun nuori päättää peruskoulun, niin hänen seuraava ongelmansa on se, että mistä rahat elämiseen hankitaan? Tietenkin nuori voi olla lahjakas jääkiekkoilija, joka tekee miljoonia NHL:ssä. Tai hän voi olla joku moottoriturpa, joka pääsee TV:n huutokauppakeisariksi, ja tekee sillä voittoa. Tai hän voi olla esimerkiksi lahjakas kitaristi, joka nousee rock musiikin huippunimeksi. Mutta joskus saattaa käydä niin, että löytyykin lahjakkaampi jääkiekkoilija, tai henkilö änkyttää. Tai että kitaran soittotaidot eivät muita vakuuta, joten silloin pitää löytää joku muu ammatti. Ja esimerkiksi moneen sellaiseen ammattiin kuin opettaja tai putkiasentaja on olemassa pätevyysvaatimukset. 

Tietenkin me kaikki voisimme päästä helpolla, ja mennä sinne siivoustöitä tekemään. Mutta sitten tietenkin meidän pitäisi saada niitä siivoustöitä, eikä mikään siivooja saa tehdä työtään huolimattomasti, tai sitten hän saa lähteä kohti uutta työpaikkaa. Siis tietenkin siivooja saa varmaan rahaa työstään, sekä elää leveämmin kuin muut 17-vuotiaat. Mutta miten sitten siivoojan palkka riittää esimerkiksi jatkossa oman elämän kustantamiseen? 

Kun nuorta kannustetaan työelämässä sekä oman elämän rakentamisessa, niin silloin häntä kehotetaan etsimään itsestään heikkouksia. Jos sitten oikeasti lähdetään hakemaan omaa elämää, niin nuorelta pitäisi kysyä myös mitä hän osaa, ja missä hän on vahva. Siis omien vahvuuksien tukeminen on asia, minkä kautta lähdetään rakentamaan sitä omaa elämää sekä osaamista. Jos ihminen ei koskaan saa muita papereita eteensä, kuin ne missä lukee missä olet huono, ja mitä haluat kehittää itsessäsi, niin silloin hänen itsetuntonsa on varmaan jo maan raossa. Mutta toisaalta pitää muistaa että kukaan ei ole täydellinen. 

Ihminen ei voi olla hyvä kaikessa, mutta ei hän myöskään voi olla huono kaikissa asioissa, vaan varmasti löytyy myös asioita, joissa henkilö on oikeasti hyvä. Ja meillä kaikilla on jotain kehitettävää jossain taitoalueella, joista yksi näkyvimmistä on sosiaaliset taidot. Sosiaaliset taidot käsitetään usein niin, että henkilön pitää olla joku moottoriturpa, jonka ääni kuuluu aina päällimmäisenä, ja joka ei jätä toisille suunvuoroa. 

Työelämään ja opiskeluun siirtymisessä pitää myös omat vahvuudet nähdä, koska niiden kautta se oma osaaminen löytyy, ja niiden kautta omaa osaamista kehitetään. Ja se pitää oikeasti tehdä selväksi, että työ- tai opiskelupaikka on henkilökohtainen. Siis se mitä omat vanhemmat tai isovanhemmat ovat tehneet ei pitäisi vaikuttaa siihen, mitä nuori joka istuu työvoimapsykologin edessä tekee. Siis pitää tehdä selväksi, että kuka työpaikkaa tai opiskelupaikkaa hakee on se, joka tuota työtä tulee tekemään tai tulee luokassa istumaan. Siis hakeeko työpaikkaa hakija itse, vai hakeeko sitä hänen vanhempansa olisi hyvä olla tiedossa. 

Siis jos vanhemmat eivät kerro, että raha ei kasva puussa, niin silloin edessä voi olla ikäviä asioita. Vaikka joku merkonomi, joka muutenkin julkaisee esimerkiksi blogia kirjoittaa pari A4 kokoista työhakemusta tunnissa, niin se ei ehkä onnistu joltain joka ei ole mitään kouluja käynyt. Koulun kesken jättäminen saattaa nuoresta tuntua hyvältä vaihtoehdolta, kun silloin saa omaa rahaa. Mutta tuo asia saattaa johtaa sitten oman elämän tuhoutumiseen sekä johonkin kaljarinkiin ajautumiseen. 

Vanhempien tehtävä on estää itsetuho. Entä jos vaikka sattuu käymään niin, että siellä siivoustyössä koronarintamassa menee esimiehen tai asiakkaan kanssa napit vastakkain? Tai mitä jos omissa papereissa on merkintä vaikkapa mielenterveys- tai päihdeongelmista? Voiko henkilö silloin tehdä oikeasti jotain hoitotyötä, jota niin mielellään markkinoidaan mediassa? No jos nuoren asemaa työelämässä ajatellaan tarkemmin, niin hänen pitäisi oppia näkemään omat realistiset mahdollisuutensa, sekä oppia että elämässä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ja mikään muu ei ole stabiilia kuin muutos. 

Vaikka henkilö tuntisi olevansa unelmiensa ammatissa vaikkapa jossain rakennuksilla, niin hän saattaa sairastua reumaan. Ja silloin on edessä uudelleen kouluttautuminen. Nimittäin sairaseläkkeellä elämä on kovin yksitoikkoista. Joten sen takia kannattaa varautua siihen, että kaikki asiat eivät ehkä ole viiden tai kymmenen vuoden kuluttua samanlaisia kuin ennen. Eli henkilöllä saattaa olla edessä esimerkiksi avioero, ja se varmaan vähän masentaa. Tai sitten mieli vetää kohti uusia asioita. 

Siis nuorten kasvatuksessa pitää vain sanoa, että aikuisena hän joutuu ennemmin tai myöhemmin siivoamaan oman asuntonsa. Eli puolisokaan ei loputtomiin jaksa sitä, että kaikki kotityöt valuvat hänelle. Ja nykyään kun molemmat puolisot käyvät usein töissä, koska kaupungissa on vähän tylsää olla työtön tai kotipuoliso, niin se tietenkin tarkoittaa että myös kotityöt pitää jakaa. Ja jos sitten toinen kokee, että toinen ei tee mitään,  tai muuten toinen osapuoli väheksyy toista, niin edessä on suhteen uudelleenarviointi sekä avioero. 

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/perhe/jari-sinkkonen-vanhempien-taytyy-vaatia-lapsiltaan-myos-epamiellyttavia

Kuva: ) https://nuorten.hel.fi/nuorisotalot/lasten-liikennekaupunki/

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Matti Kurikan aikaan ei vielä yhtään sosialistiseksi itseään väittävää hallitusta ollut vielä vallassa.

Yksi asia Matti Kurikan puolesta täytyy sanoa. Hänen eläessään ei ollut vielä ollut yhtään sosialistista tai sosialistiseksi itseään kutsuvaa hallitusta ollut vielä ollut vallassa. Vasta kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen astuivat bolsevikit valtaan Venäjällä. Kun ajatellaan että utopiasosialismissa eli varsinkin kommuuneissa ei olisi selvää johtoa sekä esimerkiksi poliisia ei olisi olemassa, niin tuo malli on tietenkin paperilla sellainen, mihin meidän pitäisi ehkä pyrkiä. Mutta kyseessä on utopia, johon ei ehkä vielä ole meillä valmiuksia. 

On olemassa kaksi sosialismin tasoa. Utopiasosialismi, jota ei olla koskaan suuressa mittakaavassa edes kokeiltu. Sekä reaalisosialismi johon kuuluvat kaiken maailman salaiset poliisit ja keskiyöllä tapahtuvat pidätykset. Siis en usko että kukaan olisi koskaan seurannut Stalinia tai Leniniä, jos he olisivat voineet ennakoida esimerkiksi NKVD:n. 

Kommuuneja on aina arvosteltu ulkopuolelta käsin siitä, että niissä harjoitetaan asioita, jotka eivät ole yleisesti hyväksyttäviä. Kommuuneista ensimmäinen oli Pariisin kommuuni, jonka olemassaolo päätettiin hyvin julmassa sotilasoperaatiossa, eikä moni muukaan kommuuni ole kauan kestänyt, koska niissä on harjoitettu esimerkiksi huumekauppaa tai sitten niiden jäseniä on ollut mukana esimerkiksi väkivaltaisessa terrorismissa. 

Kuitenkin esimerkiksi Pariisin kommuunin murskaamista on usein pidetty tarpeettoman kovana, vaikka silloin oli käynnissä Preussin ja Ranskan sota, joka päättyi siihen, että Saksan valtio julistettiin Versaillesin palatsissa Ranskassa. Pariisin kommuunin jäseniä eli kommunardeja on aina pidetty pakkovallan vastustamisen symboleina, ja on surullista että heidän nimeään kantaa aate, jonka nimissä on surmattu miljoonia tai jopa miljardeja ihmisiä. Siis oliko tuo toimenpide, jossa Versaillesin armeijakunta surmasi 30 000 kommunardia kärsien itse 4000-9000 miehen tappiot aiheellinen vai ei? Sotilaat surmasivat kommuunin kukistamisen yhteydessä aseettomia siviilejä. 

Mutta tuota toimintaa, missä ei kapinallisten kanssa edes yritetty neuvotella voidaan pitää ajan hengen mukaisena. Myöhemmin esimerkiksi Karl Marx syytti kommunardeja siitä, että he olivat liian helläkätisiä kun eivät esimerkiksi ottaneet panttivankeja tai hyökänneet Versaillesin armeijakunnan kimppuun, ja sen takia Marxin lausuntoja voidaan pitää yllytyksenä terrorismiin tai avoimeen kapinaan. Samoin kommunardit sallivat valtiopankin varojen kuljettamisen pois Pariisista, ja nuo rahat voitiin käyttää Versaillesin armeijakunnan  varustamiseen. 

Syy miksi Marxia on arvosteltu näistä lausunnoista on se, että hän oli saksalainen tai siis preussilainen, ja Ranska oli sodassa Preussia vastaan 19.7.1870-10.5.1871. Kommuuni oli voimassa 18.3-30-5.1871. Eli jos kommunardit olisivat hyökänneet Versaillesin armeijakunnan päälle, niin se olisi varmaan ollut mieluisa yllätys preussilaisille. Ja syy miksi sotilaat toimivat niin suurta raakuutta osoittaen on se, että tuo kapina eli kommuunin perustaminen oli tietenkin kapinointia sodan aikaan. Silloin on voimassa kovennettu rikoslaki, mikä muka antoi legitimaation tuolle toiminnalle, missä siviilejä ammuttiin säälittä oman asevoiman toimesta. Myöhemmin kommunardeja syytettiin tietenkin Ranskan tappioista. 

Kuitenkin kaiken maailman kommuuneja on kautta aikojen ainakin osittain aiheellisesti leimattu paheen pesiksi, ja niitä vastaan on käyty erittäin voimallisin poliisitoimin, ja syynä on usein ollut huumeisiin liittyvä toiminta. Eli jotkut kommuunien jäsenet ovat päättäneet ryhtyä rahoittamaan toimintaansa huumekaupalla. Samoin kommuuneja on kautta aikojen pidetty paikkoina, joissa ihmisiltä huijataan kaikki rahat, ja lopulta asukkaat surmataan jollain myrkyllä. Niinhän esimerkiksi Jim Joneskin teki, eli kommuunit ovat asioita, joihin liittyy aina riskejä. Ja niihin houkutellaan joskus kokemattomia nuoria, jotka antavat omaisuutensa noiden kommuunien johtajille. 

https://historianet.fi/sota/sisallissota/pariisin-kommuuni-murskattiin-kovin-ottein

https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Marx

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pariisin_kommuuni

Siis kumpi malli on työpaikalla parempi, itseohjautuvuus vai hierarkkinen johtajuus?

Perinteisesti työpaikoilla on noudatettu tiettyä johtamisen hierarkiaa, missä ylemmällä tasolla oleva johtaja kertoo alaiselle mitä tämän täytyy tehdä. Tuo malli on katsottu ainoaksi oikeaksi, ja kautta aikojen on johtajuutta korostettu kautta koko työelämän. Hierakkinen johtamismalli on peräisin ajalta, jolloin esimerkiksi tehtaaseen töihin tulevat ihmiset eivät ehkä osanneet edes lukea. 

Ja silloin kaikki asiat piti kertoa alaiselle erikseen. Tuolloin jokaisella työläisellä oli tarkoin määritelty lokero, jossa heidän tuli olla, ja mikäli joku sitten astui laatikosta ulos, niin hän saattoi aiheuttaa vaaratilanteen. Tuolloin jokaista työvaihetta varten oli oma työntekijänsä. Ja jokainen työntekijä hallitsi oman osansa työstä. Työ oli silloin mekaanista, ja jokainen työvaihe oli pilkottu niin pieniin osiin kuin mahdollista. 

Työvoima oli silloin halpaa, joten tuo malli sopi erittäin hyvin varsinkin suuriin tehtaisiin, jotka houkuttelivat työntekijöitä ja varsinkin mäkitupalaisia laajalta maaseudulta. Tuolloin tehtaisiin oli automaattisesti työvoimaa tarjolla, ja työjohtajia todella tarvittiin. 

Mutta nykyään kun ihmisillä on koulutusta, niin luonnollisesti myös uusia johtamisen malleja halutaan toteuttaa. Nimittäin hierarkkiseen johtajuuden malliin liittyy yksi ikävä piirre. Kaikki alaiset syyttävät mielellään johtajaa, koska "hän ei ole antanut avaimia, tehtäviä tai jotain muuta tehtäviin liittyvää". Samoin hierakkisessa johtajuuden mallissa työpaikan sosiaaliset ongelmat kuten kiusaaminen tai se, että töitä kasataan vain parin henkilön päälle voivat jäädä huomaamatta.

Kuin puhutaan esimerkiksi itseohjautuvasta työpaikasta, niin silloin usein kohdataan muutosvastarintaa, mikä toki liittyy kaikkiin muutoksiin varsinkin työelämässä. Samoin itseohjautuvuus on uusi malli, jossa korostuu nimenomaan työntekijän henkilökohtainen vastuu sekä osaaminen ja tahto tehdä työ kunnolla. Tuolloin joku saattaa pelätä, että se vie johtajalta työpaikan. 

Tässä vaiheessa minun pitää sanoa, että työpaikalla on tarkoitus tehdä töitä. Siis työntekijöitä ei missään työpaikassa palkata siksi, että he istuvat ja juovat kahvia sekä pelaavat korttia. Itseohjautuvuus tarkoittaa sitä, että ongelmaan puututaan myös työkavereiden eli vertaisten toimesta. Jos toinen ei tee työtä, niin silloin hänet pitää erottaa. Hierarkkisessa mallissa esimerkiksi juuri laiskottelun takia potkut saanut henkilö väittää "pomon olevan pikkumainen". Mutta jos vertaiset tulevat sanomaan, että "voisitko tehdä vähän jotain muuta kuin juoda kahvia, niin se ehkä tehoaa paremmin kun auktoriteetin taholta tuleva komento. 

Remonttimiehet ja muut asiakkaan luona työtä tekevät työläiset ja pienyrittäjät ovat kautta aikojen joutuneet käyttämään itseohjautuvaa mallia. Siis jos remonttimiestä ei työt huvita, niin silloin hän ei enää töitä saa. Samoin remonttimiesten pitää itse hoitaa esimerkiksi työkalut ja muut välineet. Mutta itseohjautuvaa työpaikkaa pelätään siksi että siellä pitää jokaisen itse myös vastata siitä että työ tehdään ajallaan ja se tehdään kunnolla. itseohjautuvuutta pelätään joskus siksi, että siinä ei tarvita esimerkiksi perinteisiä työnjohtajia, jotka huutavat vieressä mitä pitää tehdä, vaan jokainen vastaa itse siitä mitä tekee ja miten työ tehdään. 

Mikäli työ tehdään huonosti, niin siitäkin pitää voida puhua työkavereiden kuullen. Nimittäin joskus on käynyt niin, että jos työ on tehty huonosti, niin silloinkin siitä on syytetty pomoa, joka ei ole maininnut että jotain pitää tehdä jollain tietyllä tavalla. 

Itseohjautuvuuden tarkoitus on jakaa johdon vastuuta myös alaisille. Mutta siis yhtiön omistaja tekee aina kaikki lopulliset päätökset. Mutta kun ajatellaan yhtiön merkitystä sen osakkeenomistajille, niin silloin sen tarkoitus on tietenkin maksimoida omistajan saamat voitot. Kuitenkin työntekijöiden kohdalla taas työpaikan tarkoitus on antaa heille jokapäiväinen leipä. 

Mutta samalla se on paikka, jossa ihminen viettää suuren osan elämästään. Joten myös työntekijöiden etua pitää aina välillä ajatella. Nmittäin jos työpaikan ilmapiiri on huono, niin se johtaa irtisanoutumisiin sekä irtisanomisiin. Ja aina lopulta pitää tulee sellaine raja vastaan, että työntekijöitä on liian vähän, ja uusia työläisiä rekrytoitaessa pitää huomioida se, että heillä pitää olla tietty pätevyys. Ja kaikkia ammattilaisia ei ole aina tarjolla työvoimatoimistosta tai sosiaalisesta mediasta. Samoin uusi työläinen vaatii aina vähän perehdytystä työpaikan tapoihin, ja siihen mistä esimerkiksi työkalut löytyvät. 

Itseohjautuvuus tarkoittaa sitä, että työmaalla ei ole varsinaisesti hierakisia pomoja, vaan kaikki ovat siellä tasa-arvoisia. Syy siihen miksi itseohjautuvaa mallia on alettu kokeilla myös isoissa yrityksissä on se, että työläiset saadaan näin ottamaan vastuuta työstään. Samoin heidän halutaan puhuvan myös sellaisista asioista, joita ei muuten pomon tietoon ehkä haluta tai uskalleta saattaa. Eli esimerkiksi se, että joku vain istuu ja juo kahvia tekemättä mitään,  työkaverin juopottelu työpaikalla tai huono osaaminen eivät ehkä päädy esimiehen tietoon hierarkkisessa mallissa. 

Työpaikan hierarkian osittainen poistaminen saattaa aiheuttaa konflikteja, mutta onko parempi että niitä asioita haudotaan jossain kapakassa? Tai ehkä joku asia ei kuulu työpaikalle, mutta meistä kukaan ei ole eri ihminen vapaalla ja töissä. Kun asioita haudotaan, niin ne varmasti kärjistyvät jossain vaiheessa. 

Jos ajatellaan että työntekijät voivat itse sanella tietyissä rajoissa palkkansa varmasti on aivan uutta. Mutta idea varmaan olisi se, että jos työväki saa kovin paljon palkkaa, niin työntekijöiden määrä jää silloin kovin vähäiseksi. Ja tuo aiheuttaa sen, että töitä tulee jokaiselle enemmän. Mikäli työväki ehdottaa kovin suuria palkankorotuksia, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että on olemassa rajat, joiden mukaan palkoista voidaan neuvotella. 

Samoin kun palkoista neuvotellaan, niin silloin on kyse muistakin eduista. Tuolloin voidaan kysyä, että haluaako työläinen palkankorotuksen vai ehkä ateria-edun? Viimeinen sana kaikissa asioissa kuitenkin on yhtiön osake-enemmistön haltijalla. Hän päättää siitä, mikä on milloinkin mahdollista ja mikä on kohtuullista.  Ja mihin voivat yhtiön omistajat suostua. 

Sosiaalinen media, digitaalinen media sekä väärennetyt uutiset ovat nykypäivää

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Tässä vielä vilkaisin sitä YLE:n juttua siitä, mikä tulee ehkä olemaan YouTube:n rooli yhteiskunnassa, ja huomasin että tuo artikla, joka oikeuttaa YouTuben sulkemisen pois Internetistä oli niin sanottu 13-artikla. Sama artikla muuten mahdollisti Suomen jatkosodan aikaisen hallituksen tuomitsemisen. Joten tietenkin tässä sitten mieleen tulee se, että onko tuo numero kyseisessä artiklassa EU:n tietosuoja-asetusten kohdalla aivan sattumaa. Mutta kuitenkin jos ajatellaan sitä, että esimerkiksi sensuurin avulla ryhdytään vaatimaan sitä, että ihmisten sananvapautta aletaan rajoittaa, niin silloin kyllä mennään hiukan väärään suuntaan.

Kuten kaikki ihmiset tietävät, niin media on valtava business, jossa liikkuu miljardeja Euroja vuodessa. Ja jos kaikki sitten jakaisivat tietoa ilmaiseksi, niin tietenkin jostain näiden palveluiden pitää rahoituksensa ottaa. Tuo rahoituskanava on lähes aina markkinointi, jonka avulla saadaan paljon suurempi tuotto kuin yksittäisten käyttäjien laskutuksella. Tietenkään tämä ei ole mikään vakava asia muuten, mutta jos joku mainostoimisto sitten laittaa rahaa YouTubeen, niin se on poissa jostain muusta mainonnan muodosta.

Mutta sosiaalinen media varmasti on asia, mikä aiheuttaa paljon keskusteluja, koska se on tietenkin loistava väylä valheellisten uutisten levittämiseen. Eli jokaisesta asiasta voidaan nähdä vain se oman itsen mielestä oikea puoli, ja sen takia nämä uutiset ovat aina hiukan värittyneitä. Mutta sitten on olemassa suoranaista vihan lietsontaa sekä väkivallan ihannointia, mikä varmasti on haitallista. Eli sosiaalisen median ongelma on siinä, että sitä ei ole tarkoitettu esimerkiksi ammattimaisen journalismin alustaksi. Nimittäin joskus nolla alustoilla kuten Facebookissa jaetaan tarkoituksella väärennettyä tietoa, mutta aina virheet uutisissa eivät johdu toimittajasta itsestään, vaan hänellä vain saattaa olla niin kova kiire, että kyseinen journalisti lähettää tietoja, joita hän ei ole pystynyt tai ehtinyt tarkistaa aidoiksi.

Ja jos toimittaja on esimerkiksi kyynelkaasun keskellä tai rynnäkkökivääriä kantavien  miesten ympäröimänä, niin silloin kannattaa ottaa se herttainen hymy, ja tehdä mitä nuo miehet käskevät. Mutta tietenkin esimerkiksi tapahtumien kuvaaminen varmasti rajoittaa noiden ihmisten toimintaa, ja tietenkin olisi hyvä mainita siitä, että tilanne vaikuttaa uhkaavalta. Mikäli pakotetaan sanomaan jotain, niin hänen kyllä pitää myöhemmin korjata tuo asia mahdollisimman nopeasti, ja mainita kiristyksestä, koska tällaisessa tilanteessa saattaa useita ihmishenkiä olla vaarassa.

Toisaalta kuolleesta ihmisestä ei ole kertomaan mitään mahdollisista rikoksista, joten kannattaa miettiä sitä, että vaihtoehtoina ovat kunnia tai omatunto soimaa lopun ikää. Ja muistakaa että tuo toimittaja saattaa olla oikeasti tämän "uhkailevan puolen" media-agentti, joka kirjoittaa propagandaa sekä värvää palkkasotureita sille puolelle, jota hän edustaa. Tuolloin pieni panttivankidraama lisää tuon henkilön eli media-agentin uskottavuutta. Media agentti tai provokaattori työskentelee propagandaan erikoistuneessa yksikössä, ja hän saattaa yrittää soluttautua jonkun mediatalon palvelukseen, ja sitten siellä ryhtyä kirjoittamaan tai julkaisemaan puhdasta propagandaa. Tuolloin tuon henkilön toimeksiantajat tekevät tekstit sekä kuvat, ja sitten lähettävät ne omalle miehelleen, joka julkaisee ne tuon mediatalon nimissä.

Mutta palataan taas siihen paljon puhuttuun toimittajaan sekä sosiaaliseen mediaan, jossa jokainen vaalien ehdokas voi itse ilmaista omat mielipiteensä asioista. Ja aina pitää muistaa se, että noiden ihmisten poliittinen kanta on kokonaisuus, missä ovat edustettuina kaikki yhteiskunnassa esiintyvät asiat sekä ilmiöt. Eli poliitikko joutuu ottamaan kantaa niiden lempi aiheidensa lisäksi myös sellaisiin asioihin, jotka eivät ketään kiinnosta. Paitsi sitä yhtä ihmistä, jonka tontin läpi joku moottoritie on suunniteltu kulkevan. Suora julkaiseminen on tehnyt toimittajista ikään kuin tarpeettomia välikappaleita poliitikon sekä yleisön välillä, ja se tietenkin aiheuttaa sen, että perinteisiä saunailtoja ei enää tarvita, mikä tietenkin saattaa vaikuttaa negatiivisesti toimittajan tuloihin, jotka putoavat tällaisessa tilanteessa, missä heitä ei enää tarvita tuomaan poliitikon näkökantaa ihmisten tietoon.

Meneekö YouTube kiinni Euroopassa? Eli tällaisen joululahjan varmaan kaikki haluavat

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

YouTuben kiinni laittaminen sekä tietenkin esimerkiksi tekijänoikeudellisen materiaalin lataamisen estäminen Euroopassa voi olla todella hieno asia, koska sillä saadaan kaikki ikävät ihmiset pois verkosta, ja samalla myös muistetaan se, että täällä ei kaikenlaisia tonttuja hyvällä katsella. Tällainen asia sitten tietenkin voi aiheuttaa myös vastareaktion, eli saattaa syntyä palveluita, jotka tarjoavat maksusta pääsyä YouTubeen esimerkiksi ketjutettujen IP-osoitteiden avulla, jotka mahdollistavat tuon eston kiertämisen.

Tai sitten jos ajatellaan tilannetta, missä YouTube esimerkiksi vain alkaa kiltisti pulittaa niitä maksuja, joita sille määrätään, niin silloin tätä samaa lain tulkintaa voidaan soveltaa myös muissa vastaavissa palveluissa, ja tuolloin eteen tulee tilanne, missä Googlen asema entisestään kasvaa. Tuo johtuu siitä, että kenelläkään ei ole sellaisia tuloja tai omaisuutta, että ne voivat kilpailla Googlen kanssa sillä, että kenellä on sitten eniten rahaa jäljellä.

Se mikä tietenkin tuolloin saattaa unohtua on se, että että jossain vaiheessa sitten pystyssä on se, joka osaa reivata oman liiketoimintansa sellaiseen muotoon, että se kykenee jakamaan enemmän tai vähemmän laadukasta sisältöä Internetiin, niin että käyttäjät löytäisivät tuon kanavan. Mutta kun puhutaan siitä, että mitä sitten jos Google lopettaa tämän kanavan, jossa saatetaan jakaa myös sellaista sisältöä, minkä saisi kyllä jättää pois. Nimittäin YouTube sitten tietenkin jäisi unholaan, mutta samalla syntyisi aukko, joka vain odottaa täyttäjää.

YouTube on oikeastaan samanlainen asia kuin MTV eli Music Television. Tämä kanava oli ainakin minun muistikuvani mukaan aikaisemmin HTV:n tilaajille ilmainen, joten sen takia se saavutti melko suuren suosion. Ja sama konsepti sillä höystettynä, että ihmiset voivat ladata omia tuotoksiaan Internetiin takaa suosion siksi, että kanava on ilmainen sekä sisällöltään monipuolinen.

Mutta sitten tietenkin voidaan tuo YouTube lopettaa siksi, että se rikkoo niitä tekijänoikeuksia. Ja eiköhän sillä saada myös ne kotimaiset Rap- yms. videot pois netistä, jotta kaikki voivat sitten Stockmannilta lähteä ostamaan musiikkia, jota nyt myydään jonkun pahvisen tarran muodossa kuten myydään esimerkiksi MS-Office 360:aa. Tai sitten uusien musiikkivideoiden jakelu siirtyy jollekin aikuisviihdesivustolle, jossa sitä tuttuakin tutumpaa "tavaraa" voidaan sitten katsella ihan koko ajan, joten tietenkin tällainenkin vaihtoehto on olemassa.

Kun levyn ostaja näpyttelee sitten tuon numeron jollekin kotisivulle, saa hän sitten kuunnella ostamaansa levyä niin paljon kun huvittaa. Se että olisiko kukaan ostanut tuolloin esimerkiksi yhtään Anna Abreun, Sini Sabotagen, Portion Boysin JVG:n tai minkään muun suomalaisen artistin levyä on sitten tietenkin eri asia. Sama koskee tietenkin Korealaisia tai Japanilaisia rap- artisteja. Tietenkin tässä pitää sanoa, että rap on tietenkin ääriryhmien musiikkia, ja sitten tuon aineiston markkinointi voidaan YouTuben lopetettua toimintansa Euroopassa vaikka pornografiaa sisältävien kotisivujen alustalle, missä kaikki näytetään estoitta sekä ilman sensuuria.

Tuolloin tietenkin uusien artistien on vaikeaa saada tuotteitaan myydyksi, kun ei ole mitään missä kukaan saisi kuunnella sitä artistin tekelettä ennalta. Joten ehkä tämä YouTuben pimeneminen Euroopassa aiheuttaisi sitten sen, että musiikin tekeminen keskittyisi yhä enemmän amerikkalaisten levy-yhtiöiden käsiin. Ja siitä sitten saamme taas lisää amerikkalaista musiikkia, kun heillä on valmiiksi hyvät levy-yhtiöt sekä niin sanottuja takuu-artisteja, joiden siivellä nostetaan uusia artisteja ihmisten tietoisuuteen.

Lähde:

https://yle.fi/uutiset/3-10530632

Uutta ei voida rakentaa vanhan päälle, ilman että vanha puretaan pois

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Meitä aina välillä kiehtoo sellainen kysymys, että mitä tarkoittaa se, että ihmiset saavat liikaa tietoa jostain asiasta?  Eikö koulussa opeteta niin, että ihmisten pitäisi käyttää useita lähteitä, jotta he saavat kokonaiskuvan jostain asiasta? Se että ihmiset käyttävät useita tietolähteitä ei ole mikään ongelma, vaan se on ongelma, että ihmiset eivät ehkä aina ole miettineet sitä, että Internet on tulvillaan valheellisia uutisia, joiden sisältö saattaa olla vääristynyttä tai pitää sisällään karkeita virheitä, jotka koskevat esimerkiksi lakia tai sen tulkintaa.

Informaation ongelma on siinä, että siihen ei koskaan ennen ole kiinnitetty huomiota, ja esimerkiksi se, että jotkut poliisi- tai tiedustelu-viranomaiset käyttävät Internetissä väärennettyjä Isis:in kotisivuja kalastellakseen tietoja siitä, että kuka tuohon järjestöön on liittymässä, on jotenkin tullut yllätyksenä. Jos keskustellaan Internetin tulevaisuudesta sekä vaikutuksesta ihmisten ajatteluun, niin tietenkin voidaan sanoa, että Internet on tuonut maailmaan uuden mediakriittisyyden, johon tietenkin kuuluu se, että ihmiset alkavat huomata sen, että mitään absoluuttisen oikeaa tietoa ei edes ole olemassa. Ja kaikilla tiedon jakajilla on oma käsityksensä asioista.

Mikäli ajatellaan esimerkiksi kahden valtion välistä konfliktia, niin tietenkin kaikki haluavat nähdä asiat niin, että siinä suurempi valtio käyttää voimaa pienempää ja heikompaa vastaan. Toiset taas haluavat nähdä niin, että pienempi ja heikompi, joka näin ollen on oikeutettu puolustamaan maataan voi olla toiminut epäasiallisesti maan sisällä olevaa vähemmistöä kohtaan. Ja tässä sitten tietenkin joku voi olla lähettänyt valheellista tietoa vähemmistön asemasta tuohon maahan. Jos valtiolla on ylivoimainen iskukyky, niin sen kynnys käyttää voimaa pienempää vastaan on alempi, kuin valtiolla joka on tasa-voimainen tuon hyökkääjän suhteen. Ydinaseet ovat tietenkin loistava uhkatekijä, joiden taakse on hyvä piiloutua, ja jos joku sitten kehittää suojakilven noita aseita vastaan, niin silloin tuon suojan takaa voidaan tehdä ensi-isku toisia ydinasevaltioita vastaan.

Tämän tekstin alla on linkki YLE:n artikkeliin, missä futurologi, eli tulevaisuuden tutkija Matthias Horx kertoo siitä, että Internet on järjestelmä, joka tuo ihmisille ikään kuin liikaa tietoa, ja vie lopulta ihmisen kohti hulluutta. Tämä on mielestäni ainakin osittain totta. Nimittäin ihmisten ongelmana on se, että he asennoituvat Internetiin vähän samalla tavalla kuin esimerkiksi sanomalehtiin sekä muuhun analogiseen tiedonvälitykseen. Kun otetaan esimerkiksi tuossa artikkelissa käytetty polkupyörälettien työ, jota ohjaa tekoäly, niin silloin kyllä voidaan sanoa, että tällaisissa tapauksissa tekoäly on huono valinta, koska tietokone ei osaa tehdä oikeasti mitään päätöksiä.

Nimittäin se, että tekoäly ohjaa esimerkiksi lähettiä saattaa aiheuttaa tilanteen, missä lähetti ei edes kykene ottamaan vastaan tehtäviä, joita tekoäly tälle antaa. Syy tähän on se, että järjestelmä saattaa laskea esimerkiksi pyöräilijän nopeuden niin, että se vastaa jotain ratapyöräilyn maailmanennätysaikoja, ja tuolloin tietenkään ei tietokone anna ikään kuin armoa, vaan tuo pyörälähetti joutuu ajamaan koko ajan täydellä nopeudella, eikä tekoäly myöskään ymmärrä esimerkiksi jonojen tai punaisten liikennevalojen aiheuttamaa viivästystä, ja tietenkään myöskään luonnolliset tarpeet eivät mahdu tekoälyn jakeluun. Joten tämän takia tekoäly saattaa tällaisissa tehtävissä olla fiasko.

Puhelimen lataaminen dynamosta sekä sen asentaminen polkupyörän sarveen, niin että GPS:ää voi koko ajan seurata on upea ajatus. Mutta kuitenkin jos ajatellaan sitä, että järjestelmä ei ota koskaan huomioon ihmisen väsymistä tai muita asioita, niin tietenkin se on melkoinen orjapiiskuri. Mutta kun mietitään sitä, miten ihmiset kuormittuvat liiasta tiedosta, tai miten tämä asia on ilmaistu, niin silloin tietenkin tullaan siihen tulokseen, että tietenkin ihmisille toimitetaan Internetin kautta monipuolista, mutta samalla myös varmentamatonta tietoa, joka saattaa sumentaa sen, mitä itse asiassa on tapahtunut.

Se että kun puhutaan tiedon jakelusta sekä liiasta tiedosta, niin tietenkään tietoa ei koskaan voi saada liikaa. Kunhan vain sattuu muistamaan sen, että tietoa ei välttämättä ole ollenkaan käsitelty tai analysoitu. Tiedon jakamisessa pitää sitten vielä hiukan tarkentaa sitä, että informaation jakaminen palvelee aina jonkun etua, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että Internet saattaa kuitenkin lisätä mediaa kohtaan kohdistuvaa kriittisyyttä, eikä myöskään niin sanottuihin painettuihin lehtiin ole aina voinut luottaa.

Onko tietoa liikaa tai onko sen etsijä ylikriittinen, niin silloin voidaan kysyä, että miksi hän ei käytä vain luotettavia lähteitä kuten YLE:ä. Joissain tapauksissa mediaan on ilmaantunut juttuja, joissa esimerkiksi lakia tulkitaan väärin, mikä sitten varmasti on aiheuttanut kustannuksia monille ihmisille. Ihmisten kriittisyyden arviointi on hyvin mielenkiintoista, ja se mikä tekee ihmisestä ylikriittisen on itselleni jäänyt hieman pimentoon. Eli mikä on liikaa tietoa, on kysymys, josta varmaan tehdään monia tutkimuksia sekä opinnäytetöitä.

https://yle.fi/uutiset/3-10522281