Ikävä tapaus Helsingin yliopistossa.

"David Skrbina on ollut Helsingin yliopiston vieraileva tutkija. Kuvakaappaukset yliopiston ja tutkijan verkkosivuilta. Kuva: Ruuti Kotkanoja / Yle" (https://yle.fi/a/74-20151129)

Tutkija David Skrbtä epäillään tunnetuksi Holokaustin kieltäjäksi sekä tunnetuksi antisemiitiksi nimeltään Thomas Dalton. Dalton on siis salanimi, jonka taakse Skrbin epäillään piiloutuneen. Se että hänen nimensä sekä kuvansa julkaistaan merkitsee sitä, että todisteet ovat aika varmat.  Kyseinen asia on erittäin vakava asia, sekä osoitus siitä että joillekin ihmisille Adolf Hitler kaikessa julmuudessaan on edelleen "vahvan johtajan" synonyymi. Tuo holokaustin kieltäminen tai kiistäminen on asia, jonka pitäisi olla oikeasti rikollista. Ja toisaalta nykyisen Israelin toimintaa ei pidä ryhtyä oikeuttamaan sen kautta, että Toisen Maailmansodan aikaan sekä sitä ennen Hitler sekä monet muut Euroopan johtajat järjestivät suuren luokan antisemitistisiä vainoja. 

Noita vainoja on ollut myös Venäjällä sekä Tsaarien että myös Stalinin aikaan. Eli Stalin 1940-luvun lopulla suunnitelleet suurta pogomia eli juutalaisvainoa syyttämällä juutalaisia siitä, että he olivat yrittäneet myrkyttää hänet. Ja nykyään Venäjän tiedustelun tiedetään käyttävän esimerkiksi äärijärjestöjen edustajia oman asiansa ajamiseen. 

*************************************************************************

Alla suora lainaus YLEn jutusta.

Helsingin yliopisto selvittää poikkeuksellista tapausta, jossa yliopiston vierailevaa tutkijaa David Skrbinaa epäillään tunnetuksi juutalaisvastaiseksi vaikuttajaksi.

Tapahtumaketju sai alkunsa joulukuussa, kun David Skrbina osallistui Kevin Barrettin Truth Jihad -ohjelmaan. Barrett on tunnettu salaliittoteoreetikko, jota on pitkään syytetty juutalaisvastaisista mielipiteistä, kuten holokaustin kieltämisestä.

Jostain syystä Skrbina liittyi videokeskusteluun kahdella käyttäjäprofiililla: omalla nimellään sekä nimellä Thomas Dalton.

Thomas Dalton on juutalaisvastainen kirjailija, joka on muun muassa kiistänyt holokaustin julkaisuissaan. Daltonin oikea henkilöllisyys ei ole koskaan selvinnyt, ja Thomas Daltonia on pidetty peitenimenä.

Yle tavoitti David Skrbinan sähköpostitse. Skrbina kiistää Ylelle olevansa Dalton.

Miesten välillä on kuitenkin useita kytköksiä.

SPLC:n mukaan Skrbinaa on aiemminkin epäilty henkilöksi Thomas Daltonin takana.

Skrbina on esimerkiksi arvioinut Daltonin kirjan The Jewish Hand in the World Wars, jossa viljellään salaliittoteorioita muun muassa juutalaisten syyllisyydestä toiseen maailmansotaan. Arviossaan Skrbina ylistää teosta ja kuvailee sitä ajatuksia herättäväksi kirjaksi, joka ”tulvii opetuksia nykypäivää varten”.

Skrbina on myös esittänyt jyrkkiä Israelia koskevia kannanottoja omalla nimellään. Verkkosivuillaan Skrbina vetoaa ihmisiä seisomaan Palestiinan tukena, ”rikollista juutalaista valtiota vastaan”.

Skrbinan ja Daltonin verkkosivuilla on samat IP-osoitteet, ja sivut on tehty samalla työkalulla. Myös verkkosivujen metatietojen kuvailuteksteissä on yhtäläisyyksiä.

Mikään edellä mainituista ei aukottomasti osoita Skrbinan olevan Dalton. Esimerkiksi sama IP-osoite voi olla hyvin suurella määrällä verkkosivuja.

Skrbina itse kieltää Ylelle olevansa Thomas Dalton.

”On kaikenlaisia videomanipulaatiokeinoja”

Skrbina vastasi Ylen kysymyksiin sähköpostitse.

Kysyimme Skrbinalta, miksi hän osallistui Kevin Barrettin keskusteluohjelmaan juutalaisvastaisuudestaan tunnetun Thomas Daltonin nimellä.

Aluksi Skrbina kuvailee tapahtumaa ohjelmassa ”vitsiksi”.

– Tapahtuma Barrettin ohjelmassa oli vitsi, jolle molemmat osapuolet nauroivat. Sitten rikollisjärjestö käytti sitä perustana minua vastaan suunnatulle kunnianloukkaukselle, Skrbina sanoo SPLC:n artikkeliin viitaten.

Sitten Skrbina epäilee tulleensa jonkinlaisen kuvamanipuloinnin kohteeksi.

– Liityin keskusteluun omana itsenäni. On olemassa kaikenlaisia videomanipulaatiokeinoja, mutta en tiedä kuinka niitä tehdään.

Skrbina sanoo, että myös IP-osoitteita ja tekstitiedostojen tietoja voidaan manipuloida, eivätkä ne siksi todista mitään.

Yle kysyi vielä erikseen, onko David Skrbina todellisuudessa Thomas Dalton. Skrbina kiistää asian jyrkästi.

– Vastaus on yksinkertaisesti ei.

Suomalainen Kirjakauppa poisti Skrbinan kirjan myynnistä

Kaikesta huolimatta tapaus on jo saanut Skrbinan kirjoituksia julkaisseita tahoja reagoimaan.

Skrbinan kirjoja on Suomessa myynyt Akateeminen kirjakauppa ja Suomalainen Kirjakauppa.

Suomalainen kirjakauppa on esimerkiksi myynyt Skrbinan kirjaa The Jesus Hoax, joka kyseenalaistaa Raamatun Jeesuksen tarinan todenperäisyyden. Kirjakauppa poisti nimikkeen listoiltaan Ylen yhteydenoton jälkeen.

Skrbinaa vuonna 2022 haastatellut filosofinen lehti Niin & Näin puolestaan kertoo sivuillaan, ettei olisi julkaissut haastattelua, mikäli ”Skrbinan antisemitistiset näkemykset olisivat olleet toimituksen tiedossa”.

https://yle.fi/a/74-20151129

*************************************************************************

Kartta natsien keskitysleirijärjestelmän pääleireistä. Leirejä oli paljon enemmän. Ja osa noista leireistä toimi vain vähän aikaa, koska esimerkiksi Puna-Armeija valloitti nuo leirit. Osa noista vähän aikaa toimineista leireistä osallistui Auschwitzin vankien tuhoamiseen sodan lopulla, ja noista leireistä kuten Liettuassa sijaitsevasta Kaiserwaldin leiriltä ei ole juurikaan eloonjääneiden kertomuksia. Natsit jakoivat leirit kahteen kategoriaan. Toisia kutsuttiin työleireiksi ja toisia taas kuolemanleireiksi. Noista kuolemanleireistä pahamaineisimmat ovat Majdenek, Belzec, Birkenau, Sobibór sekä Chelmno. Kyseiset leirit toimivat vain pari vuotta, mutta niiden uhrimäärä on käsittämätön. 

Tässä samassa jutussa käsittelen myös Stalinin puhdistuksia. Eli noiden puhdistusten tai vainojen ero Holokaustiin on vain siinä, että Stalin käytti vainottavista nimitystä "ulkomaiden agentti ja sabotööri", kun taas Hitler korvasi nuo sanat sanalla "juutalainen". Stalin oli Hitlerin tapaan hyvin populistinen, eikä hän oikeastaan edes välittänyt esimerkiksi Auschwitzistä tai sen uhreista. Nuo Holokaustissa surmatut olivat hänelle vain väline, jolla hän saattoi oikeuttaa natsien surmaamisen. Samoin noiden uhrien asema Stalinin silmissä oli se, että he vetivät ihmisten huomion pois GULAGista. Ja tässä kohtaa haluan sanoa, että Stalin ei oikeuta Hitlerin tekoja. Eikä GULAG oikeuta kiistämään Holokaustia. Hitler ei myöskään yksin tehnyt noita murhia, eikä niitä tehnyt yksin myöskään Himmler eikä,Puolan kenraalikuvernööri  Hans Frank, vaan mukana oli monia muitakin miehiä ja naisia

Muuten suurin virhe, minkä ihmiset voivat Holokaustia arvioidessaan tehdä on luulla, että Puolassa sijaitseva Auschwitx-Birkenaun leiri on ainoa keskitysleiri, jossa ihmisiä surmattiin järjestelmällisesti. Keskitysleirejä sekä varta vasten vankien surmaamiseen tehtyjä "kuolemanleirejä" oli todellisuudessa melko paljon. Ja lähes jokaisella leirillä tapahtui tuhontaa eli massamurhaamista. Yllä olevassa kartassa on pääpiireteittäin natsien keskityleirien pääleirien kartta. Todellisuudessa keskitysleirejä oli paljon enemmän. Osa leireistä toimi vain lyhyen ajan. Ja noita leirejä on ollut myös Baltiassa. Osa keskitysleireistä oli jo olemassa kun natsit ottivat ne haltuunsa. 

Niissä oli yleensä pidetty poliittisia vankeja joita oli lähes kaikissa Euroopan maissa. Ja sitten nuo leirit muutettiin brutaaliuden ja julmuuden näyttämöiksi. Esimerkiksi Puolassa sijaitseva Auschwitz-Birkenaun leiri oli aluksi Puolan siirtoleiri, mutta sitten natsit muuttivat sen murhakoneeksi, jonka veroista ei kovin montaa ole historiassa. Varsinainen murhakone oli Auschwitz II "Birkenau", joka valmistettiin pelkästään vankien murhaamista varten. Muut "Auschwitzin" leirit olivat työleirejä, joissa olot olivat sellaisia että niiden eroa varsinaiseen tuhoamisleiriin on vaikea erottaa. 

Kun puhutaan sitten siitä, että Neuvostoliitossa saatettiin surmata jopa 20 miljoonaa ihmistä, niin pitää muistaa että Stalinilla sekä hänen salaisella poliisillaan oli aikaa vuodesta 1923 vuoteen 1953 tehdä noita hirmutekojaan. Ja nuo teot jatkuivat sitten Stalinin kuoleman jälkeen. 

On sanonta että jos emme tunne historiaa, niin silloin me teemme lopulta samoja asioita sekä virheitä kuin historian tunnetut hahmot. Nationalismin nousu Euroopassa on asia, mikä tietenkin aiheuttaa sen, että jotkut suuret johtajat ovat alkaneet etsiä historiasta suuria asioita, joita noilla valtioilla on. Antisemitismi on asia, jolla Adolf Hitler sekä monet muut ovat saaneet omat rivinsä järjestykseen. Maailma ei saa unohtaa Holokaustia eli juutalaisten massamurhaa. 

Se ei saa myöskään unohtaa sitä, että Hitler ei ollut ensimmäinen juutalaisten vainoaja. Ja juutalaiset ovat melko näkyvänä sekä suurena vähemmistönä ovat saaneet kohdata myös monia muitakin vainoja, joita on perusteltu kansan homogenisoinnilla. Samaan asiaan vedoten on myös romaneja sekä muita vähemmistöjä syrjitty sekä heidän kulttuuriaan tuhottu. Eli "miksi enemmistön pitää kunnioittaa vähemmistöjä" on noiden julmien toimien motto. Kun enemmistöllä on voima, niin se voi tehdä mitä tahansa. 

Äärioikeisto on "tietenkin" aina ollut sitä mieltä, että Holokausti on väärennös. Se ilmeisesti tukee jotenkin äärioikeiston itsestään antamaa kuvaa kovana sekä kurinalaisena joukkona.  Nuo ihmiset eivät ilmeisesti välitä tuhansista todistajalausunnoista sekä asiakirjoista, joita on tuotu ihmisten eteen Toisen Maailmansodan jälkeen. 

Tuo äärioikeiston mieltäminen isänmaalliseksi, kovien miesten joukoksi, jossa harjoitetaan kovan luokan itsepuolustusta vastamielenosoittajia vastaan on asia, mikä palvelee juuri noiden järjestöjen propagandaa. Eli "kriittisesti asiaan suhtautuvat henkilöt" kertovat suoraan kuinka nuo järjestöt ja niiden kung-fu mestarit potkivat hampaat kurkkuun jokaiselta, joka on heidän kanssaan eri mieltä. Eli väkivallan käyttö politiikassa on taas ajankohtaista. Ja tietenkin laki on joka kerran noiden äärinationalistien puolella, ja heidän vapauksiaan varmaan jokainen eri mieltä oleva rikkoo. 

Äärioikeiston sekä äärimmäisen vasemmiston tuntomerkki on se, että siellä ikään kuin palvotaan suuria tai vahvoja johtajia. Siis äärijärjestöt ovat usein samanhenkisiä. Niissä uskotaan henkilöpalvontaan sekä siihen, miten kaikkien pitää olla yhdenmukaisia. Se että ihminen on yhdenmukainen, eikä havittele mitään eroavaisuuksia tekee hänestä järjestelmän osan. Noissa järjestelmissä noudatetaan Platonin ideaalivaltion mallia, jossa ihminen syntyy asemaan missä hän on koko elämänsä. Hänellä ei ole oikeutta tai mahdollisuutta vastustaa ylempää tai pyrkiä itse ylempään asemaan. Tietenkin tuo malli sopii hyvin niille, jotka johtavat valtiota. Mutta yhteiskunnan alimmalla portaalla olevalle tuo malli tuo vain tuskaa sekä kärsimystä. 

Yksi esimerkki suuren johtajan palvonnasta on eräs herra Nikolai Jezov, jonka paikan Lavrenti Berija myöhemmin peri. Tuo Neuvostoliiton salaisen poliisin kammottu päällikkö palvoi Josif Stalinia. Aivan samalla tavalla kuin Himmler palvoi Hitleriä. Noille miehille johtajat olivat jotain rock-tähtiä, joiden miellyttäminen oli noiden miesten elämäntehtävä. Ja sitten Jezov ammuttiin lopulta Stalinin käskystä. Eli periaatteessa samanlaiset miehet jotka panivat holokaustia toimeen, panivat Neuvostoliitossa toimeen Stalinin puhdistuksia. 

Tuollaiset miehet ajattelivat olevansa vain osa koneistoa. He eivät oikeastaan kuulemma ajatelleet uhrejaan vaan sitä miten he miellyttäisivät johtajiaan, joiden he ajattelivat olevan jotenkin kaiken muun yläpuolella. Ja se mikä sitten vapautti nuo miehet heidän mielestään moraalisesta vastuusta on se, että johtajalla on laillinen oikeus käskeä tappamaan miljoonia ihmisiä. Kun lakikirjassa luki jotain, niin se ei sitten ollut edes hävettävää. Ilmianto oli tietenkin kansalaisvelvollisuus. Eli Stalinin vainot ja Hitlerin juutalaisvainot olivat oikeastaan hyvin paljon samankaltaisia asioita. Toisessa käytettiin tekosyynä länsimaisia soluttautujia eli "agitaattori-sabotöörejä", ja toisessa taas nuo sanat agitaattori-sabotööri oli korvattu Juutalaisella. 

Se mikä teki Holokaustista sekä Stalinin puhdistuksista mahdollisia oli se, että ihmiset eivät yksinkertaisesti osanneet kyseenalaistaa sitä mitä heille puhuttiin. He kuuntelivat johtajaansa kuin jotain puoli-jumalaa. Jos joku asia sitten meni ristiin virallisen totuuden kanssa, niin nuo henkilöt saivat kohdata lehdistön sekä "kansan" vihan. Tuo kansa oli tietenkin nahkatakkia käyttävien miesten joukko, joka hakkasi kaikki jotka olivat eri mieltä heidän kanssaan. 

Heistä suurin osa oli täysin oppimattomia, mikä teki noista miehistä työkaluja niiden käteen, jotka halusivat hyväksikäyttää valtaansa tuhoamalla valtion eli heidän itsenä kehittämiä vihollisia. Nuo miehet joita nämä kaksi herraa käyttivät hyväkseen tottelivat kaikkea mitä heidän johtajansa sanoivat. Jos olit toista mieltä, niin olit välittömästi valtion vihollinen. 

Kuten oikeudessa sanotaan, niin jokainen ihminen on syytteessä vain siitä, mitä he ovat itse tehneet. Ja oikeudessa pitäisi kyllä kuunnella muitakin kuin vain yhtä osapuolta. Eikä uskonto saisi olla asia, joka oikeuttaa esimerkiksi kansanmurhat. Siis muutkin ovat osanneet pommittaa siviilejä kuin vain Israel. Eli miksi Saddam Husseinin kaltaisten miesten kemiallisin asein suorittamat hyökkäykset sekä eräiden ministerien suorittamat joukkomurhat vankiloissa ovat jotenkin hyväksyttävämpiä kuin Israelin toimet Gazassa? Tietenkin se että Iran sekä muutamat muut valtiot tai niiden johtajat hokevat kuinka he tuhoavat Israelin tuo pontta Israelin hallituksen toimille Gazassa. 

Siis Hitler on tietenkin tunnetuin juutalaisten vainoaja, mutta monet muutkin kuten esimerkiksi Ante Pavelic eli sodan aikaisen Kroatian nukkehallituksen johtaja ovat saaneet kyseenalaista kunniaa järjestämällä suuren luokan pogomeja ja surmaamalla tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia ihmsisiä. Siis tässä puhun muista kuin Hitlerin suoraan käskemistä vainoista, joissa kuoli 6 miljoonaa ihmistä, joista suurin osa oli juutalaisia. Mutta Holokaustin kiistäminen on asia, mitä voidaan pitää erittäin vaarallisena politiikan tekemisen muotona. 

Holokausti syntyi aikoinaan äärimmäisestä nationalismista sekä ajatuksesta, että valtiosta pitää tehdä täysin yhden mukainen. Se tarkoitti sitä että vähemmistöjen oikeuksia ei tarvinnut kunnioittaa, ja tuon kolonialismin muunnoksen ajatuksena oli se, että vähemmistöjen piti sulautua enemmistöön tai sitten heidät piti surmata. Sodan jälkeen syntyi Israelin valtio, jota myös Stalin aikoinaan tuki. Stalinin ajatus oli siinä, että hän vain siirtää juutalaiset pois Neuvostoliitosta, joka tuolloin oli jyrkän ateistinen maa. Ja tämän päivän Pamjat sekä äärivenäläisyys ja tukeutuminen ortodoksiseen kirkkoon tietenkin jyrkentävät tuossa maassa antisemitismiä Venäjällä. Tuolloin voidaan ajatella että palataan tsaarin aikaan, jolloin kaikkien ihmisten piti Venäjällä puhua venäjää sekä olla ortodokseja. Eli kyllä muuallakin osataan olla antisemiittejä kuin vain läntisessä Euroopassa. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Frank

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heinrich_Himmler

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai_Je%C5%BEov

https://fi.wikipedia.org/wiki/Josif_Stalin

https://fi.wikipedia.org/wiki/Auschwitz

https://fi.wikipedia.org/wiki/Birkenau

https://fi.wikipedia.org/wiki/Be%C5%82%C5%BCec

https://fi.wikipedia.org/wiki/Majdanekin_keskitysleiri

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sobib%C3%B3rin_tuhoamisleiri

https://fi.wikipedia.org/wiki/Treblinka

https://en.wikipedia.org/wiki/Extermination_camp

https://en.wikipedia.org/wiki/Kaiserwald_concentration_camp

https://en.wikipedia.org/wiki/Nazi_concentration_camps

Salman Rushdien puukotus oli osoitus siitä, miten ihmisiä yritetään vaientaa pelottelemalla heitä väkivallan avulla.

Salman Rushdie

Kirjailija Salman Rushdie sai puukosta, ja Iranin lehdistö ylistää tekijää. Tekijää joka on yhteydessä ääriliikkeisiin, ja joka varmasti kuvittelee tekevänsä loistavan palveluksen Islamille. Mutta tuollaiset puukotukset enemmänkin aiheuttavat vihaa sekä katkeruutta Islamia kohtaan, kuin auttavat tuon uskonnon edustajia normalisoimaan välinsä Eurooppalaisiin. Kun puhutaan ääriliikkeistä, jotka käyttävät tai yllyttävät toisia käyttämään väkivaltaa, niin nuo liikkeet ovat varmasti vähemmistönä kaikissa maailman kolkissa. 

Mutta kuitenkin noiden ääriliikkeiden toiminta on jotenkin täyttänyt TV:n. Eli varmaan yli 9o% muslimeista kertovista negatiivisista uutisista käsittelee terroria kaikissa sen muodoissa. Terrori voi kohdistua yksilöön tai ryhmään, ja sen vaikutus voi olla täysin päinvastainen, kuin mitä terroristi haluaa. Se saattaa aiheuttaa halun taistella, ja esimerkiksi jos ajatellaan sotaa äärimmäisenä terroritoimena, niin silloin varmaan Putinin olisi kannattanut pohtia hyökkäyksensä seurauksia myös siltä pohjalta, että joku saattaa haluta tai uskaltaa tehdä vastarintaa. Mutta kuten tiedämme, niin islamiin kuuluu myös näkymätön terrori. Näkymätön vankeus joka merkitsee sitä, että nainen tai  harvemmin pikkuveli vangitaan kotiinsa, missä häntä saatetaan hakata säälittä. Jos tuo henkilö kävelee kadulla ilman lupaa, niin sitten heiluu puukko, koska "perheen kunnia" vaatii sitä.  

Mutta palataan esimerkiksi Salman Rushdieen sekä hänen menneisyyteensä, johon kuuluu Iranin uskonnollisen johtajan Khomeinin antama fatwa eli tappokäsky, joka johtui Rushdien islamiin kriittisesti suhtautuvasta kirjasta nimeltään "Saatanalliset säkeet". En usko että ilman Khomeinin antamaa fatwaa olisi tuosta kirjasta tullut niin tunnettu, kuin mitä se on ollut. Ehkä me länsimaiset ihmiset olemme jotenkin käsitelleet islamisteja liian sallivasti. 

Ja se mitä meidän pitäisi myöntää on se, että arabien öljy on varmasti edesauttanut tuota sallivuutta. Mutta kuten tiedämme, niin oikeastaan yhdessäkään islamilaisessa valtiossa ei ole oikeaa ja aitoa tasa-arvoa, eikä yhdessäkään niistä ole edes ajateltu pitää vilpittömiä vaaleja. Muuten Salman Rushdie ei ole ainoa, joka on saanut Fatwan islamilaisessa maailmassa. Kaikki noista uskonnollisen tappokäskyn uhreiksi joutuneista eivät ole olleet niin onnekkaita kuin Salman Rushdie. 

Rushdie on muuten syntynyt Intiassa, mikä varmaan on auttanut häntä välttelemään fatwaa, eli hänen sukulaisensa eivät ehkä olisi niin innokkaita kertomaan hänen sijaintiaan mullaheille, kuin esimerkiksi Iranilaisen henkilön sukulaiset olisivat. Ja lehtitietojen mukaan Rushdie on myös ollut pitämättä yhteyttä sukuunsa, jotta he eivät paljasta hänen olinpaikkaansa.  

Noissa maissa ihmisoikeudet ovat ehkä samalla tasolla kuin jossain Venäjällä tai Pohjois-Koreassa. Se mikä islamissa vetoaa joihinkin miehiin on se, että heidät (tai meidät) korotetaan naisten yläpuolelle ja nainen muuttuu miehen omaisuudeksi. Me olemme tottuneet olemaan suvaitsevia,  mutta esimerkiksi kunniamurhat ovat avanneet toivottavasti myös päättäjien silmät toteamaan, että me emme voi sallia sitä, että ihmisiä tapetaan uskonnon verukkeella. 

Mutta periaatteessa se että joku turvautuu veitseen sekä väkivaltaan siksi, että toinen on kirjoittanut asioista niin, että toinen ei voi sitä hyväksyä kertoo kahdesta asiasta. Ensimmäinen näistä asioista on se, että kirjoituksella on merkitystä. Kukaan ei ilman syytä anna julkisesti kehotusta tappaa joku ihminen. Ja toinen asia on sitten se, että kyseinen toimintatapa kertoo kyvyttömyydestä käsitellä negatiivista palautetta. 

Oli kyseessä sitten islamisti tai joku meidän kotoinen oikeisto-skinhead, niin kaikki jotka ovat liittyneet ääriliikkeisiin ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Heistä vain heidän omat mielipiteensä asioista ovat oikeutettuja. Ja jos joku sitten sattuu olemaan vähän toista mieltä, niin silloin tietenkin puukko heiluu, koska se että joku on eri mieltä oikeuttaa muka tekemään tälle väkivaltaa. Ja se tietenkin kertoo siitä, että esimerkiksi kirjoituksessa on asioita, joita joku ei halua muiden tietävän. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Salman_Rushdie

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Miksi meidän suomalaisten pitää aina vihata jotain?

Kimmo Huosionmaa

Me suomalaiset olemme kovia vihaamaan muita ihmisiä. Tässä kirjoituksessa mietin, mitä kaikkea ihminen voi oikeasti vihata, ja kyllä niitä vihan kohteita aika paljon löytyi, vaikka toki muutama noista tuiki tärkeistä asioista on päässyt unohtumaan, ja minä vihaan unohtamista. Ei ole mukavaa vaihtaa salasanaa tietokoneeseen, ja sitten kiireessä unohtaa se. Tässä viime itsenäisyyspäivänä oli taas maassamme mielenosoituksia, joissa natsiliput heiluivat, ja ulkomaalaisia vaadittiin poistumaan maasta. Toisissa mielenosoituksissa taas natseja vaadittiin poistumaan Helsingin Kallioista, jossa asuu ihmisiä naapureina rosvot ja kytät. Mielenkiintoista miten maassamme asioihin suhtaudutaan, ja ainahan täällä sellaisia ihmisiä löytyy, joita voidaan vihata oikein kunnolla. Viha täyttää ihmisten mielen, kun he katsovat natseja, muukalaisia, sotia sekä poliiseja, vankeja, vapaamuurareita sekä kodittomia ja muita, joiden joukkoon he eivät katso voivansa kuulua, ja se sitten pitää kaikille kertoa.

Tällöin istuin ja mietin tovin, miten tätä asiaa tässä voisin kommentoida, tuntematta vihaa esimerkiksi ihmisvihaajia kohtaan. Tulin sitten siihen tulokseen, että olipa hyvä, että Oskari Tokoi sekä Suomen senaatti aikoinaan julistivat maamme itsenäiseksi juuri 6. Joulukuuta, jolloin ei samaa hurmosta tarvinnut kokea, kuin esimerkiksi Suomen voittaessa kultaa jääkiekosta vuonna 1995, jolloin kansa oli riemusta soikeana, vaikka ruotsalaisia hiukan hiukan vihattiin, koska he tapansa mukaan yrittivät tehdä maalin Suomen verkkoon.

Toki vuonna 1917 vihattiin kommunisteja, eli "punaisia", joiden tunnuksena oli hihassa oleva punainen nauha, jotka taas vihasivat "valkoisia", joiden hihassa oli valkoinen nauha. Siinä voidaan todeta nuorison pehmenneen aika tavalla, kun ei enää kivääri olalla olla merkkipäivää ottamassa vastaan, ja tuolloin vanha taas huokaa, että mihin nuorison arvot ovatkaan menossa, kun ei saatu edes kunnon kapinaa aikaan. Muistellessa esimerkiksi uutiskuvien kautta minulle välittynyttä "Vanhan valtausta" vuonna 1968 sekä vuoden 1917 tapahtumia, niin aika löysältä tuo toiminta tuolloin vuonna "95" näytti, vaikka tietenkin tuo kulta nosti kansallistunnetta.


Tuolloin vanhaan hyvään aikaan, mistä vaari ja hänen isänsä puhuivat eli vuosina 1917 sekä 1968 tietenkin asiat olivat paljon vakavampia, kuin vuonna 1995, ja vuonna 1917 saattoi luoti tulla päähän, jos sattui väärä nauha käteen. Ja sen jälkeen koko kansa alkoi yhdessä vihata Venäläisiä, joita vastaan käytiin kaksi sotaa. Tämän jälkeen viha kohdistui yllättäen sodanlietsojiin sekä kaikkeen, mikä ei kuulunut rauhan aatetta kannattavien sosialistien hyväksymään toimintaan. Sitten Neuvostoliitto hävisi, ja kansalliseen identiteettiin tuli sellainen muutos, että alettiin vihata niitä, jotka olivat yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa.

Vihaamiseen kuuluu tietenkin sellainen asia, että kaikkien kuuluu aina vihata jotain asiaa, mikä kerrotaan tietenkin jossain lehdessä. Meillä tietenkin on kansallinen identiteettimme, jota muiden pitää kunnioittaa, mutta mitä sitten jos joku on buddhalainen tai joku uutukaisen uskonnon kannattaja. Meillä Suomessa tietääkseni on uskonnonvapaus, joka määrittää sen, että mitä tahansa uskontoa saa kannattaa tai harjoittaa, jos siitä ei ole muille haittaa kuten meluamista tai jotain kauhean hajuisia suitsukkeita ei kai saa polttaa ainakaan rappukäytävässä. Eikä marihuana ole sallittua missään uskonnollisissa menoissa, koska se on kielletty laissa. Ja tietenkin me voimme vihata kaikkia rauhanliikkeeseen kuuluvia, kun he ovat muka tuota marihuanaa polttaneet. He puolestaan voivat sitten vihata kaikkia poliiseja sekä upseereita, kun nämä ovat niin kauhean militaristisia.

Mutta sitten tietenkin me voimme taas ryhtyä vihaamaan erilaisia ihmisiä, koska vihaaminen on todella mukava tapa viettää aikaa. Siinä sitten voi jokainen itse miettiä, mitä tapahtuu, jos vaikka jokainen meistä ryhtyisi esimerkiksi perustamaan itse sellaista suojeluskuntaa, joka heittää vihan kohteet pois maastamme. Mutta sitten kohtaamme sen, että tuo asia saa aikaan vihaa sekä me voimme saada siitä sitten vaikka rikosrekisterin, kun ryhdymme purkamaan vihaa johonkin sivulliseen. Tai sitten saamme nenillemme, kun joku alkaa puolustaa itseään meidän vihalta, joka täyttää mielemme joka kerran kun näemme jotain, mikä ei meitä miellytä.

Tässä sitten mietin yksi päivä, että minkä takia ihmisille kerrotaan aina esimerkiksi haastateltavien vaatteita? Mitä se mihinkään haastatteluun kuuluu, mitä henkilöllä on päällä, tai mistä kaupungista esimerkiksi poliisi tai joku muu univormua käyttävä henkilö on kotoisin? Jokainen meistä varmaan tietää sen, mitä tuli aamulla laitettua päälle, ja eiköhän se aivan jokaisen oma asia ole, missä vaatteissa kotona oleilee tai mitä laittaa aamulla suuhun? Joten tässä lopussa päätän kirjoituksen sanaan harkittuun, eli miksi meidän suomalaisten pitää aina vihata jotain. Itse mietin miten paljon vihaan vihakirjoittajia, joiden viha kohdistuu ihmisiin, jotka vihaavat länsimaisia henkilöitä.

Onnettomuuksien tutkinnasta sekä siitä, miten niistä kirjoitetaan

Maljani on ylitsevuotavainen...

(Psalmien kirja 23. luku)

Kimmo Huosionmaa

Kun onnettomuuksista kirjoitetaan lehtiin, niin pitää huomioida se, että varsinkin tutkinnan alussa on vaara, että väärä henkilö tulee leimatuksi esimerkiksi onnettomuuden aiheuttajaksi. Kaikissa onnettomuuksissa on käynyt niin, että esimerkiksi lentokoneen ohjaaja tai linja-auton kuljettaja, joka on ollut ratissa on nähty ikään kuin sankarina, ja sitten vasta myöhemmin on tullut ilmi, että hän onkin tehnyt virheitä toimiessaan onnettomuuteen joutuneen kulkuneuvon kuljettajana. Kun mietitään tilanteita, joista kirjoitetaan lehdissä, niin itse mietin, kuinka paljon esimerkiksi lentäjät saavat julkisuutta verrattuna siihen, mitä esimerkiksi heille tapahtuu ilmassa.

Tässä sitten taas mietin, miten monta kertaa vuodessa bussin kuljettaja on estänyt onnettomuuden ohjaamalla bussia taitavasti, mutta noita tapauksia ei koskaan kerrota kenellekään. Mutta jos esimerkiksi lentokone ohittaa toisen liian läheltä, eli tuva-alueen sisältä, niin johan on edessä sitten suuri joukko lehtijuttuja, joissa tämä asia kerrotaan kaikelle kansalle. Mutta juuri koskaan ei sellainen ihminen kuin bussin kuljettaja saa mitään muuta kuin negatiivista julkisuutta, ja kun tässä sitten muistelen tämän Kuopion bussiturman tiedotuksen etenemistä, niin siinä sitten on todettu, että kuljettajaa epäillään neljästä törkeästä kuolemantuottamuksesta.

Eli hän oli ajanut liian kovaa jopa matkustajien mielestä, ja sitten jättänyt perästä ilmeisesti tulleen kommentin huomioimatta, mikä on johtanut siihen, että bussi syöksyi suoraan junaradalle surullisin seurauksin. Tässä sitten mieleen on tullut se, että joutuiko kuljettaja raivon valtaan tuolloin onnettomuuden tapahtuessa. Tuo asia on ilmeisesti jäänyt huomioimatta, että kuljettajilla on kova stressi noiden autojen ratissa, koska aikatauluista on pidettävä kiinni, ja sitten on joku tapahtuma saanut ehkä kokeneen kuljettajan sellaiseen tilaan, missä hän ei ole kyennyt hallitsemaan tunteitaan, ja sitten seurauksena on ollut bussin syöksyminen junaradalle.

Raivotilassa ajaminen on asia, mistä ei juurikaan puhuta henkilö- tai raskaan ajoneuvon kuljettaja-tutkinnon yhteydessä. Raivotilassa ajaminen on todella vaarallista, ja siksi tuollaisesta asiasta pitää voida puhua, mutta kun sitten ajatellaan tilannetta, missä kuljettaja sanoo olevansa suuttunut, niin sitä voidaan pitää työpaikalla pelkästään lintsaamisen yrityksenä. Ja kuten monissa muissakin tapauksissa voi tuollaisesta asiasta tulla potkut, jos henkilö vetoaa mielialaan silloin, kun siihen voisi olla aihetta.

Kuitenkin raivotilassa tai väsyneenä ajaminen on yhtä vaarallista kuin alkoholin tai huumeiden vaikutuksen yhteydessä, mutta siitä puhuminen on edelleen ikään kuin tabu, ja itse kyllä välillä mietin, miten esimerkiksi bussinkuljettajat jaksavat työssään. Eli kuinka usein esimerkiksi huonosti nukuttu yö on ollut takana, kun kuljettaja on tullut aamulla töihin, ja kuinka usein on kuljettaja tuntenut vihaa matkustajia kohtaan.

Tuolla bussissa kohtaa varmaan monenlaisia ihmisiä, joista osa saattaa olla melkolailla juovuksissa. Ja kun puhutaan sosiaalisista kohtaamisista, joita varmasti joskus bussin kuljettaja kohtaa työssään, niin ne mahdolliset riidat varmasti tuntuvat aivan yhtä pahalta, kuin jos hankalan asiakkaan kohtaa esimerkiksi R-kioskin tiskillä. Ja ne asiat varmasti vaikuttavat yöuneen sekä seuraavan päivä ajosuoritukseen. Samoin bussissa saattaa olla ajon jälkeen oksennusta sekä mielessä pyöriä muistot päivän tapahtumista. Tuolloin saattaa sitten yöuni jäädä lyhyeksi.

Eli väsyneenä ei varmaan ole mukava tulla mihinkään työpaikkaan, eikä myöskään mahdollinen illalla tullut uhkailu ainakaan oloa paranna. Tuolloin saattaa sitten pinna mennä auton ratissa istuessa, jos joku alkaa neuvoa kuljettajaa siitä, miten pitää autoa ajaa. Silloin jos tuon kuljettajan sietorajaksi kutsuttu psyykkinen resistenssikyky on madaltunut, saattaa kaikkein rauhallisimmallakin ihmiseltä malja valua ylitse, eli hän suuttuu niin, että ei enää pysty hillitsemään itseään. Siitä sitten saattaa seurauksena olla hyvin vakava onnettomuus, kun ajonopeus kohoaa liian suureksi.

Kun ihminen surmataan, niin silloin kukaan ei halua sanoa hänestä pahaa sanaa

Kimmo Huosionmaa

Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoitus esitellä mitään tiettyä henkirikosta tai siihen liittyviä yksityiskohtia, vaan sitä miten murhien uhreista aina puhutaan. He ovat ihmisiä, joita muistetaan kiltteydestään sekä siitä, kuinka pidettyjä ihmisiä he oikeastaan ovat olleet, eikä kenelläkään ole mitään sanottavaa heitä vastaan. Eikä koskaan heihin kohdistuvilla henkirikoksille ole mitään järkevää selitystä, vaikka ihminen on kuollut selvästi suunnitelmallisen verityön seurauksena. Kun ihminen kuolee rikoksen uhrina, niin silloin kaikki haluavat kertoa tutkijoilla vain positiivisia asioita tuosta rikoksen uhrista, joka tietenkään ei koskaan edes pystyisi hiusta katkaisemaan toisen ihmisen päästä.


Murhaan kuitenkin on aina joku syy, ja jos kyseessä on äärimmäisen raaka sekä julma teko, niin silloin tietenkin syynä on yleensä viha sekä katkeruus. Se mikä lisää katkeruutta on tietenkin tilanne, missä petos tapahtuu erittäin hyvän ystävän toimesta, mikä tietenkin on erittäin järkyttävä sekä myös inhottava tapaus. Jos ihmisen paras ystävä tai joku sisaruksista pettää hänet, niin silloin tietenkin viha saa hyvin helposti tällaisessa tapauksessa ylivallan. Ja se sitten saattaa johtaa tilanteeseen, missä hän ei voi tai edes halua hallita itseään.


Tuollaisessa tapauksessa saattaa teko olla sellainen, että ihminen kohtaa sen elämän arkisen puolen, eli hän saattaa menettää kaikki ystävänsä, sekä sitten lopulta tuo koti saattaa muuttua hyvin tyhjäksi paikaksi, kun vaimokin lähtee pois. Tietenkin on julmaa pettää toista ihmistä, jolloin voidaan sanoa, että myös murhan uhrissa on syyta. Mutta kun sitten tuollaista juttua on lähdetty selvittämään, niin murhan uhrin paikalla on ollut enkeli, jota kukaan ei ole halunnut vahingoittaa, vaikka hän olisi saattanut toisen vararikkoon esimerkiksi siirtämällä urakoita toiselle yhtiölleen, jossa hän sitten on ollut yksin osakas, ja tietenkin olisi tutkinnan kannalta hyvä, että tällaisista asioista voidaan puhua tutkijoille vapaasti, ja ilman pelkoa, että näistä asioista mainitaan tuon esimiehen perheen kuullen.


Mutta varsinkin jos jutussa lukee niin, että henkilö on pidetty esimies, niin silloin tietenkin olisi mukavaa tähdentää sellainen väite sillä, että ovatko alaiset vai muut esimiehet tätä mieltä? Jos ajatellaan esimiehen suhtautumista alaisiin, niin tietenkin se voi olla oikeasti reilua sekä mukavaa, mutta tuolloin kannattaa hiukan miettiä, että onko tuo esimies samanlainen kaikille työläisille? Onko hän mukava sekä herttainen työnjohtaja myös esimerkiksi vuokramiehille? On olemassa sellainen sanonta, että jos työnjohtaja kumartaa jotain, niin silloin hän pyllistää jollekin toiselle. Tiedättekö miksi tästä asiasta kirjoitan? Olen joskus kohdannut pidettyjä esimiehiä, jotka ovat sitten takuulla opettaneet sen, miten asioita hoidetaan oikeassa työelämässä, missä vuokramiehet juovat raikasta hanavettä ja hakevat ruokaa supermarketista, kun vakituiset työntekijät sitten syövät työnantajan antamaa kakkua sekä ilmaista kebabbia päivittäin.


Joten jos jossain työpaikassa on ihminen, joka rakastaa päällikköä, niin sieltä löytyy silloin myös ihminen, joka ei ehkä päälliköstä pidä. Ja on tilanteita sekä toimintamalleja, joissa ihmiseen sitten kertyy harvinaisen paljon vihaa. Kukaan ei toista huvikseen murhaa, on sellainen asia, mikä pitää aina muistaa, jos kyseessä on esimerkiksi juuri yksittäinen murha. Ja tässä sitten huomautan, että myös sarjamurha voi olla viharikos. Eli tuolloin henkilö murhaa vaikka entise luokkansa kostoksi kiusaamisesta. Kyseinen asia saattaa olla kyseessä silloin, jos rikollinen aloittaa sarjamurhan, missä hän toimii tietyllä tavalla, ja sitten tämä sarja yksinkertaisesti vain loppuu kuin seinään. Eli jos sarjamurhaaja lopettaa yllättäen, niin se saattaa tarkoittaa sitä, että hänen motiivinsa kauhistuttaviin tekoihin on kosto.


Kun ihminen surmaa toisen vihassaan, on silloin kyse jostain asiasta, mikä on häntä loukannut syvästi. Se asia, mikä aivan erityisesti vetää ihmisen päähän urea-pitoista nestettä on tilanne, missä vain yhtä työntekijää työpaikalla kiusataan tai häntä ikään kuin alistetaan työyhteisössä teettämällä vain sellaisia tehtäviä, joita pidetään jotenkin ala-arvoisina. Jos ihminen kokee sellaisen tilanteen yksin, missä häntä alistetaan sekä oikeuksia poljetaan, niin silloin hän varmasti silloin ikään kuin pumppautuu vihaa täyteen. Yleensä kaikki oikeuksien polkeminen tuntuu helpommalta kestää, jos se kohdistuu ryhmään, mutta jos vain yksi henkilö kokee työpaikkakiusaamista tai eristämistä, niin silloin se saattaa aiheuttaa epätoivon, joka saattaa purkautua väkivaltaisena käytöksenä.


Työpaikoilla on joskus sellainen ongelma, että vain esimerkiksi vuokramiehet tekevät niissä töitä, ja muut sitten saavat istuskella päivät pitkät taukohuoneissa. Joissakin tapauksissa sitten esimerkiksi esimies saattaa ikään kuin uhrata yhden alaisistaan, koska silloin hän saa pitää enemmistön puolellaan, ja tietenkin jos oikein "mukava kaveri" sattuu eteen tulemaan, niin silloin edessä saattaa olla sellainen tilanne, että alainen ei edes tajua, että hänen oikeuksiaan poljetaan. Työpaikan esimiestä harvoin koskaan vastustetaan, koska vastustajalla on silloin "oikeus lähteä etsimään uutta työtä", jos sitten sattuu sukset menemään ristiin työnjohtajan kanssa, niin silloin kassa odottaa.


Kun sitten puhutaan työntekijän vaitiolovelvollisuudesta, niin tietenkin kaikki oikeat johtajat sitten vaativat tällaista paperia, mutta kuitenkin jos työntekijä kirjoittaa sosiaaliseen mediaan siitä, että häntä on kohdeltu väärin, niin vaikka kuinka olisi sovittu, että työpaikalla ei sosiaalista mediaa käytetä, niin silloin tietenkin häntä voidaan syyttää, mutta kuitenkaan kaltoin kohtelusta ei tarvitse vaieta. Jos sitten poliisin epäillään käyttäneen valheenpaljastinta tai natrium pentathlon-nimistä ainetta tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi, niin asiasta ei varmaan tarvitse olla hiljaa. Ja jos joku kirjoittelu häiritsee viranomaisten työtä, niin tuon kirjoittajan saattaminen oikeuteen on sitten tietenkin viranomaisten asia.