Työnantajan oikeudesta työntekijän tuottamaan materiaaliin sekä tekijänoikeuksista keskustellaan aina välillä.

Siis pitäisikö työläisten tekemien tekstien tai muiden innovaatioiden tekijänoikeuksien siirtyä työnantajalle, jos ne on tehty työsuhteen aikana? Jos tuo tekijänoikeuskysymys käsitetään siten, että työntekijän töiden  tekijänoikeudet kuuluvat automaattisesti työnantajalle, riippumatta siitä että onko kyseessä taide, kaunokirjallinen tuote, tieteellinen tutkimus tai vaikkapa blogi- tai yleisönosastokirjoitus, niin silloin me olemme matkalla kohti tilannetta, jossa työnantaja voi sensuroida tekstejä tai muuta tuotantoa haluamallaan tavalla.

Tai työnantaja voi tyynesti ohjata esimerkiksi romaanista saatavat tulot suoraan omalle tililleen, ja sitten sanoa työntekijälle, että hänen tuottamansa tuote on suoraan siirretty yhtiön omistukseen. Joskus noista asioista saattaa olla maininta, että työpaikan koneiden käyttö omien asioiden hoitoon ei ole sallittua.

Mutta siis siitä, että omalla koneella ja omalla ajalla tehdyn tekstin tai valokuvan oikeudet kuuluvat ehdottomasti tekijälle on ollut periaate, josta ei koskaan olla tehty mitään kyseenalaistamista. Tuo on sitonut esimerkiksi mainostoimistojen sekä mediatalojen käsiä. Samoin jos henkilö on ollut vaikkapa psykiatrisessa hoidossa, niin noiden tekijän- yms– oikeuksien kautta hän on voinut saada enemmän tuloja kuin muut potilaat. Ja se tietenkin on aiheuttanut vihaa.

HAMK on ilmoittanut, että jos opettaja ei suostu allekirjoittamaan työsopimusta, jossa kaikki opettajan tuottaman materiaalin tekijänoikeudet siirtyvät työnantajalle, niin se leikkaa opettajan tunteja 80%. Tämä on yksi niin sanotusti erittäin vaarallisista ennakko tapauksista, joissa tekijänoikeudet siirretään suoraan työnantajalle, ja se koskee silloin ilmeisesti kaikkea materiaalia mikä tehdään työsuhteen aikana.

Kyseinen asia voi olla ennakkotapaus, joka yhdistettynä esimerkiksi työlainsäädäntöön, jossa henkilön on otettava vastaan hänelle tarjottu työpaikka tai hän menettää oikeuden työttömyyskorvaukseen voi muuttua vaaralliseksi. Eli jos henkilö ikään kuin pakotetaan ottamaan jotain työtä vastaan, niin hän ei voi ehkä sitten ollenkaan enää esimerkiksi kirjoittaa asioista yhtään mitään.

Vaikka OAJn juristi sanoo, että opettajien velvollisuus tai tehtävä on opettaa, eikä tuottaa opetusmateriaaleja, niin kuitenkin osa opettajista kirjoittaa esimerkiksi oppikirjoja, ottaa valokuvia tai kirjoittaa romaaneja sekä maalaa vaikkapa tauluja. Siis kaikki luova työ mitä opettajat tekevät koulussa tai vapaa-ajallaan eivät välttämättä liity työhön mitenkään. 

 

https://yle.fi/a/74-20142237

Eli monet ihmiset harrastavat valokuvausta tai kirjoittamista. Ja julkaisevat kirjoituksiaan tai muita tuotoksiaan vaikkapa sosiaalisessa mediassa. Noiden valokuvien yms. hyödyntämistä koskee sellainen lisenssi, että jos materiaalia käytetään maksullisessa toiminnassa tai voittoa tuottavassa liiketoiminnassa, niin siitä pitää maksaa silloin korvaus.

Tuolloin työnantaja voi estää julkaisemisen vetoamalla tekijänoikeuksiin, jotka ovat siirtyneet sen käsiin työsopimuksen solmimisen yhteydessä. Ja jos tuo tapa koskee takautuvasti kaikkea mitä työntekijä on tehnyt ennen työsopimusta, niin silloin työnantaja voi suoraan poistaa kirjoituksia, joissa ehkä on paljon hyödynnettäviä asioita. Eikä silloin tarvitse maksaa mitään teosto, patentti tai muitakaan maksuja. 

 

https://yle.fi/a/74-20142237

https://yle.fi/a/74-20142237

Tuolloin tietenkin voidaan suoraan puhua siitä, miten meillä ahneus on taas kerran tuhoamassa innovaation sekä monia muita asioita. Siis jos materiaalin tekijänoikeudet ovat työnantajalla, niin silloin tietenkin työnantaja voi vaatia poistamaan blogeja, omia väitöskirjoja sekä muuta kirjallista materiaalia sekä tietenkin rajoittaa julkaisu- ja ilmaisunvapautta kaikin mahdollisin tavoin.

Tuolla tavalla tietenkin voidaan estää opettajia tai muita työntekijöitä julkaisemasta materiaalia, joka “tahraa työnantajan mainetta”. Mutta samalla sen kautta voidaan hankkia esimerkiksi työnantajalle pääsy esimerkiksi jonkun tohtorikoulutettavan tai työntekijän omalla ajallaan tekemiin innovaatioihin. Tuolloin tietenkin työntekijöiden kanssa ei tarvitse sopia esimerkiksi materiaalin käytöstä erikseen, mikä antaa oikeuden omia toisten töitä, olivat ne sitten esimerkiksi novelleja, taidetta tai tieteellistä tutkimusta.

Eikä esimerkiksi aloitteita koskevia palkkioita muka tarvitse tuolloin maksaa. Eikä yhtiöiden ylimmän johdon tarvitse kysellä tekijänoikeuksien perään. Vaan kaikki mitä työsuhteessa tekee kuuluu yhtiölle. Kyseinen asia varmaan on sellainen, että se kuulostaa hyvältä, ja jonka avulla ilmeisesti saadaan aikaan yhtiöiden elpymistä. Mutta samalla se tietenkin asettaa ihmiset uuteen asemaan esimiestensä edessä. Se että omaa innovaatioita voidaan hyödyntää miten huvittaa tietenkään ei kannusta ketään kehittämään uutta. Eikä se kannusta ketään tekemään yhtään mitään, koska työsuhde oikeuttaa työnantajan ottamaan työn hallintaan tai estämään sen julkaisemisen.

Tällä tavoin saadaan Suomi nousuun. Kaikki mitä joku takahuoneessa häärivä lököttäviä farmarihousuja käyttävä siivoton nörtti kehittelee tai esittelee voidaan tyynesti ottaa omaan käyttöön. Eikä häntä tarvitse silloin edes paljon kiitellä. Ja tietenkään häntä ei tarvitse katsella missään työpaikan kahvilassa tai muuallakaan ei sellaista ihmistä tarvita. Meillä suomessa on sellainen näkemys, että yhtiöiden ja yhtiön johtajien pitää saada kaikki mitä he haluavat, mutta siitä ei olla valmiita maksamaan.

Neuvostoliitossa oli niin, että ihmisten tuli olla yhteneväisiä. Pelkkä erilaisuuksien tai uniikkien ominaisuuksien tavoittelu oli asia, joka oli vastoin valtion yleistä politiikkaa. Samalla tavalla Suomessa on jostain syystä alettu pitää vastuuttomana, jos ihminen ei ole samassa tarkasti määrätyssä lokerossa, johon hänet on 19-vuotiaana valmistettu. Kun ihminen on täysin yhtenäinen muihin nähden, niin hänet on silloin helppo erottaa. Individualistin erottaminen on huomattavasti vaikeampaa. Eli jos ihminen tekee uusia asioita, niin osaan noista uusista asioista on tuolla henkilöllä tekijänoikeudet tai jopa patenttisuoja. Ja varsinkin riitatilanteessa tuo asia saattaa muuttua hyvin ikäväksi. Eli jos jollain ihmisellä on “ainutlaatuisia” lahjoja, niin silloin hän on asemassa, joka tarjoaa yhtiön kannalta epäedullisen neuvotteluasetelman.  

https://yle.fi/a/74-20142237

 

https://lyhyetkirjoitukset.wordpress.com/2025/02/09/tyonantajan-oikeudesta-tyontekijan-tuottamaan-materiaaliin-seka-tekijanoikeuksista-keskustellaan-aina-valilla/

Kirjoitus YouTube:n ongelmista sekä tekijänoikeuksia käsittelevästä direktiivistä sekä siitä, kuinka lakia voidaan kiertää

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

YouTube:n kaltaiset sosiaalisen median kanavat ovat erittäin mielenkiintoisia, koska niihin voi kuka hyvänsä ladata mitä hyvänsä. Ja tässä sitten tullaan siihen, että tietenkin sisällön tuottajilla on myös vastuu siitä, että mitä he sinne Internetiin lataavat. Tuolloin voidaan miettiä sellaista vaihtoehtoa, että esimerkiksi YouTubeen tulisi erilaisia käyttö-oikeuksia, eli ohjelman lataamiseen nettiin sekä sen lataamiseen omalle koneelle voitaisiin vaatia erityisiä "vahvaan tunnistautumiseen" perustuvia oikeuksia, joissa kanavan käyttäjän pitää tunnistautua esimerkiksi mobiili-tunnistuksella.

Kyseisessä tapauksessa henkilön oikeus ladata materiaalia voidaan tarkastaa Teostosta, eli jos hänellä on nuo oikeudet, niin silloin sen asian voi tarkistaa suoraan tuolta tietokannoista, ja jos oikeutta ei ole, niin silloin voidaan tietenkin asia hoitaa maksamalla se levitystä koskeva palkkio ennen kuin aineistoa jaetaan Internetissä. Ja tuolloin muut voisivat käyttää palvelun suoratoistoa, jolloin kanavan käyttö ei riko tekijänoikeuksia vastaan. Samoin palveluun voidaan tietenkin myydä erilaisia oikeuksia, joilla pääsee sisään katsomaan erilaisia materiaaleja.

Näissä tapauksissa tietenkin voidaan ajatella sellaista, että esimerkiksi YouTube:n palvelua voidaan muotoilla sen mukaan, mitä ihmiset sitä tarvitsevat tai oikeastaan haluavat käyttää. Eli osa sisältöä voidaan määritellä siten, että sen saisi käyttöön vain jollain maksullisilla oikeuksilla, eli tuolloin voidaan vaatia maksua esimerkiksi osasta musiikkivideoita tai muita viihde-tuotteita. Tietenkin on olemassa materiaalia, joka on tuotettu verovaroin, ja joka näin ollen on pääasiassa ilmaista. Tuolloin voidaan tällaiseen materiaaliin päästää ihmiset ilman maksuja vastaisuudessakin, mutta näissä tapauksissa olisi ehkä kaikille paras, että sellaista materiaalia, mikä on rajattu premium-käyttäjille ei myöskään näy sellaisille, jotka eivät ole niitä oikeutettuja saamaan käsiinsä.

Jos esimerkiksi aineisto lataaminen vaatisi vahvan tunnistuksen, niin silloin tietenkin esimerkiksi väkivalta-videoiden, eli suomeksi "mummon hakkaamisvideoiden" alkuperä voidaan helposti selvittää, ja tässä sitten vielä ajattelin että esimerkiksi noiden videoiden lataajalla pitäisi olla sellainen puhelin, jossa on nykyaikainen suojaus. Tuolloin hän ei voisi väittää, että joku on varastanut puhelimen, jos hän lataa nettiin sisältöä, joka ei ole kerta kaikkiaan sopivaa katsottavaa.

Eli vaikka uusien direktiivien mukaan Internet-palvelun tarjoaja vastaa siitä, että sen kautta ei ladata tekijänoikeudellista materiaalia ilman lupaa, niin silloin kuitenkin unohdetaan, että materiaalin tuottaja vastaa siitä, että esimerkiksi kukaan ei kuvauksissa vahingoitu, eli edelleenkään eivät "snuff"-elokuvat ole laillisia, vaan niistä seuraa pahoinpitely tai murhasyyte, riippuen vähän väkivallan asteesta. "Snuff" tarkoittaa muuten nykyään esimerkiksi pornoa, jota katsotaan jostain syystä esimerkiksi työpaikan koneilla, ja sitten tuota selaimen käyttöhistoriaa ei olla muistettu pyyhkiä, jolloin esimerkiksi opettajat ovat saaneet lähteä etsimään uutta työpaikkaa.

Kun puhutaan siitä, mitä sitten seuraa, jos tämä YouTube katkaistaan Euroopassa, niin oikeastaan seuraus saattaa olla se, että Google perustaa vain tytäryhtiön Eurooppaan, jonka kotipaikka on vaikka Norja, ja sitten tuon yhtiön kautta omistetaan tuo EU:n alueella oleva jakeluyhtiö. Tuolloin kaikki jatkuu varmasti ennallaan, eikä mitään voida tehdä. Tällä tavoin kierretään pykäliä, joiden mukaan EU:n ulkopuolella tuotettua materiaalia ei saa jakaa netissä, tai julkaisu-yhtiön on oltava EU:n alueella. Eli tälläistäkin voi tapahtua maailmalla.

Meneekö YouTube kiinni Euroopassa? Eli tällaisen joululahjan varmaan kaikki haluavat

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

YouTuben kiinni laittaminen sekä tietenkin esimerkiksi tekijänoikeudellisen materiaalin lataamisen estäminen Euroopassa voi olla todella hieno asia, koska sillä saadaan kaikki ikävät ihmiset pois verkosta, ja samalla myös muistetaan se, että täällä ei kaikenlaisia tonttuja hyvällä katsella. Tällainen asia sitten tietenkin voi aiheuttaa myös vastareaktion, eli saattaa syntyä palveluita, jotka tarjoavat maksusta pääsyä YouTubeen esimerkiksi ketjutettujen IP-osoitteiden avulla, jotka mahdollistavat tuon eston kiertämisen.

Tai sitten jos ajatellaan tilannetta, missä YouTube esimerkiksi vain alkaa kiltisti pulittaa niitä maksuja, joita sille määrätään, niin silloin tätä samaa lain tulkintaa voidaan soveltaa myös muissa vastaavissa palveluissa, ja tuolloin eteen tulee tilanne, missä Googlen asema entisestään kasvaa. Tuo johtuu siitä, että kenelläkään ei ole sellaisia tuloja tai omaisuutta, että ne voivat kilpailla Googlen kanssa sillä, että kenellä on sitten eniten rahaa jäljellä.

Se mikä tietenkin tuolloin saattaa unohtua on se, että että jossain vaiheessa sitten pystyssä on se, joka osaa reivata oman liiketoimintansa sellaiseen muotoon, että se kykenee jakamaan enemmän tai vähemmän laadukasta sisältöä Internetiin, niin että käyttäjät löytäisivät tuon kanavan. Mutta kun puhutaan siitä, että mitä sitten jos Google lopettaa tämän kanavan, jossa saatetaan jakaa myös sellaista sisältöä, minkä saisi kyllä jättää pois. Nimittäin YouTube sitten tietenkin jäisi unholaan, mutta samalla syntyisi aukko, joka vain odottaa täyttäjää.

YouTube on oikeastaan samanlainen asia kuin MTV eli Music Television. Tämä kanava oli ainakin minun muistikuvani mukaan aikaisemmin HTV:n tilaajille ilmainen, joten sen takia se saavutti melko suuren suosion. Ja sama konsepti sillä höystettynä, että ihmiset voivat ladata omia tuotoksiaan Internetiin takaa suosion siksi, että kanava on ilmainen sekä sisällöltään monipuolinen.

Mutta sitten tietenkin voidaan tuo YouTube lopettaa siksi, että se rikkoo niitä tekijänoikeuksia. Ja eiköhän sillä saada myös ne kotimaiset Rap- yms. videot pois netistä, jotta kaikki voivat sitten Stockmannilta lähteä ostamaan musiikkia, jota nyt myydään jonkun pahvisen tarran muodossa kuten myydään esimerkiksi MS-Office 360:aa. Tai sitten uusien musiikkivideoiden jakelu siirtyy jollekin aikuisviihdesivustolle, jossa sitä tuttuakin tutumpaa "tavaraa" voidaan sitten katsella ihan koko ajan, joten tietenkin tällainenkin vaihtoehto on olemassa.

Kun levyn ostaja näpyttelee sitten tuon numeron jollekin kotisivulle, saa hän sitten kuunnella ostamaansa levyä niin paljon kun huvittaa. Se että olisiko kukaan ostanut tuolloin esimerkiksi yhtään Anna Abreun, Sini Sabotagen, Portion Boysin JVG:n tai minkään muun suomalaisen artistin levyä on sitten tietenkin eri asia. Sama koskee tietenkin Korealaisia tai Japanilaisia rap- artisteja. Tietenkin tässä pitää sanoa, että rap on tietenkin ääriryhmien musiikkia, ja sitten tuon aineiston markkinointi voidaan YouTuben lopetettua toimintansa Euroopassa vaikka pornografiaa sisältävien kotisivujen alustalle, missä kaikki näytetään estoitta sekä ilman sensuuria.

Tuolloin tietenkin uusien artistien on vaikeaa saada tuotteitaan myydyksi, kun ei ole mitään missä kukaan saisi kuunnella sitä artistin tekelettä ennalta. Joten ehkä tämä YouTuben pimeneminen Euroopassa aiheuttaisi sitten sen, että musiikin tekeminen keskittyisi yhä enemmän amerikkalaisten levy-yhtiöiden käsiin. Ja siitä sitten saamme taas lisää amerikkalaista musiikkia, kun heillä on valmiiksi hyvät levy-yhtiöt sekä niin sanottuja takuu-artisteja, joiden siivellä nostetaan uusia artisteja ihmisten tietoisuuteen.

Lähde:

https://yle.fi/uutiset/3-10530632

Google sekä Facebook ja tekijänoikeudet

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Tekijänoikeudet ovat asia, josta kaiken aikaa jaksetaan kiistellä. Eikä kyseessä ole mikään pieni asia, koska esimerkiksi mediatalot sekä musiikki- ja muut viihdealan yritykset tarvitsevat noita maksuja voidakseen tuottaa uutta sisältöä. Mutta kun sitten keskustellaan siitä, miksi nimenomaan Googlen kanssa tulee aina ongelmia, on se että tuo yhtiö taas omistaa ne hakukoneet, joita käytetään tiedonhakuun, ja tuolloin on ikään kuin ongelma siinä, että jos muut media-alan yritykset alkavat vaatia Googlelta maksuja tekijänoikeuksista, niin silloin sitten taas Google alkaa vaatia näiltä yhtiöiltä maksuja siitä, että se listaa niiden kotisivuja hakukoneen antamassa listassa. Ja tätä asiaa muuten moni ei tiedä, että sitä kuinka ylös joku kotisivu tulee hakukoneelle tehdyssä haussa voidaan auttaa maksamalla tiettyjä mainostamista koskevia maksuja Googlelle.

Se että hakukone listaa tiettyjä sivuja ylös takaa niille enemmän klikkauksia, ja erään tutkimuksen mukaan ihminen käyttää etsiessään jotain palvelua noin 4-10 sekuntia, ja sitten hän klikkaa tuota linkkiä. Tämän seikan merkitys korostuu sellaisilla toimialoilla, missä työskennellään sektorilla, jonka palveluksia ei jatkuvasti käytetä. Esimerkiksi putkimiesten kohdalla se, missä kohtaan ruudulla tuo yhtiö on varmaan ratkaisee aika paljon, tai sitten voidaan tuo putkimiehen valinta siirtää huoltoyhtiölle. Mutta sitten tietenkin tuo päätös vain siirretään muille. Kun sitten puhutaan siitä, että sosiaalinen media tuo valtavasti rahaa nimenomaan niitä palveluita sekä kotisivujen ylläpidosta vastaaville  yrityksille, niin silloin tietenkin tulee heti mieleen sellainen asia, että tietenkin noille ihmisille, jotka sinne kirjoittavat pitäisi jotain maksaa.

Mutta se sitten saattaa aiheuttaa paineita siihen suuntaan, että esimerkiksi YouTuben kaltaiset palvelut muuttuvat maksulliseksi. Tämä saattaa vaikuttaa loistavalta ratkaisulta, mutta se saattaa sitten taas jouduttaa tiedon kasautumista yhden toimijan käsiin. Nimittäin jos noita palveluita aletaan tarjota kylkiäisinä esimerkiksi Googlen Chromebook-tietokoneiden sekä Androidien yhteydessä, niin se saattaa sitten kaventaa esimerkiksi Applen asemaa, ja se varmasti antaa aiheen ajatella monia asioita. Nimittäin se että esimerkiksi mobiililaitteissa alkaa olla jo kaikkea korostaa sitä, että niitä valittaessa alkaa päällimmäisenä olla se, mitä palveluita noiden puhelinten tai muiden laitteiden mukana tulee.

Eli myös tietokoneet sekä älypuhelimet ovat siirtymässä SOAP (Service Oriented Application) aikaan, koska nykyisissä laitteissa rakenteelliset erot ovat hyvin pienet. Joten eroja saadaan tarjoamalla palveluita asiakkaille, ja sitten tietenkin Googlella on melko suuri etu muihin palveluntarjoajiin laitteisto ja käyttöjärjestelmien puolella, koska sillä on omistuksessaan juuri YouTube, mutta eipä hätä ole tämän näköinen. Myös esimerkiksi puhelinyhtiöt voivat varmaan sisällyttää esimerkiksi tiettyjä nettipalveluita puhelinliittymiin. Tuolloin sitten taas siirrytään kohti uutta markkinointia koskevaa mallia, jossa erilaisten palveluiden avulla saadaan aikaan eroja, koska laitteiden välillä niitä ei juuri ole.

Sitten taas voimme miettiä sitä, että mitä kaikkea mukavaa sensuurin verukkeella voidaan tehdä. Eli esimerkiksi artistit tarvitsevat varmasti rahaa elääkseen, ja siksi esimerkiksi musiikkia koskevia tekijänoikeusmaksuja voitaisiin jostain periä. Eli jos puhutaan artistien uusimmista äänitteistä tai tietokonepeleistä, niin niiden lataaminen omille koneille kyllä pitäisi monien mielestä kieltää. Tai silloin voidaan kyllä käyttäjää vaatia maksamaan tuotteesta. Mutta sitten kun puhutaan esimerkiksi YouTuben kaltaisten palvelujen kilpailijoista, niin esimerkiksi noiden muiden kanavien tai palveluiden ongelma on siinä, että niissä ei ole muuta sisältöä kuin viihdettä. Tai sisältö on lähinnä kaupallista, eli siitä puuttuu monipuolisuus ja “aitous”, kuten asiat voidaan ilmaista.

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/eu-ssa-tarkea-aanestys-onko-googlen-ja-muiden-nettijattien-maksettava-tekijanoikeuksista-medioille-ja-musiikintekijoille/7067922#gs.1hN7FeM

Koulut alkavat taas koko maassa

Kimmo Huosionmaa

Koulut alkavat taas viimeistään lähipäivinä koko maassa, ja silloin taas tulee mieleen sellainen asia, että siellä sitten joku kohtaa sellaisen hyvin ikävän asian kuin koulukiusaaminen. Kiusaaminen on erittäin ikävä asia, ja varsinkin jos aikuiset ovat siinä mukana, niin silloin teko on äärimmäisen tuomittava. Joskus joku väittää, että esimerkiksi koulukiusaamisen kieltävää lainsäädäntöä ei maassamme ole, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi pahoinpitely, törkeä pahoinpitely sekä varkaus ovat rikoksia, joista laissa säädetään rangaistuksia. Pahoinpitely on törkeä silloin jos se tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla, tai siihen liittyy esimerkiksi paon estäminen. Samoin jos tekijä väittää olevansa poliisi tai olleensa yhteydessä poliisiin, ja sitten alkaa lyödä tai potkia toista, niin silloin teko on erittäin raaka.

Samoin se korottaa rangaistusta, jos tekijä väittää toimivansa viranomaisten valtuuttamana. Silloin tuomio voi olla elinkautinen vankeus, tai jopa pakkolaitokseen vievä tuomio. Vaikka tekijä olisi alle 16 vuotias, niin silloinkin hän saa noista teoistaan rikosrekisteriä koskevan merkinnän, josta sitten voi seurauksena olla esimerkiksi sotilasarvon epääminen. Kun ajatellaan tilannetta, missä ikänsä puolesta holhottava henkilö tekee rikoksia, niin hänen vanhempansa voivat myös joutua näistä teoista vastuuseen, jos katsotaan, että he eivät joko välitä lapsen tekemisistä, tai sitten yllyttävät lapsiaan esimerkiksi pahoinpitelemään toisia. Tuolloin voivat vanhemmat saada erittäin kovan rangaistuksen, vaikka lapsi tai nuori rikoksentekijä selviääkin koulukodilla tai nuorisovankilassa käynnillä.

Kun puhutaan alaikäisestä rikoksen tekijästä, niin silloin pitää muistaa sellainen asia, että  mikäli tuomari katsoo, että henkilö ei oikein tekojaan ymmärrä, niin silloin edessä voi olla vajaavaltaiseksi julistaminen 18 vuoden iässä, mikä tarkoittaa sitä, että muut sitten hoitavat tuon henkilön asioita, koska hän ei siihen itse kykene, mutta koska tuollainen koulukiusaaminen on jokaisen teon kohdalla rikos, niin silloin eteen tulee sellainen mukava asia, kuin vahingonkorvaus. Kun ihminen tuomitaan rikoksesta, niin silloin hän on lain mukaan velvollinen korvaamaan kaikki tuosta teosta koituvat kulut. Eli jos uhkailu tai pahoinpitely aiheuttaa ikkunan rikkoutumisen, kun toinen tönäistään esimerkiksi tikkaita päin, niin silloin tuo tekijä joutuu korvaamaan sen ikkunan. Sama asia koskee tietenkin myös ruumiinvammoja.

Tuolloin jos esimerkiksi koulun vahtimestari putoaa alas noilta portailta, ja hän vaikkapa saa aivoverenvuodon ja joutuu laitokseen, niin silloin tuon tönijä joutuu tuon hoidon sekä myös mahdollisen edunvalvojan palkkiot korvaamaan ihan omasta pussista. Kun ihminen tulee kouluun, niin hänen oletetaan omaavan tiettyjä taitoja, ja se tietenkin tarkoittaa sitä, että myös aikuisen pitää noita taitoja omata. Kun rikoslakia ajatellaan kokonaisuutena, niin siellä on mielenkiintoinen kohta, mikä koskee rikokseen yllyttämistä, eli tuossa kohdassa lukee suunnilleen näin, että "joka toista rikokseen yllyttää, tuomittakoon hänet vähintään samaan rangaistukseen kuin tekijäkin". Kun taas puhutaan esimerkiksi oikeudessa kerrotuista valheista, niin silloin kyseessä ei ole enää viranomaisen harhauttaminen, vaan väärä vala, josta saa saman rangaistuksen kuin itse rikoksesta, mistä oikeutta käydään.

Samoin jos palataan siihen, että viranomaisen harhauttaminen on rikos, mistä seuraa verraten pieni rangaistus, niin kuitenkin toisen viranomaisen tekemänä se on vakava rikos, koska asema viranomaisen edustajana nostaa rangaistusta. Kuitenkin se usein unohdetaan että esimerkiksi perätön ilmianto on myös rikos, ja silloin tietenkin tullaan siihen, että jos oppilas saa aiheettoman jälki-istunnon siksi, että joku valehtelee esimerkiksi rehtorille, niin silloin tietenkin tuo valehtelija joutuu korvaamaan aiheuttamansa vahingot, kuten ehkä käyttämättä jääneet jääkiekko-liput. Tai sitten tällaisessa asiassa voi tulla myös lisää seuraamuksia, joista miellyttävin ei ole tietenkään kunnianloukkaussyyte.

Eli sellaisessa tapauksessa, missä tuollainen perätön ilmianto on vienyt henkilöltä mahdollisen kesätyöpaikan tai sitten aiheuttanut vaikeuksia muissa asioissa, niin silloin tietenkin edessä on oikeudenkäynti, joka ei varmasti ole mikään miellyttävä kokemus. Vaikka ihminen olisi tarkkailuluokalla tai koulukodissa, niin se ei tarkoita sitä, että hän olisi kaikki kaupungin rikokset tehnyt. Sellaisten oppilaiden päälle kuitenkin aina välillä yritetään laittaa asioita, joita he eivät ole tehneet. Kiusaaminen on tietenkin erittäin rumaa, mutta aina välillä esimerkiksi henkilö, joka menestyy koulussa huonosti laittaa syyt huonoon menestykseen koulukiusaamisen tiliin, ja silloin tietenkin tulee asia tutkia huolella.

Nimittäin tietenkin esimerkiksi tarkkailuluokan oppilaat ovat hyviä kohteita syyttelylle, ja joskus esimerkiksi oikeasti koulukiusattu henkilö painostetaan nimeämään niitä "ei toivottuja" ihmisiä, koska heidät  muka on sitten helpompi erottaa koulusta, mikä tarkoittaa eroon pääsemistä ikävistä ihmisistä. Joissakin tapauksissa esimerkiksi vanhemmille kerrotaan kotona, että koulussa kiusataan, sekä esimerkiksi oman takin hihaa revitään auki, kun halutaan uusi ulkoiluvaate, ja tietenkin tuo kustannus on helppo siirtää toisen maksettavaksi. Ja ainakin joskus olen törmännyt sellaiseen väitteeseen, että joissakin kouluissa esimerkiksi opettaja tai joku muu henkilökuntaan kuuluva on kehottanut nimeämään joitakin oppilaita, jos esimerkiksi takki on hajonnut. En tiedä kuinka tosia nämä väitteet ovat, mutta tietenkin jos opettaja ei osaa opettaa, niin silloin on helppoa keskittyä vaikka kurinpitoon.

Kun keskustellaan esimerkiksi kiusattujen tukiryhmistä, niin tietenkin kun ajatellaan asiaa koulukiusaajien kannalta, niin silloin on hyvä ikään kuin livahtaa sisään kuulemaan sitä, mitä tuossa ryhmässä puhutaan, ja tuolloin kiusaaja saattaa sitten väittää olevansa kiusaamisen uhri. Ja pahimmassa tapauksessa hän nimeää uhrinsa kiusaajaksi. Eli tuo kiusaaja itse leikkaa oman takkinsa hihan auki, jotta hänen väitteensä kuulostaisivat uskottavilta. Tuolloin asian huomaa siitä, että kyseinen takki ei ehkä ole koskaan ollut hänen päällään aikaisemmin, tai muuten ole hänen tyyliään, eli yleensä tummia vaatteita kuten nahkatakkia käyttävä henkilö onkin tuona päivänä laittanut jonkun kirkasvärisen urheilutakin päälleen.

Ja silloin tällöin tulee ilmi, että juuri sinä päivänä sattuu tuolla henkilöllä olemaan mukana ylimääräinen villapaita tai fleecepusero. Tuo kertoo sitten siitä, että tähän tapaukseen on ikään kuin valmistauduttu, ja tietenkin pitää muistaa se, että kiusaajilla on usein jengin vankka tuki takanaan. Tuolloin suuri kaveripiiri pitää huolta siitä, että tuolla kiusaajalla on sitä, mihin nojata, jos syntyy väittelyitä. Kiusaaja saattaa usein ostaa kavereitaan kalliilla lahjoilla, joihin saattaa kuulua esimerkiksi jääkiekkolippuja, ja silloin tietenkin hän aina jättää yhden pois ryhmästä. Se sitten auttaa pitämään alaiset kurissa. Kun puhutaan noista hänen jakamista  lahjoista, niin silloin tietenkin pitää huomioida se, että nuo lahjat ovat usein melko kalliita, ja se että ne annetaan ilman kavereiden vanhempien lupaa, niin silloin ne aiheuttavat pelkoa.

Nimittäin kiusaaja saattaa väittää muiden varastaneen nuo liput, ja se sitten tietenkin sitoo heitä tiukemmin tuohon "primus motoriin". Tuo jengin pomo sitten yleensä ei itse osallistu kiusaamiseen, vaan älykkäästi poistuu paikalta, kun muut aloittavat jonkun tönimisen. Eli hän yleensä pitää omat kätensä puhtaana, ja muut tekevät likaisen työn. Jos sitten tuo kiusaajien päällikkö kokee kohtaavansa vastarintaa, niin silloin hän vain ilmi-antaa jonkun alaisensa jostain varkaudesta, eikä myöskään vastarintaa tule, koska jos tuo jengin pomo sitten muistuttaa kavereitaan siitä, että hän kertoo vanhemmille heidän olleen jääkiekko-ottelussa, vaikka sanoivat olevansa kirjastossa, niin eteen voi tulla keskustelu kotona.

Lain tarkoitus on turvata heikomman oikeudet yhteiskunnassa, ja siksi esimerkiksi lasta esittävän epäsiveellisen materiaalin hallussapito on kiellettyä. Tämä koskee myös alaikäistä henkilöä. Joskus koulukiusaamiseen kuuluu esimerkiksi koulukaverista otettujen alastonkuvien levittämistä, ja tuolloin noiden kuvien levittäjä tekee rikoksen, riippumatta siitä, onko hän itse alaikäinen. Joten tietenkin lasta tai nuorta, joka on kohdannut seksuaalista ahdistelua on kohdeltava uhrina, eli häntä itseään ei noista asioista saa rangaista. Mutta kuvien levittäjä saattaa sitten saada syytteen paitsi alaikäistä esittävän epäsiveellisen materiaalin levittämisestä, niin myös syytteen petoksesta, jos hän on pyytänyt kaveriaan poseeraamaan, ja sitten luvannut, että kuvia ei levitetä tai näytetä muille.

Törkeä petos taas sitten seuraa siitä, jos petoksen tehnyt henkilö nauttii petoksen uhrin taholta erityistä luottamusta. Ja kun taas sitten puhutaan päiväkirjoista sekä niiden tekstien julkaisemisesta, niin tietenkin tekijänoikeuslaki suojaa myös näitä tekstejä, jolloin niiden levittäminen ilman päiväkirjan kirjoittajan lupaa on kiellettyä, jolloin kaikki rahat mitä noista luvatta levitetyistä teksteistä pitää luovuttaa päiväkirjan tekijälle. Samoin tuo tekstien levittäjä joutuu maksamaan mahdolliset oikeudenkäyntikulut sekä muita asiaan liittyviä kuluja, ja nämä sitten ovat asian juridiset seuraukset, jos toisen tekemää materiaalia julkaistaan luvatta.

Enkä sitten tiedä mitä olen mieltä veljestä tai sisaresta, joka antaa toisen perheenjäsenen päiväkirjan kavereilleen kiusaamista sekä levittämistä varten. Ja tässä sitten itse muistelen kuulleeni jostain, että joissain luokissa on kiusaaja oikein kulkenut järjestelmällisesti kodista kotiin etsimässä luokkatovereiden päiväkirjoja, koska niille on niin kauhean mukava nauraa, ja mikä olisikaan sen miellyttävämpi tapa viettää päivää ja tehdä kavereihin vaikutusta, kuin saada joku luokkatoveri itkemään. Siinä voi sitten nauraa toiselle, kun tämä on jättänyt monivuotisen ystävänsä yksin huoneeseensa, ja käynyt vessassa.

Tuolloin tämä ystävä sitten on kaapannut päiväkirjan mukaansa ja lähtenyt pois. Eli tässä sitten opimme, että kehenkään ei maailmassa pidä luottaa. Eikä seuraavana kesänä enää edessä ole yhteisiä mökkimatkoja. Ja siinä sitten kotona voi selittää, miksi tuo vanha kaveri ei enää käy kylässä.  Mutta tietenkin jääkiekko-liput ovat paljon upeampi asia, ja sitten syksyllä saattaa edessä olla tilanne, että tuo päiväkirjan varastaneen henkilön uuden kaveripiirin kiinnostus kiinnostus häntä kohtaan vaihtuu, ja sitten jäävät ne liput saamatta, koska noilla ihmisillä on yleensä taipumus jättää joku ryhmän ulkopuolelle, koska tietenkin tuo seura on maksullista.