Kimmo Huosionmaa
Taas on joku asiantuntija sanonut sen, että koululaista ei saisi palkita hyvistä arvosanoista, ja tässä hän ehkä saattaa olla oikeassa. Nimittäin jos palkkio esimerkiksi kiitettävästä kokeessa annetusta suorituksesta tarkoittaa satojen eurojen palkkiota, niin silloin varmasti mennään vähän yli. Kuitenkin palkkiot lisäävät oppimismotivaatiota, sekä myös antavat kannustetta yrittää yhä ylemmäs sekä parempia tuloksia. Eli tällöin voidaan kysyä, että eikö mitään positiivista saa koskaan sanoa, kun lapsi tekee sellaista, mikä tuo sitten iloa. Mutta kun puhutaan siitä, että hyvä arvosanoja kehutaan, niin se sitten varmaan tuo lisää intoa oppimiseen. Tällaisissa tapauksissa missä puhutaan siitä, että kiitettäviä arvosanoja kotiin tuovaa oppilasta palkitaan, niin silloin tietenkin pitäisi muistaa sanoa myös se, että millaisesta palkkiosta on kysymys.
Sanat "hyvin tehty, jatka samaan malliin" ovat sellaisia palkkioita, jotka jäävät varmaan lapselle mieleen positiivisella tavalla, ja hän sitten tuntee tuota kautta onnistuneensa koulussa. Ja sitten jos koulu menee huonosti, niin silloin voidaan puhua esimerkiksi aikaa vievän harrastuksen keskeyttämisestä. Eli sellaiset edut kuin mopot ja muut vastaavat asiat pitäisi sitoa siihen, että koulussa tehdään työt kunnolla, Ja sitten vanhempien pitää vielä muistaa antaa tuo rangaistus, jos koulu alkaa mennä huonosti. Eli jos pettymyksen sattuessa uhattua rangaistusta ei panna täytäntöön, niin se menettää merkityksensä. Ja jos koulu ei kiinnosta, niin silloin siihen pitää ottaa uusi ote, joka haetaan rangaistuksen kautta.
Samalla myös syy huonoon tai huonontuvaan menestykseen pitää selvittää, eli lapselle pitää silloin pitää puhuttelu ja ottaa selville, millaisissa piireissä hän liikkuu, sekä myös oppilashuoltoryhmään pitää silloin olla yhteydessä. Jos kympin oppilas alkaa tuoda nelosia kotiin, niin silloin kyllä on jotain tapahtunut. Kun puhutaan palkkioista sekä kehuista, niin tietenkään huonosti tehtyä työtä ei saisi palkita, ja samoin myös kehujen jakaminen on sitten sellainen asia, joka aina välillä unohtuu työyhteisössä. Eli jos työryhmä tekee hyvää työtä, niin silloin voi myös jotain positiivista sanoa heidän osaamisestaan, eikä aina pidä vain jakaa rangaistuksia. Kun puhutaan tilanteesta, että toinen on saanut vain huonoa palautetta työstään, niin silloin hän kyllä sitten tuntee antipatiaa koko työelämää kohtaan.
Kun ajattelen palkkioita sekä sitä, miten esimerkiksi työelämässä niitä on jaettu, niin se hiukan ihmetyttää, että vaikka yhtiö tekisi kuinka huonoa tulosta tahansa, niin silti johtaja on katsonut ansaitsevansa bonuksia työstään. Eli tässä vaiheessa kysyisin, että mistä tuollainen tapa toimia on opittu? Eli jos ei hyvin tehtyä työtä mitenkään tarvitse palkita, niin miksi sitten huonosti tehty työ palkitaan? Onko se opetettu jossain koulussa, että jos ihminen epäonnistuu, niin häntä sitten siitä asiasta vain lepytetään.? Palkkio ei saisi olla mikään itsestäänselvyys, joka jaetaan joka tapauksessa. Jos joku sitten saa palkkioita ilman, että hän täyttää niiden saamiselle asetettuja ehtoja, niin silloin kyllä sitten menettää merkityksen. Eli saadakseen palkkioita, pitää ihmisen tehdä sellainen asia, että hän tekee sellaisen suorituksen, että sitä voidaan tai sitä kannattaa palkita.
Eihän kukaan saa palkkiota osallistumisesta juoksukilpailuun, vaan siitä että hän tulee kolmen ensimmäisen joukossa maaliin jaetaan palkintoja. Mutta kun puhutaan esimerkiksi koulunkäynnistä, niin tietenkään pelkkiä haukkuja ei saa antaa. Silloin tällöin on mukavaa kuulla myös jotain hyvää itsestä sekä osaamisesta. Ja jos sitten aletaan puhua esimerkiksi siitä, miten palaute annetaan, niin siinä voi kyllä sitten myös hiukan positiivista sanoa, ja myös edistyminen pitää huomioida. Mutta myös se pitää voida sanoa, jos kehitys on negatiivista. Eli oppilas on tullut ajoissa tunnille, on tietenkin hieno asia, ja kuitenkin jos hänen suorituksensa kokeessa on ala-arvoinen, niin silloin häntä pitää siitä moittia.
Toisin sanoen tunnille ajoissa tuleminen on oppilaan velvollisuus, eikä siitä tarvitse tehdä numeroa. Mutta jos tunnilta myöhästytään, niin silloin tietenkin pitää rangaistus antaa. Ja siitä kautta pääsemme taas palkitsemiseen. Lapsi joka on saanut paljon rangaistuksia kuten jälki-istuntoa, saattaa pitää palkkiona sitä, että hän pääsee joskus "aikaisemmin kotiin", kun sitten on saapunut ensimmäisen kerran ajoissa sovittuun paikkaan, eikä silloin edessä ole rangaistusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.