Kun ideologia ja totuus käyvät kilpasille, niin ideologia voittaa.

 

Vladimir Putin haluaa monien muiden diktaattorien tavoin suosia urheilua nuorten ajanvietteenä. Kun nuori juoksee tai harrastaa jotain potkunyrkkeilyä, niin hän valmentautuu samalla päätehtäväänsä eli palvelemaan suurta johtajaa, jonka suurten aatteiden takia miljoonat saavat kuolla. Liikunnan merkityksen nuorison kasvattajana tunsi myös Adolf Hitler, jonka mielestä nuorten kuului kiitää pitkin stadionia. Syy miksi monet diktaattorit tekevät juuri tällaista nuorisotyötä johtuu siitä, että he voivat pitää näin nuoret poissa kirjojen sekä kaiken maailman ruutujen äärestä. Näin nuori ei saa haitallisia vaikutteita, jotka voivat aiheuttaa erittäin haitallisena pidettävän taidon käsitellä kriittisesti eli toisin sanoen kyseenalaistaa "vallitsevia arvoja sekä totuutta", joka tarkoittaa tietenkin vahvan johtajan palvontaa sekä sitä, mitä TV nyt milloinkin sattuu syytämään. 

Kriittisyys ei siis tarkoita suoraan kieltämistä. Tai se ei myöskään tarkoita asioiden suoranaista vastustamista, vaikka sitä usein käytetään juuri tässä muodossa. Joskus puhutaan myös "ylikriittisyydestä". Tuota termiä käytetään usein tilanteessa, jossa henkilö kyseenalaistaa jonkun asian tarpeellisuuden. Eli hän ei suoraan ehkä suostu nielemään sitä, mitä joku hänen yläpuolelleen kohotettu henkilö tai taho sattuu sanomaan tai käskemään. 

Kriittisyys eli kyseenalaistaminen tarkoittaa sitä, että henkilö uskaltaa kysyä, että "onko olemassa muita mahdollisuuksia tai vaihtoehtoja tämän ehdotetun lisäksi"? Tai sitten hän voi esittää kysymyksen, että kuka mahtoi kertoa toveri Putinille, että hän on ainoa oikea johtaja Venäjälle? Kriittiseen ajatteluun kuuluu myös se, että esimerkiksi lakia tutkitaan, ja siitä etsitään ne kohdat, joista paljastuu ketä varten lait on perustettu. Eli kuka on se, ketä lait suojaavat? Lain tehtävä on siis kaikessa komeudessaan suojata heikompia, mutta joissain maissa lait ovat väline, jolla eliitti tai sisäpiiri turvaa omia oikeuksiaan, jotka voivat olla laajempia kuin keskimääräisen asukkaan oikeudet. Toisaalta laki voidaan määritellä siten, että sen tehtävä on vakauttaa yhteiskuntaa. Ja taas pitäisi kysyä, että millaista yhteiskuntaa tuo laki vakauttaa. 

Totuus tai todellisuus eivät ole kykeneviä kilpailemaan ideologian kanssa. Kun joku haluaa puhua todellisuudesta tai totuudesta, niin hän joutuu tietenkin tarkastamaan tai tarkastuttamaan faktat, joita hän käyttää, tai joihin hän vetoaa. Faktojen tarkastamiseen tarvitaan tietenkin joku lähdeaineisto, joka voi olla tietosanakirja, joka voi olla joko netin kautta luettava tai fyysinen kirja. Toki ainakin osan faktoista voisi tarkastaa kaivamalla taskusta sen paljon puhutun älypuhelimen. Mutta kukaan oikea ihminen ei tarvitse faktoja. Oikea ihminen tarvitsee vain leipää ja sirkushuveja. Sekä jonkun kertomaan itselleen, miten hyvä ihminen hän on tänään ollut. Jos joku on eri mieltä jonkun ideologisesti valveutuneen ihmisen kanssa, niin silloin edessä on tilanne, joka voidaan ratkaista karjumalla, että "turpa kiinni". 

Tai ehkä sitten vielä käydään miesjoukon kanssa kertomassa se, että vaikka joku nyt ehkä on vähän väärässä, niin sen ei pitäisi alaisille kuulua. Vaan alaisten tehtävä on ainoastaan totella, koska lain mukaan on olemassa lojaalisuusvelvoite. Jos neuvonantaja antaa neuvon, joka osoittautuu vääräksi, niin silloin syy on neuvonantajan. Tai jos johtaja jättää neuvonantajan neuvon noudattamatta, niin syy on se, että neuvonantaja ei ole toiminut oikein, tai jotenkin jättänyt neuvon antamatta. Jos taas neuvo osoittautuu oikeaksi, niin silloin johtaja tietenkin on itse tehnyt päätöksen. 

Eli johtajat korjaavat plus pisteet, ja alaiset taas kantavat vastuut vääristä päätöksistä. Mikäli sitten joku tutkija tai tutkijaksi itseään kutsuva henkilö sattuu olemaan "vähän" eri mieltä jonkun johtajan kanssa, niin silloin löytyy varmaan paljon nimekkäämpi tutkija, jolla on paljon suurempi arvovalta tai paljon pidempi kokemus, tai paljon enemmän media-aikaa kun jollain vähän vähemmän tunnetulla tutkijalla. Ja sitten tietenkin kaikki vastaväitteet voidaan suoraan jyrätä median avulla. 

Faktan tarkastamiseen kului ennen aina aikaa. Ja fakta voi olla asia, mistä kukaan ei pidä. Jos älypuhelimet saataisiin kerättyä pois, niin ehkä kukaan ei edes viitsisi tarkastaa mitään faktoja. Ennen piti rynnätä kirjastoon, ja katsoa sitten jostain tietokirjasta jotain asiaa. Mutta nykyään riittää, että taskusta kaivetaan se paljon vaivaa ja häiriöitä aiheuttava älypuhelin. Näin ei kukaan nuori sitten googleta vääriä asioita väärissä paikoissa. Nuorilta on helppoa vetää etuja pois. Nuori ei äänestä, niin hänen äänensä ei näy poliitikon saamien äänten määrissä. Nuorten saapuminen paikalle häiritsemään tilaisuutta voidaan estää helposti pitämällä tilaisuuden yhteydessä esimerkiksi alkoholitarjoilu, joka tekee tilaisuudesta välittömästi K-18 tapahtuman. 

Ja jos sitten voidaan kaikki asiat esittää niin, että vanhempien oikeusturvaa parannetaan, niin asiat saadaan näyttämään varsin komeilta. Miksi edes vaivaudutaan neuvottelemaan, kun kuitenkin asiat voidaan laittaa toimimaan siten, että käytetään hyväksi vanhempien auktoriteettia. Ja myöhemmin tietenkin esimies on se, jonka tehtävä on ottaa käyttöön vanhempien asema ihmisen elämässä. Kun esimies joka ei itse ole ollut paikalla näkemässä jotain asiaa istuu edessä, niin häneltä puuttuu subjektiivinen kokemus tuosta asiasta. Kun esimies ei ole joutunut likaamaan käsiään, niin hän sitten varmaan on parempi tekemään päätöksiä, kun hiestä märkä alainen, joka kädet rakoilla on tehnyt koko päivän töitä kentällä. 

Pitäisikö nuorten osata lukea mediaa, ja tarkastaa faktoja, jos he eivät äänestä? Sanotaan että se minkä nuorena oppii, niin sen vanhana myös osaa. Eli tässä hiukan muuntelin vanhaa sananlaskua nykykielelle. Tietenkin ainakin joidenkin mielestä olisi varmaan parempi, että he sitten äänestyskopissa käynnin jälkeen alkaisivat miettiä, mitä joku ehdokas on oikeasti sanonut. Eli on taitoja joita kannattaisi opetella vähän ennen kuin niitä aletaan tarvita. 

Ideologia on taas asia, jota myydään tunteella. Ideologiaan kuuluu tietenkin se, että ihmisille luvataan paljon hyvää ja kaunista. Poliitikot puhuvat mielellään sitä, mitä ihmiset milloinkin haluavat kuulla. Eli tietenkin Donald Trumpin kaltaisten poliitikkojen ja liikemiesten ajatukset esimerkiksi öljyteollisuuden tukemisesta ilmastonmuutoksen kustannuksella ovat asioita, jotka ottavat helposti tulta. "Tietenkään ilmastonmuutosta ei ole" on asia, mikä uppoaa ihmisiin, jotka ostavat isomoottorisia autoja. Toinen asia on sitten se, että jotkut poliitikot osaavat toki pitää oman etupihansa siistinä. Eli kaikki ongelmat ulkoistetaan jonnekin missä niitä ei nähdä. Hiilidioksidipäästöt voidaan ulkoistaa Venäjälle, niin omat päästöt saadaan välittömästi kuriin. Siis sähköauto on asia, joka on juuri niin ekologinen, kuin sen käyttämä sähkö on. Eli sähkön tuotantotapa tietenkin on se, mikä määrittää sen, miten paljon päästöjä sen tuottamisesta tulee. 

On helpompi sanoa asiat niin, että ihmiset voivat huoleti jatkaa vanhaan malliin, kuin pakottaa äänestäjiä tekemään jotain, ehkä hyvinkin kalliita muutoksia elämäänsä. Ja jos oikein viisaita ollaan, niin asiat voidaan suoraan työntää seuraavalle sukupolvelle. Kun ihminen on haudassa lepäämässä, niin hän ei varmaan sen jälkeen ainakaan maallisen oikeuden ulottuvilla ole. Ja kun 80-vuotias presidentti päättää asioista, niin mitään muuta ei voida valitettavasti tehdä kuin seurata johtajaa, tai sitten ihminen saa sanoa hyvästit työpaikalleen. Eli ideologiaa myydään sillä, että ihmisille kerrotaan sitä, että he ovat aina oikeassa. Tai ihmisten ei tarvitse olla oikeassa, riittää että he pitävät siitä, mitä he ovat tehneet. 

Koskaan ei saa suututtaa äänestäjää, on asia mikä varmaan on jokaiselle poliitikolle tuttu. Ja tietenkin jos joku nyt haluaa puhua vaikkapa siitä, mitä hyvää jossain vetytaloudessa voisi olla, niin tietenkin hänet voidaan vaientaa sillä, että puhe käännetään johonkin muuhun asiaan. Ketä nyt kiinnostaa se, että lentotukialus voi kehittää vetyä omia laser aseita käyttäviä lentokoneita varten yksikertaisella elektrolyysillä, kun TVstä tulee esimerkiksi jääkiekkoa. Kuka edes uskaltaa väittää sitä, että jäähallien kylmälaitteet kuluttavat turhaan sähkövirtaa, tai että noista laitteista ja niiden ylläpidosta koituu hiilidioksidipäästöjä. 

Jääkiekko kun on tärkeässä asemassa nuorison liikuntaharrastuksessa, joka tietenkin suoraan kompensoituu maanpuolustuksessa. Eli tietenkin datakeskukset ovat niitä asioita, joita ei maassamme edes tarvittaisiin. Jos koko internet saataisiin pois, niin voisimme sitten kaikki rynnätä harrastamaan tuota kovaa ja korrektia kontaktilajia. Ajatelkaa kun maailmassa ei olisi mitään rillipäisiä nörttejä, jotka tuijottelevat kaiken päivää jotain ruutuja. Maailma täyttyisi korrektisti piilolaseja käyttävistä sosiaalisista nuorista, jotka varmasti haluavat viettää koko aikansa jossain jäähallissa. Näin taas kerran maailma täyttyy urheilijanuorista, joita ei edes kiinnosta se, kuka asioista tällä kerralla päättää. 

https://yle.fi/a/74-20204907

Kannattaa varoa Venäjän aliarvioimista

 

Yllä Tokarev TT-33. Ase josta tuli aikoinaan Venäjän salaisen polisin terrorin symboli. Tuota asetta kantoivat kaikki salaisen poliisin virkailijat Stalinin aikaan, ja sen maine mielivaltaisten teloitusten toimeenpanossa on vertaansa vailla. 

Venäjän kohdalla pätee sama asia kuin kaikissa muissakin maissa. Eli koskaan ei vihollista saa lähteä aliarvioimaan. Venäjän johto saattaa oikeasti turvautua ydinaseeseen, jos se ei näe mitään muuta ulospääsyä Ukrainan konfliktista, jonka se on itse aloittanut. Jos paine Putinin erottamiseksi kasvaa Venäjän sisällä liian suureksi, niin Putin saattaa muuttua hyvin vaaralliseksi. Tuolloin saattaa Venäjän johto, joka on osoittanut olevansa piittaamaton sekä omista että vastapuolen siviileistä tai sotilaista päättää että se myy nahkansa mahdollisimman kalliisti. 

Eli vaikka Venäjä ehkä turvatakuita tai muita myönnytyksiä vastaan ehkä saattaisi luvata lopettaa laittoman hyökkäyksensä Ukrainassa, niin aina on vaarana se, että Venäjä vain lähtee valmistautumaan uuteen "erikoisoperaatioon". Siis kuten me tiedämme, niin kaiken maailman tulitauot ovat joissakin tapauksissa olleet vain toiselle tai molemmille taistelujen osapuolille mahdollisuus hankkia lisää aseita sekä täydentää ammusvarastojaan. Ja itse en usko että Putin enää muuta kykenee edes ajattelemaan kuin sitä, että hänen on voitettava Ukrainassa hinnalla millä hyvänsä.

Putin tietää kyllä että myös lännessä on ihmisiä, joiden mielestä olisi aika jo unohtaa koko Ukraina. Ja tietenkin hänellä olisi vaikka kuinka paljon rahaa, jolla voi ostella ystäviä. Samoin hänellä on paljon maakaasua, jota sitten voidaan tarjoilla toverihintaan pientä vastapalvelusta vastaan. Rahalla saa hyvin paljon ystäviä, joiden ahneudella ei ole rajoja. Ja Putin on mestari vetelemään oikeista naruista. Ne jotka tanssivat Putinin pillin mukaan saavat paikan auringossa. Ja ne jotka eivät häntä miellytä katoavat maailmasta. 

Putinin logiikan mukaan vaitiolo on myöntymisen merkki. Se mitä ihminen oikeasti ajattelee on Putinin mielestä aivan yhdentekevää. Vain sillä että ihminen tottelee esimiestään on merkitystä, ja Venäjän korkein esimies on Vladimir Putin. Jos joku sanoo muuta kuin sitä, mitä Putin haluaa kuulla aiheuttaa sen, että Putin sekä hänen poliisikoneistonsa kohtelevat tuota henkilöä valtion vihollisena. Niin on ainakin KGB asenne ollut niihin, jotka eivät tuota koneistoa ole kuuliaisesti palvelleet. 

Jos Putin saa mitä hän haluaa, niin silloin se on vain signaali siitä, että sodan avulla voi hankkia mitä huvittaa. Eli seuraavaksi hän kääntää aseensa kohti jotain muuta naapuriaan. Mikäli sitten puhutaan sodan suosiosta, niin silloin Putinille riittää että ihmiset ovat vaiti. Kun kukaan ei uskalla- tai halua sanoa mitään sotaa vastaan, niin se on sen merkki, että ihmiset kannattavat sotaa. Se mitä kukin ihminen ajattelee mielessään ei merkitse mitään. Vain se mitä sanotaan ulospäin, ja mitä muut kuulevat on Putinin maailmassa merkityksellistä. 

Vaikka Putin lähtisi välittömästi pois virastaan ei ehkä muuttaisi Venäjällä yhtään mitään. Ja jos Venäjällä Putinin mahdollinen seuraaja sitten jatkaa samalla linjalla kuin hän, niin se saattaa muuttaa Venäjän paljon vaarallisemmaksi kuin mitä se on nyt ollut. Nimittäin ihminen on kognitiivinen olento, joka oppii virheistään. Samoin jos Venäjä tai sen asevoimat nyt oppii siitä, mitä virheitä se tekee, eikä tuossa maassa komento muutu ollenkaan, niin silloin Venäjä saattaa muuttua muutaman vuoden kuluttua paljon pelottavammaksi, kuin mitä se on ollut Putinin aikana. 

Tuolloin se saattaa panostaa täsmäaseisiin sekä muihin välineisiin, jotka yhdistettynä tykistöön sekä panssarivaunuihin ovat todella vaarallisia sekä tehokkaita aseita. Tällä hetkellä Ukrainan sekä lännen onni on se, että Venäjä on panostanut suuritehoisiin ydinaseisiin, eikä sen konventionaalinen iskuvoima ole aivan lännen tasolla. Mutta kuten tiedämme, niin Venäjä voi päivittää asevoimiaan melko nopeasti, koska Putinin ei tarvitse koskaan kysyä mitään yhtään keneltäkään. 

Putin tietenkin voi sanoa lähtevänsä virastaan esimerkiksi turvatakuita vastaan. Mutta todellisuudessa hän saattaisi jatkaa joko eminenssinä tai "kansan pyytämänä presidenttinä". Samoin Putin itse ei ole enää Venäjän ainoa ongelma. Venäjän ongelma on kokonaisvaltainen korruptio. Tuo korruptio takaa sen, että Putinin lähipiirissä ei ole hänelle todellista uhkaajaa. Eli Putin pysyy vallassaan niin kauan kunnes hänen terveytensä pettää. Tai hän kuolee muusta syystä. Elävänä tuo mies ei omaa asemaansa aio ilmeisesti jättää. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Kuinka nopeasti maamme linja muuttui?

Kuva: Wikipedia

Yksi asia sitten vielä on huomioitava, kun puhutaan Ukrainan sodan uutisoinnista sekä kommenteista, jotka koskevat tuota sotaa. Nimittäin asennemuutos maassamme on silmiinpistävää. Yhdessä yössä koko Eduskunta sekä ilmeisesti maamme kansan enemmistö päättivät yllättäen, että meidän tulee oman etumme nimessä liittyä NATOoon, koska se suojelee meitä Venäjää vastaan. Itse joskus olen miettinyt sitä, että oliko tuolloin poliittisen eliitin tarkoitus teettää ikävä päätös jollakin muulla? Se että NATO-äänestys oli poikkeuksellisen yksimielinen tietenkin lämmitti sydäntä. Mutta kuitenkin mieleen tulee se, että oliko alun perin ajatus NATOsta tyrmätä eduskunnassa niin, että riviedustajat olisivat sen tyrmänneet. 

Maamme lehdistöllä on ollut paha tapa kertoa osittaisia totuuksia. Eli esimerkiksi ihmisten rikosrekisteri on usein mainittu monissa kirjoituksissa. Mutta samalla ei ole koskaan mainittu mitä rikoksia henkilö on tehnyt. Samoin kun on sanottu että valtaosa ihmisistä vastustaa tai kannattaa jotain asiaa, niin esimerkiksi se ketä on haastateltu tai miten haastateltavat noihin tutkimuksiin on valittu. Eli kuka on oikeasti kannattanut esimerkiksi Kekkosta? 

Mutta samalla myös eteemme tulee sellainen muisto, mikä koskee YYA-Suomea. Aina välillä vieläkin joku on huolissaan siitä, että Putin saattaa kaatua, tai sitten ikään kuin komennetaan rivejä suoriksi. Kuitenkin esimerkiksi Venäjän haukkuminen maamme lehdistössä on noussut arvoon arvaamattomaan, ja ihmiset ovat alkaneet etääntyä tuosta vanhasta siis vuodesta 1944 peräisin olevasta mallista, missä maamme itsenäisyys on sidottu Moskovan hyvään tahtoon, mikä tietenkin on loistava osoitus realiteettien tajusta. Me emme saa siis ajatella että jonkun muun maan hyvä tahto takaa itsenäisyytemme jatkossa. Mutta jos me haluamme saada tehokkaita välineitä, jotka toimivat silloin kun niiden pitää toimia, niin meidän pitää saada asema, mikä takaa noiden välineiden toiminnan. 

Jos siis haluamme NATOn tukea eli esimerkiksi saada huoltoa ja tukea myös sodan aikaan meidän pitää liittyä NATOon. Ja jos haluamme silloin jotain saada, niin meidän pitäisi sitten myös jotain sinnepäin antaa. Siis NATO on valtioiden välinen yhteisö, jossa ei kukaan voi vain saada. Vaan jokaisen NATO-maan pitää myös antaa tuhon liittoon jotain. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, niin silloin Euroopan turvallisuustilanne muuttui välittömästi. Siis kansainvälinen yhteisö ei voi istua alas, ja hokea että " jotain pitäisi tehdä". 

Tietenkin Venäjä olisi voinut voittaa Ukrainan 36 tunnissa, jolloin olisi tapaus voitu kuitata, ja sanoa että emme voi ydinasevaltiolle mitään. Ja Venäläisten propagandistien agenda oli se, että valtaosa ukrainalaisista olisi halunnut liittyä Venäjään. Mutta kun vastarinta jatkui, niin se varmaan osoitti etteivät venäläiset olleet kutsusta paikalla. 

Eli täysin kritiikitön suhtautuminen Venäjään muuttui yhdessä päivässä sellaiseksi, että jokaisen isänmaallisen kansalaisen on pitänyt kilpaa todistella sitä, että hän ei ollut tai ainakaan enää ole Putinin talutusnuorassa. Kun me teimme NATOa koskevan hakemuksen, niin silloin tietenkin me teimme sen itsenäisenä valtiona, joka on jo valmiiksi sovittanut asevoimansa NATOon. Mutta yksi asia tässä tietenkin nostaa päätään, ja se on vaara siitä, että maamme muuttuu YYA-NATOksi. Tuolloin NATO ottaa sen paikan, mikä Moskovalla sekä Venäjällä on ollut. Eli alamme suhtautua NATOoon samalla tavalla kuin olemme suhtautuneet Neuvostoliittoon sekä Venäjään. NATO varmaan on maallemme aivan hyväksi. Eli itse olen NATOn kannalla, kun parempaakaan vaihtoehtoa ei ole tarjolla. 

Mutta sitten jostain syystä olemme taas siinä tilanteessa, että emme osaa mennä mihinkään itsenäisesti. Miksi meidän pitää aina lähteä kulkemaan jonkun muun maan kanssa kahdestaan, eli NATOoon ei sitten mennäkään ilman Ruotsia, koska se saa aikaan jonkun juovan maidemme välisiin suhteisiin. Siis Suomi on valtio jolla on vähän yli tuhannen kilometrin maaraja Venäjän kanssa. Samoin maamme on valtio joka on Ruotsin ja Venäjän välissä. Kolmanneksi Suomi on valtio jonka pankeissa on valtavat määrät venäläistä rahaa, ja suuri osa läntiseen Eurooppaan menevästä maakaasusta sekä venäläisestä valuutasta on mennyt Suomen läpi. Venäjän luonnonvarojen sekä muiden taloudellisten syiden takia olemme antaneet Venäjän vetää itseämme harhaan. Kun tarjolla on paljon rahaa, niin silloin se tietenkin auttaa hyväksymään jonkun valtion toimet, jotka kohdistuvat sen omaan väestöön sekä myös tuon valtion naapurimaihin. 

Meidän poliitikkomme tekivät virhearvion V. Putinin kohdalla. Mutta myös muut Euroopan sekä maailman poliitikot ovat tuon virheen tehneet. Meidän poliitikkomme eivät ole ainoita, joiden arvostelukyky on pettänyt Putinin kohdalla. Eli se että virhe on tehty on asia, mikä meidän kaikkien on vain nyt sitten myönnettävä. Ei se että me vain lähdemme häpeämään asioita, sekä samalla myös peittelemään niitä varmaan ainakaan niistä parempaa tee. Jos olemme tulleet huijatuiksi, niin silloin tietenkin asiaa voidaan käsitellä siten, että se ottaa aivoon. Mutta se että joku asia on tullut tehdyksi merkitsee sitä, että siitä voidaan ottaa opiksi. Se ei ketään auta, jos vain istumme alas sekä tuijotamme jonnekin menneisyyteen. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Voiko media olla koskaan täysin neutraali?

Voidaanko esimerkiksi YLEä verrata Venäjän mediaan. Mutta Venäjän valtiollisen median asettuminen Kremlin äänitorveksi, eli huutotorveksi jossa Venäjän johtajat huutavat kerran toisensa jälkeen asioita, jotka eivät ole totta, ja joita käsitellään täysin ilman kritiikkiä tuo mieleen YYA-Suomen. Valtiollisen median ongelma Venäjällä on se, että sitä ei saa mitenkään kritisoida. Siis Venäjällä media on muuttunut aseeksi, jolla lyödään niitä, jotka uskaltavat puhua Putinin hallintoa vastaan. Mutta kun puhutaan esimerkiksi YLEn neutraliteetista, niin mieleen tulevat esimerkiksi ne vanhat upeat YYA-ajat, jolloin YLE  että muu media eivät uskaltaneet sanoa sanaakaan esimerkiksi Kekkosta vastaan. Tuolloin tietenkään Suomessa ei ollut sensuuria, mutta samalla kuitenkin päätoimittajat vetivät viivoja juttujen päälle, jotka ovat olleet "ulkopoliittisen linjan vastaisia". 

Median itselleen asettama tehtävä on tuoda ihmisten tietoon esimerkiksi päätöksen tekoon liittyviä asioita. Mutta tuo asia ei ole aivan niin itsestään selvää kaikissa maissa. Venäjällä esimerkiksi median itselleen asettama tehtävä on toimia valtiovallan äänitorvena jolla se painostaa vastustajiaan. Kun ajatellaan sitä onko media aina kriittinen, niin silloin meidän pitäisi ehkä muistella korona-epidemiaa, jossa koko maa pantiin kiinni, koska meneillään on COVID-19 pandemia. Tuolloin karanteenisäännöt olivat sellaisia, että niillä ei voitu virusta edes pysäyttää. Eli virus tarttuu maitokaupassa, se tarttuu herättäjäjuhlissa, yhteismajoituksessa sekä kaikissa muissakin tilaisuuksissa. Eikä se että koulut pannaan kiinni vain yksinkertaisesti riitä estämään epidemioita. 

Kuitenkin se että Suomen kansalainen pääsee Suomeen vaikka yskisi keuhkot pihalle ei takuulla pysäytä mitään epidemiaa. Samoin koronauutisissa on kiitettävästi huomioitu ihmisiä, jotka eivät voi syystä tai toisesta hakea rokotetta. Olisi muuten hyvä, jos muihinkin vähemmistöihin suhtauduttaisiin yhtä sallivasti, kuin noihin koronavirusrokotteista kieltäytyviin ihmisiin. Samoin unohdetaan mainita se, että onko koronaan kuolleella ehkä mahdollisesti joku keuhkosyöpä tai edes sitä ei ole muistettu merkitä ylös, että onko koronaan kuollut ehkä ollut mahdollisesti saattohoidossa. Eli koronakuolematilastoihin pääsee sillä, että kuollessa on ollut koronavirusta veressä. 

Ukrainan sota on nostanut Venäjän vastaisia mielialoja. Se että sota on kestänyt näinkin kauan saa aikaan sen, että länsimaat eivät enää voi antaa asioiden kehittyä niin kuin Venäjä niitä haluaa kehittää. Siis Putinin ajatus lienee ollut se, että hän murskaa Ukrainan asevoimat muutamassa tunnissa, ja sitten kaikki vain levittelevät käsiään, ja toteavat että "mitään ei ole enää tehtävissä". Mutta esimerkiksi Ukrainan sodan alussa puhuttiin siitä, että "Ukrainan armeijan sotarikoksiin" pitäisi puuttua. Nyt olemme nähneet sen, että myös Venäjä osaa noita sotarikoksia tehdä. Ja sitten tuleekin tässä mieleen se, että kuinka monta sotarikosta Venäjä on tehnyt esimerkiksi Afganistanissa silloin kauan sitten?  

Siis tässä vain mieleen tulee se, että kuinka usein esimerkiksi päätoimittaja oli oikeasti vetänyt viivoja juttujen päälle, ja kuinka usein esimerkiksi Neuvostoliittoa koskevia juttuja on kirjoitettu vodkan ja kaviaarin ääressä tovereiden avustuksella? Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen YYAn väitetään kuolleen, mutta aina silloin tällöin tulee mediasta raikas tuulahdus tupakansavua sieltä historiasta. Sanotaan että YYA ei ole kuollut. Niin kauan kuin ne jotka aikoinaan rakensivat itsesensuuria ovat töissä, niin YYA nostaa aina välillä päätään. Venäjältä saa halpaa bensiiniä ja vodkaa, ja sen takia tuo maa saa jostain syystä aina jotain ystäviä. 

Viimeksi esimerkiksi NATO-keskustelun yhteydessä presidenttiä pyydettiin puuttumaan keskusteluun, ja myös ainakin alussa Ukraina-uutisissa oli havaittavissa sellaista "YYA-mallista ryhtiliikettä", jossa puhuttiin "presidentti Putinista". Samoin Valko-Venäjän mielenosoitusten kukistamisen yhteydessä puhuttiin "järjestyksen palauttamisesta maahan", jotta saadaan jääkiekon MM-kisat pelattua.  Esimerkiksi myös EU- sekä NATO kriittisyys ovat asioita, joiden yhteydessä sana "kriittisyys" on muuttunut kielteisen synonyymiksi. Noita uutisia lukiessani mieleen tulevat liituraitapuvut, öljytyt hiukset sekä jaffa-pullot ja tupakansavu. 

Samoin esimerkiksi se, että kansanryhmää vastaan kohdistuvasta kiihottamisesta halutaan tehdä laillista varmaan kuulostaa hyvältä. Mutta todellisuudessa kansanryhmää vastaan kiihottaminen on asia, mikä ruokkii erilaisia ääriliikkeitä. Populismi on politiikan ikävä malli. Siinä haalitaan ääniä esimerkiksi etniseltä enemmistöltä siten, että vähemmistöjen oikeusturvaa kavennetaan. 

Saattaa olla että vähemmistöön kuuluvat joutuvat tekemään paljon enemmän töitä, jotta he voivat päästä johonkin työhön tai virkaan. Esimerkiksi Putinin armeijassa työt jaetaan siten, että Venäläiset ovat komentajina, ja alaiset taas kuuluvat johonkin vähemmistökansoihin. Eli kyseessä on tyylipuhdas versio syrjinnästä. Tai sitten vähemmistöön kuuluvien on vaikeaa saada työtä, kun tehdään selväksi että jos "tuo tulee teille töihin, niin me etsimme uuden kumppanin".

Venäjän johdon etuna on se, että sen ei tarvitse välittää kritiikistä eikä myöskään mistään muusta. Siksi tuo maa on esimerkiksi luonnonvarojen hyödyntämisessä niin sanottu "villi itä", jossa ei paljon tarvitse välittää työturvallisuudesta eikä ainakaan luontoarvoista. 

Käsitys siitä, että kaikki jotka haluavat rajoittaa hiilidioksidipäästöjä leimataan ilmastofanaatikoiksi tai hysteerikoiksi palvelee nimenomaan niiden maiden etuja, jotka myyvät fossiilisia polttoaineita. Jokainen kilowatti, joka tuotetaan ilman kaasua ja öljyä on pois esimerkiksi Venäjän kassasta. Ja esimerkiksi niin kauan kuin käytetään fossiilisia polttoaineita, niin Venäjän johto voi laskea niin, että sen kaasu ja öljy menevät kaupaksi. Jos noita tuotteita ei voida suoraan myydä, niin silloin tietenkin ne voidaan kuljettaa markkinoille huomaamattomasti kolmannen maan kautta. 

Trumpin ja Le Penin näkemys ilmastofanaatikoista varmaan miellyttää myös V. Putinia, joka myy mielellään öljyä ja kaasua länteen, ja sitä vastaan sitten hankkii kaiken maailman mobiililaitteita. Samoin Putinia ilmeisesti miellyttää myös Le Penin sekä Trumpin näkemys siitä, että oma maa ensin. Sillä tavoin hän voisi hajottaa NATOa sekä EUta, ja tehdä lopun pakotteista. 

Jos ajatellaan että esimerkiksi YLE on laitos, jota ylläpidetään verovaroin, niin silloin tietenkin halutaan taata kansalaisten mahdollisuus saada neutraalia sekä varmennettua tietoa. Ajatellaan että kaupallisen median kohdalla esimerkiksi uutisia valitaan siten, että niistä myyvimmät tai ne jotka palvelevat kaupallisen kanavan omistajan etua pääsevät julkaistujen juttujen listoille. Mutta sitten tulemme siihen kysymykseen, että miten neutraali verorahoin maksettu media voi olla. Siis sen pitäisi olla neutraali, mutta meillä on kaikista asioista oma mielipiteemme. Eli emme voi koskaan olla täysin neutraaleja. 

Siis myös valtion rahoittamalla medialla on omistajansa, joka on valtio. YLEä johtaa johtokunta, jonka jäsenet edustavat omaa poliittista liikettään, ja periaatteessa he päättävät siitä, että mitä YLEltä tulee ulos, ja mitä sieltä ei tule ulos. Kaiken maailman johtokuntia on tietenkin helppoa syyttää politisoitumisesta, mutta samalla me unohdamme että esimerkiksi myös toimittajilla itsellään on mielipiteitä asioista. Meillä kaikilla ihmisillä on mielipiteitä sekä asenteita, ja voimme tiedostamatta olla hyvinkin asenteellisia. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Oma perusteltu mielipide sekä kriittinen ajattelu ovat osittain menestyksen salaisuus

https://wordpress.com/view/travellingintimeandspace.wordpress.com

Kimmo Huosionmaa

Vaikka meidän pitää katsoa tulevaisuuteen, emme voi tehdä sitä tuntematta menneisyyttä. Menneisyys muovaa asenteitamme, ja ne heijastuvat tulevaisuutta koskeviin päätöksiin. Vaikka teemme virheitä, niin niiden kautta opimme asioita, ja kukaan ei ole seppä syntyessään. Kouluja käydään, jotta siellä opitaan asioita, ja siellä saa tehdä virheitä. Kuitenkin oppilaan on oltava nöyrä, sekä haluttava ottaa annettu oppi vastaan. Jos mielessä pyörii kaikki muut asiat, niin silloin jää kyllä oppi saamatta.


Opettajan tehtävä on havaita nuo virheet, sekä auttaa opiskelijaa korjaamaan ne itse. Ja opiskelijan tehtävä on myös korjata havaitut virheet sekä noudattaa saatuja ohjeita. Kuitenkin ajatus siitä, että kriittinen ajattelu auttaa ihmistä tekemään hyvää työtä. Eli opiskelijan tehtävä on kysyä syytä noihin määrättyihin korjauksiin. Ja opettajan velvollisuus on selittää se, miksi nuo virheet tai havaitut puutteet pitää korjata. Sekä tietenkin pitää selittää, mikä tekee noista asioista puutteellisia.


Kriittisyys tekee ihmisestä sellaisen, että hän kykenee arvioimaan tekemiään päätöksiä myös muiden ihmisten kannalta. Kun keskustellaan siitä paljon puhutusta menneisyydestä otetusta opista, niin aina pitää muistaa sellainen asia, että ajat muuttuvat, ja asenteet muuttuvat ajan myötä. Ja koskaan ennen ei muutos ole ollut niin nopeaa kuin nyt. Tämän takia vaikka katsomme taakse, sekä yritämme ottaa menneisyydestä oppia, on meidän kuitenkin tutkittava asioita, sekä myös muistettava, että mennyt aika on mennyttä, ja nykyisyys sekä tulevaisuus ovat asioita, joihin me voimme vaikuttaa.


Kun puhutaan esimerkiksi ilmaston- sekä ekosysteemin muutoksesta, niin silloin tietenkin pitää huomioida sellainen asia, että näissä asioissa ei ole kyse vain siitä, että oma valtiomme tai esimerkiksi EU  toimii jollakin tavoin. Nämä asiat ovat sellaisia että niiden kanssa painii koko ihmiskunta, ja missään nimessä me emme ole toisella planeetalla näiden asioiden kanssa. Ja myös Suomesta löytyy alavia maita, joiden jääminen veden alle on aivan yhtä ajankohtaista kuin esimerkiksi jonkun eteläisen Ruotsin alueen.


Näet valtamerten pinnan nousu vaikuttaa myös Itämeren pinnan korkeuteen. Ja jos ajatellaan viime kesän helteitä, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi haisevat jätteet sekä sinilevät eivät mikään mukava asia ole. Kun puhutaan siitä, millaisen tulevaisuuden me haluamme, niin en usko että kukaan haluaa sitä, että planeettaamme alkaa peittää paksu pilvikerros, joka sitten muuttaa kaikki päivät harmaiksi, sekä vaikuttaa tuhoisasti planktonin kykyyn muodostaa sokereita auringonvalon avulla, ja jos noiden olioiden fotosynteesi häiriintyy voi edessä olla melko kamala ekokatastrofi.


Tässä huomasin muuten taas sellaisen asian, että ihmisiä kehotetaan ikään kuin välttämään sosiaalisen median käyttöä syyskuun ajan, koska se ahdistaa. Sosiaalisen median vaihtoehto ei ole kuitenkaan mikään disko, vaan silloin kun ihminen haluaa olla luova, niin hänen pitää olla oikeasti aivan rauhassa.


Opiskelun tarkoitus on tehdä ihmisestä sellainen, että hän osaa luoda uutta sekä soveltaa oppimaansa erilaisissa tilanteissa. Oppimista voidaan verrata esimerkiksi fuusioenergiaa koskevaan tutkimukseen. Fuusiossa esimerkiksi Deuteriumia ja Tritiumia pommitetaan lasereilla, kunnes nämä kaasut tai niiden atomit yhtyvät toisiinsa muodostaen Heliumia, ja tuolloin vapautuu energiaa, joka näkyy välähdyksenä noissa reaktoreissa.


Tällä tavoin myös ihmisen oppiminen tapahtuu. Eli luokassa opettaja ikään kuin lataa opiskelijan aivot täyteen tietoa. Ja sitten kun aivot ovat lepotilassa ilman tietokonepelejä, sosiaalista mediaa tai diskoa, niin silloin ne kokevat sellaisen “ahaa-elämyksen”, joka vastaa fuusioreaktoreissa havaittavaa leimahdusta. Aivot saavat silloin kun niitä ei käytetä mihinkään pelaamiseen tai muuhun vastaavaan toimintaan ne parhaat ideat käyttöönsä, koska tuolloin niillä on käytössään myös niitä hermosoluja, jotka varataan normaalisti esimerkiksi sosiaaliseen mediaan tai tietokonepelien hallintaan.


Eli aivot ovat luovimmillaan silloin, kun niillä ei ole ylimääräisiä ärsykkeitä, mutta ennen tuota prosessia täytyy aivojen saada sekä tietoa että tehtävä, jonka avulla ne työstävät tuosta tiedosta vastauksen kysymykseen. Joten oikeastaan some-lakkoa voidaan laajentaa siten, että myös tietokonepelit ja disko voivat jäädä väliin, koska se että ylimääräisiä ärsykkeitä ei ole, niin silloin aivoilla on käytössään kaikki se kapasiteetti, mitä ne voivat irrottaa ongelmien ratkaisemiseen siitä, kun ne suorittavat ärsykkeiden analysoimista.


Toki opiskelun periaatteisiin kuuluu se, että arkisen aherruksen vastapainoksi pitää olla myös hauskoja hetkiä. Mutta kuitenkin rauhoittaviakin hetkiä tarvitaan, missä ihminen on täysin ilman mitään jumputusta tai muita ärsykkeitä. Näissäkin asioissa pitää löytää se keskitie, joka sitten vie ihmistä kohti henkisen kasvun ja vastuunottamisen tasoa, mitä sitten tarvitaan sekä työ- että yksityiselämässä.


Ja jos joku asia ahdistaa, niin siitä pitää sitten myös luopua, koska ahdistus on se kaikkein pahin innostuksen sekä innovaation tappaja. Meillä kaikilla on sitten myös omassa toiminnassamme kehittämistä. Eikä kukaan osaa mitään täydellisesti, joten myös sosiaaliset taidot sekä ihmisten kohtaaminen ovat asioita, joita pitää jokaisen meistä välillä harjoitella. Joten jos esimerkiksi tuntuu siltä että ekstrovertit eli ulospäinsuuntautuneet ovat työelämässä vahvoilla siksi, että he osaavat tuoda itseään paremmin esille, niin he voivat kuitenkin kehittyä sillä tavoin, että antavat myös muiden puhua kokouksissa.


Tai introvertti eli sisäänpäin kääntynyt henkilö voi kehittää sitä, miten hän voi tuoda itseään paremmin esille kokouksissa. Ja muut voivat häntä auttaa sanomalla äänen käytöstä sekä kannustaa toista kertomaan omia mielipiteitään asioista. Eli kokouksessa voi puheenvuoro olla kiertävä, niin että kaikki sanovat jotain siitä asiasta, mikä on käsiteltävänä. Tuolloin pitää sanoa sellaisia asioita, jotka vievät tuota tehtävää eteenpäin. Joten tietenkin puheenvuoroissa pitää olla sellainen asiasisältö, joka sitten on rakentavaa kaikkien kannalta, eikä tuolloin ole olemassa oikeaa tai väärää mielipidettä. Ja demokratiaan kuuluu se, että myös vastakkaisia mielipiteitä pitää voida kuunnella.


Jos oppositio tuhotaan tai muuten hiljennetään, niin silloin voi seurauksena olla hyvin ikävä tilanne, missä sitten sellaisia näkökohtia jää huomioimatta, jotka ovat kuitenkin tärkeitä tehtävän päätöksen kannalta. Eli opposition tehtävä on saada valtaa pitävät arvioimaan omia päätöksiään myös toiselta kannalta. Ja tuolloin niistä saattaa löytyä hyvinkin paljon korjattavaa.


Tämä on se, mikä erottaa demokratian diktatuurista. Demokraattisen johtajan pitää kuunnella alaisiaan, mutta diktaattori voi alaisensa sivuuttaa täysin, mikä saattaa johtaa päätökseen, mitä kaikki myöhemmin katuvat. Joten tällainen asia sitten on yleensä unohtunut täysin, puhutaan johtajan vallasta sekä vallan käytöstä eri paikoissa, olivat nämä julkisia valtion tai kunnan virastoja tai yksityisiä laitoksia.