Humanoidirobotit ovat tulossa

 

Yllä olevan kuvan kaltainen robotti saattaa olla kohta täyttä totta. Eli robotti voi käyttää esimerkiksi polttokennoja saadakseen energiaa. Ja tuolloin robotti voi aloittaa aamun periaatteessa aivan samalla tavoin kuin ihminen. Eli se voi ottaa jotain hiilivetyä kuten puhdasta alkoholia, jota tuo väline sitten käyttää polttokennojensa energian lähteenä. Periaatteessa robotti voi muodostaa etanolia tai metaania sen sisällä olevassa bioreaktorissa. Tai sitten se voi saada tarvitsemansa sähkövirran esimerkiksi sähköankeriaan soluihin perustuvasta biologisesta sähköntuotanto yksiköstä. Tuossa tapauksessa robotti tietenkin tarvitsee ravintoa noille soluille joita se käyttää bioreaktoreissaan tai energian tuotantoon. Eli robotti voi syödä tavallista ruokaa, joka sitten siirtyy bioreaktoriin, missä bakteerit muuttavat sen metaaniksi tai alkoholiksi. Tuossa jälkimmäisessä tapauksessa robotti syö hiivaa, sokeria sekä tärkkelystä ja juo vettä päälle. Ja luonnollinen käyminen tuottaa alkoholia joka voidaan siirtää polttokennoihin. 

Humanoidirobotit tai ihmisen kaltaiset robotit ovat tulossa. Ja alussa niiden hinta on varmasti korkea. Eli Tivin jutun mukaan humanoidirobotin hinta on ehkä noin 100 000 euroa. Mutta kuten me historiasta tiedämme, niin noiden robottien hinta tulee laskemaan sen mukaan kun niitä valmistetaan enemmän, ja niille löytyy ostajia. Ihmisen kaltaisten robottien kehityksessä on tietenkin otettava huomioon niiden vaatima teknologia kuten tekoälyn sekä tietokoneiden ja tietoliikenneyhteyksien kehittyminen. Samoin noiden robottien toiminnassa pitää huomioida tietoturva sekä monia muita kysymyksiä. Mutta siis nuo ihmisen kaltaiset robotit ovat tulossa, ja niitä varmaan halutaan sekä siivoamaan että tekemään muita mahdollisesti hyvin vaarallisia asioita. 

Laajan kielimallin, LLMn ohjaamat humanoidirobotit ovat välineitä jotka voivat mullistaa elämäämme enemmän kuin mikään muu väline maailmassa.  Ne voivat käskystä tehdä kaikkia asioita mitä ihmisetkin, ja käyttää samoja välineitä kuin ihmiset. Sen takia niistä ollaan kiinnostuneita sekä sotilas- että siviiliteknologian kehittäjien parissa. Humanoidirobotit ovat erittäin vaarallisia väärissä käsissä, kuten kaikki muukin teknologia on ollut vaarallista. Ja robottien odotetaan korvaavan ihmisiä töissä, joissa vaihtuvuus on muutenkin suurta. 

Uskoisin että tulevaisuuden roboteilla on oikeastaan kaksi kielimallia. 

1) Laaja kielimalli jonka avulla robotille annetaan tehtäviä sekä jonka avulla se suorittaa normaaleja tehtäviä. Laajan kielimallin ongelma on siinä että ihmisen kokoisen kompaktin robotin pitää olla jotenkin yhteydessä keskustietokoneeseen tai sen pitää olla verkotettu toisten robottien kanssa. Eli laajan kielimallin ongelma on siinä, että periaatteessa se on samanlainen kuin ihmisen ohjaama robotti. Tuo robotti tarvitsee datayhteyden. Ja laajan kielimallin kohdalla robottia kauko-ohjaava ihminen on vain korvattu supertietokoneella tai mukautuvalla neuroverkolla. 

2) Suppea kielimalli joka on tarkoitettu hätä- tai erikoistapauksiin. Tuolloin suppea kielimalli jossa saattaa olla vain muutamia tuhansia algoritmeja on käytössä silloin kun robotti joutuu eroon datayhteydestä. Tuolloin robotti joutuu turvautumaan täysin sen sisäiseen tietokoneeseen, mikä asettaa tietenkin rajoituksia noille kielimalleille, mitä sen oma tietokone joutuu ajamaan. Eli jos robotti joutuu yllättäen tilaan, jossa se ei saa yhteyttä tietokonekeskukseen, niin sen pitää osata itse kävellä paikkaan, missä sen datayhteydet toimivat normaalisti. 

Joissain malleissa tai visioissa robotti käyttää kielimalleja siten, että laaja kielimalli johon robotti on yhteydessä datayhteyden kautta luo tuon tehtäväprofiilin siten, että kyseinen profiili muodostaa suppean kielimallin joka ladataan robotin muistiin. Eli laaja kielimalli muodostaa tuolloin ikään kuin data pisaran joka sitten ladataan robottiin. Tuo suppea kielimalli mahdollistaa tehokkaan operoinnin. Eli se pitää sisällään tarvittavat tiedot, kuten mistä robotti saa vettä, missä se voi ladata akkujaan sekä tietenkin työkohteen sijainnin ja muut tehtävää koskevat kuvaukset. Jos robotti käyttää hiilivetyjä käyttäviä polttokennoja, niin se voi todella istua ihmisten kanssa pöydässä juomassa vaikka metanolia tai etanolia, jota se käyttää polttokennojensa polttoaineena. 

Se aiheuttaako robottien saapuminen työpaikalle oikeasti massatyöttömyyttä voidaan kääntää kysymykseksi siitä, että elääkö ihminen sillä työllä mitä ollaan siirtämässä roboteille? Tai että kuinka kauan ihminen oikeasti jaksaa tehdä noita töitä, joiden siirtäminen roboteille on ajankohtaista. Ihmisen kaltaisten robottien käyttö sodassa on tietenkin houkutteleva vaihtoehto. Ja robottien hinta voi olla tietenkin 100 000 euroa, mutta samalla tietenkin edessä on tilanne jossa vastakkain ovat omien sotilaiden henki tai robottien romuttuminen. 

Ja juuri se että robotit voivat suorittaa tehtäviä siten, että niiden operaattorit istuvat jossain työpöydän ääressä tuhansien kilometrien päässä tekee roboteista samalla tavalla kiehtovia sekä kauhistuttavia välineitä. Mutta robottia voidaan käyttää monissa positiivisissa asioissa samalla tavalla kuin niitä käytetään tieteiselokuvissa sotaan. Se että joku valtio kehittelee robottien massa-armeijaa joka tottelee sen johtajan käskyjä sokeasti ei muuta tilannetta miksikään siitä, mikä se tällä hetkellä on esimerkiksi Pohjois-Koreassa. Noissa maissa on aivan oikeiden ihmisten muodostama asevoima, joka ei kuitenkaan koskaan ole kapinoinut. Joten sitä kautta sitten voidaan kysyä että muuttaako robottiarmeija edes tuota tilannetta miksikään? 

Tekoäly ei ole mikään Pyhä Yrjö, joka ratkaisee kaikki ongelmat.

 

Tekoälyä voidaan pitää nykyaikaisena Pyhänä Yrjönä, joka ratkaisee kaikki ongelmat. Siis se on kuin konsultti tai ritari, jonka varaan voimme rakentaa erilaisia erottamismalleja. Tekoäly on asia, joka käyttää vain faktatietoa. Mikään imartelu tai muu ei tehoa tekoälyyn. Mutta samalla me kaikki varmasti osaa pitää kirjaa siitä, miten monta sanaa joku kirjoittaa työpäivän aikana. Ja jos sanoja on kovin vähän, niin tekoäly voi kertoa asiasta esimiehelle, joka voi käynnistää YT-neuvottelut eli antaa potkut kaikille joita ei tarvita tao jotka eivät osaa työtään tehdä, tai joiden työpäivä kuluu muun kuin työn tekemiseen. Mutta juuri tuo listojen teettäminen esimerkiksi tekoälyllä on sitä, että tekoäly itseasiassa päättää kuka saa potkut. 

Siis tekoäly on kuin konsultti, työtehotarkkailija jonka tehtävä on valvoa sitä, miten tehokasta työtä organisaatiossa tehdään. Ja sitten me voimme kysyä että mitä jos sitten työnjohtajat lähtevät suoraan erottamaan alaisiaan noiden listojen pohjalta? He luovuttavat tuolloin yhtiön päätösvaltaa joko tekoälylle tai ulkopuoliselle konsultille. Ulkopuolinen konsultti on ihminen, joka tuodaan organisaation ulkopuolelta tekemään esityksiä siitä, miten työtä pitäisi organisaatiossa tehdä. Kyseistä toimintaa kutsutaan organisaation hallinnon tehostamiseksi. Tuolloin ulkopuolinen, usein melko kovapalkkainen henkilö tarkkailee töitä, mitä organisaatiossa tehdään, tai sitä miten työntekijät tekevät työtään, tai miten suuri osa työläisen työpäivästä kuluu muuhun kuin työhön. 

Ja sitten ryhdytään henkilöstöä vähentämään. Tuolloin konsultti on kuin pyhä Yrjö. Hän on suuripalkkainen mies, jota ei koskaan palkata turhaan. Hän on ikään kuin Pyhä Yrjö, ritari joka tekee lopun organisaation tehottomuudesta. Ja samalla hän kuitenkin on vain neuvonantaja, kun johtaja päättää kuka lähtee. Johtaja taas sanoo että konsultti on hänelle listan laiskottelijoista antanut. Joten sen takia hän vähentää työntekijöitä sen listan perusteella, mitä konsultti hänelle antaa. Jos tuon konsultin saisi vielä korvattua tekoälyllä, niin se tekee konsultista täysin puolueettoman toimijan. Tuolloin sitten yhtiön johtaja saa syyn erottaa alaisensa. Mutta luovuttaako tuo johtaja oman päätösvaltansa tekoälylle, vai käyttääkö hän silloin omaa tahtoaan? 

Tiedättekö tarinan Pyhästä Yrjöstä, ritarista joka surmasi lohikäärmeen. Tuo Pyhä Yrjö on ikään kuin vertauskuva siitä, miten kaikkia asioita voidaan ratkaista. Pyhä Yrjö pelastaa ihmiset surmaamalla lohikäärmeen, joka tietenkin tekee hänestä ratkaisun kaikkiin ongelmiin. Siis me kaikki tiedämme että vaikka lohikäärmeet olisivat totta, ja vaikka Pyhä Yrjö olisi tappanut ne kaikki, niin me varmaan kohtaisimme muita ongelmia. Eli kaikki maailman ongelmat eivät ole riippuvaisia lohikäärmeistä, ja esimerkiksi kukaan lohikäärme maailmassa ei ole ratkaissut sitä ongelmaa, mikä aiheutuu esimerkiksi siitä, että roskista ei viedä ulos. 

Tai sitä mitä avioliitossa tarkoittaa hammastahnatuubi, joka on auki jossain peilin edessä. Siis periaatteessa lohikäärme ei siis ole jättänyt yhtään roskista viemättä tai yhtään hammastahnatuubia auki. Siis Pyhä yrjö voisi näitä ongelmia ratkoa joko tarjoutumalla viemään roskia ulos ja sulkemaan hammastahnatuubeja, tai sitten perustamalla avioliittoneuvojan viraston. Mutta Pyhä Yrjö symboloi ihmisten tapaa siirtää vastuuta jollekin ulkopuoliselle taholle. Hän on ikään kuin konsultti, joka hoitelee erilaisia ongelmia kuten aluetta piinaavia lohikäärmeitä. 

Jos joku ritari tulee paikalle tappamaan lohikäärmeitä, niin hän ei varmaan kuitenkaan kykene ratkaisemaan maailmantalouden ongelmia. Lohikäärme on asia jonka ritari voi muiden puolesta ratkaista. Mutta ihmisillä on silti vastuu omasta elämästään. Me emme voi laittaa kaikkia asioita lohikäärmeiden syyksi, emmekä voi samalla tavalla olettaa että ritarit ratkovat kaikkia ongelmia puolestamme. Eli meillä ihmisillä on sellainen outo tarve, että me ikään kuin ulkoistamme raskaan sarjan ongelmat muille, jotka eivät ole organisaation osia. Eli hoidettuaan ongelman tuo uljas ritarimme suuntaa johonkin muuhun kaupunkiin. 

Mutta sitten nykyään voimme sanoa että Pyhän Yrjön paikalla istuu tekoäly. Ja lohikäärmeen paikalla istuu erilaisia hybridi tai muita vaikuttajia. Tekoäly on kuin ritari, tai konsultti joka voi sekunnissa tehdä tuntien työn. Tekoälyltä odotetaan paljon. Sen odotetaan vievän koodaajien työpaikat muutamassa kuukaudessa, vuodessa tai vuosikymmenessä. Noin saadaan sitten nuo ikävät ihmiset pois nurkista. Mutta suuri ongelma on siinä, että me odotamme tekoälyltä liikaa. Me odotamme että tekoäly osaa aina tehdä kaikkea mitä me siltä odotamme. Me kuvittelemme että tekoäly voi suoraan siirtyä ihmisten paikalle, kun hän tekee jotain työtä. 

Eli ihmisten mielikuvissa siintää kuva siitä, kuinka tekoäly valmistaa esimerkiksi ohjelmistoja siten, että sille annetaan kuvaus siitä, mitä tuon ohjelmisto tai laajan kielimallin pitäisi tehdä. Mutta samalla jos lähdemme koodaaman tällä tavalla, niin varmaan tuota koodia pitää joka tapauksessa hiukan muutella. Meidän pitää jossain tapauksissa lisätä tekoälyn tuottamaan koodiin oikeat hakemistopolut, tai etsiä lisätietoa itse. Jos emme ole sen alan asiantuntijoita, joissa käytämme tekoälyä, niin silloin tietenkin kohtaamme tilanteen, jossa tekoäly voi tuottaa tekstiä, jonka sisältö ei ole likimainkaan oikein. 

Jäänkö sosiaaliseen mediaan vai lähdenkö pois?

Internet sekä sosiaalinen media ovat tuoneet ihmisten eteen markkinointialustan, jota kuka vain voi hyödyntää. Tuo markkinointialusta antaa jokaiselle ihmiselle ja yhtiölle toiminimestä enterprise-luokan toimijaan saman volyymin. Ja tuota alustaa halutaan varmasti hyödyntää. Sitä halutaan hyödyntää politiikassa sekä monissa muissa asioissa. Ja juuri suunnattu poliittinen mainonta on asia, joka aiheuttaa populistien pääsyn valtaan. Samalla se tuo toki ihmisten eteen myös niitä asioita, joita mikään tai kukaan ei halua jakaa. Eli sosiaalisen median avulla voidaan myös tutustua ihmisten ajatuksiin laajemmin kuin mitä ennen oli mahdollista. Se että ihmiset eivät tätä tee on toinen asia. Kuitenkin esimerkiksi Britannian ero EUsta oli mahdollista samojen algoritmien avulla, joilla nostetaan esimerkiksi saippuan myyntiä. 

Trump ja USAn teollisuus haluavat esimerkiksi TikTokin. Syynä tähän on se, että tuon sosiaalisen median kanavan käyttämä algoritmi, jolla voidaan kohdentaa tietoa eli mainoksia on maailman kehittyneimpiä. Tuon saman algoritmin avulla voidaan sitten kohdentaa lisää poliittista mainontaa ihmisille, jotka käyttävät noita sosiaalisen median alustoja. Tekoälyn avulla voidaan ihmisiltä udella asioita, kuten hänen mielipiteitään vaikkapa maahanmuuttajista. Esimerkiksi deittisovellukseen solutettu tekoälyn ohjaama virtuaalinen näyttelijä voi kysellä ohimennen jotain mielipidettä, ja nämä vastaukset sitten säilötään tilastoon jonka perusteella poliitikko voi muokata puhettaan. 

Sosiaalisen median jättäminen ei ole ehkä aivan niin yksinkertaista kuin haluamme uskoa. Sosiaaliseen mediaan jää kuvamme sekä data, jota sinne olemme jakaneet. Ja tuon datan ja kuvan avulla voi joku sitten rakentaa valeprofiilin omiin nimiimme. Se ei ole kovin mukava ajatus, että joku kehittää valetilin sinun tai minun nimiin, ja sitten ryhtyy esimerkiksi houkuttelemaan alaikäisiä tai kauppaamaan huumeita tuota valetiliä käyttämällä. 

Kun ihminen jakaa tietoa, joka on enemmän tai vähemmän tutkittua ja käyttää sosiaalista mediaa noin vuodesta 2010, niin silloin sitä tietoa on sosiaalisessa mediassa enemmän kuin ehkä moni haluaisi. Me emme siis synny noin 50-vuotiaina ICT nörtteinä, eikä silloin noin 30 vuotta sitten näitä palveluita oltu rakennettu samalla tavalla. Joten jokainen meistä varmaan tietää itse sen, haluaako asioidensa näkyvän sosiaalisessa mediassa vai ei. Joten jos painat esimerkiksi Facebookin linkkiä ja luet tämän tekstin, niin tiedät että en ole lähtenyt sieltäkään ainakaan vielä. Kuten tiedämme niin meitä ihmisiä on moneen lähtöön, ja meistä jokaisella on raja jota emme ainakaan itse ylittäisi. Tai sitten me kohtaamme tilanteen, jossa voimme vain todeta, "älä koskaan sano, "älä koskaan"" (Ever say never). Tämä tarkoittaa sitä, että näistä asioista jokainen tekee itse päätöksensä. 

Ja se tarkoittaa sitä, että kun ihminen on kerran mennyt johonkin sosiaalisen median palveluun, niin hänen on sieltä vaikea poistua. Ja uusia sosiaalisen median palveluita on jatkuvasti tulossa, ja osa niistä lupaa "rauhaa, rakkautta, sekä yksityisyyttä". Mutta kuten voimme olla varmoja, niin tietenkin tärkein sosiaalisen median käyttöä koskeva sääntö on se, että "älä luota kehenkään". Se että joku Venäjällä tai Kiinan kansantasavallassa pyörivä sosiaalisen median palvelu lupaa yksityisyyttä ei tarkoita sitä, että noiden valtioiden viranomaiset eivät voisi noita tietoja saada käsiinsä. Länsimaissa esimerkiksi kohdistetut mainokset ovat asia, joka saa monet ihmiset suunniltaan, eli ihmiset pelkäävät sitä, että heihin vaikutetaan algoritmeilla. 

Algoritmien avulla nostetaan tiettyjä mainoksia ihmisten eteen, ja samoja algoritmeja käytetään myös esimerkiksi poliittiseen mainontaan, jossa ihmisiä profiloidaan heidän netin käyttönsä perusteella. Ja sitten eteen nostetaan poliitikkoja, joiden sanoman arvellaan miellyttävän noita netin käyttäjiä. Eli samalla algoritmilla jolla myydään saippuaa voidaan myydä myös poliittisia aatteita. Ja tietenkin samat algoritmit voivat nostaa myös epäilyttäviä terroristeja viranomaisten tietoon. Tai sitten ne voivat saattaa myös esimerkiksi Iranin toisinajattelijoita salaisen poliisin tietoon. Eli samalla algoritmilla on monia käyttökohteita. Se että joku palvelu lupaa jotain ei tarkoita, että lupauksia edes aiotaan pitää. 

Mutta kuten tiedämme, niin länsimaiseen tapaan toimia liittyy usein erittäin ikävä sivujuonne. Ihmisten yksityisyys on asia, jota me kaikki arvostamme. Siis julkisesti jokainen meistä sanoo arvostavansa yksityisyyttä. Mutta samalla tietenkin esimerkiksi huumekauppiaat, pedofiilit sekä terroristit ovat ihmisiä joiden mielestä netin valvontaan ei saisi kukaan edes koskaan ryhtyä. Samalla kun EUssa säädellään lakeja, mennään lakkoon ja vastustetaan kaikkea uutta, niin samalla Trump lataa 500 miljardia dollaria tekoälyn kehittämiseen. 

Se kuinka paljon Kiinan kansantasavalta on tähän asiaan sijoittanut, ja kuinka paljon henkilökuntaa Kiinan asevoimat on tekoälyyn antanut ei ole tiedossa. Mutta tiedossa on se, että tekoäly on väline, joka mahdollistaa ihmisten rajattoman valvonnan sekä samalla myös auttaa yhdistämään useita taistelujärjestelmiä kokonaisuudeksi. Eli sotilaalliselta kannalta tekoäly on loistava tuote. Samoin sosiaalisen median kautta voidaan ihmisiltä urkkia salaisuuksia, joita ei ole tarkoitettu muille. 

Samalla kuitenkin sosiaalisen median oikea käyttö voi muuttaa toimintaa läpinäkyväksi. Läpinäkyvyys lisää luotettavuutta. Ja mitä enemmän esimerkiksi työnhakija ja työnantaja tietävät toisistaan, niin sitä suurempi luottamus tai epäluottamus noiden kahden tahon välille muodostuu. Jos yhtiöstä ei kukaan tiedä mitään muuta kuin nimen ja osoitteen, eikä kukaan työntekijöistä tai johdosta käytä sosiaalista mediaa, niin lähettääkö kukaan tuollaiseen paikkaan hakemusta. Eli mitä avoimempaa yhtiön toiminta on, niin sitä luotettavampi sen antama vaikutelma on. 

Mutta samalla kun puhutaan esimerkiksi siitä kuvasta, jonka me haluamme itsestämme antaa esimerkiksi headhunterille, niin mitä jos laitan hänelle vain työhakemuksen sekä CV:n? Ottaako hän ehkä yhteyttä yhden A-4 kokoisen kirjeen perusteella? Vai haluaako hän ehkä katsella myös sitä, mitkä ovat hakijan omat arvot? Tai ovatko hakijan omat arvot sellaisia, että ne sopivat yrityksen omien arvojen kanssa yhteen? Siis miten esimerkiksi omat toiminimet sopivat toisten yritysten alihankkijoiksi? Siis tietenkin aina tulee ongelmia jos yhtiölle töitä alihankkijana tekevä ihminen tekee samoja töitä myös kilpailijoille. Eli jos henkilö palkataan tekemään töitä esimerkiksi tekoälyn kaltaisten tuotteiden kanssa, niin tietenkin pitää olla tieto siitä, missä muualla hän työskentelee ja mitä töitä hän siellä muualla tekee. 

Samalla kun mietimme esimerkiksi tietosuojaa, niin voimme miettiä sitä, että mitä käyttöehtoja mikäkin palvelu esittää. Varsinkin Kiinassa sekä Venäjällä tietoturva saattaa koskea kaikkia muita paitsi FSBtä, joka sitten saa kaiken tiedon pyytämättä. Eli onko käyttämämme palvelu turvallinen? Siitä voi ottaa selvää tutustumalla sen omistajan kotimaan tietoturvalainsäädäntöön. Tuo kotimaa on se, missä palvelua pyörittävä yhtiö sattuu sijaitsemaan. 

Jos käytämme jotain palvelua, niin meidän kannattaa lukea sen käyttöehdot, ja sitten tehdä päätös sen käytöstä tai käyttämättä jättämisestä. Kun puhutaan ylisäätelystä niin silloin puhutaan siitäkin, että pidetäänkö netin käyttäjiä oikeastaan aikuisina ihmisinä. Vai pidetäänkö heitä pikkulapsina, jotka eivät osaa edes lukea? Ja tekoälyn kaltaiset sovellukset ovat tulleet jäädäkseen. Eli me voimme tietenkin kieltää asioita, ja samalla kuitenkin voimme aamulla todeta, että kiellot eivät ole purreet. Meillä kaikilla pitäisi olla yhtiön ostamat tietokoneet ja puhelimet työasioita varten. Ja omat puhelimet ja koneet omia asioita varten. Me voimme estää ja kieltää monia asioita jos haluamme, mutta silloin me voimme asettaa estoja vain laitteille, jotka me todella omistamme. 

https://yle.fi/a/74-20140346

Suomalaiset robotit ovat hyvää mainosta yritykselle.

Suomen uusi hittituote on inhimillinen jakelurobotti, jonka  me kaikki olemme varmaan nähneet. Me kaikki olemme nähneet "Starship" robotteja ympäri kaupunkia. Nämä söpöt pikku robotit kuljettavat ruokaa kaupasta suoraan asiakkaan kotiovelle. Ja noista roboteista ilmeisesti pidetään. Ne on suunniteltu niin, että ne eivät yllytä tekemään ilkivaltaa, ja sen takia noiden robottien varaan on rakennettu erittäin näkyviä jakelua hoitavia järjestelmiä.  

Nuo robotit kykenevät toimimaan automaattisesti. Se että ihmiset näkevät niitä kadulla herättää luottamusta niiden kykyihin. Eli me kaikki näemme miten ne selviävät erilaisista tilanteista. Ja ehkä pieni lisäys voisi olla se, että robotti voisi pulaan joutuessaan pyytää apua. Joskus tuolla robotilla kestää hiukan aikaa navigointiin, ja ihmiset eivät välttämättä tiedä että onko robotti ehkä jäänyt jumiin, vai miettiikö se vain? 

https://yle.fi/a/74-20138076

Kyseiset robotit tuovat niitä hyödyntäville yrityksille huomiota, ja niitä pidetään myös moraalisempana kuin lähettipalveluja, joiden kohdalla joudutaan antamaan omia yhteystietoja ihmisille, joita ei tunneta. 

Siis tietenkin robottikin tarvitsee osoitetiedot, mutta samalla kuitenkaan robotti ei jakele kaiken maailman tietoja ympäriinsä. Lähettipalveluiden ongelma on se, että niiden työntekijät eivät saa palkkaa, ja ainakin osa on maahanmuuttajia, joiden on pakko hankkia noita töitä tai eteen tulee häätö maasta. Ihmislähettien kohdalla on ongelmia ilmeisesti ollut ainakin siisteyden kanssa. Eli kova työ tietenkin aiheuttaa hikoilua. Samoin kova työ sekä stressi saattavat aiheuttaa tilanteita, joissa lähetti ei jaksa hymyillä. 

Eli robotti ei koskaan esimerkiksi luovuta mitään tietoja ainakaan millekään katujengille, tai robotti ei koskaan käytä talon ruusupenkkiä käymälänä, haise pahalta tai ole epäystävällinen. Mutta robotit tuovat niitä käyttäville yhtiöille lisää mainosarvoa. Siis kuka on kiinnostunut lukemaan tarinoita työstä, jota tehdään "mies ja hiki" periaatetta noudattaen? Juuri tuon kysymyksen takia esimerkiksi BMW on ottanut humanoidi-robotteja käyttöön omilla tehtaillaan. Robotit ovat tulleet osaksi myös talonmiehen töitä. Eli niiden avulla voidaan houkutella myös nuoria alalle, joka ei ole kaikkein vetovoimaisin. 

Se että tekeekö robotti työnsä nopeammin tai paremmin kuin ihminen on kysymys, johon ei voida suoraan vastata. Mutta toki robotit kiinnostavat ihmisiä, ja sen takia niiden mainosarvo esimerkiksi BMWn ja Starship-robottien kohdalla on melkoinen. Joten robottien käyttö varmaan laajenee tästäkin. Ja ainakin itse odotan kiinnostuneena sitä päivää, jolloin ensimmäinen ihmistä muistuttava robotti ryhtyy kuljettamaan paketteja ihmisten oville. Siihen ei varmaan ole enää pitkää aikaa. Joten tulevaisuus on robottien kehittäjille ruusuinen myös siviilipuolella. 

https://yle.fi/a/74-20138076