Tieteen vapaudesta: olemmeko palaamassa Kekkosen aikaan?

Maamme historiaa tarkastelemalla voimme todeta kuinka ulko- ja turvallisuuspolitiikka valuvat läpi koko järjestelmän. Kekkosen aikaan kaikki asiat mitä maassamme tehtiin olivat ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä asioita. Missään nimessä mitään sellaista ei saanut tehdä, mikä oli ristiriidassa maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Ja tuolloin presidentti Kekkonen päätti itse, mitkä olivat ne asiat mitä ulko- ja turvallisuuspoliittisia asioita, joita kutsuttiin nimellä "maan etu". Joten sen takia maamme hallituksen uusi linjaus siitä, että tieteen tekeminen ei saa olla ristiriidassa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa voidaan käsittää esimerkiksi paluuna Kekkosen aikaan. 

Tuolloin hyvin tarmokas presidenttimme soitteli ahkerasti sanomalehtien päätoimittajille ja kertoi että heidän lehtensä ei noudattanut linjaa, joka oli maamme edun eli ulko- ja turvallisuuspolitiikan vastaista. Jälkeenpäin on kysytty suoraan, että oliko kyseessä maamme etu, Kekkosen oma etu vai oliko kyseessä mahdollisesti esimerkiksi jonkun vuorineuvoksen tai Neuvostoliiton etu. Siis maan etu jota voimme kutsua nimillä ulko- ja turvallisuuspolitiikka voidaan käsittää monella tavalla. 

Siis maamme hallitus haluaa linjata tiedettä niin, että tieteen tekeminen ei saisi olla ristiriidassa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. 

Sanotaan että maamme hallitus haluaa rajoittaa tieteen tekemistä siten, että tieteen tekeminen ei saa olla ristiriidassa hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa, niin silloin voidaan tietenkin ajatella, että hallitus tai joku hallituksessa haluaa, että tiedemiesten huomiot ja työ eivät valu maallemme vihamielisille tehoille. Eikö olekin kaunis ajatus. Tiedemiesten pitää tutkimuksia tehdessään sekä julkaistessaan töitään noudattaa erilaisia protokollia, joiden tarkoitus on palvella maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Mutta sitten me voimme sitten muistella erästä kaljua presidenttiä nimeltään Kekkonen. Kekkosen aikana maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikka lepäsivät pitkälti YYA-sopimuksen varassa. 

Ja Kekkosen Suomessa ulko- ja turvallisuuspolitiikka ulotettiin koskemaan kaikkea mitä voidaan kutsua politiikaksi. Kaikkien asioiden piti olla sopusoinnussa Kekkosen mielipiteiden kanssa. Kyseiseltä ajalta on peräisin tapa, jossa tutkija nimeltään "Suomen metsäteollisuus" kehitti monia uusia asioita. Tuolta ajalta on sitten ilmeisesti myös peräisin tapa, jossa tutkimusryhmiä esitellään siten, että ryhmän johtajan nimi mainitaan, eikä sitten ryhmässä ole muita jäseniä ollenkaan. 

Eli jokaista julkaisua, sekä tutkimusta voidaan katsoa ulko- ja turvallisuuspoliittisen filtterin lävitse, eli jokainen tutkimus ja muu asia voidaan tuolloin salata, jos halutaan vedota siihen että niiden pitää olla sopusoinnussa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Esimerkiksi Suomen hallitus voi periaatteessa katsoa, että sen harjoittamaa talouspolitiikkaa ei saisi arvostella, koska se saattaa aiheuttaa hallituksen eron, sekä sitä seuraavan yhteiskunnallisen "turbulenssin". 

Toisaalta jos tarkoitus on suitsea Suomen akatemiaa sekä näyttää tutkijoille kaapin paikkaa, kuten on tapana sanoa, niin silloin kohtaamme sellaisen asian, että varmaan jokainen tutkija haluaa jokaisella alalla oman nimensä tekemiinsä tutkimuksiin. Eli kukaan tutkija ei koko maailmassa halua olla esimerkiksi tittelillä "Helsingin Yliopiston tutkijat", ja sitten tutkimus julkaistaan kahden kappaleen mittaisena lehtiartikkelina. Maamme hallitus tietenkään ei myöskään ole miettinyt sitä, että sanamuoto "ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa yhteensopiva" ei estä esimerkiksi tutkimuksen plagiointia tai suorastaan tutkimuksen varastamista. 

Eli tutkimus voidaan leimata salaiseksi tai ei julkaistavaksi sekä myydä sitten jollekin kaverille. Tai sitten jotkut tutkijat voivat kohdata töidensä sensurointia puhtaasti kateuden takia. Meillä Suomessa on perinteitä jotka ovat peräisin esimerkiksi tsaarin Venäjältä. Yksi niistä on se, että maassamme on helpompi puhua asioista esimiesten kanssa, kuin ihmisten itsensä kanssa. Ja tietenkin johtajuus on asia mikä pitää aina muistaa. Kun ihminen johtaa jotain tiedemiesten yhteisöä tai tutkimusryhmää, niin silloin häneen voi iskeä ahneus. Eli hänellä on mahdollisuus "luukuttaa" työ jollekin joka sitten heikkouttaan käy patentoimassa tuon asian omiin nimiinsä. 

https://yle.fi/a/74-20137220

Kuinka nopeasti maamme linja muuttui?

Kuva: Wikipedia

Yksi asia sitten vielä on huomioitava, kun puhutaan Ukrainan sodan uutisoinnista sekä kommenteista, jotka koskevat tuota sotaa. Nimittäin asennemuutos maassamme on silmiinpistävää. Yhdessä yössä koko Eduskunta sekä ilmeisesti maamme kansan enemmistö päättivät yllättäen, että meidän tulee oman etumme nimessä liittyä NATOoon, koska se suojelee meitä Venäjää vastaan. Itse joskus olen miettinyt sitä, että oliko tuolloin poliittisen eliitin tarkoitus teettää ikävä päätös jollakin muulla? Se että NATO-äänestys oli poikkeuksellisen yksimielinen tietenkin lämmitti sydäntä. Mutta kuitenkin mieleen tulee se, että oliko alun perin ajatus NATOsta tyrmätä eduskunnassa niin, että riviedustajat olisivat sen tyrmänneet. 

Maamme lehdistöllä on ollut paha tapa kertoa osittaisia totuuksia. Eli esimerkiksi ihmisten rikosrekisteri on usein mainittu monissa kirjoituksissa. Mutta samalla ei ole koskaan mainittu mitä rikoksia henkilö on tehnyt. Samoin kun on sanottu että valtaosa ihmisistä vastustaa tai kannattaa jotain asiaa, niin esimerkiksi se ketä on haastateltu tai miten haastateltavat noihin tutkimuksiin on valittu. Eli kuka on oikeasti kannattanut esimerkiksi Kekkosta? 

Mutta samalla myös eteemme tulee sellainen muisto, mikä koskee YYA-Suomea. Aina välillä vieläkin joku on huolissaan siitä, että Putin saattaa kaatua, tai sitten ikään kuin komennetaan rivejä suoriksi. Kuitenkin esimerkiksi Venäjän haukkuminen maamme lehdistössä on noussut arvoon arvaamattomaan, ja ihmiset ovat alkaneet etääntyä tuosta vanhasta siis vuodesta 1944 peräisin olevasta mallista, missä maamme itsenäisyys on sidottu Moskovan hyvään tahtoon, mikä tietenkin on loistava osoitus realiteettien tajusta. Me emme saa siis ajatella että jonkun muun maan hyvä tahto takaa itsenäisyytemme jatkossa. Mutta jos me haluamme saada tehokkaita välineitä, jotka toimivat silloin kun niiden pitää toimia, niin meidän pitää saada asema, mikä takaa noiden välineiden toiminnan. 

Jos siis haluamme NATOn tukea eli esimerkiksi saada huoltoa ja tukea myös sodan aikaan meidän pitää liittyä NATOon. Ja jos haluamme silloin jotain saada, niin meidän pitäisi sitten myös jotain sinnepäin antaa. Siis NATO on valtioiden välinen yhteisö, jossa ei kukaan voi vain saada. Vaan jokaisen NATO-maan pitää myös antaa tuhon liittoon jotain. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, niin silloin Euroopan turvallisuustilanne muuttui välittömästi. Siis kansainvälinen yhteisö ei voi istua alas, ja hokea että " jotain pitäisi tehdä". 

Tietenkin Venäjä olisi voinut voittaa Ukrainan 36 tunnissa, jolloin olisi tapaus voitu kuitata, ja sanoa että emme voi ydinasevaltiolle mitään. Ja Venäläisten propagandistien agenda oli se, että valtaosa ukrainalaisista olisi halunnut liittyä Venäjään. Mutta kun vastarinta jatkui, niin se varmaan osoitti etteivät venäläiset olleet kutsusta paikalla. 

Eli täysin kritiikitön suhtautuminen Venäjään muuttui yhdessä päivässä sellaiseksi, että jokaisen isänmaallisen kansalaisen on pitänyt kilpaa todistella sitä, että hän ei ollut tai ainakaan enää ole Putinin talutusnuorassa. Kun me teimme NATOa koskevan hakemuksen, niin silloin tietenkin me teimme sen itsenäisenä valtiona, joka on jo valmiiksi sovittanut asevoimansa NATOon. Mutta yksi asia tässä tietenkin nostaa päätään, ja se on vaara siitä, että maamme muuttuu YYA-NATOksi. Tuolloin NATO ottaa sen paikan, mikä Moskovalla sekä Venäjällä on ollut. Eli alamme suhtautua NATOoon samalla tavalla kuin olemme suhtautuneet Neuvostoliittoon sekä Venäjään. NATO varmaan on maallemme aivan hyväksi. Eli itse olen NATOn kannalla, kun parempaakaan vaihtoehtoa ei ole tarjolla. 

Mutta sitten jostain syystä olemme taas siinä tilanteessa, että emme osaa mennä mihinkään itsenäisesti. Miksi meidän pitää aina lähteä kulkemaan jonkun muun maan kanssa kahdestaan, eli NATOoon ei sitten mennäkään ilman Ruotsia, koska se saa aikaan jonkun juovan maidemme välisiin suhteisiin. Siis Suomi on valtio jolla on vähän yli tuhannen kilometrin maaraja Venäjän kanssa. Samoin maamme on valtio joka on Ruotsin ja Venäjän välissä. Kolmanneksi Suomi on valtio jonka pankeissa on valtavat määrät venäläistä rahaa, ja suuri osa läntiseen Eurooppaan menevästä maakaasusta sekä venäläisestä valuutasta on mennyt Suomen läpi. Venäjän luonnonvarojen sekä muiden taloudellisten syiden takia olemme antaneet Venäjän vetää itseämme harhaan. Kun tarjolla on paljon rahaa, niin silloin se tietenkin auttaa hyväksymään jonkun valtion toimet, jotka kohdistuvat sen omaan väestöön sekä myös tuon valtion naapurimaihin. 

Meidän poliitikkomme tekivät virhearvion V. Putinin kohdalla. Mutta myös muut Euroopan sekä maailman poliitikot ovat tuon virheen tehneet. Meidän poliitikkomme eivät ole ainoita, joiden arvostelukyky on pettänyt Putinin kohdalla. Eli se että virhe on tehty on asia, mikä meidän kaikkien on vain nyt sitten myönnettävä. Ei se että me vain lähdemme häpeämään asioita, sekä samalla myös peittelemään niitä varmaan ainakaan niistä parempaa tee. Jos olemme tulleet huijatuiksi, niin silloin tietenkin asiaa voidaan käsitellä siten, että se ottaa aivoon. Mutta se että joku asia on tullut tehdyksi merkitsee sitä, että siitä voidaan ottaa opiksi. Se ei ketään auta, jos vain istumme alas sekä tuijotamme jonnekin menneisyyteen. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Suomen maine Venäjällä saattaa hiukan kärsiä, mutta kukapa siitä välittää?

 

Suomen maine Venäjällä on maailmankuulu asia. Se miksi meillä nyt oli joskus niin hyvä maine saattaa johtua YYA-ajoilta peritystä rähmällään olosta, joka merkitsi sitä, että Venäjä oli meille über alles, ja joka paikassa olimme alentuvia sekä aina teimme kiltisti mitä Venäjällä käskettiin. Eli olimme täysin hiljaa, toimme rahaa niiden taskuihin, jotka saivat luvan kuulua YYA-klubiin, emmekä muutenkaan sanoneet mitään, mistä meiltä ei oltu varta vasten kysytty. Se että olimme Venäläisten tovereita, eli osasimme olla hiljaa, sekä myös rakentavia mikä tarkoitti Kremlin mielistelyä takasi sen, että vientiteollisuuden pomot saivat rahaa taskuihin, sekä tietenkin sijoittaa rahaa esimerkiksi Pietariin. 

Se mikä tietenkin on huomioitavaa on, että ihmisillä on kova kiire vakuutella muita siitä, että he eivät ole Venäjän ystäviä. Tämä tarve todistella muille, että henkilö ei pidä Venäjän toimista Ukrainassa saa välillä tragikoomisia piirteitä, kun joukko henkilöitä ryntää TV:hen kertomaan kuinka he nyt haluavat sulkea rajoja, mikä sitten tietenkin on turvallisuuspoliittisesti oikea toimenpide. 

Tässä joku aika sitten huomasin sellaisen näkökulman asioihin, että valtioiden pitäisi aina ajaa vain omaa etuaan. Eli tuolloin peliteoriaan kuuluva näkemys siitä, että toimija maksimoi aina oman etunsa muuttuu käytännöksi. Mutta silloin me kohtaamme erään paradoksin tai kärjistymän. Eli jos valtio maksimoi aina oman etunsa, niin se merkitsee sitä, että suuret valtiot pitävät usein oikeutenaan jyrätä pienemmän valtion edun oman etunsa nimissä. 

Pienet valtiot siis joutuvat liittoutumaan useammin kuin suuret valtiot. Sen takia myös pienet valtiot ovat parempia diplomatian saralla kuin suuret valtiot. Pienillä valtioilla ei ole samanlaisia resursseja lähteä sotaan kuin suurilla valtioilla, joilla on välillä sellainen asenne, että neuvottelupöytään tuodaan kasa ehtoja, joista sitten toisen on nieltävä, tai tulee turpiin. Ja sitten me tulemme taas suureen valtiomieheen nimeltään Ludvig XIV, lempinimeltään "Aurinkokuningas". 

Tuo Ludvig sanoi kerran että "valtio olen minä". Jos ajattelemme tuota asiaa sen kannalta, että meidän valtiomme maksimoisi oman etunsa asettamalla itsensä Venäjän etupiiriin, niin kohtaamme toisen ongelman, mikä liittyy peliteoriaan. Jos peliteoria koskee yksilöitä, niin myös yksilöt maksimoivat oman etunsa. Joten jos valtio maksimoi oman etunsa, niin valtiossa on tietenkin toimijoita, joiden etua valtion omanedun ajaminen palvelee enemmän kuin jotain muuta. Eli edut ikään kuin kasaantuvat valtion keskushahmoille tai yläluokalle. 

Mikäli sitten ajatellaan Venäjän valtavaa miesmäärää, jonka se saa mobilisaation kautta liikkeelle, niin tietenkin noiden ihmisten tappaminen on todella ikävä asia. Mutta toisaalta Ukrainassa on kyse sodasta, ja sota on Ukrainan sekä Venäjän tai Vladimir Putinin kannalta absoluuttinen asia. Eli jos kansainvälinen yhteisö lähtee siitä liikkeelle, että suuri miesmäärä joka ehkä joudutaan surmaamaan oikeuttaa valtion  ottamaan jonkun alueen haltuunsa, niin silloin kansainvälinen yhteisö toimii väärin. Se ei saa hyväksyä tällaista toimintaa, ja tässä sitten tulemme sellaiseen ikävään asiaan, että me emme saa taipua Venäjän edessä. Tai sitten Venäjä saa tuulta purjeisiin. 

Me emme aina ota huomioon sitä, että Venäjän johdon ei tarvitse ainakaan omasta mielestään välittää mistään muusta kuin siitä, että muut tottelevat Kremlin herroja. Siksi emme voi jatkuvasti tai loputtomasti antaa Kremlin herroille periksi. Nimittäin se että heidän ei tarvitse koskaan kysyä keneltäkään yhtään mitään merkitsee vaaraa. Eli jos Venäjä saa ne alueet mitä se on Ukrainasta halunnut aiheuttaa tilanteen, missä seuraavaksi etsitään riitaa jonkun NATO-maan tai puolueettomaan maan kanssa. 

Se että ihmiset myöntyvät uhkailun edessä antaa signaalin että kukaan ei puutu tuohon toimintaan. Uhkailussa on aina ollut kysymys siitä, että kokeillaan rajoja. Jos toinen valtio tai muu osapuoli kokee olevansa vahvoilla, niin se ei edes yritä neuvotella. Ja mikäli se sitten onnistuu jossain pelottelussa tai uhkailussa, niin silloin tuota mallia kokeillaan muihinkin toimijoihin. Lopulta lähdetään hyökkäämään johonkin pieneen NATO-maahan ja kokeillaan että olisiko NATOlla halua jättää nuo valtiot yksin. 

Mutta siis maamme ongelma ovat sijoitukset, joita joillakin maamme kansalaisilla on Venäjällä. Venäjän suhteissa meidän kaikkien on muistettava se, että "kuka palkkasi maksaa, niin sen lauluja sinun pitää laulaa". Mikäli tuo malli ei kiinnosta, niin seuraavaksi edessä on  palkanmaksun päättyminen. Mutta onko idänkauppa oikeasti sellaista liiketoimintaa, jota voimme pitää moraalisena tai eettisenä? Kun menemme kauppakouluun, niin siellä opetetaan että me emme saa toimia korruptiota lisäävästi. Joten ehkä tuota taustaa vasten meidän pitää myös muistaa arvioida idänkauppaa. Eli onko eettisen kaupan tai liiketoiminnan periaatteiden mukaista se, että liike-idean onnistuminen riippuu siitä, että kuinka monta virkamiestä kyetään lahjomaan? 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Maamme suhde Venäjään on hyvin kompleksinen

Venäjä aikoo liittää valtaamansa alueet Ukrainasta laittomasti itseensä. Nuo alueet ovat varmasti hyvin ongelmallisia, ja jos yhtään muistelemme aikaisempia tapauksia, niin Kreml saattaa siirtää alkuperäisen väestön tuolta alueelta muualle, ja sitten sijoittaa uusia ihmisiä tuolle alueelle. Etninen puhdistus saattaa olla syynä siihen, että Venäjä käyttää järjettömän paljon tulivoimaa siviilikohteita vastaan. 

Tuon tulituksen tarkoitus on ilmeisesti tehdä tuo alue asuinkelvottomaksi, ja sitten paikalliselle väestölle tarjotaan "tilaisuutta" muuttaa johonkin muualle Venäjälle. Ja sitten Venäjän johto tuo uusia ihmisiä paikalle. Eli tuota laittoman kansanäänestyksen jälkeistä alueliitosta vahvistetaan siis väestön pakkosiirroilla sekä uudelleen sijoituksella. 

Samoin myös kansanmurha saattaa johtua siitä, että Venäjän joukot painostavat paikallisia ihmisiä poistumaan Luhanskin alueelta. Eli kyseessä on samanlainen pakkosiirto- ja pakkosijoitusoperaatio, joka koitui aikoinaan esimerkiksi krimin tataarien kohtaloksi. Heidät pakkosiirrettiin pois Krimin alueelta, ja korvattiin Stalinin toimesta Venäläisellä väestöllä.

FSB:n eli Venäjän Turvallisuuspalvelun Vaakuna

Miksi meidän on välillä vaikeaa tuomita Venäjää, vaikka USA on tuomittu lähes joka kerran, kun se on käynyt sotia? 

 Suomen suhde Venäjään on hyvin kompleksinen, ja syy tähän on se että vaikka me olemme sulkemassa itärajaa, niin meillä on kuitenkin menneisyys YYA-Suomena. Tuolloin YYA-Suomessa Neuvostoliitto oli se "parempi" suurvalta, ja syy tähän oli se, että Neuvostoliitto tarjoili Suomelle auliisti halpaa energiaa kuten öljyä sekä maakaasua. 

Tuolloin oli tärkeää, että henkilöllä joka harjoitti ulkomaan, ja varsikin idänkauppaa oli hyvät suhteet ulkoministeriöön, koska jos noita suhteita ei ollut, niin ei ollut mitään asiaa siihen suureen YYA-klubiin, joka kahmi valtavia voittoja clearing-kaupasta. Tuo kaupan muoto vaati sitä, että henkilön piti olla Kekkosen sekä NKP:n mielestä sopiva toimimaan idänkaupassa. 

Ja jos ei tuota "sopivuutta" löytynyt, ei ollut asiaa tuohon vuorineuvosten klubiin. YYA-Suomeen kuului myös sellainen aspekti, että jos ei esimerkiksi jonkun yksittäisen työläisen mielipide miellyttänyt, niin silloin yhtiön johtaja saatettiin määrätä erottamaan tämä alainen. Tai niin ainakin tarinat kertova, ja tuolloin Neuvostoliiton vastaiset mielipiteet saattoivat aiheuttaa voimakasta trollaamista. 

Kun tätä YYA-Suomen aikaa muistellessa mietin, että miksi joku suomalainen poliitikko uskoo Venäjän olevan ainakin Ukrainassa oikeutettua sotaa käymässä, niin silloin mieleen tulee kysymys, että kuinka paljon oligarkit ovat noiden ihmisten vaalikampanjoita rahoittaneet? Taloudellinen riippuvuus jostain toimijasta tekee varmasti helpommaksi uskoa tuon tahon välittämää propagandaa. Eli jos henkilö ei usko sitä, mitä Kremlin toverit sanovat, niin silloin hän menettää noiden oligarkkien tarjoaman rahoituksen. 

Oligarkit eivät varmaan suoraan rahaa anna kenenkään poliitikon kassaan, mutta tuota rahaa voidaan kanavoida esimerkiksi yhteisöjen kautta. Tuolloin perustetaan joku yhdistys tai yhteisyritys, joka sitten siirtää Kremlin rahaa tuon poliitikon tilille, ja koska kyseinen yhdistys on rekisteröity Suomeen, niin silloin ei rahojen alkuperää ehkä välttämättä huomata ollenkaan. Tai sitten yhteisyritys voi siirtää rahat poliitikon tilille suomalaisten ylläpitämän yhteisön kautta. Kyseinen raha tietenkin on tarkoitettu edistämään Venäjän taloudellista sekä poliittista etua. 

Meidän pitää huomioida nämäkin asiat, kun lähdemme sulkemaan rajojamme. Eli tähän maahan voi helposti tulla pakolaisten mukana myös Putinin trolleja, jotka käyttävät esimerkiksi Suomen tietoverkkoa kyberhyökkäyksiin. Maassamme on tahoja, joiden mielestä olisi mukavaa unohtaa nuo Venäjän vastaiset pakotteet, ja ostaa tuon maan tarjoamaa energiaa. Se olisi Kremlille todella upea voitto, ja osoitus siitä että se saa tehdä mitä huvittaa. Muistakaa muuten että Kreml ei katso suopeasti ketään, joka esittää sellaisia mielipiteitä, jotka ovat sen edun vastaisia. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Suomalaisten asenteista venäläisiin, eli naapurin venäläinen ei ole Putin. Mutta aina pitää varautua kaikkeen...

 

Kun elimme YYA-Suomessa, niin meillä oli vain yksi virallinen mielipide Venäjästä. Se oli se, että mitään pahaa ei tuossa valtiossa edes voinut kuvitella olevan. Kaikki mitä Neuvostoliitossa tapahtui tai tehtiin oli edistyksellistä ja Neuvostoliittoa kutsutiin myös usein nimellä "Venäjä". Ja Neuvostoliiton hajottua Venäjä peri jollain tavalla Neuvostoliiton paikan. Eli vaikka me kuinka halusimme uskoa toisin, niin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen YYA jäi ikään kuin asiaksi, joka aina silloin tällöin putkahti pintaan, eli vaikka Venäjää ei enää katsottu mitenkään kritiikittömästi, niin aina välillä julkinen keskustelu on saanut niitä vanhoja YYA-Suomesta tuttuja piirteitä, joissa korostetaan konsensusta sekä myös esimerkiksi Vladimir Putinia on kohotettu vähän niin kuin samaan asemaan, mitä vaikka Juri Anropovilla ja muilla Neuvostoliiton johtajilla oli. 

Juri Andropov (1914-1984) oli siis Leonid Brežnevin (1906-1982) seuraaja, entinen KGB:n legendaarinen päällikkö, joka ehti olla Neuvostoliiton johtaja 15 kk. ennen kuolemaansa. Mutta kuten tiedämme, niin YYA-Suomessa oli tapana osoittaa kuuliaisuutta Venäjän johtoa kohtaan, koska meidän johtajamme pelkäsivät Neuvostoliiton sekä myöhemmin Venäjän ydinaseita. Esimerkiksi NATO oli meidän maassamme tabu, josta ei koskaan saanut puhua ainakaan myönteiseen sävyyn. Kaikki mitä NATO oli tehnyt oli vähintään väärin. Haluttiin uskoa esimerkiksi siihen, että Venäjän johto osoittaa meille hyväntahtoisuuttaan, jos vain muistamme olla rähmällään ja tehdä kiltisti, mitä Kreml sanoo. 

******************************************************************************

Meidän pitää muistaa, että että naapurin venäläinen ei ole Vladimir Putin. Vaikka joku ihminen vaikuttaa Putinin vastustajalta, niin hän saattaa kuitenkin olla joko FSBn agentti tai sitten toimia FSB:n valvonnassa. 

Vaikka venäläinen olisi maassamme turistina tai olisi tunnettu Putinin vastaisista mielipiteistä, niin  FSB voi silti pyytää häneltä palveluksia. Eli FSB voi  kiristää esimerkiksi sairaan perheenjäsenen hoidon epäämisellä tai vankilassa olevan sukulaisen terveydellä. 

Eli jos henkilö on "kiltti" eli vastaa "kyllä", niin silloin perheenjäsen saa hoitoa. Jos taas vastaus on "ei", niin se tuo ongelmia tuolle perheenjäsenelle. 

Mutta pitää huomioida se, että  kaikki Putinin myötäilijät eivät ole myöskään pakotettuja toimimaan siten kuin he toimivat. Eli vaikka joku ketoisi tarinan sairaasta äidistä, jota FSB pitää panttivankina, niin hän voi silti valehdella. 

******************************************************************************

Toivottavasti NATOn jäsensopimuksesta ei tule uutta YYA-sopimusta. Se mitä meidän kannattaa pelätä on se, että maamme suhde NATOon muuttuu samanlaiseksi kuin mitä se oli Neuvostoliittoon tai osittain myös Venäjään. Eli toivotaan ettei NATO-suhteestamme tule uutta versiota YYA-Suomesta.

******************************************************************************

Ja kukaan "nulikka" ei saanut edes yrittää sanoa pahaa sanaa tuosta valtiosta. Mutta kuten tiedämme, niin hyökkäys Ukrainaan sai hyvin nopeasti kelkan kääntymään. NATO äänestys meni Eduskunnassa siten, että vain noin kymmenen edustajaa sanoi NATOlle "ei", ja maamme ainakin on näillä näkymin liitetty jo tuohon sotilasliittoon. Se mitä oikeastaan tapahtui tuolla eduskunnassa on joskus ihmetelty. Ehkä pääministeri Sanna Marin ja Tasavallan presidentti Niinistö olivat ajatelleet että tuo äänestys selkiyttäisi puheita tästä NATO-optiosta, ja siihen vedoten olisi tehty joukko päätöksiä. Mutta sitten kävi niin, että tuo päätös oli hyvin selkeästi NATO myönteinen. 

Se että lähes kaikki edustajat ovat olleet NATOn kannalla varmasti on viesti siitä, mitä esimerkiksi Ukrainan sodasta ja varsinkin Venäjän presidentti Putinin toimista ajatellaan lännessä. Ja päällimmäinen pelko on tietenkin ollut se, että miten seuraavaksi Kremlissä luetaan historiaa? Onko seuraava tulkinta esimerkiksi Suomen itsenäisyydestä se, että Leninillä ei olisi ollut oikeutta tuota tunnustusta tehdä, ja sitten lakimies Putin alkaa lukea sitä, mitä vaateita Venäjällä olisi suuriruhtinaskuntaa kohtaan, jossa on tietenkin suuri Venäjäkielinen vähemmistö. 

Tuollaiset ajatukset siitä, että meidän itsenäisyytemme ei ole aivan niin itsestään selvää kuin haluamme uskoa aiheuttivat sen, että eduskunta valitsi kahdesta pahasta pienemmän. Joko myötäilemme jatkuvasti Putinia tai sitten liitymme johonkin liittoon. Maanpuolustuksellisista syistä meidän täytyy liittyä NATOoon. Eli koska käytämme NATO-aseita, niin niiden toimivuus voidaan taata vain kuulumalla NATOoon. Toki meidän pitää huolehtia myös jatkossa oman maamme puolustus, sekä myös auttaa muita maita rakentamaan puolustustaan. Mutta NATO tarjoaa foorumin, jossa voidaan vaihtaa tietoja sekä osaamista myös niillä alueilla, jotka on varattu vain NATOn jäsenille. 

Jos olemme NATOn jäseniä niin silloin NATO ainakin paljon suuremmalla todennäköisyydellä auttaa maatamme puolustamaan itseään kuin jos olisimme NATOn ulkopuolella. Ja vaikka maamme ei virallisesti olekaan vielä NATOn jäsen, niin en oikein jaksa uskoa että NATO istuu tumput suorina, jos Putin alkaa uhkailla maatamme. 

Ei ole aivan niin varmaa, että olisiko NATO-optio ollut jatkossa käytettävissä, jos tarjolla olisi ollut halpaa maakaasua, ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa olisi sujunut vähän paremmin. 

Päätös oli erittäin selvä, ja uskoisin että kaikki NATO maat tulevat maamme jäsenyyden ratifioimaan, vaikka Turkki osoittaa halua lähestyä Venäjää. Kuitenkin myös Turkilta vaaditaan aika paljon rohkeutta lähteä yksin torpedoimaan Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyttä. Ja se mitä itse NATOssa pelkään on se, että sitä kohtaan lähdetään muodostamaan samanlaista asennetta tai keskusteluilmapiiriä, kuin mitä YYA-Suomessa oli. Eli toivon mukaan NATO ei peri Neuvostoliiton asemaa ulko- ja sisäpolitiikassa. 

Mutta tuon NATO-päätöksen jälkeen ihmisille on tullut ikään kuin tarve osoittaa että he eivät ole Venäjän talutusnuorassa. Kuitenkin meidän pitää tehdä selväksi myös itsellemme, ettei naapurin Venäläinen ole Putin. YYA-Suomen aikaan meille varmaan on jäänyt paljon traumoja, joista on vaikea päästä yli. Maamme viranomaiset luovuttivat Venäläisiä loikkareita suoraan Neuvostoliittoon, mikä sitten aiheutti noille ihmisille hyvin pahoja asioita. Ja sen takia meillä ikään kuin vähän lyö yli, eli meille on alkanut muodostua hiukan yliampuvan kielteinen kuva Venäjästä, sekä palava halu osoittaa kielteistä asennetta Venäjää kohtaan. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Voiko media olla koskaan täysin neutraali?

Voidaanko esimerkiksi YLEä verrata Venäjän mediaan. Mutta Venäjän valtiollisen median asettuminen Kremlin äänitorveksi, eli huutotorveksi jossa Venäjän johtajat huutavat kerran toisensa jälkeen asioita, jotka eivät ole totta, ja joita käsitellään täysin ilman kritiikkiä tuo mieleen YYA-Suomen. Valtiollisen median ongelma Venäjällä on se, että sitä ei saa mitenkään kritisoida. Siis Venäjällä media on muuttunut aseeksi, jolla lyödään niitä, jotka uskaltavat puhua Putinin hallintoa vastaan. Mutta kun puhutaan esimerkiksi YLEn neutraliteetista, niin mieleen tulevat esimerkiksi ne vanhat upeat YYA-ajat, jolloin YLE  että muu media eivät uskaltaneet sanoa sanaakaan esimerkiksi Kekkosta vastaan. Tuolloin tietenkään Suomessa ei ollut sensuuria, mutta samalla kuitenkin päätoimittajat vetivät viivoja juttujen päälle, jotka ovat olleet "ulkopoliittisen linjan vastaisia". 

Median itselleen asettama tehtävä on tuoda ihmisten tietoon esimerkiksi päätöksen tekoon liittyviä asioita. Mutta tuo asia ei ole aivan niin itsestään selvää kaikissa maissa. Venäjällä esimerkiksi median itselleen asettama tehtävä on toimia valtiovallan äänitorvena jolla se painostaa vastustajiaan. Kun ajatellaan sitä onko media aina kriittinen, niin silloin meidän pitäisi ehkä muistella korona-epidemiaa, jossa koko maa pantiin kiinni, koska meneillään on COVID-19 pandemia. Tuolloin karanteenisäännöt olivat sellaisia, että niillä ei voitu virusta edes pysäyttää. Eli virus tarttuu maitokaupassa, se tarttuu herättäjäjuhlissa, yhteismajoituksessa sekä kaikissa muissakin tilaisuuksissa. Eikä se että koulut pannaan kiinni vain yksinkertaisesti riitä estämään epidemioita. 

Kuitenkin se että Suomen kansalainen pääsee Suomeen vaikka yskisi keuhkot pihalle ei takuulla pysäytä mitään epidemiaa. Samoin koronauutisissa on kiitettävästi huomioitu ihmisiä, jotka eivät voi syystä tai toisesta hakea rokotetta. Olisi muuten hyvä, jos muihinkin vähemmistöihin suhtauduttaisiin yhtä sallivasti, kuin noihin koronavirusrokotteista kieltäytyviin ihmisiin. Samoin unohdetaan mainita se, että onko koronaan kuolleella ehkä mahdollisesti joku keuhkosyöpä tai edes sitä ei ole muistettu merkitä ylös, että onko koronaan kuollut ehkä ollut mahdollisesti saattohoidossa. Eli koronakuolematilastoihin pääsee sillä, että kuollessa on ollut koronavirusta veressä. 

Ukrainan sota on nostanut Venäjän vastaisia mielialoja. Se että sota on kestänyt näinkin kauan saa aikaan sen, että länsimaat eivät enää voi antaa asioiden kehittyä niin kuin Venäjä niitä haluaa kehittää. Siis Putinin ajatus lienee ollut se, että hän murskaa Ukrainan asevoimat muutamassa tunnissa, ja sitten kaikki vain levittelevät käsiään, ja toteavat että "mitään ei ole enää tehtävissä". Mutta esimerkiksi Ukrainan sodan alussa puhuttiin siitä, että "Ukrainan armeijan sotarikoksiin" pitäisi puuttua. Nyt olemme nähneet sen, että myös Venäjä osaa noita sotarikoksia tehdä. Ja sitten tuleekin tässä mieleen se, että kuinka monta sotarikosta Venäjä on tehnyt esimerkiksi Afganistanissa silloin kauan sitten?  

Siis tässä vain mieleen tulee se, että kuinka usein esimerkiksi päätoimittaja oli oikeasti vetänyt viivoja juttujen päälle, ja kuinka usein esimerkiksi Neuvostoliittoa koskevia juttuja on kirjoitettu vodkan ja kaviaarin ääressä tovereiden avustuksella? Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen YYAn väitetään kuolleen, mutta aina silloin tällöin tulee mediasta raikas tuulahdus tupakansavua sieltä historiasta. Sanotaan että YYA ei ole kuollut. Niin kauan kuin ne jotka aikoinaan rakensivat itsesensuuria ovat töissä, niin YYA nostaa aina välillä päätään. Venäjältä saa halpaa bensiiniä ja vodkaa, ja sen takia tuo maa saa jostain syystä aina jotain ystäviä. 

Viimeksi esimerkiksi NATO-keskustelun yhteydessä presidenttiä pyydettiin puuttumaan keskusteluun, ja myös ainakin alussa Ukraina-uutisissa oli havaittavissa sellaista "YYA-mallista ryhtiliikettä", jossa puhuttiin "presidentti Putinista". Samoin Valko-Venäjän mielenosoitusten kukistamisen yhteydessä puhuttiin "järjestyksen palauttamisesta maahan", jotta saadaan jääkiekon MM-kisat pelattua.  Esimerkiksi myös EU- sekä NATO kriittisyys ovat asioita, joiden yhteydessä sana "kriittisyys" on muuttunut kielteisen synonyymiksi. Noita uutisia lukiessani mieleen tulevat liituraitapuvut, öljytyt hiukset sekä jaffa-pullot ja tupakansavu. 

Samoin esimerkiksi se, että kansanryhmää vastaan kohdistuvasta kiihottamisesta halutaan tehdä laillista varmaan kuulostaa hyvältä. Mutta todellisuudessa kansanryhmää vastaan kiihottaminen on asia, mikä ruokkii erilaisia ääriliikkeitä. Populismi on politiikan ikävä malli. Siinä haalitaan ääniä esimerkiksi etniseltä enemmistöltä siten, että vähemmistöjen oikeusturvaa kavennetaan. 

Saattaa olla että vähemmistöön kuuluvat joutuvat tekemään paljon enemmän töitä, jotta he voivat päästä johonkin työhön tai virkaan. Esimerkiksi Putinin armeijassa työt jaetaan siten, että Venäläiset ovat komentajina, ja alaiset taas kuuluvat johonkin vähemmistökansoihin. Eli kyseessä on tyylipuhdas versio syrjinnästä. Tai sitten vähemmistöön kuuluvien on vaikeaa saada työtä, kun tehdään selväksi että jos "tuo tulee teille töihin, niin me etsimme uuden kumppanin".

Venäjän johdon etuna on se, että sen ei tarvitse välittää kritiikistä eikä myöskään mistään muusta. Siksi tuo maa on esimerkiksi luonnonvarojen hyödyntämisessä niin sanottu "villi itä", jossa ei paljon tarvitse välittää työturvallisuudesta eikä ainakaan luontoarvoista. 

Käsitys siitä, että kaikki jotka haluavat rajoittaa hiilidioksidipäästöjä leimataan ilmastofanaatikoiksi tai hysteerikoiksi palvelee nimenomaan niiden maiden etuja, jotka myyvät fossiilisia polttoaineita. Jokainen kilowatti, joka tuotetaan ilman kaasua ja öljyä on pois esimerkiksi Venäjän kassasta. Ja esimerkiksi niin kauan kuin käytetään fossiilisia polttoaineita, niin Venäjän johto voi laskea niin, että sen kaasu ja öljy menevät kaupaksi. Jos noita tuotteita ei voida suoraan myydä, niin silloin tietenkin ne voidaan kuljettaa markkinoille huomaamattomasti kolmannen maan kautta. 

Trumpin ja Le Penin näkemys ilmastofanaatikoista varmaan miellyttää myös V. Putinia, joka myy mielellään öljyä ja kaasua länteen, ja sitä vastaan sitten hankkii kaiken maailman mobiililaitteita. Samoin Putinia ilmeisesti miellyttää myös Le Penin sekä Trumpin näkemys siitä, että oma maa ensin. Sillä tavoin hän voisi hajottaa NATOa sekä EUta, ja tehdä lopun pakotteista. 

Jos ajatellaan että esimerkiksi YLE on laitos, jota ylläpidetään verovaroin, niin silloin tietenkin halutaan taata kansalaisten mahdollisuus saada neutraalia sekä varmennettua tietoa. Ajatellaan että kaupallisen median kohdalla esimerkiksi uutisia valitaan siten, että niistä myyvimmät tai ne jotka palvelevat kaupallisen kanavan omistajan etua pääsevät julkaistujen juttujen listoille. Mutta sitten tulemme siihen kysymykseen, että miten neutraali verorahoin maksettu media voi olla. Siis sen pitäisi olla neutraali, mutta meillä on kaikista asioista oma mielipiteemme. Eli emme voi koskaan olla täysin neutraaleja. 

Siis myös valtion rahoittamalla medialla on omistajansa, joka on valtio. YLEä johtaa johtokunta, jonka jäsenet edustavat omaa poliittista liikettään, ja periaatteessa he päättävät siitä, että mitä YLEltä tulee ulos, ja mitä sieltä ei tule ulos. Kaiken maailman johtokuntia on tietenkin helppoa syyttää politisoitumisesta, mutta samalla me unohdamme että esimerkiksi myös toimittajilla itsellään on mielipiteitä asioista. Meillä kaikilla ihmisillä on mielipiteitä sekä asenteita, ja voimme tiedostamatta olla hyvinkin asenteellisia. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/