Miksi kaikki erilainen pelottaa?

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Ihmisten geneettinen muuntelu saattaa vaikuttaa yhdessä kloonaamisen kanssa hyvin vaikealta asialta, joka tietenkin pitää jotenkin aina kieltää. Ja joidenkin ihmisten mielestä syy tähän kieltoon olisi se, että silloin ihminen ikään kuin kadottaa kuolemanpelon, tai toisten mielestä kyse on siitä, että jos vaikka monistamme jonkun henkilön älykkyyttä säätelevän geenin, ja sitten solun tuma lukee kahteen kertaan kyseisen DNA-kohdan, niin silloin kohtaamme tilanteen, missä emme voisi olla parempia, kuin olio, jonka olemme luoneet.

Kuitenkin jos ajatellaan esimerkiksi ebola-rokotteita, niin niitä voidaan toki jakaa ihmisille esimerkiksi juomaveden kautta. Tuo rokote valmistetaan viruksista niin, että sen perimä tuhotaan UV-valolla, ja jäljelle jäävä pinta-antigeeni sitten aktivoi immuuni-vastikkeen. Tuo valmistustapa tekee mahdolliseksi valmistaa rokotteita myös bakteereja ja muita olioita vastaan, jolloin itse-asiassa oma armeija voidaan tehdä vastustuskykyiseksi jotain organismia vastaan, ja sitten tuohon kohteeseen tehdään vain bioase-hyökkäys, joka voidaan naamioida normaaliksi epidemiaksi.

Samoin sukupuolitauteja vastaan kehittävien rokotteiden avulla voidaan luoda sellainen bioase, mitä kantava ihminen ei itse siihen sairastu, mutta kykenee levittämään tuota organismia muihin ihmisiin. Tuolloin esimerkiksi vangiksi jääneiden sotilaiden raiskaaminen tai murhaaminen olisi mahdotonta, koska jos heidän veressään alkaa kehittyä vaarallisia organismeja, niin se merkitsisi kuolemaa noille vihollisille, jotka vahingoittavat vankeja.

Samoin jos voimme luoda ihmisen, joka on immuuni esimerkiksi syövälle sekä monille muille sairauksille, niin silloin esimerkiksi lääketeollisuus ei saisi enää tuotteitaan myytyä maailmalle. Mutta kuitenkin esimerkiksi monissa lehdissä suureen ääneen kerrotulle vastalauseelle ihmisen geneettisestä muuntelusta saattaa olla hyvin yksinkertainen syy, joka on se, että ihmiset pelkäävät kaikkea erilaista. Jokainen ihminen on yksilö, joka kokee kaikki asiat vähän eri tavalla kuin viereinen ihminen. Ja kun ajatellaan esimerkiksi tapauksia, joissa henkilöllä on vaikkapa periytyvä aineenvaihduntasairaus tai suomuinen iho, niin he kyllä saattavat varmasti haluta eroon tuosta vaivasta.

Tuon takia meidän pitää kuitenkin miettiä sitä asiaa, että voimmeko antaa geeniterapiaa jokaiseen sairauteen, joka perityy, ja tuolloin tilannetta pitää kyllä ajatella myös potilaan kannalta. Eli jos vaikka geeniterapian avulla AIDS voidaan voittaa, niin tietenkin ihmisen genomiin kajoaminen varmasti sotii monien ihmisten arvoja vastaan, mutta tietenkin esimerkiksi AIDS:iin kuolevat lapset varmaan arvostaisivat enemmän sitä että heidän ei tarvitse kuolla turhan aikaisin leukemiaan tai angiinaan.

Kuitenkin toisten ihmisten eettis-moraaliset sekä uskonnolliset arvot voivat merkitä todella paljon vaakakupissa, eikä kukaan noista lapsista koskaan kuitenkaan tule äänestämään missään vaaleissa. Joten tietenkin kaikki kajoaminen ihmisen perimään pitää tuolloin kieltää, koska se sotii jonkun ihmisen ajatusmaailmaa vastaan. Samoin kaikki erilainen tietenkin on aina sellaista, että se pitää sulkea omasta elämästä pois. Ja tietenkin se, että jollain muulla menee huonommin kuin itsellä on hyvä keino kääntää ihmisten huomio pois omista virheistä. Uskonto on muuten loistava tapa kääntää ihmisten huomio pois sellaisista asioista, jotka ovat joillekin ihmisille vaikeita. Ja kaikkein vaikein asia on sitten se, että jos vaikkapa julki-rasisti on käynyt Afrikassa ja käyttänyt prostituoitujen palveluita, niin se jos sattuu paljastumaan, niin silloin tietenkin hän menettää tuolloin kasvonsa oman väkensä edessä.

Mutta kuitenkin voidaan tässä myös miettiä sitä, miksi meillä on niin vaikeaa kaiken maailman vähemmistöjen sekä erilaisten ihmisten kanssa. Syy miksi esimerkiksi joitakin lapsia kannustetaan kotona siihen, että heidän pitää vältellä esimerkiksi romaneja saattaa johtua siitä, että näiden lasten ja nuorten vanhemmat pelkäävät sitä, että heidät tunnistetaan joiksikin rasisteiksi, joiden toiminta ei ole nuorena ollut aivan niin lainkuuliaista, kuin mitä he haluaisivat muiden uskovan. Ja jos esimerkiksi joku 1990-luvun nuori on ollut mukana jonkin skinhead-joukon toiminnassa, sekä heittänyt polttopulloja, niin hän saattaa nyt olla hyvinkin tärkeässä asemassa yhteiskunnassa.

Uskonto, valta ja raha ovat monimutkainen yhdistelmä

Kimmo Huosionmaa

Uskonto sekä sen suhde valtaan ovat aina kiehtoneet minua, ja ei vähiten siksi, että tähän asiaan meillä länsimaisilla ihmisillä on ikään kuin kaksinaismoralistinen tai kaksijakoinen asenne. Eli kaikki mitä kirjoitetaan tai sanotaan pitäisi olla jotenkin tieteellisesti todistettua, ja kuitenkin itse olen sitä mieltä, että kukaan ihminen tai ainakaan kukaan sellainen, jonka voisin tavata itse kykenisi todistettavasti väittää tavanneensa Jumalan. Vai voisiko joku oikeasti sittenkin olla kohdannut tämän mahtavan mutta samalla mystisen hahmon esimerkiksi lenkkipolulla? Ja miten tämä hahmo olisi todistanut olevansa tuo Raamatussa mainittu kaikkivaltias?


Jos puhutaan vaikka siitä, että joku olisi kohdannut Jumalan tuolla lenkkipolulla, niin silloin tietenkin pitää asiaan suhtautua siten, että yrittäisimme saada selville sen, että valehteleeko tuo henkilö, ja siihen voidaan käyttää esimerkiksi valheenpaljastinta. Sitten voisimme tiedustella, että mitä tuo henkilö itse asiassa on nähnyt, eli onko hän kohdannut jonkun hologrammin, tai ilmaan heijastetun diakuvan, tai onko tuolle henkilölle ehkä annettu jotain huumeita? Kun tällaista asiaa, että joku olisi oman kertomuksensa mukaan  tavannut Jumalan, ja sitten esimerkiksi kertoisi tästä vakavalla naamalla poliisille, niin silloin saattaa tällaisten tarinoiden takana olla esimerkiksi huumepiireissä velkaantuminen.


Tuolloin saattaa ihmisen vallata sellainen ylimaallinen tunne siitä, että hän olisi vähintään keskustellut herran enkelien kanssa, koska kun ihminen velkaantuu, niin silloin seurauksena on noissa piireissä erittäin ikävä asia, koska nuo huumekauppiaat eivät mitään kovin anteeksi antavia ole. Sama koskee tietenkin myös salakuljettajaa, jos hän on kadottanut huumelastin. Tuolloin saattaa mielessä käydä sellainen asia, että mitä jos vaikka lähtisi mielisairaalassa käymään, ja miettimään tulevaisuutta aivan uudelta kannalta. Mutta sitten tietenkin voidaan miettiä sitä, että moni muukin saattaa haluta tuollaiseen laitokseen siksi, että he tietävät jostain asiasta liikaa. Ja kun otetaan sellainen asia huomioon, että jos joku olisi vaikka keskiajalla nähnyt papin lainaavan rahaa juutalaiselta, niin silloin olisi kannattanut ryhtyä hulluksi, koska tuollaisista asioista seurasi usein hyvin ikäviä tapahtumia.


Sama koskee tietenkin kaikkia ihmisiä, joilla on jotain salattavaa. Ja kun ajatellaan tätä papin ottamaa lainaa nykyajan näkökulmasta, niin silloin sitä voisi verrata tilanteeseen, missä esimerkiksi jonkun huumekauppiaan pomo tapailee vaikkapa jotain tuomaria tai poliisiylijohtajaa jossain hämärällä parkkipaikalla tai hänet kuvataan  linnan juhlista itsenäisyyspäivänä. Kyseisessä tapauksessa saattaa joku alainen saada kammottavia psykoosin oireita, ja lähteä kertomaan hilpeitä juttuja kohtaamisesta vaikkapa arkkienkelien kanssa.


Mutta tässä sitten vähän eksyin aiheesta, joten palataan siihen, miten uskontoa käytetään vallan välineenä. Ennen kuin kirkosta tuli valtion osa, niin tuo järjestö toimi ilmiantoa varten tehtynä koneistona, jonka tehtäviin kuului kuninkaan vastaisten salaliittojen sekä valtion vastaisen toiminnan paljastaminen. Tuolloin valtion henkilöitymä oli kuningas, jonka asema perustui jumalalliseen varjelukseen. Kuningas oli oikeastaan yksi papeista, ja hänelle kerrottiin kaikki mahdolliset salaisuudet. Ja mikäli kuninkaan kuolema oli mainittu keskusteluissa, niin silloin seurauksena oli syyte jumalanpilkasta sekä kuolemantuomio. Esimerkiksi Henrik VIII jakoi tällaisia tuomioita melko kevein perustein, ja hänen kohdallaan riitti se, että joku ilmiantoi tällaisen keskustelun, ja tuolloin sai vielä ilmiantaja mennä mestauslavalle, koska hän oli maininnut kuninkaan kuoleman.


Mutta Henrik VIII saattoi olla erään aineenvaihduntasairauden uhri, joten hänen despoottinen käytöksensä saattoi johtua sairaudesta, joka muutti hänen käytöksensä hyvin arvaamattomaksi. Ja runsas alkoholin käyttö vain pahensi tuota tilannetta. Kyseinen mies on loistava esimerkki siitä, että miksi valtionpäämiehen olisi hyvä toimittaa aika ajoin lääkärintodistus terveydentilastaan. Syy siihen, miksi Henrik VIII:tä muuten pidetään uskomattoman kovana hallitsijana johtuu siitä, että hän mestasi kolme kuudesta vaimostaan, eikä siksi, että hän hallitsi maataan melko kovalla otteella.


Syy miksi muuten monet suuret maailman uskonnot ovat niin kamalan patriarkaalisia johtuu siitä, että miehet ovat fyysisesti naista vahvempia. Tuolloin noiden uskontojen perustajat ovat ajatelleet, että jos he saisivat miehet kääntymään oman aatteensa kannalle, niin silloin tietenkin myös naiset seuraavat perässä. Siksi esimerkiksi Koraani korostaa miehen asemaa perheen sekä kaikkien muiden asioiden päällikkönä. Tuo seikka lienee peräisin joko Itä-Roomasta tai alkukirkosta, jossa mies ja nainen kohotetaan perheen kuninkaallisiksi, kun he menevät naimisiin.


En tiedä olivatko ensimmäiset, joille tämä seremonia tehtiin oikeasti olleet Justianus sekä Theodora, jotka olivat Bysantin hallitsijoita 483-565 jKr. Se miten paljon noita Bysantin seremonioita on kopioitu Koraaniin tai muihin vastaaviin kirjoihin on jäänyt historian hämärään. Ja kun profeetta Muhammed perusti uuden uskonnon, niin tietenkin hän jotain tapoja otti sen ajan Arabiassa vaikuttaneesta Itä-Rooman tai Bysantin keisarikunnasta, koska hän ei aivan kaikkea voinut itse keksiä.


Se että alkoholi on muslimilta kielletty viittaa siihen, että Muhammed on saattanut olla alkoholistin poika, ja se selittäisi sitten hänen kielteisen suhtautumisensa tuohon meille tavalliseen nautintoaineeseen. Ja koska Muhammed oli taitava sotilas, niin se tuo mieleen sen, että olisiko Bysantti sitten hänet kouluttanut tuohon tehtävään, Joten olisiko tuon miehen tausta ollut Bysantissa?


Mutta tämä asia on tietenkin yhdentekevä, ja nykyään Islam on erittäin suuri valtatekijä maailmalla, koska juuri arabeilla on todella paljon rahaa, jonka he voivat sijoittaa eri kohteisiin. Joten tällainen asia tietenkin tekee suhteet islamilaiseen maailmaan mutkikkaiksi. Öljysheikkien rahat kelpaavat kyllä kaikkialla, ja siksi Islamia ei voi enää suorastaan tuomita, koska se saattaisi viedä nuo rahat johonkin muuhun kohteeseen kuin esimerkiksi New Yorkilaisen tai Berliiniläisen pilvenpiirtäjän työmaalle. Ja tietenkin kaikki muu paikat kuin se, mikä juuri sen nimenomaisen New Yorkissa tai Berliinissä pilvenpiirtäjää rakentavan yhtiön työmaa on, ovat poissa tuon yhtiön kassasta.

Miksi uskonnon opetus pitää järjestää eri ryhmissä?

Kimmo Huosionmaa

Puhuttaessa uskonnon opetuksesta, niin silloin tällöin eteen tulee kirjoituksia, joiden mukaan elämänkatsomustiedon, sekä eri uskontojen sekä virallisten uskontokuntien uskonnon opetuksen tulee tapahtua eri ryhmissä. Vaikka tietenkin haluaisin kuinka kunnioittaa ihmisten vakaumusta, niin kuitenkin joskus hiukan ihmettelen tätä lain pykälää. Kun lakia hiukan tarkemmin katsotaan, niin se että jonkun tietyn uskonnon harjoittajia löytyy kunnasta kolme, niin heille pitää tuota opetusta järjestää. Tällöin tietenkin halutaan kunnioittaa ihmisten vakaumusta sekä oikeutta opettaa jälkikasvulleen omia arvojaan sekä asenteitaa, mutta samalla kuitenkin voidaan kysyä, että mitä ihmeen salaista noissa uskonnoissa sitten oikeastaan on?



Ei siellä tunnilla mitään sen ihmeempiä asioita pitäisi tapahtua, kuin muissakaan luokissa, joten sen tähden meidän pitää kyllä kysyä, että onko järkevää opettaa kaikkia uskontoja jatkuvasti eri ryhmissä. Mielestäni tällainen asia saattaa aiheuttaa sen, että esimerkiksi maahanmuuttajien integroituminen yhteiskuntaamme on sen vuoksi viivästynyt, ja samalla tietenkin voidaan miettiä tilannetta, jossa esimerkiksi joku vieraan uskonnon opettaja onkin oikeastaan fundamentalisti. Kun me suomalaiset käymme koulua, niin silloin tietenkin meidän omilla vanhemmilla on sellainen käsitys asioista, että esimerkiksi uskonnon tunnilla ei ainakaan saa yllyttää mihinkään pyhään sotaan, mutta miten nuo maahanmuuttajat reagoivat tuollaisiin asioihin.



Kulttuurien ero on näissä asioissa kuitenkin melkoinen, ja joissakin maahanmuuttajien kodeissa saattaa uskonto näytellä erittäin suurta roolia jokapäiväisessä elämässä. Ja noissa maissa saattaa sitten asenne olla sellainen, että aikuinen saa tehdä lapsille mitä huvittaa. Samoin ainakin joskus tulee sellainen ajatus, että mitähän noilla tunneilla oikeastaan tehdään, joten olisiko tällaisen asian takia hyvä, että myös muut saavat nähdä noita tunteja, joissa puhutaan kuitenkin asioista, jotka näkyvät joka päivä TV-ruudussa. Eli olisiko parempi että myös nämä vähemmistöjen edustajat saavat sitten itse näyttää sitä, että millainen oikeasti on heidän uskontonsa. Jos ajattelette, että tarkoitan tässä vain muslimeita, niin olette väärässä. Nimittäin myös kristillisten liikkeiden toiminnasta löytyy huomauttamista  ainakin maailmanlaajuisesti.



Eli Katolisen kirkon edustajia on tässä kärähtänyt sekä siitä, että heidän valvomissaan koulukodeissa sekä muissa kasvatuslaitoksissa on tehty paitsi seksuaalista väkivaltaa, että lapsia on pakotettu tekemään orjatyötä, ja esimerkiksi pahoinpitelyn seurauksena menehtyneitä lapsia on haudattu noiden koulujen pihoihin. Joten myös olisi mukavaa tietää, mitä noiden verhojen takana oikeasti tapahtuu, kun tässä vähän aikaa sitten erään kristillisen suunnan pastorit syyllistyivät lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tai tarkemmin sanottuna tuo hyväksikäyttö oli jatkunut vuosia, ja tässä sitten mieleen tulee, että kovin paljon tuon suuntauksen eli Katolisen kirkon edustajia on kärähtänyt nimen omaan pedofiliasta sekä ilmeisesti myös muusta hyväksikäytöstä.



Joten jos ajatellaan kulttuuria sekä ryhmien kokoja, niin esimerkiksi eteläisessä Euroopassa ja Brittein saarilla on sellaisia vanhoillisia yhteisöjä, joissa lasten ruumiillinen kurittaminen on ikään kuin tapa, ja jos puhutaan vaikka kolmen lapsen ryhmästä, niin niissä sitten voi tilanne olla se, että hakkaaminen saatetaan salata, ja lapsille väittää, että noin saa tehdä, ja että maamme laki sallii tämän toiminnan. Todellisuudessa lapsen pahoinpiteleminen on laissa kiellettyä toimintaa, mutta esimerkiksi maahanmuuttaja saattaa olla tietämätön näistä asioista. Ja tietenkin tällaiselle ihmiselle on helppoa uskotella, että maassamme ei asiasta välitetä, jolloin viranomaisille on muka turha kertoa pahoinpitelystä. Ja samalla pitää muistuttaa, että esimerkiksi kotimaisille uskonlahkoissa toimiville tahoille ei lapsen hakkaaminen ole mitenkään vierasta. Kun toinen ei ehkä edes osaa suomea lukea, niin silloin on helppoa valehdella, että laki oikeuttaa johonkin pahoinpitelyyn.

https://yle.fi/uutiset/3-10357647

https://www.ksml.fi/ulkomaat/Lastenkodin-kauhut-julki-Jerseyn-saarella/65138


https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/raportti-irlannin-katoliset-koulukodit-olivat-lasten-painajainen/2165626#gs.iT7x5fM


https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/110238-lastenkoti-eristi-ja-kuvasi-lapsia-30-paivaa-putkeen

Suhde uskontoon on jokaisen oma asia

Kimmo Huosionmaa

Kirjoitin juuri samasta asiasta englanniksi toisaalla, mutta koettakaa kestää. Jokaisen ihmisen suhde uskontoon on sellainen, että se muuttuu elämän myötä. Vaikka kirkossa tunnustamme yhteisen kristillisen uskomme, niin se että uskommeko todella Jumalaan on jokaisen kuitenkin itse mietittävä. Eli tällaista uskontunnustusta tuskin kukaan oikeasti todesta ottaa, että esimerkiksi rippikoululainen istuu kirkossa sekä lausuu muutaman sanan muiden mukana.

Kun puhutaan siitä, kuinka ateismia voidaan käyttää mukavasti hyödyksi esimerkiksi työpaikkakiusaamisessa, niin tietenkin silloin voidaan ajatella, että työpaikalla on kolme ryhmää, joista yksi on niin sanottu johtoryhmä, ja sitten heillä on käytössään kaksi alaisista koostuvaa ryhmää, joista toisen kanta on se, että Jumala sekä kirkko ovat aina oikeassa, ja sitten tietenkin on ryhmä, jonka kanta on puhtaasti ateistinen.

Tällä tavalla taataan sellainen asia, että joka tapauksessa kiusaamisen kohde on aina väärässä, ja työryhmässä voidaan sitten peittää hienovaraisesti suuta, kun hän sanoo jotain, koska se on jonkun mielestä varmasti jotenkin huvittavaa. Kun taas sitten ajatellaan sitä, että joku henkilö piiloutuu uskonnon taakse, niin hän voi aina vedota siihen, että uskonto on hänelle hyvin tärkeä asia. Kun ajatellaan sitä, miksi esimerkiksi ateismi samaistetaan vallankumoukseen, niin silloin vastausta voidaan etsiä Ranskan suuresta vallankumouksesta, jolloin kuningas ensimmäistä kertaa joutui luopumaan kruunusta kansan hyväksi.

Tietenkin Englannissa oli niin sanottu "Mainio vallankumous" edeltänyt tätä toimintaa, ja Amerikassa oli itsenäisyyttä alettu vaatia kovempaan sävyyn, mutta ensimmäistä kertaa kuningas syrjäytettiin tavallisten ihmisten toimesta hänen omalla maallaan. "Mainiossa vallankumouksessa" nimittäin aateliset olivat ne, jotka vetivät Englannin kuninkaalta vallan pois. Mutta kuitenkin Ranskan vallankumouksessa tuli sellainen asia tietoon, että kuninkaan vastustaminen ei merkinnyt salamaa kenenkään päähän, vaikka hänen valtaansa oli perusteltu Jumalalta tulleella mandaatilla.

Kun ajatellaan ateismia esimerkiksi vallankäytön välineenä, niin se että Neuvostoliitossa aikoinaan kiellettiin uskonnolliset symbolit, johti tietenkin tuon autoritaarisen järjestelmän hajotessa vastareaktioon, koska kaikki kielletty kiehtoo ihmisiä, ja Neuvostoliitossa oli uskontoon kohdistuva vaino erittäin kova. Ja tietenkin ihmiset halusivat tutustua tuohon asiaan, joka oli ollut heiltä kiellettynä vuodesta 1918. Puhuttaessa siitä, kuinka ihmiset sitten yleensä ajattelevat uskonnosta, niin meidän ajattelutapamme asioista muuttuu jopa päivän mittaan, ja siksi kannattaa hieman miettiä sitä, mitä tuosta asiasta kirjoitamme.Se että joku lukee vaikka joulujuhlissa Raamattua ei tarkoita, että hän sen enempää olisi uskossa kuin vaikka joku julkisesti  kommunistiksi tunnustautuva,

Jos ajatellaan nuorta ihmistä, joka on täysin terve, niin hänellä on tietenkin toinen kuva uskonnosta, kuin ihmisellä joka makaa sairaalassa kuolinvuoteellaan. Ihmisen asenne uskontoon siis muuttuu sen mukaan mikä on hänen elämäntilanteensa, ja kun tuota asiaa ajatellaan tarkemmin, niin oikeastaan ainakaan minä itse en ole Jumalaa tavannut. Ja niin kauan kuin asiasta ei ole esittää todisteita, niin olemme pelkästään uskon varassa. Eli uskommeko Jumalaan vai emme, kas siinä vasta elämää suurempi kysymys, johon voimme aina löytää sopivan vastauksen. Ja tietenkin esimerkiksi sosialistiseen yhteisöön kuuluva voi vastata tällaiseen kysymykseen vähän sen mukaan, mikä sattuu olemaan tilanne.

Kun isovanhempia lähdetään tapaamaan vanhainkotiin, niin silloin tietenkin on aivan paikallaan sanoa sellaisia asioita, jotka miellyttävät heitä. Mutta toisaalta taas tuossa sosialistisessa yhteisössä kuten puoluekokouksessa taas voi vastaus olla hyvin erilainen. Ja ainahan tuollaiseen kysymykseen voi vastata vastakysymyksellä, että mitä tuo kysyjä itse on asiasta mieltä? Kun tuota ateismia sitten taas käydään läpi, niin tietenkin tähän vastaukseen vaikuttavat ihmisen omat sosiaaliset taidot, eli siinä sitten taas mietitään aina sitä, missä tilanteessa tuo kysymys tulee. Ja eihän aina tarvitse asioista olla toisen kanssa samaa mieltä. Joskus voi tilannetta hiukan provosoida vastaamalla tavalla, jonka tietää olevan tuon kysyjän kantaa vastaan.

Uskonto on asia, josta aina välillä keskustellaan erittäin kärkkäästi. Se on ollut kautta aikojen vallankäytön väline, jossa hallitsijan sekä perheen miespuolisten jäsenten asemaa on kohotettu korkeuksiin. Jos henkilö on vastustanut keisaria tai isäänsä, niin hän on vastustanut Jumalaa. Mutta tällaisessa tapauksessa on Raamattu ollut melko kiusallinen kirja, koska siinä kehotetaan olemaan laupias myös vihollista kohtaan, mutta tietenkin esimerkiksi kohta "joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa" on tietenkin vedonnut kaiken maailman lasten hakkaajiin, joista lapsen pahoinpitely on oikein.

Samoin tietenkin esimerkiksi kaiken maailman aseet eli ohjukset ja rynnäkkökiväärit  eivät varmaan ole se, mitä Raamatussa tarkoitetaan uskonnolla. Kuitenkin uskonnolla perustellaan myös asevoimien olemassaolo sekä se, että esimerkiksi perheen päällikkö on aina mies. On ihmisiä joiden elämää on varjostanut kotiväkivalta, jota tehdään Raamatun nimessä, ja heillä tietenkin on oma näkemyksensä uskonnosta. Eli kuten alussa olen todennut, jokaisella meistä on oma näkemys uskonnosta, ja se mitä muille tästä asiasta kerromme saattaa olla hyvinkin sitä vastaan, mitä todellisuudessa ajattelemme. Kyse on kuitenkin uskon asiasta, vaikka se onkin joillekin hyvin henkilökohtaista. Jos joku ihminen on esimerkiksi uskovainen tai ateisti, niin mitä väliä sillä on? Jos tuo asia vaikuttaa hänen jokapäiväiseen elämäänsä tai työhönsä, niin se sitten on toinen juttu.

Mutta kuten sanottu on, niin tietenkin kovaääninen todistelu puoleen tai toiseen kannattaa siirtää sellaiseen paikkaan, missä keskustelusta tulee rakentavaa. Eli myös siitä, missä tästä asiasta puhutaan kannattaa keskustella, koska rakentavaa keskustelua ei varmaan kukaan voi ajatella vaikkapa ravintolassa kännisten ihmisten keskellä tai jonkun äärimmäisen uskonlahkon parissa. Eli myös se missä tästä asiasta keskustellaan sekä kenelle nyt sitten asiasta puhuu, kannattaa aina miettiä loppuun asti, tai seurauksena voi olla sellainen naurunremakka, että siinä aivan korvat muuttuvat punaisiksi.