Maatamme uhkaa jopa lama.

 Se mikä saa ihmiset pelkäämään lamaa on rakennusalan ahdinko, jonka pelätään leviävän muillekin sektoreille. Eli kukaan ei oikeastaan tiedä kuinka paljon verkostotakauksia suurilla rakennusyhtiöillä on keskenään. Samoin kukaan ei tiedä miten paljon saatavia pankeilta jää saamatta, jos joku suuri rakennusyhtiö menee konkurssiin. Suurten rakennusyritysten ongelma on siinä, että ne työllistävät valtavan määrän alihankkijoita, joille joku rakennusalan keskeinen toimija saattaa olla oikeastaan ainoa asiakas, josta ne saavat säännöllistä tuloa. Ja jos valtavan yritysryppään eli toimintaklusterin keskeinen toimija lakkaa olemasta, niin silloin voivat seuraukset olla vähintään laaja-alaiset. 

Tervetuloa lamakauden Suomeen. Tosin me emme ole vieläkään oikein toipuneet 1990-luvun lamasta sekä pankkikriisistä. Tällä nykyisellä oikeistojallituksella on vielä edessään tilanne, jossa se voi luvata ihmisille esimerkiksi verta, hikeä sekä kyyneleitä. Lama tietenkin vaikuttaa koko yhteiskuntaan tavalla, joka muistuttaa apatiaa, sekä samalla myös jotain muuta. Eli laman torjuntaan on olemassa monia erilaisia keinoja, joista yksi on tietenkin julkisten investointien lisääminen. Ja julkisten investointien lisääminen vaatii sitä, että valtio hankkii jostain rahaa, jolla se voi noita investointeja maksaa. Tuo julkisten investointien lisääminen lisää sitten valtion velkataakkaa, ja sitten taas meidän pitää löytää uusia säästökohteita. 

Tietenkin esimerkiksi työttömyysluvut saadaan alas yksinkertaisesti laittamalla henkilöt pois työttömyyskortistosta joko tukityöllistetyiksi johonkin työpaikkaan jota kukaan muu ei ole halunnut. Tai sitten pitkä-aikaistyötön voidaan lähettää suoraan sairaslomalle tai sairaseläkkeelle, mikä tarkoittaa että hänen työttömyyskorvauksensa nimi muutetaan joksikin muuksi. Valtion kannalta se ei tarkoita kuitenkaan säästöjä, vaan sitä että valtio vain siirtää tuon saman korvauksen, minkä se muuten maksaisi työttömyyskorvauksen nimellä toiselle nimelle. 

Tukityöllistäminen tarkoittaa sitä, että valtio maksaa henkilön palkan, ja se tuo valtiolle vain menoja. Jos sitten tukityöllistetty ei viihdy työssään, niin hän kokee samanlaisen työuupumuksen kuin muutkin työssäkäyvät. Mikäli sitten joku yksityinen työnantaja asettaa paikan tukityöllistettävien haettavaksi, niin se saattaa tarkoittaa että työpaikka on sellainen, että sitä on vaikea täyttää. 

Se että ministeriöt löytävät säästökohteita ei tarkoita oikeastaan mitään muuta kuin että joku yleensä pientuloinen menettää työpaikkansa, tai sitten joku yhteiskunnallinen palvelu muuttuu taas maksulliseksi. Siis se että jostain säästetään ei tarkoita sitä, että tuo säästetty raha sitten siirtyy mihinkään, missä sillä voidaan esimerkiksi lyhentää velkoja. Joku 170 miljoonan euron säästö on sitten pieni summa, jos sillä pitäisi maksaa 170 miljardin euron velkaa. Jos puhutaan sitten siitä, että valtion pitää saada jostain rahaa, jotta se voisi maksaa esimerkiksi poliisien palkkoja, niin tuolloin tapoja on kaksi. 

Ensimmäinen on se, että henkilö, tai yhteisö sekä yhtiöverotusta kiristetään, ja toinen on se, että jotain välillisistä veroista kuten arvonlisäverotusta kiristetään. Tietenkin valtio voi kehittää esimerkiksi veroalen nimellä kulkevan elvytyspaketin, jotta ihmisiä saadaan ostamaan tavaroita. Mutta sitten eteen tulee tilanne, missä tuo veroale on pois valtion taskusta. Ja saadakseen rahaa pitää valtion sitä jostain hankkia. Eli tuolloin voidaan kiristää ALVtä tai sitten ottaa lainaa, jos henkilöverotukseen ei voida koskea. 

Tuolloin tilanne muuttuu sellaiseksi, että veroale itseasiassa vie rahaa kuluttajan taskusta, sekä hillitsee ostohalukkuutta, koska tavarat sekä muut hyödykkeet muuttuvat kalliimmiksi, kun henkilöverotuksen alentamisen aiheuttamaa lovea valtion tuloihin korvataan kohottamalla ALVtä. Tai sitten ALV alennuksen aiheuttamaa lovea korvataan kohottamalla jonkun muun hyödykkeen verotusta.  

Mikäli yhtiöverotusta kiristetään, niin silloin esimerkiksi start-up yritysten perustamiseen liittyvät riskit  muuttuvat suuremmiksi. Eli jos yrittäjältä menee neljännes tuloista ALVn muodossa, niin hän tuskin kokee yrittämistä kovin kannattavana ratkaisuna. Sitten ALVn jälkeen hänen pitää vielä maksaa henkilökohtainen osansa veroista. Yrittäjyyttä on esitetty ratkaisuna työttömyyteen, mutta yrittäjä ei tuo rahaa valtion taskuun, jos hän ei saa töitä yrityksensä kautta. 

Mutta samalla tietenkin jos yrittäjä ei saa työtä yrityksensä kautta, niin silloin voidaan kysyä että mitä mieltä on pitää yllä yrittäjyyden kulissia sekä maksaa yrityksen laskuja, jos se ei tuota yhtään mitään. Samoin suuret yritykset lähtevät ulkomaille, koska niiden verotus on liian korkea. Verotusratkaisu on aina kompromissi. Jos henkilöverotusta kiristetään liikaa, niin silloin ihmiset eivät ehkä sitten enää tuo rahaa valtion kassaan. Tai he joutuvat jatkuvasti hakemaan sosiaaliavustusta. Se ei ole valtion talouden kannalta asia, jolla saadaan julkista taloutta pienennettyä. 

Asia joka ehkä saisi aikaan muutoksen on aitojen työpaikkojen luominen. Kun valtio työllistää pakkokeinoja käyttäen jonkun pitkäaikaistyöttömän sekä maksaa tämän palkan, niin se ei oikeastaan tuo rahaa valtion kassaan. Samoin jos työtön ei vain pidä työpaikasta, joka hänelle osoitetaan, niin tietenkään hän ei voi pakottaa pitämään tuosta työstä. Ja jos ihminen ei viihdy työssään, niin hän voi silloin kohdata työ uupumuksena tunnetun ilmiön. Se sitten vie kyseisen henkilön sairaslomalle, jossa hän ei voi edes teoreettisesti saada töitä, joista tuo henkilö maksaisi veroja. 

Valtiotalouden kannalta voidaan ajatella että sairaslomalle tai sairaseläkkeelle siirtäminen vain oikeastaan siirtää tuota henkilöä koskevan menoerän toisen ministeriön maksettavaksi. Eli valtiotalouden kannalta sairasloma tai sairaseläke eivät ole oikeastaan muuta kuin vain menoerien muuttamista toisen nimisiksi, kuten aiemmin kirjoitin. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/varoitus-hallitukselle-koko-suomea-uhkaa-jopa-lama-kaupungeissa-koittavat-kovat-ajat/b8746861-96b9-457c-89bc-81fda3aac724

Talouden taantuma sekä mitä siitä opimme

Kimmo Huosionmaa

Noin kymmenen vuotta sitten eräs sijoituspankki kaatui, ja tuo kaatuminen aiheutti erittäin pitkän sekä ikävän laman, joka koetteli myös EU:n perustuksia. Kuten varmaan kaikki muistavat, niin tuo lama tietenkin oli ikään kuin tahallaan aiheutettu, koska tiedotusvälineet puskivat ulos jatkuvasti tietoa siitä, kuinka suuri lama on lopultakin tulossa, ja silloin tietenkin finansseja seuraavat liikemiehet alkoivat toimia varovaisesti, mikä aiheutti myöhemmin tuon sijoituspankin kaatumisen sekä sen, että tuo pankki veti muut markkinat mukanaan.


Tuolloin tietenkin seurasi erittäin suuri lama, joka näkyy osittain vielä nykyäänkin, ja tuolloin tietenkin sijoituspolitiikkaa sekä myös käytännön sijoittamista ohjasivat uutiset, joiden mukaan lama oli vasta edessä. Tuollainen jatkuva negatiivisten uutisten levittäminen varmasti vaikutti rahoitusmarkkinoihin, ja se että aina jos joku käyrä osoitti ylös, saapui mediaan joku ekonomisti kertomaan, että vielä suurempi lama on tulossa. Samaan aikaan myös mediassa otettiin sellainen kanta, että EU on katoava maan päältä, ja tuolloin myös Suomen kannattaa siitä erota.


Ja tietenkin Iso-Britannian eroa EU:sta alettiin pönkittää näyttävällä media-kampanjalla, joka näkyi samalla myös omaan maahamme. Eli ero EU:sta oli ainoa mahdollinen kanta, joka julkaistiin lehdistössä. Tuolloin syntyi erityinen "Fixit"-liike, jossa EU nähtiin ainoastaan peikkona, joka piti ajaa pois. Kun sitten myöhemmin saatiin aikaan oikea kansanliike tämän asian puolesta, niin silloin tietenkin skinheadit edustivat sitä kantaa, mikä koettiin lehdistössä oikeaksi. Ja helpoimman tien lamasta nähtiin olevan ero EU:sta, vaikka pitkällä tähtäimellä tuo olisi saattanut aiheuttaa mamme jäämisen ikään kuin saareksi EU:n ja Venäjän väliin.


Emmekä enää voi luottaa asemaamme porttina itään, vaan maamme erityisasema Venäjän ja lännen välissä on murenemassa. Tällöin voidaan suoraan kysyä miksi kukaan lähtee kuljettamaan tavaroita Suomen kautta itään, vaikka Puolan tai muun keskisen euroopan kautta niitä olisi helpompi kuljettaa Venäjälle. Lehdistön valta kuitenkin mureni, ja maamme pysyi EU:n jäsenenä valtavan voimakkaasta vyörytyksestä huolimatta, ja tuolloin vihjailtiin avoimesti siitä, että esimerkiksi skinheadien partiot saattavat hyökätä sellaisten ihmisten kimppuun, jotka eivät olleet samaa mieltä heidän kanssaan.


Kun ajatellaan sitä, miten esimerkiksi kantamme talous sekä finanssipolitiikkaan on muuttunut, tai miten sitä pitäisi muuttaa, niin silloin mieleeni tulee se, että yllättäen meidän pitäisi ehkä luopua talouspolitiikassa siitä ajatuksesta, että markkinat voivat kasvaa loputtomasti. Tämä ei ole totta. Markkinoille ei koskaan mahdu mitään tuotteita loputtomasti, vaan jossain vaiheessa menettävät ostajat kiinnostuksensa johonkin tuotteeseen, koska markkinoille tuodaan hyvin nopeasti tuotteita, jotka ovat parempia kuin edeltäjänsä, ja silloin saattaa ostajien kiinnostus kohdistua ulkomaisiin vastaaviin tuotteisiin kotimaisten kustannuksella.


Tuollainen toiminta saattaa aiheuttaa sen että lama syvenee , kun osa maan teollisuudesta ei sitten enää saakaan tuotteitaan kaupaksi. Ja jossain vaiheessa markkinat täyttyvät jostain tuotteesta. Tämän takia voidaan kyllä sanoa, että mikään tietty tuote tai tuoteryhmä ei koskaan saisi olla valtion talouden veturina. Nokian dominoiva asema tietenkin edesauttoi laman torjumisessa kauan sitten, mutta tämä viimeinen finanssikriisi on osoittanut sen, että valtion pitää ajatella hiukan laaja-alaisemmin, eikä koskaan saisi mitään talouden veturin roolia antaa vain yhdelle yhtiölle.


Valtiolla pitää olla myös muita vetureita tarjolla, jos ryhdytään ajattelemaan tilannetta, missä tuo yksi yhtiö ei enää menesty. Tuon takia valtion pitää ajatella niin, että vetureita löytyisi mahdollisimman laajalta sektorilta, ja nuo veturit sijaitsisivat niin, että niiden markkinat olisivat mahdollisimman laaja-alaisia. Tätä voidaan verrata metsien biodiversiteetistä puhumiseen. Jos metsän lajisto on tarpeeksi monipuolista, niin silloin ei yksi tietty loinen tai tauti voi mitenkään tuhota koko puustoa.


Tuolloin ainakin osa metsän puustosta pelastuu, koska mikään tauti tai loinen ei tuhoa kuin tiettyjä puita, jolloin osa puustosta säilyy, vaikka muita kohtaisi tuho. Ja samalla tavoin jos yritystemme toimialat olisivat mahdollisimman monipuolisia, niin silloin tietenkin jos osa yhtiöistä kaatuu siksi, että niiden toimialan tuotteet eivät mene kaupaksi, niin muut teollisuuden alat sitten säilyisivät.