Miksi tunnettu Kremlin sotabloggaaja jättää isäntänsä?

 

"Kremlin tukijan täyskäännös. Vladimir Putinin tukijana ja Kremlin käsikassarana tunnetun bloggaajan hyökkäys presidentti Putinia vastaan herättää ällistystä Venäjällä. Arkistokuvassa keskistä Moskovaa ja Kreml.) (MSN.com)

"Vaikutusvaltainen venäläinen bloggaaja, suorista Kreml-suhteistaan tunnettu Ilja Remeslo julkaisi tiistai-iltana ällistystä herättävän kirjoituksen, joka lähettää šokkiaaltoja läpi Venäjän yhteiskunnan." (MSN). Tuota kritiikkiä voidaan ehkä pitää Kremlin ansana, mutta joidenkin mielestä se oli liian rajua, ollakseen niin sanottu "honey pot" ansa, jolla ihmisiä houkutellaan avautumaan Kremlin vastaisista mielipiteistään. Toisaalta taas joku voisi kyllä kysyä, että eikö Kreml enää maksanut tarpeeksi? Vai alkoiko Remeslo sitten oikeasti katua Kremlille antamaansa tukea? Tiedetään että Kreml maksaa hyvin niille, jotka tukevat sen politiikkaa. Joten miksi tuo täyskäännös? 

Jos Venäjällä tunnettu sotabloggaaja, joka on myös tunnettu hyvistä suhteistaan Kremliin alkaa haukkua isäntäänsä, niin syy voi löytyä kahdesta asiasta. jos jätetään tuo "honey pot" epäilys pois laskuista. Joko tuo henkilö on huomannut, että on aika jättää uppoava laiva. Eli hän ei voi ehkä enää luottaa Kremlin miesten tukeen. Tai sitten toinen mahdollisuus on se, että hänen sosiaalisen median tilinsä on kaapattu. Tuolloin hakkerit ovat ottaneet tuon tilin haltuunsa, ja sitten suoraan lähteneet kirjoittamaan sitä, mitä Kreml ei voi sietää.

Ja itse uskoisin että enemmän tai vähemmän Ukrainan valtion laskuun toimivat hakkerit varmasti yrittävät hankkia haltuunsa Venäjän hallinnon hyväksi toimivien bloggaajien käyttämiä sosiaalisen median tilejä, jotta he voivat sitten näiden nimissä kirjoittaa asioista, joista Kreml haluaa heidän vaikenevan. Samalla ajatellaan että Kreml itse sulkee noiden tukijoidensa suun. Eli kun henkilö muuttuu pettymykseksi, niin Kreml lähettää hänet joko Siperiaan tai Ukrainan sotaan. Tuolla tavoin esimerkiksi legendaarinen Trollitehdas, jota Putin on käyttänyt vastustajiensa pelotteluun voidaan kääntää sen omaa ruokkijaa vastaan. 

Venäjällä valtion ote Internetistä on tiukka, ja jos sitten lähdetään pelkäämään sitä, että Kremlin kiristäisi otettaan Internetistä, niin silloin tietenkin meidän pitää kyllä sanoa, että tuo ote ei voisi olla enää kovin paljon tiukempi. Juuri tuo mahdollisuus saada esimerkiksi etuoikeuksia netin käyttöön varmasti on houkutellut bloggaajia Putinin leiriin. Eli tiukka sensuurilaki tietenkin antaa mahdollisuuden lahjoa niitä, jotka haluavat olla Putinille mieliksi. 

Mutta jos sitten joku kaappaa tuollaisen henkilön tilin, niin siitä voi olla hyvin ikäviä seurauksia. Kun ihminen saa etuja, joita muilla ei ole, niin hän usein kieltää mielessään kaiken väärän. Hän saattaa ajatella että hänen lahjojansa on oikeastaan ihan mukava heppu, joka antaa paljon aineistoa sekä täyttää elämän luksuksella, josta tavalliset ihmiset eivät ole ehkä edes osanneet unelmoida. Mutta kuten olen monesti aikaisemmin sanonut sekä kirjoittanut, niin silloin jos joku sitten aiheuttaa pettymyksen Kremlille, niin seuraukset voivat olla hyvin ikäviä. 

Kreml ei voi sietää sitä, että kukaan joka saa siltä rahaa ei anna kaikkea mahdollista tukea sen projekteille. Ja jos henkilö sitten päättää, ettei Kreml olekaan enää se kaiken elämän keskus, niin sitten voi henkilö pudota parvekkeelta tai liukastua suihkussa. Se mikä tästä asiasta kannattaa muistaa on se, että jos elämän varrelle on kerääntynyt liikaa vihamiehiä, niin nuo vihamiehet voivat kirjoittaa vaikka blogin jonkun henkilön nimiin, kun hän on käymässä esimerkiksi Kiinassa. Tuollainen toiminta voi aiheuttaa pahoja ongelmia, jos tuollainen blogi sattuu paljastumaan kesken Kiinan matkaa. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/%C3%A4llistys-levi%C3%A4%C3%A4-ven%C3%A4j%C3%A4ll%C3%A4-suora-hy%C3%B6kk%C3%A4ys-vladimir-putinia-vastaan-ylitt%C3%A4%C3%A4-kaikki-punaiset-viivat/ar-AA1YZdkt?ocid=hpmsn&cvid=0b98289ef81a410dfbcf4578d0c0a21a&ei=32

Hyvin tehdyn työn palkitsemisesta

Kimmo Huosionmaa

Taas on joku asiantuntija sanonut sen, että koululaista ei saisi palkita hyvistä arvosanoista, ja tässä hän ehkä saattaa olla oikeassa. Nimittäin jos palkkio esimerkiksi kiitettävästä kokeessa annetusta suorituksesta tarkoittaa satojen eurojen palkkiota, niin silloin varmasti mennään vähän yli. Kuitenkin palkkiot lisäävät oppimismotivaatiota, sekä myös antavat kannustetta yrittää yhä ylemmäs sekä parempia tuloksia. Eli tällöin voidaan kysyä, että eikö mitään positiivista saa koskaan sanoa, kun lapsi tekee sellaista, mikä tuo sitten iloa.  Mutta kun puhutaan siitä, että hyvä arvosanoja kehutaan, niin se sitten varmaan tuo lisää intoa oppimiseen. Tällaisissa tapauksissa missä puhutaan siitä, että kiitettäviä arvosanoja kotiin tuovaa oppilasta palkitaan, niin silloin tietenkin pitäisi muistaa sanoa myös se, että millaisesta palkkiosta on kysymys.

Sanat "hyvin tehty, jatka samaan malliin" ovat sellaisia palkkioita, jotka jäävät varmaan lapselle mieleen positiivisella tavalla, ja hän sitten tuntee tuota kautta onnistuneensa koulussa. Ja sitten jos koulu menee huonosti, niin silloin voidaan puhua esimerkiksi aikaa vievän harrastuksen keskeyttämisestä. Eli sellaiset edut kuin mopot ja muut vastaavat asiat pitäisi sitoa siihen, että koulussa tehdään työt kunnolla, Ja sitten vanhempien pitää vielä muistaa antaa tuo rangaistus, jos koulu alkaa mennä huonosti. Eli jos pettymyksen sattuessa uhattua rangaistusta ei panna täytäntöön, niin se menettää merkityksensä. Ja jos koulu ei kiinnosta, niin silloin siihen pitää ottaa uusi ote, joka haetaan rangaistuksen kautta.

Samalla myös syy huonoon tai huonontuvaan menestykseen pitää selvittää, eli lapselle pitää silloin pitää puhuttelu ja ottaa selville, millaisissa piireissä hän liikkuu, sekä myös oppilashuoltoryhmään pitää silloin olla yhteydessä. Jos kympin oppilas alkaa tuoda nelosia kotiin, niin silloin kyllä on jotain tapahtunut.  Kun puhutaan palkkioista sekä kehuista, niin tietenkään huonosti tehtyä työtä ei saisi palkita, ja samoin myös kehujen jakaminen on sitten sellainen asia, joka aina välillä unohtuu työyhteisössä. Eli jos työryhmä tekee hyvää työtä, niin silloin voi myös jotain positiivista sanoa heidän osaamisestaan, eikä aina pidä vain jakaa rangaistuksia. Kun puhutaan tilanteesta, että toinen on saanut vain huonoa palautetta työstään, niin silloin hän kyllä sitten tuntee antipatiaa koko työelämää kohtaan.

Kun ajattelen palkkioita sekä sitä, miten esimerkiksi työelämässä niitä on jaettu, niin se hiukan ihmetyttää, että vaikka yhtiö tekisi kuinka huonoa tulosta tahansa, niin silti johtaja on katsonut ansaitsevansa bonuksia työstään. Eli tässä vaiheessa kysyisin, että mistä tuollainen tapa toimia on opittu? Eli jos ei hyvin tehtyä työtä mitenkään tarvitse palkita, niin miksi sitten huonosti tehty työ palkitaan? Onko se opetettu jossain koulussa, että jos ihminen epäonnistuu, niin häntä sitten siitä asiasta vain lepytetään.? Palkkio ei saisi olla mikään itsestäänselvyys, joka jaetaan joka tapauksessa. Jos joku sitten saa palkkioita ilman, että hän täyttää niiden saamiselle asetettuja ehtoja, niin silloin kyllä sitten menettää merkityksen. Eli saadakseen palkkioita, pitää ihmisen tehdä sellainen asia, että hän tekee sellaisen suorituksen, että sitä voidaan tai sitä kannattaa palkita.

Eihän kukaan saa palkkiota osallistumisesta juoksukilpailuun, vaan siitä että hän tulee kolmen ensimmäisen joukossa maaliin jaetaan palkintoja. Mutta kun puhutaan esimerkiksi koulunkäynnistä, niin tietenkään pelkkiä haukkuja ei saa antaa. Silloin tällöin on mukavaa kuulla myös jotain hyvää itsestä sekä osaamisesta. Ja jos sitten aletaan puhua esimerkiksi siitä, miten palaute annetaan, niin siinä voi kyllä sitten myös hiukan positiivista sanoa, ja myös edistyminen pitää huomioida. Mutta myös se pitää voida sanoa, jos kehitys on negatiivista. Eli oppilas on tullut ajoissa tunnille, on tietenkin hieno asia, ja kuitenkin jos hänen suorituksensa kokeessa on ala-arvoinen, niin silloin häntä pitää siitä moittia.

Toisin sanoen  tunnille ajoissa tuleminen on oppilaan velvollisuus, eikä siitä tarvitse tehdä numeroa. Mutta jos tunnilta myöhästytään, niin silloin tietenkin pitää rangaistus antaa. Ja siitä kautta pääsemme taas palkitsemiseen. Lapsi joka on saanut paljon rangaistuksia kuten jälki-istuntoa, saattaa pitää palkkiona sitä, että hän pääsee joskus "aikaisemmin kotiin", kun sitten on saapunut ensimmäisen kerran ajoissa sovittuun paikkaan, eikä silloin edessä ole rangaistusta.