Kimmo Huosionmaa
Koodareista tai oikeastaan seniori-tasoisista koodareista on maamme ICT-sektorilla pullaa, ja syytä siihen voidaan etsiä esimerkiksi siitä, että tässä taannoin oli ICT-alalle pääseminen melko vaikeaa. Eli tuolloin piti ihmisen suoraan sanottuna osata kaikki mahdolliset koodaamiseen liittyvät asiat, kun he hakivat töitä, ja siinä sitten tietenkin on käynyt niin, että vaikka ihmisellä olisi kuinka hyvä koulutus, niin hän ei ole ryhtynyt koodariksi. Näet jos ihminen ei pääse itseään kehittämään työelämässä, eikä koskaan pääse tekemään koodia mihinkään yritykseen, niin miten hän oikeastaan voi sitten kehittyä seniori-tasoiseksi koodaajaksi, joka voi toisten töitä valvoa? Kun ihminen valmistuu työelämään jostain koulusta,, niin tietenkin hänellä voisi olla sellainen tilanne, että hän ei ehkä sitten aivan kaikkia koodaamiseen liittyviä asioita osaa.
Mutta jos hän saisi mahdollisuuden opetella noita asioita, niin silloin tuo henkilö voisi ehkä sitten oppia tekemään myös niitä koodaamiseen sekä ohjelmistojen kehittämiseen liittyvää työtä. Mutta kun ajatellaan sitä, että yhtiöillä oli ennen tapana palkata kymmenen vuotta alalla ollut koodaaja, jotta työt tulisivat sitten heti tehtyä, eikä siinä työssä ketään ehditty neuvoa, niin toki esimerkiksi datanomi voi työllistyä vaikka kirjanpitäjäksi, tai ryhtyä työskentelemään vaikka lähitukihenkilönä, ja jos ihmissuhdetaitoja sekä kielitaitoa löytyy, niin silloin henkilö voisi päästä sitä kautta ihan hyvään asemaan yhtiössä.
Mutta kun ajatellaan sitä, että kun koodaaja otetaan töihin, ja häneltä odotetaan välittömästi kaikkia mahdollisia taitoja, niin siinä voidaan kyllä puhua esimerkiksi siitä, että työelämän vaatimukset ovat liian korkeita. Samoin se, että henkilön sitten tehtyä virheitä, niin hän saa lähteä firmasta saman tien varmaan latistaa haluja lähteä hakemaan tuollaista paikkaa, jossa sitten on edessä potkut saman tien, jos siihen koodiin tulee yhtää virheitä. Ja jos henkilö ei sitten pääse yhteenkään koodarien yhtiöön töihin, niin hän ei sitten kykene oikeastaan tekemään ainakaan sellaista työtä, missä tehdään ohjelmistoon liittyvää koodaamista.
Tietenkin silloin voidaan ajatella, että myöskään esimiesaseman edellyttävää kokemusta kyseinen henkilö ei sitten saa yhtään mistään, joten sitä kautta hän muuttuu jonkun toisen ammattikunnan edustajaksi, ja jos kielitaito on vankka, niin silloin varmasti myös muilta aloilta löytyy töitä. Kun ajatellaan tuota ICT-alan vetovoimaa, täytyy muistaa sellainen asia, mistä olen paljon kirjoittanut liittyy juuri tähän 10 vuotta työelämässä sekä tarkemmin sanoen koodaus alalla olleen "Pentin" palkkaamiseen, ja tilanne on vähän samanlainen kuin LVI-alalla oli 20 vuotta sitten.
Tuolloin palkattiin paljon jo työelämässä olleita putkimiehiä, jolloin vasta-valmistuneet eivät saaneet tarpeeksi kokemusta, vaan heidän oli pakko vaihtaa alaa, tai sitten mennä opiskelemaan jatkoja jonnekin kouluun, jolloin heitä ei tietenkään saa varsinaisia putkia asentamaan. Tuollainen "Pentti" oli myös tullut ICT-alalle, ja hänet sitten sai tietenkin koodaamaan mitä vain, mutta sitten kävi niin, että joku vastavalmistunut tai opiskelija ei edes pääse tuolle alalle, vaan he viettävät aikaa esimerkiksi siivoojina, josta tietenkin on paljon hyötyä tulevaa työelämää ajatellen.
Jos ajatellaan, että tuo kaupan kassana, siivoojana tai kiinteistön hoidon kaltaisissa tehtävissä vietetty aika varmasti näkyy CV:ssä sekä on tuonut valtiolle verotuloja. Mutta siitä sitten muut työnantajat näkevät, että tuolla henkilöllä ei ole kokemusta tai ystäviä ICT-alalla, ja silloin saattaa tietenkin jäädä paikka saamatta. Tuolloin varmasti CV:stä näkyy suoraan, että henkilölle on saatettu olla hiukan kamalia, ja silloin voi olla niin, että tuota henkilöä ei enää uskalleta palkata, kun hänelle on vähän tullut soitettua poskea. Ja kun ajatellaan sitä, että kyseinen henkilö sitten palkataan johtajaksi, niin tuo tilanne saattaa olla sellainen, että se koetaan työelämässä tai tuossa yhtiössä kiusallisena.
Kun ajatellaan niitä suuria johtajia, joista kirjoitetaan kirjoja, ja joiden ajatuksia siteerataan kaikissa talous- ja muissa liike-elämän julkaisuissa, niin silloin tietenkin pitää muistaa, että kaikki yhtiöiden johtajat on mukava valita ihmisistä, jotka ovat tyytyväisiä niiden toimintaan. Samoin jos yhtiöt ovat antaneet tuolle johtajalle mukavan kuvan itsestään sekä omasta henkilöstöstään, niin varmaan tuollainen johtaja osaa olla kaikille mukava. Tai oikeastaan kun ajatellaan sellaista tilannetta, missä joku suuren yhtiön johtaja on tekemisissä suoraan vain lähipiirinsä kanssa eli toisten suurten johtajien kanssa, niin silloin varmaan on helppoa jakaa kaikille bonuksia, koska tuo ryhmä käsittää vain johtajien kokouksissa tavatut henkilöt.
Tämä yritysjohtaja varmaan ajattelee olevansa kovin pidetty, kun hän siinä siistissä toimistossa antaa bonuksia toisille henkilöille, joita hän pitää lahjojen arvoisena. Mutta kuitenkin hän samalla sitten vähentää 5000 henkilöä kulujen kattamiseksi. Kun liike-elämää ajatellaan, niin esimerkiksi kolmen tai neljän kuukauden tilikausi houkuttelee johtajan tekemään vilppiä. Eli koska tuolloin tilinpäätös tehdään kolmen tai neljän kuukauden välein, niin sen saaminen positiiviseksi on todella helppoa.
Yhtiön pitää silloin vain myydä toimitilojaan sekä koneitaan, niin johan tulos kohenee kovasti. Ja tuollainen numeroiden kanssa taiteileminen ei näy sitten missään tilinpäätöksessä. Samoin työvoiman irtisanomisilla saadaan tulosta hinattua ylöspäin, koska silloin saadaan palkkamenoja pudotettua ikään kuin yllättäen. Ja tuo varmaan tekee sekä johtajan itselleen uudeksi työpaikaksi kaavailemaan yhtiöön sekä sen osakkeenomistajiin vaikutuksen suurimmalla tuotolla, mitä tuo kuviteltu yhtiö on koskaan tuottanut. Noita bonuksia on sitten mukava laskea Saimaan rannalla olevalla mökillä, kun tuo kuviteltu johtaja sitten etsii uutta työtä sekä haasteita työelämässä, jonka huipulla hän on aina ollut.
Tuollainen oikea johtaja on aina kiinnostunut haasteista eli hänellä on aina lähdössä työhakemuksia muihin yhtiöihin, joihin hän markkinoi itseään miehenä, joka laittaa paikat kuntoon sekä tekee kovaa tulosta. Ja ei tuollaisen ihmisen edes tarvitse käydä katsomassa yhtiön tuotantotiloja tai mitään muutakaan asiaa, mitä tuon johtajien tilan ulkopuolella tehdään. Riittää että hänen toimintansa tai oikeastaan hänen tietoonsa saatettu toiminta on laillista, ja jos toiminta ei ole laissa nimenomaan kielletty, niin silloin se on laillista. Tietenkin on olemassa sellaisia johtajia, jotka paloittelevat ostamiaan yhtiöitä, ja sitten he myyvät nuo osat parhaaseen mahdolliseen hintaan.
Kyseisessä mallissa yhtiöstä etsitään sellaiset osat, jotka kannattavat, ja ne yhtiöitetään uuteen yhtiöön, ja ne osat, jotka eivät kannata, laitetaan konkurssi-yhtiöön, jonka toiminta sitten vain lopetetaan. Tuolloin tietenkin tuloksena on loistavasti saneerattu yhtiö, jonka myymisestä saadaan erittäin hyvä tulos. Yhtiön omaisuus siis jaetaan kahteen tai useampaan yhtiöön, joista osasta saadaan tuottoa, ja yksi sitten lopetetaan, sekä sen veloista huolehditaan. Tällöin ei tule eteen ikäviä oikeudenkäyntejä, joissa kysellään esimerkiksi sitä, mistä hyvästä yhtiön johdolle on jaettu bonuksia sen tappiollisen toiminnan aikana.
Eli tässä tapauksessa sitten on pöytä puhdas jotta johtajamme voi hakea uutta työtä tarmokkaana saneeraajana, joka saa kaiken kannattamaan, eikä silloin jää jälkeen velkoja, joista sitten tulee joskus merkintöjä pankkien rekistereihin, joita pidetään esimerkiksi velan takaajista tai velallisista. Nimittäin jos vaikka jää tuollaisista veloista erä maksamatta epähuomiossa, niin siitä tulee helposti maksuhäiriömerkintä, ja jos käy niin, että kumppani jättää velan maksamatta, niin silloin takaajat joutuvat sen hoitamaan, jolloin edessä voi olla ikävä oikeudenkäynti, missä takaajilta kysytään esimerkiksi omaisuudesta, jolla he ovat taanneet lainaa.
Ja tuolloin voi johtajamme lehahtaa punaiseksi, jos hänet mainitaan antaneet nuo takaukseen käytetyt rahat toiselle takaajalle. Ja silloin voi edessä olla korvien punoitusta sekä sopertelua, koska tuolloin tämä kuviteltu johtaja on itse asiassa taannut lainan yksin, ja toinen takaaja on toiminut vain ikään kuin välimiehenä. Se miten tuosta sitten jatketaan päättää tuomari. Eli tämän pituinen tämä satu sitten oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.