Idän ja lännen kirkot sekä niiden rooli yhteiskunnan kehityksessä

Kimmo Huosionmaa


Idän kirkossa on aina kultaiset tai kullatut katot, tai sitten koko talo on kullattu. Mutta papit käyttävät yleensä melko halvan näköisiä asuja, jos ajatellaan asiaa esimerkiksi Iivana Julman aikalaisten näkökulmasta. Tai oikeastaan messu-asut ovat molemmissa kirkoissa samanlaisia eli loisteliaita.


Mutta tietenkin tuo kullattujen talojen käyttö saattaa vaikuttaa hieman erikoiselta, mutta sitten kun asiaa mietitään tarkemmin, niin voidaan ajatella, että kulta on lähes ikuista. Eli jos esimerkiksi talo päällystetään lehtikullalla, niin se on lähes ikuinen, ja silloin tietenkin voidaan ajatella, että esimerkiksi kultaisia paviljonkeja, saatettiin käyttää eräänlaisina postilaatikkoina tuolloin kauan sitten, kun esimerkiksi hallitsijan viha saattoi merkitä kuolemaa papille, joka toi viestiä, joka ei esimerkiksi Iivana Julman kaltaisia miehiä miellyttänyt.


Lännen kirkossa taas kultaa käytetään lähinnä vaatteissa sekä astioissa. Eli harvoin kirkkojen julkisivuissa on mitään kultaa tai kultauksia.Kullattujen ja koristeltujen vaatteiden tarkoitus oli  peittää papin henkilöllisyys, sekä myös paljastaa erilaisia asioita mahdollisesta varkaasta.


Eli jos esimerkiksi papin messussa käyttämistä vaatteista oli revitty jalokiviä irti, niin se merkitsi sitä, että varas etsi rahaa, mutta kuitenkin yleensä tavallinen varas vei kirkosta hopeaa, koska kullan sekä jalokivien alkuperä oli hiukan vaikea selittää, kun niitä lähdettiin myymään. Se mikä sitten saattoi kiinnostaa esimerkiksi aatelisen palkkaamia varkaita oli tietenkin anekaupan yhteydessä noiden lappusten säilyttämiseen tarkoitettu kirstu. Sieltä oli hyvä etsiä esimerkiksi omaa itseä koskevia ilmiantoja, jotta joku verorahoja pimittänyt henkilö sitten välttyi rangaistukselta.


Syy miksi joskus ihmisiä yli verotettiin johtui siitä, että jos maaseudulla oli paljon toimettomia henkilöitä, saattoi tuossa joukossa alkaa sellaisia juttuja kiertää, mitkä eivät olleet kuninkaille mieleen. Tuolloin tietenkin ihmiset piti saada pois tuollaisen vahingollisen toiminnan parista, joten oli parempi, että ruoka kerättiin kuninkaan linnaan. Tällä tavoin aiheutettiin nälänhätä, joka sai ihmiset pois ikävien asioiden kuten ajattelun parista.


Nälkä tietenkin aiheutti epäsuosiota, mikä sitten kärjisty, jos syyksi paljastui yliverotus. Tuolloin syyllinen löytyi jostain alempien aatelisten parista, jotka olivat kyllä luulleet noudattavansa kuninkaan käskyä, mutta sitten kun käskyn sisältäneen kirjeen kopio ei ollut löytynyt arkistosta, niin silloin alainen sai syytteen virkavirheestä, ja meni ikään kuin muiden puolesta hirtteen. Ketään ei silloin kiinnostanut sellainen mahdollisuus, että esimerkiksi kuningas itse olisi tuon käskykirjeen polttanut.


Se että lännen kirkkoa johtaa paavi voi nykyään olla hyvin julkinen asia, mutta kun asiaa tarkastellaan esimerkiksi keskiaikaisesta näkökulmasta, niin silloin voidaan kyllä kysyä, että näkivätkö ihmiset oikeasti kirkon johtajan edessään? Vai esiintyikö heille niin sanottu “edustuspaavi”, joka sitten sai käskynsä niin sanotusta “Q-lähteestä”, joka voi olla vaikka se paavi, mikä on sitten postuumisti merkitty historian kirjoihin. Eli tuolloin voidaan sanoa, että on mahdollista, että paavi ei koskaan ehkä tuolloin kaukaisina aikoina esiintynyt oikeasti ihmisten edessä, vai lukiko joku toinen esimerkiksi paavin hänelle antamia kirjoituksia?


Nimittäin on asioita, jotka tuolloin olivat arkipäivää. Paavi pelasi hallitsijoita toisiaan vastaan, jotta hän voisi hallita Eurooppaa tehokkaasti. Todellisuudessa hän oli kuin joku jengin johtaja, jonka jengiin kuului vain kruunupäitä. Ja tietenkin kun joku alkoi kysellä esimerkiksi siitä, mihin heidän veronsa oikeastaan menivät, niin silloin oli hyvä aloittaa pieni sota. Tuolloin saatiin ihmisten huomio vähäksi aikaa käännettyä pois ikävistä asioista, kuten siitä, että miten lähes kaikki tuotanto valui verojen muodossa kuninkaan linnaa kohti.


Ja tietenkin aateliset halusivat, että kukaan ei koskaan kyseenalaistanut heidän vaikuttimiaan. Tuon takia papit syöksivät pyhää tulta niiden päälle, jotka uskalsivat kyseenalaistaa sen, mitä he ympärillään näkivät sekä kuulivat. Se miksi tästä asiasta kirjoitan, on se, että uskonto on valtavan voimakas vallan väline. Uskontoon liittyy sellainen seikka, että siinä kyse on “vain uskosta”. Kukaan meistä tuskin uskoo siihen, että Jumala asuu naapurissa tai että itse olisimme Jumala.


Mutta tietenkin aina välillä esimerkiksi tavalliset ihmiset kysyivät, että milloin esimerkiksi aateliset saivat rangaistuksen teoistaan? Tuolloin papit vastasivat, että kun he kuolevat, niin vastassa on “Pyhä Pietari”, joka sitten lähettää sielun suoraan helvettiin, jos tämä on tehnyt väärin. Eli rangaistus tuli sitten joskus kuoleman jälkeen. Eikä sitä koskaan pantu täytäntöön maan pinnalla, mikä oli omiaan lisäämään epäluottamusta kirkkoa kohtaan.


Se että ihmiset sitten tunnustivat tuolloin uskonsa, johtui siitä, että edessä seisoi mies kirveen kanssa, ja jos vastasi että “ei”, niin silloin saattoi päästä hengestään. Joten tuossa tilanteessa oli parempi sitten painaa pää kiltisti alas, ja lausua papin perässä ne kuuluisat sanat, mitä rippikoulussa on opetettu, jotta kukaan ei menettäisi päätään sellaisesta syystä, että hän olisi vastustanut kirkkoa sekä kuningasta, jonka edustajia alemmat aateliset olivat. Ja se sitten merkitsi jumalanpilkkaa, joka taas johti elävältä polttamiseen.

Ristiretket ja niiden oudot taustat

Kimmo Huosionmaa

Kaikki me historiaa lukeneet olemme varmaan kuulleet ristiretkistä, joiden virallinen tarkoitus oli saattaa Jerusalem sekä “Pyhä maa”, mikä tarkoittaa nykyistä Israelin aluetta kritstittyjen hallintaan. Nykyään noiden ristiretkien tarkoitus on määritelty johtuneen paavin halusta purkaa Euroopan kaupunkien ylikansoitusta Palestiinaan. Kuitenkin noiden vuosien 1095-1291 väliin sijoittuneiden sotilaallisten toimien tarkoitus saattaa olla myös jokin muu, kuin vain paavin halu lähettää Eurooppalaisia tuonne kaukaiseen Lähi-Itään taistelemaan muslimeja eli saraseeneja vastaan. Tuo joku muu syy saattaa liittyä sellaiseen ajatteluun, että sota on hyvä keino kääntää ihmisten huomio johonkin muualle, kuin asiaan joka saattaisi olla jollekin ihmiselle hyvin kiusallinen. 



Joten tuolloin kauan sitten oli asioita, jotka varmaan jokainen paavi halusi unohtaa, ja siksi ihmisten katseiden haluttiin kääntyvän kohti Pyhää maata, jotta he eivät esittäisi mitään ikäviä kysymyksiä, jotka koskivat Katolisen Kirkon asemaa kaikkien hallitsijoiden ja ihmisten päällä oleviin asioihin. Tuolloin saattoi esimerkiksi noihin hyvin ikäviin kysymyksiin liittyä sellainen asia, kuin Islamin synty, joka alkoi Profeetta Muhammedin marssilla Mekkaan. Tuon uuden uskonnon nopea leviäminen vuoden 630 jälkeen saattaa olla sellainen asia, joka oli “hieman” kiusallinen noille paavin miehille sekä Euroopan ruhtinaille, jotka vannoivat olevansa Jumalan asialla. Eli tuolloin tuota islamin nopeaa leviämistä Pyreneiden niemimaalla sekä vasta Keski-Ranskassa tapahtunutta pysäyttämistä voidaan pitää asiana, josta ei haluttu keskustella. 



Tuo muslimien pysäyttäminen tapahtui sotapäällikkö Kaarle Martel (Lat. Carolus Martellus “Kaarle Vasara”) torjui heidät Poitiers’n (tai Toursin) taistelussa vuonna 732.  Mutta kuitenkin se miksi epäilen Ristiretkien syyksi jotain muuta kuin pelkkää halua kostaa muslimien tekoja Euroopassa sekä halua purkaa kaupunkien ylikansoitusta johtuu siitä, että jostain syystä kalenterista puuttuu ikään kuin vuosia 611-911 jKr. ajalta. Tuota teoriaa kutsutaan “Keksityn keskiajan teoriaksi”, ja sitä pidetään ikään kuin eräänlaisena salaliittoteorioiden kategoriaan kuuluvana asiana. 



Kun tuota teoriaa ajatellaan vähän tarkemmin, niin huomaamme siinä olevan yhden pienen asian, nimittäin koko keskiaika oli euroopassa sellaista erittäin ahdasmielistä aikaa, jolloin pienimmästäkin asiasta, joka saatettiin tulkita Katolisen kirkon vastustamiseksi saattoi joutua poltetuksi roviolla. Tuollainen äärimmäinen toiminta, missä esimerkiksi naisten lukutaito saattoi johtaa heidät kuolemaan voidaan tulkita äärimmäiseksi sensuuriksi. Tällaisessa ilmapiirissä varmasti on historiaa kirjoitettu niin kuin herrat haluavat sitä kirjoitettavan. Ja esimerkiksi moni hallitsija saattoi suoraan kirjoituttaa esimerkiksi jonkun suuren kristillisen tapahtuman omaksi syntymäpäiväkseen. 



Muutenkin keskiajalla oli hyvin vähän muuta kirjallisuutta kuin Raamattuja. Nimittäin jos kirjan katsottiin olevan vallitsevan Katolisen kirkon näkemysten vastainen, niin silloin sen hallussapidosta tai kirjoittamisesta saattoi henki lähteä. Ja tuolloin maalliset hallitsijat pyysivät paavin apua siihen, että he saivat “herran siunauksen” omalle vallan käytölleen. Ja jos joku asia sitten alkoi omaa kansaa vaivata, niin pieni sota sitten palautti väen ruotuun hyvin nopeasti. Jos ajatellaan esimerkiksi sitä, että tuolloin keskiajalla ei myöskään mitään muuta historiankirjoitusta ollut kuin kreivien ja muiden aatelisten päiväkirjoja, niin silloin niihin ei varmasti merkitty mitään, mikä olisi saattanut tuon kreivin ikävään asemaan. Tuolloin kuninkaat hallitsivat paavin luvalla, mikä tarkoitti, että he vastasivat toimistaan vasta kuoleman jälkeen, koska Jumala oli tuon ajan käsityksen mukaan antanut heille sen aseman, mikä heillä oli. 



Eli maallinen laki ei heihin ulottunut, joten jos puhutaan vaikka historian väärentämisestä, niin silloin pitää muistaa, että jos joku kirjoitti jotain mikä ei miellyttänyt valtion päämiehiä tai paavia tai joku sitten puhui noita miehiä vastaan, niin hän asetti itsensä suureen vaaraan. Ja tuo sitten merkitsee sitä, että tuohon aikaan varmasti jätettiin pois asioita, jotka eivät hallitsijaa miellyttäneet. Jos puhutaan Kaarle Martelin asemasta historian kirjoituksessa, niin hän oli Kaarle Suuren isoisä, ja tuota miestä varmasti haluttiin miellyttää kaikin tavoin. Joten Kaarle Martelin asemaa sekä roolia tuossa Poitiers’n taistelussa saatettiin todellisuudessa hiukan ylikorostaa. Eli hän ei ehkä edes olisi itseään noista hänen taktista taitoaan ja urheuttaan kuvaavista sekä muista häntä ylistävästi kuvaavista tarinoista tuntenut. 



Jos puhutaan siitä, millaisia lähteitä esimerkiksi keskiajalta on jäänyt jälkeen, on kyse lähinnä esineistöstä, sekä tietenkin joitakin raportteja tai päiväkirjoja on jäänyt jälkeen, mutta vasta kirjapainotaito on tuonut kirjat tavallisten ihmisten käsiin. Eikä tuolloin, kun hallitsijat olivat lain yläpuolella ollut tapana ollenkaan kirjoitella mitään, mikä ei sopinut tuon hallitsijan ajatusmaailmaan, joten sitä kautta ajatellen keskiaikaisiin dokumentteihin pitää suhtautua kaikella kritiikillä. Ja kun puhutaan sitten näistä esineistä sekä mahdollisista raporteista, niin tuolloin kauan sitten eivät tavalliset ihmiset tienneet mitä noissa papereissa edes luki, ja monet pergamentit sekä kirjakääröt päätyivät sytykkeeksi takkoihin, tai sitten kuningas hävitti ikävät tai muuten luottamukselliset asiakirjat uunissa, jotta esimerkiksi ilmiantajien nimiä ei tulisi esiin missään keskusteluissa. 



Toki keskiajalta on peräisin tauluja tai muita vastaavia asioita, mutta mitään kirjoituksia ei ole olemassa, jos puhutaan vaikka tavallisista ihmisistä. Ja kun ajatellaan vaikka sellaisia asioita kuin Joulu, niin uskoisin että ainakin joidenkin hallitsijoiden kohdalla heidän oma syntymäpäivänsä on merkitty samaksi Kristuksen syntymän kohdalle, koska jos joku oli tuolloin kuninkaan kanssa eri mieltä saattoi hän päätyä suoraan roviolle. Samoin perinnöllinen kuninkuus varmasti esti mukavasti kaikkien sellaisten arkistojen pitämisen, jotka olivat kuninkaalle kiusallisia. Ja kuninkaan pojille kerrottiin vain niitä “mukavia juttuja” noista heidän isistään, jotta he eivät suuttuisi noille historioitsijoille. 


Islamin Historiaa: Eurooppa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Islamin_historia#Eurooppa

Keksitty keskiaika

https://fi.wikipedia.org/wiki/Keksitty_keskiaika

Kaarle Martel

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarle_Martel

Poitiers’n taistelu

https://fi.wikipedia.org/wiki/Poitiers%E2%80%99n_taistelu_(732)

Ristiretket

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ristiretket