Miksi huumepoliisi ei kirjaa lähteitään muistiin?

Kimmo Huosionmaa

MTV3:n mukaan entinen poliisiylijohtaja Paatero tiesi, että Huumepoliisi ei pidä kirjaa lähteistä, mitä se työssään käyttää. Ja se sitten on tuonut syytteen virkarikoksesta tuolle entiselle poliisiylijohtajalle. Tässä huumepoliisin toimintamallissa, missä tiedottajia ei kirjata ylös on sellainen ikävä aspekti, että jos sitten esimerkiksi kotietsinnässä tulee eteen asioita, joita pitäisi korvata, jos vaikka talon rakenteita on rikottu, niin silloin olisi mukavaa, jos tuo tietolähde olisi saavutettavissa kertomaan sen, mistä hänen saamansa tiedot ovat peräisin, ja myös se, mitä nuo tiedot ovat maksaneet olisi hyvä tietää. Linkki tuohon MTV3:n juttuun löytyy tekstin alta.

Ja sitten mieleen tulee se, että maksaako poliisi vasikalle omasta taskustaan, vai maksaako laitos noille ihmisille esimerkiksi edustustehtäviä varten varatusta budjetista noita vasikoiden melko todennäköisesti pyytämiä rahoja. Eli ei kai kukaan nyt ilmaiseksi poliisia auta, vaan tietenkin vasikat ainakin rahaa pyytävät palveluksistaan. Jos mietitään tilannetta, että  poliisilaitos maksaisi tiedottajille, niin jos näitä ei luetteloida, ja maksuista ei pidetä kirjaa, niin mikä estää poliisia itseään ottamasta rahoja taskuunsa? Tässä sellainen kysymys, mitä tietenkin sopii miettiä oikeudessa. Samoin jos ei lähdettä tarvitse kirjata ylös, niin silloin poliisi voi tekaista kaikki raportit omasta päästään, tai niin ainakin epäillyn puolustusasianajaja tulee oikeudessa väittämään.

Tässä on sitten koko asian ydin, eli jos vaikka huumepoliisi sitten jonkun tekijän vie oikeuteen, ja esimerkiksi huumeet ovat löytyneet autotallista, tai lukitsemattomasta piharakennuksesta, mutta niiden pakkauksissa kuten pusseissa ei ole sormenjälkiä, niin silloin puolustus sitten alkaa sanoa, että poliisi on ne sinne itse tuonut. Tai sitten koko juttu laitetaan tietolähteen niskaan.

Ja jos tuota "Väpiä" tai kuka tämä henkilö oikeastaan onkaan, niin silloin voi joku ryhtyä keksimään sellaisia asioita, että tällainen ilmianto on poliisin itsensä keksimä. Jos tiedotuksessa käytetään lähdettä, niin kyllä luulisi, että lähteen pitäisi uskaltaa myös esimerkiksi syyttäjälle kertoa sen, mistä hän noita tietoja oikeastaan saa, koska jos esimerkiksi ratsiassa ei huumeita löydy, niin silloin tietenkin pitää tuon tiedottajan kertoa syy siihen, miksi hän näitä perättömiä tietoja kertoo.

Tuolloin kyseessä on tietenkin virkamiehen harhauttaminen sekä yllytys vahingontekoon. Kun noita vasikoita ajatellaan hyvin tarkasti, niin uskoisin että joissakin tapauksissa on kyse puhtaasti tahdosta pilata toisen ihmisen elämä, jos sellainen tapaus sattuu, missä tiedottaja on puhtaasti ilkeyttään nimennyt jonkun rehellisen ihmisen rikolliseksi.

Tietenkin olisi hyvä, jos poliisi voisi sitten myös oikeudessa kertoa sen, miksi tuollaista tiedottajaa on ylipäätään uskottu niin paljon, että hänen antamiensa tietojen takia on johonkin asuntoon lähdetty tekemään ratsioita. Eli onko todella niin, että joku pitkätukkainen langanlaiha mies, joka on täynnä tatuointeja sekä pistojälkiä on niin luotettava, että hänen kertomiensa asioide takia lähdetään hakemaan tarkastuslupaa?

Ja jos tiedot sitten ovat osoittautuneet perättömiksi, niin sitten pitää maksaja löytyä, eli onko tuo poliisin ystävä vai poliisi itse ne maksajat, on toinen juttu. Mutta kuitenkin poliisin kykyä arvioida ihmisen luotettavuutta voidaan kuitenkin kyseenalaistaa, jos siinä sitten lähdetään esimerkiksi juuri tarkastusta tekemään jonkun "Väpin" lausunnon perusteella. Tuolloin pitää miettiä sitä, että onko mahdollista, että tiedottaja saattaisi kertoa poliisille vääriä tietoja.

Jos useissa tarkastuksissa on jäänyt huumeet löytymättä, ja samalla pitää sitten miettiä, että onko tuo tiedottaja toiminut ehkä jonkun muun kehotuksesta tai käskystä, jos hän toistuvasti kertoo tarinoita jostain huumeista, joita muka kaupataan jonkun yhtiön tiloissa. Jos huumeita tai edes niiden jälkiä löytyy, niin silloin tilanne on toinen, mutta jos mitään muuta kuin vasikan sana ei ole todisteena, niin silloin tuomari pitää koko juttua keksittynä. Ja tuolloin saattaa sitten poliisin ura olla mennyttä, jos katsotaan, että hän ikään kuin kaikessa tuota tiedottajaa uskoo, eikä yhtään epäile, että vasikan kertomus saattaa olla tekaistu, jolloin ainakin harhaanjohtamista koskevasta rikoksesta pitäisi tuota ilmiantajaa syyttää.

https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/syyte-poliisiylijohtaja-paatero-tiesi-ettei-huumepoliisi-rekisteroinyt-tietolahteita/7029300

Lähteiden merkitsemisen tärkeydestä sekä siitä, mitä eristäminen saattaa merkitä rikostutkinnan kannalta.

Kimmo Huosionmaa



Kun palataan edelliseen kirjoitelmaan, niin silloin tietenkin mieleen tulee se, että miksi poliisin ei tarvitsisi merkitä lähteitä, joista he ovat tietoja saaneet muistiin? Tuo muistiin merkitseminen saattaa sitten oikeudessa auttaa tilannetta, missä joku alkaa keksiä, että poliisi on itse keksinyt koko jutun. Jos joku ihminen syyttää toista rikoksesta, niin silloin häntä saatetaan jopa kaivata oikeuteen todistajaksi, mikä saattaa tietenkin tuntua hieman yllättävältä asialta. Kun puhutaan lähteestä saadusta tiedosta, jonka mukaan esimerkiksi lähdetään kotietsintää tekemään, niin silloin tietenkin voidaan sanoa kotietsinnän ehkä joskus jopa olevan vesiperän. Eli asunnosta tai sen välittömästä läheisyydestä ei sitten löydykään niitä huumeita tai aseita, joita on lähdetty etsimään, ja tuolloin saattaisi olla  paikallaan lähteä kysymään, että olisiko lähde mahdollisesti ehkä erehtynyt henkilöstä?



Jos asunto on etsinnän jälkeen kuin pommin jäljiltä, niin silloin pitää kyllä korvauksen maksaja jostain löytyä, jos niitä huumeita tai mitä sitten on lähdetty etsimään ei olla löydetty. Tai myöskään jälkiä niistä aineista ei ole olemassa. Kun ihminen sitten on tällaisessa tapauksessa valehdellut poliisille, niin tietenkin hänen oletetaan perustuvan nuo väitteensä poliisille. Jos joku jossain levittelee tietoja, jotka vaikuttavat henkilön yksityiselämään tai hänen mahdollisuuteensa toimia vaikkapa yrittäjänä, niin silloin kyseessä on vakava rikos, jossa perättömän tiedon levittäjä  joutuu korvaamaan sen, mitä on muille aiheuttanut. Kun puhutaan sellaisesta tilanteesta, että jonkun henkilön kaverit vain katoavat, niin silloin kyseessä on asia, joka pitää selvittää.




Eli tuolloin saattaa kyseessä olla sellainen tapaus, missä henkilön selän takana on levitelty perättömiä asioita, ja silloin tietenkin pitää syytä tuohon levittämiseen kysyä. Ja silloin tietenkin on hyvä muistaa kysäistä siitä, miksi tuota perättömän tiedon levittäjänä toiminutta henkilöä on oikeastaan uskottu? Mikä tekee tuollaisen ihmisen kertomasta valheesta niin uskottavan, että kaikki kaverit sitten lähtevät kuuntelemaan tuollaista ihmistä? Ja jos he sitten kokevat tarpeelliseksi kuunnella kyseisten ihmisten neuvoja, niin silloin tietenkin kyseessä on tilanne, missä tuo tarve uskoa pitää voida perustella myös muille kuin itselle. Miksi tuolle pahaa haluavalle ihmiselle halutaan olla mieliksi, ja kaveri jätetään pois tuttavapiiristä? Vai onko siellä sitten joku lahjus maksettu, jotta joku ei olisi tuollaisen “ei toivotun” ihmisen kanssa?




Sitten täytyy  pohtia, miksi on niin kamalan tärkeää, että juuri jonkun tietyn ihmisen kanssa ei olla? Jos joku sitten kertoo “hienoja juttuja” siitä, minkälaiset vanhemmat, tai millaiset käsitykset jostain asiasta jollain henkilöllä on, niin silloin tietenkin voisi tuolta ihmiseltä itseltään tiedustella näistä asioista. Se että tuollaisen ehkä hyvinkin ikävän väitteen jälkeen sitten tullaan kadulla vastaan, ja sanotaan että “kuulin pari juttua sinusta, ja haluan niihin myös uskoa” ei ole mikään aikuinen näkemys ihmisestä. Varsinkaan jos noita väitteitä ei ole mitenkään yksilöity. Joten jos esimerkiksi kyseessä olisi väite seksuaalisesta hyväksikäytöstä, niin silloin lapsi on uhri. Joskus tuollaiset väitteet sitten ovat aiheuttaneet uhrin eristämisen. Mutta jos puhutaan vaikka siitä, että uhrin vanhemmat ovat tehneet rikoksia, niin silloin he ovat tehneet rikoksia, eivät heidän lapsensa.




Joten tietenkin kaiken maailman väitteille olisi hyvä löytää joku syy, ja jos joku väittää jotain, niin silloin olisi hyvä myös muistaa mainita lähde, jotta lähteen suhde tuohon henkilöön saadaan selville. Ja jos kyseessä on puhtaasti keksitty valhe. niin silloin tietenkin syy tuohon valehteluun täytyy selvittää. Ja tietenkin jos joku siellä väittää olevansa perheen läheinen ystävä, ja sitten panettelee heitä selän takana, niin silloin voidaan hyvällä syyllä kysäistä, että ottiko tämä ystävä sitten osaa tuohon rikolliseen toimintaan itse, vai seuraako hän vain tapahtumia sivusta kuvaten toimitusta kännykällä, ja vahingon sattuessa ja teon ollessa ohi vain soittaa poliisille, sekä antaa heille kuvaamansa materiaalin.



Tuolloin voidaan kyllä hieman keskustella siitä, että eikö sitten olisi jo vähän aikaisemmin pitänyt tuo puhelu soittaa, ja tuollainen paikan päällä kuvattu materiaali saattaa sitten aiheuttaa syytteen myös tuolle kuvaajalle. Jos joku keksii toista halventavia materiaaleja, niin kyllä silloin pitää syy tuohon käytökseen löytyä. Varsinkin jos kyseessä on sitten sellainen asia, että toinen maksaa rahaa tai antaa palkkioita siitä, että toisen ihmisen kanssa ei olla. Se ei nimittäin ole mitenkään normaalia, joten ehkä tuo eristettävä saattaa sitten tietää jotain sellaista, mistä hänen ei haluta tietävän, kuten esimerkiksi siitä, miten työttömän sekatyömiehen rahat riittävät jatkuvaan ryyppäämiseen tai mistä esimerkiksi joku jengin pomo saa jatkuvasti kymppejä todistukseen, vaikka hän ei mitään koskaan koulussa teekään. Eikä hänen koskaan olla nähty edes kokeessa paikalla olleen.