Kimmo Huosionmaa
Englannin kieli on noussut siihen asemaan yhteiskunnassamme, että se on oikeastaan ainoa vieras kieli, jota oppilaat opiskelevat. Tietenkin on ihmisiä, joille englannin kielen ylivoimainen asema maailmalla on jotenkin punainen vaate, ja samalla tietenkin tehdään suosituksia aiheesta, jonka mukaan oppilaita suositellaan valitsemaan joku muu kuin englannin kieli A1-kieleksi. Tuollaisia suosituksia on todella mukava jakaa, mutta sitten eteen tulee sellainen kysymys, että "miksi minun lapseni pitäisi valita kieli, josta hän ei niin paljoa hyödy kuin englannista?". Tuolla hiukan sydämettömällä kysymyksellä tarkoitetaan tilannetta, missä vanhemmat katsovat seinällä olevaa karttaa, ja siinä olevia merkintöjä tai värikoodeja maista, missä pärjää englannilla tai vaikka ranskalla.
Tuolloin tietenkin se kuinka suuri tuo alue on ratkaisee valintoja tehtäessä. Miksi kenenkään pitää ehdoin tahdoin vähentää lapsensa mahdollisuuksia tulevaisuudessa on kysymys, mihin varmaan kaikki törmäävät? Miksi juuri minun pitää asettaa oma lapseni eriarvoiseen asemaan, vaikka opetusministeriö jotain suosittelisi, on asia, joka jokaisen vanhemman päässä pyörii. Kouluissa kieltä opetetaan siksi, että siitä on lapselle hyötyä, eikä siksi että sillä työllistetään esimerkiksi saksan kielen opettajia. Ja jos yksi kieli dominoi opetuksessa, niin silloin tietenkin tullaan tilanteeseen, missä asialle pitäisi tehdä jotain, mutta mitä sille sitten voidaan tehdä oikeasti on toinen asia. Eli miksi vanhemman pitää merkitä lomakkeeseen muuta kuin englanti? Mikään laki ei häntä velvoita ottamaan A1 kieleksi muuta kieltä kuin englannin, joten kai se naapuri sitten ne muut kielet valitsee, jotta joku ranskan opettaja tulee työllistettyä.
Ja tässä sitten taas tullaan siihen tilanteeseen, että miksi oppilaan pitäisi sitten valita joku muu kuin englanti ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi? Tai ehkä olisi hyvä, jos hän valitsisi saksan tai ruotsin tuoksi A1 kielekseen, mutta sitten vastaan tulee sellainen asia, että joku voi kysyä, mitä hän tekee sitten tuolla ruotsin tai saksan kielellä, koska silloin taas voidaan ajatella, että noita kieliä käytetään kuitenkin melko pienellä kielialueella, ja sitten tietenkin maamme koululaitoksen ikuisuus kysymykseen. Eli jos oppilaan halutaan valitsevan jokun aineen, kuten esimerkiksi muun kuin englannin kielen, niin silloin hänelle tai hänen vanhemmilleen pitää voida tästä asiasta esittää perusteltu pyyntö, jolla sitten perustellaan se, miksi lapsi hyötyy siitä, että hän opiskelee A1 kielenä vaikka ranskaa?
Mitä jos oppilas valitsisi venäjän A-kieleksi. Se vasta olisi mielenkiintoinen asia, koska varsinkin oma edustamani ikäluokka koki venäjän kielen jotenkin hankalaksi valinnan kohteeksi, ja silloin tuli valittua englanti. Venäjän kanssa on sellainen ongelma, että sen oppimiseen on kotoa vaikea saada tukea, koska suomalaiset vanhemmat eivät edes osaa kyrillisiä aakkosia. Kun keskustellaan sitten siitä, millaista kielen opiskelun pitäisi olla, niin tullaan siihen tilanteeseen, että jos oppimisympäristön ilmapiiri on kannustava sekä innostava, niin silloin tietenkin ihminen oppii vaikka mitä. Yksi osa oppimisen tekemisestä innostavaksi on sitten se, että sen yleishyödyllisyyttä tuon oppijan elämässä korostetaan, ja sitten tietenkin esimerkiksi vieraskielinen kirjallisuus tukee tuota kehitystä.
Kun oppimistapahtuma perustellaan hyvin, ja siinä käytetään innostavia tekniikoita, niin silloin tietenkin tunnilla oleminen on mukavaa. Kuitenkin kodilla sekä vanhempien asenteella on ratkaiseva merkitys sille, että miten lapsi kieltä tai mitään muuta asiaa oppii, sekä siihen mikä asenne hänellä on oppimiseen. Ja tietenkin vanhempien pitäisi sitten myös pystyä neuvomaan koululaista noissa vieraissa kielissä, joiden opetteleminen kysyy aikaa sekä voimavaroja. Kielitaito on asia, jonka osaaminen kuitenkin takaa ihmiselle työpaikan. Eli sitä kautta saa kyllä sitten ammatin, jonka harjoittaminen riippuu ihan kokonaan itsestä sekä omasta osaamisesta.
Tuolloin voidaan ajatella lähtökohdaksi esimerkiksi jonkun hyvinkin meidän kannaltamme katsoen eksoottisen kielen kuten kiinan tai japanin opiskelua, jolloin tuo henkilö voisi työllistyä esimerkiksi kiinan kielen tulkkina jossain suuryrityksessä tai ulkoministeriössä. Noissa kielissä on sellainen ongelma, että niiden tulkkeja kyllä löytyy, eli on olemassa ihmisiä, jotka kääntävät kiinan kieltä englanniksi, ja sitä kautta sitten se käännetään toiselle osapuolelle. Ongelma tässä on se, että kiinan kielen osaajat ovat usein kaikki kiinalaisia, ja silloin tietenkin tulkkaaminen jää osittain noiden ihmisten kirjoittaman tai puhuvan englannin varaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.