Kimmo Huosionmaa
Ruotsissa jengeihin liittyviä rikoksia tehdään ilmeisesti todella paljon, ja se mikä tekee varsinkin rikolliseen toimintaan liittyvien jengien seuraamisesta vaikeaa, on se että ne eivät ole rekisteröityjä yhdistyksiä. Rekisteröityjen yhdistysten nimittäin oletetaan noudattavan lakia sekä tekevän tiliä toiminnastaan, mutta jos kyseessä on rikolliseen toimintaan kuten velan perimiseen tai huumekauppiaiden suojeluun erikoistunut organisaatio, niin sillä ei tietenkään ole mitään rekisteröityä nimeä tai muuta tunnusta käytössään. Syy mikä jengeissä huolettaa on se, että niissä henkilöt saavat ryhmä tuen omille käsityksilleen, ja sitten seurauksena on joissakin tapauksissa väkivallan kierre, joka sitten johtaa jonkun kuolemaan.
Kun ihminen saa ryhmän tuen jollekin ajatukselle, niin silloin tietenkin vaarana on se, että joku menee sitten liian pitkälle. Eli jos henkilön tukena on ryhmä, niin silloin on riski siinä, että siinä lähdetään tekemään asioita, joita myöhemmin kadutaan. Ja kun kadulla liikutaan joukolla, niin se antaa voiman tunnetta, joka sitten saattaa johtaa väkivaltaan, kun joku ehdottaa, että lähdetään kostamaan jollekin henkilölle sellaisia asioita, jotka koetaan vääriksi. Eli tuolloin joku saattaa kertoa toiselle, että tätä on huijattu huumekaupoissa, tai että joku tönäisi toista, tai muuten ei osoita kunnioitusta, jolloin kunniaa lähdetään puolustamaan oikein joukolla. Ja kun joukko on suuri eikä järkeä ole päässä yhtään, niin silloin töniminen saattaa tarkoittaa sitä, että joku on katsonut toisen tyttöystävää vähän liian pitkään, mikä sitten tietenkin on epäkunnioittavaa käytöstä, mikä oikeuttaa muka hakkaamaan toisen sairaalakuntoon.
Esimerkiksi liivijengien eli yleensä liiveissä tai takeissa tunnuksia kantavien jengien seuraaminen on melko helppoa, eli poliisin täytyy vain ajella noiden henkilöiden perässä, ja sitten katsella heidän tekemisiään. Ja oikeastaan nimenomaan noiden “virallisia” tunnuksia käyttävien jengien toimintaan on sikäli helppo puuttua, että esimerkiksi jos joku liivi on muuttunut sellaiseksi, että sitä käytetään vain tuon jengin toimesta, niin silloin tuo vaate voidaan vetää pois markkinoilta. Mutta on olemassa paljon jengejä, jotka eivät käytä mitään näkyviä tunnuksia, vaan jäsenyys on merkitty vain johonkin nimilistaan.
Noiden jengien toimintaan on vaikeampi puuttua, koska niiden jäseniä ei niin helposti tunnisteta, ja toisaalta osa noista henkilöistä saattaa pukeutua esimerkiksi pukuun, ja näiden pukumiesten toiminta on usein hienovaraisempaa sekä taitavampaa kuin varsinaisten liivijengien, joilla on käytössään erilaisia kerhotiloja, joissa on tietenkin valvontakameroita, jotta heidän moottoripyöriään ei vahingoiteta. Ja yleensä tuollaisen liivijengin peitetoiminta on naamioitu esimerkiksi juuri moottoripyörä harrastukseksi, vaikka ehkä vain prosentin verran moottoripyöräilijöistä on oikeasti rikollisia, niin tuo asia kuitenkin näkyy hyvin ikävästi kaikessa moottoripyöriin liittyvässä toiminnassa. Kun ihminen liittyy jengiin, niin silloin tietenkin hän tekee vakavan päätöksen, ja siitä lähtien hänen pitää kantaa jenginsä tunnuksia ylpeästi, jotta kaikki näkevät tuon jäsenyyden.
Kuitenkin noiden liivijengien toiminnan edellytys ovat juuri tuollaiset toimitilat, joissa he voivat toimia kenenkään häiritsemättä. Usein tällaiset jengit esiintyvät hiukan kovempina, kuin mitä ne oikeasti ovat, ja tietenkin kuuluminen kansainväliseen verkostoon antaa selkärankaa, kun alueella liikutaan liivit päällä. Ja joissakin tapauksissa ainakin jengin jäsenten omien tarinoiden mukaan noiden liivimiesten takaa paljastuu pukumiesten klaani, jota myös Mafiaksi kutsutaan.
Noiden mafian miesten toimintatapa on erittäin hienovarainen, eli he rahastavat näitä alaisiaan lähinnä erilaisten vuokrien tai muiden näennäisen laillisten asioiden varjolla, ja tietenkin perinteinen suojelurahan periminen on Mafian pääasiallinen elinkeino. Eli he ikään kuin vuokraavat joillekin huumekauppialle alueita, ja sitten nuo tämän järjestön alaiset käyvät perimässä tuota suojelurahaa kyseisiltä henkilöiltä. Syy miksi nuo liivimiehet sitten tottelevat saamiaan käskyjä on se, että jos he eivät tee mitä käsketään, niin mafian tarkka-ampuja hoitelee sellaiset miehet pois päiviltä. Mafia ei siis itse koske huumeisiin, vaan se oikeastaan vain rahastaa muita jengejä. Se mitä “Mafia” tarkoittaa on yleensä hiukan toista, kuin amerikkalaisen elokuvateollisuuden antama kuva jostain valtavasta organisaatiosta.
Se tarkoittaa oikeasti lähinnä pukua käyttäviä rikollisia, jotka toimivat lähinnä hämäräperäisessä velan perinnässä sekä suojelurahan keräämisessä, se mikä heistä tekee niin vaarallisia on se, että näillä ihmisillä on usein koulutus. Samoin he rahastavat usein muita rikollisia, ja tuo rahastaminen tapahtuu usein toimitilojen vuokran kautta. Ja jos ei rahaa tule, niin sitten kivääri paukahtaa jossain pimeällä kujalla. Tällainen ryhmä joka on muka jonkun MC-kerhon takana saattaa kyllä joskus olla täysin mielikuvituksen tuote, jota ei ole edes olemassa, eli kaikki maailman liivijengit eivät tee työtä mafialle, eikä niiden takana ole yhtään ketään. Tuolloin pitää muistaa se, että tarinoita jostain salaperäisestä pukumiesten organisaatiosta kehittelee joskus tuollaisen moottoripyöräkerhon johtaja, jotta hän ei vaikuttaisi pelkästään käskyjä antavalta pikku kingiltä, joka teettää likaisia töitä muilla.
Ja onhan sitä omien alaisten edessä mukava laittaa asioita jonkun salaperäisen pomon syyksi. Se että kukaan ei tuota pomoa ole koskaan nähnyt saattaa kieliä siitä, että hän on täysin kuvitteellinen henkilö, joka on kehitetty antamaan jengin pomoille selkärankaa. Syy miksi noiden mafian alaisten tai sellaisina esiintyvien henkilöiden piireihin on vaikea päästä on se, että niihin pääsyn edellytyksenä on usein pitkä vankeustuomio, ja tuollainen pääsyvaatimus on usein rikollisen moottoripyörä- tai liivimiesten kerhon tuntomerkkinä.
Jos ajatellaan sitä, että uusia jengejä syntyy lähes päivittäin johtuu siitä, että nuo gangsterit voivat vaihtaa jenginsä nimeä hyvinkin usein, tai sitten tietenkin kun joku pidätetään esimerkiksi huumeista, niin sitten mieleen tulee runoilla jotain jengien jäsenyyksiä, sekä ryhtyä tekemään enemmän tai vähemmän perättömiä ilmiantoja, jotta tuo henkilö itse pääsisi vähemmällä. Ja silloin sitten tulee mieleen kehitellä omassa päässä joku jengi, johon kuuluu se naapurin slipoveriin pukeutuva poika, joka sitten muuttuu kaiken pahan ilmentymäksi, kun ei ymmärtänyt pysyä “aitona”, vaan lähti opiskelemaan johonkin kouluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.