Nuorisoa ei saisi loputtomiin syyllistää. Eli kenen on syy kurjaan taloustilanteeseen?

Negatiivisten uutisten hankkima huomio tietenkin kääntyy aina välillä nuorisoon. Jostain syystä Euroopassa ei nuorisoa ole viitsitty huomioida. Nuorisoa on perinteisesti syyllistetty lähes kaikista asioista. Kun lehtien otsikoita katsellaan, niin nuoriso on kuin joku bandiittien joukko. Lehtien mukaan nuorisosta valtaosa kuuluu johonkin jeneihin, käyttää huumeita sekä tietenkin kohdistaa väkivaltaa kunnon kansalaisiin. 

Kun nuorisoon eli noin 15-25 vuotiaiden ikäryhmään kuuluva henkilö puukottaa jotain vanhempaa henkilöä, niin asia tietenkin tuodaan julkisuuteen suurena uutisena. Ja vain noita asioita kerrotaan nuorista. Nuorisosta ei koskaan löydy hengenpelastajia tai heistä ei koskaan löydy mitään rakentavaa. Joten heitä voi ilmeisesti käyttää kaiken pahan mannekiineina. Nykyaikainen nuori kuuluu ilman muuta katujengiin, ja hän vain odottaa sitä, kun todellinen aikuinen tarjoaa hänelle vaihtoehtoja esimerkiksi psykiatrisesta sairaalasta. Mutta koko ikäluokkaa ei varmasti voida sulkea mihinkään laitoksiin. 

Nuoriso syyttää esimerkiksi Bulgariassa hallitusta siitä, että se on päästänyt maan talouden huonoon kuntoon. Siis ketä pitäisi syyttää talouden alamäestä? Pitäisikö siitä syyttää jotain muuta kuin hallitusta? Onko niin että hallitus tekee päätökset, mutta vastuu päätöksistä sysätään tavallisille ihmisille, jotka eivät nyt vain halua kuluttaa rahaa tarpeeksi. Jos tavalliset ihmiset ymmärtäisivät juoda tarpeeksi viinaa, polttaa tupakkaa sekä ajella bensiiniautoilla sekä maksaa paljon veroja, niin silloin tietenkään maan talous ei varmaan olisi siinä kunnossa, kuin mitä se on. Eli tavallinen ihminen tietenkin haluaa leikkauksia muutenkin riittämättömiin palkkoihin, mikä tietenkin aiheuttaa kulutuksen hiipumista. Ja kun tavarat jäävät kauppoihin, niin se hidastaa taloutta. 

Kun ei ole rahaa, niin sitä ei voida myöskään panna liikkeelle. Joten silloin tietenkin ymmärtämättömät ihmiset saavat piiskaa. Pitkät työmatkat varmasti elvyttävät huoltoasemia, julkista liikennettä sekä tietenkin kaikkia ravintoloita ja hotelleja, niin sen takia ihmisten pitäisi saada käydä töissä. Näin lähityöstä voidaan saada 250 miljoonan euron tuloja, jotka menevät esimerkiksi Shellin baariin sekä huoltoasemille. Jos tuo henkilö käyttäisi majoituspalveluita, niin hän voisi myös maksaa hotellihuoneen sekä VR-yhtiön makuuvaunuja. Joten näin saadaan sitten myös elvytettyä muitakin asioita, kuin vain Neste Oytä sekä erilaisia bensiinin jakeluketjuja. Samoin jos auton omistaminen olisi pakollista, niin silloin valtio saisi kerättyä upeita tuloja esimerkiksi autoveroista. Näin ei raha sitten jäisi makaamaan pankkitileille. 

Nuorissa on voimaa, ja esimerkiksi politiikassa he ovat suuri toimijoiden joukko, jos joku vain viitsii heille jotain luvata. Jos nuoret viitsivät mennä protestien lisäksi vaaliuurnille ja äänestää niitä ehdokkaita, jotka voisivat olla heidän ikäisiään, niin he myös saisivat muutosta aikaan. 

Tuon asian ovat kohdanneet monet vanhemman polven poliitikot, jotka ovat noudattaneet sitä peruskaavaa, että nuorisoa voidaan sysiä miten huvittaa. Nuorison saaminen vaaliuurnille on ollut jossain maissa haastavaa, ja sen takia nuoria ei olla aina muistettu huomioida, kun poliittisia lupauksia annetaan. Eli poliittinen eliitti, kuten tuota joukkoa kuvaillaan on saattanut kohdella nuoria eli noin 15-25-vuotiaita siten, että heitä ei tarvitse koskaan kuunnella. Lain mukaan esimerkiksi 15-vuotiaat ovat alaikäisiä, joten heiltä ei tuon logiikan mukaan tarvitse kysellä yhtään mitään. Mutta onko tuon logiikan harjoittajille tullut koskaan mieleen, että esimerkiksi Suomessa nuo 15-vuotiaat ovat kolmen vuoden kuluttua nuo nuoret ovat täysi-ikäisiä. Ja silloin he saavuttavat äänestysiän. 

Eli sen takia nuorisoa ei aina tarvitsisi pamputtaa. Eikä nuorisoa tarvitse käyttää aina vetonaulana kaiken maailman "huumepoliisit kaupungin yössä" tyylisiin enemmän tai vähemmän yleistäviin dokumentteihin, joissa nuorisoa tarkastetaan sekä pidätetään oikein olan takaa, ja poliisi sitten näyttää kaikille tehokkuuttaan. Jos ajatellaan sitten esimerkiksi katujengejä, niin tietenkin katujengien jäseniä pitää tarkkailla sekä heidän toimiaan estää. Mutta miksi poliisin pitää käyttää menetelmiä, jotka vaativat fyysistä kosketusta tai vaatteiden riisumista? 

Jos esimerkiksi konserteista tai laivoista halutaan tehdä turvallisia, niin silloin jokainen sisäänpyrkijä pitäisi riisuttaa. Samoin kassit ja matkalaukut sekä muut kantamukset pitäisi tutkia tarkasti. Se että laukussa on vaatteita ei tarkoita, että siellä ei voisi olla aseita. 

Eli miksi poliisi ei voi käyttää terahertsi- tai infrapunaskannereita tai huumekoiria noiden ihmisten etsimiseen? Mikäli ajatellaan että poliisin käyttämä valvontalaite vie "kunnon ihmisten yksityisyyden", niin tietenkin voidaan myös kysyä, että miten sitten yksityisyyden laita on tapauksissa, joissa joku on osoittanut valheellisesti esimerkiksi "puukkoa kantavan henkilön" jostain konsertin sisäänmenopaikassa, ja sitten tuo henkilö viedään ilman muuta tarkastukseen. Eli hänet saatetaan riisuttaa alasti siksi, ett puukko voi olla teipattuna esimerkiksi selkään kiinni. Mutta tuo riisuttaminen ei varmaan kenenkään yksityisyyttä vie, varsinkaan jos se ei satu omalle kohdalle. Ongelma on siinä, että ilmoitukseen pitäisi aina reagoida. 

Jos tuota tarkastusta ei tehdä, niin aina on mahdollista, että tilaisuuteen tulee puukottaja. Kuitenkaan tuo tapa missä taskuja kopeloidaan ei ole tehokas, koska sen tekeminen riippuu valvojien eli poliisien ja järjestysmiesten tahdosta. Eikä ylimalkainen kymmenen sekunnin kopelointi edes ole riittävän tarkka tapa vaarallisten välineiden löytämiseen. Jos taas jotain puukkomiestä pitää etsiä kadulta, niin silloin tietenkään yhden henkilön pysäyttäminen ei ole tehokas tapa hoitaa tuota etsintää. Eli jos yksi tuhannesta henkilöstä pysäytetään, ja hänelle tehdään joku nopea oikeanpuoleisen takintaskun kopelointi, niin siinä ei voida kyllä puhua kaiken kattavasta valvonnasta. 

Ja valvonnan ongelma on aina siinä, että miten valvontaa hoidetaan niin, että se on turvallista tai että siinä yksityisyys säilyy. Turvallisuus on tasapainoilua yksityisyyden ja tarkastusten välillä. Jos väkivaltaan reagoidaan vasta kun teko on tehty, niin silloin väkivallan uhreja se ei kyllä enää auta. Eli jos joku tappaa jonkun, niin se ei tuota tapettua takaisin tuo. Mutta kuitenkaan ketään ei saisi valvoa, koska se loukkaa yksityisyyttä. Lain ongelma on se, että sama laki joka turvaa ihmisten yksityisyyden loukkaamattomuuden turvaa myös esimerkiksi terroristien ja huumekauppiaiden sekä pedofiilien yksityisyyttä. 

Sitten seuraavaksi tietenkin voidaan myös kysyä, että millaisiin ilmiantoihin pitäisi poliisien ja muiden viranomaisten reagoida. Riittääkö pelkkä nimetön soitto sim-kortittomasta puhelimesta hälytyskeskukseen, jossa naapurin boohemi leimataan sarjamurhaajaksi tai huumekauppiaaksi? Ja mitä sitten tehdään, jos hän sattuisi olemaan joku huumekauppias tai muu rikollinen? Eli jätetäänkö ilmoitus täysin huomioitta, vai lähetetäänkö karhukopla potkaisemaan ovi sisään, ja mitä jos sitten ilmianto on ollutkin väärä? Mitä sitten tehdään? Poliisien resurssit ovat rajallisia, eikä jokaista kadulla kävelevää ehditä koskaan tarkastaa. 

Tarkastus ei saisi riippua sitä tekevän henkilön tahdosta. Esimerkiksi konserteissa on ihmisiä, joiden mielestä on mukavaa tehdä jonoon tilaa vaikkapa soittamalla pari pommi-uhkausta, ja jokainen noista uhkauksista pitää ottaa vakavasti. Mutta mitä tehdään jos esimerkiksi joku keksii toimittaa hormoneja tai huumeita vartijalle siten, että vartija on kopeloivinaan taskua, ja sitten vain ottaa pillerit omaan taskuunsa. 

https://yle.fi/a/74-20199594

Olemmeko aliarvioineet muitakin tahoja kuin vain Venäjän?

Ydinterrorismi on muuttumassa todelliseksi uhaksi.  

Hakkerit ovat iskeneet Israelia vastaan sen käyttämässä Red Alert sovelluksen rajapinnassa, ja esittäneet tekaistun varoituksen siitä, että ydinaseita on tulossa. Tuo järjestö, joka on tämän iskun takana on tietenkin esiintynyt kansalaisaktivisteina. Mutta todellisuudessa kyseessä on ilmeisesti ryhmä, joka on kaukana kansalaisaktivismista. Kuitenkin tuo viesti tuo ihmisten mieliin atomiaseiden sekä niiden terrorikäytön kauhun. Siis onko atomiaseiden käytön uhka esimerkiksi terroristien taholta oikea? 

Vastaus on "kyllä". Ydinvoimaloita on alettu toimittaa maihin, jotka eivät ehkä halua tai kykene vastaamaan niiden turvallisuudesta. Nimittäin esimerkiksi Venäjän ydinvoimalahanke Burkina Fasossa saa aikaan ajatuksen, että esimerkiksi korruptoituneet virkamiehet voivat tuollaisessa valtiossa päästää vaikkapa Hamasin tai jonkun muun Lähi-Idän jihadistien edustajia ydinlaitoksiin. Samoin tuon ydinvoimalan turvallisuus saatetaan jättää Wagner PMC:n käsiin, jolloin yksityiset tahot voivat päästä käsiksi noiden voimaloiden polttoaineeseen. 

Samoin korruptoituneet venäläiset upseerit voivat myydä ydinkärkiä tai niiden valmistamiseen tarvittavaa tietotaitoa. Myös esimerkiksi Iranin lahjoittamat lennokit, joita Venäjä käyttää Ukrainassa saavat aikaan ajatuksen siitä, että haluaako Iran vastineeksi teknologiaa, jolla voidaan tuottaa ydinaseita. 

"Suoraan hermoon. Hakkeriryhmä AnonGhost väittää olevansa ryhmä haktivisteja, mutta ryhmän toiminnassa ei ole kansalaisaktivismia edes nimeksi." (Mikrobitti.fi/Hakkerit iskivät Israelia vastaan karmealla varoituksella: ”Ydinpommi tulossa”)

Jälkiviisaus on parasta viisautta. Eli maailma oli sinisilmäinen Venäjän, Hamasin sekä monen muun asian, kuten Pohjois-Korean ydinaseohjelman kanssa. Joten toistuuko vastaava sinisilmäisyys esimerkiksi Kiinan kohdalla? 

Hamas onnistui uskotella maailmalle, että se on muuttunut maltillisemmaksi. Kuitenkin tuo hiljaiselo on paljastunut ainoastaan keinoksi laajentaa asevarastoja, minkä hyökkäykset Israeliin ovat osoittaneet.  Samalla tavoin Putin uskotteli maailmalle aikoinaan, että hän aikoo muuttaa Venäjän. Eli hän sääti lakeja, joiden mukaan esimerkiksi hyökkäyssota on rikos. Putin sai ujolla hymyllään maailman unohtamaan sen, että hän oli KGBn sekä FSBn agentti sekä sortovallan edustaja. 

Samoin valtavat kaasu- ja öljymäärät, joita Putin ja hänen edeltäjänsä myivät pilkkahintaan yhdessä halvan työvoiman kanssa vauhdittivat länsimaisten toimijoiden uskoa Putinin vakuutteluihin siitä, että hän haluaa muuttaa Venäjän. Tuolloin ei kukaan edes uskaltanut sanoa, että on mahdollista, jotta Venäjä katkaisee kaasun ja öljyn toimitukset, jos asiakas ei satu Kremliä miellyttämään. 

Energiakiristys on erittäin hyvä ase, jolla naapurit saadaan sellaiseen kuriin, että ne miellyttävät Kremliä. Häiriö kaasun toimituksessa voidaan perustella putken huoltotoimenpiteillä, jotka päättyvät heti, jos valtio muuttaa politiikkansa Kremlin mieleiseksi. 

Eli jälkeenpäin voidaan sanoa Putinin taktiikan olleen sen, että hän tekee joukosta valtioita riippuvaisen Venäjän öljystä sekä erityisesti maakaasusta. Ja sitten hän voi sen jälkeen säädellä tuon valtion saaman kaasun määrää, ja jos painostuksen kohteena olevan valtion politiikka ei miellytä, niin silloin voidaan kaasun ja öljyn toimitukset keskeyttää esimerkiksi kaasuputkessa olevaan häiriöön vedoten. Ja sitten tuon häiriön kesto riippuisi siitä, että kuinka kauan sillä kestää sorvata politiikkansa sellaiseksi, että se miellyttää Kremlin johtoa. 

Tuo asia sitten sai länsimaiset toimijat hyppimään riemusta. Mutta Ukrainan sota on osoittanut, että erikoisoperaatiot eivät ole rikoksia tai että lait ovat asioita, joiden yli on liian helppo kävellä Lakikirja yksin ei takaa yhtään mitään. Ja lakeja on helppo muutella hyvinkin nopeasti. Samoin esimerkiksi kansainvälisiä sopimuksia voidaan solmia rajattomasti. Eikä mikään takaa sitä että sopimuksia edes yritetään noudattaa. 

Kiina antaa samanlaisia signaaleja kuin Venäjä. 

Mutta jos ajatellaan että Kiina on ehkä uusi Venäjä, niin olemme ali- tai väärinarvioineet tuon valtion, joka on varustautunut uusilla sekä tehokkailla aseilla, sillä aikaa kun maailma on tuijottanut Venäjän tuomiopäivän torpedoita sekä uusia ohjuksia, joilla Putin on yrittänyt saada aikaan kunnioitusta itseään ja Venäjää kohtaan. Jos Kiina on uusi Venäjä, niin se ei varmaan ole ainakaan kovin hyvin salannut aikeitaan, sekä haluaan ottaa Neuvostoliiton paikka kansainvälisessä politiikassa. Joten jos katsomme signaaleja, joita Kiina antaa, niin voimme olla aivan varmoja siitä, että tuossa maassa on menossa suuri militarisoitumisen kausi, joka voi johtaa vakaviin konflikteihin. 

Kiina on yksipuoluejärjestelmä, joka on tällä hetkellä tiukan kansallismielinen, ja joka tukahduttaa opposition erittäni tehokkaasti. Tuollaisessa järjestelmässä korruptio jyrää, ja varomaton puhe voi aiheuttaa vaikeuksia. Samoin joku voi esimerkiksi kostoksi tai ihan kiusan vuoksi tehdä jonkun Kiinassa operoivan yhtiön johtajan nimiin blogin, jossa arvostellaan Kiinan johtoa. Ja tuo voi aiheuttaa viisumin sekä yritysluvan menetyksen sekä investointien katoamisen johonkin Kiinan byrokratiaan. 

Tai sitten kyseinen henkilö jolle tällainen pila on tehty voi joutua jopa fyysisen uhan eteen, eli hänet saatetaan pidättää ja Kiinassa se voi olla hyvin ikävä kokemus. Kiinassa valtion vastaisiin puheisiin sekä kirjoituksiin suhtaudutaan hyvin kielteisesti, joten esimerkiksi blogi, joka käsittelee Kiinan ihmisoikeuksia muusta kuin valtion eli Kiinan kommunistisen puolueen hyväksymästä näkökulmasta voi aiheuttaa myös ulkomaalaisille vaikeuksia, jos siinä näkyy heidän nimensä. 

Kiina haluaa kasvattaa vaikutusvaltaansa, ja sen takia me emme voi ummistaa sen toimilta silmiämme. Jos yritämme tyynnytellä itseämme samalla tavoin kuin teimme Putinin kohdalla, niin silloin tietenkin toistamme saman virheen. Eli annamme joko Kiinan tai itsemme johtaa meitä harhaan. Putinin kohdalla olemme uskoneet tai uskotelleet itsellemme, että olemalla hiljaa emme herätä tuota karhua, joka onneksemme ei ole ollut aivan sellaisessa iskussa, kuin mitä se on halunnut meidän uskovan. Kuitenkin Kiina on antanut samanlaisia signaaleja kuin Venäjä, joten tuotakin asiaa pitää huomioida. Kiina ei varmasti pane Ukrainan konfliktia tai Hamas iskuja pahakseen, vaan se varmaan nauttii siitä, että länsimaiden huomio on muualla kuin Kiinan tavassa kohdella uiguureja. 

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009922776.html

https://www.mikrobitti.fi/uutiset/hakkerit-iskivat-israelia-vastaan-karmealla-varoituksella-ydinpommi-tulossa/557f6b6b-655b-443a-bb5a-45aa26528a95

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/onko-kiina-uusi-venaja-silloin-oltiin-sinisilmaisia/57036926-3a7d-46ea-a448-821c190b4e3d

YouTuben sekä muun median suhde ääriryhmiin on monimutkainen juttu

Kimmo Huosionmaa

YouTube on julkaisualustana erittäin mielenkiintoinen sekä hyvä tapa saada näkyvyyttä, mutta sitten tietenkin voidaan samalla miettiä sitä, että myös esimerkiksi muusikon pitää saada tuotteestaan tuloja, mikä taas liittyy tekijänoikeuksiin. Mutta kuitenkin myös esimerkiksi se, että YouTube toimii alustana kaiken maailman ääriliikkeille, jotka pilottitakki päällä esittelevät sitä, mikä on heidän mallinsa toimia.

Jos sitten ajatellaan sitä, että tällaisten ääriliikkeiden tavoitteena on esimerkiksi pelotella ihmisiä esiintymällä vaikkapa poliisin suojeluksessa toimivana järjestönä, niin silloin kyllä mennään vähän liian pitkälle, ja tuollainen video pitää kyllä poistaa. Samoin jos puhutaan esimerkiksi nuorison radikalisoitumisesta, niin silloin tietenkin voidaan huomioida, että eräiden henkilöiden harrastuksessa varmasti ovat heidän vanhempansa mukana.

Nimittäin en itse oikein usko, että esimerkiksi joihinkin maihinnousukenkiin tai vastaaviin tuotteisiin on aivan jokaisella 15-vuotiaalla varaa, tai ainakin silloin saa kyllä aika paljon jakaa mainoksia. Skinheadien tapauksessa esimerkiksi turha julkisuus on tuonut tuolle ryhmälle huomiota, ja koska he itse esittelevät mielellään toimintansa poliittisia päämääriä, niin se sitten on lisännyt myös esimerkiksi huumekauppiaiden sekä heidän heidän “perintätoimistojen” eli huumevelkojen perijöinä toimivien henkilöiden halua esiintyä esimerkiksi juuri skinien vaatteissa.

Se mikä tietenkin tekee tuosta “isänmaallisesta” rikollisuudesta ikävää katsottavaa, on se, että nämä henkilöt sitten esiintyvät avoimesti esimerkiksi viranomaisina. Se että näillä henkilöillä sattuu olemaan vuokra-auto alla, ei tee heistä muuten mitään erityisen vaarallisia, vaikka he tulevat joskus katujen varsille autoihin istumaan sekä näyttämään pilottitakkia, ja muuten tuota toimintamallia noudattivat nämä samanlaisiin asuihin pukeutuneet miehet myös Saksassa sekä Ruotsissa. Eli kadun varteen tuli sitten vuokrattu auto, jossa istui kaksi miestä, ja sitten nämä henkilöt odottivat, että joku soittaa poliisin paikalle.

Tuon jälkeen taas lähdettiin hymyssä suin ajelemaan eteenpäin, ja muistutettiin siitä, mitä jokamiehenoikeudet takaavat myös siinä maassa. Ideana oli ilmeisesti se, että noista asioista “turhaa melua” pitävät lehtimiehet sekä muut henkilöt saadaan samalla tavoin ajettua vainoharhojen partaalle. Kun sitten tätä virkavallan sekä skinien suhdetta lähdettiin analysoimaan, niin silti esimerkiksi Stern-lehti, jonka päälle oli turhankin usein laitettu daavidin tähti kuitenkin julkaisi näitä artikkeleita, vaikka noiden lehtikioskien pitäjät oli tietenkin leimattu jo epäisänmaallisiksi toimijoiksi, ja heihin suhtauduttiin samalla “kriittisesti”, mikä ei varmasti kovin mukavalta tuntunut. Kadulla kiviä heittelevät skinheadit tarjosivat yhteen aikaan jokailtaista “viihdettä” uutisiin. Ja suomeen tietenkin odotettiin samanlaisia toimijoita, joten tänne perustettiin esimerkiksi mellakkapoliisi.

Kun tämä Suomi sitten täytti sata vuotta, niin tuloksena oli tilanne, missä odotettuja levottomuuksia ei kuitenkaan sattunut. Se sitten varmaan näkyy myös siinä, miten poliiseja palkataan jatkossa töihin, eli perinteistä poliisityötä tietenkin tullaan tekemään jatkossa, mutta kuitenkin esimerkiksi siviiliasuisia partioita sekä tiedustelutyötä lisätään, koska se ennaltaehkäisee mellakointia. Jos nuo polttopullot sekä aseet saadaan kerättyä pois ajoissa, niin silloin tietenkin jäävät vahingot pienemmiksi. Samoin infrapuna-kameroiden avulla voidaan autojen rikkojat tunnistaa tarkemmin, ja heidät saadaan sitten vastuuseen teoistaan eli korvaamaan vahinkoja, joita ovat aiheuttaneet.

Kun ajatellaan median mutkikasta suhdetta väkivaltaan, niin silloin pitää muistaa se, että väkivalta sekä pelko ovat asioita, joiden avulla voidaan tuotetta myydä. Skinheadit ovat samalla tavoin ainakin osittain median tuote, kuin mitä esimerkiksi anarkistit aikoinaan olivat. Parilla polttopullolla saatiin luotua kuva siitä, että poliisi perääntyy noiden ihmisten edessä, ja samoin toimittajat mielellään julkaisivat kuvaa mellakoista, joissa kyynelkaasu sitten lainehtii ja joku lippu palaa. Tuolla tavoin niille järjestöille saadaan julkisuutta. Kun sitten varsinaisia väkivaltaan turvaavia tai väkivallan avulla asiaansa ajavia järjestöjä lähdetään tutkimaan, niin niissä saattaa olla vain muutamia kymmeniä jäseniä, joiden toiminta tietenkin on hyvin näyttävää, kun pakolaiskeskukseen heitetään pari polttopulloa. Sillä tavoin saadaan poliisi vaatimaan lisää resursseja.

Näissä lehtijutuissa mitkä käsittelevät esimerkiksi pahoinpitelyitä sekä raiskauksia, jotka ovat hyvin vakavia rikoksia on sellainen asia havaittavissa, että niissä on toimittajien “liipasinsormi” kovin herkällä, kun lähdetään kirjoittamaan asioista, joissa tekijänä on ulkomaalainen. Eli eivätkö kotimaiset miehet sitten tee ollenkaan enää rikoksia, kun jokainen asia, minkä ulkomaalainen tekee pitää aina laittaa lehteen.

Tuo toiminta palvelee myös islamistien ääriryhmiä, jotka kulkevat esimerkiksi ostoskeskuksissa värväämässä uusia jäseniä verkostoon, joka saattaa olla lähinnä huumeiden jakelua varten perustettu organisaatio. Tuolloin  nämäkin henkilöt korostavat sitä, että heillä on poliittisia päämääriä, ja esittelevät mielellään esimerkiksi työnantajansa olevan joku Isis, ja tuolloin aseiden kuvia esitellään kaikille kavereille, samoin tietenkin jokainen rattijuoppo joka ajaa väkijoukkoon voidaan esittää terroristina, joka on kuollut “suuren islamin” puolesta. Syy miksi muuten vähemmistöön kuuluvat ajautuva usein esimerkiksi rikosten pariin johtuu syrjäytymisestä.

Eli vähemmistöön kuuluvien on jostain syystä vaikeaa tai ainakin vaikeampaa kuin valtaväestöön kuuluvien saada työtä, koska heitä ei koeta ikään kuin “hyviksi työntekijöiksi”. Joskus työnantajat ikään kuin pelkäävät, että heidän verkostonsa jäsenet eivät muka heistä sitten pidä, jos he palkkaavat vaikkapa romaneja. Mutta kun puhutaan eristämisestä sekä siitä, että työnantajat eivät muka uskalla palkata vähemmistöjen edustajia, koska he pelkäävät, etteivät saa silloin tilauksia, niin tuolloin kyllä on kyse jonkinlaisesta kartelloinnista, jossa työntekijän etninen tausta sidotaan siihen, että tilataanko yhtiöltä tuotteita. Ja tuo asia tietenkin pitää silloin viranomaisten tutkia.