Rikolliset ovat yrittäneet hakea poliisin palvelukseen.

https://yle.fi/a/74-20214263?

SUPO on havainnut, että henkilöitä joilla on yhteyksiä rikollisjärjestöihin, on hakeutunut tai yrittänyt hakea poliisikouluun. Se miten järjestynyttä tällainen toiminta on ollut ei ole omassa tiedossani. Siis tiedän tapauksesta vain sen,mitä olen julkisuudesta lukenut. Tämä asia tietenkin on ymmärrettävää, nimittäin rikollisten kannalta oma mies tai nainen poliisin palveluksessa olisi loistava väline ennakoimaan poliisin toimintaa. Ja juuri nämä henkilöt olisivat niitä pahamaineisia “myyriä”, jotka hankkivat tietoja esimerkiksi poliisin tietokanavista sekä poliisin peitetoiminnasta. 

Tuollainen tieto tietenkin voi kiinnostaa myös ulkomaiden tiedustelupalveluita. Samalla tuo tieto vaarantaa kentällä olevien poliisien ja heidän kontaktien hengen. Kun tätä kehitystä tarkastellaan kokonaisuutena, niin silloin kohtaamme sellaisen tilanteen, missä voidaan ajatella, että rikolliset ovat muuttaneet ryhmiensä toimintaa siten, että se on yhä paremmin organisoitua. Eli ryhmän jäsenille on nuoresta pitäen tehty niin sanottu “urasuunnitelma” mahdollisesti hyvin nuorena, ja tämä jäsen on tietenkin pidetty erossa rikollisesta toiminnasta, jotta hän voi päästä poliisin palvelukseen. 

https://yle.fi/a/74-20214278

Eli tällainen toiminta, jossa rikolliset yrittävät päästä poliisin palvelukseen kertoo siitä, että rikolliset solmivat suhteita omiin kontakteihinsa melko nuorena. Tällaiset “myyrät” voivat olla hyvin arvokkaita nimenomaan rikollisille. He voivat tiedottaa rikollisia asioista, jotka koskevat heidän omaa organisaatiotaan. Tai sitten he voivat urkkia poliisin toimintaa, joka kohdistuu johonkin toiseen järjestöön. Ja tällaisista tiedoista maksetaan melko hyvin. Eli poliisissa oleva tiedottaja voi etsiä tietoja esimerkiksi maassamme asuvista esimerkiksi Iranin opposition edustajia. Iranin ja Venäjän tiedustelu voi maksaa noista tiedoista esimerkiksi aseiden muodossa. 

Tällainen toiminta missä rikollinen yrittää poliisin palvelukseen voi kertoa siitä, että maamme rikollisjärjestöt ovat muuttuneet kansainväliseen suuntaan. Eli ulkomailta etsitään sellaisia järjestöjä, jotka haluavat tukea suomalaisia tai Suomessa toimivia rikollisjärjestöjä. Samoin ulkomaiset järjestöt etsivät maastamme kontakteja. Ja tietenkin yksi asia, mitä nuo järjestöt haluavat ovat palkkamurhaajat. Tässä vähän aikaa sitten oli mediassa artikkeli siitä, miten joku jengi oli yrittänyt palkata  noin 15 vuotiaita henkilöitä tekemään murhia. 

Tämä on kuulemma ensimmäinen kerta, kun maassamme on noin nuoria palkattu tekemään näin vakavia rikoksia. Se voi kertoa myös siitä, että jengit ovat solmineet tai yrittäneet solmia suhteita sellaisiin nuoriin, jotka ehkä haluaisivat tiedottaa rikollisia poliisin toiminnasta, sekä ehkä he ovat myös ehdottaneet mahdollisuutta soluttautua poliisin palvelukseen. Kun Helsingin huumepoliisin esimies Jari Aarnio kärähti lahjoman vastaanottamisesta, niin tuo asia kertoi siitä, että rikolliset ovat halukkaita värväämään poliiseja tai henkilöitä, jotka haluavat hakeutua poliisin palvelukseen. Nuo henkilöt voivat vaarantaa poliisin toimintaa erittäin laaja-alaisesti. 

https://yle.fi/a/74-20214263?

https://yle.fi/a/74-20214278

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jari_Aarnio

Miksi murhien ja katoamisten tutkiminen on tärkeää?

"Stig Engström antoi useita haastatteluja, joissa loi itsestään kuvaa tärkeänä todistajana, joka yritti auttaa ammuttua Palmea ja ohjata poliiseja murhaajan pakoreitille. Kuva: Goran Arnback / EPA" (https://yle.fi/a/74-20164152)

Murha tai henkirikos ovat asioita, joista jää vuosien jäljet omaisille sekä uhrin ystäville. Kun keskustellaan murhien ja muiden vakavien rikosten tutkimisesta, niin tietenkin tutkimusten tarkoitus olisi ensisijaisesti saattaa murhaajat oikeuden eteen. Se että murhaaja saattaa päästä vapaaksi on aina erittäin ikävä asia. Mutta kuten tiedämme, niin ketään ei saa heiveröisin perustein laittaa vankilaan. Joten kaikki ihmiset olivat he kuinka alhaisia tahansa ansaitsevat reilun oikeudenkäynnin. Oikeudenkäynnin tarkoitus on varmistaa että syyllinen saa tuomion, mutta vain niistä rikoksista joihin hän on syyllinen. 

Ja syyttäjän on tuo syyllisyys osoitettava. Jos väärä mies tai nainen menee vankilaan, niin silloin oikea murhaaja jää kävelemään kaduille. Ja koska tuo henkilö on kerran tehnyt vakavan rikoksen, niin hän saattaa tuon rikoksen myös uusia. Tässä seuraavaksi käsittelen kahta henkirikosta, joista toinen on Pohjoismaiden tunnetuin murha, eli Ruotsin pääministerin Olof Palmen murha 28.2.1986. Tuo murha on siis asia joka edelleen vaivaa ihmisiä. Vuonna 2020 Olof Palmen murhaajaksi nimettiin eräs Stig Engström, joka oli kuollut vuonna 2000. 

Sanotaan että jos kyseessä olisi ollut tavallisen ihmisen murha, niin silloin se olisi ehkä voitu selvittää tyydyttävästi. Se että koskaan ei puhuttu siitä, että Olof Palmen leski Lisbeth Palme oli lasten psykologi saattoi johtaa tutkijoita väärille jäljille. Eli oliko kohde sittenkin Lisbeth Palme, joka oli työnsä takia ehkä hankkinut vaarallisia vihollisia. Murhasta on aikoinaan pidätetty Christer Pettersson niminen alkoholisti ja väkivaltarikollinen. 

"Christer Pettersson kotiovellaan Sollentunassa murhasyytteestä vapautumisensa jälkeen 13. lokakuuta 1989. Kuva: Anders Holmstrom / EPA" (https://yle.fi/a/74-20164152)

Mutta itse olen ehkä sitä mieltä, että lähes pelkästään sosiaalipummina itsensä elättänyt alkoholisti ei tuota murhaa ole ainakaan poliittisista syistä tehnyt. Pettersson todettiin aikoinaan syyttömäksi, Mutta jos hän olisi murhaaja, niin silloin kohde olisi ollut Lisbeth Palme, joka kuoli vuonna 2018. Eli tuollaisen rappiolla olleen miehen motiivi tuskin olisi liittynyt politiikkaan. Pettersson kuoli vuonna 2004, joten hän ei tuota murhaa enää voisi tunnustaa. 

Myöhemmin eräs, niin ikään kuollut Stig Engström nimettiin syylliseksi, ja tapaus suljettiin. Engströmin oma historia pitää sisällään kansainvälisen nuoruuden, ja usein hänen kaltaisillaan ihmisillä on hiukan korkeammalle tähtääviä tavoitteita kuin kodinkonetehtaan kokoonpanolinjalla työskentely. eli hänen väitettiin olleen Scandia-miehenä tai myöhemmin Stig Engströminä tunnettu henkilö. Eli tuolloin hän olisi työskennellyt tuossa yhtiössä. Myöhemmin Engström oli muuttanut ammattinsa Mainosgraafikoksi.  Engströmin pukeutuminen on ollut jotenkin outoa, eli hän piti mielellään ilmeisesti pukua ja solmiota, ja hänellä oli pääsy sellaiseen asuntoon, jossa hänen tuttavansa säilytti aseitaan. Eli onko Engström ehkä ollut joku alamaailman järjestysmies? 

Mutta en usko että tuolla miehellä oli ainakaan kovin paljon suhteita Ruotsin äärioikeistoon. Ja ainakaan suomalaisen laamannin mielestä Engström ei olisi syyllinen. Mutta tapaus pysyy kiinni, ja voisin vain toistaa kysymyksen, jonka äsken esitin, eli murhattiinko tuolloin 28.2.1986 väärä henkilö? Jos murhattiin niin miksi? Mutta siis murha tunnetaan nimellä Palme-murha. 

Mihin katosi Pekka Tuukkanen

Kuvat:Pekka Tuukkanen katosi Perhon ja Kinnulan rajamailla 26. heinäkuuta 2004. Kuva: Poliisi, Jesse Mäntysalo/Yle (https://yle.fi/a/74-20098614)

Toinen tapaus liittyy erään Pekka Tuukkasen katoaminen. Tuo katoaminen tapahtui Perhon ja Kinnulan kuntien välillä 26.7.2004. Tuota tapausta olen itsekin välillä kommentoinut. Ja eräs asia pistää itseäni silmään. Kyseisen tapauksen ympärillä on ollut poikkeuksellisen paljon julkisuutta. Tuolloin Tuukkanen oli lähtenyt miesporukasta, joka oli iltaa viettämässä Kinnulan kunnassa. Tuona iltana hän lähti kävelemään kohti Perhoa, jonne oli matkaa yli 40 kilometriä. 

"Viimeisen havainnon Pekka Tuukkasesta teki kuorma-autoilija, joka tunnisti Perhon ja Kinnulan rajamailla kävelleen miehen. Kello oli tuolloin noin 5.30." (https://yle.fi/a/74-20098614). Tuukkanen oli tuolloin vaeltanut yhdeksän tuntia. 

Mieleen tulee se, että poistuiko Tuukkanen tuosta talosta, jonne hän oli lähtenyt illanviettoon 25.6.2004 omasta vapaasta tahdostaan, sekä omasta aloitteestaan, vai näytettiinkö hänelle ovea? Eli kysyikö joku sen kuuluisan kysymyksen, että "kuka hänet sinne kutsui?", Vai jos Tuukkanen oli lähtenyt itse omasta aloitteestaan asunnosta, jonne hänelle oli ilmeisesti varattu yösija, niin odottiko hän jotain kyytiä? Jos hän käveli sitten kohti Perhon kuntaa, niin miksi hän ei pyytänyt kuorma-autolta kyytiä? 

Tai jos hänet oli poistettu väkisin tai ehdotettu poistumista, niin miksi Pekka Tuukkanen ei jäänyt Kinnulan keskustaan maleksimaan ja odottanut aamua? Hänellä oli vielä pitkä matka kotiinsa, joten sen takia voisi olla mahdollista, että hänellä oli ollut kyyti. Jos hänet surmattiin jonkun alkoholiin liittyvän velan takia tai hän oli kuollut tapaturmaisesti, niin miksi hänen ruumistaan ei oltu löydetty? Yleensä salaviinan kauppiaat eivät ole kovin huolellisia. Siis avain tuon oudon tapauksen ratkaisuun on ilmeisesti se, miksi Tuukkanen poistui paikasta, jossa hän vietti iltaa, ja miksi hän ei jäänyt Kinnulan keskustaan odottamaan vaikka aamun ensimmäistä bussia? 

*******************************************

Yle kertoo asiasta seuraavaa. 

Vuonna 2011 käräjäoikeus vangitsi taposta epäiltyinä kaksi kokkolalaista miestä.

Poliisin mukaan tutkinnassa varmistui, että miehet olivat olleet polttamassa harmaata Honda Accord -henkilöautoa syrjäisellä Penningintiellä Perhossa oletettavasti Pekka Tuukkasen katoamisen aikoihin.

Poliisi epäili, että Tuukkanen oli noussut kyseisen auton kyytiin ja joutunut surmatuksi.

Keski-Pohjanmaan käräjäoikeuden vangitsemisasiaa koskevasta pöytäkirjasta kuitenkin ilmenee, että useat todistajat kertoivat, että Honda oli poltettu jo ennen Tuukkasen katoamista.

Käräjäoikeus piti kertomuksia luotettavana. Todistajien mukaan paikalla polttamistilanteessa oli esimerkiksi ollut eräs nainen, joka oli kuollut useita päiviä ennen Tuukkasen tapausta.

Lisäksi toinen taposta epäillyistä oli toimitettu sairaalahoitoon Kokkolaan 25. heinäkuuta 2004 puolenyön aikaan, vain muutamia tunteja ennen Tuukkasen katoamista. Käräjäoikeus ei pitänyt täten uskottavana, että epäilty olisi voinut olla osallisena tekoon.

https://yle.fi/a/74-20039773

***********************************************

Jos Tuukkanen oli noussut jonkun auton kyytiin, ja hänet oli sitten surmattu, niin miksi tuo surma olisi tapahtunut. Eli mikä mahtaa olla se paljon puhuttu motiivi? Murhia ei tehdä huvin vuoksi. Se että ruumista ei ole löytynyt tekee asiasta vakavan. Eli jos joku tekee keskellä metsää sen "suomalaisen henkirikoksen", niin mihin hän sitten ruumiin jättää? Eli jos palataan taas alkuun eli viimeiseen havaintoon, mikä Tuukkasesta on, niin mitä hän teki tuolla metsätiellä keskellä metsää klo 5.30 aamulla? Eli hän ei yrittänyt pysäyttää kuorma-autoa tai ei voinut odotella Kinnulan keskustassa ensimmäistä bussia, joten miksi hän ylipäätään poistui tuosta talosta, jossa hänen piti viettää yönsä? 

Jos ajatellaan että tappo vanhenee 20 vuodessa, niin ilmeisesti se tappo pitäisi jotenkin todistaa. Eli onko mahdollisesti katoaminen eli ruumiin mahdollinen hävittäminen sekä se, että tekijä pakenee oikeutta se asia, mikä tekee henkirikoksista tappoja. Vai pelkääkö joku jotain? Mikäli henkirikoksen tekijä itse ilmoittautuisi poliisille, niin hän voisi saada syytteen taposta. Mutta tietenkään esimerkiksi ruumiin hävittäminen ei ole asia, mikä antaa aihetta epäilyyn taposta. Mikäli henkirikokseen ei löydy järjellistä selitystä, niin silloin voidaan kyllä aiheesta epäillä sarjamurhaajaa. Mutta miksi sarjamurhaaja valitsee Pekka Tuukkasen kaltaisen henkilön uhrikseen? Siis henkirikosta ei noin vain saa päästää vanhenemaan, vaikka sen tutkimiseen menee tietysti aikaa. Toisaalta esitutkintaviranomaiset saavat palkkaa siitä, että he selvittelevät rikoksia. 

https://yle.fi/a/74-20039773

https://yle.fi/a/74-20164152

https://yle.fi/a/74-20167584

https://en.wikipedia.org/wiki/Lisbeth_Palme

https://fi.wikipedia.org/wiki/Olof_Palmen_murha

Uusi iloinen työelämä.

Uuden iloisen työelämän suuri megatrendi on se, että jos työntekijä ei löydä työtä koko ajaksi, niin hänet voidaan saman tien erottaa. Jos työntekijän työpäivään kuluu 50% niin sanottua tyhjää aikaa, niin silloin työnjohtaja etsii toisen työntekijän, jonka työpäivään kuuluu 50 prosenttia miettimiseen, ja sitten työtehtävät siirretään tuon toisen työntekijän vastuulle. Tai jos joillakin työntekijöillä työpäivään sisältyy 25% tyhjää tai “ei tuottavaa” aikaa, niin nuo tehtävät jaetaan heille. Ja tuo jonka päivästä 50% kuluu luovaan taukoon saa sitten lähteä etsimään uusia haasteita. Tämä on tietenkin työn tehostamista, mutta samalla se vie työpaikasta luottamuksen. 

Jos ihminen kokee jatkuvasti niin, että hänen pitää koko ajan olla toista parempi tai että koko päivä kilpaillaan sillä, että kuka tekee mitä, niin se sitten aiheuttaa haluttomuutta auttaa toisia. Kun ihminen kokee että hän kouluttaa kilpailijaa itselleen, eli henkilöä joka ehkä aiheuttaa hänelle itselleen erottamisen, niin se tietenkin saa aikaan sen, että voidaan epäillä hänen ehkä jättävän jotain keskeistä pois. 

Se että ihmiset eivät enää muuten keskustele kuin silloin, jos toisia pyydetään siirtymään jotta joku pääsee vessaan, niin silloin työntekijät kokevat varmaan työnsä jotenkin stressaavaksi. Työpaikan tehtävä ei ole olla sosiaalitoimisto, eikä työaikana saisi istua kahvilla liian kauaa, koska työnantaja maksaa ajasta jonka työntekijä viettää toimistolla tai työtehtävien parissa. Se että esimerkiksi läppäri on lisänäppäimistön päässä auki, antaa johtajille valmiuden katsella mitä alainen koneellaan puuhaa. 

Nimittäin jos työnjohtaja istuu koko ajan olkapään takana hengittämässä niskaan, niin osaamaton työntekijä voi silloin piiloutua sen taakse, että häntä häiritsee se, että toinen hönkäilee niskaan. Työnjohdon velvollisuus on etsiä työntekijät, jotka eivät osaa työtään. Ja sitten tietenkin pitää selvittää, että miten tuo henkilö on työhönottajat vakuuttanut. 

Samalla tavalla tekoäly assistentti voi valvoa sitä, millä kotisivuilla käyttäjä viihtyy. Ja tietenkin työpaikan koneet ovat työtehtäviä varten, ja ne ainakin pitäisi laittaa lukkoon kun sovittu työaika päättyy. Työpaikan sähköposti ei ole siis sitä varten, että sen avulla rekisteröidytään kaiken maailman pelisivuille. Vaan se on pelkästään työn tekemistä varten, ja omat asiat pitäisi hoitaa oman sähköpostin kautta. 

Jos puhutaan itsenäisestä- tai autonomisesta työstä, niin silloin kehyksen pitää olla aina työtehtävien suorittamisessa. Ja muut tehtävät tehdään sitten joskus muulla ajalla, jota ei tuo työnantaja maksa. Jos työaika kuluu muiden kuin työtehtävien parissa, niin silloin kannattaa miettiä uutta työpaikkaa. Kun tehdään työtä, niin silloin fokuksen pitäisi olla ensisijaisesti oman työn tekemisessä niin hyvin kuin mahdollista. 

Koskaan ei saa ajatella, että työn voisi tehdä paremmin. Tai ainakaan tuota ajatusta ei saisi suoraan tuoda kenenkään muun tietoon. Kommunikaation puute sekä pelko siitä, että ihminen tekee jotain väärin saa tietenkin aikaan lieve-ilmiöitä. Yksi niistä on se, että henkilö ei ehkä uskalla kysyä neuvoja, jos hän ei jotain osaa. Samoin se että työpaikalla on jatkuva kilpailu tekee työn jatkuvuudesta ongelmallisen. Työntekijät jatkuvasti vaihtavat työpaikkaa, tai tekevät esimerkiksi koodaustyötä vain kerran elämässään, niin mistä saadaan sitten vanhoja kokeneita työntekijöitä opastamaan nuorempia? 

Ja miten ylipäätään ketään voidaan motivoida jakamaan omaa tietämystään sekä osaamistaan, jos hänen hyvin tehty työnsä johtaa siihen, että työntekijä on saman tien kortistossa, niin kuinka hän sitten tekisi työnsä kunnolla? Tuo asia on tullut esiin kun tekoälyä koulutetaan. Tekoälyn kohdalla hyvin tehty koulutus on saattanut merkitä kouluttajan siirtymistä suoraan kortistoon. 

Kun puhutaan tekoäly assistenttien käytöstä, niin niiden käyttöä ei vain voi estää. Eli jokainen meistä voi ottaa oman kännykän taskusta, ja sitten pyytää sovellusta tekemään asioita puolestaan. 

Viimeksi saimme lukea siitä, kuinka eräs ICT- ja tietoturva-alan suuri vaikuttaja päätti vaihtaa työpaikkaa, ja uusi pesti löytyi sieltä kilpailijan tarjoaman työpöydän takaa. Eli melko upean pestin tuo henkilö sai, ja tietenkin ansioluettelo näyttää todella upealta. Kuitenkin tuo siirtyminen kilpailijan palvelukseen saa aikaan ajatuksen, että oliko siellä edellisessä työpaikassa eri henkilö johdossa, tai pystyykö hän ehkä pitämään edellisen työpaikan salaisuudet omana tietonaan uudessa ympäristössä. 

Siis tämä ei ole mikään syytös tuota ihmistä kohtaan, vaan itse asiassa kysymys on yleisestä tätä trendiä koskevasta kysymyksestä. Eli kun ihminen siirtyy kilpailijan palvelukseen, niin onko syynä tuohon palkkaamiseen oikeasti johtamistaidot, vai onko se ehkä se mitä hän on edellisessä työpaikassaan tehnyt? Kyse on nimittäin siitä, että kuinka paljon kilpailulainsäädäntöä sekä tietosuojalakeja ja tekijänoikeuksia saa ylipäätään venytellä? Tietenkin kyseessä on oikeasti aivan lainmukainen siirtymä toisen yhtiön palvelukseen, mutta kuitenkin jossain tapauksissa mieleen tulee se, että voiko vanha työsuhde vaikuttaa ihmisen toimintaan uudessa paikassa? 

Kun olemme töissä niin emme ole koskaan eri ihmisiä kuin kotona. Kun yritämme puhua esimerkiksi siitä, että miten mukava työpäivä oli, niin tietenkin silloin pitää myös vastapuolella olla ihminen, jolla on halua ja jaksaa kuunnella sitä litaniaa, kuinka “pomo taas tänään teki sitä ja tätä”. Ja ilmeisesti myös tuolla pöydän toisella puolen istuvalla henkilöllä on omat ongelmansa. Hän myös käy mitä suurimmalla todennäköisyydellä töissä. Ja hänenkin pitäisi sitten purkaa omia surujaan kotonaan. 

Jos hän taas on kotirouva, niin tietenkin hänelle on voinut tulla kiistaa naapurin kotirouvan kanssa esimerkiksi siitä että kumpi saa ensin ripustaa pyykit narulle. Myös tuollaisessa tapauksessa ihminen saattaa hiukan haluta avautua tuosta tilanteesta. 

Tietenkin on paljon ihmisiä joilla ei kotona ole ketään jolle puhua. On yksin asuvia, joiden sosiaalinen elämä liittyy paikalliseen pubiin sekä ehkä jääkiekkoon. On ihmisiä joiden kumppanit eivät halua kuulla päivästä päivään samoja asioita, “kun olisi vähän omiakin asioita tehtävänä”. Tai “en vain joka päivä jaksa”, on vastaus kun toinen yrittää hiukan purkaa huonoa oloaan. Nuo äskeiset ovat niitä paljon puhuttuja vakio vastauksia, joita markkinoidaan jossain lehdessä. 

Kukaan ihminen ei varmaan halua olla myöskään likasanko, jonne kaadetaan kaikki huono olo, minkä toinen vain mielestään löytää. Työaika ei ole muuten myöskään aikaa, jolloin käydään läpi asioita, joiden kanssa on kotona painiskeltu. Mitä tehdään jos ihminen ei vain kerta kaikkiaan löydä sitä aikaa, tai mitä tehdään silloin jos asiat vain kalvavat mieltä? Kannattaa varmaan hakeutua psykiatrille, joka sitten osoittaa ystävällisesti hymyillen sairaslomaa. No tuo sairausloma voi olla lyhytaikaisena vaikka mahdollisuus järjestää omia asioita, mutta mitä sitten jos se kestää vuosia? Eli sairasloma, tai “saikku” on asia joka saattaa aiheuttaa stressiä sekä masennusta ja myös oman itsetunnon luhistumista. Eli mitä eläkeläisten pitäisi vastata kun joku kysyy, että “mitä muuten teet elääksesi”? 

Siinä varmaan sitten tehdään kaikkiin hyvä vaikutus, kun sanotaan että eläkkeellä mielenterveydellisistä syistä. Siinä voi sitten mielenmaisema muuttua hyvin erilaiseksi kuin haluamme uskoa. Eli meidän elämämme pyörii pitkälti työelämän ympärillä. Se että ihminen ei saa edes hakea töitä varmaan aiheuttaa syrjäytymistä sekä syrjimistä. Vaikka eläkkeelle siirtyminen voi olla joidenkin mielestä helppo vaihtoehto, niin se ei ehkä koskaan paranna eläkkeelle määrätyn nuoren henkilön elämänlaatua. Hän saattaa eristäytyä muista, hän ei ehkä edes uskalla hakea seuraa, ja kuka nyt lähtee mielenterveyskuntoutujan matkaan? 

Siis jokainen mielenterveyskuntoutuja on ihmisten silmissä potilas, jota ei ainakaan kovin usein haluta palkata. Kun puhutaan mielenterveydestä niin silloin meidän pitää muistaa sekin asia, että nuo henkilöt ovat jotenkin väliinputoajia. He eivät ole tarpeeksi sairaita tai vammaisia, että he saisivat sen takia myötätuntoa. He eivät myöskään ole kuulemma tarpeeksi terveitä tekemään töitä. Mutta kuten tiedämme, niin he saavat varmaan eläkettä, jonka turvin voidaan kattaa niitä jokapäiväisiä kustannuksia. Tuon eläkkeen suuruus ei ole kovin suuri. Mutta sen pienen eläkkeen toivotaan riittävän kaikkiin kustannuksiin, ja kaikki asiat maksavat kotonaan asuvalle potilaalle saman verran kuin muillekin. 

Carpe diem (“poimi päivä”) eli hetkessä kiinni. Kun ihminen kohtaa mahdollisuuden, niin hänen pitää ottaa tuosta mahdollisuudesta kiinni. Hän voi tietenkin jättää noita mahdollisuuksia käyttämättä, mutta samalla hän ei tietenkään voi saada sitä, mitä tuo mahdollisuus hänelle tarjoaa. 

Eli jos yritän niin voin epäonnistua. Mutta jos en yritä niin, silloin en voi varmasti saavuttaa mitään. 

Mielenterveyskuntoutujan ongelma on siinä, että monissa väkivalta- ja henkirikoksissa mainitaan esimerkiksi skitsofrenia. Viina ja huumeet eivät varmaan ole aiheuttaneet yhtään pahoinpitelyä tai puukotusta maassamme. Eli esimerkiksi amfetamiinin sekä alkoholin yhteisvaikutusta ei edes yritetä käyttää hyväksi jossain rikosuutisessa. Mutta annas olla kun jollain on skitsofrenia. Sen skitsofreenikon tekemän henkirikoksen olisi varmaan joku voinut estää. Kuitenkaan esimerkiksi huumeiden sekä alkoholin aiheuttaman raivotilan vallassa tehtyä tekoa ei olisi voitu mitenkään edes ennakoida. 

Eli mikä tätä yhteiskuntaa oikeasti vaivaa? Aikuisten oikeasti kukaan skitsofreenikko ei ole itse tilaansa aiheuttanut. Hän voi tietenkin linnoittautua päiväksi esimerkiksi tietokoneen ääreen, mutta mitä muuta hän sitten voi tehdä? Jos ihminen tekee työtä, niin hänen varmaan pitäisi saada työstään palkka. Riittääkö eläke siihen, että ihminen tekee muuta kuin pelaa jotain peliä kotonaan? Mielenterveyskuntotujien tarinat eivät ole niin huomiota ja sääliä herättäviä kuin jonkun narkomaanin tarinat. Mutta jostain syystä mielenterveysongelmat voivat ehkä johtua siitä, että henkilöä on joko kotonaan tai töissä uhattu. 

Se varmaan sitten aiheuttaa ahdistusta, jos joku käytävällä sanoo, että aikoo surmata tai tehdä muuta väkivaltaa jollekin muulle. Tai jos kaikki palaute mitä henkilö saa on jotenkin negatiivista. Yrittäkää itse olla motivoituneita ja työhön orientoituja, jos kaiken aikaa vastaan tulee negatiivista palautetta, eli jos kaikki palaute mitä koskee yhtään mitään asiaa on kielteistä tai halventavaa, niin miten ihminen ylipäätään jaksaa töissä? 

Tai mitä jos yllättäen tulee puhelinsoitto, jossa joku suuren luokan tekijä kertoo, mitä kaikkea hän voi tehdä ihmisille, joista hän ei pidä. Ja kuitenkin tämän kaiken keskellä meidän pitää aina sanoa, että koskaan ei saa tappaa positivismia. Kun kohtaamme esteitä, niin meidän pitää ottaa tuo este haasteena. Esteitä tulee ja esteitä menee. Kun aika kuluu, niin asenteet muuttuvat. Ja samalla eteen ilmestyy uusia mahdollisuuksia, joista vain pitää uskaltaa ottaa kiinni. Jos ihminen ei tartu haasteeseen tai mahdollisuuteen, niin hän ei koskaan nouse. Voi olla että hän kaatuu tai epäonnistuu, mutta jos hän ei koskaan yritä mitään niin, silloin hän varmasti ei koskaan saa mitään aikaan. 

Onko datakeskuksen sijainnilla merkitystä?

 

Kun ajattelemme länsimaista internetiä sekä avoimuutta, niin varmaan esimerkiksi datakeskusten fyysisellä sijainnilla ei tuolloin ole mitään merkitystä, mutta jos lähdetään sitten pohtimaan sitä, että datakeskusta operoidaan vaikkapa Kiinasta, niin tilanne saattaa olla toinen. Kiinassa olevan palvelimen yhteydet voidaan katkaista yksinkertaisesti estämällä Kiinasta tuleva viestiliikenne. Se että joku datakeskus ei itse ehkä osallistu iskuihin kuten palvelunestoon tai muuhun tieturvaa vaarantavaan tietoverkkojen käyttöön ei tarkoita, ettei sitä voisi siihen käyttää. 

Riittää että pari palvelinta tuodaan Suomeen ja sitten niissä olevien IP-osoitteiden kautta suoritetaan varsinainen isku. Eli tietenkin tuota hyökkäystä varten pitää hyökkäykseen osallistuvat koneet siirtää toisen toimijan nimiin, jotta niiden takia ei koko datakeskuksen toimintaa katkaista. Kiinan kohdalla se, että valtio valvoo ankarasti tietoa, jota sen kansalaiset saavat tekee juuri ulkomailta tehdyt datavakoiluoperaatiot houkutteleviksi. Tuolloin hakkeri iskee kohteeseen nimenomaan ulkomaille sijoitetun serverin kautta. Ja näin esimerkiksi kiinalaisten IP-osoitteiden estäminen kohdejärjestelmässä ei suojaa sitä hyökkäyksiltä. Se suojaisi järjestelmää Kiinasta tehdyltä hyökkäykseltä, mutta samalla se ei estä hyökkäystä, joka tehdään suomalaista IP-osoitetta hyödyntäen. 

 Eli jos datakeskusta käytetään hakkerointiin, niin tietenkin sen sijainti Kiinan ulkopuolella on silloin merkityksellistä. Tuolloin hyökkääjä voi operoida tuota hyökkäykseen käytettävää tietokonetta VPN--yhteyden välityksellä, ja jos koneen IP-osoite on sellainen, jonka saa käyttöönsä Ficoralta, niin silloin tuolla fyysisellä sijainnilla on merkitystä. 

Kiinalaisten harjoittaman hakkeroinnin ero länsimaiseen hakkerointiin nähden on se, että siinä ilmeisesti on lähes jokaisessa tapauksessa ennemmin tai myöhemmin mukana valtiollinen toimija, kuten Kansanarmeijan tiedusteluosasto. Tuolloin tietenkin kiinalaisten hakkereiden resurssit ovat valtavia verrattuna johonkin länsimaisiin yrittäjiin. Eli jos datakeskus sijoitetaan Suomeen, ja hyökkäykset tehdään esimerkiksi etäkäyttöketjuja käyttäen, niin silloin tietenkään hyökkäysten estäminen ei ole niin helppoa, kuin jos hyökkäys tapahtuisi Kiinasta. 

Kuva: https://yle.fi/a/74-20161133

Nuo hyökkäykseen käytetyt koneet voivat sijaita saman katon alla, ja sitten hyökkääjä voi käyttää myös esimerkiksi sellaista menetelmää, jossa NAT:n avulla voidaan hyökkäävä IP-osoite muuttaa toiseksi. Nuo hyökkäykseen käytettävät koneet voidaan sijoittaa noihin kiinalaisten operoimiin datakeskuksiin. Ja vaikka sanotaan että esimerkiksi TikTokia ei ole koskaan epäilty vakoilusta, niin kuitenkin kaikkien ulkomailla ja kotimaassa toimivien toimijoiden pitää Kiinan Kansantasavallassa sovittaa toimintansa siten, että se noudattaa Kiinan viranomaisten tahtoa. 

TikTok on loistava paikka urkkia ihmisiltä tietoja, joita ei saisi kertoa. Eli tietenkään kiinalaiset eivät halua suoraan vaarantaa TikTokin toimintaa suorittamalla vakoilua eli hakkerointia sen hallinnoimien palvelinten kautta. Vaan hyökkäys tehdään näissä skenaarioissa toisten toimijoiden hallinnassa olevien IP-osoitteiden kautta. 

Vakoilun kierossa maailmassa operatiiviset osat ovat usein erotettuja tiedon keräämiseen käytetyistä kanavista. Ja Kiina on valtio, jossa esimerkiksi Kansan Vapautusarmeijan esittämille ehdotuksille ei sanota sanaa "ei". Joten jos joku kiinalainen kenraali tai hänen alaisensa sekä edustajansa ehdottaa hakkerille yhteistyötä, niin seurauksena kieltäytymisestä voi olla lähetys kaivoksiin. TikTok on sosiaalisen median palvelu siinä, missä Facebook ja monet muut palvelut ovat. Tuota palvelua voidaan aivan samalla tavalla käyttää hyväksi esimerkiksi tiedon keräämisessä, eli siellä voidaan urkkia tietoja, jotka voivat hyödyttää kiinalaisia projekteja. 

Eli tekoälyn sotilaallinen sekä tiedustelukäyttö varmaan kiinnostaa myös Kiinan kansanarmeijan henkilökuntaa ja muita viranomaisia. TkTokissa voidaan siis kysellä esimerkiksi ihmisten työpaikkoja, ja sitä kautta sitten jäljittää kiinnostavia henkilöitä. Noihin henkilöihin kuuluvat tietenkin Suomen kohdalla esimerkiksi henkilöt, jotka suunnittelevat tai valmistavat puolustusalan tuotteita. Eli ilmeisesti kaikki eivät ole ymmärtäneet sitä, että esimerkiksi kiinalaisten näkemys viranomaistyöstä ja erityisesti tiedon keräämisestä on erilainen kuin länsimaissa. Kiinan viranomaiset eivät tarvitse samalla tavalla lupaa esimerkiksi tietojen keräämiseen kuten länsimaiset viranomaiset. 

Tekoälyn käyttämä materiaali voi aiheuttaa vinoumia sen antamissa tuloksissa.

 Elon Muskin Grok-tekoäly suututti MAGA-liikkeen, koska se käytti liian puolueetonta lähdemateriaalia. Eli se ei tukenut varauksettomasti Trumpin hallintoa ja sitä tukevien tahojen näkemystä asioista. Ja juuri lähdemateriaalin valinta on yksi asioista, jotka tekevät esimerkiksi laajoista kielimalleista, LLM hyvin ongelmallisia. Kun tekoäly valikoi tietoa, niin sillä pitää olla jokin järjestelmä, jolla se tekee noita valintoja. Se mikä tekee tekoälystä hyvin ongelmallisen on se, että tekoäly ei itse osaa ajatella. Se vertailee tietoja, joita siihen on syötetty lähdemateriaaliin, joita on tarjolla. Ja juuri tuo tarjolla oleva lähdemateriaali on se, mikä saa aikaan ongelmia. 

Nimittäin tekoäly voi yksikertaisimmillaan valita esimerkiksi internetin hakukoneen tuloksista niitä kotisivuja, jotka ovat korkealla sen "page ranking" tilastoissa. Tuolloin sivujen suosio, eikä niiden sisältö ratkaisee ainakin osittain sen, mitä lähteitä tekoäly saa käytettäväkseen. Ja tuo ongelma saa aikaan sen, että tekoäly saattaa yllättäen tulostaa jotain aivan muuta kuin sitä, mitä tekoälyltä kysyttiin. Kun tekoäly lähtee tekemään työtään eli etsimään tietoa aiheesta, jonka sen käyttäjä on sille antanut, niin silloin pitää muistaa se, että mitä enemmän tekoäly saa informaatiota, eli mitä enemmän sille kerrotaan siitä, mitä sen pitäisi tietää, niin sitä parempia vastauksia kysyjä saa. 

Tekoälyn pitäisi tehdä kysymyksiä, kun siltä pyydetään tietoa. Jos annamme tekoälylle tehtävän, joka kuuluu näin "tee meille tekstinkäsittelyohjelma", niin uskoisin että tulos olisi kaukana siitä mitä olisimme halunneet. Tekoälyn pitäisi saada samanlaisia ohjeita kuin ihmisohjelmoijat saavat. Eli sen pitäisi näissä tapauksissa kysyä suoraan, että millainen ohjelman pitäisi olla? Tekoäly voi pyytää esimerkiksi tehtäväkuvausta, eli määrittelyä. Sen jälkeen se kävisi kohta kohdan jälkeen asiat systemaattisen projektityön edellyttämällä tavalla. Tuolloin tekoäly voisi käyttää suoraan vuokaaviomallia. 

Tuolloin tekoälyn ja ihmisen toiminta muuttuu symbioottiseksi. Tekoälyn tehtävä on kysellä, ja etsiä vaihtoehtoja malleille, joita ihminen tuo järjestelmään. Tuolloin ihminen ja tekoäly kommunikoivat jatkuvasti keskenään, ja yrittävät löytää uusia ja tehokkaita sekä turvallisia ratkaisuja. 

1) Määritys. Eli luodaan kuvaus tuotteesta yhdessä tekoälyn kanssa. Tuo interaktiivinen prosessi merkitsee sitä, että tekoäly saattaa näyttää kuvia käyttöliittymistä, ja silloin suunnittelija tietenkin valitsee sen, mikä on paras. 

2) Suunnittelu. Tuolloin kuvaillaan ne prosessit, joista tuon ohjelman pitää selviytyä. Sekä valitaan käytettävä ohjelmointikielet. 

3) Toteutus: eli tekoäly toimii tuolloin interaktiossa ohjelmoijan kanssa. Se mikä yleensä unohtuu ihmisiltä, on se, että tietokone-ohjelmia tehtäessä se mikä ei näy päälle on vähintään yhtä tärkeää kuin se, mitä käyttäjä näkee. 

4) Testaus: tuolloin tuote testataan kuten se olisi ihmisten tekemä. Tuolloin toinen tekoäly yhdessä ihmisten kanssa seuraa sitä, miten ohjelma, joka on luotu tekoälyn avulla selviää tehtävistään. 

5) Käyttöönotto, eli ohjelma ladataan tuotantoserveriin. 

6) Ylläpito eli tekoälyn tehtävänä on tuolloin seurata sitä, mitä esimerkiksi tietoturvarintamalla on tapahtunut, ja vaatiiko tuo ohjelma jotain mahdollisia korjauksia omaan koodiinsa. 

Jokaisessa kohdassa tekoäly on siis järjestelmä, joka toimii ihmisten kanssa yhteistyössä. Tekoäly esittää mahdollisuuksia sekä vaihtoehtoja, joita analysoidaan. Tekoäly ei siis tee mitään yksin, vaan sen tehtävä on jäsentää tietoa  sekä tukea ohjelmoijien työtä. Jos joku ratkaisu vaikuttaa huteralta, niin silloin tekoäly voi etsiä vaihtoehtoja sekä parantaa esimerkiksi tietoturvaa. Jos mekaaninen koodaus suoritetaan tekoälyn toimesta, niin tuolloin koodia tietenkin syntyy nopeammin. Mutta ihmisten pitää tuolloin tarkastaa koodi sekä sen toimivuus. 

Samalla pitää kuitenkin huomioida se, että tekoälykään ei saisi jatkuvasti käyttää samoja osoituspolkuja eikä samoja kansioiden nimiä, koska se aiheuttaa riksin tietoturvassa. Jos hakkeri selvittää yhden tekoälyn tuottaman ohjelman tiedosto- ja kansiojärjestelmän, ja samaa järjestelmää käytetään kaikissa tuotteissa, niin hakkeri voi tuon tiedon turvin tunkeutua järjestelmään ja yrittää lukea tietoa suoraan tiedostoista. Eli myös näihin asioihin pitää paneutua, kun tekoälyä käytetään koodaamiseen. 

https://muropaketti.com/mobiili/mobiiliuutiset/elon-muskin-grok-ai-suututti-maga-kannattajat-tarjosi-liian-puolueetonta-tietoa/

Työelämässä on aina jonkinlainen kilpailutilanne.

Työelämässä on aina meneillään kilpailu. Kun ihminen tulee tiimiin, niin hänen on tiedettävä se, että kun tiimin esimies lähtee kohti uusia seikkailuja, niin hänen paikkansa on yhtiössä auki. Sitä voivat hakea myös entiset alaiset. Joten sen takia yhtiössä kannattaa tuoda omaa itseä positiivisella tavalla esiin. Eli positiivisuuteen kuuluu se, että käyttäytyy asiallisesti, ei pura pahaa mieltä johonkin alaiseen tai työtoveriin, varsinkaan jos hän ei tuolle asialle mitään voi. Sekä tietenkin tekee työnsä kunnolla. Esimiehellä on oikeus ja velvollisuus erottaa alainen joka ei voi, halua tai osaa tehdä työtään siten, että hänen työnsä voidaan hyväksyä. 

Samoin jos henkilön käytös on kamalaa eli uhkailu tai muut vastaavat asiat tietenkin aiheuttavat poiston työpaikalta, sekä siitä sitten pitää tehdä ilmoitus työsuojeluun sekä poliisille, jotta tuo uhkaava henkilö ei sitten palaa enää aivan heti takaisin. Ja aina uhkaus- tai kiusaamista koskevassa tapauksessa pitää syy tuohon työpaikkaa häiritsevästä toimintaan selvittää perinpohjaisesti. Eli tuolloin pitää selvittää se, että mitä pahaa kiusaamisen tai häirinnän kohde on toiselle tehnyt. 

Kun teemme työtä, niin ketä me oikeastaan palvelemme? Siis tietenkin me teemme työtä tiimin eteen, on vastaus jonka mielellämme annamme. Mutta sitten kun me lähdemme pohtimaan tuota vastausta hiukan lähemmin, niin meidän pitää varmasti myöntää että me emme tiimiämme ainakaan työelämässä palvele siksi, että haluamme olla altruistisia. Ihminen on itsekäs laji, ja työelämä on raadollista toimintaa. Me palvelemme tiimiämme siksi, että haluamme maininnan siitä, että olemme työskennelleet osana jotain hyvin menestyneen "osastopäällikkö Makkosen" hyvin menestynyttä tiimiä, joka on tehnyt suurta voittoa yhtiölle. Mutta jos tiimi ei menesty, niin silloin kannattaa hankkia joku selitys asialle. Jos osastopäällikkö ei osaa tai halua jakaa tehtäviä siten, että ne voidaan ymmärtää tai hän kuormittaa alaisiaan väärin, niin tuosta asiasta lähtee hyvin nopeasti ilmoitus osastopäällikön esimiehille. 

Jos tuo ilmoitus todetaan oikeaksi, niin silloin on osastopäällikön paikka auki. Samoin ketään ei palkata pelleksi työmaalle. Jos tuollainen pelle löytyy, niin hänen paikkansa on sirkuksessa. Ei missään rakennus yms. yhtiössä. Eli oikeus sanoa työntekijä irti ei ole pelkkä oikeus. Se on myös velvollisuus. Jos työntekijä ei osaa työtään, niin silloin on vaarana se, että hän eskaloi koko pelleilynsä läpi koko työyhteisön. Tapaus pitää kuitenkin aina selvittää. Eli jos työ on estetty, niin silloin vastuun asiasta kantaa työn estäjä. Mutta kuten tiedämme, niin työpaikoilla vallitsee aina kilpailutilanne. Ja esimiesten lähtiessä eläkkeelle on aina paikkoja auki, jota voivat alaiset sitten hakea. Esimiehen asema tuo esimerkiksi suuremman palkan sekä suuremman työhuoneen ja muita etuja. Joten siksi esimieheksi kannattaa myös pyrkiä. Mutta tuo asema tuo vastuun valvoa alaisten työtä. 

Mikäli tiimin työ ei ole sitä, mitä sen pitäisi olla, niin silloin ihmiset äkkiä vaihtavat tiimiä. Nimittäin työelämän mekanismeihin kuuluu se, että esimerkiksi henkilöstön vähennystä koskevat tarpeet kohdistuvat nimenomaan huonosti menestyviin tiimeihin. Jos tiimi tekee tappioita, niin silloin sen jäsenet voivat odottaa sitä, että he saavat irtisanomisilmoituksen. 

Tai siis me varmasti emme myöskään kieltäydy siitä, että "osastopäällikkö Makkonen" (keksitty nimi) kirjoittaa meistä omille esimiehilleen että juuri se oman elämämme päähenkilö, suuri "minä" olen tehnyt suuren osan tuosta työstä. Tuollainen positiivinen palaute jostain asiasta saattaa kohottaa omaa asemaamme yhtiön työntekijöiden joukossa, eli se että osaamme tehdä asioita sekä haluamme ottaa vastuuta nostaa meidän ehkä listoille, joista etsitään sitten niitä johtajia, joille voidaan delegoida vastuuta. 

Siis työelämässä emme varmaan halua tukea ketään "osastopällikkö Makkosta" tai ketään muutakaan toimiston tai muun alueen esimiestä, ellei sitten satu käymään niin, että jos tuo osaston tai muun yksikön päällikkö saa ylennystä, niin silloin me voimme laittaa hakemuksen, mikä koskee vapautunutta yksikön päällikön paikkaa. Tämä näkyy siinä, että jos tuo äskeinen osastopäällikkö sattuu tekemään virheitä, niin silloin häntä ei enää sitten paljon tunneta. Ja tuo äskeinen suositus muuttuu sekunnissa riippakiveksi tai painolastiksi, joka voi vaikuttaa uraan vielä vuosien päästä. Mikäli ihminen johtaa suuria asioita, niin silloin hän saattaa tehdä suuren luokan virheen. Tai sitten hän tekee suuren luokan menestyksen. 

Kun menemme työelämään, niin voimme aina sulautua harmaaseen massaan. Harmaassa massassa on helppoa tehdä työtä. Mutta harmaasta massasta ei juurikaan valita niitä johtajia. Johtajaksi valitaan ihmisiä, jotka osaavat ja haluavat erottua joukosta positiivisesti. Sosiaalinen elämä on asia, jonka kanssa voi kyllä tehdä suuren virheen. Ryyppäävä, pilliä huudattava alainen joka vain häiritsee muita varmaan erottuu joukosta. Hän saattaa olla omasta mielestään hyvin sosiaalinen, mutta sitten toisaalta tuo kuva, jonka hän antaa miehille jotka johtavat yritystä saattaa olla hyvin negatiivinen. 

Eli mitä ajattelisitte itse, jos henkilö josta olette tekemässä johtajaa on joku kannabista polttava alkoholisti, joka puhaltelee pahvipilliin koko päivän. Tuo pahvipilli on siis sellainen väline, joka venyy rullalta suoraksi jos siihen puhalletaan. Niitä myydään joka vappuna jossain vapputoreilla, joten sellaisen voi jokainen käydä itse ostamassa. Eli joka kerran kun henkilö saa vaikka koodirivin valmiiksi, niin hän voi ilmoittaa sen puhaltamalla pilliin ja nauramalla vedet silmissä, mikäli hän sattuu työskentelemään jossain ICT-ohjelmistoalan yrityksessä. Ehkä tuollainen henkilö herättää osastopäällikön huomion, ja ehkä hän voi sitten siirtyä esimerkiksi etsimään uutta työpaikkaa. 

Se miten tämä liittyy ihmisiin, jotka työskentelevät esimerkiksi yliopistoissa sekä muissa tutkimuslaitoksissa on se, että jos opiskelija pääsee työskentelemään nimekkään tutkijan alaisena, niin se tuo hänelle arvostusta ensimmäisiä opintojen jälkeisiä työpaikkoja haettaessa. Eli mistä työhönottaja tietää, että työhön otettava osaa työnsä? 

 Aikooko hän ehkä kysyä asiaa kilpailijoilta? On olemassa sellainen viisaus että jos entinen puoliso suosittelee jotain naista tai miestä treffeille, niin silloin miehessä on jotain vikaa. Suosittelija haluaa tuolloin puolisosta eroon Sama koskee työntekijää. Jos suosituksia tulee kasapäin pahimman kilpailijan sähköposteista, niin silloin kannattaa mennä peilin ääreen kysymään, että "miksi tuo pahin kilpailija haluaa "parhaan" työntekijänä siirtyvän kilpailijan palvelukseen? 

Samoin nimekkään tutkijan tai professorin lausunto saattaa siivittää uraa varsinkin sen tärkeillä alkumetreillä. Jos ihminen aloittaa huipulta, niin hän voi toki tehdä valtavan erehdyksen, ja sitten seurauksena on valtava vahinko. Mutta kyse on siitä että ihmisen pitää osata tai haluta kantaa vastuunsa päätöksistään sekä työtehtäviinsä liittyvistä asioista. Jos emme halua kantaa vastuuta, niin silloin sen vastuun kantaa joku muu. Ja silloin me olemme velvollisia tottelemaan sekä mukautumaan siihen, mitä nuo vastuunkantajat käskevät. Se joka käskee sekä hyväksyy työn kantaa myös vastuun siitä, että työ tulee tehtyä kuten se pitäisi tehdä. Jos työ ei huvita, niin silloinkin se pitää tehdä kunnolla. 

Demokratia on kuin kapea käytävä.

Valtion johtaminen on kuin nuoralla tanssia. Tai pikemminkin kapean käytävän läpi kävelemistä. Valtion johdossa ei saisi koskaan mennä liian liberaaliin tai liian kovaan suuntaan. Kova ja konservatiivinen eivät ole muuten synonyymejä. Konservatiivi ei siis välttämättä turvaa omaa valtaansa asevoimaan, kun taas kova valta määrää vastustajansa vangittavaksi. Valtiota johdettaessa pitäisi johtajien muistaa aina se, että kaikella on rajansa. Ylettömän kova komento saa aikaan sen, että ihmiset lopulta syöksyvät kadulle, kun heitä on tarpeeksi sorrettu. Ylettömän liberaali johto taas saa aikaan sen, että ihmiset alkavat lopulta kyllästyä löysään virkakuntaan, jonka tehtävä on suojella valtion kansalaisia. 

Demokratiassa ei ole koskaan täysin vapaata tahtoa. Vaan joka tapauksessa demokraattisin ja liberaalein valtio joutuu jossain vaiheessa puuttumaan ihmisen toimintaan. Me kaikki olemme sitä mieltä että valtion pitäisi tehdä enemmän esimerkiksi nettirikollisuuden kuten trollaamisen torjuntaan. Mutta siihen on vaikea vetää linjaa, missä asioihin puututaan, ja missä niiden annetaan olla. Puuttumisen tavoista sitten ei myöskään olla täysin yhtä mieltä. 

Mutta liberaaliudella on silläkin rajansa, eli pahimmillaan vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen muuttuu vähemmistön suosimiseksi. Vähemmistöllä on tietenkin oltava jonkinlainen oikeus omaan kulttuuriinsa, mutta on kuitenkin vaarana se, että vähemmistöjen oikeudet nostetaan muiden ihmisten oikeuksien yläpuolelle. Ja esimerkiksi jotkut maailmanhistorian verisimmistä diktaattoreista ovat oikeasti olleet vähemmistön edustajia. 

Esimerkiksi Saddam Hussein kuului itse sunnalaiseen vähemmistöön Irakissa, mutta hän hallitsi maataan massatuhoaseiden luoman pelotteen turvin. Vähemmistöjen oikeudet muuttuvat joskus kansankiihottajien mielessä erivapauksiksi. Eli esimerkiksi oikeus puhua saamea muutetaan tuolloin retorisesti muotoon, kaikkien on opeteltava saamea. Mikä ei varmaan ole aivan se, mitä "oikeudella puhua saamea" tarkoitetaan. Vähemmistöön kuuluminen ei kuitenkaan saa olla asia, mikä oikeuttaa tekemään rikoksia. Toki vähemmistöön kuuluva rikollinen mielellään haukkuu pidättäjiä rasisteiksi. 

Valtiossa pitää antaa kaikkien kukkien kukkia tiettyyn rajaan saakka. Mutta sitten pitää määritellä se, milloin nuo kukat ovat menneet liian pitkälle, ja niiden toimintaan pitää puuttua. 

Terra Cognitan kirjan "Kapea käytävä" mukaan demokratia ei ole mikään itsestäänselvyys. Demokratia on pikemminkin kuin kapea käytävä, jossa liikutaan helposti joko anarkiaan tai autoritääriseen malliin, jossa valta liukuu sellaisten tahojen haltuun, jota suojaavat asemaansa väkivallan avulla. Tuo kapean käytävän mallin mukainen toiminta tarkoittaa sitä, että valtion on oltava jotenkin autoritäärinen, jotta se kykenee suojelemaan kansalaisiaan. Mutta sitten jos valtiosta tulee liian autoritäärinen, niin se muuttuu koneeksi, joka murskaa kansalaisensa. 

Toisaalta taas jos "antaa kaikkien kukkien kukkia vain " on se periaate jolla valtiota sekä sen viranomaistoimintaa johdetaan, niin seurauksena on se, että valtioon lipuu lopulta anarkia. Siis valtiossa pitää olla mahdollisuus olla yksilö, mutta miten sitten määritellään että mikä on liian yksilöllistä? Kun sitten taas pohditaan sitä, mikä on trollaamista, mikä uhkaamista ja mikä sananvapauden käyttöä, niin silloin tietenkin voidaan kysyä että mikä on sitten se raja, kun noihin asioihin pitää puuttua. Kapean käytävän malli on se, että jossain erityisessä tilanteessa voi valtiolla olla vähän enemmän kuin normaalisti mahdollisuuksia lipsua tavoista, jotka ovat tulleet tutuiksi ennen erityistilannetta. 

Valtiossa pitää olla säännöt, mutta samalla pitää muistaa myös yksilön vapaudet. Ja juuri yksilön vapaudet ovat asioita, joiden kanssa mennään liian pitkälle liian usein. Mikäli valtio liukuu kohti anarkiaa, niin silloin tietenkin tullaan tilanteeseen, että ihmiset alkavat vaatia järjestystä. Ja järjestyksen palauttamisen kautta on moni despootti noussut valtaan. Liian väljästi määritellyt valtuudet ovat mahdollistaneet esimerkiksi Konsuli Sullan valtaannousun Roomassa.  

Lucius Cornelius Sulla sai aikoinaan diktaattorin valtuudet lakien säätämiseen sekä järjestyksen palauttamiseen Roomaan. Koska määräystä ei oltu mitenkään erityisesti rajattu, eli esimerkiksi lain säädäntö ei pitänyt sisällään sitä, että se olisi koskenut esimerkiksi tieliikennettä, eli sitä olisiko Roomassa ollut vasemman tai oikean puoleinen liikenne mahdollisti Sullan muuttumisen despootiksi, joka on joskus rinnastettu moneen muuhun veriseen tyranniin. Juuri väljästi määritellyt lait mahdollistavat vallan anastamisen sekä hallitsemisen asevoimien tuella. 

Demokratia ei ole itsestäänselvyys. Sen me olemme varmaan huomanneet. Kun demokratiassa sekä erityisesti parlamentarismissa pohditaan lakeja, niin tuon toiminnan tarkoitus on se, että kaikkia ihmisiä huomioidaan kun lakeja säädetään. Demokratian ongelmana on että tuo pohdinta saa sen näyttämään tehottomalta. Diktaattorit voivat säätää lakeja nopeammin kuin mikään parlamentti. Ja siksi diktaattoreita ihaillaan. Diktatuuri sekä kovan luokan rikoslaki varmasti saavat aikaan sen, että joku kokee diktatuurin antavan itselleen oikeutuksen mihin tahansa. 

Se onko johtaja hyvä johtamaan riippuu siitä, mitä mittareita johtotaidon mittaamiseen käytetään.

Yllä: Luvig XIV eli "Aurinkokuningas". 

Jotkut ihmiset ajattelevat että johtaja on liike-elämän versio Ludvig XIVstä. Tuolloin yhtiötä johdetaan sellaisella periaatteella, missä yhtiön johtajan kanta asioihin on se, että "yhtiö olen minä". Yritysdemokratia on mielenkiintoinen kysymys. Johtaja joka johtaa tietenkin kantaa vastuun päätöksistään. Johtajan tehtävä tehdä mahdollisimman suurta tuottoa yhtiön omistajille. Ja pariaatteessa osakeomistus ratkaisee sen, kuka käyttää äänivaltaa osakeyhtiössä. 

Johtaja on siis johtokunnan työkalu, väline jonka kautta nuo miehet ja naiset käyttävät valtaa alaisiinsa. Eli johtaja on johtokunnan tai omistajien edustaja alaiseen nähden. Alaisen velvollisuus on totella johtajaa. Mutta alaisen ei tarvitse käyttää omaa aikaansa yhtiön asioiden hoitamiseen. Yhtiön on maksettava palkkaa siitä ajasta, kun johtaja teettää hänellä töitään. Mikäli johtaja ei saavu paikalle antamaan tehtäviä, niin silloin käy niin, että hän voi aiheuttaa suuria menoeriä omalle yhtiölleen. 

Mutta kuitenkin johtajan pitää myös tietää missä raja kulkee. Jos johtaja ei tiedä alasta tai tuotteista yhtään mitään, niin häntä vedätetään hyvin helposti. Johtajan paikkaa havittelee kovin moni. Eli jos johtaja tekee virheitä, niin hänen alaisensa eivät niitä ehkä tule korjaamaan. Jos esimies saa potkut, niin silloin johtajan paikka on yhtiössä auki. Ja alainen voi hakea tuota paikkaa itselleen. 

Eli johtajan ei ole soveliasta taputella sihteereitä takapuolelle. Nimittäin tuollainen asia on törkeää häirintää, mikä sitten on törkeä rikos. Johtamisen filosofia on siinä, että annanko alaisen selitellä jotain asiaa, vai annanko hänelle potkut? Siis miten estän alaistani muuttumasta sankariksi muiden silmissä? Sosiaaliset taidot tarkoittavat sitä, että myös muut tajuavat että yhteisön sääntöjen rikkominen saattaa vaarantaa jopa ihmishenkiä. 

Se onko johtaja älykäs tai hyvä ihmisten kanssa on asia erikseen. Me kaikki olemme ihmisiä, ja meillä on sisäisesti rakentunut sellainen tarve, että me haluamme olla mieliksi johtajille. Eli jokainen meistä syyllistyy joskus pieneen mielistelyyn. Jos johtaja kaataa kahvin meidän syliimme, niin sanomme hyvin usein "mitäs tuosta". Mutta sanommeko me sihteereille tai alaisillemme samalla tavalla jos he kaatavat meidän syliimme kahvi? Purammeko pahaa mieltämme osastopäällikköön karjumalla hänelle päin naamaa. Tai ehkä teemme niin, mutta silloin voi olla että olemme tuon osastopäällikön esimiehiä. Vai oletteko koskaan kuulleen alaisen ärjyvän esimiehelle päin naamaa? Juuri mielistely on se, mikä saattaa vääristää johtajan kuvaa omista johtotaidoistaan. 

Hän ei ehkä ole kuullut muiden kuin omien esimiestensä mielipiteitä omasta tyylistään. Ja esimies ei ehkä ole edes käynyt samassa toimistossa seuraamassa alaisensa johtajan työskentelyä. Tai kukaan ei ole koskaan edes antanut johtajalle mitään palautetta. Ja koska kukaan ei ole tuota esimiestyötä kommentoinut, niin se varmaan sitten on hyvää. Enkä ole koskaan tai hyvin harvoin kuullut alaiselta edes kysyttävä, mitä mieltä nämä ovat johtajasta. Johtajan pitää miellyttää vain omia johtajiaan. Ja jos alaiset nyt lähtevät etsimään uutta työpaikkaa, niin uusia alaisia saa sitten työvoimatoimistosta. 

Me ihmiset olemme laumaeläimiä. Me siis valitsemme ympärillemme kaltaistamme seuraa. Joten tämä on yksi syy siihen miksi murhaaja tulee usein itse murhatuksi. Hän etsii samanhenkistä seuraa. 

Siis miksi nerot eivät sovi johtajiksi, vai sopivatko he ehkä paremmin kuin joku muu? Kun ihminen on "hyvä" toisten kanssa, niin mitä se mahtaa tarkoittaa? Onko se ihminen, joka "on hyvä" toisten kanssa oikeasti johtaja, joka karjuu alaisilleen pää punaisena? Vai käyttääkö sosiaalisesti taitava ihminen toisenlaisia keinoja, kuten hienovaraista manipulaatiota, jossa hän ei yksin ota vastuuta kaikesta? Meistä jokainen on ihminen, ja jokainen ihminen omaa tietyt heikkoudet. Suurin heikkous on se, että antaa mielistelyn vaikuttaa itseen. Miellyttävältä ja mukavalta vaikuttava henkilö saa joskus jopa kokeneet johtajat hämääntymään. He saattavat päästä vaativiinkin tehtäviin ilman mitään sen suurempia taitoja. Ja sitten seuraa ongelmia. 

On suuri virhe lähteä ajattelemaan asioista siten, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia kuin itse on. Jos ihminen ajattelee että hänen alaisensa ovat massaa, käyttöesineitä joiden tunteista ei tarvitse mitenkään välittää, niin hän on jossain vaiheessa menevä tietyn rajan ylitse. Tuo raja on se, mitä Vikingit kutsuivat nimellä "Fenrir". Se tarkoittaa sitä, että lopulta autoritarinen johtaja menee yli rajan, missä toinen ei voi hillitä omaa vihaansa. Jos ihminen simputtaa toista jatkuvasti, niin hän sitten jossain vaiheessa joutuu tilanteeseen, missä toisen reaktiot ovat väkivaltaisia myös esimiestä kohtaan. 

Siinä hyvä kysymys. On kaksi tapaa käyttää valtaa. Toinen vallankäytön tapa on avoin johtajuus, joka varmaan imartelee meistä jokaista. Ja sitten on manipulointi, joka perustuu erilaisiin psykologisiin kikkoihin. Yksi niistä on se, että ihminen saattaa kertoa olevinaan jonkun "itseään koskevan" muka nolon jutun, jolla hän luo kuvaa inhimillisestä johtajasta. Mutta kuten tiedämme, niin johtamisen suurin ongelma on siinä, että millä mitataan hyvä johtaja? 

Onko hyvä johtaja ihminen joka tekee loistavaa tulosta, ajaa itsensä ja alaisensa vatsahaavaan, ja sitten tuo suuria voittoja niille, joita hänen pitää edustaa. Riippuu näkökulmasta. Alainen ei aina pidä siitä samasta asiasta kuin esimies. Ja yhtiön omistajat taas palkkaavat johtajia jotka tuovat heille tulosta. Siis hyvän johtajan määritelmä riippuu siitä, mistä suunnasta johtajuutta katsotaan. 

Onko itsenäinen, miellyttävä, älykäs ihminen hyvä johtaja? Siinä hyvä kysymys. Se riippuu siitä mitä johtajalta edellytetään. Edellytetäänkö sitä, että johtaja käyttää valtaa vain jonkun institution kautta, eli liike-elämässä tuo tarkoittaa sitä, että johtaja saa kaikki tulonsa jostain yhdestä lähteestä kuten tietystä yhtiöstä. Sanotaan että esimerkiksi Neuvostoliitossa suuri keskinkertaisuus johti Stalinin aikaan muita keskinkertaisuuksia. Se että keskinkertaisuus nousee johtajaksi luo usein kuvan siitä, että johtajuus on kaikkien meidän "juttu". 

Oikeastaan Stalin on hyvä esimerkki johtajasta, jonka asemaa voi periaatteessa kuka vain hakea. Mutta päätöksen siitä pääseekö henkilö johtamaan tekee joku politbyroon keskuskomitean nimellä kulkeva instanssi. Eli päästäkseen johtamaan pitää ihmisellä olla hyvät suhteet muihin johtajiin. Ja jos sitten suoraan siirrämme Neuvostoliiton mallin yritysmaailmaan, niin yhtiön johtokunta on samassa asemassa kuin politbyroon keskuskomitea. Suurimpien yhtiöiden johtoon on paljon hakijoita, ja tietenkin päästäkseen haastatteluun pitää ihmisellä olla suhteita sekä meriittiä. Haastatteluun otetaan vain niitä, joilla on suosittelijoita sekä suosituksia. 

Joidenkin ihmisten mielestä johtajan tulee olla vihattu. Se tietenkin tekee hänestä riippuvaisen asemastaan sekä kaiken maailman turvamiehistä. Todellisuudessa vain johtaja jolla on loistavia suhteita toisiin johtajiin yli yhtiöiden rajojen voi tehdä hyvää rahallista tulosta. Sanotaan että huippujohtajat ovat jo harjoittelussa päässeet harjoittelemaan johtamista. Tässä sitten tietenkin me voimme kysyä, että miksi kaikki johtajat ovat Amerikassa käyneet Princetonia ja Harvardia? Noissa yliopistoissa opintovuosi saattaa olla satojen tuhansien arvoinen. 

Mutta mistä nuo ihmiset maksavat? He maksavat paitsi opetuksesta, niin myös suhteista. Opiskelun aikainen suhde jonkun ison pomon poikaan tai tyttäreen takaa sen, että ihminen pääsee aloittamaan uransa suurempien johtajien alaisuudessa, ja se takaa sitten sen että he voivat heti uran alussa antaa isojen tunnettujen päälliköiden suosituksia. Ja liike-elämässä merkitsee erityisesti se, että kuinka suuren rahamäärän henkilö on tuonut yhtiölle. 

https://bigthink.com/business/why-your-smartest-colleagues-are-virtuoso-manipulators/

Kiinan tiedustelun ongelmallinen suhde Triadiin eli kiinalaisten mafiaan.

Kiinan ja muiden vihamielisten toimijoiden harjoittama tiedustelu on erittäin ongelmallinen asia. Monissa maissa jotka suhtautuvat jostain syystä vihamielisesti on valtiolla erityinen symbioottinen suhde esimerkiksi organisoituun rikollisuuteen. Tuolloin voidaan sanoa että noiden maiden tiedustelu- ja muut vakoilua harjoittavat viranomaiset voivat harjoittaa toimintaansa myös esimerkiksi organisoituun rikollisuuteen kuuluvien “alihankkijoiden” kautta, jotka eivät ehkä ole tuon maan kansalaisia, tai heillä ei ole mitään näkyvää yhteyttä näihin järjestöihin.

Siis voi olla niin, että kaikkien länsimaihin vihamielisesti suhtautuvien maiden kuten Venäjän, Pohjois-Korean ja Kiinan viranomaiset eivät puutu Triadien toimintaan, jos ne eivät kauppaa esimerkiksi huumeita noissa maissa. Samalla Triad voi tietenkin kaupata huumeita tai aseita, joita se saa vaikkapa Pohjois-Koreasta. Ja sitten toimittaa vaikkapa teknologiaa tuohon maahan. 

Siis tietävätkö Kiinan poliisi ja muut viranomaiset tuosta mahdollisesta yhteistoiminnasta? Se että oletamme että Pohjois-korean viranomaiset käyttävät Triadia länsimaisen valuutan ja teknologian hankkimiseen ei riitä siihen, että voimme todistaa Kiinan viranomaisten olevan tietoisia tuosta toiminnasta. Mutta toisaalta jos nuo kaupattavat huumeet hankitaan Pohjois-Koreasta, niin se pitää kiinalaiset puhtaana. Ja Kim Jong-Unin tiedetään parantaneen maansa taloutta huumekaupan avulla. 

Esimerkiksi Kiinan viranomaiset voivat käyttää Triadia eli kiinalaisten mafiaa yhteistoiminta henkilöiden rekrytointiin melkein mistä päin maailmaa hyvänsä. Triad on rikollisjärjestö, johon kuuluu melko paljon jäseniä. Tuo organisaatio on 2300 vuotta vanha, ja aivan samalla tavalla kuin monet muutkin organisoidun rikollisuuden organisaatiot on Triad aloittanut toimintansa suojelemalla tavallisia ihmisiä sotalordien mielivallalta. Mutta nykyään tuo järjestö on periaatteessa samanlainen kuin mafia. Alussa sen toiminta on ollut periaatteessa aivan moraalista, mutta sitten se on muuttunut kovan luokan toimijaksi monen maan alamaailmassa. Triad ei siis ole periaatteessa mikään yksi organisaatio. Vaan joukko yhteistoimintaa tekeviä järjestöjä, jotka parittava prostituoituja joita värvätään huumeiden salakuljetukseen, kauppaavat aseita, huumeita, sekä hoitavat rahanpesua. 

Eli se kauppaa kaikkea mikä on rikollista. Triad on siis periaatteessa rikollinen järjestö, mutta samalla sen toimintaa ilmeisesti katsotaan läpi sormien, jos sen periaatteet käyvät yksiin Kiinan Kansantasavallan periaatteiden kanssa. Vaikka johonkin Triadin jengeistä kuuluu jokin tietty määrä jäseniä, niin nuo jäsenet saattavat asua ympäri maailmaa. Ja itseasiassa nuo jäsenet saattavat operoida omia jengejä, joiden toiminta saattaa näyttää hyvinkin itsenäiseltä. Tämän näkemyksen mukaan vain noiden jengien pomot muodostavat kansainvälisen rikollisuuden eliitti-järjestön, jota pidetään jopa Mafiaa voimakkaampana. Siis tässä tekstissä Mafia tarkoittaa kaikkia mafia-jengejä, kuten La Cosa Nostraa ja ’Ndranghetaa. Triadiin soluttautuminen on vaikeampaa kuin eurooppalaisiin ja amerikkalaisiin jengeihin, koska soluttautujan pitää osata kiinaa. 

Syy miksi Triad on levittäytynyt niin laajalle johtuu siitä, että kun Hongkong liittyi Kiinaan vuonna 1997. Ennen tuota Triad oli erittäin voimakas nimenomaan Hongkongin Kowloonin kaupunginosassa. Kun Kiina otti entisen Britannian siirtomaan hallintaansa niin jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä muutti ulkomaille. Ja osa noista ihmisistä oli Triadin jäseniä. Heidän kauttaa Triad sai muodostettua yhteyksiä länsimaisiin jengeihin. Ja ongelmia tulee siitä, että Triad on oikeastaan kaksiteräinen miekka. Sen kautta Kiinan viranomaiset voisivat suoraan värvätä avustajia tuon järjestön kautta. Venäjän tiedustelun tiedetään ottaneen yhteyttä esimerkiksi päihderiippuvaisiin, jotta he tekisivät sabotaasia Venäjän laskuun. Joten Kiinan tiedustelu saattaa yrittää samaa. Samoin Triadin jäseniä on ilmeisesti myös pidätetty, joten heitä voidaan käyttää panttivankeina kun kiinalaisia kiristetään yhteistoimintaan. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Illicit_activities_of_North_Korea

https://en.wikipedia.org/wiki/Mafia

https://en.wikipedia.org/wiki/'Ndrangheta

https://en.wikipedia.org/wiki/Triad_(organized_crime)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mafia

https://fi.wikipedia.org/wiki/%E2%80%99Ndrangheta

Onko tutkijoiden yhteisö muuttumassa elokuvateatteriksi, jossa ihmiset saavat valikoida sen, mistä he nyt sattuvat pitämään?

 

"Konfliktin tilanne. Punaisella Gazan kaista ja keltaisella Israelissa evakuoidut alueet. Punaisella katkoviivalla alueet, joille palestiinalaisryhmät etenivät lokakuun 7. päivän iskussa. Sinisellä katkoviivalla Israelin evakuoitavaksi määräämä alue Gazan kaistalla." (Wikipedia, Gazan sota 2023–)

Pitääkö ihmisten saada valita se tieto, mitä luennoilla jaetaan? Eli onko luento ehkä elokuvateatteri, jossa ihmiset saavat valita vain sen, mistä he sattuvat pitämään? Vai pitäisikö meidän oppia kuuntelemaan myös sellaisia näkemyksiä, joita emme ehkä voi ennen tai jälkeen esitelmän hyväksyä? Siis olisiko niin, että tutkimuksissa tai luennoissa tuodaan myös epämiellyttäviä näkemyksiä esille aiheista, joista meillä jokaisella on varmaan tietynlainen mielipide? Tutkimuksissa pitäisi tuoda tasapuolisesti esiin myös niitä "pahisten" näkemyksiä, vaikka niitä ei ehkä ole kovin helppoa kuunnella. Siis oikeudessakin jopa alhaisimmilla ihmisillä on asianajaja, jonka tehtävä on tuoda tuon alhaisen ihmisen näkemys asioista oikeuden tietoon.

Kun keskustellaan yksittäisten tutkijoiden kommenteista esimerkiksi viestipalvelu Xssä tai BlueSkyssa niin tietenkin mukaan mahtuu kaikenlaisia mielipiteitä. Kuten esimerkiksi tiettyjä Israelin lipun kohdalla painettuja peukutuksia. Mutta samalla tietenkin on ihmisiä, jotka eivät näistä sotahullujen ihmisten mukaan luettuna minä itse satu pitämään. Siis mikä on motiivi sotarikoksissa. Se että Israel syyllistyy sotarikoksiin ei poista sitä, että myös joku muu on tuossa maailmankolkassa tehnyt tekoja, joiden takia on ilmapiiri Israelissa muuttunut sikäli vaaralliseksi, että se on tarjonnut tuolle valtiolle tai sen asevoimalle otollisen ilmapiirin kovan luokan aseiden käyttöön. Ja kukapa muu siitä kärsii kuin siviilit.

Kansanmurhan kiistäminen on rumaa, sen voin myöntää. Mutta tietenkin olisi ollut mielenkiintoista kuunnella se esitelmä tai luento, joka jäi pois, kun erään tutkijan mielipiteet eivät jotain miellyttäneet. Tai ne eivät sopineet siihen, mitä noilla luennoilla ehkä halutaan tuoda esiin.

Mutta onko esimerkiksi yliopiston tai korkeakoulun tehtävä valita sitä, mitä ihmisten halutaan kuulevan? Siis tosiasiassa tutkimuksen tarkoitus on tuoda tasapuolisesti kaikkien näkemyksiä ja motiiveja ihmisten tietoon. Eli tutkimus tai luennot eivät ole niin sanotusti elokuvia eikä yliopisto ole mikään elokuvateatteri, jonka tehtävä on tarjota viihdettä. Siis periaatteessa tutkimuksen tarkoitus olisi myös antaa sen "pahiksen" ja "pahiksen" tukijoiden sanoa sanottavansa.

Tutkimus ei tarkoita sitä, että ihmisille luodaan tarkoituksella yksipuolinen kuva asioista, koska joku asia vain miellyttää jotain toista. Tutkimus sekä tiede ja historian tutkimus eivät ole asioita, joissa pitää kaikkea moralisoida. Eli kenellekään osapuolelle ei saa suoraan rakentaa esimerkiksi kollektiivista pyhimyksen sädekehää, vaikka tietenkin suurin kärsijä on viattomien lasten joukko. Se että joku on esimerkiksi Israelista tai joku Palestiinasta ei tee hänestä automaattisesti hyvistä tai pahista.

Jos taas puhutaan rikoksesta sekä rikoksen tutkimisesta, niin tietenkin tutkijoiden pitää kyetä saamaan tietoonsa "mitä, missä, milloin ja miksi". Eli miksi esimerkiksi joku suuntasi tykin tai konekiväärin aseettomia siviilejä kohti? Sotarikollinen siis piileksii usein viattomien siviilien takana. Siis alussa oli teko, joka sitten loi tilanteen, missä sotarikos on mahdollinen, eikä tekoa tuomita. Israel on helppo tuomita, koska sen sotakoneisto on tehokas, ja tietenkin esimerkiksi Hamas tai Hizbollah ovat järjestöjä jotka mielellään uhriuttavat varsinkin lapsia. Samoin tehdään myös Israelissa. Sotarikos on oikeastaan tavallinen, joskin hyvin laaja-alainen rikos tai rikosten sarja, jossa on ehkä takana hyvinkin laaja-alaista sekä pitkällistä yllyttämistä.

Vaikka linkkilistassa on linkki Lokakuun 7. päivä terrori-iskuun. Niin tuo isku ei aiheuttanut Gazan sotaa. Gazan sota on alkanut kauan ennen kuin meistä kukaan edes on syntynyt. Ja vihaa on tietenkin kasaantunut konfliktin jokaisen osapuolen päälle niin paljon, että kukaan ei sitä edes voi yrittää ymmärtää. Lähi-Itä on paikka, jossa on enemmän aseita kuin missään muualla maailmassa. Ja sukupolvien ajan jatkuneet konfliktit ovat aiheuttaneet sen, että tuo maailmankolkka on räjähdysalttiimpi kuin mikään muu alue maailmassa. Siis konflikti on tuossa maailmankolkassa perusasetelma. Ja mistään rauhan kaltaisesta tilasta ei siellä olla voitu puhua edes 1900-luvun aikana.

Siis tällä kertaa Gazan konflikti kärjistyi lokakuun 7. päivä vuonna 2023. Tuolloin Hamas sekä sen liittolaiset suorittivat yllätyshyökkäyksen Israeliin. Tuossa iskussa kuoli 1 139 ihmistä, joista siviilejä oli 764 ja loput olivat turvallisuusjoukkojen jäseniä. Sen jälkeen Israel julisti sotatilan ja hyökkäsi Gazaan, ja tähän mennessä noin 47 000 palestiinalaista on kuollut. Joten tietenkin näissäkin luvuissa on huomioitava se, kuinka tehokas tuon Israelin sotakoneisto on. Mutta missä kulkee vastaiskun ja säälimättömän teurastuksen raja? Ja milloin kyseessä on sitten sotarikos, josta voidaan ihmisiä tuomita? Netanjahu vaati kostoa iskusta, joka on saanut alkunsa palestiinalaisten aseman heikkenemisestä. Samalla kuitenkin tuo isku sai aikaan sen, että mieliala Israelissa muuttui verenhimoiseksi.

Samalla tietenkin meidän pitää huomioida sekin, että esimerkiksi Iran on hyökännyt Israeliin sen jälkeen ohjuksin sekä lennokein. Se miten paljon miltäkin puolelta on ihmisiä kuollut riippuu siitä, mistä kohdasta historiaa tuota konfliktia lähdetään tutkimaan. Siis Hamasin hyökkäys ei ole mikään Gazan konfliktin alku. Tuo konflikti alkoi jo kauan ennen Turkin valtaa ja Ensimmäistä Maailmansotaa. Kyseiseen konfliktiin ovat sekaantuneet kaikki muutkin valtiot kuin vain Israel ja palestiinalaiset. Eikä tuolle konfliktille ole vieläkään loppua näkyvissä. Ja esimerkiksi Israelissa pelätään aiheesta, että Iran käyttää iskuissaan Israeliin kemiallisia aseita. Jos niitä käytetään, niin seuraukset ovat todella pahat.

Sen jälkeen kohtaamme sellaisen tavan, että jos esimerkiksi tutkijat jotka pitävät toisesta osapuolesta jossain todella pitkässä ja mutkikkaassa konfliktissa eivät ole samaa mieltä, niin he voivat kertoa kaikelle kansalle, että tutkijan, jonka mielipiteistä he eivät satu pitämään tulee jättää luennot väliin tai sitten heidän kannattaisi jättää avaimensa yliopiston vahtimestarille ja lähteä etsimään uutta työtä. Näin sitten saadaan aikaan tilanne, missä vain niitä "yleisesti hyväksyttyjä mielipiteitä" saa kertoa.

Jos olet eri mieltä, niin sitten suoritetaan suuren luokan marssi, jossa huudetaan iskulauseita, vallataan taloja sekä leiriydytään keskelle kaupunkia. Joten tietenkin meistä jokainen varmaan pääsee helpommalla, jos estää epämiellyttävien esiintyjien esiintymisen. Tai niin ainakin joku toivoo meidän ajattelevan. Eikö olekin mukavaa kiristää ihmisiä esimerkiksi tekemällä kaikista asioista mustavalkoisia?

Näin ollen hyvät ihmiset olemme huomanneet, että sosiaalisessa mediassa, joka ilmeisesti on vain humpuukia onkin se tapa, että jos luennoitsijan mielipiteet, joita on kaivettu esimerkiksi jostain viestipalvelusta eivät satu miellyttämään, niin hänet voidaan poistaa. Näin saadaan aikaan se Woke, eli Yliopistoista joiden tarkoitus on tuoda tasapuolisesti kaikkia näkökulmia ihmisten katseltavaksi sekä kuunneltavaksi muuttuu elokuvateatteriksi, jossa jokainen saa valita vain sitä, mikä sattuu miellyttämään itseä. Tai ehkä sitten tutkijat eli päätöksen tehnyt dekaani teki oikein. Mutta hänen pitäisi tietää, että tällaista päätöstä voidaan kyllä kutsua nimellä "woke".

Yliopistot | Tutkijayhteisö kaivoi vierailevan luennoitsijan kommentteja X:stä – Ei ollut enää tervetullut puhumaan Suomeen

https://www.hs.fi/alueet/art-2000011009911.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Gazan_sota_2023%E2%80%93

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lokakuun_7._p%C3%A4iv%C3%A4n_hy%C3%B6kk%C3%A4ys_Israeliin

https://lyhyetkirjoitukset.wordpress.com/2025/02/07/onko-tutkijoiden-yhteiso-muuttumassa-elokuvateatteriksi-jossa-ihmiset-saavat-valikoida-sen-mista-he-nyt-sattuvat-pitamaan/

Harmaaseen massaan kuulumisen ilo ja suru.

Erilaisuutta pitää sietää. Ainakin tiettyyn rajaan asti. Samalla erilaisuus saa usein aikaan sen, että yhteisö jotenkin sulkee ihmisen pois "kuvioista". Erilaisuus on erottumista joukosta. Mutta siis kuten tiedämme niin kaikkea erilaista ei tarvitse sietää. Kenenkään ei tarvitse sietää kovaäänistä musiikkia, työn häiritsemistä tai erilaisia "kohteliaisuuksia" työpaikallaan. Siis erilaisuutta pitää sietää siihen asti, kunnes se muuttuu häiritseväksi. Ja sitten tietenkin yleispätevä pikku huomio: jos itse pidät punaista solmiota, niin salli se myös muilta. Toinen asia on se, että siis työpaikka sekä työaika ovat työntekoa varten. Vapaa-aika taas on jokaisen oma asia. Työnteon vahtaaminen on työnjohdon asia, eli jokaisen työntekijän tulisi tehdä omia töitään. 

Mutta kuintenkin jos esimerkiksi toimistolle otetaan harjoittelijoita, niin olisi varmaan oletettavaa, että harjoittelijaa hiukan neuvotaan työtehtävien kohdalla. Jos on kovin kiire, niin miksi ihmeessä töihin otetaan harjoittelijoita tai koulutettavia, jos heidän kanssaan ei mitään sitten tehdä? Ja mistä sitten saadaan työntekijöitä, jos vanhat duunarit jäävät eläkkeelle? Ja mistä saadaan duunareita, jos heidän palkkansa ei riitä elämiseen? Tai mistä työlle saadaan tekijöitä jos kukaan ei saa koskaan harjoitella työtä?

Meidän ihmisten ongelma on se, että olemme kaikki erilaisia. Emme toki saisi olla erilaisia, koska se saattaa vaarantaa jotain sellaista, mitä olemme tottuneet näkemään elokuvissa. Meidän kaikkien pitäisi olla yhteneväisiä, meillä pitäisi olla samat arvot, samat vaatteet sekä sama koulutus. Tuolloin ei meidän auktoriteettiemme tarvitsisi koskaan edes ajatella mitään muuta, kuin sitä että kuinka paljon töitä me jaksamme tehdä. Jos olisimme kaikki aivan samanlaisia, niin silloin me olisimme koneiston osia. Kun emme jaksa tehdä työtä, niin meidät heitetään johonkin roskakoriin. Eli meidän pitää painaa pitkää päivää, raskasta työtä ja samalla tietenkään emme saisi saada palkkaa työstämme, jotta voisimme miellyttää jotain sellaista, joka näkee itsessään suuren johtajan. 

Tuo asenne on vallalla muuten Venäjällä. Siellä yksilö elää valtiotaan varten. Hän ei viitsi tai hänen ei tarvitse ajatella. Yksilöä ei ole noissa teknokratioissa olemassakaan. On olemassa massoja, joita johtaa suuri ja viisas mies, joka ajattelee muiden puolesta. Yksilöltä ei tuossa yhteiskunnassa odoteta mitään oma-aloitteisuutta. Vaan kaikki asiat pitää aina erikseen käskeä, mikä tietenkin tarkoittaa sitä että normaalin ihmisen tekee onnelliseksi vodka, eikä sitten muuta tarvitakaan. 

Erilaisuuden tavoittelu tai diversiteetti ovat asioita, joita kaikki eivät ymmärrä. Ja ehkä esimerkiksi sukupuolen vaihto tms. toiminta kuten synnyttävät miehet ovat hiukan liian pitkälle vietyjä esimerkkejä näistä asioista, jotka joidenkin mielestä ovat hiukan liian vaikeita käsitellä. Todellisuudessa sukupuolen vaihto, yms. asiat ovat erilaisuuden tavoittelun äärimmäinen muoto, johon toki varmaan kaikkien on vähän vaikea tarttua. Erilaisuus sekä erottuminen massasta on tärkeä asia, jos ihminen haluaa tulla huomatuksi. 

Ja varmaan jokainen huippupoliitikko maailmassa haluaa olla huomattu, tai jos ei tule positiivista huomiota, niin ei varmaan tule ääniä. Ja sitten jää paikka parlamentissa tai kunnanvaltuustosta saamatta.  Esiintyvät taiteilijat, kirjailijat sekä monet muut ihmiset, jotka tekevät luovaa työtä haluavat huomiota, mutta esimerkiksi kirjailijat haluavat huomiota kirjalleen, eivät niinkään itselleen. Tai mistä minä tiedän mitä kukin kirjailija sattuu haluamaan. Erilaisuuden vastakohta on yhteneväisyys. 

Yhteneväisyys vie näköalattomuuteen. Se että kaikki ihmiset ovat saman näköisiä, heillä on samanlaiset työhakemukset sekä samanlaiset arvot tekee tuollaisista "ei yksilöllisistä" ihmisistä on helppoa valita työntekijöitä. Riittää että hakemukset laitetaan riviin, ja niitä heitetään vaikka kolikolla. Tuollainen yhtenäinen joukon tai koneiston osanen on helposti korvattavissa. Tuolloin ei työnjohtajien tarvitse kauaa etsiä uutta työntekijää, jos joku harmaa "persvakomies" ei työtään saa tehdyksi. Toki persvakomiehen tunteita saa loukata, kun hänen paitansa sattuu olemaan vähän likainen. 

Persvakomies ei voi olla huolissaan oman perheensä, oman terveytensä tai minkään muunkaan asian takia. Hänelle riittää palkka, ja muuten tuota miestä saa kohdella miten sattuu huvittamaan. Ja missään nimessä hän ei voi omata mitään muuta harrastusta kuin kapakassa istumisen sekä lätkämatsit. Jos joku asia ei mene kuten pitäisi, niin silloin kutsutaan persvakomiehen esimiehet paikalle, ja heille sitten on paljon helpompi sanoa asiat. Ja ehkä siisteydessä on vähän huomauttamista, eli paita alkaa tuoksahdella hieltä kun koko päivän saa lapioida jotain hiekkaa tai nostella 20-50 kiloa painavia esineitä. Mutta esimies on siis ihminen, joka pitää yhteyttä asiakkaaseen. 

Ehkä nuo esimiehet sitten käyvät erottamassa alaisensa jonka ongelma siinä, että hänellä nyt vain sattuu olemaan vähän liikaa töitä. Koko työmaalla saattaa olla vain yksi mies joka tekee töitä. Tai jostain syystä esimies ei muista muita kuin yhden nimen. 

Kun puhutaan vaikkapa epätyypillisen ihmisen työllistymisestä, niin usein tuo työllistyminen tyssää siihen, että "työpaikalla ei voida huomioida hänen erityistarpeitaan". Se tarkoittaa että tuon henkilön sijoittaminen esimerkiksi kulkureitin varrella olevalle paikalle on mahdoton ajatus, koska hän voisi siitä nousta ylös pitämään taukoja ilman että koko rivin täytyy nousta ylös. Samoin ruutujen kirjainten koon säätäminen ovat ilmeisesti täysin mahdottomia ajatuksia. 

Yhteneväisyyden äärimmäinen esimerkki on armeija, jossa kaikki asiat ovat saman näköisiä. Kaikilla samaa sotilasarvoa kantavilla miehillä, joilla on sama merkki hihassa on sama koulutus. Ja armeijassa tuon toiminnan tai tavan tarkoitus on taata toiminnan jatkuvuus, jos yksi henkilö sattuu kuolemaan. Mutta armeijassa tai asevoimissa joukko on tärkeä. Ja sitten tietenkin kun olemme liittyneet NATOoon, niin jokaisella itseään kunnioittavalla ihmisellä on meidän maassamme tarve käydä osoittamassa uskollisuutta uutta liittolaisten ryhmää kohtaan, ja samalla sanoutumassa irti suomettumisesta tai Venäjän liehittelystä. 

Siis kuten varmaan tiedämme, niin me kaikki olemme nyt sitten kohdanneet tilanteen, jossa USAn presidentiksi valittiin mies, jota jostain syystä ei haluttu. Tai emmekö vain muistaneet kehua Trumpia, ja sitten seuraavaksi mies jota olemme haukkuneet muuttuukin USAn presidentiksi. Me suomalaiset olemme maailman kriittisin kansa. Varsinkin silloin jos olemme kohdanneet erilaisuutta. Me paheksumme amerikkalaisia sekä Trumpia erityisesti, koska hän haluaa Grönlannin. Me paheksumme amerikkalaisten rasismia, sekä samalla muistelemme mitä USA teki intiaaneille 1800-luvulla. 

Tanskan hallituksen suorittamia inuitien pakkosiirtoja kylistä Grönlannin kaupunkeihin emme sitten muista ollenkaan niin hyvin. Mutta samalla unohdamme mielellämme esimerkiksi oman historiamme, eli romanien sekä saamelaisten huostaanotot. Eli kun romani saapuu ravintolan ovelle, niin häntä ilmeisesti palvellaan kuten muitakin asiakkaita. Tai ehkä joku "yksittäinen portsari" ei päästä heitä sisään. Niinpä niin, noita yksittäisiä tapauksia aina välillä sattuu, ja joidenkin kohdalla niitä sattuu vähän enemmän kuin toisten. Samoin me suomalaiset tuemme omien vähemmistöjemme oikeuksia, joten esimerkiksi saamelaisia käsittelevissä jutuissa vältetään rasismia. 

Eli saamelaisista nähdään vain kielteisiä puolia. He saavat valtavasti erivapauksia kuten poronhoito-oikeuden sekä oikeuden puhua kieltä, jota valtaväestö ei viitsi opetella. Meillä jokaista N* sanaa käyttävää ihmistä kutsutaan rasistiksi. Joten olemme kansa, joka varmaan taistelee rasismia vastaan kaikilla mahdollisilla tavoilla.  Me hyväksymme erilaisuuden, Mutta voi että jos erilainen ihminen tulee oikeasti osaksi työyhteisömme. Silloin meidän jokaisen tarkkaavaisuus kohoaa potenssiin sata, mikä tarkoittaa että neljä tai viisi työntekijää ja pomoa seisoo tuon henkilön takana, ja kertoo miten muut sitten saavat noita virheitä korjata. 

Kun esimerkiksi päihdehuollon tai jostain muusta paikasta lähetteellä tullut henkilö tulee työpaikkaan oppimaan sosiaalisia taitoja, jotka hänellä ovat vähän hakusessa, niin hänet suoraan laitetaan johonkin koppiin tai varastoon yksin tekemään koko päiväksi työtä. Siinä sitten opitaan sosiaalisia vuorovaikutus taitoja oikein urakalla. Kun aamulla mennään töihin, niin otetaan luuta käteen tms. Ja siinä saattaa jopa työkaverin selkä näkyä. Ja sitten illalla saattaa myös joku työkaveri ovella vilahtaa. Tai jopa pomo saattaa kunnioittaa työntekijää läsnäolollaan, varsinkin silloin jos työt ovat jotenkin menneet vähän huonosti. 

Voi kuinka asenteemme erilaisuutta kohtaan muuttuu heti kun sellainen ihminen joka on erilainen kuin me itse olemme saapuu vaikkapa omaan työpaikkaamme. Silloin ei enää erilainen ihminen osaakaan mitään, kun hänen työtään syynätään jatkuvasti, jos siitä vaikka jotain vikaa löytyisi. Ja tietenkin kaikki jotka eivät heti opi työtään siirretään suoraan eläkkeelle, minkä suuruutta ei varmaan kukaan edes muista mainita. Ja siellä eläkkeellä voi sitten jokainen avata viinapullon ja juoda itsensä hengiltä. 

Taloutta ja työntekoa, eli kaikilla asioilla on monta nimeä.

 

Miksi talous, ja yhteiskuntatieteitä luetaan yliopistoissa? Syy tähän on se, että nämä asiat ovat monella tavalla paljon mutkikkaampia kuin miltä ne ensinäkemältä vaikuttavat. Esimerkiksi palkka ei yksin kerro siitä, mitä ihminen voi ostaa palkallaan. Hintataso jossain Afrikan maassa saattaa EU-kansalaisen mielestä vaikuttaa alhaiselta. Eli jos ravintolaillan hinta on Euron, niin se on EU maan kansalaisesta halpa, mutta paikallinen joka saa ehkä kolme euroa päivässä ei tuo hinta olekaan enää niin pieni. Samoin työelämää koskevat kysymykset ovat vaikeita asioita. Eli olisiko työntekijän itsensä etu, että maassamme ei työntekijöitä saisi kilpailuttaa? 

Tuo kilpailutus turhine työhaastatteluineen ottaa ihmisiä aiheesta aivoon, mutta mitä jos sitten työnantaja joutuisi ottamaan esimerkiksi narkomaanin töihin? Siinä voisi työpaikan ilmapiiri kohentua huomattavasti. Narkomaanin laittaminen työkyvyttömyyseläkkeelle vain sysää ongelman toiseen paikkaan. Päihdeongelmista kärsivä ihminen näkee sairaslomat ja eläkkeen lomana, joten sen takia tuokaan vaihtoesto ei ole täysin mutkaton. 

Suomessa vaaditaan jatkuvasti sitä, että työntekijöiden pitää saada parempaa palkkaa. Se, että Suomi on kallis maa on tietenkin asia, mikä pitää huomioida. Samalla kuitenkin se, että maassamme yhteiskunnan tulotaso on polarisoitunut on johtanut kierteeseen, missä köyhät köyhtyvät ja maamme rikkaat rikastuvat. Ja tietenkin suuri ongelma on siinä, että esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevien ostovoima on todella pieni. 

Vai onko näin? Tilastoja voidaan tietenkin käsitellä monella tavalla. Kaikki palkat pannaan jonoon, ja niiden keskiarvo eli mediaani lasketaan suoraan noista mahdollisista palkoista. Mutta sitten toinen tapa ottaa otos tästä asiasta on se, että lasketaan alin mahdollinen tulotaso, minkä suomen kansalainen voi saada, ja sitten katsotaan se, paljonko suurituloisin ansaitsee. Eli katsotaan pelkästään kahta ääripäätä. 

Tai sitten me voimme huomioida se, että kaikki maamme kansalaiset eivät saa palkkaa. Eli osa työikäisistä on eläkkeellä, joka tarkoittaa että he ovat niin sanotusti palkkojen ja työneuvottelujen ulkopuolella. Ja KELAn maksama työkyvyttömyyseläke ei ole kovin suuri. Se että ihmisiä tiputetaan pois työttömien jonoista saattaa tietenkin kaunistaa tilastoja. Mutta samalla se ei vähennä suoraan valtion menoja. Siis myös eläke on aina valtiolle menoerä. Se että tulotaso putoaa suurella osalla ihmisistä aiheuttaa kierteen, jota taloustutkijat kutsuvat nimellä "kuoleman spiraali". Tuo kierre johtuu siitä, että kun ihmisten ostovoima kutistuu, niin he eivät osta enää niin paljon tai niin hintavia tuotteita kuin ennen. 

Se kutistaa liikkeiden katetuottoa, ja aiheuttaa lopulta konkurssin. Kun yhtiöiden tulotaso laskee, niin se merkitsee sitä, että ne eivät enää voi tehdä investointeja. Ja kun myyntiä ei ole, niin lopulta edessä on konkurssi. Pahimmin tuo tulotason lasku osuu pieniin päivittäistavarakauppoihin, joiden marginaalit pakollisten menojen vähentämisen jälkeen on muutenkin kapea. 

Mutta toki tilastoja voidaan käsitellä monellakin tavalla, ja se että suurin palkka hinaa keskiarvoa tai keskikohtaa ylöspäin pitää aina huomioida, kun tilastoista tehdään tulkintoja. Samoin esimerkiksi kuntoutuspäiväraha, erilaiset kokeilurahat ja muut vastaavat asiat voidaan joko laskea palkaksi tai ne voidaan jättää pois laskuista. Samalla sitten tietenkin meidän pitää huomioida sellaisiakin asioita, kuten miten paljon tai millaisia asioita voi rahalla ostaa. Eli jos hinnat tai vaikkapa asumiskustannukset ovat korkeita, niin silloin tietenkin isokin palkka on melko pieni. Tuolloin pitää laskea se, kuinka paljon rahaa jää pakollisten menojen jälkeen käteen. Ja tietenkin pakollinen elintarvikekin pitää määritellä. Samoin sekin vaikuttaa tilastoihin, että asuuko ihminen Suomessa vai ulkomailla. Kun suomalainen käy ostoksilla jossain Teneriffalla, niin hänen ostamansa tuotteet eivät tuo yhtään arvonlisäveroja Suomen kassaan. 

Mutta kun puhutaan siitä miten maamme talous saadaan kuntoon, niin ongelma on siinä, että maassamme yritysten verottaminen on erittäin helppoa, kun taas luonnollisten henkilöiden eli äänestäjien verottaminen on vaikeaa. Äänestäjään kohdistuvat laikkaukset ovat poliitikoille vaikeita asioita. Joten tietenkin on helppoa kohdistaa menoja tai säästöjä sellaisiin kohteisiin, joita ihmiset käyttävät. Jos esimerkiksi sähkön kulutukseen sekä myös terveydenhoitoon kohdistetaan lisämaksuja, niin ne näyttävät paremmilta kuin verot, joita kannetaan jokaiselta Suomen kansalaiselta. Tuolloin unohdetaan se, että sähkön lisämaksu on oikeastaan piiloveron kaltainen asia, koska me emme vain voi elää ilman sähköä. Eli jos sähkön lisämaksu kohdistuu kaikkiin sähkön käyttäjiin, niin tuloksena on oikeastaan maksu, jonka vaikutus on sama kuin veron. 

Yritysten verottaminen ei ole aivan niin mutkatonta kuin haluamme olettaa. Eli yhtiö voidaan liputtaa EU/ETA alueen ulkopuolelle, jolloin siitä ei saada mitään verotuloja. Kuitenkin meidän pitää muistaa sekin, että yhtiöiden tehtävä on tuoda voittoa niiden omistajille. Mutta siis esimerkiksi ero EUsta ei ole ratkaisu ongelmiin, jotka liittyvät yritysten ulosliputukseen. Ja varsinkin pääosin ulkomaisessa omistuksessa olevat yhtiöt ovat erittäin ongelmallisia. Nimittäin niiden omistajat varmaan haluavat miellyttää oman kotimaansa poliitikkoja. 

Ja samalla tietenkin meidän pitää huomioida sekin, että esimerkiksi ulkomaisen työvoiman osuus kasvaa jatkuvasti. Ongelma on siinä, että noiden työläisten verot menevät maihin, joissa hintataso on melko alhainen. Vaikka tietenkin kaikki ihmiset toivoisivat sitä, että työpaikat menevät omaan maahan, niin kuitenkaan tuota asiaa ei tapahdu. Ulkomailta tulevat työläiset ovat oman maansa työlainsäädännön alaisia. He asuvat työpaikalla tai työpaikan välittömässä läheisyydessä. Ja kun urakka on ohi, niin heistä ei sitten enempää kuluja tule. Eli virolainen työtön rakennusmies ei mene Suomessa sosiaalivirastoon, mutta samalla tietenkin suomalainen mies menee sinne, jos hän ei saa työtä. 

Ja sitten seuraa se, miksi ulkomainen työvoima on sallittua. Tai miksi työvoimaa pitää toisaalta voida kilpailuttaa. Pakko palkata joku on asia, mikä ei tuo ratkaisuja mihinkään. Pahimmillaan pakon edessä palkattu henkilö voi aiheuttaa jopa koko työmaan sulkemisen pariksi päiväksi, jos hän aiheuttaa siellä joukon onnettomuuksia. 

Työvoiman kilpailutus on asia, mikä ainakin itseäni on joskus ottanut suoraan sanottuna aivoon. Mutta sitten kun työvoiman kilpailutusta katsotaan esimerkiksi työnantajan sekä osittain työmaan ilmapiirin kannalta, niin myös työnantajalla pitää olla vaihtoehtoja siitä, millaista työvoimaa se haluaa ottaa töihin. Nimittäin kaiken maailman puliukot ovat ihmisiä, jotka voivat tuhota koko työpaikan sekä sen ilmapiirin. Joten juuri päihdeongelmaiset ovat ihmisiä, joiden takia ei kaikkia ihmisiä saisi päästää työpaikoille. 

Uusi tekoälyyn perustuva Chatbot voi olla vasta alkua.

Uudet tekoälysovellukset ovat todella vaikuttavia. Ja niitä voidaan käyttää erilaisten vaativien tilanteiden simulaatioissa. Tekoälyn ja ihmisen yhdistelmä ovat todella hyvä yhdistelmä esimerkiksi asiakaspalvelutilanteisiin. Eli esimerkiksi tekoäly voi hoitaa asiakaspalvelun rutiinitehtävät, sekä tietenkin ohjata asiakasta. Puhelinmyynnin ongelma on se, että puhelinmyyjä ei voi tietää että onko toisella puolen ihminen, joka saa tehdä tilauksia. Samoin tuon työn ongelma on se, että vastapuolella voi olla henkilöitä jotka ovat epäasiallisia. Ja lopulta jos ei myyntiä sekä palkkaa tule, niin myyjä suuttuu ja seuraavaksi ongelmana on se, että jotkut puhelinmyyjät ryhtyvät tiuskimaan asiakkaille. 

Periaatteessa siis esimerkiksi puhelinmyynnin voisi hoitaa tekoäly, ja asiakas ei välttämättä edes huomaisi olleensa tekoälyn palvelemia. Siis periaatteessa näin voidaan tehostaa asiakaspalvelua, ja se miksi tekoäly on erittäin tehokas asiakaspalvelija on se, että tekoäly ei suutu, eikä sille tarvitse maksaa palkkioita myydyistä tuotteista. Eikä tuollainen tekoäly koskaan anna perättömiä tietoja asiakkaalle.  Joten jos tekoäly ohjelmoidaan oikein, niin se ei koskaan tee mitään kiellettyä. 

Mutta tietenkin ihmiset menettävät tuolloin työpaikkojaan tuolle uudelle automaatille, joka jaksaa tehdä työtään ja olla aina ystävällinen, huomaavainen sekä avulias. Siis tekoäly voisi tällä tavoin tehdä joidenkin ihmisten elämästä upeampaa, kun ei tarvitse työntekijälle maksaa palkkaa. Ja juuri sen takia tekoäly on ongelmallinen asia. Tekoäly vie ihmisten työpaikkoja, eikä ole mitenkään yllättävää että erilaisissa myyntitöissä tekoälyä on haluttu hyödyntää. 

Myyntityötä ja varsinkin puhelinmyyntiä tekevät ihmiset ovat usein sellaisia, että he työskentelevät provisiopalkalla. Toisin sanoen puhelinmyyntiä tekevät ihmiset eivät saa palkkaa työstään, elleivät he saa tuotteita myytyä. Tuota kutsutaan työelämässä motivoinniksi, mutta tuo motivointi saattaa aiheuttaa sen, että nuo puhelinmyyjät joutuvat käyttämään jopa laittomia tai epäeettisiä menetelmiä saadakseen palkkaa. Eli tuo puhelinmyyjä saattaa väittää keräävänsä rahaa jollekin lastenklinikalle tai sitten hän saattaa suoraan merkitä myyneensä tuotteen, vaikka ostaja on vastannut "ei".  Ja sitten nuo menetelmät aiheuttavat sen, että kyseiset tuotteet joudutaan palauttamaan sekä samalla joudutaan käymään oikeutta. 

Tekoälyn avulla voidaan kontrolloida sitäkin että millaisia ihmisiä päästetään työhön vaikkapa auttavaan puhelimeen. Tuolloin esimerkiksi vaikeaa tapausta esittävä tekoäly voi ottaa yhteyttä auttavaan puhelimeen, ja tarkkailla sitä että miten tuo auttaja asennoituu tehtäväänsä. Eli tällä tavalla voidaan karsia epäasialliset henkilöt pois tuosta hyvin vaativasta asiakaspalvelutehtävästä.