Onko hierarkkinen rotuoppi eli tieteelliseen kaapuun puettu rasismi osoitus huonosta omatunnosta?

 Hierarkkinen rotuoppi jakaa ihmiset syntyperänsä perusteella eri tasoihin. 

Se että pseudotieteen levittäjä on muuten tunnustettu tiedemies tekee pseudotieteestä erityisen vaarallisen. Eli esimerkiksi rotuoppi on sellaista pseudotiedettä, jota on levitetty muuten tunnustettujen tiedemiesten toimesta. Kyseessä on siis eräänlainen politisoitu näennäistiede, jonka avulla on perustelu sekä orjuutta, että kansojen historian poistamista pakkokollektivisoinnin nimissä. Samoin erityisesti natsien omaksumalla hierarkisella rotuopilla on perusteltu myös muita kansanmurhia kuin vain holokaustia eli juutalaisten massamurhaa natsien toimesta. 

Natsien rotuopin tai rotuhierarkian  mukaaan toiset kansat ovat alempiarvoisia kuin toiset. Ja natsien rotuopilla on kauas menneisyyteen ulottuvat juuret. Tuon opin rakentaminen alkoi kauan ennen Hitleriä. Se alkoi kauan ennen kuin Kaarle Suuri nousi Frankkien valtakunnan valtaistuimelle. Eli sen juuret ovat Kreikan kaupunkivaltioiden ajassa, jolloin kreikkalaiset nimittivät vihollisiaan “barbaareiksi”. Tarkoitus oli osoittaa vastustajille oman aatemaailman sekä oman aseman ylemmyys. Eli armeijat suojelivat tuolloin Kreikan sivistystä barbaareita vastaan. Aivan kuten Hitler myöhemmin perusteli hyökkäystä Neuvostoliittoon. Samoin panslavistinen liike katsoo slaavilaiset kansat muita paremmiksi. 

Ja paras niistä kansoista on tietenkin  Venäjä. Voidaan sanoa että panslavistinen liike syntyi vastavoimaksi länsimaisia asenteita kohtaan. Eli aikoinaan Hitler kopioi itselleen paljon panslavistien ja heidän liikkeensä ajatuksia. Hän vain vaihtoi keskuksessa olevan valtion paikalle Saksan ja korvasi sanan slaavilaiset kansa sanalla “arjalainen”. Venäjän tsaarin perustaman panslavistisen liikkeen johtava ajatus on se, että muut slaavilaiset kansat vain odottavat pääsyä “Äiti-Venäjän yhryteen”. Ja muut kansat sitten vain odottavat sitä, että ne slaavilaistetaan, mikä johti esimerkiksi vuoden 1900 Kielimanifestiin. 

Oma kieli on jokaisen kansan sielu. Jos kieltä ei voida käyttää missään, niin kieli kuolee. Sen mukana kuolee kansan perimätieto eli kansan sielu. Ja kielimanifestin tarkoitus oli tietenkin tuhota suomen ja ruotsin kieli suuriruhtinaskunnasta. Eli kansallistunnon ydin olisi tuolloin revitty pois, ja korvattu venäläisillä tavoilla sekä venäjän kielellä. 

Tuolloin kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov asetti asetuksen jonka mukaan virastoissa siirryttäisiin käyttämään pelkästään Venäjää asiointi kielenä. Ja se olisi merkinnyt lopulta Suomen kielen tuhoa. Tuon asetuksen ideointi saattoi tapahtua tsaari Nikolai II toimesta. Mutta tietenkin hän oli taustalla hyvin pidättyväinen, koska jos tuo manifesti aiheuttaisi ongelmia, niin silloin Bobrikov olisi ollut oiva syntipukki. Bobrikov ammuttiin Senaatin portaikossa Eugen Schaumanin toimesta vuonna 1904, 

Mikä päätti kielimanifestin noudattamisen. Siis manifesti kumottiin vuotta myöhemmin. Mutta myöhemmin se aiheutti myös sen, että Suomi julistautui itsenäiseksi vuonna 1917.  Bobrikovin suuret valtaoikeudet olivat tietenkin tarkoitettu tsaarin kilveksi. Jos asiat olisivat menneet mönkään, niin syyt olisi ottanut päälleen Bobrikov. Ja Bobrikovin etunimi “Nikolai” tietenkin olisi tehnyt mahdolliseksi väittää, että Nikolai olisi tarkoittanut Bobrikovia eikä tsaari Nikolai IIt:a. 

“Mutta mistä suomalaiset epäilivät Tsaarin olleen tuon manifestin ideoija. “Kielimanifesti otettiin Suomessa tyrmistyksellä vastaan. Senaatti esitti sitä muutettavaksi, ja senaatin talousosaston varapuheenjohtaja Sten Carl Tudeer ja senaattori Waldemar Eneberg matkustivat Pietariin neuvottelemaan asiasta, mutta Nikolai II hylkäsi muutosesityksen. Senaatti julkaisi laittomana pidetyn manifestin päätettyään asiasta äänin 12–6. Julkaisua vastustaneet kuusi perustuslaillista senaattoria erosivat pian tämän jälkeen ja julkaisua kannattanut Tudeer muutamaa viikkoa myöhemmin. Myös joukko aatelissäädyn valtiopäivämiehiä laati keisarille osoitetun vastalausekirjelmän, mutta von Plehwe kieltäytyi toimittamasta sitä keisarille.” (Wikipedia, Kielimanifesti)

Siis olisiko Von Plehwe oikeasti uskaltanut jättää viemättä senaatin kirjettä tsaarille, ellei hänellä olisi ollut tsaarin nimenomaista käskyä toimia kuten hän toimi? 

Gustav Retzius uskoi suomalaisten olevan ruotsalaisia alempiarvoisia. Tuon 1800-luvun antropologin käsitykset suomalaisista muistetaan erittäin hyvin. Mitä jos Gustav Retzius olisi sanonut esimerkiksi saamelaisia tai afrikkalaisia vähempi arvoisiksi ihmisiksi? Tuo näkemys oli erittäin yleinen 1800-luvun Euroopassa. Vähemmistöistä sekä kaukaisista maista kotoisin olevista ihmisistä etsittiin kilpaa vikoja. Ja ainoa syy miksi päivittelemme Retziuksen toimintaa, eli sitä että hän vei kalloja suomalaisten haudoista Tukholmaan tutkittavaksi on ollut asia, joka muistetaan aina välillä erittäin tarkasti. Sitä että useita erilaisia hauta-esineitä ja kalloja vietiin esimerkiksi afrikkalaisista haudoista tai intiaanien haudoista aivan järjettömiä määriä. 

Rotuoppi: ajatus siitä että toinen on alempiarvoinen syntyi ehkä siitä, että jotkut halusivat turruttaa omaatuntoaan. Sen melkein lopullinen malli syntyi 1800-luvun katovuosien aikaan. Tai katovuodet ainakin muokkasivat esimerkiksi sellaisten tiedemiesten kuten Axel Olof Freudenthalin ja Gustaf Retziuksen ajattelutapaa. Mutta se ei tee tuosta tavasta arvottaa ihmisiä heidän syntyperänsä mukaan yhtään sen kauniimpaa. Eli tässä tietenkin yritän ymmärtää heitä. Mutta en voi heidän ajatusmaailmaansa hyväksyä. Mutta kuten aina välillä lehdistä saamme lukea, niin Retziuksen ja Freudenthalin ajatukset muovaavat jotenkin vieläkin yhteiskuntaamme. 

Eli nykyaikainen rasismi on tuon 1800-luvulla syntyneen rotuopin perillinen. Vaikka rasismin juuret ovat paljon pidemmällä. Kuin noissa kahdessa 1800 luvulla vaikuttaneeseen antopologissa.  Ja rasismi on aina tarjonnut oikeutuksen sotiin ja muuhun väkivaltaan. Sen juuret ovat muinaisessa Kreikassa. Ja myöhemmin rasismia on käytetty myös esimerkiksi orjuuden hyväksyttämiseen. Rotuoppi eli tieteelliseksi puettu rasismi kehitettiin perustelemaan orjuuttamista. Ja rotuoppi antoi tietenkin orjien omistajille asian jolla he voivat turruttaa omaatuntoaan. He perustelivat tuon julman ihmiskaupan sekä väkivallan sillä, että he “opettivat isoja lapsia tavoille”. 

Rasismin tarkoitus oli myös esimerkiksi luoda railoja yhteiskunnan eri osien välille. Eli hallitsijat korostivat tuolloin 1800- luvulla alamaistensa eriarvoisuutta, jotta he eivät kapinoi häntä vastaan. Ja tietenkin railo suomalaisten ja ruotsalaisten välillä oli myös tsaarille mieleen. 

Yleensä Suomea ei ajatella siirtomaana, Mutta myös suuriruhtinaskunnassa käytettiin samoja menetelmiä, kuin siirtomaissa. Hallitsija asettui pienen vähemmistön puolelle, ja sitten asiat jaettiin siten, että tuo vähemmistö piti hallinnassaan aseita. Samoin niin sanottuihin korkeampiin ammatteihin, kuten lääketieteelliseen tiedekuntaan oli pääsy vain tuolla pienellä vähemmistöllä. Tuon vähemmistön piti tietenkin ajatella sitä, että enemmistö eli rahvas oli jotenkin alempaa kastia. Ja siksi esimerkiksi Suomen aatelistossa oli ruotsinkielisillä suuri enemmistö. 

Korkeammat upseerin ja muut virat jaettiin noille aatelisille, jotka asuivat omissa kartanoissaan vailla yhryttä ympäröivään yhteiskuntaan. Heille kerrottiin jatkuvasti tarinoita siitä, miten barbaarisia tai sivistymättömiä ja raakoja nuo tavalliset ihmiset olivat. Segregaatio takasi eripuran, joka teki maan hallinnasta helppoa. Se takasi myös molemminpuolisen skisman, jota sitten ruokittiin kaikin tavoin esimerkiksi korostamalla vähemmistön asemaa. Tietenkin korkeimmat virat olivat varattuina venäläisille. Mutta ruotsalaisten syyksi voidaan laittaa esimerkiksi liiallinen verotus. Eli kaikki ikävät virat jotka näkyivät kansalle olivat tietenkin ruotsinkielisten hallussa. Näin Venäjän tsaari takasi sen, että kansa piti hänestä.

 

“Retzius teki kesällä 1873 tutkimusretken Suomeen voidakseen todistaa isänsä teorian, jonka mukaan suomalaiset kuuluivat vähemmän kehittyneeseen lyhytkalloiseen mongolidiseen rotuun eivätkä samaan pitkäkalloiseen germaaniseen rotuun kuin ruotsalaiset ja muut pohjoismaalaiset.” (Wikipedia, Gustaf Retzius)

Voidaan ajatella että Venäjän keisarikunta ruokki Retziuksen sekä Freudenthalin kaltaisten miesten ajatuksia. Nimittäin tsaari varmaan tiesi mitä ihmiset ajattelivat noista sanoista, että suomalaiset olisivat alempiarvoisia kuin ruotsalaiset. Ja tällaisten lausuntojen ja käsitysten levittämisen tarkoitus oli ehkä se, että niiden avulla voitiin lyödä kiilaa eri yhteiskunnan osien välille. 

Rotuoppi ei enää nykyään ole niin sanottua hyväksyttävää tiedettä, mutta samalla me välillä huomaamme Retziuksen sekä Freudenthalin varjot seinillä. Sanotaan että jos Retzius sekä Freudenthal eivät olisi sanoneet suomalaisia alempiarvoiseksi ruotsalaisiin nähden, niin emme sitten muistaisi heidän nimiään. He olivat molemmat hyvin arvostettuja tiedemiehiä. He ovat tehneet paljon tunnustettua tieteellistä työtä. Mutta rotuoppi on tahrinut heidän maineensa. Ja juuri nämä kaksi miestä  ja heidän kaltaisensa tekevät rotuopista, jota ajetaan tieteen nimissä erittäin vaarallisia. Eli ihmisten pitäisi osata erottaa erilaiset tutkimukset toisistaan. Eli vaikka yksi tutkimus olisi hyvätasoinen, niin toinen voi olla täydellistä pseudotiedettä.  

Kun politiikka ohjaa tiedettä, niin silloin puhutaan siitä, miten paljon esimerkiksi yliopistot tarjoavat selkänojaa ihmisille, jotka osaavat valita “oikeita” kohteita rahoitukselle. Siis oikea kohde voidaan määritellä siten, että se tukee jonkun ihmisen ajatusmaailmaa. Tai siten se voidaan valita siten, että se tukee niitä puheita, joita poliitikko on pitänyt. Tiedemiehiä syytetään aina siitä, että he ovat jotenkin erillään todellisuudesta. Tai että tiedemiehet eivät osaa valita tutkimuskohteita siten, että ne hyödyttävät veronmaksajia. Kyseessä on silloin käsite, joka nostaa veronmaksajat suoraan samalle tasolle kuin esimerkiksi lautamiehet tai valamiehet ovat ainakin amerikkalaisessa oikeudenkäynti sarjoissa.

He arvioivat ikään kuin valamiehistön mallikoina  sitä, että onko joku tutkimuskohde sellainen että, sen voidaan katsoa olevan muuta kuin veronmaksajien rahojen tuhlaamista. Kuten Urho Kekkonen, tasavallan presidentti suoraan sanoi, niin “kyllä kansa tietää”. Kansaa edustavan poliitikon tehtävä on siis tietenkin myös valvoa kansan etua, ja kieltää tutkimukset, joiden rahoitusta hän pitää rahan tuhlaamisena. Mutta kun puhutaan kansan tiedosta, eli kansa tietää asioista parhaiten, niin tietenkin voimme kysyä, että “mitä kansa tiesi”? 

Tai mistä kansa sai tietonsa? Kansa tietää vain sen, mitä kansalle kerrotaan. Jokaisella ihmisellä on maailmassa oikeus mielipiteeseen. Jokaisella ihmisellä on myös oma mielipide kaikista asioista. Ja tietenkin jokaisen poliitikon tulee myös ajatella sitä, että he miellyttävät äänestäjiään. Kun sitten lehdet täyttyvät kirjoituksista siitä, miten kaiken maailman kesäseurat, uskonto sekä erilaiset isänmaallisuuden palolla itseään markkinoivat liikkeet ovat kasvattaneet suosiotaan, niin se tietenkin kannustaa poliitikkoja hakemaan suosiota ja ääniä noista liikkeistä. 

Kriittisesti eli kielteisesti ulkomaalaisiin, EU hun sekä erilaisiin vähemmistöihin suhtautuvat tahot varmasti saavat noista jutuista lisää tuulta purjeisiin. Ja tuon takia poliitikot varmaan haluavat osoittaa rohkeutta, eli miellyttää noita tahoja. Joten varmaan sen kautta sitten saadaan sitten taas ääniä, kun ministerinä osoitetaan rohkeutta poistaa tutkimuksia, joita sitten suoraan voidaan katsoa vaikuttavan negatiivisesti siihen, miten tietyt piirit tukevat poliittisia päättäjiä. Mutta siis poliittinen ja taloudellinen ohjaus, mitä tieteen tekemiseen käytetään on yleensä sellaista, että ihmisten tunteisiin vedotaan monissa asioissa. Jos tutkimus alistetaan palvelemaan ideologiaa, niin silloin olemme sellaisella tiellä, mikä on muutamia kertoja aiheuttanut jopa kansanmurhia. 

Kun meillä kiistellään esimerkiksi sian kivesten poistamisesta, niin kukaan ei ole vieläkään muistanut puhua siitä, miten ainakin ennen mielenterveyspotilaita pakkosteriloitiin. Syynä oli se, että haluttiin estää “ei toivotun perimän leviäminen”. 

Mutta kuinka paljon esimerkiksi 1800-luvun katovuodet vaikuttivat rotuopin syntyyn? Eli onko mahdollista että  parivaljakko  Retzius sekä Freudenthal turruttivat omatuntoaan siitä, että he olivat ehkä jättäneet toisia kuolemaan nälkään katovuosien aikaan, sillä että ajattelivat kuolleiden olevan alempaa rotua. 

Ja ehkä he ajattelivat että nälkä “puhdistaa yhteiskunnan”. Ehkä tuo ajatus alemmista roduista sai jalansijaa siksi, että isännät eivät ehkä olleet antaneet ruokaa kerjäläisille, jotka ehkä olivat sitten vähän ajan päästä kuolleet. Ja sitten rotuoppi tarjosi mahdollisuuden turruttaa omaa omatuntoa. 

Kun 1800-luvun Gustaf Retzius ruotsalainen tiedemies halusi osoittaa suomalaisten olevan ruotsalaisia alempi kansa, niin hän käytti silloin erästä kalloa todistaakseen tämän asian. Tuolloin 1870-luvulla uskottiin yleisesti rotuoppiin. Mutta Retzius jättää varjoonsa erään suomenruotsalaisen Axel Olof Freudenthalin. Tuo mies uskoi myös suomalaisten olevan alempaa rotua. Ja se mikä tekee näistä kahdesta miehestä vaarallisia on se, että he olivat tunnustettuja tutkijoita. Freudenthalin sekä Retziuksen titteli oli antropologi. 

“Axel Olof (A. O.) Freudenthal 12. joulukuuta 1836 Siuntio – 2. kesäkuuta 1911 Helsinki) oli suomenruotsalainen kielentutkija ja 1800-luvun svekomaanien johtohahmoja ja sitä kautta merkittävimpiä suomenruotsalaisen kansallistunteen herättäjiä. Hän oli Helsingin yliopiston muinaispohjoismaisen kielen ja antikviteettien dosentti vuodesta 1866 sekä ruotsin kielen ja kirjallisuuden ylimääräinen professori vuosina 1878–1904.Freudenthal edisti merkittävästi Suomen ja Viron ruotsalaismurteiden tutkimusta. Hän harrasti rotuoppeja ja uskoi suomalaisten alempiarvoisuuteen.” (Wikipedia, Axel Olof Freudenthal)

“Magnus Gustaf Retzius (17. lokakuuta 1842 Tukholma – 21. heinäkuuta 1919 Tukholma) oli ruotsalainen anatomi, biologinen antropologi, Karoliinisen instituutin professori ja sanomalehti Aftonbladetin omistaja ja päätoimittaja. Hän oli monipuolinen tutkija, jonka merkittävimmät tutkimukset liittyvät hermojärjestelmän histologiaan. Suomessa Retzius tunnetaan vuonna 1873 Suomeen tekemästään tutkimusretkestä, jonka yhteydessä hän keräsi kymmeniä suomalaisten pääkalloja rotututkimuksiaan varten. (Wikipedia, Gustaf Retzius)

Se mikä tekee tällaisista miehistä erityisen vaarallisia on se, että he tekivät pääosin hyvää työtä. Heidän toimintansa teki heistä uskottavia. Ja juuri tämä muu tuotanto teki rotuopista hyvin uskottavan tuntuista tiedettä. Mutta miksi nuo miehet halusivat uskoa toista kieltä puhuvien ihmisten olevan heitä alempiarvoisia? Juuri se ajatus että toinen ihminen on etnisen taustansa takia kykenemätön johonkin toimintaan hivelee joidenkin toisten itsetuntoa. Millaisen vaikutuksen ajatus siitä, että saisi jo lapsena pitää toista ihmistä orjana tai leluna? 

Saattaa olla että noiden kahden miehen toimintaa ohjasi segregaatio. He saattoivat elää hyvin eristettyä elämää. Ja sen takia he ehkä alkoivat radikalisoitua. Se että he olivat tunnustettuja tieteen tekijöitä sai aikaan sen, että ihmiset uskoivat myös rotuopin olevan oikein. 

Jos ajatellaan Retziuksen sekä Freudenthalin toimintaa, niin saattaa olla että siihen vaikuttivat myös esimerkiksi Suomen sekä Ruotsin katovuodet. Katovuodet tai nälkävuodet  kestivät Suomessa vuodesta 1866 vuoteen 1868. Ja Ruotsissa katovuodet kestivät vuodesta 1867 vuoteen 1869. Nuo vuodet olivat hyvin raskaita. Ja pelkästään Suomessa kuoli noin 150 000- 250 000 ihmistä nälkään. Ruotsissa kuolleita oli noin 10 000. Se miten noita kuolleita lasketaan sitten tietenkin vaikuttaa siihen, montako kuollutta katovuodet aiheutti. Eli lasketaanko tauteihin kuolleet ihmiset katovuosien uhreiksi vai ei vaikuttaa lukuun, joka esitetään historiankirjoissa. 

Rotuopin muotoutuminen saattoi olla seurausta Retziuksen sekä Freudenthalin traumoista, jotka muodostuivat noiden 1800-luvun nälkävuosien aikana. Eli rotuoppi tietenkin antoi mahdollisuuden valita niitä, joita kannatti pelastaa. Ja ehkä Retzius ja Freudenthal olivat niitä etuoikeutettuja, joilla oli mahdollisuus hankkia elintarvikkeita vaikka muilla ei niitä ole. Ja ehkä he perustelivat omaa elintasoaan ja turruttivat omaatuntoaan sillä, että he ajattelivat nälkään ja tauteihin kuolevien olevan jotenkin “ali ihmisiä”. 

Retziuksen kohdalla hänen asemansa lääkärinä tietenkin takasi hyvän aseman, koska varsinkin leikkaavien lääkäreiden tuli olla hyvässä kunnossa. Niin hänelle varmaaan varattiin ruokaa, vaikka sitä ei muualla ollut. Ja ehkä nuo herrat ajattelivat darvinistiseen malliin sitä, että nuo nälkävuodet ikään kuin puhdistivat yhteiskuntaa. Tai sitten he ehkä  toistelevat tuota mantraa. Tuota ajatusta toisten alemmasta ihmisarvosta itselleen, koska he halusivat turruttaa omaatuntoaan. 

Eli määräsikö esimerkiksi Hitlerin ajan Saksan asevoimien johto juutalaisia mieluummin tiettyihin hyökkäyksiin kuin muita? Eli onko Hitlerin raivo ja viha peräisin siitä, että hän halusi myös turruttaa omaatuntoaan? Armeijassa pienikin ero voi aiheuttaa syrjintää. Ja sodassa syrjintä voi johtaa seurauksiin, joita kukaan ei voi edes kuvitella. Erilaisia ihmisiä syrjitään jo peruskoulun pihalla. Joten mitä tuo syrjintä oli esimerkiksi keisarillisen saksan asevoimissa, joissa rasismi ei ollut kiellettyä, eikä trollaamisesta rangaistu mitenkään. 

Monet uskonnolliset ääriliikkeet vetoavat nimenomaan esimerkiksi sisarussarjan ensimmäiseen. Ennen nimen omaan vanhin poika peri isänsä maat. Muut jäivät maalle asumaan vuokra- tai torpparin asemassa. Ja jos sitten vanhin poika saatiin mukaan johonkin herätysliikkeeseen, niin silloin heillä tuon vanhemman sisaruksen kautta oli ote nuorempiin sisaruksiin. Eli jos nuoremmat sisarukset eivät miellyttäneet, niin he saivat lähteä etsimään onneaan muualta. Kenenkään ei omalla maallaan tarvinnut kuunnella asioita, joita hän ei halunnut kuulla. 

Mutta sitten kuten tiedämme, niin herrojen elkeet tarttuvat renkiin. On olemassa niin sanottu “Kapo efekti”. Tuo efekti on saanut nimensä siitä, että keskitysleireillä luottovagit eli “Kapot” olivat usein innokkaimpia hakkaajia, jotka pieksivät muita vankeja säälittä. Samoin esimerkiksi orjaplantaaseilla toinen orja suoritti piiskaamisen. 

Mikäli sanotaan että orjan asema on huonompi kuin kenenkään muun, niin asema huonojen kuninkaana saattaa olla parempi kuin alimman vapaan miehen tai naisen. Siis piiskuri, kuningasrotta tai orjapiiskuri oli tuon ideologian mukaan “isäntäänsä huonompi, mutta hän oli paras 2000 huonosta”. Eli vaikka näkisimme orjuutta, niin meidän pitäisi muistaa se, että orjat eivät olleet oikeasti tasa-arvoisia. Asema luotto-vankina tai luotto-orjana hajotti joukkoa siten, että he eivät kyenneet muodostamaan järjestäytynyttä vastarintaa. 

Ja rotuoppi sitten sai myöhemmin Hitlerin käsissä aikaan sen, että Natsit murhasivat miljoonia ihmisiä Euroopassa. Mutta sitä ennen rotuoppi sai aikaan kansanmurhia siirtomaissa.  Se mikä natsien teot erotti muista eurooppalaisten teoista esimerkiksi Afrikassa oli se, että natsit tekivät tekonsa Euroopassa. 

Eli jos natsit olisivat toimineet Afrikassa, niin heidän tekojaan ei ehkä olisi tuomittu niin ankarasti. Siis rumasti voidaan sanoa, että ihmisten etninen tausta on aiheuttanut sen, että toisiiin kohdistetut rikokset annetaan helpommin anteeksi kuin toisten tekemät vastaavat rikokset. Tuomitaanko holokausti siksi, että se tapahtui Euroopassa? Mutta samasta syystä esimerkiksi Afrikassa tapahtuneet asiat kuten Kongon vapaavaltiossa tapahtuneet asiat olisi pitänyt tuomita. Mutta se että nuo asiat tapahtuivat kaukana Afrikassa ennen Ensimmäistä Maailmansotaa teki niistä pienempiä kuin sen, mitä tapahtui ihmisten ikkunan takana. 

Vaikka muistamme aina tuomita esimerkiksi Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommit, niin emme jostain syystä viitsi tuomita samalla tavalla esimerkiksi Shanghain pommitusta. Tai emme ollenkaan muista mainita esimerkiksi Brasiliassa 1930-luvulla tapahtunutta intiaanien vainoamista. Emme muista sitä, miten meillä mielenterveyslain takia ihmisiä steriloitiin siksi, että heillä vain ei ollut kotia. Samaan aikaan kun meillä tälläkin hetkellä kiistellään esimerkiksi siitä, että saako sian kivekset leikata, niin ei ole kovin pitkää aikaa siitä, kun mielenterveyspotilaiden kivekset poistettiin. Tai naisilta munasarjat sitten säteilytettiin.  Ja varsinkin jälkimmäinen asia aiheutti sen, että naiset ja nuoret tytöt altistuivat seksuaaliselle hyväksikäytölle. 

Tai he olivat saamelaisia sekä romaneja. Samoin adoptiot sekä monet muut asiat sitten saavat aikaan sen, että henkilöä voidaan suoraan syrjiä jo heidän syntymästään asti. Rotuoppi ei siis ollut mitenkään vain saksalaisten asia. Vaan myös Venäjän tsaari hyödynsi tuota rotuoppia tai sen muunnelmaa, jonka mukaan Venäjä on pyhä valtio, ja sitä johtaa jumalan valitsema Tsaari. Tuota asiaa ei Venäjän tsaari itse keksinyt, vaan ajatus valtion johdon jumalallisesta alkuperästä on peräisin jostain antiikin Kreikasta. Sen jälkeen sitä ovat menestyksellisesti hyödyntäneet esimerkiksi sellaiset miehet kuten Kaarle Suuri, sekä monet häntä pienemmät hallitsijat. 

Mutta rotuoppi on siis asia mikä eriarvoistaa ihmiselämän. Vaikka me kilpaa juoksimme tuomitsemassa juutalaisiin kohdistetun terrorin, niin emme jostain syystä ole ainakaan kovin usein nähneet mielenosoituksia ainakaan afrikkalaisten puolesta. Se ajatus että joku on etniseltä taustaltaan toista huonompi on se, mikä on aiheuttanut kovan luokan väkivaltaa sekä jopa kansanmurhia. Viha on asia mikä opitaan nuorena. Kun me kilpaa haukumme amerikkalaisia rasisteiksi, niin samalla me etsimme esimerkiksi romaneista sekä muista vähemmistöistä jatkuvasti vikoja. Mikään muu kuin negatiiviset asiat eivät pääse julkisuuteen, kun puhutaan vähemmistöistä. Siis emme ole julkisesti rasisteja. Mutta kuitenkin jokainen jolla on erilainen tausta tai joka on muuten erilainen kohtaa jonkinlaista vihaa tai “kritiikkiä”, kuten on tapana sanoa. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Axel_Olof_Freudenthal

https://fi.wikipedia.org/wiki/Eugen_Schauman

https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustaf_Retzius

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kielimanifesti

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai_II

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai_Bobrikov

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suuret_n%C3%A4lk%C3%A4vuodet

https://en.wikipedia.org/wiki/Finnish_famine_of_1866%E2%80%931868

https://en.wikipedia.org/wiki/Swedish_famine_of_1867%E2%80%931869

Putinin asevoimien eteneminen perustuu pitkälti siihen, että ainakaan kaikista omista miehistä ei välitetä.

Kuva: YLE

YLEn uutisissa on ollut juttu siitä, mitä kauheuksia Putinin sotilaat kohtaavat Ukrainassa, niin voidaan sanoa, että mitään uutta ei ole auringon alla. Venäjän asevoimilla on pitkät perinteet pelolla johtamisesta. Eli jo vuonna 1941 Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin ja hänen alaisena toimineet komentajat määräsivät omia miehiään hyökkäämään saksalaisten panssarivaunuja vastaan aseella uhaten. Eli jos omat sotilaat lähtivät vetäytymään, niin NKVD-joukot ampuivat vetäytyvät konekivääreillä.

Samaa taktiikkaa ja motivointia harrastaa myös nykyinen Putinin armeija. Noissa hyökkäyksissä tulee ilmi se, miten Putinin asevoimien tsaarin sekä Neuvostoliiton asevoimista peräisin oleva hierarkia muodostuu. Alimpana ovat vankiloista värvätyt rikolliset, joiden tehtävä on kerätä Ukrainan ampumia ammuksia itseensä Sen jälkeen tulevat mobilisaation kautta värvätyt miehet, ja ylimpänä ovat tietenkin ammattisotilaat. Hierarkiassa alimmat toimivat esimerkiksi miinan polkijoina, jotta ylempänä hierarkiassa olevia ei tarvitse uhrata. Samoin hierarkiassa ylempänä olevat ovat oikeutettuja esimerkiksi lääkintään ja ruokaan ennen hierarkiassa alempana olevia. 

Tuo järjestelmä on luotu ilmeisesti jo tsaarin aikana, ja sen tarkoitus on tehdä asevoimista vähemmän altis kapinoimaan. Eli jos asevoimaa johtaa vihattujen upseerien joukko, niin silloin asevoimat pysyvät uskollisena johtajalle. Tässäkin asiassa Venäjällä noudatetaan paljon puhuttua ja hyväksi todettua mallia, jonka on toiminut jo Rooman valtakunnassa, eli hajota ja hallitse on se malli, jota Putin ja hänen edeltäjänsä noudattavat Venäjän asevoimissa. 

Eli uskoisin että nuo vankiloista värvätyt miehet on määrätty rangaistus osastoihin, joiden asema on sama kuin esimerkiksi “Dirlewanger”-osastojen Saksan itärintamalla Toisen Maailmansodan aikaan. Venäläiseen ajattelutapaan kuuluu se, että kun ihminen on ollut vankilassa, niin hän on “rikollinen” lopun elämänsä ajan. Saattaa olla, että tuo henkilö ei saa töitä tai henkilöllisyystodistusta. Eli jos henkilö on tehnyt kovia väkivaltarikoksia, niin silloin nuo rikokset luetellaan. Jos henkilö on ollut vankilassa poliittisista syistä, niin hän on silloin “vain rikollinen”. Tuo tarkoittaa sitä, että rikoksia ei tuossa tapauksessa luetteloida. Ja kovat väkivaltarikolliset ovat tietenkin noiden rangaistus osastojen mannekiineja. 

Heidän avullaan noiden sotilaiden huonoakin huonompi kohtelu perustellaan. Eli varsinkin “poliittisten rikollisten”, eli Venäjän johdon poliittisten vastustajien kohdalla käytetään termiä “useita rikoksia”. Noiden osastojen tehtävä on ilmeisesti surmata juuri poliittisia vankeja, sekä niitä jotka tietävät asioista liikaa. Se että jokainen vanki esitetään olevan väkivaltarikollisista koostuva tietenkin yllyttää komentajia määräämään heitä itsemurhaa muistuttaviin hyökkäyksiin. Ja se tekee noiden sotilaiden lähettämisestä kuolemaan helpompaa.

Kun puhutaan siitä, miten Venäjän asevoimat kohtelevat omia sotilaitaan, eli ainakaan entisten vankien vammoja ei ole hoidettu, eikä myöskään mitään evakuointeja ei ole tehty etulinjassa, jossa hyökkäystä jatketaan tappioista välittämättä, niin kyseiset komentajat, joiden alaisuudessa hyökkäykset tapahtuvat toimivat samanlaisella tavalla kuin Stalinin armeija toimi saksalaisten hyökätessä Neuvostoliittoon. Syy miksi Putinin asevoimat ovat edenneet johtuu nimenomaan siitä, että niissä ei välitetä tappioista. Yhtään millään muulla kuin Putinin käskyillä ei ole merkitystä. 

Putin haluaa kuolleita sankareita. Hän haluaa kertoa muille, kuinka joku on uhrannut itsensä Putinin unelmien takia. Kuolleita on helppo palkita koska he eivät palaa kotiin kertomaan siitä, miten paljon Putinin komentajat ovat heidän puolestaan tehneet. Noin ei sitten Putinin asevoimien puhtoinen kilpi likaannu. 

https://yle.fi/a/74-20120659

Siis kumpi malli on työpaikalla parempi, itseohjautuvuus vai hierarkkinen johtajuus?

Perinteisesti työpaikoilla on noudatettu tiettyä johtamisen hierarkiaa, missä ylemmällä tasolla oleva johtaja kertoo alaiselle mitä tämän täytyy tehdä. Tuo malli on katsottu ainoaksi oikeaksi, ja kautta aikojen on johtajuutta korostettu kautta koko työelämän. Hierakkinen johtamismalli on peräisin ajalta, jolloin esimerkiksi tehtaaseen töihin tulevat ihmiset eivät ehkä osanneet edes lukea. 

Ja silloin kaikki asiat piti kertoa alaiselle erikseen. Tuolloin jokaisella työläisellä oli tarkoin määritelty lokero, jossa heidän tuli olla, ja mikäli joku sitten astui laatikosta ulos, niin hän saattoi aiheuttaa vaaratilanteen. Tuolloin jokaista työvaihetta varten oli oma työntekijänsä. Ja jokainen työntekijä hallitsi oman osansa työstä. Työ oli silloin mekaanista, ja jokainen työvaihe oli pilkottu niin pieniin osiin kuin mahdollista. 

Työvoima oli silloin halpaa, joten tuo malli sopi erittäin hyvin varsinkin suuriin tehtaisiin, jotka houkuttelivat työntekijöitä ja varsinkin mäkitupalaisia laajalta maaseudulta. Tuolloin tehtaisiin oli automaattisesti työvoimaa tarjolla, ja työjohtajia todella tarvittiin. 

Mutta nykyään kun ihmisillä on koulutusta, niin luonnollisesti myös uusia johtamisen malleja halutaan toteuttaa. Nimittäin hierarkkiseen johtajuuden malliin liittyy yksi ikävä piirre. Kaikki alaiset syyttävät mielellään johtajaa, koska "hän ei ole antanut avaimia, tehtäviä tai jotain muuta tehtäviin liittyvää". Samoin hierakkisessa johtajuuden mallissa työpaikan sosiaaliset ongelmat kuten kiusaaminen tai se, että töitä kasataan vain parin henkilön päälle voivat jäädä huomaamatta.

Kuin puhutaan esimerkiksi itseohjautuvasta työpaikasta, niin silloin usein kohdataan muutosvastarintaa, mikä toki liittyy kaikkiin muutoksiin varsinkin työelämässä. Samoin itseohjautuvuus on uusi malli, jossa korostuu nimenomaan työntekijän henkilökohtainen vastuu sekä osaaminen ja tahto tehdä työ kunnolla. Tuolloin joku saattaa pelätä, että se vie johtajalta työpaikan. 

Tässä vaiheessa minun pitää sanoa, että työpaikalla on tarkoitus tehdä töitä. Siis työntekijöitä ei missään työpaikassa palkata siksi, että he istuvat ja juovat kahvia sekä pelaavat korttia. Itseohjautuvuus tarkoittaa sitä, että ongelmaan puututaan myös työkavereiden eli vertaisten toimesta. Jos toinen ei tee työtä, niin silloin hänet pitää erottaa. Hierarkkisessa mallissa esimerkiksi juuri laiskottelun takia potkut saanut henkilö väittää "pomon olevan pikkumainen". Mutta jos vertaiset tulevat sanomaan, että "voisitko tehdä vähän jotain muuta kuin juoda kahvia, niin se ehkä tehoaa paremmin kun auktoriteetin taholta tuleva komento. 

Remonttimiehet ja muut asiakkaan luona työtä tekevät työläiset ja pienyrittäjät ovat kautta aikojen joutuneet käyttämään itseohjautuvaa mallia. Siis jos remonttimiestä ei työt huvita, niin silloin hän ei enää töitä saa. Samoin remonttimiesten pitää itse hoitaa esimerkiksi työkalut ja muut välineet. Mutta itseohjautuvaa työpaikkaa pelätään siksi että siellä pitää jokaisen itse myös vastata siitä että työ tehdään ajallaan ja se tehdään kunnolla. itseohjautuvuutta pelätään joskus siksi, että siinä ei tarvita esimerkiksi perinteisiä työnjohtajia, jotka huutavat vieressä mitä pitää tehdä, vaan jokainen vastaa itse siitä mitä tekee ja miten työ tehdään. 

Mikäli työ tehdään huonosti, niin siitäkin pitää voida puhua työkavereiden kuullen. Nimittäin joskus on käynyt niin, että jos työ on tehty huonosti, niin silloinkin siitä on syytetty pomoa, joka ei ole maininnut että jotain pitää tehdä jollain tietyllä tavalla. 

Itseohjautuvuuden tarkoitus on jakaa johdon vastuuta myös alaisille. Mutta siis yhtiön omistaja tekee aina kaikki lopulliset päätökset. Mutta kun ajatellaan yhtiön merkitystä sen osakkeenomistajille, niin silloin sen tarkoitus on tietenkin maksimoida omistajan saamat voitot. Kuitenkin työntekijöiden kohdalla taas työpaikan tarkoitus on antaa heille jokapäiväinen leipä. 

Mutta samalla se on paikka, jossa ihminen viettää suuren osan elämästään. Joten myös työntekijöiden etua pitää aina välillä ajatella. Nmittäin jos työpaikan ilmapiiri on huono, niin se johtaa irtisanoutumisiin sekä irtisanomisiin. Ja aina lopulta pitää tulee sellaine raja vastaan, että työntekijöitä on liian vähän, ja uusia työläisiä rekrytoitaessa pitää huomioida se, että heillä pitää olla tietty pätevyys. Ja kaikkia ammattilaisia ei ole aina tarjolla työvoimatoimistosta tai sosiaalisesta mediasta. Samoin uusi työläinen vaatii aina vähän perehdytystä työpaikan tapoihin, ja siihen mistä esimerkiksi työkalut löytyvät. 

Itseohjautuvuus tarkoittaa sitä, että työmaalla ei ole varsinaisesti hierakisia pomoja, vaan kaikki ovat siellä tasa-arvoisia. Syy siihen miksi itseohjautuvaa mallia on alettu kokeilla myös isoissa yrityksissä on se, että työläiset saadaan näin ottamaan vastuuta työstään. Samoin heidän halutaan puhuvan myös sellaisista asioista, joita ei muuten pomon tietoon ehkä haluta tai uskalleta saattaa. Eli esimerkiksi se, että joku vain istuu ja juo kahvia tekemättä mitään,  työkaverin juopottelu työpaikalla tai huono osaaminen eivät ehkä päädy esimiehen tietoon hierarkkisessa mallissa. 

Työpaikan hierarkian osittainen poistaminen saattaa aiheuttaa konflikteja, mutta onko parempi että niitä asioita haudotaan jossain kapakassa? Tai ehkä joku asia ei kuulu työpaikalle, mutta meistä kukaan ei ole eri ihminen vapaalla ja töissä. Kun asioita haudotaan, niin ne varmasti kärjistyvät jossain vaiheessa. 

Jos ajatellaan että työntekijät voivat itse sanella tietyissä rajoissa palkkansa varmasti on aivan uutta. Mutta idea varmaan olisi se, että jos työväki saa kovin paljon palkkaa, niin työntekijöiden määrä jää silloin kovin vähäiseksi. Ja tuo aiheuttaa sen, että töitä tulee jokaiselle enemmän. Mikäli työväki ehdottaa kovin suuria palkankorotuksia, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että on olemassa rajat, joiden mukaan palkoista voidaan neuvotella. 

Samoin kun palkoista neuvotellaan, niin silloin on kyse muistakin eduista. Tuolloin voidaan kysyä, että haluaako työläinen palkankorotuksen vai ehkä ateria-edun? Viimeinen sana kaikissa asioissa kuitenkin on yhtiön osake-enemmistön haltijalla. Hän päättää siitä, mikä on milloinkin mahdollista ja mikä on kohtuullista.  Ja mihin voivat yhtiön omistajat suostua. 

Onko meillä oikeasti vapaata tahtoa?

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Keskusteltaessa vapaasta tahdosta haluan korostaa sitä, että ihmiset ovat aina itse vastuussa teoistaan, eli meillä on oikeasti vapaa tahto sen suhteen, että lähdemmekö seuraamaan esimerkiksi omaa ryhmäämme sekä mahdollisesti rikkomaan lakia. Tuon jälkeen olemme sitten ylittäneet rajan, ja meistä tulee lain silmissä rikollisia. Tuon takia meidän pitää kehittää itsellemme sellainen versio vapaasta tahdosta, että muistamme noudattaa lakia sekä asetuksia, jotta emme joudu vaikeuksiin. Vapaa tahto on asia, joka varmasti herättää keskusteluja sekä ajatuksia että myös tunteita jokaisessa ihmisessä. Ja vapaan tahdon sekä lain ja muun yhteisön paineella voi olla hyvin suuri ero. On paljon ihmisiä, joita hämätään sillä, että jossain järjestössä tai yhteisössä on vapaata elää.

Mutta todellisuudessa vapaus on tuossa tapauksessa rajoitettu siihen, että sitä tehdään, mitä yhteisö määrää. Ja tuollainen asia tietenkin panee miettimään sitä, mikä tekee joukolle johtajia? Johtaja saattaa "myydä" itsensä esimerkiksi sillä, että hänellä on joitakin suhteita, ja silloin tietenkin hänestä tulee joukon johtaja, jonka käskyjä totellaan, koska jos niitä ei totella, niin seurauksena on ryhmästä ulos sulkeminen. Tarve kuulua johonkin ryhmään ajaa joskus ihmisiä äärimmäisiin tekoihin, ja ryhmän johtaja saattaa tuntea olevansa ikään kuin muiden yläpuolella niin sanotussa "pomojen ryhmässä", jossa kaikki vain jakavat muille käskyjä.

Syy miksi noita käskyjä noudatetaan on se, että jos pomon määräyksiä totellaan, niin se että toinen on ikään kuin esimies, niin se vapauttaa oman itsen vastuusta, eli esimerkiksi jos jengin pomo on käskenyt hakata jonkun, niin se ikään kuin keventää omaatuntoa, että käsky on tullut toiselta. Vapaa tahto on asia, jota joidenkin mielestä ohjataan muualta. Eli kun mietitään sellaista asiaa, että "vapaata tahtoa ei ole", niin päästään oikeastaan sellaiseen induktioon, missä voidaan sanoa, että vapaata tahtoa on oikeastaan rajoitettu. Ja kun asiaa mietitään esimerkiksi markkinoinnin kannalta, niin markkinoinnin perusajatus on siinä, että Maslown tarvehierarkia toteutuu.

Tuo tarvehierarkia on sellainen asia, että siinä luonnollinen tarve korvataan uudella, ja markkinoinnin psykologiassa tärkeää on se, että joku asia tuntuu aivan omalta tahdolta. Joidenkin ihmisten mielestä mainokset sekä markkinointi sanelevat sen, mitä kutsumme omaksi vapaaksi tahdoksi. Kun omaa tahtoa ajatellaan tuolta kannalta, niin silloin tietenkin ajatus on se, että vaikka sinällään markkinointi ei määrää siitä, että pidämmekö vaatteita päällämme, kun lähdemme ulos, vaan siitä millaisia vaatteita pidämme päällämme. Markkinavoimat siis tuon ajattelutavan mukaan esimerkiksi säätävät sitä, millaisia tarpeita omaan päähämme tulee, ja siksi esimerkiksi vaatteita markkinoidaan yhdessä niihin kuuluvan "lifestylen" kanssa sillä tavalla, että niiden avulla päästään johonkin joukkoon.

Tuollainen kiinteänä yhteisönä esiintyvä joukko ihmisiä kuitenkin saattaa suhtautua kielteisesti uuteen tulokkaaseen, koska se ikään kuin hitsaa joukkoa tiiviimmäksi, ja samoin torjuva asenne muita kohtaan saa ryhmän yhteishengen muuttumaan hyvin voimakkaaksi. Ja tietenkin tuollaiseen ryhmään kuuluminen saattaa tuntua ulkopuolisesta hyvin houkuttelevalta. Todellisuudessa tuollainen ryhmä saattaa olla yhtä vapaa kuin joku sotilas-organisaatio. Eli siellä kaikilla on oma tehtävänsä, ja asu mitä siellä käytetään on univormu, jota kannetaan ylpeydellä.

Näissä tapauksissa saattaa henkilö käyttää esimerkiksi pääkallo-korvakoruja, joiden tarkoitus on näyttää koko kansalle, että hän on uskaltanut virtsata poliisiauton päälle, ja saanut näin oikeuden käyttää tuota tunnusta, joka tietenkin riippuu kaikkien muidenkin ryhmän jäsenen korvissa. Se että hän ei ehkä ole nähnyt muiden tuota tekoa tekevän ei menoa haittaa. Kun kaverit kertovat, että jos kaksi jengin jäsentä todistaa tuon teon, niin hän saa pitää pääkallokorvakoruja kokonaisen vuoden. Kuitenkin saattaa olla niin, että esimerkiksi juuri tuollaiselle uudelle jäsenelle vain uskotellaan muiden tehneen tämän teon päästäkseen jäseneksi, ja joissakin tapauksissa ryhmän tapa ikään kuin torjua uusia jäseniä näkyy siinä, että uusi kasvo ikään kuin huijataan tekemään tällaisia asioita, jotta he saavat käyttää tiettyjä asuja jossain ryhmässä.

Normaalille tuohon joukkoon kuulumattomalle ihmiselle kyseinen asu saattaa olla kuitenkin aivan joku muu kuin loistelias tai ylpeydellä kannettava asia, eli johonkin ryhmään kuulumaton saattaa ajatella toisen upeiden suorituksista kertovien merkkien kuten pääkallo-korvakorujen olevan vain esimerkiksi kaksi kioskilta ostettua pääkalloa, jotka on pantu korvakoruihin. Ja se sitten saattaa olla melko hupaisa kokemus, jos tuo henkilö, joka ei ryhmään kuulu on alkoholin vaikutuksen alainen, sekä näkee tuon pääkalloja korvissaan kantavan ihmisen jossain metrossa tai taksijonossa.

Mutta kuten olen sanonut, niin kaikilla ihmisillä on vapaus valita lain mukaisen tai jonkun marginaali-arvoja edustavan yhteiskunnan välillä. Oman vapaan tahdon kehittäminen sekä halu tehdä jotain pitää sopeuttaa siihen, mitä laki sekä yhteiskunta meidän tahtovat tekevän. Lain mukaan eläminen ei ehkä ole aina mukavaa, mutta kuitenkin houkuttelevampi vaihtoehto kuin esimerkiksi elämä henkipattona jossain erämaassa. Eli aina kannattaa kuitenkin käyttää järkeä myös näiden asioiden kanssa, jotta ei joudu vakaviin vaikeuksiin.

Hierarkia sekä valtarakenteet ovat mukavia keskustelun aiheita

https://crisisofdemocracticstates.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Hierarkiaa sekä hierarkkisia valtarakenteita on erittäin helppoa puolustaa. Niiden puolustajat sanovat, että noissa valtarakenteissa on se etu, että yksi ihminen tekee noissa valtarakenteissa päätökset, ja muut sitten noudattavat hänen päätöksiään. Silloin tietenkin kaikki päätökset voidaan organisaatiossa tehdä erittäin nopeasti sekä tehokkaasti, mutta samalla myös väärät päätökset voidaan tehdä samalla tavoin kuin oikeat päätökset. Ja tuossa tapauksessa mieleeni tulee se, että jos tällaisessa organisaatiossa sitten liian korkea henkilö tekee väärän päätöksen, niin se saattaa suistaa organisaation sellaiseen tilaan, että siitä ikään kuin syöksyy turmioon. Hierarkkisessa valtarakenteessa päätöksenteko perustuu siihen, että alaisen tekemä väärä päätös voidaan kumota esimiehen toimesta, mutta sitten jos liian korkea esimies tekee vääriä päätöksiä, niin silloin organisaatio lähtee syöksymään kohti tuhoa.


Kun mietitään sitä, kuka oikeastaan näkee tuollaisessa hierarkkisessa organisaation mallissa hyviä asioita tai oikeastaan voidaan samalla miettiä sitä, että kuka raivokkaasti puolustaa tuota mallia, niin silloin tietenkin mieleen tulee henkilö, joka on korkealla tuon organisaation hierarkiassa. Tai oikeastaan voidaan hiukan miettiä sitä, että onko yrityksen tai muun organisaation johtaja henkilö, joka katsoo, että hänen ei tarvitse saada mitään neuvoja? Oikeasti kuitenkin juuri organisaation johtajan pitää saada kaikki tieto jokaisesta asiasta, jotta hän voi tehdä oikeita päätöksiä, ja jos tietoja pimitetään, niin silloin edessä saattaa olla katastrofi. Eli valta tuo vastuuta ihmisille, joka sitä käyttää. Mutta sitten tietenkin voidaan sanoa, että joskus näen ihmisiä, jotka puolustavat hierarkioita ikään kuin henkeen ja vereen.


Heistä hierarkkiset järjestelmät, joissa on vain yksi johtaja ovat ikään kuin luonnollisia järjestelmiä. Onhan esimerkiksi susilaumassa se johtava alfa-pari, jonka mukaan kaikki muut lauman jäsenet sitten hyppivät. Ja jos esimerkiksi valtarakenteita katsotaan tuon susilauman näkökulmasta, niin silloin tietenkin olisi mukavaa olla tuollainen beta-yksilö, joka vain sitten seurailee alfa-paria. Tuolloin oma ruokailupaikka olisi heti alfa-parin takana, ja silloin voisi mukavasti siirtää vastuun vääristä päätöksistä tuolle esimies-parille, ja vain siirrellä kaikkia muita tehtäviä muille lauman jäsenille. Eli oikeastaan noita ehkä joskus hieman rasittavia hierarkkisten järjestelmien raivokkaita  puolustajia löytyy niiden henkilöiden parista, jotka ovat korkealla tuossa järjestelmässä.


Silloin tuntuu varmaan todella upealta olla osa aitoa esimiesverkostoa, ja silloin tietenkin voidaan esimerkiksi toimintatavoista sopia jossain kabineteissa, niin että kaikki päätökset tehdään esimiesten kesken, ilman että niistä mitään tarvitsee alaiselta kysyä. Eikä silloin myöskään alaiselta mitään tarvitse kysyä, kun saa tehdä vaikutusta muihin pomoihin. Samoin voidaan tietenkin sanoa myös, että ei ole alaiselta ennenkään kysytty, eikä niin myöskään tällä kertaa tehdä, ja auta armias, jos joku on eri mieltä. Silloin seuraa tietenkin potkut tuosta yhtiöstä, koska pomon arvovaltaa pitää kaikkialla näyttää. Eikä alaisten sovi koskaan leikkiä turhan älykästä, koska se aiheuttaa pomolle ikäviä seurauksia.


Tuolloin sitten tullaan alaiselle kertomaan sellainen asia, että “täällä yhtiössä on sovittu niin ja näin”. Alaisen näkökulmasta voidaan kuitenkin sanoa, että kyse on käskystä, koska hän ei ole ollut sopimassa yhtään mitään. Pomon kannalta tärkeää on silloin se, että hän ei koskaan kuule mitään, mitä hän ei halua kuulla, ja tietenkään mitään sellaista ei saisi omaan yksityiselämään tulla, joka saattaa paljastaa asioita, jotka eivät tuota pomoa miellytä.


Esimerkiksi kukaan ei varmaan aamulla ruokapöydässä halua kuulla tarinaa jostain “täydestä idiootista”, jolla on sama nimi kuin itsellä. Sen takia esimerkiksi työvoiman välittäjät eli modernisti ilmaistuna  “headhunterit” tai saksaksi “kopfjägerit” ovat tarkkoja siitä, että neuvovat noita hakijoita välttämään nettikirjoittelua, koska se saattaa sitten vaikeuttaa heidän työpaikan saantia koskevia mahdollisuuksia. Tässä tilanteessa sitten tietenkin olisi paras olla harmaata massaa, jotta kukaan ei saisi tietää tulevan pomon henkilöllisyyttä, tai sitten liian erottuvat ja omaperäiset ihmiset heitetään pois yhtiöiden johdosta. Tuolloin pitää muistaa se, että jos kaikilla on samanlaiset vaatteet, niin heitä on silloin helppoa komennella tai erottaa. Tuon takia esimerkiksi armeijassa kaikilla on käytössä univormu.


Se tekee miesten uhraamisen helpommaksi upseerille. Asiaa voidaan helpottaa lisäksi katsomalla henkilöä rinnan kohdalle, jolloin kasvot jäävät näkökentän ulkopuolelle, jolloin huutaminen sekä raivoaminen on vielä helpompaa kuin jos katsoo alaista silmiin. Eikä tuolloin tarvitse myöskään huomioida sameita lasiaisia tai laajentuneita pupilleja, jotka kertovat huumeiden käytöstä. Riittää että katsoo sisään tulevan henkilön solmiota, ja antaa tulla täydeltä laidalta. Siitä tulee hyvä olo loppuviikoksi, kun on vähän saanut valtaa käytellä johonkin juoksupoikaan. Toki kannattaa sitten muistella tarkasti, että olisiko tuo ollut muutenkin tämän miehen viimeinen työpäivä, koska jossain vaiheessa myös määräaikaiset työsuhteet päättyvät. Ja tuolloin saattaa sitten joku pomo esittää antaneensa tälle ihmiselle potkut.


Mutta miksi esimerkiksi tiedemiehet julkaisevat valtavasti kirjoituksia? Monet ihmiset pitävät tiedemiehiä hiukan omituisina, ja se että he julkaisevat kirjoituksiaan ikään kuin näyttää muille, että he ovat vastuunsa tuntevia ihmisiä, jotka myös kantavat vastuun teoistaan sekä muusta toiminnastaan. Myös tiedemies on ihminen, joka tekee virheitä työssään. Kuitenkin jos hän julkaisee ajatuksiaan, niin silloin voidaan sanoa, että hän on ehkä 70% teksteistään tai väitteistään oikeassa.

Kuitenkin jos halutaan tehdä oikein räiskyviä kirjoituksia, niin silloin kannattaa ryhtyä filosofiksi. Filosofin erottaa tiedemiehestä se, että häntä eivät rajoita mitkään tutkimukset tai muut asiat, vaan hän voi vain kehitellä jonkun ajatuksen omassa päässään, sekä retorisesti perustella kantansa, niin hän saa sitten ehkä 51% ihmisistä puolustamaan omaa kantaansa. Ja tietenkin jos ajatellaan vaikka sellaista asiaa, kuin holhoukseen julistamista, niin tuolloin pitää vain istuva tuomari saada omalle puolelle, eli uskomaan että juuri tämä filosofiksi itseään kutsuva henkilö on sellainen, joka on täysissä ruumiin ja sielun voimissa.